Vihreissä on nyt noin 8000 jäsentä, joiden vahvuutena on se, että useimmilla heistä on paljon yhteyksiä myös ei-puoluepoliittiseen kansalaistoimintaan. Vihreissä on erittäin fiksua porukkaa ja vihreistä arvoista on paljolti tullut mainstreamia: kaikki puolueet ovat ottaneet omiin ohjelmiinsa paljon Vihreiden tai ainakin vihreitä ajatuksia. Kuitenkin kannatuksemme on polkenut jonkin aikaa paikallaan. Miten se saataisiin sitten nousuun?
Pekka Haaviston suurenmoinen vaalikampanja teki monille mahdollisiksi edes harkita Vihreiden äänestämistä. Toki Pekka on monien mielestä parempi kuin puolueensa, eikä Pekan ääniä olekaan suoraan siirrettävissä Vihreälle puolueelle. Pekan kampanjasta kuitenkin olisi ainesta pysyväksi vihreän politiikanteon oppikurssiksi, sillä siinä ylitettiin monia kynnyksiä, joihin me usein kompastumme. Pekka antoi minulle lentävän lähdön ja mahtavasti vetoapua aloittaessani Porvoon Vihreiden puheenjohtajana.
Mitä ne kynnykset sitten ovat? Monien silmissä me olemme kaupunkilaisten, korkeakoulutettujen besserwissereiden porukkaa, joilla on oikeat vastaukset jo valmiina. Pekan opetus meille on: kuunnella enemmän kuin puhua, mitä ei kuitenkaan pidä sekoittaa tuuliviirinä jokaisen vireen mukana hötkymiseen.
Vihreät rakastavat ohjelmatyötä, mutta osa siitä innosta pitäisi kanavoida aktiiviseen talkootyöhön, siellä, missä muutkin ihmiset tekevät. Meidän tulee päästä pois kaikesta itseriittoisuudesta ja sisäsiittoisuudesta, sillä usein raikkaimmat ideat tulevat toiminnan sivutuotteina ja ihan toisenlaisten ihmisten kanssa kuin mitä tavallisesti ja mieluiten tapaamme.
Raikkaita, uusia ideoita ja selkeyttä tarvitaan myös siihen, miten me Vihreät haluamme viestiä tavoitteistamme. Me olemme usein aika monisanaisia, sillä emme millään malttaisi luopua kaikista rakkaimmista ideoistamme. Siksi meidän vaalimainoksiamme ei aina jaksakaan pysähtyä lukemaan. Vanhemman tutkijakollegani ohje minulle "Kill your darlings" sopisi myös meidän motoksemme.
Meillä on nyt kolme keskenään hyvin erilaista puoluesihteeriehdokasta. Kaikilla heillä on erittäin hyvät eväät vetää vihreää järjestökenttää ja edustaa puoluettamme tiukoissakin väännöissä.
Lasse Miettinen tuntee läpikotaisin vihreän järjestökentän, Timo Juurikkalalla on katu-uskottavuutta niin talosta kuin puutarhasta ja Sallamaarilla on näyttöä menestyksekkäästä viestinnän- ja muutosjohtamisesta. Juuri näitä Vihreät tarvitsevat: sekä ymmärrystä ytimekkäästä, strategisesta viestinnästä että siitä, miten meillä olisi malttia kasvaa suureksi puolueeksi. Me tarvitsemme sekä viestinnän että muutoksen strategista ja tavoitteellista johtamista, ja tästä Sallamaarilla on näyttöä.
Me olemme olleet ihan riittävän kauan erinomaisia keskenämme, ja siksi uskonkin, että ei vain vihreän järjestökentän tuntemus riitä. Vihreän politiikan ulkopuolisen maailman tunteminen on suorastaan edellytys puoluesihteerin toimen menestykselliselle hoitamiselle.
Vihreille on kohtalonkysymyksenä nyt se, missä määrin me pääsemme ulos omista kammioistamme, sekä ideamme että ihmisemme. Koska ei ole myöskään yhtään haitaksi, jos puoluesihteerin persoona säteilee posiitivista energiaa, minun ehdokkaani Vihreiden puoluesihteeriksi on Sallamaari Muhonen. Joka tapauksessa annan kaiken tukeni sille henkilölle, joka puoluekokouksessa tehtävään valitaan.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pekka Haavisto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pekka Haavisto. Näytä kaikki tekstit
18.1.2013
Avoimempi Porvoo!
Tule mukaan tekemään vallankumousta! Se, mikä on pieni askel sinulle, voi olla suuri harppaus jos ei nyt ihan ihmiskunnalle niin edes Porvoolle! Tule istuttamaan kukkia puistokadun varteen, vie naapurin koira ulos, tule tekemään lumiveistoksia, juttele yksinäisen vanhuksen kanssa, jaa vaikka ruokaresepti ja mikset saman tien kutsuisi maistamaankin, vie työttömäksi jäävä tuttavasi Helsinkiin tai edes Kuninkaanporttiin, ja muistathan myös hakea hänet sieltä takaisin!
Vallankumousta ei voi tehdä yksin. Siihen ei pystynyt edes Che Guevara. Siihen tarvitaan mukaan kaikki, ainakin kaikki sellaiset ihmiset, jotka uskovat, että oman maailmansa parantamisen voi
aloittaa ihan omilta kotikulmilta.
Vallankumouksen tekemiseen ei ole välttämätöntä kumota laillista yhteiskuntajärjestystä ihan hetkessä tai vaihtaa ihan kaikkia päättäjiä kertasoitolla. Eihän Roomaakaan rakennettu hetkessä. Voimme aloittaa vaikka sydänten vallankumouksesta, sellaisesta, jota jo viime talvena Pekka Haavisto yritti tehdä.
Miten tähän pääsee mukaan? Voit aloittaa tykkäämällä allaolevasta Facebook-sivusta. Saat sieltä lisää ideoita, ja omatkin ideasi ovat enemmän kuin tervetulleita!
https://www.facebook.com/pages/Avoimempi-Porvoo/528256633862192?ref=ts&fref=ts
3.1.2013
Tekoja ne ovat presidentin sanatkin
Olen päättänyt olla koskematta pitkällä tikullakaan presidentti Niinistön uudenvuodenpuheeseen, koska en kuunnellut sitä. Minulla oli paljon parempaakin tekemistä, kuten seurustella toisessa maassa asuvan jälkikasvuni kanssa. Jotakin parempaa tekemistä olisin voinut suositella monelle muullekin toverille.
On ollut hämmentävää seurata mm. puoluetovereideni ilkuntaa Sauli Niinistön puheesta: siitä, mitä hän jätti sanomatta ja mitä hän sanoi. Joku on laskutikulla laskenut, kuinka monta kertaa Sauli jätti mainitsematta ilmastonmuutoksen ja ympäristön ja sen sijaan syyllisti työttömiä ja muutoin syrjäytyneitä siitä, että nämä oleskelullaan vaarantavat yhteisen kilpailukykymme, nuo vastuuttomat.
On osoittautunut, että aika usein presidentin puheesta arvosteltavaa löytävät samat henkilöt, jotka vielä vuosi sitten halusivat lakkauttaa presidenttiyden tarpeettomana. Mitäs väliä Niinistön tekemisillä saati sanomisilla mukamas oikein on, jos kerran koko presidentti-instituutio halutaan riisua vallasta ja sitäpaitsi sitä hoidetaan nytkin puolivallattomasti? Vähän siis johdonmukaisuutta. Katsokaa peiliin, toverit!
Paras veikkaukseni arvostelun motiiviksi on katkeruus: kun omasta miehestä, Pekka Haavistosta, ei tullutkaan tasavallan presidentti, Sauli halutaan osoittaa vääräksi kuninkaaksi.
Olen itsekin syyllistynyt tähän ilkkumiseen. Nyt olen kuitenkin ymmärtänyt, ettei kannattaisi. Vääriä kuninkaita itselleen valitsevat ihmiset, joilla on vääriä motiiveja, jotka ovat harhaanjohdettuja tai ainakin harhaisia. Jos me kerran haluamme lisätä suoraa demokratiaa, emme kai voi tällaista kansasta uskoa ja samalla antaa päätöksentekoa harhaisten käsiin?
Move on, Vihreät. Me. Niistä vaaleista, jotka muuten menivät meiltä aivan älyttömän upeasti, on jo vuosi. Aletaan sättimisen sijaan parantamaan kansalaisyhteiskuntaa ja niitä rakenteita, jotka ovat sattuneet jäämään presidentti Niinistöltä huomioimatta. Ja samalla aletaan miettimään jo presidentinvaaleja 2018!
On ollut hämmentävää seurata mm. puoluetovereideni ilkuntaa Sauli Niinistön puheesta: siitä, mitä hän jätti sanomatta ja mitä hän sanoi. Joku on laskutikulla laskenut, kuinka monta kertaa Sauli jätti mainitsematta ilmastonmuutoksen ja ympäristön ja sen sijaan syyllisti työttömiä ja muutoin syrjäytyneitä siitä, että nämä oleskelullaan vaarantavat yhteisen kilpailukykymme, nuo vastuuttomat.
On osoittautunut, että aika usein presidentin puheesta arvosteltavaa löytävät samat henkilöt, jotka vielä vuosi sitten halusivat lakkauttaa presidenttiyden tarpeettomana. Mitäs väliä Niinistön tekemisillä saati sanomisilla mukamas oikein on, jos kerran koko presidentti-instituutio halutaan riisua vallasta ja sitäpaitsi sitä hoidetaan nytkin puolivallattomasti? Vähän siis johdonmukaisuutta. Katsokaa peiliin, toverit!
Paras veikkaukseni arvostelun motiiviksi on katkeruus: kun omasta miehestä, Pekka Haavistosta, ei tullutkaan tasavallan presidentti, Sauli halutaan osoittaa vääräksi kuninkaaksi.
Olen itsekin syyllistynyt tähän ilkkumiseen. Nyt olen kuitenkin ymmärtänyt, ettei kannattaisi. Vääriä kuninkaita itselleen valitsevat ihmiset, joilla on vääriä motiiveja, jotka ovat harhaanjohdettuja tai ainakin harhaisia. Jos me kerran haluamme lisätä suoraa demokratiaa, emme kai voi tällaista kansasta uskoa ja samalla antaa päätöksentekoa harhaisten käsiin?
Move on, Vihreät. Me. Niistä vaaleista, jotka muuten menivät meiltä aivan älyttömän upeasti, on jo vuosi. Aletaan sättimisen sijaan parantamaan kansalaisyhteiskuntaa ja niitä rakenteita, jotka ovat sattuneet jäämään presidentti Niinistöltä huomioimatta. Ja samalla aletaan miettimään jo presidentinvaaleja 2018!
27.12.2012
Hyvästi Soho!
Meille kaikille tuli luultavasti yllätyksenä ja järkytyksenä tieto, että Jocke Lybeckin Bar Soho sulkee ovensa kannattamattomana. Jos Jocke ei saa kaupungin parasta, itse asiassa ainoaa musiikkibaaria toimimaan niin kuka sitten? Ongelma ei ole siinä, että baari olisi ehdoin tahdoin marginalisoinut itsensä tarjoamalla marginaalimusaa. Siellä oli melkein jokaiselle jotain, myös ihmiselle, joka ei niin kovin tunne omakseen suomalaista populaarimusiikkia. Sohossa oli myös jazzia jokaisena sunnuntaina.
Sohon lopuksi koitui kvartaalitalous. Kun Jocken edellinen klubi, monien vieläkin kaiholla muistelema Bar Mary alkoi kunnolla kannattamaan vasta saavutettuaan kolmen vuoden leikki-iän, Soho oli vasta tulossa kolmivuotiaaksi.
Porvoon Vihreille Soho avasi ovensa monille kokouksille ja epämuodollisemmille istujaisille. Ennen kaikkea Soho näytti ainutlaatuisuutensa Pekka Haaviston paikallisena kampanjaskenenä. Ilman Sohoa Pekka-klubista ei olisi tullut mitään, ja ilman tällaisia yhdistäviä, epämuodollisia, nostattavia tilaisuuksia Pekasta ei olisi tullut miltei tasavallan presidenttiä. Sydänten presidenttihän hän jo oli, ja Soho sydäntemme klubi.
