Keskustelu porvarin kanssa subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta

Nyt kun niin sanotut pakolliset ja varmaankin jo 25 vuotta lykätut rakenneuudistukset taitavat raivata tieltään mahdollisuuksien tasa-arvon ajatukseen perustuvan universaalin hyvinvointivaltion viimeisimmänkin reliikin eli nk. subjektiivisen päivähoito-oikeuden, kai minunkin on kaivettava kirves nurkasta ja osallistuttava keskusteluun. Tein sen ns. sosiaalisessa mediassa, eli Facebookissa. Alla edustava ote keskustelusta, jonka julkaisen tässä siksi, että se valaisee kahta varsin vastakkaista näkemystä siitä, miksi subjektiivinen päivähoito-oikeus on olemassa ja miksi se on hyvä olemassa. Lisäksi keskustelu valaisee sitä, millaisia tehtäviä päivähoidolta oletetaan.

Porvari: Vihervasemmistolaiset eivät edes ymmärrä mikä lasten päivähoidon päätarkoitus. Heidän mielestään se on se, että myös työttömät, päihdeongelmaiset ym. kotona oleskelevat voivat viedä lapsensa päiväksi toisten hoidettavaksi, ilmaiseksi tietenkin. Subjektiivinen päiväivähoito-oikeus tuntuu olevan heille itsestäänselvä ihmisoikeus. Sillä ei ole mitään merkitystä, onko kunnalla/kaupungilla varaa päivähoidon järjestämiseen (= otetaan vaikka velkaa) tai haittaako päivähoitopaikkojen puute todella sitä tarvitsevien työssäkäyvien arkea. Alkuperäiseen, laatulehti seuran julkaisemaan tukimukseen palatakseni: voi olla, että kokoomuksen kannattajat lintsaavat enemmän töistä kuin esim. vihreiden kannattajat. Tälle tosin löytyy luonnollisen selitys - kokoomuksen kannattajista paljon suurempi osa käy töissä!

Minä: Onko se sitten, Porvari, sinun mielestäsi hyvä asia, että näiden mainitsemiesi moniongelmakimppujen lapset jäävät kotiin näiden moniongelmakimppujen armoille eivätkä pääse pelastautumaan edes hetkeksi "kunnon ihmisten" ilmoille? Onko parempi tuomita heidät vanhempiensa taustan perusteella kadotukseen ja kierrättää heidän vanhempiensa ongelmat lapsilleen, jolloin tulevat sukupolvet kärsivät ja yhteiskunta maksaa?

Minä: Toim. huom: siksi kai minusta tulikin vesimeloni, eli näytin päälle päin ensikatsomalta "kunnon ihmiseltä" mutta osoittaudunkin punikiksi sisältä, koska olen erovanhempien lapsi, ja asuin 6-vuotiaasta monisairaan äidin kanssa, joka joutui olemaan osittain yhteiskunnan elätti, koska tämän vanhemmat eivät ymmärtäneet kouluttaa tätä ja tämä joutui sydänvikaisena rikkomaan itsensä itselleen soveltumattoman raskaissa töissä. Koska jomman kumman on nyt poistuttava tästä keskustelusta ennen kuin teen murhia, suljen täten tietokoneen.

P.S. Enkä ollut päivähoidossa, vaan kotona sairaan äitini kanssa, kunnes vanhempani erosivat, jolloin hän joutui menemään töihin. Siinä vaiheessa olin 6-vuotias, enkä silloinkaan mennyt päivähoitoon, vaan olin kotona kissan kanssa ja luin Aku Ankkaa. Enpä vienyt kenenkään sellaisen itseäni vähemmälle äidistäeriytymiskehityksessä edistyneen lapsen paikkaa, joka ei vielä osannut olla yksin kotona. Äitini siivosi, ja sopinee olettaa - ainakin toivoa - että vapautin jonkun toisen vanhemman tekemään yhteiskunnallisessa työnjaossa jotain vielä "tuottavampaa" ja "tähdellisempää".

J.K. Mainittu keskustelu sai vielä lyhyen jatkon. Kun tämä "Touho" tarkensi, että päivähoidon päätarkoitus on se, että "että pienten lasten vanhemmat voivat käydä töissä ja Suomen talouden rattaat pyörii.". Näin sanoessaan hän pitää päiväkoteja lasten säilyttämöinä, kuten eräs ystäväni sitten totesi:

"Kyllä vankiloidenkin alkuperäinen tarkoitus oli lukita rikolliset luolaan, mutta nykyään niissä sopeutetaan asiakkaat takaisin yhteiskuntaan mahdollisimman hyvin. Jos päivähoidon tarkoitus on vain säilyttää lapsia niin miksi lastentarhan opettajat on niin korkeasti koulutettuja? Eikö ne vois kouluttaa amiskassa ja tiputtaa palkat puoleen?"

Aamen.

Arhinmäki - Niinistö 1-0

Voisinpa olla iloinen siitä, että Paavo Arhinmäki olisi saavuttanut Sauli Niinistöstä erävoiton. Nyt ei kuitenkaan ole kyse tasavallan presidentistä vaan ympäristöministeristä, joka on myös puolueeni puheenjohtaja.

Kun Arhinmäki näyttävästi heilutti sateenkaarilippua eilen päättyneissä Moskovan MM-kisoissa protestiksi Venäjän homopropangalakia vastaan, Ville Niinistö oli todennut Iltalehden haastattelussa, että "Urheiluministerillä on oikeus ottaa kantaa kansainvälisen tapahtuman yhteydessä siihen liittyviin poliittisiin kysymyksiin, niin kuin kaikilla ihmisillä. Kutsuttuna ministerinä [virkatehtävissä] on tietenkin korrektia informoida isäntiään mahdollisista poliittisista mielenilmauksistaan ja keskustella niistä heidän kanssaan, samoin kuin oman maansa keskeisten ulkopoliittisten johtajien kanssa."

Vaikka tämä ministeri Niinistön lausunto on irrotettu yhteydestään, ei tämä irrottaminen muuta sitä, että joskus asiat ovat sitä, miltä ne näyttävät.

Arhinmäki on toki tunnettu siitä, että hän osaa käyttää hienosti hyväkseen populismia eli käyttää julkisuutta siten, että hän näyttää edustavan kaikkea hyvää pahaa vastaan. Toki punavihreitä irtopisteitä on helppo kerätä, ja siihen taktiikkaan kuuluu myös se, että ei vain "vihollisia" (eli oppositiota) saada näyttämään pahalta vaan jopa työkaverit eli "meikäläiset" osataan demonisoida. Reaalipoliittinen vastuunkanto on sitten toinen juttu.

Eräs Facebook-kaverini laittoi tämän asian aika osuvasti: hän vaihtoi Vihreistä Vasemmistoliittoon, koska sieltä näytti löytyvän enemmän munaa. Toivottavasti hän oli väärässä. Olihan, Ville? Onko hallitusvastuu suomettanut meidät? Onko ministerin tehtävä viennin edistäminen ja eivätkö ihmisoikeudet kuulu ministerin agendalle? Olemmeko me Vihreät unohtaneet aktivistijuuremme? Arhinmäki ei ole. Vasemmistoliitto ei enää ole rähmällään itään.

Ville Niinistön lausunnon voi lukea klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.

Mitt Finland är tvåspråkigt

Efter jag hade slutat med gymnasiet, där jag hade tagit den så kallade tvångsvenskan på så pass allvar att jag hade deltogit på två abikurser, hade jag tänkt på att pröva på ett år, hur det skulle vara att leva som svenskspråkig i Helsingfors. Det var i 1990.

Nu är det 2013 och jag har lärt mig att det må inte vara så lätt att vara finlandssvensk och snacka svenska i Finland även om jag inte testat på att vara svenskspråkig i praktiken.

Man väl ifrågasätta det sättet man undervisat det andra inhemska i skolorna och man kan väl också anse den största mojliga valfriheten som en ideal. Men utan tvångsvenska skulle mitt cv ha haft även flera tomma fläckor än vad som finns där nu. Jag kunde aldrig ha studerat i Norge och skulle nu ha varit arbetslös hela den perioden jag har nu bott i Borgå, d v s i två år.

Jag har till och med varit gift en gång med en finlandsvensk kvinna och jag skulle aldrig förstått vad min son skulle försoka att säga när han startade att forma sitt språksystem. Jag skulle ha blivit marginaliserad från min sons tillväxt. Han är nu 5-årig och snackar flytande tre språk, snart fyra. För det behöver man inte vara en geni, men det räcker med öppen attitud. Jag också en gång sysslade litt med en finlandsvensk kvinna. Vi hade språkpolitik i praktiken: vi bägge använde våra egna modersmål, vilket inte hade något att göra att det inte blev någonting av det.

