Olen porvoolaistunut vihreä kaupunkimetsäaktivisti, kaupunkisosiologi ja -maantieteilijä, sienestyksen, musiikin ja kirjoittamisen amatööri, jalkapallon moniharrastaja, isä, ulkoilija ja hyötyliikkuja. Olen yksin itse vastuussa blogini aineistoista ja mielipiteistä. Aineiston lainaaminen ilman lupaa kielletty.

26.11.2010

Vapaaehtoinen ostamattomuus: elitismiä vai ekologisuutta?

Tänään vietetyn älä osta mitään –päivän tarkoitus on antaa ärsyke kuluttajille ja kauppiaille siitä, että kuluttamiseen perustuva elämäntapa on maapallollisesti kuluttava. Samalla se muistuttaa siitä, että toisenkinlainen elämäntapa on mahdollinen. Ja ostamattomuus vapauttaa ihmisten rahaa esimerkiksi makaamaan pankkitilillä, sijoitettavaksi vaikkapa kummilapsiin tai uusiutuvan energian innovaatioihin ja se vapauttaa aika tärkeämpään kuin kauppakärryn kyntämiseen. Voi vaikka lukea, kuunnella musiikkia, havainnoida luonnossa, liikkua tai vain viettää kiireetöntä ja täyteläistä läsnäoloa lähimmäisten kanssa. Tällainen päivä on kevytaktivismia: kerran vuodessa kai nyt jokainen voi sitoutua olemaan ostamatta mitään. Vai?

Tavaroiden tuottaminen kuluttaa energiaa. Samaten energiaa kuluttaa niiden ronttaaminen kaupasta kotiin. Energiaa kuluttaa kuitenkin myös varautuminen kuluttamattomuuteen. Kun edellisenä päivänä – tai edellisinä päivinä – pitää huomioida myös seuraavan päivän ostokset, ostoskorista tahtoo tulla aika iso. Ja sellaisen ostoskorin tuominen kotiin saattaa houkutella käyttämään sellaisia liikennemuotoja, jotka kuluttavat energiaa.

Pitäisi näyttää moraalista esimerkkiä niille, joiden liha on ehkä vähän heikompi kuin oma ja sinnikkäästi kieltäytyä ostamasta mitään. Siis yhtään mitään. Tiedän. Mutta eikö kevytaktivismin pitänyt olla nimenomaisesti helppoa ja hauskaa?

Vapaavalintainen ostamattomuus on paitsi muistutus siitä, että toisenlainen elämäntapa on mahdollinen, että ihminen ei ole vain kuluttaja, ja sellaisena myös sympatianosoitus niille, jotka eivät kulutuksen kautta kytkeydy jälkimoderniin talouteen. Sellaisena tällainen päivä lyö kuitenkin tarkoitustaan korvalle. Jotta nimittäin voisi olla vapaaehtoisesti ostamatta mitään, on oltava mahdollisuus ensinkään ostaa mitään. Köyhillä ei tätä vaihtoehtoa ole. Ostamattomuus, niin sympaattista kuin se onkin, on todellinen lifestyle-valinta vain harvoille. Sellaisena se on kipeä muistutus köyhille siitä, että eivät he jälkiteollisena aikana oikein ole ihmisiä. Ostamattomuus, niin hyvää kuin se tarkoittaakin, on snobismia.

25.11.2010

Morganille ja Sissille uusi koti




Kaksi, aikuista, mustaa, leikattua kissaneitoa, Morgan ja Sissi, saivat pysyvän uuden kodin "sijaiskodistaan", jossa ne ovat olleet täysihoidossa nyt kaksi viikkoa neljän ihmisen huomion keskipisteinä. Niin kuuluukin olla. Kissojen kuuluu olla oman kotinsa kuningattaria. Se on kissan perusoikeus. Ja sitä näistä Kleopatrasta ja Nefertitistä on tainnutkin tulla Suutarilassa.

Kissoilla on ollut tärkeä tehtävä elämäni karvoittajina, lämmittäjinä ja seuralaisina, mutta elämääni ei voi kuulua sekä astmaa sairastava nainen että kaksi kissaa. Valinta on helppo.

Morgan ja Sissi ovat jo tähänastisten väliaikaraporttien mukaan kotiutuneet erinomaisesti: tarjolla on ajoittaista lampaanmaksaa sekä virtuaalisia oravanpaisteja kissojen omassa tosi-tv:ssä eli ikkunan takana puussa. Kissat saivat siis mitä ilmeisemmin paremmat olot kuin mitä minä olisin kyennyt tarjoamaan, matkustelen siksi verran paljon ainakin Porvooseen ja Osloon.

17.11.2010

Sosiaalisten ilmiöiden syyt ovat sosiaalisia

Työttömyys, köyhyys, syrjäytyminen ja tietyssä määrin sairaus, tai ainakin sairastavuus ovat paitsi yksilön traagista tilaa kuvaavia indikaattoreita mutta myös sosiaalisia ilmiöitä. Eivätkä mitä tahansa ilmiöitä, vaan ongelmia. Ne eivät ole vain ihmispolon itsensä ongelmia, vaan sosiaalisia ongelmia. Mutta siitä, että ne kuvaavat yksilön traagista tilaa, ei seuraa, että niiden syy tulee sälyttää yksilölle itselleen. Sitäpaitsi tärkeintä on, että kyseisistä ongelmista kärsivää ihmistä autetaan, syiden etsiminen on kuin etsisi tulipalon syytä sen sammuttamisen sijaan. Palomiestä, joka näin tekisi, kutsuisin hölmöläiseksi. Yhteiskunta, joka ulkoistaa väestövastuunsa alueellaan asuvista kansalaisista, on tällainen hölmöläinen. Eikä mikä tahansa hölmöläinen, vaan historiansa unohtanut ja vastuuton hölmöläinen.

