Osa-aikaisesti täystyölliseksi

Eilisessä Aftenpostenissa kerrottiin tanskalaisesta 42-vuotiaasta opettajasta, joka 29-vuotiaasta alkaen on vaikean liikenneonnettomuuden jäljiltä ollut osatyökykyisenä pitkään ulkona työmarkkinoilta, kunnes Tanskaan saatiin konsensus osatyökykyisten työnteon kannattavuudesta.

Tanskan mallissa osatyökykyinenkin saa täyttä palkkaa. Jos esimerkiksi työsopimuksen tuntimäärä on 37 ja työntekijä tekee 17 tuntia, erotuksen maksaa valtio palkkatukena.

Vaikka laskelmia mallin kannattavuudesta ei olekaan, uskoisin tässä voittavan kaikkien: tämä opettaja oli ainakin tyytyväinen koululaisten iltapäiväkerhon ohjaajana. Työnantaja saa pätevän ja äärimmäisen motivoituneen työntekijän, ja yhteiskunta säästää toimeentulotuissa, asumistuissa ja byrokratiakuluissa ainakin huomattavan osan palkkatuesta, ja loputkin se säästää työntekijän kohenevan hyvinvoinnin myötä kun osa-aikatyö palauttaa uskon hänen itsekunnioitukseensa. Osa-aikatyö lykkää myös ainakin tämän työntekijän osalta eläköitymistä usealla kymmenellä vuodella.

Ainoa mahdollisesti epäilyttävä tekijä tässä mallissa on se, että joku työnantaja voisi keksiä tavan kiertää palkkauskustannuksia, ulkoistamalla ne valtiolle, saaden kuitenkin ammattitaitoista työvoimaa, joiden työpanosta ulosmittaamalla mahdollisimman tehokkaasti se saisi käytännössä enemmänkin kuin vastinetta rahalle, sillä kuka on nähnyt sellaista työntekijää esimerkiksi julkisen hallinnon virastoissa, joka käyttäisi työaikansa 100% tehokkaasti?

Niin, vielä siitä tämän mallin kannattavuudesta. Ainoa tapa tietenkin saada tietoa tästä olisi tutkimus täydentämään Tanskan mallista saatuja kokemuksia. Tässä tutkimuksessa verrattaisiin pilottiryhmän työllistymiskaarta seurantajaksolla vastaavankokoiseen, yhtä koulutettuun ja samanikäiseen ryhmään samantyyppisellä työssäkäyntialueella toisiinsa, ja seurantajakson loputtua suoritettaisiin yksi laskutoimitus: palkkatuetun ryhmän palkkatukiin kuluneesta summasta vähennettäisiin toisen ryhmän työttömyyskorvauksiin, toimeentulotukiin, asumistukiin ja työttömyyseläkkeisiin kulunut summa sekä byrokraattisiin käsittelyaikoihin kulunut työaika.

Kokoomus sanoo, että työ on parasta sosiaaliturvaa. Väittäisin, että työ on parasta kuntouttavaa työtoimintaa. Tanskan malli säästäisi myös kuntouttavan työtoiminnan kuluista.

Try in English. Fail in Hungarian. Fail better.

Aftenpostenissa 16.5. kerrottiin unkarilaisesta "kansallismielisestä, isänmaallisesta ja demokraattisesta" Hallik-puolueesta, jonka nimi juontuu samasta etymologiasta konnotaatioineen kuin esimerkiksi suomen "oikea", englannin "right" ja ranskan "droit". Ajatuksena on siis, että se mikä on oikealla, on oikeaa ja oikein, oikeudenmukaista ja aitoa.

Hallik, jonka virallinen nimi on suomeksi "liike paremman Unkarin puolesta", tavoittelee parempaa Unkaria. Tämä tapahtuu poistamalla ensin unkarin kieli. Hallikin diskurssina on Unkarin kielellinen disugrilaistamainen. Se alkaa Hallikin omista puoluetilaisuuksista, jossa esillä on sentyyppisiä iskulauseita kuin "Try again. Fail again. Fail better". (Yritä uudestaan. Epäonnistu taas. Epäonnistu paremmin).

Puoluetilaisuuksiin osallistujilla on vallitseva hiusmuoti mahdollisimman lyhyt. Sellaisilla, joilla päähän tarttuu jopa vieraita kieliä kokonaisen iskulauseen verran, se on kalju. Siihen on kirjailtu SS-kirjasintyypillä "Meine Ehre heist Treue". Sekään ei ole aivan eksaktisti suomalaisugrilaisella kielellä muotoiltu lausunto.

Samassa lehdessä kirjoitti Vikram Kolmannskog omasta norjalaisuudestaan, täydellisen artikuloidulla bokmålilla tietenkin. Vikram, jonka isä on - kuten suomalaiseen korvaan eksoottinen sukunimi paljastaa - alkuasukasnorjalainen, joten arvatenkin hänen äitiään on syyttäminen hänen etunimestään, joka on myös norjalaiseen korvaan eksoottinen mutta ei aivan yhtä eksoottinen kuin suomalaiseen korvaan. Ehkä se on yhtä eksoottinen norjalaiseen korvaan kuin hänen sukunimensä suomalaiseen korvaan. Etunimen selittää hänen äitinsä kenialainen alkuperä.