Soho lähensi Porvoon Vihreitä myös lehdistöön ja madalsi monille muuten puoluepolitiikkaa karsastaville kynnystä äänestää Vihreitä. Ilman Sohoa tuskin Jockea oltaisiin älytty pyytää meille kunnallisvaaliehdokkaaksi, ja Jocken mukaanlähtö olikin meille onnenpotku. Jocken suhteet, ideat, optimismi ja energia voivat kantaa vielä pitkälle. Jocken ovet olivat meille auki, hänen optimisminsa tarttui, suhteista on ollut apua ja ideoita on riittänyt jaettavaksi meillekin. Jocke on mies, jolle ei kehtaa sanoa ei.
Minulle Sohon salakapakan oven sulkeutuminen sulkee myös yhden lokeron sydämestäni. Tunnen myös pienen piston sydämessäni: miksen minäkin voinut osaltani panna Sohoa kannattamaan, ihan kannatuksenkin vuoksi sivistää itseäni ja menemällä kuuntelemaan itselleni ihan outoa musiikkia.
Porvoon kulttuurielämä köyhtyi Sohon ovien sulkeutumisesta, mutta uskon kuitenkin, että vastaisuudessakin muusikot tulevat löytämään tunnelmallisen esiintymispaikan Porvoosta. Ainakin mikäli se on Jockesta kiinni. Toivottavasti Jocke myös löytää uudet, toimivat tilat Porvoosta. Siihen saakka: kiitos Jocke!
24.10.2012
Bra att vara grön
I år känns det bra att vara grön. Pekka Haavisto förtjänar ett stort tack för det när han kom så nära till att bli president och lämnade ett outplånligt spår i det finländska samhället. På ett unikt och nytt sätt lyckades han förena många olika slags finländare och ge åt verkligt många människor framtidstro, hopp och glädje.
Även om Borgå nu har blivit en aning grönare, så handlar valet nu inte om presidentämbetet, EU-stödpaket eller lagen om äldreomsorg. Kommunvalet handlar om ytterst vardagsnära saker: Kommer vi att ha vi lärare i våra skolor, läkare på våra hälsocentraler och böcker i våra bibliotek? Kommer cykelvägen att bli plogad, kommer man att kunna ta sig fram med buss och kommer simhallen att vara öppen?
I kommunvalet ska vi rösta om det hur ungdomsgarantin ska förverkligas här i Borgå. Vi ska bestämma om våra barns lekparker och daghem och om våra äldres rätt att själva välja hur och var de vill bo som pensionärer och kunna förlita sig på att de vid behov också får hjälp om de behöver.
I kommunvalet är nyckelordet nära. Oberoende av hur det än går med regeringens kommunreform, av det om vår hemstad kommer att vara ganska stor eller ännu större, så är det viktigaste att servicen finns och kan nås av alla.
På vår kandidatlista finns människor för varje väljare: pedagoger, företagare, konstnärer, sakkunniga och handlingsmänniskor. Det förenande elementet är att vi alla är experter på vardagen. Många av oss sysslar med närservice, och alla har vi en stark tro att Borgå är en enastående ort, allas vårt hem, som det är värt att jobba för.
Om året 2012 har varit ett bra år att vara grön, så tänker vi att det nu är rätt tid för gröna handlingar. Sådana kan alla göra i sitt vardagsliv, och just nu kan man börja med att rösta på det gröna alternativet i Borgå. Du väljer!
Michael Perukangas
Ordförande för De Gröna i Borgå
Även om Borgå nu har blivit en aning grönare, så handlar valet nu inte om presidentämbetet, EU-stödpaket eller lagen om äldreomsorg. Kommunvalet handlar om ytterst vardagsnära saker: Kommer vi att ha vi lärare i våra skolor, läkare på våra hälsocentraler och böcker i våra bibliotek? Kommer cykelvägen att bli plogad, kommer man att kunna ta sig fram med buss och kommer simhallen att vara öppen?
I kommunvalet ska vi rösta om det hur ungdomsgarantin ska förverkligas här i Borgå. Vi ska bestämma om våra barns lekparker och daghem och om våra äldres rätt att själva välja hur och var de vill bo som pensionärer och kunna förlita sig på att de vid behov också får hjälp om de behöver.
I kommunvalet är nyckelordet nära. Oberoende av hur det än går med regeringens kommunreform, av det om vår hemstad kommer att vara ganska stor eller ännu större, så är det viktigaste att servicen finns och kan nås av alla.
På vår kandidatlista finns människor för varje väljare: pedagoger, företagare, konstnärer, sakkunniga och handlingsmänniskor. Det förenande elementet är att vi alla är experter på vardagen. Många av oss sysslar med närservice, och alla har vi en stark tro att Borgå är en enastående ort, allas vårt hem, som det är värt att jobba för.
Om året 2012 har varit ett bra år att vara grön, så tänker vi att det nu är rätt tid för gröna handlingar. Sådana kan alla göra i sitt vardagsliv, och just nu kan man börja med att rösta på det gröna alternativet i Borgå. Du väljer!
Michael Perukangas
Ordförande för De Gröna i Borgå
23.10.2012
Hyvä olla vihreä
Vuonna 2012 on hyvä olla vihreä. Tästä suuri kiitos kuuluu Pekka Haavistolle, josta melkein tuli presidentti jättäen lähtemättömän jäljen suomalaiseen yhteiskuntaan. Hän yhdisti ennennäkemättömällä tavalla hyvin erilaisista lähtökohdista ponnistaneita suomalaisia, ja antoi iloa, toivoa ja jotakin, mihin uskoa, todella monelle. Vaikka Porvoo vihertääkin taas hitusen enemmän, näissä vaaleissa ei äänestetä presidentistä, EU-tukipaketeista tai vanhuspalvelulaista.
Kuntavaaleissa on kyse hyvin arkipäiväisistä asioista: onko koulussamme opettajia, onko terveyskeskuksessa lääkäreitä, onko kirjastossa kirjoja, onko pyörätie aurattu, pääseekö bussilla ja onko uimahalli auki.
Kunnallisvaaleissa äänestetään siitä, miten nuorisotakuu toteutuu Porvoossa, onko lapsillemme leikkipuistoja ja päiväkoteja ja onko vanhuksillamme mahdollisuus valita itse, missä he haluavat viettää eläkevuotensa luottaen siihen, että apu on lähellä silloin,kun sitä tarvitaan. Kuntavaaleissa avainsana on lähellä. Riippumatta siitä, miten hallituksen kuntauudistuksessa käy elionko meillä kohta aika iso vai vielä isompi kotikaupunki, tärkeintä on se, että lähipalvelumme ovat sekä saatavilla että saavutettavissa.
Ehdokaslistallamme on jokaiselle jotakin: kasvattajia, yrittäjiä, taiteilijoita, asiantuntijoita, tekijöitä. Kaikkia ehdokkaita yhdistää se, että he ovat arjen asiantuntijoita. Moni meistä työskentelee lähipalveluiden parissa, ja kaikkia yhdistää usko siihen, että Porvoo on ainutlaatuinen paikka, meidän kaikkien koti, jonka eteen kannattaa tehdä töitä.
Jos vuosi 2012 on ollut hyvä vuosi olla vihreä, nyt on myös hyvä aika tehdä vihreitä tekoja. Sellaisia voi jokainen tehdä arkielämässään, ja nyt voi aloittaa äänestämällä vihreää vaihtoehtoa Porvoossa. Valinta on sinun!
Kirjoitus on julkaistu Porvoon Vihreiden vaalilehti Lehtivihreän pääkirjoituksena.
Kirjoitus on julkaistu Porvoon Vihreiden vaalilehti Lehtivihreän pääkirjoituksena.
8.10.2012
Porvoon Vihreiden vaalilehti Lehtivihreä
Lehden voi ladata suoraan allaolevasta linkistä:
http://www.porvoonvihreat.fi/wp-content/uploads/2012/10/lehtivihrea.pdf
Pääkirjoitukseni:
Hyvä olla vihreä
Vuonna 2012 on hyvä olla vihreä. Tästä suuri kiitos kuuluu Pekka Haavistolle, josta melkein tuli presidentti jättäen lähtemättömän jäljen suomalaiseen yhteiskuntaan. Hän yhdisti ennennäkemättömällä tavalla hyvin erilaisista lähtökohdista ponnistaneita suomalaisia, ja antoi iloa, toivoa ja jotakin, mihin uskoa, todella monelle. Vaikka Porvoo vihertääkin taas hitusen enemmän, näissä vaaleissa ei äänestetä presidentistä, EU-tukipaketeista tai vanhuspalvelulaista.
Kuntavaaleissa on kyse hyvin arkipäiväisistä asioista: onko koulussamme opettajia, onko terveyskeskuksessa lääkäreitä, onko kirjastossa kirjoja, onko pyörätie aurattu, pääseekö bussilla ja onko uimahalli auki.
Kunnallisvaaleissa äänestetään siitä, miten nuorisotakuu toteutuu Porvoossa, onko lapsillemme leikkipuistoja ja päiväkoteja ja onko vanhuksillamme mahdollisuus valita itse, missä he haluavat viettää eläkevuotensa luottaen siihen, että apu on lähellä silloin,kun sitä tarvitaan. Kuntavaaleissa avainsana on lähellä. Riippumatta siitä, miten hallituksen kuntauudistuksessa käy elionko meillä kohta aika iso vai vielä isompi kotikaupunki, tärkeintä on se, että lähipalvelumme ovat sekä saatavilla että saavutettavissa.
Ehdokaslistallamme on jokaiselle jotakin: kasvattajia, yrittäjiä, taiteilijoita, asiantuntijoita, tekijöitä. Kaikkia ehdokkaita yhdistää se, että he ovat arjen asiantuntijoita. Moni meistä työskentelee lähipalveluiden parissa, ja kaikkia yhdistää usko siihen, että Porvoo on ainutlaatuinen paikka, meidän kaikkien koti, jonka eteen kannattaa tehdä töitä.
Jos vuosi 2012 on ollut hyvä vuosi olla vihreä, nyt on myös hyvä aika tehdä vihreitä tekoja. Sellaisia voi jokainen tehdä arkielämässään, ja nyt voi aloittaa äänestämällä vihreää vaihtoehtoa Porvoossa. Valinta on sinun!
I år känns det bra att vara grön. Pekka Haavisto förtjänar ett stort tack för det när han kom så nära till att bli president och lämnade ett outplånligt spår i det finländska samhället. På ett unikt och nytt sätt lyckades han förena många olika slags finländare och ge åt verkligt många människor framtidstro, hopp och glädje.
Även om Borgå nu har blivit en aning grönare, så handlar valet nu inte om presidentämbetet, EU-stödpaket eller lagen om äldreomsorg. Kommunvalet handlar om ytterst vardagsnära saker: Kommer vi att ha vi lärare i våra skolor, läkare på våra hälsocentraler och böcker i våra bibliotek? Kommer cykelvägen att bli plogad, kommer man att kunna ta sig fram med buss och kommer simhallen att vara öppen?
I kommunvalet ska vi rösta om det hur ungdomsgarantin ska förverkligas här i Borgå. Vi ska bestämma om våra barns lekparker och daghem och om våra äldres rätt att själva välja hur och var de vill bo som pensionärer och kunna förlita sig på att de vid behov också får hjälp om de behöver.
I kommunvalet är nyckelordet nära. Oberoende av hur det än går med regeringens kommunreform, av det om vår hemstad kommer att vara ganska stor eller ännu större, så är det viktigaste att servicen finns och kan nås av alla.
På vår kandidatlista finns människor för varje väljare: pedagoger, företagare, konstnärer, sakkunniga och handlingsmänniskor. Det förenande elementet är att vi alla är experter på vardagen. Många av oss sysslar med närservice, och alla har vi en stark tro att Borgå är en enastående ort, allas vårt hem, som det är värt att jobba för.