Uusliberalismin erottaa nähdäkseni perinteisestä liberalismista se, että siinä tahdotaan nähdä markkinat kaiken poliittisen ohjauksen ulkopuolisena, neutraalina ja ei-moraalisena subjektina. Eivät markkinat mikään subjekti ole. Markkinat koostuvat subjekteista, jollaisia ovat yritykset ja ihmiset. Ja markkinoilla on sääntöjä, rooleja ja normeja, joita voidaan tosin rikkoa, mutta sääntöjä rikotaan missä tahansa: koulun pihalla, luodessa uutta taidetta tai liikenteessä. Ei uusliberalismi kuitenkaan ole vailla moraalia: se moraali, jonka se on irrottanut markkinoilta, käytetään kelvottomien markkinasubjektien moralisointiin. Uusliberalistille sellainen ihminen, joka ei kykene itse uusintamaan omaa työvoimaansa, on kelvoton, arvoton ja itse asiassa hänet sietäisi tuhota.

Uusliberalismi, joka on tuonut talousliberalismin takaisin paraatiovista, on samalla salakuljettanut Troijan puuhevosen tavoin takaovesta elämäntapa-ja kulttuurikonservatismin. Tarkoitan sellaista patamustaa porvallismia, jossa päräytetään sos-varoitussignaali kun nähdään vilaus tai edes vihjauskaan mistään, missä on ”sosiaalinen”, varmaan siksi että sitä luullaan sosialismiksi.

Kulttuuri on sosiaalinen ilmiö. Samoin uskonto. Ja tavat. Puhumattakaan rooleista ja normeista, jotka niihin liittyvät ja jotka pitävät kyseiset ilmiöt kasassa. Hyvänä esimerkkinä käyköön liikennekulttuuri, joka ei ole vain sosiaalinen ilmiö, vaan kaksoissiteellä varmistettu sosiaalinen ilmiö. Kokoomuslaiset, jotka kuvittelevat liikenteen koostuvan atomistisesti omissa koppakuoriaisissaan ajelehtivista subjekteista, syyllistyvät kaksinkertaiseen väärinymmärrykseen. Liikenne, jos mikä,on perin juuri sosiaalinen ilmiö, jossa joka ikisen subjektin valinnat vaikuttavat kaikkiin muihin. Eivät vain tien päällä vaan siinä, onko ylipäätään olemassa tietä, jonka päällä olla. Ja jokaisen yksilöllisen liikkujasubjektin liikkuminen, atomistista tai ei, vaikuttaa toisten tottumuksiin sitä kautta, että jos jollakin liikennemuodolla on kysyntää, tällä voidaan perustella myös sen tarjonta. Tosin yhtä lailla tarjonta vaikuttaa kysyntään. Tämän tietää jokainen, joka on seurannut veden käyttäytymistä kun hiekkarannalle kaivetaan kanava.

Jokaisen yksilöllisen subjektin kokemukset toimivat ohjausvaikutuksina hänen henkilökohtaisille tuleville preferensseilleen. Suomeksi: hän sisäistää vallitsevan ja ottaa siihen kantaa, tavalla tai toisella. Hän joko toimii kuten enemmistö tai eri tavoin kuin enemmistö. Siis: liikenne on sosiaalinen ilmiö ja kulttuuri on sosiaalinen ilmiö. Olisin yllättynyt, mikäli myös liikennekulttuuri ei olisi sosiaalinen ilmiö.

Markkinat eivät ole subjekti. Ne koostuvat subjekteista. Sellaisina – oikeina tai näennäisinä markkinoina - ne ovat perin juurin sosiaalinen ilmiö, kuluttajineen, asiakkaineen, tuottajineen, tilaajineen ja ties minä subjekteineen, oikeine tai näennäisineen. Joka luulee markkinoiden olevan subjekti, itse asiassa olettaa kovin vähän ihmisen kykyjä ja mahdollisuuksia olla subjekti. Haloo uuslib./Kokoomus! Minä luulin, että te uskoitte ihmisiin, heidän yksilöllisiin mahdollisuuksiinsa, haluihinsa, tahtoonsa, kykyihinsä ja valintoihinsa! Siis: ovatko ihmiset valitsevia subjekteja vai vain markkinoiden akanvirrassa ajelehtevia uppotukkeja? Voisitteko selventää? Ovat vai eivät? Asia ei taida olla teille itsellennekään selvä.

Sosiaalisten ilmiöiden syyt ovat sosiaalisia. Ei Hitler ollut natsismin syy tai Stalin stalinismin. Syyt olivat aikansa historiallisessa, kulttuurisessa, poliittisessa ja taloudellisessa tilanteessa, jossa riittävän - tai liian - moni ihmisyksilö unohti olevansa subjekti. Ei vähiten näiden historiallisten tragedioiden opettamana on syytä muistuttaa, mikä ihminen on: tiedostava, ajatteleva, luova, tunteva, moraalinen, tulkitseva ja arvokas subjekti. Jos nyt joku ei tätä muistaisi.