Apua, mutta kun Vikram on intialainen nimi! Kenialaisten nimienhän pitää olla John tai Ugalabugala. Vikram-pojalta oltiinkin hänen päiväkotiaikanaan joskus 80-luvulla tultu ihmettelemään, että kas kun et kuitenkaan ole neekeri. Ei niin, hänen äitinsä suku on Kenian intialaisvähemmistöä, joka on asunut Itä-Afrikassa jo 1000 vuotta. Ei mene pienen ihmisen hiaceen, norjalainen mies siis, jolla on intialainen nimi, mutta on kuitenkin tavallaan melkein vähän niinkuin kenialainen. Kaiken lisäksi hän on vielä homoseksuaali, joten ainakaan häntä ei käy syyttäminen siitä, että hän veisi viikinkien naiset tummalla charmillaan. SIIS HINTTI EI-NEEKERI VINKUINTIAANIMAASTA??!!

Mistä sitten tunnistaa syntyperäisen norjalainen - sellaisen kuin Vikramin - jollei edes ihonväri tai nimi kavalla? No kulttuuristaan tietysti, johon kuuluu - toisin kuin Hallikaiset luulevat - muun muassa kieli. Toisena esimerkkinä käyköön ruokakulttuuri. Jos norjalainen puhuu norjaa - siis bokmålia kuten Vikram tai nynorskia - niin mitä norjalainen sitten syö? Luultavasti pizza grandiosaa.

4 U By Us? Or To Be?

Lauantain 20.3. Aftenpostenissa kerrottiin nuoresta syntyperäisestä norjalaismiehestä, joka etsiessään elämälleen itseään suurempaa tarkoitusta löysi islamin. Usein käännynnäiset ovat kaikkein kiihkeimpiä uskossaan ja sen julistuksessa, mutta Yousef Assidiq (ent. Per Bartho Hansen) on toista maata.

Assidiq peräänkuuluttaa sellaista Norjaa, joka kuuluu kaikille, niin kristityille, muslimeille, juutalaisille kuin ateisteillekin, miehille ja naisille, terveille ja vammaisille ja yhtäläisesti heteroille ja homoille. Hansenin mukaan epäkulttuuri-ilmiöt (ukultur) kuten esimerkiksi naisten ympärileikkaus, pakkoavioliitot ja terrorismi eivät kuulu elimellisesti islaminuskoon.

Assidiqin ase oman maailmankuvansa julistuksessa on tehokas: hän on perustanut punkyhtyeen Intifada, jonka muut jäsenet ovat norjalaisia musliminaisia. Näin hän hämmentää keskustelua maahanmuuton, uskonnon, kulttuurin, politiikan, yhteiskunnan ja suvaitsevaisuuden suhteesta.

Mitä sitten tapaus Assidiq-Hansen opettaa? Jos eivät kaikki maahanmuuttajat ole muslimeita, eivät edes kaikki "ei-läntiset" maahanmuuttajat, eivätkä kaikki muslimit hakkaa ensin kaavuilla peittämiään naisia, niin eivätpä kaikki muslimitkaan ole maahanmuuttajia. Assidiq opettaa myös sen, että valikoiva, miltei postmoderni synkretismi, jossa yhdistellään eri traditioiden piirteitä ja kriittisyys omaa kulttuuria kohtaan ole länsimainen yksinoikeus ja maltillinen maallisuus mahdollista vain kristinuskossa. Lisäksi Assidiq tulee osoittaneeksi sen, että ei ihminen ole tuomittu lopuksi ikäänsä kiertämään maata, jos hänet on sinne ammuttu. Kyllä oman kulttuuritaustansa voi hinkata pois, jos on tarpeeksi vahvaa hankausainetta. Ei kukaan ole tuomittu loppuiäkseen, olemaan tuomittu tai pelastettu.

Lisää aiheesta voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Norjaa ei kannata oppia

Virallisen version mukaan norjanopiskelua kannustetaan, koska kieltä pidetään täällä parhaana integraation mittarina, jopa akateemisissa tutkimuksissa. Niissä integroitumista mitataan esimerkiksi sillä, kuinka paljon lukee norjalaisia sanomalehtiä ja kuinka monta norjankielistä ihmistä kuuluu ystäväpiiriin. Kuitenkin, käytäntö on paljon karumpi.

Sunnuntain Aftenpostenissa oli juttu Uudesta Seelannista Norjaan muuttaneesta kokki Danielista, joka on ollut suurimman osan täälläoloaikaansa pätevyyttään vastaavissa töissä, eli kyse ei siis todellakaan ole mistään onneaan onkivasta sosiaalipummista. Daniel teki, niin kuin fiksu maahanmuuttaja tekeekin, ja mihin maahanmuuttajia kannustetaankin: hän meni norjankurssille. Kuitenkin Danielille kävi niin, että suhdanteet siivosivat hänet kortistoon.

