Poliittiset esikuvani

Tarkastelen seuraavaksi sellaisia poliittisia vaikuttajia, jotka sopivat esikuviksi jonkun henkilökohtaisen ominaisuutensa tai toimintatapojensa vuoksi. En tietenkään voi allekirjoittaa kaikkien allaolevien poliittisten vaikuttajien toimintaa kokonaisuudessaan, eikä täydellistä poliitikkoa olekaan, sellaista kaipaavan on itsensä ryhdyttävä ehdokkaiksi. Lukuohjeena huomautettakoon, että tämä ei ole paremmuusjärjestys, eli nimet eivät ole missään henkilökohtaisessa rankingjärjestyksessä vaikutuksensa mukaan.

Che Guevara Che kelpaa esikuvaksi innostajana, joka onnistui vapaamuotoisen kansalaistoiminnan johtajana järkyttämään koko systeemiä siinä määrin että jopa ulkovaltoja piti kutsua apuun. Lisäksi Che lienee kaikkien aikojen puhuja. Ja onhan siitä tehty makeita tuotteita, miehestä, joka on ennen kaikkea ikoni, sitten vasta lihallinen ihminen.

Pentti Linkola Linkolasta ei aina tiedä, provosoiko hän vai onko tosissaan, mutta ainakin nykymuotoiselle suomalaiselle vihreälle liikkeelle Linkola on ollut ohittamaton oppi-isä. Linkola muistuttaa siitä, että maapallon ajatteleminen on ihmislajin elinehto, vaikka sitten yksittäisten ihmisten pitääkin tehdä uhrauksia tämän hyväksi.

Arne Naess Toi Mahatma Gandhin väkivallattoman vastarinnan opin Pohjoismaihin, linnoittautuessaan opiskelijoineen telttojen kanssa uhatulle joelle 60-70 -luvun vaihteessa. Ja onko joku sanonut, ettei kansalaistoiminta kannata? Esikuva kaikille myöhemmille luonnonsuojeluliikkeille, Koijärvestä Kaupunkimetsäliikkeeseen.

Mahatma Gandhi Gandhi opetti, ettei väkivallattomuuteen voi vastata väkivallalla.

Osmo Soininvaara Ode on yleensä oikeassa, silloinkin kuin hänen kanssaan olisi eri mieltä. Ode osaa lukea tilastoja ja tutkimuksia, mikä on päättäjissä hämmästyttävän harvinaista, ottaen huomioon että monilla heistä kuitenkin pitäisi olla yliopistollinen pätevyys. Ode on sillä tavalla puolueensa yläpuolella, että hänellä on varaa olla mitä mieltä hyvänsä hankalistakin kysymyksistä. Järjen ja faktojen edustaja politiikassa.

Outi Alanko-Kahiluoto Esimerkki siitä, miten paljon silkka usko niihin asioihin, joista on joko omakohtaista kokemusta tai ymmärrystä, saa ihmisen jaksamaan ja ehtimään. Ja Outilla on tätä kokemusta ja ymmärrystä aika laajalti. Hän on pätkätyöläisten ja apurahansaajien edustaja, henkilö, joka on miltei yksin onnistunut normalisoimaan nk. epätyypilliset työsuhteet. Tieni on kohdannut Outin kanssa monessa paikassa, eniten nuorten työpajatoiminnan mutta myös Kaupunkimetsäliikkeen kautta.

Yrjö Hakanen Tämä pahamaineinen valtuustokokouksien venyttäjä, jonka ontumaton logiikka muistaa muistuttaa muiden puolueiden edustajia siitä, että kaupunki ei ole liikeyritys, monistaa itsensä kaikkiin sellaisiin paikkoihin Helsingissä, joissa tapahtuu. Ja joissa ei tapahdu. On yhtäkuin Suomen Kommunistinen puolue varmaan jo 4.vuosikymmentä, ja on ottanut puolueensa ulkosiiveksi puolueettomia asukasaktiiveja. Tietysti sympatiseeraan valtuutettuja, jotka haluaisivat perheensä luokse kokouksista, mutta nostan silti hattua Yrjölle. Lahjomaton voima.

Urho Kekkonen Minulle Suomen ikuinen kuningas, riippumatta siitä, mitä myöhempien aikojen kriittinen tutkimus hänestä keksii löytää. Lapsena huolestuin hänen heikkenevästä terveydentilastaan niin että olin vakuuttunut siitä, että ilman uutta Kekkosta ei selvitä.

Ilkka Hakalehto Herra ykköspolttaja, joka käräytti rötösherrat Helsingin metrohankkeesta. Suomalaisen politiikan hannukarpo paljon ennen kuin soinilaiset oli keksitty. Ei pelännyt ketään, mutta sen sijaan häntä pelättiin puoluerajojenkin ylitse. En mä nyt niin tarpeelliseksi näkisi tosin pelon herättämistä, kunnioituskin riittäisi.

Heidi Hautala Suomen virallinen omatunto ulkomaailmalle, joka muistaa aina juurensa vapaamuotoisessa kansalaistoiminnassa. Olin hyvin vaikuttunut hänen soittaessaan kesken seminaarin apulaiskaupunginjohtaja Saurille keskeyttääkseen metsätyöt Keskuspuistossa.

Martti Ahtisaari Maailman paras neuvottelija, jonka kohtelu omassa kotimaassaan on ollut häpeällisen huonoa. Kun hänelle presidenttinä naurettiin ulkoisten ominaisuuksiensa takia ja kun hänen toimintansa tunnustettiin muualla vaan ei meillä antamalla hänelle Nobelin rauhanpalkinto, suomalainen lehdistö vaikeni häpeästä.