Språken är verktyg att uttrycka sig, men också kommunikationsverktyg. Det gäller inte bara att språket formar och definierar personen men det erbjuder också en väg ut från sig själv och till någon annan person. Svenskan hotar inte vär kultur men förrikar den. Det anglosaxiska inflytandet i Finland är generellt mycket större, åtminstone bland den finskspråkiga majoriteten. Det borde man vara bekymrad för, om något, och om man anser kulturer som oförändrade och stängda systemer.

Genom att kunna språk, utvidas den etymologiska förmågan och man lär sig lättare nya språk. Genom språk förstår man inte bara filmer och sånger men människor. Är det inte bra det?

Jag stöder absolut vår tvåspråkighet, såsom jag är för all slags mångfaldighet. Mänskliga rettigheter anhör alla, också de som anses tillhöra majoriteten. Det är ju vårt samhälle, samhället till alla.

Porvoon Mahdollisuuksien tori on täynnä mahdollisuuksia

Porvoon Mahdollisuuksien torin teemana on tänä vuonna ihmisoikeudet. Tuttuun tapaan Porvoon pääkirjaston ympäristössä perjantaina 17.5. klo 12-19 esittäytyvät omine osastoineen kansalaisjärjestöt, tänä vuonna mm:

Attac
Borgå Folkakademi
Borgå Nejdens Döva - Porvoon seudun kuurot r.y.
Eettisen kaupan puolesta ry
Föreningen Luckan r.f. - Luckan integration
Itä-Uudenmaan luonnon- ja ympäristönsuojeluyhdistys
Kepa ry
Maahanmuuttajapalvelut/Porvoon kaupunki
Maailmanvaihto ry - ICYE Finland
Multicultural Association of Porvoo
Porvoon Vasemmistoliitto – Vänsterförbundet i Borgå ry
SPR - Porvoo
Suomen Amma-keskus ry
Vegaaniliitto ry

Paikalla on myös musiikki- ja tanssiesityksiä:
LAVALLA:
12.00 Torin avauspuheenvuoro
12.15 Sateenkaaripaneeli – ”Kaikista tytöistä ei kasva naisia eikä kaikista pojista miehiä”
13.00 Wendarit - pyörätuolitanssia
13.30 Drag queen –esitys
14.00 Burmalainen tanssiesitys
14.30 Bändi: Phroe (Porvoo)
15.15 Bändi: Fool’s Champagne (Porvoo)
16.00 Ruandalainen tanssiesitys
16.15 Bändi: Ronda (Porvoo)
16.30 Bändi: Puuttuvat (Porvoo/Hki)
17.15 Kimulimuli-afrotanssiryhmän esitys
17.45 Bändi: Poutatorvi (Kangasala)
18.50 Torin päätöspuheenvuoro

Lisäksi:
ELÄVÄ KIRJASTO
Omia ennakkoluulojaan voi testata Elävässä kirjastossa klo 13-17. Kirjojen sijaan kirjastosta voi lainata ihmisiä, joihin usein kohdistuu erilaisia stereotyyppisiä ajatuksia. Jokaisella ”kirjalla” on oma tarinansa kerrottavana. Kahdenkeskisessä keskustelutuokiossa voi haastaa omat ennakkoluulonsa tai mielikuvansa, ja pohtia niiden todenperäisyyttä.

SATEENKAARIPANEELI
Sukupuolen moninaisuus tarkoittaa sitä, että on monta tapaa olla nainen tai mies, ja myös sitä että kaikki eivät ole joko naisia tai miehiä. Transsukupuolisuus ja intersukupuolisuus ovat esimerkkejä sukupuolen moninaisuudesta.
Keskustelemme sukupuoli-identiteetistä nuoruusiässä. Miten löytää oma tapa olla tai olla olematta sukupuolta? Kuinka koulussa ja nuorisotoiminnassa pystyttäisiin huomioimaan sukupuolen moninaisuus? Mukana paneelissa mm. Juudas Kannisto/Setan vapaaehtoiskouluttaja, Krister Karttunen/hlbti-aktiivi Amnestysta sekä Fredrika Biström/seksuaalinen tasavertaisuus ry.

VALOKUVANÄYTTELYT
Min Fei Kultanen: ”Osaavien ihmisten työpaja” – valokuvat kertovat Tansanian Iringassa toimivasta sosiaalisesta yrityksestä, Neema Craftsista. Se työllistää yli 120 vammaista, jotka
ovat saaneet toimeentulon ohella nostetta elämäänsä. (Paikka: kirjaston alakerta)

Fredrika Biström: ”Heterohomo”- valokuvia, joissa kyseenalaistetaan vallitsevia seksuaalisuuden normeja (Paikka: kirjaston yläkerta, Taidesilta)

DOKUMENTTIELOKUVAT (kirjaston kokoushuone)
klo 13.00 & 17.00: ”Portti maailmaan” – Namibian pääkaupunkiin sijoittuvassa dokumentissa seurataan kahden nuoren elämää köyhällä Greenwell Matongon alueella, jossa slummiin perustettu kirjasto toimii ihmisten porttina parempaan elämään. (Elokuvan kesto 29 min. Elokuvan ohjaaja Tuomas Lipponen ja edustaja Kirjastot ja kehitys –hankkeesta paikalla kertomassa projektistaan)
klo 14.30 "Moninaisuus asuu meissä"
klo 16.00 "Don't hit the Drag Queen" - Kuusi Drag Queeniä lähtee kiertueelle valloittamaan Suomen maaseutua. Lukuisat tanssilavat, kahvilat ja karaokebaarit toimivat taustana matkan todelliselle päämäärälle: halulle toteuttaa itseään juuri sellaisena kuin on.

SATUTUOKIOT (kirjaston satuhuone)
klo 12.30-13 Maijaliisa Dieckmann lukee omia tarinoitaan ala-asteikäisille (suomeksi)
klo 17.00-17.30 ruotsinkielinen satutunti yli 3-vuotiaille
klo 18.00-18.30 suomenkielinen satutunti yli 3-vuotiaille

IHMISOIKEUSPELI
Porvoon nuorisotoimen järjestämä peli rakentuu tietovisakysymyksistä, asenteita avaavista haastetehtävistä sekä toimintaa vaativista harjoituksista. Erilaisuus, syrjintä ja seksuaalinen moninaisuus kuuluvat teemoihin.

OIKEUTTA IHMISILLE! -tietovisa on kirjastossa tapahtuva itseohjautuva visailu, jossa vastaillaan ennalta annettuihin kysymyksiin. Startti aikuistenosaston Kirjakujalta. Osallistujien kesken arvotaan leffalippuja.

ESTEETTÖMYYSRATA – Miltä arkiset esteet tuntuvat? Riittävätkö lihakset? Mahdollisuus kokeilla, miten liikkuminen pyörätuolissa onnistuu.

Ja: illalla Porvoon parhaat bileet Taidetehtaalla. Maksaa 8 egee. Voit liittyä iloiseen kulkueeseen, joka lähtee kirjastolta noin puoli kahdeksalta. Siellä kuullaan ja nähdään:
Ronda Band
Puuttuvat
Poutatorvi

Tsekkaa Mahdollisuuksien Torin ohjelma tarkemmin linkistä, joka avautuu klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa:

Miksi homot kiinnostavat perussuomalaisia?

Pitävätkö he homoutta jotenkin niin hävettävänä asiana että se pitää salata tekeytymällä julkisesti kiihkeän homofoobiseksi? Miksi he eivät kohdista toimintatarmoaan jo olemassaolevien epäkohtien - kuten työttömyyden - torjumiseen vaan sohivat kuviteltujen uhkien suuntaan?

Kansanedustajat ovat myös kansanjohtajia. Perussuomalaisten vaalivoitto ei ainoastaan antanut parlamentaarisen äänen muuten päätöksenteosta syrjäytyneelle. Ei, se nimenomaan antoi heille äänen. Uskoisin, että kovin monia ei oikeasti voisi vähemmän kiinnostaa sukupuolineutraali avioliitto, mutta kun nämä heidän äänitorvensa sitä toitottavat niin pakkohan sen on olla ihan sieltä. Kansanedustajat ovat mielipidejohtajia ja voivat pakittaa yleistä mielipideilmastoa taakse vaikka 1800-luvulle.

En puolusta sukupuolineutraalia avioliittolakia vain ihmisoikeus- ja tasa-arvosyistä. Kannatan sitä myös siksi, että minulla ei ole mitään vaikeutta valita sitä, kumpaan ihmisryhmään kuulun: yleisten ihmisoikeuksien kieltäjiin vai tasa-arvoisten ihmisoikeuksien puolustajiin.

Perussuomalaisten kansanedustaja Mika Niikko on yksi näkyvimpiä sukupuolineutraalin avioliiton vastustajista. Hän kirjoitti aiheesta juuri Hesariin ja tämän bloggauksen otsikkoa klikkaamalla pääsee klikkaamaan hänen bloggauksensa aiheesta.

Ei ne pienet tulot vaan suuret menot...