Om året 2012 har varit ett bra år att vara grön, så tänker vi att det nu är rätt tid för gröna handlingar. Sådana kan alla göra i sitt vardagsliv, och just nu kan man börja med att rösta på det gröna alternativet i Borgå. Du väljer!
Michael Perukangas
Ordförande för De Gröna i Borgå
http://www.porvoonvihreat.fi/wp-content/uploads/2012/10/lehtivihrea.pdf
Pääkirjoitukseni:
Hyvä olla vihreä
Vuonna 2012 on hyvä olla vihreä. Tästä suuri kiitos kuuluu Pekka Haavistolle, josta melkein tuli presidentti jättäen lähtemättömän jäljen suomalaiseen yhteiskuntaan. Hän yhdisti ennennäkemättömällä tavalla hyvin erilaisista lähtökohdista ponnistaneita suomalaisia, ja antoi iloa, toivoa ja jotakin, mihin uskoa, todella monelle. Vaikka Porvoo vihertääkin taas hitusen enemmän, näissä vaaleissa ei äänestetä presidentistä, EU-tukipaketeista tai vanhuspalvelulaista.
Kuntavaaleissa on kyse hyvin arkipäiväisistä asioista: onko koulussamme opettajia, onko terveyskeskuksessa lääkäreitä, onko kirjastossa kirjoja, onko pyörätie aurattu, pääseekö bussilla ja onko uimahalli auki.
Kunnallisvaaleissa äänestetään siitä, miten nuorisotakuu toteutuu Porvoossa, onko lapsillemme leikkipuistoja ja päiväkoteja ja onko vanhuksillamme mahdollisuus valita itse, missä he haluavat viettää eläkevuotensa luottaen siihen, että apu on lähellä silloin,kun sitä tarvitaan. Kuntavaaleissa avainsana on lähellä. Riippumatta siitä, miten hallituksen kuntauudistuksessa käy elionko meillä kohta aika iso vai vielä isompi kotikaupunki, tärkeintä on se, että lähipalvelumme ovat sekä saatavilla että saavutettavissa.
Ehdokaslistallamme on jokaiselle jotakin: kasvattajia, yrittäjiä, taiteilijoita, asiantuntijoita, tekijöitä. Kaikkia ehdokkaita yhdistää se, että he ovat arjen asiantuntijoita. Moni meistä työskentelee lähipalveluiden parissa, ja kaikkia yhdistää usko siihen, että Porvoo on ainutlaatuinen paikka, meidän kaikkien koti, jonka eteen kannattaa tehdä töitä.
Jos vuosi 2012 on ollut hyvä vuosi olla vihreä, nyt on myös hyvä aika tehdä vihreitä tekoja. Sellaisia voi jokainen tehdä arkielämässään, ja nyt voi aloittaa äänestämällä vihreää vaihtoehtoa Porvoossa. Valinta on sinun!
Bra att vara grön
I år känns det bra att vara grön. Pekka Haavisto förtjänar ett stort tack för det när han kom så nära till att bli president och lämnade ett outplånligt spår i det finländska samhället. På ett unikt och nytt sätt lyckades han förena många olika slags finländare och ge åt verkligt många människor framtidstro, hopp och glädje.
Även om Borgå nu har blivit en aning grönare, så handlar valet nu inte om presidentämbetet, EU-stödpaket eller lagen om äldreomsorg. Kommunvalet handlar om ytterst vardagsnära saker: Kommer vi att ha vi lärare i våra skolor, läkare på våra hälsocentraler och böcker i våra bibliotek? Kommer cykelvägen att bli plogad, kommer man att kunna ta sig fram med buss och kommer simhallen att vara öppen?
I kommunvalet ska vi rösta om det hur ungdomsgarantin ska förverkligas här i Borgå. Vi ska bestämma om våra barns lekparker och daghem och om våra äldres rätt att själva välja hur och var de vill bo som pensionärer och kunna förlita sig på att de vid behov också får hjälp om de behöver.
I kommunvalet är nyckelordet nära. Oberoende av hur det än går med regeringens kommunreform, av det om vår hemstad kommer att vara ganska stor eller ännu större, så är det viktigaste att servicen finns och kan nås av alla.
På vår kandidatlista finns människor för varje väljare: pedagoger, företagare, konstnärer, sakkunniga och handlingsmänniskor. Det förenande elementet är att vi alla är experter på vardagen. Många av oss sysslar med närservice, och alla har vi en stark tro att Borgå är en enastående ort, allas vårt hem, som det är värt att jobba för.
Om året 2012 har varit ett bra år att vara grön, så tänker vi att det nu är rätt tid för gröna handlingar. Sådana kan alla göra i sitt vardagsliv, och just nu kan man börja med att rösta på det gröna alternativet i Borgå. Du väljer!
Michael Perukangas
Ordförande för De Gröna i Borgå
4.10.2012
Pekka Haavisto vierailee Kuntavaaliklubilla
LEHDISTÖTIEDOTE Julkaisuvapaa
Pekka Haavisto vierailee Kuntavaaliklubilla
Porvoon Vihreiden järjestämässä Kuntavaaliklubissa keskustellaan Porvoon päivänpolttavista teemoista, kuten taloustilanteesta, kuntauudistuksesta ja eduskunnassa käsittelyssä olevasta
vanhuspalvelulaista. Tentattavana ovat Vihreiden kunnallisvaaliehdokkaat ja oman tervehdyksensä kuntalaisille tuo kansanedustaja Pekka Haavisto.
Musiikista vastaavat Ronda ja Pasi Siltakorpi.
Marikki Hakolan lyhytelokuva Luonnotar.
Tilaisuus järjestetään perjantaina 5.10. klo 19 Bar Sohossa (Mannerheiminkatu 20).
Tervetuloa!
Lisätiedot ja haastattelupyynnöt:
Sirpa Hanska 050-422 0468
Jari Oksanen 0400-494 039
Pekka Haavisto vierailee Kuntavaaliklubilla
Porvoon Vihreiden järjestämässä Kuntavaaliklubissa keskustellaan Porvoon päivänpolttavista teemoista, kuten taloustilanteesta, kuntauudistuksesta ja eduskunnassa käsittelyssä olevasta
vanhuspalvelulaista. Tentattavana ovat Vihreiden kunnallisvaaliehdokkaat ja oman tervehdyksensä kuntalaisille tuo kansanedustaja Pekka Haavisto.
Musiikista vastaavat Ronda ja Pasi Siltakorpi.
Marikki Hakolan lyhytelokuva Luonnotar.
Tilaisuus järjestetään perjantaina 5.10. klo 19 Bar Sohossa (Mannerheiminkatu 20).
Tervetuloa!
Lisätiedot ja haastattelupyynnöt:
Sirpa Hanska 050-422 0468
Jari Oksanen 0400-494 039
3.10.2012
Tapaa minut!
Minut voi tavata vaalien alla ainakin seuraavissa paikoissa ja seuraavina aikoina:
Perjantaina 5.10. kello 19-21 Bar Soho. Paikalla myös Pekka Haavisto!
Tiistaina 9.10. klo 17.30-18.30 Porvoon pääkirjasto: vaalipaneeli ekotehokkuudesta, kirjallisuudesta ja vanhustenhoidosta.
Lauantai 13.10. klo 10-13 Vaaliteltta Lundinaukiolla (ja klo 13-16 Ekotehopäivä Taidetehtaalla)
Maanantai 15.10. Peukuta Porvoo paremmaksi -talkootapahtuma alkaen 17.30 Sibeliusbulevardin kaistojen välissä olevalla viherkaistaleella ja polulla.
Torstai 18.10. klo 18-19 Mielenterveyskuntoutujien klubitalo, Kaivokatu 37
Perjantai 19.10. Porvoon uimahallin kahvila klo 17-18
Lauantai 20.10. klo 10-13 Vaaliteltta Lundinaukiolla ja ehkä vihreä pyöräretki alk. klo 15. Lähtö jokirannasta Aleksanterinkadun sillan vierestä.
Perjantai 26.10. Porvoon uimahallin kahvila klo 17-18
Lauantai 27.10. klo 10-13 Vaaliteltta Lundinaukiolla
Päivitän kalenteriani sitä mukaa kun tapahtumat täsmentyvät. Myös vaalipäällikköni pyrkii olemaan paikalla.
1.10.2012
Kunnallisvaaliklubi Sohossa
Tule perjantaina 5.10 Bar Sohoon tapaamaan porvoolaisia vihreitä kunnallisvaaliehdokkaita! Paikalla piipahtaa myös Pekka Haavisto, mies, josta miltei tuli tasavallan presidentti mutta joka jätti lähtemättömän jäljen paitsi moniin sydämiin, myös suomalaiseen yhteiskuntaan, yhdistämällä ennennäkemättömällä tavalla toimihenkilöitä, taiteilijoita, täysin epäpoliittisia henkilöitä mutta myös poliitikkoja puoluerajojen ylitse. Pekan viime talvena Porvooseen tuoma vihreä noste on riittänyt ennätysmäiseen 25 ehdokkaaseen. Illan ohjelma vielä tarkentuu kuluvan viikon aikana, mutta lavalle nousee Pekan lisäksi porvoolaisia taiteilijoita. Paikalla on tietysti myös porvoolaisia vihreitä ehdokkaita; tule jututtamaan Sohoon kello 19-21!
6.9.2012
Vapaaehtoistoiminta voimaannuttaa, sosiaalistaa ja väsyttää
Vapaaehtoistoiminta kelpaa kaikille poliittisille puoluelle, joskin eri syistä. Porvaristo haluaa mielellään korostaa sen voimaannuttavaa aspektia, jolloin vapaaehtoistoiminnan nähdään opettavan, antavan elämyksiä ja tunnetta vaikuttamismahdollisuuksista.
Ja antaahan se niitä. On upeaa saada havaita, että tapahtuma, jota on ollut aloittamassa, on muuttunut perinteeksi ja on itse muuttunut henkilönä tarpeettomaksi; kansalaisliike on aikuistunut ja pärjää omillaan. Olen ollut liikuttunut kun minut on vuosi toisensa jälkeen kutsuttu Helsingin Keskuspuistoon Metsän joulurauhan julistukseen; samaten olin liikuttunut siitä, kuinka monella Pekka Haaviston klubi-illassa oli tulevaisuuteen uskova, valoisa ja iloinen mieli, ja kaikki tämä saatiin aikaan vapaaehtoisvoimin, vaikka mukana onkin esimerkiksi seurakunta, mutta pastorikin on mukana omalla ajallaan!
Porvaristo korostaa vapaaehtoistoiminnan voimaannuttavaa vaikutusta, koska se on ideologisesti kätevä tapa piilottaa julkisen sektorin supistaminen ja tehtävien valuttamisen sieltä kolmannelle sektorille, jolloin julkisen sektorin rapauttava kierre on valmis: koska kolmas sektori hoitaa, ei yhteiskuntaa enää tarvita. Termi "kolmas" on paljonpuhuva: se on jotakin yksityisen ja julkisen välissä tai kenties ulkopuolella, eikä sille siksi tahdokaan riittää resursseja. Osin resurssipula on lainsäädännöllistä perua: yhdistystoiminta nähdään "aatteellisena" toimintana, jota ylläpitää silkka pyhä henki, eikä se saa kerätä voittoja. Tämän pyhän hengen voi kääntää aseeksi vapaaehtoistoimijoita kohtaan: heidän oletetaan jaksavan ihan mitä tahansa. Joskin vapaaehtoistoiminta yleensä lisää hyvinvoinnin kokemusta onnistumisen elämyksien ja vaikuttamismahdollisuuksien myötä, se myös kuluttaa tekijänsä, koska kyse on kuitenkin vapaaehtoistyöstä.