Pekka Haavisto Innosti ja yhdisti muuten epäpoliittisia ihmisiä ennennäkemättömällä tavalla äänestämään Vihreitä eduskuntavaaleissa -87 ja sitten presidentinvaaleissa teki miltei mahdottomasta mahdollisen. Ihmeentekijä.

Paavo Arhinmäki Aktivisti, joka toivon mukaan pysyy aktivistina ministerinäkin. Toivon kuitenkin, että hän muistaa tehdä kotiläksynsä eikä populismissaan sorru halpahintaisuuteen, kuten presidentinvaaleissa hänen sekoittaessaan Pekka Haaviston Sauli Niinistöön. Arhinmäki muistuttaa, että populismia on positiivistakin laatua.

Kansanedustaja ja sen avustaja - toisiaan täydentävät taisteluparit

On puhtaasti kansanedustajan oma asia, miten hän päättää suhtautua mahdollisuuteen palkata henkilökohtainen avustaja. Jotkut päätyvät poikaan tai tyttöön, toiset nuorennettuun versioon itsestä, joka usein on keskimäärin n. 24-vuotias valtiotieteiden tai Vihreiden tapauksessa, ympäristötieteen ylioppilas, usein nuori nainen, jolla on jo hieman kokemusta jostakin poliittisen paikallisjärjestöstä.

Toinen mahdollisuus on palkata avustaja siten, että tämä täydentäisi edustajan osaamista, muodostaen tälle vastapoolin. Tällöin avustajalla voisi olla ei vain vähän vaan hyvin paljon kokemusta, ja avustajan poliittisen kannan ei tarvitsisi heijastella työnantajansa arvomaailmaa. Miksi ihmeessä hukata kokeneiden eläkeläisten laajoja verkostoja, olkoonkin että esimerkiksi Lipponen ja Linkola sulkevat edessään vähintäänkin yhtä paljon ovia kuin avaavat. Heissä on avustajana sellainenkin etu puolellaan tyyppiarvoavustajiin verrattuna, että heille avustajanpaikka ei ole transitiohalli matkalla kohti paremmin palkattuja tehtäviä. He ovat jo olleet siellä, eikä henkilökohtaisen eteenpäinpyrkimisen himon pitäisi enää olla rasitteena.

Tällaisia mahdollisia työpareja voisivat olla (kansanedustajan nimi ensin, sitten avustaja). Ideoinnissa on käytetty työparina isääni:

Heidi Hautala-Paavo Lipponen
Ydinvoiman vastustajana tunnettu Hautala on tunnetusti – kuten kaikki vihreät, etenkin naiset – ydinvoima- ja kaasulobbari Lipposelle punainen vaate. Tunnetusti venäläisten ihmisoikeustaistelijoiden kanssa hyvissä väleissä oleva Hautala ja tunnetusti kauppa- ja energiapoliittisia intressejä painottava Lipponen muodostaisivat dynaamisen taisteluparin.

Tuija Brax-Sulo Aittoniemi
Vihreä oikeusministeri Brax saisi oivan täydentäjän ja laillisuusvalvojan poliisi Aittoniemestä, jonka maahanmuuttopoliittiset näkemykset ovat yhtä lähellä Braxin painotuksia kuin Bushin ja bin Ladenin näkemykset maailmanjärjestyksestä.

Johanna Sumuvuori-Raimo Ilaskivi
Sotaveteraanien asiaa ajava virkeä eläkeläinen Ilaskivi ja tunnettu rauhanaktivisti Sumuvuori jakanevat Suomen itsenäisyydestä luultavasti vain yhden käsityksen: sen, että heidän painotuksensa rauhaanpakottamisen keinoista eroavat toisistaan.

Mari Puoskari-Esko Kiesi
Mari Puoskari on paljon enemmän kuin mitä Audimies Kiesi odottaa naisilta: mukavuutta ja joustavia puskureita.

Paavo Arhinmäki-Harry Bogomoloff
Arhinmäki ja Bogo ovat molemmat helsinkiläisiä ja retoriikaltaan populisteja. Muuta samaa heissä ei sitten olekaan. Autoileva porvari ja kaupunkitilan yhteiskäyttöä puolustava vasemmistojohtaja muodostaisivat eloisan parivaljakon helsinkiläisten puolesta.

Timo Soini-Umayya Abu-Hanna
Soinin maailmankuva voisi terveellä tavalla järkkyä ja laajentua, jos hän saisi avustajakseen maahanmuuttajataustaisen naisen.

Paula Lehtomäki-Salla Tuomivaara
Lehtomäki, joka ympäristöministerinä aloittaessaan julisti haluavansa koristautua turkistarhaaktivistien verellä värjättyihin turkiksiin, voisi aloittaa pukeutumissulkeisensa kätevästi avustajansa verkostoista.

Päivi Räsänen-Pentti Linkola
Linkola osannee suorittaa tarvittavaa luonnonvalintaa Räsäsen viiteryhmissä, jolloin luonnonvalinnan karttuisa käsi kohdistuisi suhteellisesti epäilemättä - luonnollisista syistä - eniten juuri Räsäsen kannattajiin. Näin Räsänen saisi syyn laajentaa viiteryhmiään.

Toim.huom: Mari Puoskari ei tietenkään ole kansanedustaja - vielä - mutta hän toki tulee sellainen olemaan.