Lauantaina Hesarissa oli kuulemma joku kuusihenkinen perhe valittanut, etteivät tule toimeen toisen elättäjän 10 000 euron kuukausituloilla. Voi hellanduudeli. Opettaisiko joku näitä ihmisiä laskemaan?

Asuvat omakotitalossa, jota pitää korjailla. Sellaisia ne omakotitalot ovat. Eikö kukaan ole kertonut? Ei ole varaa etelänmatkoihin. Ei se ole perusoikeus, Thaimaahan naimaahan.
Ei ole kesämökkiä. Ei sellaistakaan valtion tarvitse ihmisille hankkia, että kaikki saisivat päästä Saimaahan.
On vanha auto, joka on vähän väliä rikki. No semmoisia ne autot ovat. Myykää se. En tiedä, missä asutte, mutta ainakaan kaikille maailman kotieläintiloille ei ole pakko päästä, niin ihania kuin ne ponit ovatkin. Ja pirun kalliita. Niin ovat mökitkin. Myykää ne jos olette semmoisia ehtineet saamaan jostakin. Samaten ponit.

Vakavasti ottaen:
ei tietenkään kaikilta voi edellyttää, että elävät kuten isäni ottoisä: kolmetoista lasta, kissa, koira, isä ja äiti ja talvella vielä kanat, lampaat ja kukko yhdessä maapohjaisessa huoneessa. Ja se meni kouluun, jolle perheen ainoat popot sopivat. Mutta ei se niin mene, että tulot pitää sopeuttaa menojen mukaan. Menot tulee sopeuttaa tuloihin. Jos menoja on liikaa, niitä pitää karsia. Ihmiset tekevät sitä, mihin heillä on varaa.

En tiedä, mitä perheen lapset esimerkiksi harrastavat. Tai vanhemmat. Pakko ei ole guitengaan golfia belata, jääkiekkoa, taitoluistelua tahi viulua soittaa. Voi valita sählyn, juoksemisen, tai vaikka käsityöt tai kirjallisuuden. Niissä ei ole varuste- tai lisenssimaksuja. Ei jokaisella lapsella tarvitse olla henkilökohtaista ponia myöskään. Voi kai siskon, veljen tai jopa kaverinkin ponia lainata? Ei ole myöskään äidin pakko päästä tenssi- tai tanniskurssille tai isän sukeltamaan Punaisellemerelle vähintään kaksi kertaa vuodessa.

Tiedän erittäin hyvin, että sairastaminen tulee kalliiksi, etenkin jos ei ole oikeutta erityiskorvattaviin lääkekorvauksiin. Ei sitä minulle tarvitse kertoa. Äitini tyhjensi tilini kun ei ehtinyt saamaan sitä työkyvyttömyyseläkepäätöstä (tämä on tärkeä suomen kielen sana, mamut). En muuten ole hänelle tästä katkera. Pitihän hänen pysyä tolpillaan jotta jaksoi huolehtia minusta. Eikä ollut se kuin kymmenen tuhatta vanhaa markkaa mitä kuvittelin maksimissaan saavani perintöä toisessa polvessa. Nykyään sillä saa sen verran että sillä ei edes Porvoossa ei edes seiso. Ei sen puoleen että nyt muutenkaan niin seisoisi...

Yksi jossa voi säästää on asuminen. Asuminen on totta kai liian kallista, ei vähiten kaiken maailman asuntokohtaisten kahden parkki- ja saunapaikan, mutta silloin on kyse koko länsimaisen elämäntavan kestävyysvajeesta jos 40 henkilökohtaisesta neliömetristä on tullut niin yleisesti tunnustettu perusihmisoikeus, että se otetaan jo kaavoitusnormiksi.

Eikä ole pakko asua Krunikassa. Ei edes Tölikässä. Ei se ole mikään perusihmisoikeus. Olen asunut esmes Kantsussa tai Maltsussa. Oikein kivaa. Tai ainakin Kantsussa oli. Ei se ollut Maltsun vika, että siellä nyt ei ollut niin kivaa. Tärkeintä lienee, että omat ovat ympärillä, niin ihmiset kuin tavarat. Nekin voi myydä. Arvaat varmaan, kummat? 

Ei tietenkään ole kivaa jos rahat eivät tunnu riittävän. Minä sen tiedän: kun henkilökohtainen likviditeetti on kädestä suuhun, kodinkoneen hajoaminen tarkoittaa esimerkiksi osamaksuvelkaa edellisen osamaksuvelan päälle. 

On olemassa pakollisia ja ei-pakollisia menoja. Capisco? Sitten on myös lapsilisiä. Ne kuuluvat kaikille. Niitä saa kuusihenkinen perhe yli 600 euroa. Sillä muuten jo asuu, jos nyt kävisi niin hyvä tsäkä että ei asuisi Hki-Porvoossa ja ei olisi niitä vielä maksamattomia asuntolainoja.

Älkää siis hyvät ihmiset valittako niin paljoa. Huomaan löytäväni itsestäni schubakin kun kuulen moista.

Mainitun mielipidekirjoituksen voi lukea allaolevasta linkistä:

http://www.iltasanomat.fi/tyoelama/art-1288533318207.html

Puolustan ruotsin kieltä houkkia vastaan

Mitä matalamielisemmin ja kovaäänisemmin ja useammasta suusta huudetaan, että pakkoruotsi pois, sitä voimakkaammin minä puolustan sitä, että ketään Suomessa ei aseteta toista huonompaan asemaan kaikille yhteisen peruskoulun toimesta. Miksi minä näin teen?

Siksi, että demokratia ei ole huutoäänestys. En kannata enemmistön diktatuuria, saati äänekkäimpien diktatuuria. Sitäpaitsi enemmistö yleensä ei nyt niin viitsi pitää melua.

Siksi, että en hyväksy sitä, että omat, hankalat tai katkerat kokemukset yleistetään ja halutaan tämä yleistyksen perusteella kostaa toisille. Tässä häviäjinä ovat kaikki: sekä ruotsinkieliset, ne suomenkieliset, joiden ruotsin kielen oppimista halutaan vaikeuttaa sekä vaikeuttajat itse. Moinen toiminta on yksinkertaisesti typerää.

Siksi, että minulle on tärkeää, että Suomessa voivat kaikki tuntea olonsa kotoisaksi ja turvalliseksi. Myös heikot ja vähemmistöt, olivat sitten vammaisia, seksuaalivähemmistöjä, maahanmuuttajia, lapsia, vanhuksia, sairaita, eronneita, uskonnollisia vähemmistöjä tai kielivähemmistöjä.

Vähemmistön asia on meidän kaikkien asia, koska vähemmistön asia on ihmisoikeusasia. Ihmisoikeusasiat ovat meidän kaikkien asioita. Me kaikki olemme ihmisiä.

Teen tämän, vaikka varmaankin samalla tulen toimineeksi kärpäspaperina. Se on inhimillinen velvollisuuteni.

Miksi muuten aina jaksetaan meuhkata nimenomaisesti pakkoruotsista, eikä vaikkapa pakkopesäpallosta, pakkointegroinnista tai vaikkapa pakkomaantieteestä? Tästä aiheesta olen kirjoittanut aikaisemminkin, katso linkki alla:

http://perukangas.blogspot.fi/2011/05/suomessa-on-pakkopesapallopakko.html

Mitä vikaa EU:ssa?

Meille luvattiin viiniä maitokauppoihin. Ei tullut. 

Vakavasti ottaen: EU:ssä nämä alkuperäiset kansainvälisyyden, demokratian, sivistyksen ja vapaan liikkuvuuden ideaalit ovat jääneet taka-alalle, puhumattakaan ihmisoikeuksista, joskin EU on suomalaisessa sisäpolitiikassa liian suuressa osassa. Eikä tämä johdu siitä, että asioistamme päätettäisiin liian suuressa määrin Brysselissä vaan siksi, että niistä päätetään liian vähäisessä määrin Suomessa. EU:sta on tehty sisäpolitiikan ase, jolla Soini ja muut soinilaiset puolueet, mukaanlukien vasemmistosoinilaiset pelottelevat niin että tällä hetkellä Suomi on laajan koalition vanki; koalition, jolla vallitsee näennäinen konsensus vain siksi että kukaan sen jäsenistä ei halua nähdä ainoaa vaihtoehtoa, tai siis vaihtoehdottomuutta: sisäpolitiikkamme ja uskottavan ulkopolitiikan romahdusta. Suomi sahaa omaa oksaansa vakuusvaatimuksillaan: me leimaudumme änkyröiksi, mikä on eri asia kuin tankero, toim.huom. 