12.11.2010

Kaupunkimetsien suojeleminen voi vaarantaa terveytesi

Venäläisessä Himikin kaupungissa ilmestyvän lehden toimittaja Mihail Beketov pahoinpideltiin pyörätuolipotilaaksi loppuiäkseen, koska hän ”erehtyi” kritisoimaan paikallisia viranomaisia moottoritien rakentamisesta Himik-metsän läpi. Jo aikaisemmin Beketovia oltiin uhkailtu murhaamalla hänen koiransa ja polttamalla hänen autonsa.

Luonnonsuojelu on rankkaa. Se tuottaa joskus hienoja voittoja mutta myös toisinaan katkeria ja turhauttaviakin häviöitä. Suomessa kaupunkimetsien suojelu ei kuitenkaan ole vaarallista.

Nostan hattua Heidi Hautalalle, joka jaksaa nostaa esille venäläisiä sananvapauden rikkomuksia. Miksi niiden tietäminen on tärkeää? Siksi, että Venäjä on Suomelle tärkeä maa. Siksi, että ihmisoikeudet ja sananvapaus ovat universaaleja. Siksi, että on tärkeää tukea luonnon- ja ympäristönsuojelua maissa, joissa se on tähän saakka työnnetty tärkeämmäksi katsotun turbokapitalismin tiellä olevana esteenä puskutraktorilla kaatopaikalle.

Beketovin traagisen tarinan voi lukea klikkaamalla otsikkoa. Beketov on kaupunkimetsien suojelun sankari!

9.11.2010

Työssäkäyntialueen gravitaatiomalli

Työnhakija voidaan velvoittaa vastaanottamaan työtä tai "työllistämistä edistäviä palveluita" 80 kilometrin säteellä hänen kodistaan. Näen ajatuksen taustalle piilotetun keskustalaista aluepolitiikkaa, jossa suomalaiset asetetaan samanarvoiseen asemaan riippumatta siitä, missä ja minkäkokoisissa paikoissa he asuvat. Tämän ajatellaan pitävän Suomen asuttuna. Kuitenkin, ajatus työssäkäyntialueesta paradoksaalisesti lyö tätä tavoitetta korville.

Eri kokoiset paikat eroavat toisistaan hyvinkin monessa suhteessa, ihan riippumatta siitä, kuinka paljon valoa niihin jaksetaan kantaa aluepolitiikan nimissä. Mitä isompi paikka, sitä enemmän työvoimaa, sitä enemmän työpaikkoja, sitä enemmän asuntoja ja sitä enemmän liikennettä ja muuta infrastruktuuria.

Gravitaatiomallissa kahden paikkakunnan välinen vetovoima on sitä suurempi, mitä suuremmista paikkakunnista on kyse ja mitä pienempi niiden välimatka on. Jos leikittäisiin, että paikkakunnat ovat fyysisiä kappaleita, silloin suuremmalla kappaleella on suurempi vetovoima.

Gravitaatiomalli on tietenkin raaka yleistys, eikä tee oikeutta paikkojen yksilöllisille erityispiirteille, kuten luonnonvarojen läheisyydelle. Kuitenkin empiria vahvistaa säännön: aika harvassa ovat esimerkiksi Helsingistä Pornaisiin työn perässä sukkuloijat, esimerkiksi siitä ihan pikkuriikkisestä syystä, että Pornaisissa on - tietenkin - vähemmän työpaikkoja että homogeenisempi työpaikkatarjonta. Sen sijaan esimerkiksi juuri sieltä Pornaisista kyllä tullaan Helsinkiin töihin. Siihen, miksi siellä asutaan, en aio tässä sanoa mitään, esimerkiksi siitä syystä että en osaa.

Työssäkäyntialueen tulee olla sellainen, jonka sisäpuolella on olemassa työmarkkinat. Ja Lapissa tämän alueen voi joutua piirtämään harpilla, jonka säde on 300 kilometriä. Tai enemmän. Esimerkiksi Utsjoen Nuorgamista lähimpään edes keskisuureen kaupunkiin, Rovaniemelle, on 496 kilometriä. Minne olisi Helsingistä 496kilometriä? Esimerkiksi Kokkolaan.

Jos 80 kilometriä Etelä-Suomessa vie aivan toiseen todellisuuteen, Lapissa se voi olla matka lähimpään kauppaan. Siis hyvässä tapauksessa. Sehän on sellainen poronkusema. Käytännössä työssäkäyntietäisyyden asettaminen 80 kilometriin johtaa syrjäseutujen tyhjenemiseen, koska eihän nyt esimerkiksi Enontekiön, Inarin tai Sodankylän perukoilta välttämättä ole ainuttakaan työpaikkaa saatavilla 80 kilometrin sisäpuolella, jos kunnan sisälläkin välimatka suunnikkaan kärjestä toiseen on yli 200 kilometriä. 200 kilometriä?! Kyllä. Sama välimatka kuin Helsingistä Mikkeliin tai Raumalle.

Eivät vaan paikkakunnat eroa toisistaan, vaan myös niiden ihmisten elämäntavat. Suurten kaupunkien asukkailla on vähemmän autoja kuin pienien paikkakuntien asukkailla, koska suurissa kaupungeissa on parempi joukkoliikenne ja pienemmät etäisyydet. Jos vaaditaan työpaikan tai muun työllisyyshyödykkeen vastaanottamista, tällöin sen täytyy olla käyttäjänsä/hakijansa/asiakkaansa ulottuvissa.

Yksi mahdollisuus päivittää gravitaatiomallia olisi käyttää matka-aikaa välimatkan sijasta. Tässäkin tosin on ongelmansa, sillä matka-aika on teoreettinen ideaali, joka olettaa ja arvottaa matkustamiseen käytetyn matkustusvälineen. Ja lyhyillä matkoilla ja suurissa kaupungeissa matkustusvälineissä on eniten valinnanvaraa. Siis: mitä suurempi on paikan painovoima, sitä enemmän matkustusvälineissä on valinnanvaraa.

