Heidi Hautalasta tuli populististen juorujen uhri

On tavattoman kornia, että rohkein ja itsenäisin tuntemani poliitikko, Heidi Hautala, katsoi tänään parhaaksi ilmoittaa erostaan, syynä opposition ja median salaliitossa toimittama ajojahti, jossa huhupuheet ovat korvanneet totuuden. Vielä kaksi viikkoa sitten, Heidin vieraillessa Porvoossa puoluevaltuuskunnan mukana, en olisi ikinä uskonut todistavani Heidin ministeriyden viimeisiä hetkiä.

Voi olla, että olen elänyt liian kauan punavihreässä kuplassa, mutta ihan ensin en kyennyt ymmärtämään, mitä oli tapahtunut, vaikka yritin lukea niin monta erilaista versiota kuin mahdollista. Ja kun lopulta minulle alkoi muotoutumaan asiasta edes jonkinlainen käsitys, niin en ymmärrä, mitä ministeri on tehnyt väärin, jos ministerin alainen virkamies itsenäisesti suosittelee valtiojohtoista yritystä olla nostamatta kannetta kansalaisiaan vastaan. Jos ministeri olisi erikseen kieltänyt alaistaan, siitäkin joku olisi nostanut jutun. Heidi oli tilanteessa, jossa suo siellä, vetelä täällä: media, oppositio ja opposition panttivankina oleva osa hallituksesta oli jo päättänyt, että hän on syyllinen, löytyi syytettä tai ei.

Media on näyttänyt jokseenkin yksituumaisesti - ainakin Yle, Hesari ja Iltalehti - päättäneensä, että Heidistä tehdään perussuomalaisen politiikan uhrilammas, politiikan, jossa ensimmäinen juoru on viimeinen totuus. Samaten Heidi tulee todistaneeksi sen, että Suomi on edelleen suomettunut, tai jälleen. Jo aiemmin olen sen tiennyt, että persut ovat suomettuneita, ja ilmeisesti he ovat salakuljettaneet suomettumisen takaisin sisään takaovista myös toimituksiin.

Voi olla, että Heidi on Vihreille mainehaitta ja rasite, mutta en minä halua ainakaan toimia politiikassa siten, että toimintaani ohjaisi väärinymmärretty kansansuosio, jossa Idiots-kisan tyyliin poliitikoille jaetaan virhepisteitä. Ja nämä pisteet jaetaan siten tyylipisteinä: se on hyvin, joka näyttää hyvältä. Ajatelkaa mäkihyppyä, jossa voittajaksi valittaisiin se, joka tekee puhtaimman telemark-alastulon, eikä ilmalennon rohkeudella olisi mitään merkitystä.

Muistan reilun viiden vuoden takaa Eduskunnan lisärakennuksessa pidetyn kaupunkimetsäseminaarin, jonne sain tekstiviestin, että Keskuspuistossa on nähty kaivinkone. Heidi välittömästi keskeytti esityksensä soittaakseen Pekka Saurille, joka pysäytti kaivinkoneet. Sellainen on Heidi: poliitikko, joka ei ole koskaan unohtanut sitä, että puolueet ovat aktivismin välineitä ja politiikka on sen jatke ja että hän on kansaa varten. Kiitos Heidi! Vaikka ensireaktioni voisikin olla jättää koko höskä, niin ethän sinä jätä Suomea huonon populismin armoille? Puolustathan edelleenkin rohkeasti kansalaisten sanan ja toiminnan vapautta?

Puoluevaltuuskunta kokoontui Porvoossa

Kuutisenkymmentä vihreää täytti eilen Porvoon kaupungintalon valtuustosalin viimeistä paikkaa myöten. Kokousväki kävi tutustumassa vierailunsa alussa Osuuskunta Lilithissä, joka on ainutlaatuinen mutta monistettavissa oleva, erityisesti luovien alojen yksinyrittäjille sopiva työllistymismalli, jossa taiteilijat ovat työsuhteessa osuuskuntaan, joka huolehtii kirjanpidosta ja muusta hallinnosta, antaen kulttuurityöntekijöille rauhan keskittyä varsinaiseen työhönsä. Lisäksi Lilith on onnistunut ratkaisemaan taiteilijoiden työttömyysturvan ja työterveydenhuollon.