Vasemmistolle taas vapaaehtoistoiminta nähdään hyvänä sen sosiaalistavien vaikutusten takia: siinä opitaan yhteistyötä, jakamaan, antamaan, siinä opitaan empatiaa, ikäänkuin kaikki sosiaalisuus olisi aina hyvästä. Pääsääntöisesti se onkin, mutta ei ihmisiä kuitenkaan voi pakottaa toimimaan aktiivisina solidaarisuuskoneina. Joskin solidaarisuus on yhteiskuntaa ylläpitävä voima, sosiaalisuus voi olla vaatimus, joka saa ujoimmat, varautuneimmat ja eri syistä vain jaksamattomat itsesäälissä tai -syytöksissä vain entistä enemmän vetäytymään kuoriinsa. Sosiaalisuus ei olekaan heille akvaariota yhteenliimaava kitti, joka ehkäisee syrjäytymistä, vaan akvaario itse, jossa vähiten osallistuvat kokevat olevansa moraalisen tarkkailun alaisina, jolloin he leimautuvat vapaamatkustajiksi tai ainakin he leimaavat itsensä murjottajiksi, aktiivisempien marttyyrien vastapainoksi.
Se, miten poliittiset puolueet ymmärtävät vapaaehtoistoiminnan, on siksi tärkeää, että puolueet nojaavat toimintansa itse vapaaehtoistoimintaan. Politiikka on paljolti intomielisten idealistien harrastus, tai sitten teflonpintaisten paukapäiden ja rähinähenkien tapa kuluttaa liiallinen toimintatarmonsa johonkin. Siitä on hyvin harvoille leipäpuuksi, mikä kuntapoliitikkoja kritisoivien tietoon saatettakoon. Toinen tärkeä syy ymmärtää poliittisten puolueiden tapa käsitteellistää vapaaehtoistoiminta on se, että vapaaehtoistoiminnan ja järjestelmän riippuvuus toisistaan on kahdensuuntainen: kun kolmas sektori on merkittävä palveluresurssi, se on myös hyvin riippuvainen julkisen sektorin antamasta tunnustuksesta, sille myönnetyistä toiminta-avustuksista, toimitiloista ja mahdollisista yleensä hyvin harvalukuisista toimihenkilöistä, leipäpapeista, jotka hekin ovat usein osa-aikaisia ja vielä useammin määräaikaisia ja jollakin projektiavustuksella tai työllistämistuella palkattuja.
Vapaaehtoistoiminta ei sinänsä ole kannattavaa, aktivismista on siis palkkatyöksi aniharvoin. Vapaaehtoistyön leipäpapit säveltävät projektihakemuksia, koordinoivat ESR- ja RAY -projektirahoja, varailevat tiloja, levittävät mainoksia ja käyvät henkilökohtaisia kehityskeskusteluja vähäsen tarpeettomaksi itsensä kokevien entisten ammattilaisten kanssa siitä, haluaisivatko he kokea oman elämänsä vielä pikkuisen mielekkäämmäksi vaikka opettamalla toisille valokuvien kehittämistä.
Kun kerran Talinrannasta asti vaivauduin lenkille Laaksoon asti ja näin Keskuspuistossa puihin kiinnitettyjä lappuja, tämä johti tapahtumiin, joka antoi sysäyksen kansalaisliikkeen perustamiseen, ja siitä alkoi kehityskulku, joka jatkui Vihreään puolueeseen liittymisenä ja myöhemmin myös tämä kehityskulku johti yhteen työpaikkaan. Oikeastaan, lähes kaikki merkityksellinen, jota olen elämäni viimeisen 8 vuoden aikana tehnyt, on ponnistanut tästä sattumasta, myös valokuvauskerhon ja elokuvaopintopiirin perustaminen ja Pekka Haaviston puolesta talkoolaisten kerääminen.
Kansalaistoiminnan elinehtona on se, että toimintaan tulee uusia ihmisiä. Vapaaehtoistoiminta on nimensä mukaisesti vapaaehtoista ja sitä tehdään kaiken muun sivussa. Mikään asukas- tai puistoliike ei voi nojata samoihin hartioihin vuosikymmenistä toiseen. Vapaaehtoistoiminta on yleensä kausiluontoista ja sitä jaksaa oman aikansa, oman havaintoni mukaan noin puolitoista vuotta tehokasta peliaikaa ennenkuin joutaa vaihtopenkille. Usein eläkeläisillä on eniten aikaa toimia asukasyhdistyksissä, taloyhtiöissä ja erilaisissa lähimmäistoiminnoissa, osin siksikin, että yleensä iän kertyessä omaan alueeseen samastutaan vahvemmin kuin nuorempana, jolloin kotia saatetaan vaihtaa useammin kuin kalsareita.
Työelämän ulkopuolella olevia nuoria, joilla on aikaa, tarvittaisiin mukaan paljon nykyistä enemmän kaikenlaiseen vapaaehtoistoimintaan. He toisivat asukasliikkeisiin usein kipeästi kaivattavaa uutta näkökulmaa ja toisivat taloyhtiöiden hiekkalaatikolle raikkaan tuulahduksen. Monille vapaaehtoistoiminta voisi myös antaa muuten puuttuvia kontakteja iäkkäämpiin ihmisiin. Vaikka kyllä nuoretkin osallistuvat; heidän osallistumisensa vain on projekti- ja kertaluontoisempaa, mieluiten yksittäisiin tapahtumiin. Nuoret vierastavat usein sitoutumista erityyppisiin järjestöihin tai järjestäytymistä, mikä on sikäli vahinko, että kuitenkin vain järjestöille annetaan tunnustettu asema esimerkiksi toiminta-avustusten tai lausunnonanto-oikeuden muodossa.
Tässä kohdassa sopiikin vielä kerran ottaa ne jo kerran maton alle työnnetyt voimaantuminen ja sosiaalistuminenkin mukaan; vapaaehtoistoiminta antaa merkityksellistä tekemistä ja siinä tutustuu ihmisiin. Voi siellä vaikka tavata tulevan eksänsäkin. Kannattaa kokeilla!
Ja antaahan se niitä. On upeaa saada havaita, että tapahtuma, jota on ollut aloittamassa, on muuttunut perinteeksi ja on itse muuttunut henkilönä tarpeettomaksi; kansalaisliike on aikuistunut ja pärjää omillaan. Olen ollut liikuttunut kun minut on vuosi toisensa jälkeen kutsuttu Helsingin Keskuspuistoon Metsän joulurauhan julistukseen; samaten olin liikuttunut siitä, kuinka monella Pekka Haaviston klubi-illassa oli tulevaisuuteen uskova, valoisa ja iloinen mieli, ja kaikki tämä saatiin aikaan vapaaehtoisvoimin, vaikka mukana onkin esimerkiksi seurakunta, mutta pastorikin on mukana omalla ajallaan!
Porvaristo korostaa vapaaehtoistoiminnan voimaannuttavaa vaikutusta, koska se on ideologisesti kätevä tapa piilottaa julkisen sektorin supistaminen ja tehtävien valuttamisen sieltä kolmannelle sektorille, jolloin julkisen sektorin rapauttava kierre on valmis: koska kolmas sektori hoitaa, ei yhteiskuntaa enää tarvita. Termi "kolmas" on paljonpuhuva: se on jotakin yksityisen ja julkisen välissä tai kenties ulkopuolella, eikä sille siksi tahdokaan riittää resursseja. Osin resurssipula on lainsäädännöllistä perua: yhdistystoiminta nähdään "aatteellisena" toimintana, jota ylläpitää silkka pyhä henki, eikä se saa kerätä voittoja. Tämän pyhän hengen voi kääntää aseeksi vapaaehtoistoimijoita kohtaan: heidän oletetaan jaksavan ihan mitä tahansa. Joskin vapaaehtoistoiminta yleensä lisää hyvinvoinnin kokemusta onnistumisen elämyksien ja vaikuttamismahdollisuuksien myötä, se myös kuluttaa tekijänsä, koska kyse on kuitenkin vapaaehtoistyöstä.
Vasemmistolle taas vapaaehtoistoiminta nähdään hyvänä sen sosiaalistavien vaikutusten takia: siinä opitaan yhteistyötä, jakamaan, antamaan, siinä opitaan empatiaa, ikäänkuin kaikki sosiaalisuus olisi aina hyvästä. Pääsääntöisesti se onkin, mutta ei ihmisiä kuitenkaan voi pakottaa toimimaan aktiivisina solidaarisuuskoneina. Joskin solidaarisuus on yhteiskuntaa ylläpitävä voima, sosiaalisuus voi olla vaatimus, joka saa ujoimmat, varautuneimmat ja eri syistä vain jaksamattomat itsesäälissä tai -syytöksissä vain entistä enemmän vetäytymään kuoriinsa. Sosiaalisuus ei olekaan heille akvaariota yhteenliimaava kitti, joka ehkäisee syrjäytymistä, vaan akvaario itse, jossa vähiten osallistuvat kokevat olevansa moraalisen tarkkailun alaisina, jolloin he leimautuvat vapaamatkustajiksi tai ainakin he leimaavat itsensä murjottajiksi, aktiivisempien marttyyrien vastapainoksi.
Se, miten poliittiset puolueet ymmärtävät vapaaehtoistoiminnan, on siksi tärkeää, että puolueet nojaavat toimintansa itse vapaaehtoistoimintaan. Politiikka on paljolti intomielisten idealistien harrastus, tai sitten teflonpintaisten paukapäiden ja rähinähenkien tapa kuluttaa liiallinen toimintatarmonsa johonkin. Siitä on hyvin harvoille leipäpuuksi, mikä kuntapoliitikkoja kritisoivien tietoon saatettakoon. Toinen tärkeä syy ymmärtää poliittisten puolueiden tapa käsitteellistää vapaaehtoistoiminta on se, että vapaaehtoistoiminnan ja järjestelmän riippuvuus toisistaan on kahdensuuntainen: kun kolmas sektori on merkittävä palveluresurssi, se on myös hyvin riippuvainen julkisen sektorin antamasta tunnustuksesta, sille myönnetyistä toiminta-avustuksista, toimitiloista ja mahdollisista yleensä hyvin harvalukuisista toimihenkilöistä, leipäpapeista, jotka hekin ovat usein osa-aikaisia ja vielä useammin määräaikaisia ja jollakin projektiavustuksella tai työllistämistuella palkattuja.
Vapaaehtoistoiminta ei sinänsä ole kannattavaa, aktivismista on siis palkkatyöksi aniharvoin. Vapaaehtoistyön leipäpapit säveltävät projektihakemuksia, koordinoivat ESR- ja RAY -projektirahoja, varailevat tiloja, levittävät mainoksia ja käyvät henkilökohtaisia kehityskeskusteluja vähäsen tarpeettomaksi itsensä kokevien entisten ammattilaisten kanssa siitä, haluaisivatko he kokea oman elämänsä vielä pikkuisen mielekkäämmäksi vaikka opettamalla toisille valokuvien kehittämistä.
Kun kerran Talinrannasta asti vaivauduin lenkille Laaksoon asti ja näin Keskuspuistossa puihin kiinnitettyjä lappuja, tämä johti tapahtumiin, joka antoi sysäyksen kansalaisliikkeen perustamiseen, ja siitä alkoi kehityskulku, joka jatkui Vihreään puolueeseen liittymisenä ja myöhemmin myös tämä kehityskulku johti yhteen työpaikkaan. Oikeastaan, lähes kaikki merkityksellinen, jota olen elämäni viimeisen 8 vuoden aikana tehnyt, on ponnistanut tästä sattumasta, myös valokuvauskerhon ja elokuvaopintopiirin perustaminen ja Pekka Haaviston puolesta talkoolaisten kerääminen.
Kansalaistoiminnan elinehtona on se, että toimintaan tulee uusia ihmisiä. Vapaaehtoistoiminta on nimensä mukaisesti vapaaehtoista ja sitä tehdään kaiken muun sivussa. Mikään asukas- tai puistoliike ei voi nojata samoihin hartioihin vuosikymmenistä toiseen. Vapaaehtoistoiminta on yleensä kausiluontoista ja sitä jaksaa oman aikansa, oman havaintoni mukaan noin puolitoista vuotta tehokasta peliaikaa ennenkuin joutaa vaihtopenkille. Usein eläkeläisillä on eniten aikaa toimia asukasyhdistyksissä, taloyhtiöissä ja erilaisissa lähimmäistoiminnoissa, osin siksikin, että yleensä iän kertyessä omaan alueeseen samastutaan vahvemmin kuin nuorempana, jolloin kotia saatetaan vaihtaa useammin kuin kalsareita.