Jos esimerkiksi Munkkivuoresta Vallilaan bussilla kestää saman ajan kuin bussilla Porvoosta, kävellen Oulunkylästä tai pyörällä Myyrmäestä, mikä matkustusväline valitaan normiksi? Jollei matkustavainen työnhakija yllä tietyssä normiajassa työhyödykkeensä ääreen, seuraako siitä sanktioita? Saako sanktioista vapautuksia, jos hänellä puhkeaa pyöränrengas tai bussi jää jumiin? Mistä saa todistuksia näistä itsestä riippumattomista hidasteista? Pitääkö työnhakija velvoittaa käyttämään aina nopeinta matkustusvälinettä? Mikä se on? Ja mikä on matkustusväline? Jos esimerkiksi jalat ovat matkustusväline, miksei kenkiä voi vähentää verotuksessa?

Koko Suomessa ei vaan ole mielekästä käyttää yhtä yksiselitteistä työssäkäyntialueen määritelmää. Jos halutaan, että lappilaisille työttömille työnhakijoille on olemassa työmarkkinat, ja että työpaikkojen tarjonnasta seuraisi työnhakijalle velvoite, samalla logiikalla helsinkiläinen työtön pitää velvoittaa menemään ansioluettelonviilauskurssille Mikkeliin tai Raumalle. Tässä ei olisi mitään järkeä. Jos työssäkäyntialuetta käytetään, se pitää määritellä gravitaatiomallin mukaan, alueellisesti ja tosiasiallisten liikenneyhteyksien perusteella.

8.11.2010

Laumasieluisuus ja huono itsetunto ovat koulukiusaamisen syyt

Viime aikoina koulukiusaamisesta on taas puhuttu, ja hyvä niin. Puheenvuoroissa syitä kiusaamiseen ollaan sälytetty milloin kiusatulle, milloin kiusaajalle ja silloin kiusatun vanhemmille ja tällöin kiusaajan vanhemmille. Tai koululle. Yhtään esitystä, mitä kiusaamisen vaikutuksille tai syille voitaisi tehdä en ole tältä syytöksien pallottelulta nähnyt.

En halua yhtään vähätellä kiusaamista. Koulukiusaamista ei pidä hyväksyä mutta sen syitä kannattaa ymmärtää, ja useimmiten ymmärtäminen auttaa kestämään elämän vaikeitakin kokemuksia, joita jokainen meistä kohtaa. Eikä ole mitään objektiivista mittaria kokemuksien mittaamiseen.

Minä olin systemaattisesti useiden eri henkilöiden kiusaama kouluni alkumetreiltä ysiluokan syksyyn kolmessa eri peruskoulussa. Sitten ysiluokan keväälle tultaessa se loppui kuin seinään. Onko syynä sitten lapsien kasvaminen vai eriyttävä opetus siihen, että lukioon menevien ja ei lukioon menevien koululaisten välille muodostui kuin näkymätön seinä, en tiedä.

Ei tietenkään ollut kivaa tulla kiusatuksi. Suomalaisena minussakin asui vahva suomalainen, etenkin suomalaisen miehen selviytymisen eetos, jossa purraan hammasta ja heikkouden osoittaminen on – heikkouden osoitus. En sanallakaan vihjaissut vanhemmilleni juuri koskaan juuri mitään. Ajattelin, että en halua huolestuttaa heitä.

Jo aika nuorena ymmärsin, että kiusaaminen on heikkouden osoitus. Kiusaajat ovat laumasieluisia yksilöitä, joiden itsekunnoitus ja minäkuva on täysin riippuvainen siitä, mitä sarvikuonot heistä ajattelevat.

Minä olin varmaankin vaikea pala purtavaksi. Opin lukemaan jo kolmivuotiaana, tiesin monista asioista enemmän kuin opettajani, puhumattakaan luokkatovereistani. Enkä piilottanut sitä yhtään vakan alle. Puhuin myös kuin professori enkä pukeutunut Adidas Jaguareihin ja mikmäkin kivipestyihin, vaan pikemminkin Ahovalinnan collegeihin ja US Army –maastopukuun. Minua eivät kiusanneet vain koululaiset vaan myös opettajat. En kuitenkaan katso, että vanhempieni tehtävä olisi ollut pukea minut näihin oman aikani koulu-uniformuihin, maksoi mitä maksoi.

En näe ainuttakaan syytä olla katkera kenellekään. En kiusaajilleni, koululle tai vanhemmilleni. Moni kiusaaja, johon olen törmännyt koulun jälkeen, on pyytänyt minulta jälkikäteen ihan rehellisesti anteeksi. Ja yksi pyysi jo miltei heti peruskoulun loppumisen jälkeen.

Sanotaan, että sanat voivat satuttaa enemmän kuin nyrkit. Rohkenen olla hieman eri mieltä. Nyrkit voivat tappaa. Sanat voivat vain loukata. Mitä vahvempi identiteetti, sitä vähemmän ne loukkaavat. Voi olla, että kiusaamisesta on tullut omia kouluaikojani raaempaa; minulle ei fyysisesti käynyt juuri kuinkaan, mihin osuutensa oli ehkä se, että kasvoin fyysisesti varhain. Omilta kouluajoiltani muistan vain muutaman tapauksen, jossa joku sai koulussa ns. köniinsä, ja nyttemmin kuulemma väkivallasta on tullut paljon omia kouluaikojani silmittömämpää.