Varsinaisessa kokouksessa puheenjohtaja Ville Niinistö totesi mm. ydinvoiman lisärakentamisen taloudellisesti kannattomattomaksi, ja hän näki suomalaiselle puhtaalle teknologialle olevan potentiaalisesti valtava kysyntä esimerkiksi Kiinassa. Heidi Hautala taas korosti, että Greenpeacen aktivistit eivät ole terroristeja, saati merirosvoja, niin kuin venäläiset ovat luulleet. Hautala oli lisäksi optimistinen siitä, että valtionyhtiöiden johto olisi mukana palkkasoputalkoissa.

Valtakunnanmediatkin huomasivat kokouksen mukavasti; yhdeksän uutisissa puoluevaltuuskunta oli pääuutinen.

Erityiskiitokset loistavasti sujuneista järjestelyistä kuuluvat puoluetoimiston väestä ainakin Mari Kamajalle ja Rusto Kankaanpäälle; lisäksi Lilithin vierailun järjestänyt Leena Rantanen ansaitsee erityiskiitoksen, samoin ympäristöministeri Ville Niinistön erityisavustaja Niina Ratilainen. Kiitokset ansaitsevat myös muffinssit paistanut Marianne Chanth ja paikalla asioiden sujumisesta vastanneet Tuomas Green ja Jocke Lybeck. Lisäksi edeltäjääni Porvoonseudun Vihreiden puheenjohtajana, Anna-Stiina Lundqvistia on kiittäminen siitä, että kokous ylipäätään tultiin järjestäneeksi Porvoossa.

Eroa, ministeri Henriksson!

Ok,

Heidi Hautala erehtyi. Hän on ensimmäinen ihminen itse sen myöntämään: hän erehtyi yrittämään auttaa maahanmuuttajatuttavaansa ja unohti ilmoittaa tämän eläkemaksut, kokonaista 30 euroa. Mitä saa kolmella kympillä? Yhden viinitonkan ja askin tupakkaa. Olutlaatikon tai yhden uuden cd-levyn. 25 litraa maitoa. Maksettua vuokran ehkä sen kokoisesta tilasta, jossa mahtuu makaamaan kääntymättä, kuukaudeksi. Porvoosta.

Kirjoitin jo toissa kesänä julki ihmetykseni siitä, minkä ihmeen takia oppositio tai mediat eivät tarttuneet siihen, että Kok + RKP yhdessä salasivat Voima-lehden muistion hallitusneuvotteluista, joka osoitti, että kyseiset puolueet estivät harmaan talouden torjuntakeinojen tulemista hallitusohjelmaan. Ei kiinnostanut nykyistä oppositiota, joista ainakaan Perussuomalaiset eivät edes halunneet hallitukseen estämään harmaata taloutta ja pelastamaan kansantalouttamme kestävyysvajeelta. Tuotakoon asia julki nyt kun RKP:tä harmaan talouden torjuntatoimia miettineessä työryhmässä hallitusneuvotteluissa edustanut Anna-Maja Henriksson on päässyt oikeusministeriksi ja vaatii nyt oikeusministerinä vaatii ensimmäisenä Heidi Hautalan päätä vadille.

Oikeusministeri Henriksson koettaa peitellä omaa epäonnistunutta harmaan talouden peittely-yritystään laittamalla Heidi Hautalan uhrilampaaksi. Hyi!

Bloggasin 14.6.2011:

Voima-lehden syväkurkkumuistiossa hallitusneuvotteluista paljastetaan, että käynnissä olevat hallitusneuvottelut salataan hyvällä syyllä. Kun ennen vaaleja kaikki puolueet pitivät harmaata taloutta julkista talouttamme epäoikeudenmukaisesti rasittavana epäkohtana, nyt jäljelle jääneestä sixpackista ainakin Kokoomus ja RKP olisivat valmiita rajoittamaan eräitä harmaan talouden torjuntakeinoja.