Toiseksi: ensisijaiset velat myös peritään ensimmäisinä. Siitä varmaan Ode Soininvaara osaa kertoa minua paremmin ja enemmän 

http://www.soininvaara.fi/2012/07/24/evmn-lainojen-ensisijaisuus-on-omaan-jalkaan-ampumista/ 

mutta minäkin joskus kansalaisoikeuttani eli hyvinvointivaltion toissijaisia etuuksia nauttineena tiedän, että jos jopa toissijaisten velkojen perimisestä huolehditaan hyvin kiitettävässä määrin, esimerkiksi toimeentulotukien periminen, joka toteutuu ihan eri kellontarkkuudella kuin vaikka VR:n aikataulut, niin ihan varmasti ensisijaiset velat peritään ennen kuin edes sitä kelloa ollaan ehditty vetämään. 

Suurin syy EU:n nykytilaan on kelvoton demokratian tila ja romutettu talous- ja yhteiskuntajärjestelmä puolessa Euroopassa, ja läntisen Euroopan yleväksi paneurooppalaisuuden idealistiseksi ideaaksi historiallisesti ymmärrettävästä idän pelosta johtuva vauhtisokeus, jossa läntinen imperialismi yrittää paikata sen, mitä itäinen versio rikkoi. Ja suurin syy Suomea uhkaavaan tulevaan nykytilaan on soinilainen vaihtoehdottomuuden politiikka, jossa sekä hallitus on opposition, sisäpolitiikka ulkopolitiikan ja politiikka talouden panttivankeja.

Mitkä ovat kuntavaalien tärkeimmät teemat?

Julkaisin tämän kirjoitukseni viime kunnallisvaalien alla, kommentiksi Unto Hämäläisen Perässähiihtäjä-blogiin, jossa kyseltiin ehdokkailta, mitkä ovat näiden mielestä kuntavaalien tärkeimpiä teemoja. Neljä vuotta sitten kirjoittamani on ajatonta, ja allekirjoitan sen edelleen sanasta sanaan.

Fiksuja vastauksia ja tärkeitä asioita sinkoili, ja keskustelun aallot kävivät korkealla, mutta ehdokkaat tyytyivät etupäässä tärkeiden asioiden luetteloihin. Vanhustenhuolto, mielenterveyspalvelut, kaavoitus ja ilmastopolitiikka ovat toki kaikki erittäin tärkeitä, mutta ei ihme, ettei niihin ole saatu tyydyttäviä ratkaisuja, koska niitä käsitellään erillisinä kysymyksinä.

Minun lähestymistapani lähtee siitä, että hyvän kunnallispolitiikan taustalla on kokonaisnäkemys siitä, mikä on hyvä kaupunki. Lähestyisinkin asiaa siis hieman eri näkökulmasta kuin useimmat. Mielestäni kolme tärkeintä asiakokonaisuutta, teemaa tai pikemminkin lähestymistapaa tämän syksyn kuntavaaleissa ovat:

1) Integroitu ja ekologinen yhdyskuntasuunnittelu, jossa on mahdollista liikkua tähänastista vähemmän energiaa käyttäen, jossa palvelut, liikenne, asuminen ja viheralueet suunnitellaan käsi kädessä vähintäänkin seutukunnallisesti. Tämä tarkoittaisi sitä, että palvelut ja liikennejärjestelyt olisivat aina valmiina ennen asuntoja, ja seutukunnallisuus mahdollistaisi yhdyskuntarakenteen järkeistämisen ja nykyistä onnistuneemman väestövastuullisuuden palvelujen järjestämisessä. Lienee itsestäänselvää, että järkevä yhdyskuntarakenne on sellainen, jossa liikenteen tarve on vähentynyt ja jossa on lähiviheralueita paikallisina "keuhkoina".

2) Integroitu terveyspolitiikka, jossa terveysnäkökulma - myös ennaltaehkäisevä - läpäisee kaikki politiikan sektorit siten, että kaikessa päätöksenteossa kuntalaisten terveyden edistäminen on imperatiivi. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että esimerkiksi kulttuuri- ja liikuntapalvelut ja -infrastruktuurit ymmärretään terveyttä edistäviksi. Lähiviheralue on ilmainen kansanterveyttä edistävä palvelu.

3) Tasa-arvo. Tarkoittaa sitä, että kaupunki pitää suunnitella siten, että kaikki voivat kulkea ja asua siellä, peruspalvelut ovat tarjolla kaikilla alueilla ja eri ikäiset, erilaisia elämänkatsomuksia tunnustavat, eri tavalla elävät ihmiset sukupuolesta ja ihonväristä riippumatta, voisivat olla kaupunkimme tasa-arvoisia asukkaita ja asiakkaita. Kaupunkioikeudet perustuvat siis ihmisoikeuksiin. Kaupunki kuuluu kaikille, ja kaikilla on oikeus palveluihin.

Oma tupa ja EI perukangasta

Olen asunut elämässäni kolmeen otteeseen omakotitalossa, joten luulisi minunkin siitä jotain ymmärtävän. Sen ymmärränkin, että olen kerrostaloasuja. Arvostan suuresti sitä että minun ei tarvitse harrastaa ns. hyötyliikuntaa päästäkseni ulos omasta kodistani tai alkaa puhdenikkaroijaksi esimerkiksi vain siksi että talossa aina vuotaa jostakin joko vettä tai kylmää, vaikka käsitän kyllä sen viehätyksen että voi omalla pihallaan levittää filtin allensa tai kasvattaa vaikka mustajuuria.

Pääkaupunkiseutua levitetään jatkuvasti sydney- tai losangelesmaisena omakotitalomattona koska on teetetty mielipidemittauksia joiden mukaan suomalaisten enemmistö haluaa oman tuvan ja perunamaan. Toisaalta nämä samat kaupunkitoimijat kilpailevat nk. huippuosaajista, joista enemmistö samojen mielipidetoimituksien mukaan haluaa asua kerrostaloissa.

Eivätkä aina ihmiset ymmärrä mitä he haluavat koska he eivät ymmärrä mitä tästä seuraisi. Jos kysyttäisiin, kuinka moni olisi valmis kaikkeen siihen käytännön riemurakentamiseen jota omakotitaloasumisesta seuraa, veikkaan että tämä luku olisi huomattavasti pienempi kuin omakotitaloasumisen haikailijoiden osuus.

Ei sitä, että omakotitaloasuminen olisi minulle edes realistinen vaihtoehto. Jos hankkisin sellaisen alueelta johon ehkä saattaisi olla varaa, tämä edellyttäisi sekä auton hankkimista että tätä ennen ajokortin ajamista. Jos taas hankkisin talon sellaisesta paikasta jossa pystyisin elämään, minun olisi syytä ryöstää pankki. Eikä ainoastaan kuvainnollisesti. Oma talo ei ole ihmisoikeus, mutta asunto on.

Ruumiinavaus Persujen syrjinnän vastaiselle julkilausumalle

Julkaistuani 27.5. blogikirjoituksen, jossa arvostelin Perussuomalaisten syrjinnän vastaista ulostuloa, tämä Facebookiin automaattisesti linkittynyt teksti poistui Facebook-seinältäni kommentteineen minulle mystisistä syistä. Ja kun julkaisin tekstini uudestaan, lakkasi blogisyötteeni toimimasta kokonaan. Kun aktivoin blogisyötteeni uudelleen ja kritiikkini näki taas päivänvalon, se deletoitui sieltä taas.

Minulla ei ole tapana epäillä salaliittoja, mutta julkaisen nyt yleisön pyynnöstä vielä tarkemman läpiluvun Halla-Ahon haamukirjoittamasta julkilausumasta. Jottei vaan kukaan pääsisi syyttämään siitä, että en kenties edes ole lukenut itse koko ko.lausumaa.

Olen pitänyt itseäni rauhan miehenä jopa siinä määrin, että kopioin vähän aikaa voimassa olleen siviilipalveluslain - joka mahdollisti siviiliin siirtymisen 46 vrk ennen asevelvollisuuden suorittamista - kopioita varuskunnassani. Ja olen tukenut Eduskuntavaaleissa entistä Sadankomitean pääsihteeriä ja ollut rauhanjärjestöjen julkaiseman Ydin-lehden toimituskunnassa.

Nyt kuitenkin minun on pakko kaivaa alppitorveni esille. Aina kun ihmisoikeuksia loukataan tai joku ei voi elää ihmisarvoista elämää, tämä on suora loukkaus minua kohtaan, ihmiskunnan ja suomalaisen yhteiskunnan jäsenenä.

Perussuomalaisten kannanotto on tässä kursiivilla, kommenttini perään tavallisella fontilla.

Syrjintää, rasismia ja väkivaltaa vastaan

Pääkaupunkiseudun linja-autonkuljettajiin kohdistuneiden väkivallantekojen ja muiden viimeaikaisten tapahtumien yhteydessä Perussuomalaisten kansanedustajilta on pääkirjoituksissa ja poliittisissa puheenvuoroissa vaadittu rasismin ja syrjinnän tuomitsemista ja siitä irtisanoutumista.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä tuomitsee kaikkinaisen rasismin ja syrjinnän ja sanoutuu siitä irti.