Koska Daniel kuitenkin halusi kunnon ihmisenä oppia norjaa, hän tietenkin jatkoi aloittamaansa kurssia, sillä eihän nyt hänen mieleensäkään voinut tulla, että norjanopiskelu olisi rangaistavaa. Norjan Kelan eli Navin mielestä kuitenkin oli, ja NAV eväsi häneltä työttömyyspäivärahan. Nyt Danielin kolmihenkinen perhe (norjalainen puoliso ja pieni lapsi) elävät hänen puolisonsa tuloilla.

Tapaus ei varmaankaan ole mitenkään ainutlaatuinen. Tällaista varmaankin voisi sattua myös Suomessa. Danielin tapaus osoittaa taas sen, että ei ole kenellekään – Danielille eikä norjalaiselle yhteiskunnalle, jonka uusi jäsen katkeroituu – eduksi, että ihmisiä luokitellaan näin raa’asti elämäntilanteensa mukaan joko työssäkäyviksi, työttömiksi tai opiskelijoiksi, eikä väliin jää mitään.

Perustuloa siis tarvitaan; perustulo light voisi yksinkertaisesti vain tarkoittaa sitä, että kaikki ns. toissijaiset toimeentulon muodot, eli etuudet – toimeentulotuki, työttömyyspäiväraha, opintotuki – olisivat samansuuruisia, eikä niitä katkaistaisi heti kun ihmisen elämäntilanne muuttuu ennen päätöstä seuraavasta etuudesta.

Nyt siis vallitsevan tulkinnan mukaan, ulkomaalaiset pysyköön ulkomaalaisina, eikä heidän integroitumistaan pidä ainakaan helpottaa, jotta joku edes viitsisi hoitaa yhteiskunnan paskatyöt, ja jotta maahanmuuttokriitikot saisivat kohteen. Näin siis NAV ylläpitää Norjassa paarialuokkaa.

Haluaisinkin suomen Kelalta vakuutuksen siitä, että tällaista ei pääsisi sattumaan Suomessa. Vai pääsisikö sittenkin?

Populisteja ei pidä ruokkia

Norjassa on syyskuussa parlamenttivaalit. Seuraamalla valtamedioita, ainakin Aftenpostenia, saa sellaisen käsityksen, että vaaleissa ei ole asetelmana hallitus vastaan oppositio, kuten vaaleissa yleensä, vaan Fremskrittspartiet vastaan muut.
Erona suomalaiseen puoluesisareensa Perussuomalaisiin, Fremskrittspartiet on saavuttanut Norjassa populistiseksi protestipuolueeksi hämmästyttävän vakiintuneen ja vahvan jalansijan.

Fremskrittspartietin ohjelmalistaan kuuluu mm.seuraavaa:
- kulttuurielinkeinoille ei kuulu mitään erikoiskohtelua, vaan ne ovat liikkeenharjoittamista. Kulttuuria ei tulekaan rahoittaa valtion kassasta, tai ainakin sitä tulee rahoittaa huomattavasti nykyistä vähemmän. Kansa päättää itse, millaista kulttuuria se haluaa, ja maksava yleisö rahoittaa lipputuloista kulttuurin. Miljoona kärpästä on välttämättä oikeassa!
- vallitseva ilmastopolitiikka on hysteriaa ja ihmisiä syyllistävää. Ihminen ei ole syypää ilmastonmuutokseen.
- kansalle halpaa bensaa ja enemmän autoteitä. Julkisen liikenteen määrärahoja on leikattava.
- aktiivinen kuolinapu on sallittava. Mutta: kenen hartioille kuuluu vastuu napin painamisesta?
- alkoholiverotusta on alennettava ja viini saatava maitokauppoihin, viis kansanterveydellisistä kustannusvaikutuksista.
- verotusta ylipäätään on alennettava, viis kansantaloudellisista kustannusvaikutuksista
- julkista turvallisuutta on lisättävä. Lisää poliiseja, jotka on kaikki aseistettava Ameriikan malliin!
- turvapaikkapolitiikkaa on kiristettävä, jottei Norja ”salaislamisoidu”

Koska FRP on protestipuolue, sitä on vaikea kuvitella hallitusvastuuseen. FRP:n vaatimukset verotuksen keventämisestä mutta kuitenkin kulujen nostamisesta esimerkiksi poliisille ovatkin ristiriitaisia. Mistä rahat?

Vaikka FRP:n politiikalle onkin helppo pudistella päätä, ei kannata syyllistyä siihen virheeseen, jonka valtamediat ovat tehneet: rakentamalla muut vastaan FRP –asetelman, saadaan FRP:lle pedattua Don Quijoten asema, jossa se saadaan näyttämään sankarilliselta vastarannankiiskeltä, ainoalta, jolla on rohkeutta ja visionäärisyyttä nähdä ja sanoa totuus.

Norjassa taiteilijat ovat yhtenä rintamana puolustautuakseen FRP:n kulttuuripolitiikkaa vastaan julistaneet ”kulttuuritaistelun”, jonka maalina on FRP. Tämä on osoitus taiteilijoiden naiiviudesta ja heikosta poliittisesta pelisilmästä. Parhaiten vihollinen voitetaan liittymällä sen vastustajien riveihin, eli toimimalla muissa puolueissa ja ajamalla sellaista politiikkaa, joka tarjoaa oikeita, positiivisia vaihtoehtoja. Sponsoreiden metsästämisessä tarvitaan retoriikkaa ja markkinataktista silmää: kykyä perustella, miksi juuri minun taiteeni on arvokasta. Jos taiteilijoiden retorinen osaaminen on todellakin näin kehnoa, FRP:läisessä valtiossa he itse tulisivat sinetöineeksi Norjan kuoleman kulttuurimaana.