Jossain ollaan kuitenkin edistyttykin: esimerkiksi homoseksuaalisuus ei ollut omassa koulutodellisuudessani mitenkään läsnä. Jos jollakin oli valtaväestöstä poikkeavia seksuaalisia taipumuksia, siitä oltiin siis hys hys. Omana kouluaikanani maahanmuuttajia oli myös paljon nykyistä vähemmän, ja koulujen monikulttuuristumisen voisi luulla johtaneen etnis-kulttuurisen toleranssin lisääntymiseen. No, en mä nyt tiedä. Ne kolme luokkatoveriani, jotka tai joiden vanhemmat olivat syntyneet muualla kuin Suomessa, olivat sosiaalisesti varsin suosittuja ja pidettyjä ihmisiä.

En tietenkään halua vähätellä henkisen väkivallan vaikutuksia. Pahin tietämäni esimerkki henkisestä koulukiusaamisesta kohdistui pitkäaikaisimpaan koulukaveriini, jonka takin selkämykseen kiinnitettiin käytetty kortsu. Tämän ”vitsin” tarkoitus oli kai julistaa kaikelle kansalle, että tällä kaverilla ei ollut tärkeäksi ajateltua miehiseen kasvuun kuuluvaa pääomaa eli seksikokemuksia. Mitä tuskin oli juuri kellään kiusaajistakaan, olimmehan 15-vuotiaita.

Kasvatusvastuun jakaminen koko kylälle on ehkä liioittelua, mutta jo sattuneet tapaukset tulisi käsitellä koko koulun kesken. Koko koulun siksi, että molempien osapuolten ”taustayhteisöt” eli kaveripiirit tulee saada mukaan ja jokaisen aikuisen velvollisuus on puuttua kiusaamiseen sellaista nähdessään, tapahtui sitten koulussa, kadulla, talossa tai puutarhassa. Ennen kaikkea kuitenkin pitäisi tukea lasten vahvan ja myönteisen itsetunnon kehittymistä. Johan loppuisivat koulukiusaamiset, ihan kokonaan!

Toivon sydämestäni kaikkea hyvää kaikille kiusaajilleni. Minun elämäni on niin arvokas, että en halua pilata sitä katkeruudella jalkojen juuressa inisseitä hyttysiä kohtaan, joka ulottuu kymmenien vuosien päähän. Suomalaiseen kulttuuriin pesiytyneiden itsellisen selviytymisen suo, kuokka ja jussi-asenteessa ja marttyyriydessä olisi myös paljon poispestävää.

5.11.2010

Media, itsestään soittava tuuba

Tässä eräänä iltapäivänä ostaessani Suomen parasta urheilulehteä jouduin ostamaan myös yhden kappaleen Suomen toista iltapäivälehteä, koska se on kinkku, jonka saa kun ostaa sohvan. No, vaikka olisin ostanut sen toisen, senkin pääuutinen oli ihan sama. Joku ei vain tv:stä vaan tositv:stä tuttu oli reinkarnoitunut toiseen tositv-ohjelmaan, ja hänen – en muista kumpi se oli – huono tai hyvä suorituksensa tässä proggiksessa oli sen homman ”clue”.

Ei tarvitse olla ns. spin doctor näiden spin offien havaitsemiseen. Ei tarvitse edes katsoa televisiota. Kun vielä television edellisessä sukupolvessa spin off tarkoitti sitä, että jostakin televisiosarjasta tuttu hahmo sai oman televisio-ohjelmansa, nyt ei edes tarvita omaa ohjelmaa. Nämä ihmiset kun ovat ohjelma itse.

Kun tässä juuri eräs räsäsläinen ehdokas valitteli homoseksuaalien Hollywood-avusteista salaliittoa, joka yrittää vallata maailman ja tajuntamme, eihän kyse ole median ja homojen salaliitosta. Kyse on median ja mainostajien salaliitosta. Minun teoriani nimittäin on, että tämä ”sisällöntuotanto” on mainostajien kehittämä Troijan hevonen, jolla perustellaan kokoomuslainen valinnanvapaus, jossa kanavasurffailu tuottaa saman formaatin eri kielisiä versioita, ja lehtisurffailu samojen hahmojen (vai ovatko he ihmisiä?) toisintoja kopionomaisesti. Toimittajalla on nykyään helppoa: jutunaiheita ei enää tarvitse keksiä. Ne on jo annettu. Riittää että monistaa ne. Sama pätee tuottajiin.

Kun kanadalainen Marshall McLuhan kirjoitti 60-luvulla, että väline on viesti, hän ei ehkä osannut ounastella mitään tällaista. Väline on ehkä viesti mutta se on aina ennen kaikkea väline. Ja McLuhan vielä tarkemmin erotteli välineet kuumiin ja kylmiin. Kuumilla oli sisältöä jo itsessään, kuten kirjoilla, ja kylmät olivat kuin jääkaappeja. Ne piti täyttää. Sisällöntuotannon aikakaudella väline on kuitenkin muuttunut itseisarvoksi. Niiden tehtävänä ei enää ole välittää vaan luoda todellisuutta. Jääkaapeista on tullut runsaudensarvia, jotka monistavat rajattomasti yhtä ainutta burgeria. Saa olla täysin pihalla alkuperäisestä taideteoksesta ja silti pystyy osallistumaan kahvipöytäkeskusteluihin. Jos nimittäin näkee sen tarpeelliseksi, antaa mediatodellisuuden käyttää itseään kuin kazoota, joka soi tuulessa.