Tuomitsemme mihin tahansa etniseen, uskonnolliseen, kulttuuriseen, aatteelliseen, kielelliseen tai poliittiseen ryhmään kohdistuvan yleistävän tai valheellisen mustamaalauksen ja demonisoinnin riippumatta siitä, edustaako ryhmä enemmistöä vai vähemmistöä.

Epäilen, että tekstistäni on reklamoitu Facebookin ylläpitäjille loukkaavana. Jos vain totean, millaisiin ihmisoikeusloukkauksiin positiivinen syrjintä eli suosiminen väistämättä johtaisi ja joku tästä loukkaantuu, tällöin sekoitetaan vellit ja puurot. Jos väitöksiini ei ole esittää mitään vasta-argumenttia, ne taitavat osua maaliinsa. Tiedän, että kritiikkiä on vaikeaa sietää, etenkin aiheellista; aiheettomasta kritiikistä taas ei tarvitse välittää koska se kertoo esittäjänsä arvostelukyvystä enemmän kuin kohteestaan.

Tuomitsemme yhtäläisesti kaikki hyökkäykset ihmisen fyysistä koskemattomuutta vastaan riippumatta siitä, mitä etnistä tai muuta ryhmää uhri ja tekijä edustavat, ja riippumatta siitä, onko teon takana rasistisia motiiveja, muita motiiveja, vai ei lainkaan motiivia.

Minulle on jo esitetty uhkaus, koska mielipiteeni ei miellytä kaikkia. Uhkaus on nähtävillä blogissani 27.5. päivätyn tekstin alla. Nauttiiko henkilöni koskemattomuuden suojaa, Perussuomalainen eduskuntaryhmä?

Tähän saakka Halla-Ahon ohjelma saakoon armon käydä oikeudesta. Sitten heilahtaa ihmisoikeuksien giljotiini:

Tuomitsemme kaiken etniseen taustaan, kieleen, kulttuuriin, uskontoon tai vastaavaan seikkaan perustuvan syrjinnän tai suosimisen työmarkkinoilla, koulutuksessa ja muissa yhteyksissä.

Apuva. Juuri tähän kohtaan kritiikkini kärjen oli tarkoitus kohdistua 27.5. Tässä taisi käydä vähän kuin vaalien alla esitetyssä Perussuomalaisten kulttuuripoliittisen avauksen kanssa: pääsipäs lipsahtamaan ilman että oli ihan loppuun saakka mietitty. Vai oliko? Eikö jo esimerkiksi se, että Suomessa tietyt ryhmät ovat yliedustettuina tai vastaavasti aliedustettuina esimerkiksi tietyissä ammattiryhmissä tai työmarkkinoilla yleensä, ole jo rakenteellista syrjintää, ja tämän status quon hyväksyminen, painaminen villaisella ja jopa kyseisen vääristymän korjaamisen kieltäminen laillistettua syrjintää?

Jos tämäkin teksti sensuroidaan tai minulle esitetään uusia uhkauksia, tulen seuraavaan tekstiini poimimaan käytännöllisiä esimerkkejä siitä, mihin positiivisen diskriminaation lopettaminen johtaa niin että minun ei tarvitse tyytyä silkkoihin retorisiin heittoihin, jotka olivat varmaankin juuri niitä, joista joku tai jotkut hihat ovat palaneet.

Vaadimme, että poliittiset ja yhteiskunnalliset vaikuttajat ja keskustelijat suhtautuvat yhtäläisellä vakavuudella kaikkeen syrjintään ja kaikkiin väkivallantekoihin, edustivat uhrit sitten enemmistöä tai jotakin vähemmistöä. Kaikkinainen epäsymmetrisyys eri ryhmiin kuuluvien henkilöiden kohtaamien vääryyksien uutisoinnissa ja arvottamisessa lähettää vahvan viestin siitä, että ihmisen arvo riippuu hänen taustastaan.


Tuota noin. Jos Suomessa on rasismin motivoimaa väkivaltaa tai uhkailua, siitäkö on siis vaiettava? Ilmeisesti, juu, koska hieman ylempänähän oli todettu, että "Tuomitsemme yhtäläisesti kaikki hyökkäykset ihmisen fyysistä koskemattomuutta vastaan riippumatta siitä, mitä etnistä tai muuta ryhmää uhri ja tekijä edustavat, ja riippumatta siitä, onko teon takana rasistisia motiiveja, muita motiiveja, vai ei lainkaan motiivia."

Kaikki väkivalta ja uhkailu on tietenkin tuomittavaa, mutta jollei syihin puututa, ei niille voi tehdä paljoa mitään. Kaikki suomalaisen yhteiskunnan jäseninä ovat osaltaan vastuussa rasismista, eivätkä vain siitä, vaan siitä, millaista täällä on elää ja liikkua. Väkivallasta, uhkailusta ja rasismista vaikeneminen siunaa kaikessa hiljaisuudessa väkivallan, uhkailun ja rasismin.

Katsomme yksiselitteisesti, että julkisen vallan on kohdeltava jokaista ihmistä yksilönä, ei etnisen, kulttuurisen tai muun vastaavan ryhmän edustajana. Ketään ei pidä missään tilanteessa rangaista tai palkita taustansa vuoksi.

Irrottamalla ihminen taustastaan, kiellämme hänen teoillaan olevan mitään syytä tai motiivia. Tietenkään mikään yksittäinen taustatekijä ei yleensä tyydyttävästi selitä mitään, paitsi aika monessa tapauksessa esimerkiksi ihonväri kiusaamisen tai hakkaamisen kohteeksi joutumista. Tästä erinomainen osallisen todistus löytyy otsikon alta, siis sitä klikkaamalla.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä katsoo tällä kaikkinaisen rasismin, syrjinnän ja väkivallan tuomitsevalla julistuksellaan vastanneensa niihin vaatimuksiin, joita sille on median ja poliittisten ryhmien taholta esitetty. Samalla kutsumme muut eduskuntaryhmät liittymään ja sitoutumaan tähän julistukseen sekä rankaisemaan niitä jäseniään, jotka sanoin tai teoin loukkaavat tässä julistuksessa esitettyjä periaatteita.

Eivätkö Perussuomalaiset olisi muutoin sanoutuneet irti rasismista, syrjinnästä ja väkivallasta ellei heitä olisi suoranaisesti tähän painostettu? Miten rankaiseminen muuten tulee tapahtumaan? Toivottavasti sentään hyvien tapojen mukaisesti.

Saamani uhkaukseksi tulkittava blogikommentti on alla. Minulla on omat aika vahvat epäilyni niiden lähteestä, joka ei ole ymmärtääkseni Perussuomalaisessa puolueessa aktiivisesti vaikuttava henkilö:

TavjaSETA kirjoitti...
Haista sinä kirjoittaja VITTU! Halla-aho on eräs niistä ainuista poliitikoista joka EI kuse äänestäjiä silmään, kuten te siellä vihehomoissa teette. Vedä tumppuun ja ala katsella selkäsi taa, juna on jo tulossa.

28. toukokuuta 2011 1.37

TavjaSETA kirjoitti...
Julkaiset tai et, me julkaisemme!

28. toukokuuta 2011 1.38

Päätöntä kokovartalopääjohtamista

Osuuskauppaketju Keskon pääjohtaja Martti Halmesmäki antoi tunnustusta naispääministeri Mari Kiviniemelle. Aiheesta, sillä hän on edustava. Oikea kokovartalopääministeri. Tosin monella yritysjohtajalla on kokovartaloasennevamma.

Jos politiikka palautuu silkaksi edustamiseksi, kaikki valta voitaneen delegoida elinkeinoelämälle, virkamiehistölle ja korporaatioille. Sitten meidän ei kaikkien tarvitsisi pelätä, mitä nämä kabineteissa ähkyviksi lihotetut virtahevot meistä ajattelevat.

Onneksi sentään kannatusprosentti, ei rasvaprosentti määrää sen, kuka asioistamme päättää ja kuka meitä edustaa ja johtaa. Muuten ei Martti Ahtisaaresta olisi koskaan tullut presidenttiä ja me joutuisimme rukkaamaan valtiosääntöämme jotta Alexander Stubb voitaisiin julistaa elinikäiseksi kuninkaaksi.

Martti Ahtisaari oli kiinnostunut paitsi ihmissoikeuksista, oli myös ensimmäinen presidenttimme joka teki laajamittaisia vienninedistämismatkoja. Jotka olivat varmaan horisontaalisia, hih heh. Tässäkö kiitos siitä että päättäjät ottavat matkoilleen mukaan tankeroita, jotka taaperoivat valtiovierailut seiväsmatkoiksi? Onko tämä sitä paljon peräänkuulutettua yritysten yhteiskuntavastuuta että ymmärtävät kumppanuuden hengessä ryhtyä päättäjiemme lifestyle coacheiksi, personal trainereiksi ja stylisteiksi? Kun elinkeinoelämän lainalaisuudet ja diskurssit ovat viimeisen 20 vuoden aikana lisääntyvässä määrin vallanneet alaa myös muilla yhteiskunnan sektoreilla, ajattelin sellaisia asioita kuin tulosvastuu, mittaaminen, prosessikuvaukset ja henkilökohtaiset palkanlisät. En tällaista. En myöskään ajatellut, että muodollinen pätevyys tarkoittaisi 90/60/90.