Politiikassa melkein mikä tahansa julkisuus on hyvää julkisuutta. Jos todella halutaan taistella FRP:tä ja muita populistivoimia vastaan, näille ei pidä antaa ilmaista julkisuutta julistamalla nämä medioissa yksituumaisesti kaiken kahjouden ruumiillistumiksi.

Halalia ja pääsiäiskinkkua

Norjanpakistanilainen kaverini Balal, joka on syntynyt ja kasvanut Norjassa, haki vaimon Pakistanista. Balal sanoi Aftenpostenin maahanmuuttajista kertovan juttusarjan artikkelissa naineensa sukunsa kotimaastaan tulevan naisen, koska sama kulttuuritausta helpottaa perhe-elämää. Varmasti näin onkin. Juttu Balalista antaa aihetta miettiä sitä, mitä maahanmuuttaja, ulkomaalainen ja kantaväestö oikein ovat, ja millaisista prosesseista on kyse integraatiossa ja segregaatiossa.

Voin Norjassa asuvana ulkomaalaisena ymmärtää Balalia, mutta vain osittain. Norjalainen ja suomalainen kulttuuri ovat huomattavasti lähempänä toisiaan kuin norjalainen ja pakistanilainen. Suomalaiselle suurimmat kulttuurisokit täällä ovat löylyttömän saunan ja pääsiäiskinkun kokoluokkaa. Kuitenkin Balal on minua norjalaisempi, ja minua enemmän integroitunut.

Maahanmuuttaja en ole, sillä se tarkoittaisi, että suunnitelmissani olisi jäädä Norjaan ja integroitua Norjan yhteiskuntaan ja ainakin osittain assimiloitua norjalaiseen kulttuuriin. Näin ollen, minua ei edes kannata integroida; tosin en myöskään muodosta integraatiohaasteita tai –ongelmia.

Balalin tarina opettaa, että Norjassa syntynytkin henkilö, jonka ensisijainen käyttökieli on joku norjista ja jonka ystävät ovat norjalaisia, voi kokea kuitenkin itsensä ainakin osin ulkopuoliseksi,asiaa ihan neutraalisti tarkasteluna. Ja juuri ne seikat, joiden perusteella hän kokee itsensä ei-norjalaiseksi, johtavat siihen, että jo kerran miltei kadonneet kuilut meidän ja muiden välillä avautuvat uudestaan.

Balal kertoi pahoitellen lehtijutussa, että koska suku on pakistanilaisessa kulttuurissa tärkeä (tärkeämpi kuin norjalaisessa kulttuurissa) ja koska suvut ovat yleensä isoja, tai ainakin suvun käsite laajempi kuin Pohjoismaissa, naimisiinmenosta on seurannut, että naimisiinmenon myötä laajentuneen suvun kanssa vietetään niin paljon aikaa, että omille, vanhoille norjalaisystäville ei enää jää juurikaan aikaa. Integraatio on ottanut askeleen taaksepäin, ja segregaatio voimistunut.

Usein monikulttuurisuudessa eri kulttuurit menevät kyllä pitkittäisesti samaan suuntaan, mutta vierekkäin, ilman kosketuspintoja toistensa kanssa. Vuorovaikutusta, joka edes osittain murtaisi tämän pitkittäisliikkeen, ja toisi kulttuurien välille myös poikittaisen ulottuvuuden, saisi olla paljon enemmän.

Monikulttuurisuudesta puhutaan usein epäselvästi ja/tai naiivisti. Kulttuuri yhdistää muiden "meikäläisten" kanssa, mutta erottaa "heikäläisistä". On vuorovaikutusta eri kulttuurien – tässä tapauksessa eri norjalaisten alakulttuurien välillä - sitten miten paljon hyvänsä, kuitenkin jo monikulttuurisuudesta oppii. Parempi siis muiden kulttuurien läsnäolo ilman kontaktejakin kuin ei muita kulttuureita ollenkaan.

Aikuiset ihmiset tekevät omista syistään omat ratkaisunsa. On syytä muistuttaa, että useimmiten pariutumisesta ja perheytymisestä seuraa ystäväpiirin osittainen muuttuminen ja vähenevä yhteydenpito omiin, vanhoihin ystäviin, meillä enemmistökulttuurienkin edustajilla. Kaipaan kuitenkin Balalia – muunakin kuin Facebook-päivityksinä - sillä hän oli absolutistinakin sporttibaarini henki.

Voiko vähemmistön edustaja olla ***?

Ohjaaja Ole Asbjørn Ness kertoi Aftenpostenin kronikassaan 10.6 yrityksistään ohjata radiokuunnelmia Norjan yleisradiolle, NRK:lle. Nessin kokemukset ovat yleispäteviä ja tärkeitä; ne opettavat uusia asioita sananvapaudesta, enemmistöistä ja vähemmistöistä, stereotypioista ja tabuista.