Työelämän ulkopuolella olevia nuoria, joilla on aikaa, tarvittaisiin mukaan paljon nykyistä enemmän kaikenlaiseen vapaaehtoistoimintaan. He toisivat asukasliikkeisiin usein kipeästi kaivattavaa uutta näkökulmaa ja toisivat taloyhtiöiden hiekkalaatikolle raikkaan tuulahduksen. Monille vapaaehtoistoiminta voisi myös antaa muuten puuttuvia kontakteja iäkkäämpiin ihmisiin. Vaikka kyllä nuoretkin osallistuvat; heidän osallistumisensa vain on projekti- ja kertaluontoisempaa, mieluiten yksittäisiin tapahtumiin. Nuoret vierastavat usein sitoutumista erityyppisiin järjestöihin tai järjestäytymistä, mikä on sikäli vahinko, että kuitenkin vain järjestöille annetaan tunnustettu asema esimerkiksi toiminta-avustusten tai lausunnonanto-oikeuden muodossa.
Tässä kohdassa sopiikin vielä kerran ottaa ne jo kerran maton alle työnnetyt voimaantuminen ja sosiaalistuminenkin mukaan; vapaaehtoistoiminta antaa merkityksellistä tekemistä ja siinä tutustuu ihmisiin. Voi siellä vaikka tavata tulevan eksänsäkin. Kannattaa kokeilla!
28.8.2012
Poliittiset esikuvani
Tarkastelen seuraavaksi sellaisia poliittisia vaikuttajia, jotka sopivat esikuviksi jonkun henkilökohtaisen ominaisuutensa tai toimintatapojensa vuoksi. En tietenkään voi allekirjoittaa kaikkien allaolevien poliittisten vaikuttajien toimintaa kokonaisuudessaan, eikä täydellistä poliitikkoa olekaan, sellaista kaipaavan on itsensä ryhdyttävä ehdokkaiksi. Lukuohjeena huomautettakoon, että tämä ei ole paremmuusjärjestys, eli nimet eivät ole missään henkilökohtaisessa rankingjärjestyksessä vaikutuksensa mukaan.
Che Guevara Che kelpaa esikuvaksi innostajana, joka onnistui vapaamuotoisen kansalaistoiminnan johtajana järkyttämään koko systeemiä siinä määrin että jopa ulkovaltoja piti kutsua apuun. Lisäksi Che lienee kaikkien aikojen puhuja. Ja onhan siitä tehty makeita tuotteita, miehestä, joka on ennen kaikkea ikoni, sitten vasta lihallinen ihminen.
Pentti Linkola Linkolasta ei aina tiedä, provosoiko hän vai onko tosissaan, mutta ainakin nykymuotoiselle suomalaiselle vihreälle liikkeelle Linkola on ollut ohittamaton oppi-isä. Linkola muistuttaa siitä, että maapallon ajatteleminen on ihmislajin elinehto, vaikka sitten yksittäisten ihmisten pitääkin tehdä uhrauksia tämän hyväksi.
Arne Naess Toi Mahatma Gandhin väkivallattoman vastarinnan opin Pohjoismaihin, linnoittautuessaan opiskelijoineen telttojen kanssa uhatulle joelle 60-70 -luvun vaihteessa. Ja onko joku sanonut, ettei kansalaistoiminta kannata? Esikuva kaikille myöhemmille luonnonsuojeluliikkeille, Koijärvestä Kaupunkimetsäliikkeeseen.
Mahatma Gandhi Gandhi opetti, ettei väkivallattomuuteen voi vastata väkivallalla.
Osmo Soininvaara Ode on yleensä oikeassa, silloinkin kuin hänen kanssaan olisi eri mieltä. Ode osaa lukea tilastoja ja tutkimuksia, mikä on päättäjissä hämmästyttävän harvinaista, ottaen huomioon että monilla heistä kuitenkin pitäisi olla yliopistollinen pätevyys. Ode on sillä tavalla puolueensa yläpuolella, että hänellä on varaa olla mitä mieltä hyvänsä hankalistakin kysymyksistä. Järjen ja faktojen edustaja politiikassa.
Outi Alanko-Kahiluoto Esimerkki siitä, miten paljon silkka usko niihin asioihin, joista on joko omakohtaista kokemusta tai ymmärrystä, saa ihmisen jaksamaan ja ehtimään. Ja Outilla on tätä kokemusta ja ymmärrystä aika laajalti. Hän on pätkätyöläisten ja apurahansaajien edustaja, henkilö, joka on miltei yksin onnistunut normalisoimaan nk. epätyypilliset työsuhteet. Tieni on kohdannut Outin kanssa monessa paikassa, eniten nuorten työpajatoiminnan mutta myös Kaupunkimetsäliikkeen kautta.
Yrjö Hakanen Tämä pahamaineinen valtuustokokouksien venyttäjä, jonka ontumaton logiikka muistaa muistuttaa muiden puolueiden edustajia siitä, että kaupunki ei ole liikeyritys, monistaa itsensä kaikkiin sellaisiin paikkoihin Helsingissä, joissa tapahtuu. Ja joissa ei tapahdu. On yhtäkuin Suomen Kommunistinen puolue varmaan jo 4.vuosikymmentä, ja on ottanut puolueensa ulkosiiveksi puolueettomia asukasaktiiveja. Tietysti sympatiseeraan valtuutettuja, jotka haluaisivat perheensä luokse kokouksista, mutta nostan silti hattua Yrjölle. Lahjomaton voima.
Urho Kekkonen Minulle Suomen ikuinen kuningas, riippumatta siitä, mitä myöhempien aikojen kriittinen tutkimus hänestä keksii löytää. Lapsena huolestuin hänen heikkenevästä terveydentilastaan niin että olin vakuuttunut siitä, että ilman uutta Kekkosta ei selvitä.
Ilkka Hakalehto Herra ykköspolttaja, joka käräytti rötösherrat Helsingin metrohankkeesta. Suomalaisen politiikan hannukarpo paljon ennen kuin soinilaiset oli keksitty. Ei pelännyt ketään, mutta sen sijaan häntä pelättiin puoluerajojenkin ylitse. En mä nyt niin tarpeelliseksi näkisi tosin pelon herättämistä, kunnioituskin riittäisi.
Heidi Hautala Suomen virallinen omatunto ulkomaailmalle, joka muistaa aina juurensa vapaamuotoisessa kansalaistoiminnassa. Olin hyvin vaikuttunut hänen soittaessaan kesken seminaarin apulaiskaupunginjohtaja Saurille keskeyttääkseen metsätyöt Keskuspuistossa.
Martti Ahtisaari Maailman paras neuvottelija, jonka kohtelu omassa kotimaassaan on ollut häpeällisen huonoa. Kun hänelle presidenttinä naurettiin ulkoisten ominaisuuksiensa takia ja kun hänen toimintansa tunnustettiin muualla vaan ei meillä antamalla hänelle Nobelin rauhanpalkinto, suomalainen lehdistö vaikeni häpeästä.
Pekka Haavisto Innosti ja yhdisti muuten epäpoliittisia ihmisiä ennennäkemättömällä tavalla äänestämään Vihreitä eduskuntavaaleissa -87 ja sitten presidentinvaaleissa teki miltei mahdottomasta mahdollisen. Ihmeentekijä.
Paavo Arhinmäki Aktivisti, joka toivon mukaan pysyy aktivistina ministerinäkin. Toivon kuitenkin, että hän muistaa tehdä kotiläksynsä eikä populismissaan sorru halpahintaisuuteen, kuten presidentinvaaleissa hänen sekoittaessaan Pekka Haaviston Sauli Niinistöön. Arhinmäki muistuttaa, että populismia on positiivistakin laatua.
Che Guevara Che kelpaa esikuvaksi innostajana, joka onnistui vapaamuotoisen kansalaistoiminnan johtajana järkyttämään koko systeemiä siinä määrin että jopa ulkovaltoja piti kutsua apuun. Lisäksi Che lienee kaikkien aikojen puhuja. Ja onhan siitä tehty makeita tuotteita, miehestä, joka on ennen kaikkea ikoni, sitten vasta lihallinen ihminen.
Pentti Linkola Linkolasta ei aina tiedä, provosoiko hän vai onko tosissaan, mutta ainakin nykymuotoiselle suomalaiselle vihreälle liikkeelle Linkola on ollut ohittamaton oppi-isä. Linkola muistuttaa siitä, että maapallon ajatteleminen on ihmislajin elinehto, vaikka sitten yksittäisten ihmisten pitääkin tehdä uhrauksia tämän hyväksi.
Arne Naess Toi Mahatma Gandhin väkivallattoman vastarinnan opin Pohjoismaihin, linnoittautuessaan opiskelijoineen telttojen kanssa uhatulle joelle 60-70 -luvun vaihteessa. Ja onko joku sanonut, ettei kansalaistoiminta kannata? Esikuva kaikille myöhemmille luonnonsuojeluliikkeille, Koijärvestä Kaupunkimetsäliikkeeseen.
Mahatma Gandhi Gandhi opetti, ettei väkivallattomuuteen voi vastata väkivallalla.
Osmo Soininvaara Ode on yleensä oikeassa, silloinkin kuin hänen kanssaan olisi eri mieltä. Ode osaa lukea tilastoja ja tutkimuksia, mikä on päättäjissä hämmästyttävän harvinaista, ottaen huomioon että monilla heistä kuitenkin pitäisi olla yliopistollinen pätevyys. Ode on sillä tavalla puolueensa yläpuolella, että hänellä on varaa olla mitä mieltä hyvänsä hankalistakin kysymyksistä. Järjen ja faktojen edustaja politiikassa.
Outi Alanko-Kahiluoto Esimerkki siitä, miten paljon silkka usko niihin asioihin, joista on joko omakohtaista kokemusta tai ymmärrystä, saa ihmisen jaksamaan ja ehtimään. Ja Outilla on tätä kokemusta ja ymmärrystä aika laajalti. Hän on pätkätyöläisten ja apurahansaajien edustaja, henkilö, joka on miltei yksin onnistunut normalisoimaan nk. epätyypilliset työsuhteet. Tieni on kohdannut Outin kanssa monessa paikassa, eniten nuorten työpajatoiminnan mutta myös Kaupunkimetsäliikkeen kautta.
Yrjö Hakanen Tämä pahamaineinen valtuustokokouksien venyttäjä, jonka ontumaton logiikka muistaa muistuttaa muiden puolueiden edustajia siitä, että kaupunki ei ole liikeyritys, monistaa itsensä kaikkiin sellaisiin paikkoihin Helsingissä, joissa tapahtuu. Ja joissa ei tapahdu. On yhtäkuin Suomen Kommunistinen puolue varmaan jo 4.vuosikymmentä, ja on ottanut puolueensa ulkosiiveksi puolueettomia asukasaktiiveja. Tietysti sympatiseeraan valtuutettuja, jotka haluaisivat perheensä luokse kokouksista, mutta nostan silti hattua Yrjölle. Lahjomaton voima.
Urho Kekkonen Minulle Suomen ikuinen kuningas, riippumatta siitä, mitä myöhempien aikojen kriittinen tutkimus hänestä keksii löytää. Lapsena huolestuin hänen heikkenevästä terveydentilastaan niin että olin vakuuttunut siitä, että ilman uutta Kekkosta ei selvitä.
Ilkka Hakalehto Herra ykköspolttaja, joka käräytti rötösherrat Helsingin metrohankkeesta. Suomalaisen politiikan hannukarpo paljon ennen kuin soinilaiset oli keksitty. Ei pelännyt ketään, mutta sen sijaan häntä pelättiin puoluerajojenkin ylitse. En mä nyt niin tarpeelliseksi näkisi tosin pelon herättämistä, kunnioituskin riittäisi.