Jos oikein naisen kelpuuttaisi edustamaan maatamme maailmalle, niin kukas sen parempi kuin Mari Puoskari. Hänhän pitää kuuleman mukaan kunnostaan huolta. Ainakin nähtävästi. Ja ihan oikeasti, voin vahvistaa tämän huhun todenperäisyyden. Hän pätevöityi laitettuaan aidat nurkkaan, kuten Bryggare ikään.

Meidän tulisi katsoa,kuinka asiat tehdään Ameriikassa. Siellä on valittu presidentiksikin filminäyttelijä ja kuvernaattoriksi kaappi. Ei se mitään, että yksi oli vähän dementoitunut ja toinen vähän terminoitunut. Heidät on ainakin helppo laittaa kaappiin. Arskan kohdalla tosin tarvitaan aika iso kaappi.

Uutisen, josta voi tarkistaa, mitä toimittaja oikein on kirjoittanut siitä, mitä se oikein sanoi, voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Paljon melua tyhjästä

Radiosta tulee huonoa musiikkia. Ja telekkarista tulee huonoja ohjelmia. Ja lehdissä on huonoja juttuja. Niitä samoja kuin kaikissa lehdissä. Niitä samoja kuin kaikissa telekkareissa ja radioissa. Ihan joka kanavalta.

Kouluruoka on kelvotonta. Siinä on kumiperunoita, tillilihaa ja herraties mitä muhjua. Töissäkin saa ihan sitä samaa.

Kyllä sen autonkin voisi uusia. Vähän on se nuhjaantunut. Niin on vaimokin. Paras panna vaihtoon.

MENEE PÄÄ RIKKI JOS EI PÄÄSE THAIMAASEEN NAIMAASEEN! TAI EPYGTIIN! AI PYRADEJA, MITÄ NE ON?

Ilmeisesti laskukautenakin Suomessa menee aika monella aika hyvin. Se, että joku jaksaa valittaa kouluruoasta, radion soittolistamusiikkia tekevästä örvellyksestä tai ei kykene kuvittelemaan selviytymistä työnteostaan suomalaisissa olosuhteissa - me olemme maailman pohjoisin maa Islannin ohella, for god's sake - on tavallaan rohkaiseva signaali. Että on ylipäätään töitä, josta valittaa, jossa saa työpaikkaruokaa ja ajaa lohkolämmitetyllä autollaan, jota säilytetään sähkölämmitetyssä autotallissa - jollainen kelpaisi monelle asunnoksi - sähköasvalttitietä sisätilalämmitettyyn asuntoonsa, jossa katsoo lohkolämmitettyjä televisio-ohjelmia ja saa sanomalehden uunituoreena kotiin kannettuna.

Ilmeisesti valittamisen tarve on joillekin perusihmisoikeus. Elämä täällä Suomessa on niin kurjaa, että vain sankarimarttyyri voi kestää sen hengissä. Ehkä näille valittajille olisi varminta muuttaa johonkin lämpimämpään paikkaan. Vaikka Sudaniin.

Pakkoko sitä sitä soittolistapoppia on kuulostella. Tai lukea siitä kun yhdestä tositeeveeohjelmasta tutun yksi entinen salarakas ja sit yks toinen, joka sekin on varmaan jonkun entinen julkinen salarakas, jotka kaiken lisäksi olivat sitten toistensa salarakkaita, eroavat suorassa teeveelähetyksessä.

Kirjasto on pullollaan luettavaa ja kuunneltavaa. Hiihtämäänkin voi lähteä, Suomessa kun ollaan. Sudanissa varmaan välttyisi olemaan päivitetty moisilta tärkeiltä tapahtumilta, ja ei varmaan reaaliaikaisesti tietäisi, mikä on kuuminta shittiä. Mutta kuumaa siellä olisi. Ja shittiä. Kouluruoankin kanssa voisi olla niin sun näin. Kun olisi edes koulu. Auton kanssakin olisi vähän niin sun näin. Kun olisi edes autotie. Suosittelen etelän lämpöä kaipaaville elämysmatkaa Sudaniin. Siellä nimittäin on lämmintä. Eikä nähtävyyksiäkään ole niin että tiellä olisivat. Kun sen tienkin kanssa on tosiaan vähän niin sun näin.

Maabrändiryhmä ehdottaa suomalaiseksi erikoisosaamiseksi ratkaisukeskeisyyttä. Kannatan lämpimästi. Ongelmia kun näyttää olevan. Ratkaisukeskeisyyden voisi aloittaa omasta navasta, muistelemalla kaikkea sitä hyvää jota itse kunkin elämässä on. Ja ratkaisemiset voi aloittaa poistamalla probleemit.

Jos sieltä radiosta tulee huonoa ohjelmaa, radio kiinni. Jos telkkarista tulee huonoa katsottavaa, telkku kiinni. Hiljaisuuden voi käyttää vaikka niiden positiivisten asioiden miettimiseen, lukemiseen, käsitöihin tai kirjoittamiseen. Jos lehdet ovat kelvotonta luettavaa, mene kirjastoon. Sieltä saa hyvää luettavaa. Saa sieltä kuuntelemistakin. Ja katsottavaa. Jos kumppanin kanssa eläminen ahdistaa, parempi elää yksinään. Jos et pääse lumessa juoksemaan, hanki sukset. Jos rumalla autolla mateleminen ahdistaa, siirry bussiin. Sillä iänikuisella puutteen ruikuttamisella ne ongelmat - kuvitellut tai todelliset -eivät selviintyny.

Kaupunkimetsien suojeleminen voi vaarantaa terveytesi

Venäläisessä Himikin kaupungissa ilmestyvän lehden toimittaja Mihail Beketov pahoinpideltiin pyörätuolipotilaaksi loppuiäkseen, koska hän ”erehtyi” kritisoimaan paikallisia viranomaisia moottoritien rakentamisesta Himik-metsän läpi. Jo aikaisemmin Beketovia oltiin uhkailtu murhaamalla hänen koiransa ja polttamalla hänen autonsa.

Luonnonsuojelu on rankkaa. Se tuottaa joskus hienoja voittoja mutta myös toisinaan katkeria ja turhauttaviakin häviöitä. Suomessa kaupunkimetsien suojelu ei kuitenkaan ole vaarallista.

Nostan hattua Heidi Hautalalle, joka jaksaa nostaa esille venäläisiä sananvapauden rikkomuksia. Miksi niiden tietäminen on tärkeää? Siksi, että Venäjä on Suomelle tärkeä maa. Siksi, että ihmisoikeudet ja sananvapaus ovat universaaleja. Siksi, että on tärkeää tukea luonnon- ja ympäristönsuojelua maissa, joissa se on tähän saakka työnnetty tärkeämmäksi katsotun turbokapitalismin tiellä olevana esteenä puskutraktorilla kaatopaikalle.

Beketovin traagisen tarinan voi lukea klikkaamalla otsikkoa. Beketov on kaupunkimetsien suojelun sankari!

Hyvinvointivaltio on universaali ihmisoikeus

Porvaristo, joka on valmis vähentämään hyvinvointivaltion tehtäviä, kattavuutta ja huonontamaan sen laatua, näkee kansalaisuuden asiakkuutena. Kun kansalaisista tehdään asiakkaita, tämä asiakkuus edellyttää kansalaistaitoja. Ei riitä, että on rahaa, jolla ostaa palveluita, vaan on myös osattava ensin kilpailuttaa ja sitten ostaa näitä palveluita. Porvariston ajattelussa hyvinvointivaltio passivoi kansalaiset, invalisoiden heidän asiakkuutensa.

Porvaristo mieltää erheellisesti hyvinvointivaltion palvelut ainoastaan ns. viimesijaisten etuuksien maksamisena. Ei hyvinvointivaltiossa kuitenkaan ole kysymys ainoastaan toimeentulotuesta, asumistuesta, peruspäivärahasta, kansaneläkkeestä ja lapsilisästä. Tähän se sitten porvariston mukaan loppuukin. Ansiopäivärahasta pestään kädet, myöntäen samalla tahtomatta, että valtiovalta on luovuttanut osan vallastaan ammattiyhdistysliikkeille.