Ness oli suunnitellut kuunnelmansa yhdeksi henkilöksi imaamia, jolla – ihminen kun on – on myös yksi (!) epämiellyttävä luonteenpiirre. Tämä ei NRK:lle kelvannut, imaameilla kun ei ole epämiellyttäviä piirteitä, tai ei siis saa olla. Kuunnelman yhden päähenkilön nimen oli määrä olla Muhammed, eikä tämäkään käynyt, vaikka Muhammed onkin nykyään yleisin Oslossa poikalapsille annettava nimi.

Ohjelmasta jo kertaalleen sensuroidulla Muhammedilla – ihminen kun on – oli myös määrä olla yksi (!) epämiellyttävä luonteenpiirre. Tämäkään ei käy, sillä kenelläkään Muhammed-nimisellä henkilöllä ei saa olla epämiellyttäviä luonteenpiirteitä.

Ness toteaa, että tapauksessa ilmenevän, liioitellun poliittisen korrektiuden aikakausi alkoi länsimaissa Salman Rushdien saamasta fatwasta. Pohjoismaissa Muhammed-pilakuvakohu on antanut lisää syitä varovaisuuteen.

Tietenkin Nessin näkemys esittää asian yhden puolen. Mahdollisesti hänen kuunnelmansa hylättiin siksi, että se oli yksinkertaisesti huono.

Tunnen monia ihmisiä; joitakin paremmin, toisia huonommin. Toisilla heistä on enemmän epämiellyttäviä piirteitä kuin toisilla, siis minun eittämättä hyvin objektiivisesta vinkkelistäni. Monet näistä epämiellyttävyyden instantaatioista sattuvat kuulumaan ns. meikäläisiin, eli suomalaisiin. Tiedän paljon vähemmän laajassa mitassa epämiellyttäviä maahanmuuttajia kuin kantaväestöä siitä yksinkertaisesta syystä, että tunnen maahanmuuttajia paljon kantaväestöä vähemmän siitä yksinkertaisesta syystä, että heitä on paljon kantaväestöä vähemmän. Myös Norjassa.

Mitä mieltä muslimi on Norjasta?

Artikkeli on julkaistu Ydin-lehden verkkoversiossa, ja sen voi nähdä myös klikkaamalla linkkilistalta Ydin-lehteä.

Suomeen verrattuna maahanmuuttoystävällistä Norjaa on sohaistu silmään. Norjan ehkä arvostetuimman sanomalehden, Aftenpostenin järjestämän kolumnikilpailun voittaja Mohammad Usman Rana väitti 25.2. julkaistussa kirjoituksessaan, että Norja - ja useimmat länsimaat - on niin maallistunut, että uskonnollisten mielipiteiden esittäminen on arveluttavaa. Samaten arveluttavaa on perustella mielipiteensä uskonnollisilla arvoilla tai ylipäätään tunnustautua julkiuskovaiseksi. Tätä länsimaisissa yhteiskunnissa vallitsevaa suuntausta Rana kutsuu sekulaariksi ekstremismiksi, eli äärimmäiseksi maallistumiseksi. Mikä tämä Rana oikein on miehiään?

Muhammad Usman Rana on 23-vuotias pakistanilaista syntyperää oleva lääketieteen opiskelija, josta on tullut maahanmuuton viralliset kasvot, valtion virallinen muslimi, tunnetuin nuori vihainen mies ja kenties puhutuin norjalainen tällä hetkellä. Rana kantaa monta rooliaan kuitenkin ylpeästi ja pää pystyssä. Rana tunnustautuu avoimesti arvokonservatiiviksi, joka vastustaa homoavioliittoja ja -adoptioita, kaikkea, jota hän kutsuu perinteisten arvojen relativisoinniksi. Ranan mielestä meidän olisi tunnustettava avoimesti, että kaikkien - myös läntisten - yhteiskuntien arvoilla ja instituutioilla on uskonnollinen perusta.

Ranan mielestä yhteiskunnan ja uskonnollisuuden suhteen mallimaa on Yhdysvallat, joka on hänen mukaansa "maltillisen maallinen". Kuitenkin, amerikkalaista politiikkaa ulkopuolelta seuraava voi hämmentyä amerikkalaisesta tavasta sotkea uskonto politiikkaan. Presidentiksi ei voi päästä ilman tunnustuksellista ulostuloa kaapista, ja tällöin kaikki kristillisyyden - mutta vain kristillisyyden - versiot kelpaavat. Arvokonservatiivien mielestä Barack Obaman ihonväri - mustaksi muuten aika vaalea - on vasta kolmanneksi raskauttavin asianhaara. Suurempia syntejä Obamalle ovat, että hän kävi lapsena muslimikoulua ja että hänen etunimensä kantaa leimaa tästä menneisyydestä.