Muistion - jota syytetyt Kokoomus ja RKP eivät suostu kommentoimaan - mukaan esimerkiksi ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden ja yrityksien viranomaisvalvontaa ei voi kiristää. Tämä mahdollistaa jatkossakin työn teettämisen alle kaikkien taksojen ja veronkierron; jos Voiman muistioon on uskominen, myöskään alihankkijoiden valvontaan ei suunnitella mitään tiukennuksia. Se voisi kenties paljastaa suomalaisten yrittäjien kannalta hankalia ihmisoikeus- tai ympäristöloukkauksia niiden alihankkijoilla.

Jos kerran ollaan julkisen talouden kestävyysvajeesta huolissaan, ei sitä näin korjata. Puhumattakaan siitä inhimillisestä kestävyysvajeesta, joka seuraa siitä, että nyt ainoat joiden harteille vastuu harmaasta taloudesta sälytetään, ovat työntekijät, jotka ovat sekä inhimillisesti että taloudellisesti heikossa hapessa olevia keikka- ja vuokratyöntekijöitä.

Voima-lehden yrityksen haastatella oikeusministeriä voi lukea klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.

Heidi Hautala vierailee Porvoossa

Ministeri Heidi Hautala. Kuvalähde: Vihreät, tarkempi linkki alla.


 

Omistajaohjaus- ja kehitysyhteistyöministeri Heidi Hautala vierailee ensi lauantaina eli 20.10. Porvoon torilla noin klo 12-12.30. Tule juttelemaan Heidin kanssa esimerkiksi siitä, miten kunnat voisivat olla eettisiä hankinnoissaan ja miksi näissä kuntavaaleissa on vastuullista äänestää Vihreitä eikä esimerkiksi Perussuomalaisia. Tästä aiheesta ministeri Hautala kirjoittaa enemmän allaolevassa linkissä:

http://www.vihreat.fi/blogit/heidi-hautala/perussuomalaisten-varjobudjetti-tarjoaa-kylmaa-kyytia-maailman-koyhimmille

Minä arvostan Heidi Hautalaa suuresti (kts. poliittiset esikuvani; linkki http://perukangas.blogspot.fi/2012/08/poliittiset-esikuvani.html ). Heidi ei koskaan ole unohtanut sitä, että politiikka on suoran kansalaistoiminnan jatke ja väline; tämän hän osoitti Eduskunnan lisärakennuksessa olisiko se ollut 2008 paikkeilla pidetyssä kansalaisvaikuttamisseminaarissa, jonne sain Keskuspuistosta tekstiviestin, jossa kerrottiin, että siellä oli parhaillaan puskutraktoreita. Kerroin heti saatuani tämän viestin seminaarissa esimerkkinä siitä, että minunkin mielestäni politiikka on kansalaistoiminnan jatke. Heidi Hautala keskeytti esityksensä soittaakseen kiinteistötoimesta vastaavalle apulaiskaupunginjohtaja Pekka Saurille, joka pysäytti puskutraktorit. Viimeistään silloin ihailin Heidi Hautalaa. Olen toki tehnyt hänen puolestaan töitä presidentinvaaleissakin.

Heidin lisäksi torilla voi tavata ehdokkaita kello 10 ja 13 välillä. Olen siellä minäkin.

Poliittiset esikuvani

Tarkastelen seuraavaksi sellaisia poliittisia vaikuttajia, jotka sopivat esikuviksi jonkun henkilökohtaisen ominaisuutensa tai toimintatapojensa vuoksi. En tietenkään voi allekirjoittaa kaikkien allaolevien poliittisten vaikuttajien toimintaa kokonaisuudessaan, eikä täydellistä poliitikkoa olekaan, sellaista kaipaavan on itsensä ryhdyttävä ehdokkaiksi. Lukuohjeena huomautettakoon, että tämä ei ole paremmuusjärjestys, eli nimet eivät ole missään henkilökohtaisessa rankingjärjestyksessä vaikutuksensa mukaan.

Che Guevara Che kelpaa esikuvaksi innostajana, joka onnistui vapaamuotoisen kansalaistoiminnan johtajana järkyttämään koko systeemiä siinä määrin että jopa ulkovaltoja piti kutsua apuun. Lisäksi Che lienee kaikkien aikojen puhuja. Ja onhan siitä tehty makeita tuotteita, miehestä, joka on ennen kaikkea ikoni, sitten vasta lihallinen ihminen.