Kun räsäsläiset ovat huolissaan lööppitodellisuuden raiskaavan satunnaiset r-kioskin ohimatkaajistat, jotka yrittävät välttää tupakkatyttöjen verkoston heille tuputtamia paheita, he ovat oikeilla linjoilla. Media valtaa tajuntamme, tahdoimme tai emme. Kyse ei kuitenkaan ole vain seksin, huumeiden ja rokkenrollin invaasiosta, joka likaa neitseelliset ja lapsenmieliset vaan todellisuuden korvautumisella väärällä tietoisuudella. On varmaan so last season toivoa edes joskus takaisin niitä aikoja, jolloin kanavia oli yksi, mutta minä haluan albanialaisen naisen arkipäivän ja ddr:läisen lapsikuoron takaisin, ja ainoastaan Kekkonen, maailmansota tai tulivuorenpurkaus voi ne keskeyttää!

4.11.2010

Nuoret pois tyhjän päältä!


Kuva: Vilma Pakkanen, Tukeva-työvalmennussäätiön starttipaja

22.-23.11.2010 Helsinki Congress Paasitorni

Syksyn Kumppanuusfoorumi avaa näkymiä nuorten todellisuuteen ja tarjoaa ratkaisuja siihen, miten tukea nuorten osallisuutta ja kasvua oman elämänsä aktiivisiksi vaikuttajiksi. Keskustelun keskipisteessä ovat jo tyhjän päällä ja putoamisvaarassa olevat nuoret.

Seminaari on suunnattu työpajoilla, kouluissa, oppilaitoksissa, kunnissa ja seurakunnissa nuorten kanssa työskenteleville ammattilaisille, virkamiehille, päättäjille sekä muille nuorten tulevaisuudesta kiinnostuneille. Seminaarissa julkaistaan Valtakunnallisen työpajayhdistyksen tuottama pamfletti syrjäytymisestä ja köyhyydestä.

Ohjelma
Kumppanuusfoorumin kiinnostavissa alustuksissa pohditaan mm. tyhjän sisältöä, työ- ja elinkeinohallinnon keinoja, osallisuutta, ammatillisten perusvalmiuksien merkitystä nuorille, turvaverkkoja, vaihtoehtoisia koulutuspolkuja ja oppimisympäristöjä, sosiaalisen sirkuksen välineitä sekä valmennusyhteisön merkitystä nuorelle.

Seminaarin aiheisiin johdattelee, alustajia ja osallistujia haastaa rap-artisti Paleface, toimittaja Karri Miettinen.

Keskustelu jatkuu maanantain puheenvuorojen jälkeen Kumppanuuskokkareilla Paasiravintolassa.

Osallistumismaksu
Osallistumismaksuun 210€ TPY:n jäsenorganisaatioiden edustajilta ja 230€ muilta sisältyy kahden päivän seminaariohjelma, lounas, kaksi kahvia, Kumppanuus- kokkareiden ruoka- ja juomabuffet sekä kumppanuusfoorumissa julkistettava pamfletti syrjäytymisestä ja köyhyydestä.

Ilmoittautuminen
Ilmoittautuminen 10.11. mennessä. Laskutus ennakkoon ilmoittautumisen perusteella. Mikäli peruutus tehdään 17.11. jälkeen, veloitetaan koko osallistumismaksu.

Seminaaripaikka
Helsinki Congress Paasitorni, Paasivuorenkatu 5, puh. 09 7089 611. Tietoa kulkuyhteyksistä www.paasitorni.fi

Majoitus
Kumppanuusfoorumin osallistujille on varattu hotellihuonekiintiö ajalle 22.-23.11. kaupungin ydinkeskustassa sijaitsevasta Hotelli Helkasta, Pohjoinen Rautatienkatu 23 mukavaan kumppanuushintaan 1hh 107€ ja 2hh 137€. Varaukset tunnuksella ”kumppanuusfoorumi” 22.10. mennessä puh. 09 613 580 tai s-posti reservations@helka.fi

Lisätietoa
Lisätietoja antavat koulutus- ja kehittämispäällikkö Anne Välimaa puh. 050 523 7583 ja tiedottaja Marja Hautaluoma puh. 045 131 5467

2.11.2010

Ansioluetteloni

Marco Michael Perukangas
Vanhaistentie 5
00420 HELSINKI
furttis at hotmail.com
perukangas.blogspot.com

CURRICULUM VITAE 1.11.2010

HENKILÖTIEDOT

• Marco Michael Perukangas, syntynyt 7.3.1971, Helsingin maalaiskunta. Asuin Oslossa 2007-2009
• Seurustelee, yksi lapsi

KOULUTUS
• Valtiotieteiden maisteri, Helsingin yliopisto 1998. Pääaineena sosiologia, sivuaineet käytännöllinen filosofia (cum laude) ja sosiaalipsykologia (approbatur). Pro gradu -tutkielma: sanomalehtien musiikkiarvostelujen tekstianalyysi.
• Teen väitöskirjaa kaupunkipuistoista Helsingin yliopiston kaupunkitutkimuksen laitokselle. Yhdyskuntamaantieteen (samfunnsgeografi) opintoja Oslon yliopistossa 50 opintopistettä 2007-2009.
• Tutkimussuunnitelma ”EU and peripheral cultural (musical) politices and policies” Lapin yliopistolle 2004
• Tutkimussuunnitelma Helsingin yliopistolle musiikin symbolisesta kuluttamisesta 2000.