Ranan mielestä on Jumalan käsissä määritellä, kuka on hyvä muslimi, eli elääkö muslimi Allahin tahdon mukaisesti. Rana korostaa, että kukaan kuolevainen - hänkään -ei ole täydellinen, mutta kuitenkin Rana on itse hiukan muita täydellisempi määritellessään, mikä on oikeaa Koraanin tulkintaa, ja samalla, mikä on siis väärää. Esimerkiksi tunnettu lesboseksuaali Sara Azmeh Rasmussen ei voi olla kunnollinen muslimi, koska on lesbo ja koska Rasmussen ymmärtää islaminuskon ensisijaisesti kulttuurisena käsitteenä, ei politiikan ylimpänä tai ainakaan lopullisena ohjenuorana. Jos kerran on mahdollista olla kulttuurinen kristitty tai kulttuurinen juutalainen, miksei sitten kulttuurinen muslimi?

Rana tekee pesäeron islaminuskon varjolla tehtyihiin ihmisoikeusrikkomuksiin - siis länsimaisesta näkökulmasta ihmisoikeusrikkomuksiin, esimerkiksi näkökulmastamme katsoen rajoitettuun sananvapauteen ja naisten alistettuun asemaan - todeten, että ihmisoikeudet ovat universaaleja. Rana ja hänen kaltaisensa eivät ole vastuussa Afganistanin Taliban-hallinnosta, kaksoistornien pommituksista tai Al-Qaidasta. Kuitenkin, joidenkin arvostelijoiden mielestä, Ranalle länsimainen sananvapaus kelpaa siinä määrin että hän itsekin syyllistyy käyttämään sitä väärin, asettaessaan sananvapauden standardin ja määritellessään Jumalalle kelpaavan elämäntavan omista lähtökohdistaan.

Kiihkeistä kannanotoistaan tunnettu uskontotieteilijä Hanne Nabintu Herland puolustaa Ranan oikeutta sananvapauteen. Hänen mielestään Rasmussen demonisoi uskonnollisuutta, ja toteaa, että marxismi on tehnyt karhunpalveluksen yhteiskunnalle repiessään irti traditiot ja instituutiot niiden alkuperäisiltä uskonnollisilta juuriltaan. Tunnustuksellisella muslimilla on sama oikeus ilmaista itseään kuin homoaktivistillakin, toteaa Rasmussen.

Virallinen Norja pyrkii sulkemaan maahanmuuttajat syleilyynsä "kotouttamalla" heidät yhteiskuntaan. Kuitenkin, tämä kotouttaminen ("inkludering") voi olla kuolemansyleily, kuten Norjan ensimmäinen maahanmuuttajataustainen ministeri sai havaita. Tasa-arvo -ja maahanmuuttoministeriksi valittu Manuela Ramin-Osmundsenista (ei edes kunnon maahanmuuttaja, ranskalainen juristi) tehtiin uhrilammas, koska hän ymmärsi olla vain niin rehellinen kuin osasi hyväsisko-verkostojensa merkityksestä rekrytointiinsa. Ramin-Osmundsen kuitenkin syyllistyi kolminkertaiseen toiseuteen: hän on nainen, ulkomaalaistaustainen ja tummaihoinen. Kun sisko menestyy, ja vieläpä veljien aseilla, niin hyväveli-verkosto rankaisee.

Hyvä maahanmuuttaja integroituu yhteiskuntaan hiljaiseksi veronmaksajaksi, joka oppii norjaa mahdollisimman pian ja mahdollisimman sujuvasti, vaietakseen sitten uudella kielellään. Maahanmuuttaja, jolla on mielipiteitä, kykyä esittää ne ja uskallusta esittää kritiikkiä omaksumaansa kotimaataan kohtaan, koetaan vaaralliseksi. Kritiikki on myös kiittämättömyyttä: kehtaakin tulla meitä kritisoimaan vaikka pääsi osalliseksi meidän hyvinvoinnistamme ja korkeasta - maallisesta - sivistystasostamme.

Muhammad Usman Rana ei kuitenkaan ole Troijan puuhevonen, joka pyrkii pakkoislamisoimaan Norjan tai yleensäkään salakuljettamaan uskontoja takaisin yhteiskuntaan takaovesta. Jürgen Habermasin mukaan nykyisiä länsimaisia yhteiskuntia luonnehtii diskursiivinen rationaalisuus, jolloin parhaiten muotoiltu argumentti voittaa pudotuspelissä heikommin perustellut näkemykset. Ranan parta on yhtä tarkasti rajattu kuin hänen sanansakin.

Alkuperäinen Ranan kolumni - kuten sen herättämää keskustelua - löytyy klikkaamalla otsikon linkkiä.

Namusetälibertarismia Oslossa

Trollvannin järvi Grefsenkollenilla.

Kokoomuslaista elämäntapauuslibertarismia Oslossa

Oslon vastaleivottu pormestari, Høyrea - Norjan Kokoomusta - edustava Fabian Stang ilmaisi lauantaisessa Aftenpostenin haastattelussa olevansa huolestunut Oslon kaupunginosien välisistä kuolleisuuseroista. Kun Sagenen kaupunginosassa miesten keskimääräinen eliniänodote on 68 vuotta, vain kolmen-neljän kilometrin päässä länteen, Vinderenenissä miehet elävät keskimäärin 80,4 -vuotiaiksi. Syynä tähän Stang piti sagenelaisten epäterveellistä elämää. He eivät liiku ja ulkoile riittävästi. Stang patistaisikin sagenelaiset kaivamaan kaapista koinsyömät genserinsä, ottamaan suksensa olalle ja pakkaamaan selkäreppuihinsa Quicklunsj-patukoita, ja lähteä samoilemaan Oslomarkan metsiin.

