Olen porvoolaistunut vihreä kaupunkimetsäaktivisti, kaupunkisosiologi ja -maantieteilijä, sienestyksen, musiikin ja kirjoittamisen amatööri, jalkapallon moniharrastaja, isä, ulkoilija ja hyötyliikkuja. Olen yksin itse vastuussa blogini aineistoista ja mielipiteistä. Aineiston lainaaminen ilman lupaa kielletty.

20.1.2013

Ei ne pienet tulot vaan suuret menot...

Lauantaina Hesarissa oli kuulemma joku kuusihenkinen perhe valittanut, etteivät tule toimeen toisen elättäjän 10 000 euron kuukausituloilla. Voi hellanduudeli. Opettaisiko joku näitä ihmisiä laskemaan?

Asuvat omakotitalossa, jota pitää korjailla. Sellaisia ne omakotitalot ovat. Eikö kukaan ole kertonut? Ei ole varaa etelänmatkoihin. Ei se ole perusoikeus, Thaimaahan naimaahan.
Ei ole kesämökkiä. Ei sellaistakaan valtion tarvitse ihmisille hankkia, että kaikki saisivat päästä Saimaahan.
On vanha auto, joka on vähän väliä rikki. No semmoisia ne autot ovat. Myykää se. En tiedä, missä asutte, mutta ainakaan kaikille maailman kotieläintiloille ei ole pakko päästä, niin ihania kuin ne ponit ovatkin. Ja pirun kalliita. Niin ovat mökitkin. Myykää ne jos olette semmoisia ehtineet saamaan jostakin. Samaten ponit.

Vakavasti ottaen:
ei tietenkään kaikilta voi edellyttää, että elävät kuten isäni ottoisä: kolmetoista lasta, kissa, koira, isä ja äiti ja talvella vielä kanat, lampaat ja kukko yhdessä maapohjaisessa huoneessa. Ja se meni kouluun, jolle perheen ainoat popot sopivat. Mutta ei se niin mene, että tulot pitää sopeuttaa menojen mukaan. Menot tulee sopeuttaa tuloihin. Jos menoja on liikaa, niitä pitää karsia. Ihmiset tekevät sitä, mihin heillä on varaa.

En tiedä, mitä perheen lapset esimerkiksi harrastavat. Tai vanhemmat. Pakko ei ole guitengaan golfia belata, jääkiekkoa, taitoluistelua tahi viulua soittaa. Voi valita sählyn, juoksemisen, tai vaikka käsityöt tai kirjallisuuden. Niissä ei ole varuste- tai lisenssimaksuja. Ei jokaisella lapsella tarvitse olla henkilökohtaista ponia myöskään. Voi kai siskon, veljen tai jopa kaverinkin ponia lainata? Ei ole myöskään äidin pakko päästä tenssi- tai tanniskurssille tai isän sukeltamaan Punaisellemerelle vähintään kaksi kertaa vuodessa.

Tiedän erittäin hyvin, että sairastaminen tulee kalliiksi, etenkin jos ei ole oikeutta erityiskorvattaviin lääkekorvauksiin. Ei sitä minulle tarvitse kertoa. Äitini tyhjensi tilini kun ei ehtinyt saamaan sitä työkyvyttömyyseläkepäätöstä (tämä on tärkeä suomen kielen sana, mamut). En muuten ole hänelle tästä katkera. Pitihän hänen pysyä tolpillaan jotta jaksoi huolehtia minusta. Eikä ollut se kuin kymmenen tuhatta vanhaa markkaa mitä kuvittelin maksimissaan saavani perintöä toisessa polvessa. Nykyään sillä saa sen verran että sillä ei edes Porvoossa ei edes seiso. Ei sen puoleen että nyt muutenkaan niin seisoisi...

Yksi jossa voi säästää on asuminen. Asuminen on totta kai liian kallista, ei vähiten kaiken maailman asuntokohtaisten kahden parkki- ja saunapaikan, mutta silloin on kyse koko länsimaisen elämäntavan kestävyysvajeesta jos 40 henkilökohtaisesta neliömetristä on tullut niin yleisesti tunnustettu perusihmisoikeus, että se otetaan jo kaavoitusnormiksi.