Heidi Hautala Suomen virallinen omatunto ulkomaailmalle, joka muistaa aina juurensa vapaamuotoisessa kansalaistoiminnassa. Olin hyvin vaikuttunut hänen soittaessaan kesken seminaarin apulaiskaupunginjohtaja Saurille keskeyttääkseen metsätyöt Keskuspuistossa.
Martti Ahtisaari Maailman paras neuvottelija, jonka kohtelu omassa kotimaassaan on ollut häpeällisen huonoa. Kun hänelle presidenttinä naurettiin ulkoisten ominaisuuksiensa takia ja kun hänen toimintansa tunnustettiin muualla vaan ei meillä antamalla hänelle Nobelin rauhanpalkinto, suomalainen lehdistö vaikeni häpeästä.
Pekka Haavisto Innosti ja yhdisti muuten epäpoliittisia ihmisiä ennennäkemättömällä tavalla äänestämään Vihreitä eduskuntavaaleissa -87 ja sitten presidentinvaaleissa teki miltei mahdottomasta mahdollisen. Ihmeentekijä.
Paavo Arhinmäki Aktivisti, joka toivon mukaan pysyy aktivistina ministerinäkin. Toivon kuitenkin, että hän muistaa tehdä kotiläksynsä eikä populismissaan sorru halpahintaisuuteen, kuten presidentinvaaleissa hänen sekoittaessaan Pekka Haaviston Sauli Niinistöön. Arhinmäki muistuttaa, että populismia on positiivistakin laatua.
9.4.2012
Nuo kaljut miehet siniristisissä takeissaan
Luulen ymmärtäväni logiikan, joka on saanut Suomessa poliittisen kanavansa Perussuomalaisten jytkynä: vieraantumisentunne omaan elämään vaikuttamismahdollisuuksista heijastuu kaiken vieraan pelkona, ja pelosta vihaan on hiuksenhieno matka. Vihan tunteen kanssa voi olla helpompi elää kuin pelon, jos tunnetaan oma minä huonosti ja koetaan ettei omaan elämään oikein voi vaikuttaa.
En minä ole pelontunteen enkä ennakkoluulojen yläpuolella. Pelkään asioita, jotka ovat todistetusti arvaamattomia ja vaarallisia, kuten skinheadeja. Vaikka tänään leikkikentällä näkemäni skinhead-isä omistautui lapselleen yhtä iloisesti kuin kuka tahansa, ei aikuinen ihminen vahingossa päätä samanaikaisesti sekä ajaa päätänsä kaljuksi, vetää yllensä pilottitakin ja ommella - tai ompeluttaa - siihen Suomen lippua. Ei se ole sattumaa.
Aikuinen ihminen on itse vastuussa siitä, millaista ideologiaa hän kannattaa ja minkä ideologian tunnuksia hän kantaa. Vaikka tiedän, että pelko, joka usein kanavoituu avoimeksi vieroksunnaksi, pahimmillaan väkivaltaiseksi käyttäytymiseksi, usein johtaa niiden tunnuksien kantamiseen joita tänään näkemäni perheenisä kantoi, huomaan pelkääväni alitajuisesti. Ei tieto skinheadiksi ryhtymisen motiiveista minua rauhoita. Minä vilkuilen alitajuisesti sivuilleni ja kannoilleni, pälyilen olkani ylitse jostakin mahdollisesti viuhuvaa maihinnousukenkää. Olen kerran ollut muutaman senttimetrin päässä saada sellaista ohimooni, mutta en minä siksi pelkää.
Pelkään siksi, että elämä on niin sattumanvaraista: minulla voisi olla tummaihoinen puoliso tai lapsi joita vastaan hyökättäisiin. Voisin itsekin olla tummaihoinen. En halua valita puoltani, mutta jos on pakko niin olen mieluummin maahanmuuttajien ja eri syistä valtaväestöstä poikkeavan näköisten ja poikkeavaa maailmankatsomusta tunnustavan puolella kuin näiden jotka väittävät olevansa minua huomattavasti isommilla hauiksilla minunkin edusmiehiäni.
Tunnen pelossani yhteenkuuluvuuden tunnetta niiden muiden kanssa, jota vastaan nämä skinheadit ovat linnoittautuneet niin sanottujen isänmaallisten naamioiden taakse. Ei, eivät he minun takiani tätä maata luule puolustavansa. Eivät nämä isänmaallisiksi itseään luulevat ihmiset tee minun maastani parempaa paikkaa, vaikka he sanovat puolustavansa isänmaataan, joka sattuu olemaan sama kuin minun.
Maahanmuuttajat eivät rajoita vapausoikeuksiani, sen sijaan skinheadien kaltaiset ryhmät sen tekevät. Haluan voida elää omassa kotimaassani ja kotikaupungissani vailla pelkoa. Ok, ei minulla varmaankaan ole mitään pelättävää, nyt. Mutta entäs kaksi kuukautta sitten kun takissani oli Pekka Haavisto -rintanappi?
Skinheadit ovat paljon pelottavampia kuin romanit tai somalit, koska he ovat todistetusti paljon vaarallisempia. Ei yksi rauhallinen perheenisä leikkipuistossa kumoa sääntöä. Ratkaisu ei voi olla kielto ommella Suomen lippuja takkeihin, sillä totalitarismi on vakaumukseni mukaan aina väärä ratkaisu. Ja kyllä esimerkiksi Norjassa on iloinen asia pitää pipoa tai kantaa reppua, jossa on Norjan lippu, muulloinkin kuin itsenäisyyspäivänä. Itsenäisyyden ja vaurauden pitäisi olla iloinen asia, eikä sitä muuksi muuta sotaisa historiamme ja suhteellisen tuore itsenäisyytemme. Kansana muiden kansojen joukossa, ihmisenä ihmiskunnassa.
En minä ole pelontunteen enkä ennakkoluulojen yläpuolella. Pelkään asioita, jotka ovat todistetusti arvaamattomia ja vaarallisia, kuten skinheadeja. Vaikka tänään leikkikentällä näkemäni skinhead-isä omistautui lapselleen yhtä iloisesti kuin kuka tahansa, ei aikuinen ihminen vahingossa päätä samanaikaisesti sekä ajaa päätänsä kaljuksi, vetää yllensä pilottitakin ja ommella - tai ompeluttaa - siihen Suomen lippua. Ei se ole sattumaa.
Aikuinen ihminen on itse vastuussa siitä, millaista ideologiaa hän kannattaa ja minkä ideologian tunnuksia hän kantaa. Vaikka tiedän, että pelko, joka usein kanavoituu avoimeksi vieroksunnaksi, pahimmillaan väkivaltaiseksi käyttäytymiseksi, usein johtaa niiden tunnuksien kantamiseen joita tänään näkemäni perheenisä kantoi, huomaan pelkääväni alitajuisesti. Ei tieto skinheadiksi ryhtymisen motiiveista minua rauhoita. Minä vilkuilen alitajuisesti sivuilleni ja kannoilleni, pälyilen olkani ylitse jostakin mahdollisesti viuhuvaa maihinnousukenkää. Olen kerran ollut muutaman senttimetrin päässä saada sellaista ohimooni, mutta en minä siksi pelkää.
Pelkään siksi, että elämä on niin sattumanvaraista: minulla voisi olla tummaihoinen puoliso tai lapsi joita vastaan hyökättäisiin. Voisin itsekin olla tummaihoinen. En halua valita puoltani, mutta jos on pakko niin olen mieluummin maahanmuuttajien ja eri syistä valtaväestöstä poikkeavan näköisten ja poikkeavaa maailmankatsomusta tunnustavan puolella kuin näiden jotka väittävät olevansa minua huomattavasti isommilla hauiksilla minunkin edusmiehiäni.
Tunnen pelossani yhteenkuuluvuuden tunnetta niiden muiden kanssa, jota vastaan nämä skinheadit ovat linnoittautuneet niin sanottujen isänmaallisten naamioiden taakse. Ei, eivät he minun takiani tätä maata luule puolustavansa. Eivät nämä isänmaallisiksi itseään luulevat ihmiset tee minun maastani parempaa paikkaa, vaikka he sanovat puolustavansa isänmaataan, joka sattuu olemaan sama kuin minun.
Maahanmuuttajat eivät rajoita vapausoikeuksiani, sen sijaan skinheadien kaltaiset ryhmät sen tekevät. Haluan voida elää omassa kotimaassani ja kotikaupungissani vailla pelkoa. Ok, ei minulla varmaankaan ole mitään pelättävää, nyt. Mutta entäs kaksi kuukautta sitten kun takissani oli Pekka Haavisto -rintanappi?
Skinheadit ovat paljon pelottavampia kuin romanit tai somalit, koska he ovat todistetusti paljon vaarallisempia. Ei yksi rauhallinen perheenisä leikkipuistossa kumoa sääntöä. Ratkaisu ei voi olla kielto ommella Suomen lippuja takkeihin, sillä totalitarismi on vakaumukseni mukaan aina väärä ratkaisu. Ja kyllä esimerkiksi Norjassa on iloinen asia pitää pipoa tai kantaa reppua, jossa on Norjan lippu, muulloinkin kuin itsenäisyyspäivänä. Itsenäisyyden ja vaurauden pitäisi olla iloinen asia, eikä sitä muuksi muuta sotaisa historiamme ja suhteellisen tuore itsenäisyytemme. Kansana muiden kansojen joukossa, ihmisenä ihmiskunnassa.
14.3.2012
Urpo Leppäsen hukattu perintö
Kun demareiden aina fiksuna arvostamani kansanedustaja Liisa Jaakonsaari kiinnitti huomionsa aivan oikeaan asiaan, joka sitäpaitsi on aivan todellinen ja sitäpaitsi suuri ongelma, eli nuorten syrjäytymiseen työmarkkinoilta ja yhteiskunnasta, hetikös taas blogistan kuohahti. Piti taas alkaa pyörittämään sitä samaa levyä EU:sta, Kreikka-tukipaketista ja valittamaan siitä kuinka ollaan kyllästytty aina olemaan EU:n mallioppilaita.
Minä olen kyllästynyt tähän levyyn. Sen pyörittäminen osoittaa joko vastuutonta pölhöpopulismia, lukutaidottomuutta siitä mitä Jaakonsaari sanoi tai sitten täydellistä vieraantuneisuutta yhteiskunnastamme ja historiasta. Jo SMP-läinen työministeri Urpo Leppänen esitti idean nuorten yhteiskuntatakuusta, ja siitä on enemmän kuin 20 vuotta. Esitän sen perusidean tässä, säästääkseni googlaamiselta.
Nuorisotakuussa on siis kyse lyhentää sitä aikaa kun nuori joutuu olemaan vailla työ-, työharjoittelu- tai opiskeluaikaa tai jopa estää tällaisen tyhjäkäyntijakson syntymistä. Takuu on kyseessä siksi että yhteiskunta sitoutuu järjestämään nuorelle jonkun näistä tietyssä aikataulussa, joka nyt on 3 kk. Nuori tarkoittaa tässä alle kaikkia 25-vuotiaita sekä alle 30-vuotiaita vastavalmistuneita, siis vastavalmistuneita jostakin oppilaitoksesta. Lääkkeet ovat joko suoria - opiskelu- tai työpaikka - tai epäsuoria: työharjoittelu, oppisopimus tai työpajatoiminta.
Nuorison kustannuksella ei saa politikoida. Kehottaisin hoitamaan syrjäytyneen nuorisomme asiat ensin kuntoon ja vasta sitten aloittamaan syyllisten etsimisen hallituksesta, Kreikasta tai peilistä. Asia on sitäpaitsi aina ajankohtainen, mihin presidentti Niinistökin on kiinnittänyt huomiota, samaten Pekka Haavisto.
Jaakonsaaren blogikirjoituksen voi lukea klikkaamalla otsikkoa.