Pentti Linkola Linkolasta ei aina tiedä, provosoiko hän vai onko tosissaan, mutta ainakin nykymuotoiselle suomalaiselle vihreälle liikkeelle Linkola on ollut ohittamaton oppi-isä. Linkola muistuttaa siitä, että maapallon ajatteleminen on ihmislajin elinehto, vaikka sitten yksittäisten ihmisten pitääkin tehdä uhrauksia tämän hyväksi.

Arne Naess Toi Mahatma Gandhin väkivallattoman vastarinnan opin Pohjoismaihin, linnoittautuessaan opiskelijoineen telttojen kanssa uhatulle joelle 60-70 -luvun vaihteessa. Ja onko joku sanonut, ettei kansalaistoiminta kannata? Esikuva kaikille myöhemmille luonnonsuojeluliikkeille, Koijärvestä Kaupunkimetsäliikkeeseen.

Mahatma Gandhi Gandhi opetti, ettei väkivallattomuuteen voi vastata väkivallalla.

Osmo Soininvaara Ode on yleensä oikeassa, silloinkin kuin hänen kanssaan olisi eri mieltä. Ode osaa lukea tilastoja ja tutkimuksia, mikä on päättäjissä hämmästyttävän harvinaista, ottaen huomioon että monilla heistä kuitenkin pitäisi olla yliopistollinen pätevyys. Ode on sillä tavalla puolueensa yläpuolella, että hänellä on varaa olla mitä mieltä hyvänsä hankalistakin kysymyksistä. Järjen ja faktojen edustaja politiikassa.

Outi Alanko-Kahiluoto Esimerkki siitä, miten paljon silkka usko niihin asioihin, joista on joko omakohtaista kokemusta tai ymmärrystä, saa ihmisen jaksamaan ja ehtimään. Ja Outilla on tätä kokemusta ja ymmärrystä aika laajalti. Hän on pätkätyöläisten ja apurahansaajien edustaja, henkilö, joka on miltei yksin onnistunut normalisoimaan nk. epätyypilliset työsuhteet. Tieni on kohdannut Outin kanssa monessa paikassa, eniten nuorten työpajatoiminnan mutta myös Kaupunkimetsäliikkeen kautta.

Yrjö Hakanen Tämä pahamaineinen valtuustokokouksien venyttäjä, jonka ontumaton logiikka muistaa muistuttaa muiden puolueiden edustajia siitä, että kaupunki ei ole liikeyritys, monistaa itsensä kaikkiin sellaisiin paikkoihin Helsingissä, joissa tapahtuu. Ja joissa ei tapahdu. On yhtäkuin Suomen Kommunistinen puolue varmaan jo 4.vuosikymmentä, ja on ottanut puolueensa ulkosiiveksi puolueettomia asukasaktiiveja. Tietysti sympatiseeraan valtuutettuja, jotka haluaisivat perheensä luokse kokouksista, mutta nostan silti hattua Yrjölle. Lahjomaton voima.

Urho Kekkonen Minulle Suomen ikuinen kuningas, riippumatta siitä, mitä myöhempien aikojen kriittinen tutkimus hänestä keksii löytää. Lapsena huolestuin hänen heikkenevästä terveydentilastaan niin että olin vakuuttunut siitä, että ilman uutta Kekkosta ei selvitä.

Ilkka Hakalehto Herra ykköspolttaja, joka käräytti rötösherrat Helsingin metrohankkeesta. Suomalaisen politiikan hannukarpo paljon ennen kuin soinilaiset oli keksitty. Ei pelännyt ketään, mutta sen sijaan häntä pelättiin puoluerajojenkin ylitse. En mä nyt niin tarpeelliseksi näkisi tosin pelon herättämistä, kunnioituskin riittäisi.

Heidi Hautala Suomen virallinen omatunto ulkomaailmalle, joka muistaa aina juurensa vapaamuotoisessa kansalaistoiminnassa. Olin hyvin vaikuttunut hänen soittaessaan kesken seminaarin apulaiskaupunginjohtaja Saurille keskeyttääkseen metsätyöt Keskuspuistossa.