Eikä ole pakko asua Krunikassa. Ei edes Tölikässä. Ei se ole mikään perusihmisoikeus. Olen asunut esmes Kantsussa tai Maltsussa. Oikein kivaa. Tai ainakin Kantsussa oli. Ei se ollut Maltsun vika, että siellä nyt ei ollut niin kivaa. Tärkeintä lienee, että omat ovat ympärillä, niin ihmiset kuin tavarat. Nekin voi myydä. Arvaat varmaan, kummat? 

Ei tietenkään ole kivaa jos rahat eivät tunnu riittävän. Minä sen tiedän: kun henkilökohtainen likviditeetti on kädestä suuhun, kodinkoneen hajoaminen tarkoittaa esimerkiksi osamaksuvelkaa edellisen osamaksuvelan päälle. 

On olemassa pakollisia ja ei-pakollisia menoja. Capisco? Sitten on myös lapsilisiä. Ne kuuluvat kaikille. Niitä saa kuusihenkinen perhe yli 600 euroa. Sillä muuten jo asuu, jos nyt kävisi niin hyvä tsäkä että ei asuisi Hki-Porvoossa ja ei olisi niitä vielä maksamattomia asuntolainoja.

Älkää siis hyvät ihmiset valittako niin paljoa. Huomaan löytäväni itsestäni schubakin kun kuulen moista.

Mainitun mielipidekirjoituksen voi lukea allaolevasta linkistä:

http://www.iltasanomat.fi/tyoelama/art-1288533318207.html

2 kommenttia:

Kuntsa kirjoitti...

Sä linkkasit muuten siihen Iltiksen herutuskirjoitukseen, et siihen yleisönosastokirjoitukseen. Oletko edes lukenut sitä Hesarin kirjoitusta? Taisi mennä viisas nyt vähän niin kuin Iltiksen anonyymitoimittajan vipuun.

Perheen isä tienasi siis hieman yli 100 000 € vuodessa, noin 8500 € kuukaudessa. Nettona siitä jää – lapsilisien kanssa – 890 €/kk perheenjäsentä kohden. Onko se paljon vai vähän? Kohtuulliset asumismenot mukaanlukien toimeentulotukea maksetaan Helsingissä yksinäiselle melkein 1200 € kuukaudessa. Perheen isän efektiivinen veroprosentti on noin 72 %: kuusihenkinen perhe saisi sen verran reippaasti sosiaalitukia, että edes saman verran nettotuloja saadakseen yhden hengen bruttotulojen pitäisi olla reilu 52 000 €.

Yleisönosastokirjoittajan pointti ei kuitenkaan ollut se, että rahat eivät riitä, vaan että yhden ansaitsijan perhe maksaa jo ilman "solidaarisuusveroa" paljon enemmän veroja kuin kahden ansaitsijan perhe: avioparilla, jossa sekä mies että vaimo kumpikin ansaitsee 50 tuhatta, nettotulot ovat 9400 € vuodessa enemmän.

(Tai noin nuo luvut olivat 2012, nyt 2013 vaimo voi saada työmarkkinatukea, jolloin ero kahden ansaitsijan perheeseen häviää.)

Michael Perukangas kirjoitti...

Mulle ei enää tule Hesaria, joten tässä jouduin valitettavasti tyytymään toisen käden lähteisiin. Juttu toimi inspiraation herättäjänä, ei tarkoitus ollut nostaa ketään tikun nokkaan.

Kohtuulliset asumismenot mukaanlukien: paha vaan, että vain niillä, jotka ovat saaneet kaupunginasunnon joltakin vanhalta alueelta - esim Maunulasta tai Roihuvuorelta, pärjäävät tuolla 1200 eurollakaan. 890 euroa kuussa, kun siitä vähentää mahdollisen puhelinlaskun ja muut henk.koht. laskut, kyllä sillä tulee toimeen. Paljon se ei tietenkään ole.

Meillä on Suomessa progressiivinen verotus, onneksi. Samaten meillä on sellaisia järjestelyjä kuin lapsilisä ja lääkkeiden Kela-korvaus. Onneksi.