Minä olen kyllästynyt tähän levyyn. Sen pyörittäminen osoittaa joko vastuutonta pölhöpopulismia, lukutaidottomuutta siitä mitä Jaakonsaari sanoi tai sitten täydellistä vieraantuneisuutta yhteiskunnastamme ja historiasta. Jo SMP-läinen työministeri Urpo Leppänen esitti idean nuorten yhteiskuntatakuusta, ja siitä on enemmän kuin 20 vuotta. Esitän sen perusidean tässä, säästääkseni googlaamiselta.
Nuorisotakuussa on siis kyse lyhentää sitä aikaa kun nuori joutuu olemaan vailla työ-, työharjoittelu- tai opiskeluaikaa tai jopa estää tällaisen tyhjäkäyntijakson syntymistä. Takuu on kyseessä siksi että yhteiskunta sitoutuu järjestämään nuorelle jonkun näistä tietyssä aikataulussa, joka nyt on 3 kk. Nuori tarkoittaa tässä alle kaikkia 25-vuotiaita sekä alle 30-vuotiaita vastavalmistuneita, siis vastavalmistuneita jostakin oppilaitoksesta. Lääkkeet ovat joko suoria - opiskelu- tai työpaikka - tai epäsuoria: työharjoittelu, oppisopimus tai työpajatoiminta.
Nuorison kustannuksella ei saa politikoida. Kehottaisin hoitamaan syrjäytyneen nuorisomme asiat ensin kuntoon ja vasta sitten aloittamaan syyllisten etsimisen hallituksesta, Kreikasta tai peilistä. Asia on sitäpaitsi aina ajankohtainen, mihin presidentti Niinistökin on kiinnittänyt huomiota, samaten Pekka Haavisto.
Jaakonsaaren blogikirjoituksen voi lukea klikkaamalla otsikkoa.
13.2.2012
Vihervasemmistolaista rotuhygieniaa
Poistin taas yhden Facebook-ystävän, joka oli joutunut pelkoslaisuuden puraisemaksi. Ei tämä nyt vielä yksin, sillä kyllähän erilaisiin opinkappaleisiin uskovia mahtuu tähän maailmaan, mutta mikä kaikkein vakavinta: hän oli mielestään keksinyt ja paljastanut vihervasemmistolaisuuden eliitin salaliiton, joka oli marginalisoinut hänet. Suomeksi: ajanut nurkkaan. En minä ketään halua marginaaliin olla ajamassa tai osana mitään salaliittoa.
Jos jotakin Pekka Haavistolta minä toivottavasti opin, Vihreät, muut Pekan kampanjassa olleet ja toivottavasti kaikki suomalaiset: keskusteleminen on mahdollista silloinkin kun toisen osapuolen premissejä ei ole mahdollista ymmärtää. Se edellyttää kuitenkin sitä, että molemmat osapuolet tulevat ulos poteroistaan, tuovat korttinsa pöytään. Jos niitä kortteja ei ole, keskustelu ei onnistu. Jos ainoa mitä ulos pääsee on toisen keskustelun osapuolen leimaaminen, se on kertakaikkisesti poliittista kakkaa. On hankalaa suvaita mitään jos ollaan jo valmiiksi loukkaantuneita ja koetaan toisenlainen ajattelu uhaksi.
Jos joku kutsuu toisia eliitiksi, tämä implikoi aliitin: sen, että katsoo itse olevansa niitä toisia huonompi jollakin tavalla. Miksi ihmeessä kukaan näin haluaa tehdä?
Sellaisia me vihervasemmistolaisen eliitin jäsenet olemme. Olemme niin snobeja että harjoitamme älyllistä rotuhygieniaa jos keskustelun toinen osapuoli ei halua leikkiä kanssamme hiekkalaatikolla vaan otamme herneet neniin kun se alkaa argumentoinnin sijaan heitellä hiekkaa silmiin. Olemme varmaan naiiveja kun uskomme habermasilaisittain rationaaliseen keskusteluun, jossa parhaiten perustelu argumentti voittakoon. Toivon kuitenkin että juuri käydyt presidentinvaalit olisivat olleet alkusysäys sen oivaltamiselle että kaveria voisi koettaa ymmärtää tai ainakin suvaita. Tällä matkalla varmasti tulee murtumia, emme me nimittäin täydellisiä tietenkään ole. Maailma meidät täydellisyydeltä säästäköön, onhan politiikka inhimillinen aktiviteetti.
Jos jotakin Pekka Haavistolta minä toivottavasti opin, Vihreät, muut Pekan kampanjassa olleet ja toivottavasti kaikki suomalaiset: keskusteleminen on mahdollista silloinkin kun toisen osapuolen premissejä ei ole mahdollista ymmärtää. Se edellyttää kuitenkin sitä, että molemmat osapuolet tulevat ulos poteroistaan, tuovat korttinsa pöytään. Jos niitä kortteja ei ole, keskustelu ei onnistu. Jos ainoa mitä ulos pääsee on toisen keskustelun osapuolen leimaaminen, se on kertakaikkisesti poliittista kakkaa. On hankalaa suvaita mitään jos ollaan jo valmiiksi loukkaantuneita ja koetaan toisenlainen ajattelu uhaksi.
Jos joku kutsuu toisia eliitiksi, tämä implikoi aliitin: sen, että katsoo itse olevansa niitä toisia huonompi jollakin tavalla. Miksi ihmeessä kukaan näin haluaa tehdä?
Sellaisia me vihervasemmistolaisen eliitin jäsenet olemme. Olemme niin snobeja että harjoitamme älyllistä rotuhygieniaa jos keskustelun toinen osapuoli ei halua leikkiä kanssamme hiekkalaatikolla vaan otamme herneet neniin kun se alkaa argumentoinnin sijaan heitellä hiekkaa silmiin. Olemme varmaan naiiveja kun uskomme habermasilaisittain rationaaliseen keskusteluun, jossa parhaiten perustelu argumentti voittakoon. Toivon kuitenkin että juuri käydyt presidentinvaalit olisivat olleet alkusysäys sen oivaltamiselle että kaveria voisi koettaa ymmärtää tai ainakin suvaita. Tällä matkalla varmasti tulee murtumia, emme me nimittäin täydellisiä tietenkään ole. Maailma meidät täydellisyydeltä säästäköön, onhan politiikka inhimillinen aktiviteetti.
10.2.2012
Musiikillinen raideri
Presidentti on julkistanut virallisen kampanjasoittolistansa ja samalla tullut keksineeksi uuden yhdyssanan. Ei, en puhu presidentti Niinistöstä tai sydänten presidentti Haavistosta. Puhun presidentti Obamasta, jonka raideriin kuuluu Springsteeniä, Ricky Martinia, U2: ta ja sellaista jota tämä setä ei tunnista.
Julkistan nyt virallisen kampanjasoittolistani pyrkiessäni julkisiin tehtäviin. Tämä tiedoksi tukiryhmälleni ja myös kaikille mahdollisille ja mahdottomille kannattajilleni, jotta tietävät, mitä musiikkia joutuvat välttelemään:
- Miles Davis: Gil Evansin kanssa tehdyt levytykset
- John Coltrane: Heavyweight Champion -kokoelma
- Gotan Project: la Revancha del Tango ja Lunatico
- valikoima argentiinalaisia tangoja, ml. Astor Piazzolla
- Pelle Miljoona: Moottoritie on kuuma
- Hassisen koneen tuotanto
- Derek and the Dominoes: Layla and other assorted love songs
- Specials: More Specials
- Anton Bruckner, Gustav Mahler, Ludwig van Beethoven, Jean Sibelius, Johannes Brahms, Piotr Tsaikovski ja Robert Schumann: Sinfoniat
- Ludwig van Beethoven: Pianosonaatit no 1-32
- Ludwig van Beethoven: Pianokonsertot no 1-5 (Wilhelm Kempff, Berliini filharmonikot joht. Paul van Kempen. Myös Ferdinand Leitnerin kanssa tehty uudempi levytys käy.)
- Georg Friedrich Händel: Concerto grossi op. 6 (The English Concert, joht. Trevor Pinnock)
Olen kohtuuden mies, ja tällä raiderilla voin vetää sekä kunta- että eduskuntavaalit. Presidentillisiä asioita ovat mielestäni Aki Yrjänän sienikeitto, punaviini, uiminen ja livejousikvartettimusiikki, ja ne edellytän vasta presidentinvaalikampanjassa.
Barack Obaman soittolistan voi katsoa klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.
Julkistan nyt virallisen kampanjasoittolistani pyrkiessäni julkisiin tehtäviin. Tämä tiedoksi tukiryhmälleni ja myös kaikille mahdollisille ja mahdottomille kannattajilleni, jotta tietävät, mitä musiikkia joutuvat välttelemään:
- Miles Davis: Gil Evansin kanssa tehdyt levytykset
- John Coltrane: Heavyweight Champion -kokoelma
- Gotan Project: la Revancha del Tango ja Lunatico
- valikoima argentiinalaisia tangoja, ml. Astor Piazzolla
- Pelle Miljoona: Moottoritie on kuuma
- Hassisen koneen tuotanto
- Derek and the Dominoes: Layla and other assorted love songs
- Specials: More Specials
- Anton Bruckner, Gustav Mahler, Ludwig van Beethoven, Jean Sibelius, Johannes Brahms, Piotr Tsaikovski ja Robert Schumann: Sinfoniat
- Ludwig van Beethoven: Pianosonaatit no 1-32
- Ludwig van Beethoven: Pianokonsertot no 1-5 (Wilhelm Kempff, Berliini filharmonikot joht. Paul van Kempen. Myös Ferdinand Leitnerin kanssa tehty uudempi levytys käy.)
- Georg Friedrich Händel: Concerto grossi op. 6 (The English Concert, joht. Trevor Pinnock)
Olen kohtuuden mies, ja tällä raiderilla voin vetää sekä kunta- että eduskuntavaalit. Presidentillisiä asioita ovat mielestäni Aki Yrjänän sienikeitto, punaviini, uiminen ja livejousikvartettimusiikki, ja ne edellytän vasta presidentinvaalikampanjassa.
Barack Obaman soittolistan voi katsoa klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.
7.2.2012
Katainen varmisti Keskustan vaalivoiton
Pääministeri Jyrki Kataisen mukaan nykyhallitus aikoo romahduttaa kuntien määrän Suomessa sataan. Tämä on aika suuri saneeraus kun ottaa huomioon että nyt kuntia on 336.
Katainen on ihan oikeilla linjoilla. Kuntia on nyky-Suomessa aivan liikaa kun ottaa huomioon että kuntien ainoana tehtävänä on huolehtia kuntalaistensa peruspalveluista. Kuntien tehtävänä ei ole kansalaisten identiteettityö eikä demokratian tarjoaminen. Demokratiasta Suomessa huolehtivat poliittiset puolueet, eivät kunnat.
Katainen on rohkea mies lausuessaan tavoitteensa ääneen. Voin kuvitella Keskustapuolueen yrittävän jälleen kerran imperiumin vastaiskua syksyn kunnallisvaaleissa. Katainen nimittäin tulee ojentaneeksi Keskustalle vaaliaseen kultatarjottimella. Tosin taitaa Keskustan maanvyörymävoitto jäädä tussuksi, paitsi ehkä Keminmaalla ja muutamalla joka tapauksessa kurjistuvalla liitosalueella.
Mitä vähemmän Suomessa on kuntia, sitä vähemmän Keskustalla on valtaa. Ei tarvitse kuin katsoa Suomen karttaa. Keskustan olemassaolon tarkoitus näyttää nykyään olevan oman valtansa pönkittäminen kansalaisten kustannuksella.
Tiedän oikein hyvin, että suuri ei välttämättä ole kaunista, suureksi yhdistyminen tai edes suurelta ostaminen. Esimerkiksi käyköön Myrskylän kunta, joka on ymmärtänyt ostaa sosiaali- ja terveyspalvelunsa kuntayhtymältä, joka muuten sattuu vieläpä sijaitsemaan toisessa maakunnassa eli Päijät-Hämeessä. Tämä ei kuitenkaan ole johtanut palvelun saatavuuteen saatikka saatavuuteen sillä esimerkiksi kuntayhtymän nuorten työpaja on Sysmässä eli melkein Keski-Suomessa eli käytännössä ei missään myrskyläläisten kannalta. Eivät kuitenkaan ole tulleet ajatelleeksi että työpajapalvelua voisi ostaa vaikka Porvoosta tai Lahdesta. Eikä tarvitsisi ostaa jos Myrskylä liitettäisiin sellaiseen kuntaan jossa kyseistä palvelua on tarjolla. Kuntalaiset säästäisivät.