Ei hyvinvointivaltion muotokuva kuitenkaan ole edelleenkään tullut valmiiksi. Hyvinvointipalvelu tarjoaa tai ainakin on sitoutunut järjestämään kansalaisilleen muun muassa perusterveydenhuollon, koulutuksen, kirjastot ja muita kulttuuripalveluita, joukkoliikenteen, liikenneväylästön ja puolueettoman oikeuslaitoksen, puhumattakaan ihmisarvoisen elämän perusedellytyksistä. Tällainen yleisesti hyväksytty perusedellytys on mahdollisuuksien tasa-arvo, universalismi. Perustuslaissa vielä erikseen mainitaan tarkempia esimerkkejä siitä, mitä näihin ihmisarvoisen elämän edellytyksiin kuuluu. Näistä esimerkkinä mainittakoon oikeus puhtaaseen, turvalliseen ja viihtyisään ympäristöön, ja vielä lisäksi oikeus (ja mahdollisuus) vaikuttaa tähän ympäristöön.

Jos porvaristo voikin koettaa kiertää ja kieltää universalismin kansalaisasiakkuudella, jossa esimerkiksi terveys- ja koulutuspalveluita saavat vain ne, joilla on joko ihan oikeita tai palveluseteleitä, kukaan ei kuitenkaan ole vielä pilotoinut ihmisarvoseteliä. Ja yllättävän monelle porvarille, jotka äänestävät kukkarollaan valiten yksityisiä terveydenhuoltopalveluja - mikä on ymmärrettävää, koska he ovat ajaneet ensin alas julkisen terveydenhuollon - sopii kuitenkin käyttää kirjastoa, käydä oopperassa, hiihtää Paloheinän laduilla ja uida Pirkkolan uimahallissa, jonka edessä on iiiso parkkipaikka, jonne pääsee ajamaan Kehä ykköstä, joka on sellainen tie, joka on sekin kustannettu verovaroista.

Millaisen kaupungin jätät perinnöksi?

Hei,

Huomenna on kuntavaalien varsinainen äänestyspäivä. Alla teesini näissä vaaleissa.

Michael "PK" Perukangas


KUNNALLISPOLITIIKKA? PÄÄTÖSVALTA KUNTALAISILLE!

Muut kuulevat, minä kuuntelen. Käytä ääntäsi!


KUNNAN PALVELUT? PERUSPALVELUT KUNTOON KAIKILLE!

Peruspalvelut ovat ihmisoikeus, ja lähipalvelut kestävää kehitystä.

KESKUSPUISTO? PUISTOJEN KAUPUNKI!

Helsinki ansaitsee kansallisen kaupunkipuiston, jonka runko on Keskuspuisto. Siihen kuuluvat kaikki Keskuspuistoon yhteydessä olevat viheralueet. Tämän lisäksi kaikki muutkin kaupunkimetsät tulee rauhoittaa pysyvästi rakentamiselta luonnontilaisiksi virkistysalueiksi.

KULTTUURIPALATSEJA? PÄÄKIRJASTO!

Haluan oikeita rakennuksia oikeille paikoille, eli keskustakirjasto joko Postitaloon tai Lasipalatsiin!

KATUPÖLYÄ? PYÖRÄILIJÖIDEN KAUPUNKI!

Helsinki on suunniteltu autoille. Täällä täytyy tulla toimeen ilman autoa, kävelemällä tai pyöräilemällä.

KYLÄPAHANEN? PÄÄKAUPUNKI!

Helsinki on Itämeren vihreä helmi, joka koostuu neljästä kaupungista. Ihmisten elämää hankaloittavat kuntarajat tulee poistaa. Samalla lähidemokratiaa tulee vahvistaa.

KÄVELLEN PERILLE? POIKITTAISLIIKENNE KUNTOON!

Joukkoliikenteen palvelutasoa on nostettava, ja liikenneruuhkia helpottavat ruuhkamaksut on otettava käyttöön.

KAATOPAIKKA? PAKKAUKSET KIERTOON!

Kaupungin on tuettava asukkaitaan kierrättämään, säästämään energiaa, valitsemaan ekologisesti ja eettisesti.

KAIKKEIN PIENIMMILLE - PÄIVÄKOTI JA PERUSKOULU

Nykyajan lapset ovat tulevaisuuden aikuisia. Heille on jätettävä terve ja turvallinen kaupunki, jossa asukkaat tuntevat voivansa vaikuttaa ja olevansa yhteisön jäseniä.

KEHÄ KAKKONEN? PIKKU KAKKONEN!

Emme tarvitse uusia kehäteitä, vaan lisää viihtyisiä ei-kaupallisia tiloja, joissa kaikki – lapsetkin – voivat viihtyä.

PERUKANGASTUS? EI, VAAN PERUKANGAS. PIENTEN IHMISTEN KESKISUURI PUOLUSTAJA.

MILLAISEN KAUPUNGIN JÄTÄT PERINNÖKSI?

Mitkä ovat kuntavaalien tärkeimmät teemat?

Unto Hämäläisen Perässähiihtäjä-blogissa kyseltiin ehdokkailta, mitkä ovat näiden mielestä näiden kuntavaalien tärkeimpiä teemoja. Fiksuja vastauksia ja tärkeitä asioita sinkoili, ja keskustelun aallot kävivät korkealla, mutta ehdokkaat tyytyivät etupäässä tärkeiden asioiden luetteloihin. Vanhustenhuolto, mielenterveyspalvelut, kaavoitus ja ilmastopolitiikka ovat toki kaikki erittäin tärkeitä, mutta ei ihme, ettei niihin ole saatu tyydyttäviä ratkaisuja, koska niitä käsitellään erillisinä kysymyksinä.

Minun lähestymistapani lähtee siitä, että hyvän kunnallispolitiikan taustalla on kokonaisnäkemys siitä, mikä on hyvä kaupunki. Lähestyisinkin asiaa siis hieman eri näkökulmasta kuin useimmat. Mielestäni kolme tärkeintä asiakokonaisuutta, teemaa tai pikemminkin lähestymistapaa tämän syksyn kuntavaaleissa ovat:

1) Integroitu ja ekologinen yhdyskuntasuunnittelu, jossa on mahdollista liikkua tähänastista vähemmän energiaa käyttäen, jossa palvelut, liikenne, asuminen ja viheralueet suunnitellaan käsi kädessä vähintäänkin seutukunnallisesti. Tämä tarkoittaisi sitä, että palvelut ja liikennejärjestelyt olisivat aina valmiina ennen asuntoja, ja seutukunnallisuus mahdollistaisi yhdyskuntarakenteen järkeistämisen ja nykyistä onnistuneemman väestövastuullisuuden palvelujen järjestämisessä. Lienee itsestäänselvää, että järkevä yhdyskuntarakenne on sellainen, jossa liikenteen tarve on vähentynyt ja jossa on lähiviheralueita paikallisina "keuhkoina".

2) Integroitu terveyspolitiikka, jossa terveysnäkökulma - myös ennaltaehkäisevä - läpäisee kaikki politiikan sektorit siten, että kaikessa päätöksenteossa kuntalaisten terveyden edistäminen on imperatiivi. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että esimerkiksi kulttuuri- ja liikuntapalvelut ja -infrastruktuurit ymmärretään terveyttä edistäviksi. Lähiviheralue on ilmainen kansanterveyttä edistävä palvelu.

3) Tasa-arvo. Tarkoittaa sitä, että kaupunki pitää suunnitella siten, että kaikki voivat kulkea ja asua siellä, lähipalvelut ovat tarjolla kaikilla alueilla ja eri ikäiset, erilaisia elämänkatsomuksia tunnustavat, eri tavalla elävät ihmiset sukupuolesta ja ihonväristä riippumatta, voisivat olla kaupunkimme tasa-arvoisia asukkaita ja asiakkaita. Kaupunkioikeudet perustuvat siis ihmisoikeuksiin. Kaupunki kuuluu kaikille, ja kaikilla on oikeus palveluihin.

Autojen vai ihmisten kaupunki?

Kirjoitus on julkaistu HS mielipidesivulla 8.9 otsikolla "Helsinkiin tilaa ihmisille, ei autoille".

Pekka Pinomaa ehdotti (HS 30.8) autoille lisää pysäköintitilaa kantakaupungista siten, että autot voisivat pysäköidä kiinni suojatien reunaan. Pinomaan mielestä tämä olisi jalankulkijoidenkin etu, sillä hänen mukaansa kadunvarsipysäköinnin kaventamat kadut olisivat turvallisia.

Pinomaa ei kuitenkaan ota huomioon sitä, että kaikki jalankulkijat eivät ole täysikasvuisia ja täysivoimaisia miehiä ja naisia.

Lapsille, pyörätuolissa istuville ja hitaasti liikkuville vanhuksille pysäköidyn auton takaa syöksyvä auto voi tulla yllätyksenä, sillä edellä mainitut ryhmät eivät näe pysäköityjen autojen ylitse.

Helsingin liikenne on suunniteltu autoille, miehille, vahvoille ja nopeille, joille katvealueille ei ole merkitystä.

Uskoisin, että sellaisen ehdokkaan äänisaalis olisi vaikuttava, joka toimisi sen puolesta, että Helsinki – myös kantakaupunki - olisi lapsiperheille turvallinen paikka, esteetön asuinpaikka liikuntaesteisille ja vanhuksilla olisi mahdollisuus itsenäiseen elämään.