Lisäksi tilastot kertovat, että vinderenläisten vuotuinen keskitulo on 800 000 kruunua (noin 100 000 euroa), kun taas sagenelaisten vuosiansiot jäävät noin 300 000 kruunuun (40 000 euroon). Jos Stang olisi lukenut väestötieteensä, hän olisi kuullut puhuttavan sosioekonomisista kuolleisuuseroista, joita ansiokkaasti on tutkinut Karri Silventoinen. Tällöin selittävänä muuttujana on koulutus, jonka kanssa ansiotaso ja terveystottumukset korreloivat positiivisesti. Jos syy-seuraussuhteita alkaa vielä syvemmälti penkomaan, vanhempien koulutustasosta riippuu aika paljon se, missä määrin heidän lapsensa tulevat kouluttautumaan, miten ruokailemaan ja mitä he arvostavat. Onneksi säännöistä on poikkeuksia; kahden ei-ylioppilaan lapsesta tuli vihainen blogeja tehtaileva, jatko-opiskeleva ammattimainen puolueenhaukkuja, joka ei voi eikä halua syyttää mistään omista mahdollisista puutteistaan vanhempiaan.

Stang peräänkuulutti sagenelaisilta vastuuta omasta elämästään; heidän tulisi joukolla lähteä ylös, ulos ja lenkille. Tietenkään kukaan ei voi kuntoilla toisen puolesta, mutta Stang näytti olevan sitä mieltä, että sagenelaisten onneton tila on syy, ei seuraus. Stangin mielestä sagenelaisten tulisi ottaa mallia onnistujista, eli vinderenläisistä; kenties valtio voineekin sitten kustantaa sagenelaisten citymaasturit, lahjoittaa ne heille eräänlaiseksi tavoiteltavan elämäntavan symbolisiksi catch up-kapistuksiksi, joilla pääsee kätevästi vaikkapa Oslomarkaan. Stangin huolestuneisuudessa on annos luterilaishenkistä moralisointia; kun henki on veltto ja tahtoa ei ole, kehno terveys ja piiputtava kunto ovat suoraa seurausta velttoudesta. Ken ei kuntoile, sen ei elääkään pidä.

Silloin kun minä synnyin - 1971 - suomalaisten miesten odotettu elinikä oli suunnilleen sama kuin sagenelaismiehillä nyt. Muuttoni Suomesta Sageneen oli siis suomalaismieheksi syntymisen kohtalon sinetöitymä. Jos sen sijaan olisin ymmärtänyt muuttaa Vindereniin, olisin ostanut itselleni 12 vuotta lisää elämää. Minulla ei kuitenkaan ollut rahaa, ja niinpä kohtaloni onkin kuolla, vaikkakin ehkä onnellisena, sillä Sagenessa on kivaa, vaikkakin norjalaiskokoomuslaisten mielestä paikalliset asukkaat ovatkin ympäristöriski. Kun Fabian-setä jakeli kunnallisvaalikampanjakarkkeja Ullevålsveienillä, hän varmaankin yritti pelastaa minut joutumasta Sageneen.

Kun (uus)libertaristisesti korostetaan yksilönvastuuta, tämä mahdollistaa ja tästä on seurauksena ihmisten heitteillejättö, väittäen, että heillä on valinnanvapaus, ryhtyäkö oman elämänsä jarisarasvuoiksi vaiko jammusiltavuoriksi. Kokoomuspolitiikka on tehnyt hyvinvointipalveluverkon toimivuuteen luottaneista vähäosaisista asiakkaita, antaen heille vapaan option käyttää tai olla käyttämättä tietoyhteiskunnan asiakkuutta, joka muuten kohta tulee toimimaan muovikortilla, joihin jokaiselle on ladattu vakiomäärä elämää.

Kaikille ei kuitenkaan ole annettu ihan samanlaisia lähtökohtia, sillä mehän olemme yksilöitä, minkä Kokoomus hyvin tietää, myös lähtökohdiltamme. Esimerkiksi moni maahanmuuttaja, etenkin nainen, ei osaa edes lukea, käyttää pankkikorttia tai jonottaa virastoissa; heillä ei ole mitään mahdollisuuksia olla informaatioyhteiskunnan täysipätöisiä jäseniä. Kaupan kassa - hänkin usein maahanmuuttaja - joutuu lukemaan asiakkaalleen kassakuittia tai vingauttamaan hänen puolestaan korttia, tai sitten pannaan integroituneemmat lapset asialle.

Stangin höpsäykseen reagoi näkyvimmin Arbeiderpartiet, eli Norjan demarit. Sopisi toivoa, että Suomessakin Demarit ymmärtäisivät sanoutua irti yliyksilöllistävästä kilpahuudosta ja että he norjalaiskollegoidensa tapaan ymmärtäisivät, että syy tulee ennen seurausta. Helsingissä on kohta aika paha kehottaa onnettomia kaarelalaisia tai maunulalaisia ulkoilemaan Keskuspuistossa, myllypurolaisia Myllypuron metsässä tai vuosaarelaisia Mustavuoressa, sillä niitä ei kohta enää ole.