TYÖKOKEMUS
Valtakunnallinen työpajakoordinaattori, Valtakunnallinen työpajayhdistys TPY ry, 8.2.2010-
• ESR-rahoitteisessa nuorten palveluiden verkostoimishankkeessa Onnistuvat opit II nuorten osallisuuden tukeminen ja osallisuusselvitys ja valtakunnallinen työpajapalveluiden ja välityömarkkinoiden maisemakartoitus

Projektikonsultti, NordForsk, 1.1.-31.3.2008
• Selvitys pohjoismaisen huippututkimuksen rahoituksen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden indikaattoreista

RAY-projektin vetäjä, Kumppanuustalo Horisontti, 1.3.2006-31.7.2007
• Asukkaiden voimautumisen tukeminen, osallistuminen Helsingin kaupunginosat Helka ry:n Kansalaiskanava -hankkeeseen
• Pienryhmätoiminnan järjestämistä ja opettamista: retket, talkoot, elokuvaopintopiiri, fotokerho, liikuntakerhoja, atk-opetus ja venäjän keskustelukerho, ympäristöprojekteja yhteistyössä Kierrätyskeskuksen kanssa
• Rekrytointia työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin, käsityöpajojen esimies
• Diakonia-ammattikorkeakoulun harjoittelijan ohjaaminen
• Media-, päättäjä- ja kansalaisjärjestösuhteista huolehtiminen
• Sisällöntuottaminen www.horisontti.net-sivulle ja Horisontin aviisin päätoimittajana toimiminen

Projektitutkija, Nuorisotutkimusverkosto, 15.5.-15.6.2005
• Nuorten tarpeet liikkujaryhmänä -esiselvitys Tommi Hoikkalan ja Sami Myllyniemen kanssa

Freelancertutkija (tulevaisuuden tutkimus ja kulttuurintutkimus), toiminimiyrittäjä, 17.1.-31.5.2005
• Kuluttajasta tuottajaksi -hankesuunnitelma A Head Networkin edustajana Sitralle
• Ambience Design -konsortiohanke A Head Network Oy:n, Helsingin yliopiston, TKK:n, TaiK:in ja Turun yliopiston kanssa
• Kiasman markkinoinnin ja markkinointiviestinnän tutkimusprojekti A Head Network Oy:lle
• Uusien toiminimiyrittäjien neuvontatehtäviä
• Jari Koskinen kirjan "Kuvien takana" toimitustöitä

Tutkija, Helsingin sosiaalivirasto, 22.4.-31.7.2003 , 24.11.- 19.12.2003, 5.-31.7.2004
• Vanhusten ja vammaisten kuljetuspalveluiden asiakastyytyväisyyskyselyn analyysi
• ESR –rahoitteisen CareKeys -tutkimuksen vanhustenhoidon laatuindikaattorien kirjallisuuskatsauksen laadinta

Suunnittelija, Etelä-Suomen lääninhallitus, 29.8.-31.12.2002
• Koululaisten liikkuvan iltapäivätoiminnan päätökset, nuorten ESR – työpajojen hallinnointi

Koulutussuunnittelija, Sibelius-Akatemia, 15.9.2001-31.7.2002
• Pianomusiikin osaston budjetin, tulossopimuksen ja opetussuunnitelman valmistelu
• Henkilökohtaisen opetuksen suunnittelu, yhteisten pedagogiikkaopintojen suunnittelu ja koordinointi
• Valintakokeiden järjestelyt, mestarikurssit
• Colour Keys Flexible –pianon alkeisopetuksen ESR-pedagogiikkaprojektin yhdyshenkilö

Projektitutkija, Suomen Punainen Risti, kesä-heinäkuu 2000
• Tutkimusraportti ”Tukiasuminen puolimatkan kotina” SPR:n nuorten turvataloista

Opintosihteeri, toimialasihteeri, tuntiopettaja, Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia, 15.10.1999-31.5.2004
• Filosofian, tutkimusmenetelmien, kulttuuriyrittäjyyden ja kaupunkikulttuurin opetus ja tentit kulttuuri -ja palvelualoilla
• Musiikin, teatteri-ilmaisun ja audiovisuaalisen viestinnän opintorekistereistä vastaaminen
• Medianomien ja teatteri-ilmaisun opetussuunnitelmien laatiminen, näyttötutkintojen suunnittelu.
• Tutkimusavustajana Tuire Ranta-Meyerin musiikinopetusta selvittävässä haastattelututkimuksessa.

Sihteeri, galleristi, Taideteollisen korkeakoulun ylioppilaskunta Tokyo, 1.3.-31.8.1999
• Taideteollisen korkeakoulun ylioppilaskunnan hallintotehtävät ja taidenäyttelyiden järjestämistä

Toimistovirkailija, Helsingin sosiaalivirasto, ulkotyöyksikkö, työtoimisto, 1.6.-14.8.1998
• Huoltosuhteisten työsuhteiden hoito, asiakaspalvelu, taloushallinto, arkistointi, muut toimistotyöt

Virkamiesharjoittelija, Opetusministeriön kouluosasto, yleissivistävän koulutuksen vastuualue, 19.08.-18.11.1996
• Uskonnonopetuksen erivapauspäätökset, puheiden kirjoittaminen, konservatorioiden valtionosuuspäätöksen valmistelu, EU:n Vuoden kasvatusprojektin (Alcuin Award) voittaneen Suomen ehdokkaan (Laukaan projekti) yhdyshenkilö

Toimistovirkailija, Helsingin ulosottovirasto, 05-08/90, Helsingin yliopiston atk-keskus 09/90-04/91