Martti Ahtisaari Maailman paras neuvottelija, jonka kohtelu omassa kotimaassaan on ollut häpeällisen huonoa. Kun hänelle presidenttinä naurettiin ulkoisten ominaisuuksiensa takia ja kun hänen toimintansa tunnustettiin muualla vaan ei meillä antamalla hänelle Nobelin rauhanpalkinto, suomalainen lehdistö vaikeni häpeästä.

Pekka Haavisto Innosti ja yhdisti muuten epäpoliittisia ihmisiä ennennäkemättömällä tavalla äänestämään Vihreitä eduskuntavaaleissa -87 ja sitten presidentinvaaleissa teki miltei mahdottomasta mahdollisen. Ihmeentekijä.

Paavo Arhinmäki Aktivisti, joka toivon mukaan pysyy aktivistina ministerinäkin. Toivon kuitenkin, että hän muistaa tehdä kotiläksynsä eikä populismissaan sorru halpahintaisuuteen, kuten presidentinvaaleissa hänen sekoittaessaan Pekka Haaviston Sauli Niinistöön. Arhinmäki muistuttaa, että populismia on positiivistakin laatua.

Puolustaako Sauli ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa?

Kuusi vuotta sitten äänestin presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella omaa ehdokasta, Heidi Hautalaa ja toisella kierroksella jätin asian auki. Edellisissä vaaleissa olin vielä äänestänyt Halosta, mutta nyt en ollut aivan varma. Päätin jättää asian viime metreille, ja tarkoitukseni oli käydä molempien finalistien tilaisuuksissa: sekä Halosen että Niinistön.

Haloselle kävi tässä katsannossa huonosti: hänen tilaisuutensa peruuntui, en tiedä tosin, miksi. Saulin tilaisuuteen SLU-talossa onnistuin pääsemään, ja kun aika loppui kysymykseni esittämiselle, sain tilaisuuden kysyä kysymykseni Niinistöltä kahden kesken kun hän hölkkäsi auditoriosta autolle, matkalla seuraavaan tilaisuuteen.

Mitä kysyin Saulilta? Kysyin, kun hän oli aiemmin yksityishenkilönä vastustanut Lääkärinkadun alueen kaavoitussuunnitelmaa, miten hän suhtautuisi asiaan valtiovarainministerin kokemuksella? Kannattaisiko hänen mielestään puolustaa arkiliikunnan kannalta elintärkeitä lähipuistoja ja viheralueita, joista saatava kansanterveydellinen hyöty on pitkällä tähtäimellä paljon suurempi kuin se lyhytaikainen voitto, joka saataisiin muuttamalla ne muutamien, harvojen etuoikeutettujen pihamaiksi?

Tuolloin Sauli yksityishenkilönä sanoi minulle, että edelleenkin kannattaa ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa ja pitää sitä järkevänä, ja siksi on puistojen puolella, ei vähiten Keskuspuiston. Ääneni meni sitten Saulille toisella kierroksella kuusi vuotta sitten.

Nyt kun ja jos Sauli pääsee toiselle kierrokselle, olisi kiinnostavaa kuulla Saulin kanta. Puolustaako Sauli edelleen arkiliikuntaa? Olisiko Keskuspuiston laidan asukeilla - Laakso ja Meilahti ovat perinteistä Kokoomuksen tukialuetta - syytä äänestää Saulia? Antaako Sauli siihen syytä?

Kaupunkimetsien suojeleminen voi vaarantaa terveytesi

Venäläisessä Himikin kaupungissa ilmestyvän lehden toimittaja Mihail Beketov pahoinpideltiin pyörätuolipotilaaksi loppuiäkseen, koska hän ”erehtyi” kritisoimaan paikallisia viranomaisia moottoritien rakentamisesta Himik-metsän läpi. Jo aikaisemmin Beketovia oltiin uhkailtu murhaamalla hänen koiransa ja polttamalla hänen autonsa.