Oslon vettä saa taas juoda-Oslovann må drikkes igjen

Oslon vesi- ja viemärilaitoksen ottamissa kokeissa ei ole löytynyt merkkiäkään uusista giardia-loisista. Oslolaiset voivatkin taas ryhtyä juomaan kraanavettä entiseen tapaan. Asia kuitattiin päivän Aftenpostenissa pikku-uutisella, sillä hyvät uutiset eivät kiinnosta siinä missä kauhutarinat, eivätkä myöskään myy.

Oslovann må drikkes igjen

Oslo vann- og avløpsetaten har ikke funnet nye giardia-parasittene, og Osloboerne kan drikke kranevann igjen. Saken fikk ikke samme slags publisitetet enn når man funnet parasittene, fordi gode nyhetene interesserar ikke og seljer ikke.

Pyhiä arvoja ja epäpyhiä kuvia

Ruotsalainen, tai oikeastaan ladonialainen taiteilija Lars Vilks teki sen; hän liittyi niihin, jotka sekoittivat sananvapauden pyhien arvojen tahalliseen loukkaamiseen. Tanskalaisessa sanomalehdessä ilmestyi pari vuotta sitten pilakuva, jossa esitettiin islaminuskon pyhä profeetta Muhammed pilkallisessa sävyssä, ja pian tämän jälkeen suomalainen sarjakuva-artisti esitti samantyyppisiä ajattelemattomia artistisia ilmaisumuotoja. Koko Tanskan valtio ja tanskalaisuus joutuivat hetkeksi huonoon valoon islamilaisessa maailmassa, koska lehti, joka pilakuvat oli julkaissut, oli Tanskan tunnetuin sanomalehti. Suomi selvisi omasta kohustaan vähemmällä, koska pilapiirros julkaistiin varsin pienimuotoisessa lehdessä.

Luulisi, että Vilks - joka on perustanut protestiksi ruotsalaista taidepolitiikkaa vastaan virtuaalisen Ladonian valtion - olisi ottanut oppia Tanskan ja Suomen tapahtumista. Mutta ei, hän tahtoi kaivaa ilmeisestikin tahallaan verta nenästään. Tyhmyys ei ole rohkeutta, ellei sitten Vilks oleta saavansa samantyyppistä marttyyrin sädekehää kuin Salman Rushdie, joka varmaankin on moneen kertaan tullut miettineeksi, kannattiko Saatanalliset säkeet päästää ulos. Vaikka sanan-, mielipiteen- ja ilmaisunvapaus ovatkin minulle pyhiä arvoja, niitä tulee käyttää valistuneesti, viisaudella ja vastuullisesti. Erityisen vastuullisesti niitä tulee käyttää valtaapitävien; valitettavasti ainakaan henkilökohtaisen mielipiteen vapaa ilmaiseminen ei edustuksellisessa demokratiassa koske ministereitä tai valtionpäämiehiä.

Jos jonkin aikaa kaikki islaminuskoisiin maihin matkustaneet tanskalaiset saivat kokea olevansa todellisessa vaarassa yhden vähäpätöisen pilapiirtäjän ajattelemattomuuden takia, minä en aio kärsiä oman valtionpäämieheni typeryydestä. Ilmoitankin sanoutuvani yksipuolisesti irti Ladonian kansalaisuudesta. Suomen kansalaisuutta en voi vielä irtisanoa, koska en ole Norjan kansalainen, vaikka puolustusministerimme - jonka sanomisia on kummasteltu Aftenpostenissakin - onkin Suomen suurin turvallisuusuhka. Kuten Toimi Kankaanniemi totesi, Häkämies, Häkämies ja Häkämies.

I will here resign from my citizenship of Ladonia because of the latest artistic project of our State secretary, mr. Lars Vilks. Vilks had violated the sacred values of Muslims by representing Muhammed in a non-favourable fashion and I do want to be connected to activities like this nor to be blamed or objected to any possible threat to my person as a Ladonian citizen. Artistic freedom and freedom of opinion should not be mistaken of stupidity! Freedom of opinion and expression are sacred values to me, but with these go wisdom and responsibility hand in hand. Especially those in power should conduct themselves with the utmost responsibility.

Artikkelissa ei ole kuvitusta, ja tämä ei johdu kunnioituksestani islaminuskoa kohtaan. Klikkaamalla otsikkoa kuitenkin pääsee näkemään, miltä näyttää kiertoliittymäkoira, jolla on Lars Vilksin pää.

Artikeln är inte illustrerad, men genom att klicka på rubriken kan man se Lars Vilks som rondellhund.

This article is not illustrated, and this not due to my respect for Islam. By clicking the headline of this article one can see a dog-figure with a head of Lars Vilks. To be exact, it is not an ordinary dog, but I don't have any idea whatsoever what a "kiertoliittymä" or a "rondell" is in English, let alone a "kiertoliittymäkoira" or a "rondellhund".