Tämä toteutuisi siten, että lähipalvelut määritellään ihmisoikeudeksi ja että niihin pääsee joukkoliikenteellä, jalkaisin tai polkupyörällä.

Autojen määrää on kerta kaikkiaan vähennettävä, silä kaupunkitila kuuluu kaikille, heikoillekin. Näin nekin, joilla on todellinen tarve autoon, esimerkiksi liikuntarajoitteiset, pystyisivät paremmin elämään kaupungissamme.

Vapauksista ja oikeuksista virtuaalimaailmassa

Viimeisen parin viikon aikana olen joutunut mukaan kahteen tapaukseen, joissa mielipiteenilmaisua sähköisillä foorumeilla on koeteltu. Ehkä tarinassa on opetus; kenties vietän liikaa aikaa virtuaalitodellisuudessa. Ehkä internet on minulle liian tärkeä yhteydenpito- ja tiedotusväline.

Olen ottanut ensiaskeleitani sähköisten foorumien keskustelijana 80-90 -lukujen vaihteessa, jolloin otin asiakseni kommentoida kaikkea mikä liikkuu, täysin riippumatta siitä, tiedänkö puheena olevasta asiasta yhtikäs mitään tai pystynkö muutenkaan tuomaan keskusteluihin mitään uutta. Otin tässä projektissa pari kertaa köniinikin, aiheesta, sillä silloin kun ottaa asiakseen kommentoida kaikkea, tulee tuottaneeksi taas lisää tavaraa sähköiseen todellisuuteen, jolloin vastaanottajille tulee infoähky, eivätkä he jaksaa enää neuloa akanoita heinäsuovasta. Käy kuten sadussa entiselle saaliseläimelle: kun tarpeeksi monta kertaa antaa väärän susihälytyksen, kukaan ei tule auttamaan sitten kun susi todellakin tulee.

Minulle sananvapaus on yksi niistä arvoista, joiden puolesta olen valmis taittamaan peistä ja tekemään väsymättömästi työtä. Näen sananvapauden perusihmisoikeutena, oikeastaan alalajina omaan elämänpiiriin vaikuttamisen oikeudelle, sille, jota myös minulle niiiiiin rakas maankäyttö - ja rakennuslaki puolustaa. Samaten kuin ihmisoikeudetkin, myös sananvapaus on erottelematon, kuuluen myös idiooteille, eikä sitä voi menettää paitsi jos on niin vähämielinen ettei kykene itse edustamaan itseään omilla sanoillaan ja teoillaan, jolloin tästä huolehtii uskottu mies (tai nainen).

Samanmieliset tapaavat liittyä toisiinsa, muodostaen yhteisöjä. Tätä lajityypillistä piirrettä takaamaan perustuslaissa on taattu yhteisöjen muodostamisen ja kokoontumisen vapaus. Säännöstä on vain yksi absoluuttinen poikkeus: Suomessa ei ole sallittua perustaa natsistisia yhteisöjä. Itse olen mukana monissa yhteisöissä: eräät niistä ovat virallisia yhdistyksiä, toiset epämuodollisia mutteivat sen vähäpätöisempiä liikkeitä. Tämän lisäksi kuulun useaan kuvitteelliseen ryhmään, joiden perusteella minut voi luokitella: olen esimerkiksi naimisissa oleva eurooppalainen heteroseksuaalinen sosiologimies. Minua, olemistani ja sitä, mikä on minulle tärkeää, mitä edustan, luonnehtivat pikemminkin ne yhteisöt, joihin kuulun vapaaehtoisesti - kuten yhdistykset ja liikkeet kuin ne biologis-kulttuurisen olemukseni reunaehdot, joihin olen syntynyt ja joille en itse voi yhtikäs mitään.

Mielipiteenilmaisemisen tulisi ihannetapauksessa johtaa kommunikaation läpinäkyvyyteen, jolloin kellään ei koskaan olisi pienintäkään epäilyksen tai epätietoisuuden syytä siitä, mitä toinen ajattelee. Tieto on arvausta parempi, ainakin yleensä. Olen ottanut sydämenasiakseni omalta vaatimattomalta osaltani edistää tätä dialogisuutta, oli kyse sitten dialogista puoluepoliittisen päätöksenteon ja kansalaisten, systeemin ja ihmisten, rakenteen ja toiminnan tai vaikkapa eri uskontojen välillä. Minulle ei tietenkään ole suotu mitään kristallipalloa ymmärtää kaikkea kummallista ja joskus ahdistavaakin, mitä vastaani sattuu. Mutta ei se mitään! Olen siinä mielessä libertaristi, että hyväksyn toisten ihmisten vapausoikeudet absoluuttisina niin kauan kuin ne eivät loukkaa toisten ihmisten vapausoikeuksia tai pyhiä arvoja perustavalla tavalla. Oletan ja toivon myös, että myös toinen osapuoli kunnioittaa minun vapausoikeuksiani ja arvomaailmaani vastaavalla tavalla. Kokonaan toinen juttu, tai ainakin seuraava askel onkin suvaitseminen. Suvaitsevaisuutta koetellaan aina silloin kun pitäisi suvaita suvaitsemattomuutta, sillä suvaitsemattomuus voi rajoittaa omaa liikkumavapauttani, mahdollisuuttani harjoittaa omaa suvaitsevaisuuttani.

Olen koettanut edistää dialogisuutta erilaisten yhteisöjen edustamien sähköpostilistojen välillä, samalla suojellen kirjoittajiensa integriteettiä ja intimiteettiä, koska erilaisilla foorumeilla käydään keskustelua erilaisin - usein kirjoittamattomin - diskursiivisin säännöin, ihan taktisistakin syistä. Tämä on ymmärrettävää jos esimerkiksi valmistellaan pommiattentaattia tai vaarattomampaa ja hyväntahtoisempaakin tempausta. Monen sähköpostilistan loukussa on kyse molemminpuolisesta simultaanitulkkauksesta, jossa joskus kuitenkin voi käydä ns. rikkinäinen puhelin -ilmiö: tulee siteeranneeksi jotakuta epätarkasti tai kun suojelee kirjoittajan anonymiteettiä, joutuu ottamaan vastuun edustamansa liikkeen sanomisista itse. Tai sitten onkin vaarana, että edustaessaan kollektiiviä joutuu pyöristämään sanomisiaan, koska tietenkään kaikki eivät ajattele ihan samalla tavalla, jolloin lopulta ei tulekaan sanoneeksi mitään.

Parhaassa tapauksessa dialogisuus lisääntyy, ja uskon vakaasti dialogisuuden yhteisymmärrystä lisäävänä olevan lähtökohtaisesti hyvä asia. Toisaalta voi käydä niin, että ennakkoluulot estävät kommunikaation kun osapuolet ovat linnoittautuneita omiin puolustusasemiinsa. Tässä kuitenkin simultaanitulkin vastuu loppuu: vaikka olisi kuinka kielellisesti ja kulttuurisesti kompetentti tulkitsija, esimerkiksi ydinpommista tai suomalaisen sosialidemokratian mainstreamin nykytilasta ei saa hyvää minkäänlaisella silmänkääntötempulla.

Vaikka kykenenkin jäljittämään, että mahdolliset asiattomat kommentit olisivat tulleet blogiini vaikkapa makedonialaisesta ip-osoitteesta, en kykene kuin ainoastaan spekuloimaan, kuka on kommentin takana. Internet mahdollistaa piiloutumisen nimimerkkien taakse, jolloin on mahdollista päästää suustaan ihan mitä sattuu, koska siitä ei kuitenkaan joudu edesvastuuseen.

Internet mahdollistaa sen, että saan vastuullista sananvapautta puolustavaan blogikirjoitukseeni kommentin, jossa rohkaistaan juuri sen kaltaista toimintaa, josta itse haluan sanoutua irti vaarallisena tai typeränä, ja linkin toiseen blogiin, jossa sananvapauden taakse piiloutuvat karvalakkirasistit sekoittavat rasismin isänmaallisuuteen ja sananvapauden toisten loukkaamiseen. He käyttävät vastuuttomasti tai ainakin valistumattomasti mielipiteenvapautta ohjaten omassa blogissaan muiden samantapaisen ajattelumaailman ja toimintamallit omaksuneiden sylkäisyjä päin virkansa puolesta Suomessa asuvien ihmisten ihmisoikeuksia puolustavia Oikeusministeriön virkamiehiä ja viattomia, sivullisia kansalaisia.

toim.huom.: Yleensä seuraava päivä on edellistä viisaampi. Olen tänään oppinut sen, että ei, en vietäkään mitenkään poikkeuksellisen paljon aikaa netissä, sillä luulin olleeni yksittäinen sananvapauden väärinkäytön uhri. Ennen eilistä olin autuaan tietämätön tämän nyt (vasta?!) sattuneen tapauksen taustoista.