Luonnonsuojelu on rankkaa. Se tuottaa joskus hienoja voittoja mutta myös toisinaan katkeria ja turhauttaviakin häviöitä. Suomessa kaupunkimetsien suojelu ei kuitenkaan ole vaarallista.

Nostan hattua Heidi Hautalalle, joka jaksaa nostaa esille venäläisiä sananvapauden rikkomuksia. Miksi niiden tietäminen on tärkeää? Siksi, että Venäjä on Suomelle tärkeä maa. Siksi, että ihmisoikeudet ja sananvapaus ovat universaaleja. Siksi, että on tärkeää tukea luonnon- ja ympäristönsuojelua maissa, joissa se on tähän saakka työnnetty tärkeämmäksi katsotun turbokapitalismin tiellä olevana esteenä puskutraktorilla kaatopaikalle.

Beketovin traagisen tarinan voi lukea klikkaamalla otsikkoa. Beketov on kaupunkimetsien suojelun sankari!

Kansanedustaja ja sen avustaja - toisiaan täydentävät taisteluparit

On puhtaasti kansanedustajan oma asia, miten hän päättää suhtautua mahdollisuuteen palkata henkilökohtainen avustaja. Jotkut päätyvät poikaan tai tyttöön, toiset nuorennettuun versioon itsestä, joka usein on keskimäärin n. 24-vuotias valtiotieteiden tai Vihreiden tapauksessa, ympäristötieteen ylioppilas, usein nuori nainen, jolla on jo hieman kokemusta jostakin poliittisen paikallisjärjestöstä.

Toinen mahdollisuus on palkata avustaja siten, että tämä täydentäisi edustajan osaamista, muodostaen tälle vastapoolin. Tällöin avustajalla voisi olla ei vain vähän vaan hyvin paljon kokemusta, ja avustajan poliittisen kannan ei tarvitsisi heijastella työnantajansa arvomaailmaa. Miksi ihmeessä hukata kokeneiden eläkeläisten laajoja verkostoja, olkoonkin että esimerkiksi Lipponen ja Linkola sulkevat edessään vähintäänkin yhtä paljon ovia kuin avaavat. Heissä on avustajana sellainenkin etu puolellaan tyyppiarvoavustajiin verrattuna, että heille avustajanpaikka ei ole transitiohalli matkalla kohti paremmin palkattuja tehtäviä. He ovat jo olleet siellä, eikä henkilökohtaisen eteenpäinpyrkimisen himon pitäisi enää olla rasitteena.

Tällaisia mahdollisia työpareja voisivat olla (kansanedustajan nimi ensin, sitten avustaja). Ideoinnissa on käytetty työparina isääni:

Heidi Hautala-Paavo Lipponen
Ydinvoiman vastustajana tunnettu Hautala on tunnetusti – kuten kaikki vihreät, etenkin naiset – ydinvoima- ja kaasulobbari Lipposelle punainen vaate. Tunnetusti venäläisten ihmisoikeustaistelijoiden kanssa hyvissä väleissä oleva Hautala ja tunnetusti kauppa- ja energiapoliittisia intressejä painottava Lipponen muodostaisivat dynaamisen taisteluparin.

Tuija Brax-Sulo Aittoniemi
Vihreä oikeusministeri Brax saisi oivan täydentäjän ja laillisuusvalvojan poliisi Aittoniemestä, jonka maahanmuuttopoliittiset näkemykset ovat yhtä lähellä Braxin painotuksia kuin Bushin ja bin Ladenin näkemykset maailmanjärjestyksestä.

Johanna Sumuvuori-Raimo Ilaskivi
Sotaveteraanien asiaa ajava virkeä eläkeläinen Ilaskivi ja tunnettu rauhanaktivisti Sumuvuori jakanevat Suomen itsenäisyydestä luultavasti vain yhden käsityksen: sen, että heidän painotuksensa rauhaanpakottamisen keinoista eroavat toisistaan.

Mari Puoskari-Esko Kiesi
Mari Puoskari on paljon enemmän kuin mitä Audimies Kiesi odottaa naisilta: mukavuutta ja joustavia puskureita.

