... mutta myös tuotamme sitä. Siis myös me (he?), jotka ovat ottaneet asiakseen vihata kulttuuria (kyldyyriä) siinä määrin, että saastuttavat lehtien mielipidekirjoitukset väittämällä kaikki kulttuurilaitokset eliitin hommiksi, unohtaen sen, että esimerkiksi sellainen paikka kuin Porvoon taidetehdas ilahduttaa elokuvien katsojia, ravintola-asiakkaita ja sellaisia pienyrittäjiä, kuten esimerkiksi yhden ihmisen toiminimitaiteilijoita, joiden penninvenyttelystä on eliitti kaukana.
Moni samastaa kulttuurin oopperaksi ja taisteleviksi metsoiksi. Ei se kuitenkaan niin mene, vaikka jopa valtionhallinto tämän käsityksen siunaa nimeämällä tiettyjä hallinnonaloja kulttuurihallinnoksi. On jopa kulttuuriministeriö. On muutakin kulttuuria kuin korkeakulttuuri, esimerkiksi kansankulttuuri ja populaarikulttuuri. Nämäkin käsitteet kuitenkin pitävät sisällään arvottamista. Ei se ole tarpeen.
Kun tämänpäiväisesä Hesarin verkkouutisessa otsikoitiin, että Tanskassa
harrastaa nykyään kulttuuria vain 36%, tämä uutinen on hämmentävä. Ei se
yksinkertaisesti pidä paikkaansa, sillä ei kulttuuria voi harrastaa sen kummemmin kuin esimerkiksi omaa historiaa voi harrastaa. Jos väittää, ettei harrasta kulttuuria, se samalla tarkoittaa sitä, että sanoutuu irti paitsi musiikista, kirjallisuudesta, kuvataiteista ja niin edelleen kokonaisuutena, myös sitä, että sanoutuu irti ruokakulttuur(e)ista, perinteistä, peleistä, sananlaskuista, sanalla sanoen, irrottaa oman elämänsä atomistisesti kaikista historiallisista ja paikallisista viitekehyksistään.
Kulttuuri on yleiskäsite ihmisen hengentuotteille ja merkkijärjestelmille, joilla on vaikutus ihmisten identiteetteihin. Voidaan puhua esimerkiksi suomalaisesta tai eurooppalaisesta kulttuurista, etruskikulttuurista tai vaikka kampakeraamisesta kulttuurista, jotka kattavat sisällään koko merkkijärjestelmän, tiettyyn ajallis-paikalliseen kehykseen sidotut hengentuotteet. Kulttuuriin kuuluvat myös esimerkiksi sananlaskut, pelit ja leikit.
Me kaikki olemme siis kulttuurin kuluttajia. Sen lisäksi olemme ihmiskunnan ja tietyn kulttuurin ja kulttuurien "jäseninä" sen luojia, soveltajia ja uusintajia. Jos ihmiskunta on jäsenryhmämme, kulttuuri on viiteryhmä. Niitä viiteryhmiäkin voi olla useita: esimerkiksi minä olen länsimaalaisen, eurooppalaisen ja suomalaisen kulttuurin "jäsen". Olen omaksunut myös osia klassisesta musiikkikulttuurista, sarjakuvakulttuurista, eri ruokakulttuureista, saunakulttuurista, jalkapallokulttuurista ja niin edelleen.
Kulttuuri ei ole mikään monoliitti. Esimerkiksi suomalainen kulttuuri, musiikkikulttuuri tai mikä hyvänsä kulttuuri sisältää myös alakulttuureita, jotka ovat erilaisia kyseisen kulttuurin toteutumia, tapoja manifestoida, ymmärtää ja toteuttaa kyseistä kulttuuria. "Ala" ei ole arvottava käsite.
Kannattaisi siis lopettaa löysät löpinät kulttuurin harrastamisesta. Samaten kannattaisi lopettaa kulttuurin vastustaminen, sillä kulttuurin vastustamisella kielletään oma historia ja merkitys, sanalla sanoen, tehdään itsestä tyhjä tauhka.
Hesarin jutun tanskalaisesta "kulttuuriharrastuksesta" voi lukea allaolevasta linkistä:
http://www.hs.fi/kulttuuri/Tanskassa+yh%C3%A4+harvempi+harrastaa+kulttuuria/a1305612599343
6 kommenttia:
saastuttavat lehtien mielipidekirjoitukset väittämällä kaikki kulttuurilaitokset eliitin hommiksi, unohtaen sen, että esimerkiksi sellainen paikka kuin Porvoon taidetehdas
Ei kukaan ole niin väittänyt, yrität nyt saada marttyyrin sädekehän itsellesi.
Se mitä monet väittävät, kuuluu että miksi minun pitää maksaa sinun harrastuksesi. Ethän sinäkään halua maksaa minun stadionkonsertteja tai jääkiekko-otteluita. Kuka määrittelee ja millä perusteilla määritellään, että teatteri tai klassinen musiikki on parempaa kuin rock, että se tarvitsee veronmaksajien rahoitusta?
Jos sinä olet valmis maksamaan esimerkiksi teatterista 25 euroa, niin mikset maksa? Tämä - rakas Michael - on ongelman ydin.
Kyllähän esimerkiksi bändien treenikämppien tarjoaminen tai niiden subventointi on rock-musiikin tukemista. Ja kyllähän minä maksan stadionkonserteista jo siinä, että veronmaksajana osallistun stadionin ylläpitämiseen. En näe tässä mitään eroa musiikkitaloon: maksetaanko veroista Olympiastadionia vaiko Musiikkitaloa.
Ja kyllähän minä maksan stadionkonserteista jo siinä, että veronmaksajana osallistun stadionin ylläpitämiseen.
Stadion vuokrataan markkinahinnalla konsertin järjestäjälle. Et sinä sen tukemiseen osallistu millään tavalla.
Mutta, vaikka osallistuisitkin, niin miksi kenenkään pitää osallistua toisten harrastusten tukemiseen? Ja se oleellisin kysymys, jonka sivuutit - taas kerran - ilmeisesti liian vaikeana oli se, että
Kuka määrittelee ja millä perusteilla määritellään, että teatteri tai klassinen musiikki on parempaa kuin rock, että se tarvitsee veronmaksajien rahoitusta?
Haluaisitko hiukan avata teidän ajattelutapaanne tähän moraaliseen dilemmaan?
Keidän "meidän"? Ei minua kiinnosta määritellä, mikä musiikkigenre on toista parempi. Duke Ellingtonin sanoin: on kahdenlaista musiikkia. Hyvää, ja toisenlaista. Ei kannata laittaa sanoja toisten suuhun.
Keidän "meidän"?
Kaltaistesi, joiden mielestä on oikein tukea verovaroin jotain kulttuurialiuetta - josta yleensä sattuu vielä itse pitämään.
Ei minua kiinnosta määritellä, mikä musiikkigenre on toista parempi.
Huolestuttavaa jos ei kiinnosta, koska kuitenkin tuet järjestelmää, joka määrittelee ja jakaa varoja sen mukaan.
Tämä on sinun päätelmäsi. Pitäydyn Ellingtonin määritelmässä.
Lähetä kommentti