Sitten taas esimerkiksi samassa maakunnassa oleva Pornainen on tuottanut samaa palvelua yhteistyössä Mäntsälän kanssa siten, että fyysinen työpaja on Mäntsälässä ja sinne kunnan ainoa nuorisotyöntekijä on kuljettanut nuoret omalla autollaan. Innovatiivisuudesta ja yrityshalusta iso käsi Pornaisille, joka ei muuten ole ymmärtänyt olevansa kasvava lapsiperhekunta sillä muuten siellä ei ole nuorisolle juuri muuta kuin kortteliralli, ei esimerkiksi toisen asteen koulutusta.
Nuorison syrjäytymisuhkan - josta sekä Haavisto että Niinistö olivat huolestuneita - selvittämiseen tarvitaan uusia malleja koska ilmiselvästi nykyiset eivät riittäneet. Tästä pitäisi olla kansallinen konsensus. Presidentiksi valittu Niinistö jopa ehdotti poikkihallinnollisen työryhmän asettamista selvittämään asia. Hallinnonrajat ylittävää yhteistyötä ei kuitenkaan voi tehdä, jos kyseessä on niin pieni kunta että kyseistä hallinnonalaa ei kunnassa edes ole.
Nettihesarin uutisen aiheesta voi lukea klikkaamalla otsikkoa. Ja jottei kukaan - esimerkiksi keskustalainen - luulisi että olen murhaamassa lähidemokratiaa enkä välittäisi palttuakaan kansalaisten identiteetistä, kannattaa katsoa kuntien tehtäviä sivuavia aiempia kirjoituksiani:
Nuorisopalveluista ja kunnista:
http://perukangas.blogspot.com/2011/09/miten-nuorisopalvelut-tuotetaan.html
Yhteisöllisyydestä, identiteetistä, vaikuttamisesta ja kunnista:
http://perukangas.blogspot.com/2011/10/identiteettityo-ei-ole-julkinen.html
Jatkoa edelliseen:
http://perukangas.blogspot.com/2011/11/mita-valia-on-kunnilla.html
Katainen on ihan oikeilla linjoilla. Kuntia on nyky-Suomessa aivan liikaa kun ottaa huomioon että kuntien ainoana tehtävänä on huolehtia kuntalaistensa peruspalveluista. Kuntien tehtävänä ei ole kansalaisten identiteettityö eikä demokratian tarjoaminen. Demokratiasta Suomessa huolehtivat poliittiset puolueet, eivät kunnat.
Katainen on rohkea mies lausuessaan tavoitteensa ääneen. Voin kuvitella Keskustapuolueen yrittävän jälleen kerran imperiumin vastaiskua syksyn kunnallisvaaleissa. Katainen nimittäin tulee ojentaneeksi Keskustalle vaaliaseen kultatarjottimella. Tosin taitaa Keskustan maanvyörymävoitto jäädä tussuksi, paitsi ehkä Keminmaalla ja muutamalla joka tapauksessa kurjistuvalla liitosalueella.
Mitä vähemmän Suomessa on kuntia, sitä vähemmän Keskustalla on valtaa. Ei tarvitse kuin katsoa Suomen karttaa. Keskustan olemassaolon tarkoitus näyttää nykyään olevan oman valtansa pönkittäminen kansalaisten kustannuksella.
Tiedän oikein hyvin, että suuri ei välttämättä ole kaunista, suureksi yhdistyminen tai edes suurelta ostaminen. Esimerkiksi käyköön Myrskylän kunta, joka on ymmärtänyt ostaa sosiaali- ja terveyspalvelunsa kuntayhtymältä, joka muuten sattuu vieläpä sijaitsemaan toisessa maakunnassa eli Päijät-Hämeessä. Tämä ei kuitenkaan ole johtanut palvelun saatavuuteen saatikka saatavuuteen sillä esimerkiksi kuntayhtymän nuorten työpaja on Sysmässä eli melkein Keski-Suomessa eli käytännössä ei missään myrskyläläisten kannalta. Eivät kuitenkaan ole tulleet ajatelleeksi että työpajapalvelua voisi ostaa vaikka Porvoosta tai Lahdesta. Eikä tarvitsisi ostaa jos Myrskylä liitettäisiin sellaiseen kuntaan jossa kyseistä palvelua on tarjolla. Kuntalaiset säästäisivät.
Sitten taas esimerkiksi samassa maakunnassa oleva Pornainen on tuottanut samaa palvelua yhteistyössä Mäntsälän kanssa siten, että fyysinen työpaja on Mäntsälässä ja sinne kunnan ainoa nuorisotyöntekijä on kuljettanut nuoret omalla autollaan. Innovatiivisuudesta ja yrityshalusta iso käsi Pornaisille, joka ei muuten ole ymmärtänyt olevansa kasvava lapsiperhekunta sillä muuten siellä ei ole nuorisolle juuri muuta kuin kortteliralli, ei esimerkiksi toisen asteen koulutusta.
Nuorison syrjäytymisuhkan - josta sekä Haavisto että Niinistö olivat huolestuneita - selvittämiseen tarvitaan uusia malleja koska ilmiselvästi nykyiset eivät riittäneet. Tästä pitäisi olla kansallinen konsensus. Presidentiksi valittu Niinistö jopa ehdotti poikkihallinnollisen työryhmän asettamista selvittämään asia. Hallinnonrajat ylittävää yhteistyötä ei kuitenkaan voi tehdä, jos kyseessä on niin pieni kunta että kyseistä hallinnonalaa ei kunnassa edes ole.
Nettihesarin uutisen aiheesta voi lukea klikkaamalla otsikkoa. Ja jottei kukaan - esimerkiksi keskustalainen - luulisi että olen murhaamassa lähidemokratiaa enkä välittäisi palttuakaan kansalaisten identiteetistä, kannattaa katsoa kuntien tehtäviä sivuavia aiempia kirjoituksiani:
Nuorisopalveluista ja kunnista:
http://perukangas.blogspot.com/2011/09/miten-nuorisopalvelut-tuotetaan.html
Yhteisöllisyydestä, identiteetistä, vaikuttamisesta ja kunnista:
http://perukangas.blogspot.com/2011/10/identiteettityo-ei-ole-julkinen.html
Jatkoa edelliseen:
http://perukangas.blogspot.com/2011/11/mita-valia-on-kunnilla.html
6.2.2012
Kiitos Pekka!
Eilen ratkenneissa presidentinvaaleissa oli kolme voittajaa: Sauli Niinistö, Pekka Haavisto ja demokratia. Sauli Niinistö valittiin ennakkosuosikkina odotusten mukaisesti presidentiksi, Pekka Haavisto ylitti kaikki odotukset ja Vihreiden kannatuksen missään tähänastisissa vaaleissa ja nosti suomalaiseen todellisuuteen paljon uusia asioita, rikkoi lasikattoja ja innosti paljon uusia ihmisiä osallistumaan. Näin voitti myös demokratia.
Tämä kamppailu käytiin reilusti, ja toivon Saulille viisautta ja jaksamista tehtäväänsä! Molemmat ehdokkaat edustavat avointa Suomea, joka on aktiivinen toimija kansainvälisessä yhteisössä, joten nämä vaalit todistivat että eduskuntavaalit eivät osoittaneet mitään muuta trendiä kuin että kansalaiset ovat sittenkin kiinnostuneita politiikasta. Kyllä he ovat. Jos he saavat vaihtoehtoja, jotka he mieltävät joksikin ihan muuksi kuin aikaisemmat vallanpitäjät. Pekka oli sellainen.
Kuuden vuoden päästä voi hyvinkin olla Pekan aika, sillä aivan samoin kuin Tarja Halonen rikkoi 12 vuotta sitten naisten lasikaton, nyt Pekka rikkoi seksuaalivähemmistöjen lasikaton. Näin tehdessään Pekka avasi paljon silmiä ja korvia. Moni luopui ennakkoluuloistaan: sivari voi sittenkin olla puolustusvoimain ylipäällikkö ja mies voi elää toisen miehen kanssa, ja jos valtionpäämieskin niin sitten kuka tahansa. Moni oman seksuaali-identiteettinsä kanssa arasteleva mattimeikäläinen sai varmasti Pekalta runsaasti esimerkkiä ja rohkeutta.
En ole ollut koko elämässäni tekemässä montaakaan näin palkitsevaa asiaa. Toki kauteni vastaleivottuna Porvoon Vihreiden puheenjohtajana sai Pekalta valtavasti vetoapua ja lentävän lähdön, mutta on liian uskallettua vetää johtopäätöksiä että tämä valtava positiivinen noste suoraan kanavoituisi Vihreiden maanvyörymävoittoon syksyn kunnallisvaaleissa.
Elin Pekan kampanjoinnissa joka solullani. Oli upeaa, että Pekka innosti kampanjoimaan lukuisia sellaisia ihmisiä, joilla poliittinen osallistuminen oli tähän saakka jäänyt äänestämiseksi. Jos siksikään. Tehtäväni oli helppo: kampanja-vapaaehtoisia ei tarvinnut motivoida. Innostus oli aitoa, ja Pekan luoma toivo toi sitoutumisen. Olen tutustunut fantastisiin ihmisiin, joita kaikkia yhdisti sama päämäärä. En ole nähnyt koskaan näin paljon iloisia, positiivisia, asiaansa ja parempaan tulevaisuuteen uskovia ihmisiä, ja jos uskoo parempaan tulevaisuuteen, silloin jo nykypäivä on parempi.
Kiitos Pekka! Annoit unelman, uskoa ja toivoa, yhdistit ihmisiä paremman huomisen puolesta positiivisessa hengessä, toit iloa ja valoa ja sait monet kiinnostumaan yhteisistä ja omista asioistaan, toit tunteen että meistä jokainen voi vaikuttaa! Pekan kampanja oli ihmisten kampanja, ja Pekka on sydänten presidentti. Pekan jäljiltä Suomi ei ole entisensä. Sauli saa johdettavakseen tasavallan, jossa ihmiset löysivät itsestään aivan uusia puolia: halun ja kyvyn keskustella ja ymmärtää, arvostaa rikastavaa erilaisuutta. Ja kiitos Saulille erittäin rehdistä kilpailusta!
3.2.2012
Tätä ilmoitusta ei julkaistu...
...koska vaalikassa loppui kesken. Joka tapauksessa kannattajia on tavattavissa huomenna, sillä kannatus ei lopu kesken!
Elävän musiikin kanssa voi sitten kyllä olla vähän niin ja näin... luvassa voi ehkä olla improvisaatioita ;-)
Elävän musiikin kanssa voi sitten kyllä olla vähän niin ja näin... luvassa voi ehkä olla improvisaatioita ;-)
2.2.2012
Presidentti Haaviston vaalivalvojaiset Porvoon Sohossa sunnuntaina
Tule juhlimaan maailmanhistorian ensimmäistä vihreää presidenttiä, Pekka Haavistoa Porvoon Bar Sohoon sunnuntaina 5.2.! Soho on niin hyvä paikka, että siellä kannattaa käydä useammankin kerran etenkin kun Sauli päätti pistää skaban niin jännäksi että tuli kahdet vaalivalvojaiset! Mutta tulipahan syytä käydä Sohossa, ja Jocken bisnes kukoistaa.
Tunnelman lämmittelyn aloittaa jo noin kello seiskalta Sipulijaska, joka räppää vapaalla tyylillä ajankohtaisista aiheista kantaaottavasti. Tätä sivua kannattaa seurata siltä varalta jos ohjelma vielä täydentyisi vaali-illan lämmittelijän lämmittelijöistä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)