JULKAISUT JA MEDIA
• Raportti ”No, se on jotenki niin kaukane asia tai sillee”osallisuudesta nuorten työpajatoiminnassa. Valtakunnallinen työpajayhdistys, tulossa loppuvuodesta 2010.
• Esitelmä ”The Right to Urban Parks” Göteborgin yliopiston konferenssissa”What are the Commons” lokakuussa 2009; www.kurrents.org
• Artikkeli “Urheilun moraali on velvollisuus haluta” Mia Pakalénin kanssa Pekka Sulkusen ja Jukka Törrösen toimittamaan teokseen ”Semioottisen sosiologian näkökulmia”. Helsinki, Gaudeamus 1997.
• Ydin-lehden kaupunkipoliittinen vastaava 2008, päätoimittajana Horisontin aviisissa 2006 ja Linnake-lehdessä 1991-1992.
• Artikkeleita Vihreään Lankaan, Veikkaajaan, Ydin-, Tutkain, HOAS -asukas- ja Helsingin luonnonsuojeluyhdistys Helsyn Takiainen -lehteen, Juoksijaan, Expatriumiin, Töölöläiseen, Tanotorveen, Valtiotieteilijän ja Iltalehden verkkolehteen.
• Facebook-ryhmien ”Etelä-Kaarelan yhteiskoulu” (516 jäsentä), Keskuspuisto (127 jäsentä) ja Kaupunkimetsäliike (518 jäsentä) perustaja ja ylläpitäjä.
• Kaupunkimetsäaiheisten blogien perustaja; keskuspuisto.blogspot.com ja kaupunkimetsaliike.blogspot.com alasivustoineen, skutta.blogspot.com:in ja kaupunkimetsa.blogspot.com:in kirjoittaja.


LUOTTAMUSTEHTÄVÄT
• Helsingin terveyslautakunnan varajäsen 26.3. –31.12.2008
• Helsingin Vihreiden kuntavaaliehdokas 2008
• Sydkustens Landskapsförbundetin liittokokousedustaja 2008
• Johanna Sumuvuoren eduskuntavaalikampanjassa 2007,
Osmo Soininvaaran apulaiskaupunginjohtajakampanjassa 2008.
• Länsi-Helsingin Vihreiden sihteeri 2006, taloudenhoitaja 28.2.-31.12.2007, varatilintarkastaja 2008, Helsingin Vihreiden viheraluetyöryhmän jäsen, mukana liikennepoliittisen ja polkupyöräilytyöryhmän toiminnassa
• Oslon Sagene-Torshov Local Agenda 21- ryhmässä 2007-2008
• Ei enää palaakaan Keskuspuistosta-kansalaisliikkeen perustaja
• Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijajärjestö Kannunvalajien kulttuurivastaava 1993, opintovastaava 1994. Järjestin poikkitieteellisen Syysseminaarin.
• Helsingin yliopiston sosiologian opiskelijajärjestö Kontaktin kulttuurivastaava 1993, Kontakti -lehden toimituskunnassa 1994, tilintarkastaja 2000. Tutor 1993 ja 1995
• Suomenlinnan rannikkorykmentti, rannikkotykkimiestoimikunnan Linnake-lehden varusmiespäätoimittaja 1991

KIELITAITO
• Suomi äidinkieli
• Englanti sujuva
• Ruotsi sujuva
• Norja (bokmål) hyvä
• Saksa hyvä
• Ranska perusteet
• Italia perusteet

TÄYDENNYSKOULUTUS, KURSSIT
• Maahanmuuttajapuolisoiden työnhakukurssi Oslossa, ProOffice syksy 2009
• Norjan alkeiskurssi, Arbis, kevät 2007 ja jatkokurssi 2008
• WWW -kurssi ja työpaja, kuvankäsittelykurssi Kumppanuustalo Horisontissa, kevät 2007
• Kansalaisareena RY:n vapaaehtoistyön kurssi, kevät 2007
• Osallistumista Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys YTY:n projektikoulutukseen, kesä 2006
• Markkinointi -instituutin avoin yrittäjäkurssi 17.1.-4.2.2005
• Italian keskustelukurssi, Helsingin työväenopisto, kevät 2004
• Akateemisten työnhakijoiden kurssi, Palmenia, kevät 2003
• WinhaPro –opintohallintojärjestelmäkoulutus, Novo
• Johdon talouskoulutusta Sibelius -Akatemiassa
• Teknillisen korkeakoulun Dipolin koulutuskeskuksen FEC = Further Educated with Companies -kurssi YmpPro - Yhteiskuntavastuu yritystoiminnassa (23.2-30.6.2004). Aiheina mm. ISO - standardit, muutosviestintä, CSR, ympäristö- ja yhteiskuntavastuuraportointi, ympäristövaikutusten arviointi.

ATK -TAIDOT
• MS Office, Apple McIntoshin perusteet, Photoshop
• HTML ja WWW –perusteet, SPSS:n perusteet
• Winha—opintohallintojärjestelmän erityisasiantuntija
• Webropol-kyselyohjelma

HARRASTUKSET
• Juoksu, West Ham United, kuntosali, sienestys, musiikki, uinti, elokuvat, valokuvaus, bloggaus ja Facebook

LISÄTIETOJA
Jaana Löppönen, Horisontti Team ry, toiminnanjohtaja, puh. 041-466 2907
Markku Hassinen, Valtakunnallinen työpajayhdistys TPY ry, toiminnanjohtaja, puh. 045-133 0400