Paavo Arhinmäki-Harry Bogomoloff
Arhinmäki ja Bogo ovat molemmat helsinkiläisiä ja retoriikaltaan populisteja. Muuta samaa heissä ei sitten olekaan. Autoileva porvari ja kaupunkitilan yhteiskäyttöä puolustava vasemmistojohtaja muodostaisivat eloisan parivaljakon helsinkiläisten puolesta.

Timo Soini-Umayya Abu-Hanna
Soinin maailmankuva voisi terveellä tavalla järkkyä ja laajentua, jos hän saisi avustajakseen maahanmuuttajataustaisen naisen.

Paula Lehtomäki-Salla Tuomivaara
Lehtomäki, joka ympäristöministerinä aloittaessaan julisti haluavansa koristautua turkistarhaaktivistien verellä värjättyihin turkiksiin, voisi aloittaa pukeutumissulkeisensa kätevästi avustajansa verkostoista.

Päivi Räsänen-Pentti Linkola
Linkola osannee suorittaa tarvittavaa luonnonvalintaa Räsäsen viiteryhmissä, jolloin luonnonvalinnan karttuisa käsi kohdistuisi suhteellisesti epäilemättä - luonnollisista syistä - eniten juuri Räsäsen kannattajiin. Näin Räsänen saisi syyn laajentaa viiteryhmiään.

Toim.huom: Mari Puoskari ei tietenkään ole kansanedustaja - vielä - mutta hän toki tulee sellainen olemaan.

Siksi äänestin Nannaa

Vihreillä on europarlamenttivaaleissa monta loistavaa ehdokasta, joita olisin voinut hyvin kuvitella äänestäväni. Satu Hassi on tehnyt europarlamentissa erinomaista työtä, josta osoituksena on sekin, että hän on tunnetuin europarlamentaarikkomme. Hän on omalla työllään nostanut europarlamentin profiilia. Heidi Hautala on erikoistunut kansainvälisiin ihmisoikeus- ja sananvapausasioihin, jotka pitäisi nostaa nykyistä enemmän keskiöön. Lisäksi Heidin tiiviit suhteet kansalaisyhteiskuntaan, etenkin Venäjällä pitää lukea hänelle suureksi plussaksi. EU tarvitsee nykyistä tiiviimpää dialogia Venäjän kanssa, muunkin kuin valtiojohdon. Jyrki J.Kasvi on tietoyhteiskunnan asiantuntija, ja jos Eurooppa aikoo pysyä jälkiteollisen kehityksen kärjessä, juuri tieto on avainasemassa. Mari Puoskari on energia- ja tasa-arvokysymyksien asiantuntija, ja esimerkiksi työvoiman vapaa liikkuminen edellyttää työlainsäädännön yhdenmukaistamista siten, että kaikkialla eurooppalaisella talousalueella pätisivät samat säännöt, jotka mahdollistaisivat nykyistä paremmin työn ja perheen yhteensovittamisen.

Äänestin kuitenkin Johanna Sumuvuorta, jonka puolesta tein työtä edellisissä eduskuntavaaleissa. Miksi? Eikö Nannaa ole sääli menettää eduskunnastamme?

Nanna on kansainvälinen suomalainen, joka haluaa kehittää eurooppalaista turvallisuusyhteistyötä ennaltaehkäisevän siviilikriisinhallinnan suuntaan. Nykyisen kaltainen Nato ei tarjoa vastauksia näihin kysymyksiin, jotka liittyvät esimerkiksi valtioiden rajat ylittäviin ilmastouhkiin ja kansainväliseen epätasa-arvoon, jotka Euroopassakin kulminoituvat köyhän etelän ja rikkaan pohjoisen väliseksi vastakkainasetteluksi. Nannan suuri kokemus rauhantyöstä ja kansainvälisistä kansalaisjärjestöistä on hänelle suureksi avuksi europarlamentissa.

Jos Nanna pääsee europarlamenttiin, en ole kuitenkaan huolestunut siitä, että hän jättää eduskunnan. Tilalle nouseva Jukka Relander toisi eduskuntaan itsenäisesti ja proaktiivisesti ajattelevan, visionäärisen aikalaisanalyytikon, jollaista eduskunnassamme ei nyt ole.