Olen pätkätyöläisenä ottanut rutiiniksi säännöllisen avoimien työpaikkojen seuraamisen, ja tätä rutiinia olen jatkanut myös töissä käydessänikin, en niinkään hakeakseni "urallani" "ylöspäin" vaan ylipäätään varmistaakseni sen, että vuokra on maksettavissa.
Nyt tämä on loppu. Loppumisen syynä ei ole se, että olen onnistunut luikahtamaan toistaiseksi voimassa olevaan eli suomeksi vakituiseen työsuhteeseen vaan työkkärin nettisivu-uudistuksen takia. Ja nyt siitä tosiaankin toivon mukaan tulee vakituinen, sivuille kun ei ole vilkuileminen, kiitos Työ- ja elinkeinoministeriön, joka on näköjään lakkauttanut työnhakupalvelunsa ainakin sähköisen version.
Nyt sähköisen työpaikkahaun etusivulla pitäisi ensin laittaa sanahaku, esimerkiksi työ-/ammattinimikettä vastaisi yksi sana. Ongelmana tässä sanahaussa on, että sanat tarkoittavat niin montaa asiaa. Esimerkiksi "suunnittelija" tai "sihteeri voivat olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Kun laittaa sanahauksi "suunnittelija" saa sellaisia kuin 3D Artist, Design Engineer/Lead Design Engineer (mikseivät tiedä, kumpaa hakevat?), graafinen suunnittelija, järjestötyön suunnittelija, kirjanpitäjä, LVI-suunnittelija, LVI-suunnittelija/projektipäällikkö, mainosgraafikko, markkinointiosaaja, mekaniikkasuunnittelija, mittaaja, ompelija suunnittelija (hakevatko kahta ihmistä vai yhtä?), ostaja, opetuksen suunnittelija, palveleminen ylläpito ja ohjelmistosuunnittelu, opettajat ilman rajoja -koordinaattori, projekti-insinööri, ja kaikkea sellaista vielä kahden muunkin sivun verran, joita en päässyt näkemään. Näistä voisin hakea kolmea, lisäksi ymmärrän pinnallisella tasolla jotakin joistakin näistä, että mitä haetaan. Sen sijaan minulla ei ole hölökäsen pöläystäkään siitä, mitä on vaikkapa Design Engineer (mitä suunnitellaan/muotoillaan?) saatikka Lead Design Engineer.
Entä sitten sihteeri? Sain hakutuloksiksi asiakasneuvottelija, asianajosihteeri, audionomi, erikoistutkija (!), fysioterapeutti (!), hankintapäällikkö, johdon assistentti, järjestösihteeri, kaupunginsihteeri, kehittämispäällikkö, kihlakunnansyyttäjä S11:lla ja ilman, luotonvalvoja, LVI-insinööri, lääkäri (kyllä mä tiedän, että lääkärintyöhön liittyy nykyään paljon kirjaamisvelvoitteita), museonjohtaja, ohjaaja, osastonsihteeri ja arvailujen varaan taas jää, mitä muuta siellä sivulla kaksi olisi ollut. Aika erilaisia ovat hommat sekä "vaatimustasoltaan" että luonteeltaan.
Nämä irrelevantit paikat aiheuttavat siis sen, että hakutuloksia tulee niin paljon, että ne eivät välttämättä mahdu ihan yhdelle sivulle. Ja jos kaikilta koneilta pääse katsomaan kaikkia työpaikkoja, tällöin julkinen palvelu asettaa hakijat eriarvoiseen asemaan sen perusteella, mikä nettiselain heillä on käytössä. On eduskunnan oikeusasiamiehelle vähemmästäkin kirjelmöity. Sitten jos näitä työpaikkoja haluaisi seurata kuten aiemminkin tekemällä hakuvahdin, joka ilmoittaa sähköpostiin aina kun jotain näistä hakuavaimista tärppäisi, minähän hukkuisin irrelevantteihin viesteihin.
Jos kyse on esimerkiksi kirjaston tai työpaikan koneesta, sellaisia ei saa itse päivittää. Saamani selityksen mukaan sivun voi vaihtaa vain "selainversiossa". No, joku palvelun käyttäjä saattaa vielä minuakin vähemmän tietää, mitä selainversio tarkoittaa. Ainakaan se ei ole sama kuin "kevytversio, joka saamani toisen selityksen mukaan toimii myöskin Android-, iPhone- ja iPad -laitteissa. Uskallan olettaa, että minulla ei ole mitään näistä laitteista, ja hädin tuskin ymmärrän, mitä ne ovat. Ainakaan en osaa niitä käyttää, ja kyllä moni työtön lienee tekniikan kanssa vielä minuakin enemmän monttu auki.
Suomessa ei ole vain työpaikkojen kohtaanto-ongelma, jossa työpaikat ja työnhakijat eivät sovi toisilleen. On myös työvoimapalvelun ja asiakkaiden kohtaanto-ongelma. Ilmeisesti pitää alkaa uusimaan urakalla käyttäjätunnukset kaikkiin mahdollisiin rekrytointinetteihin, joista kokemukseni tähän saakka on ollut surkea. Tähän Työministeriö pakottaa kelvottomalla palvelullaan, ulkoistaen näin työnhaun kaupallisille rekrytointitoimijoille. Tämä ei ole tosin yllätys: vielä silloin kun ensimmäisiä kertoja asioin työvoimatoimistossa, siitä vielä noihin aikoihin ihmiset, joilla oli työhistoriaa, puhuivat työnvälitystoimistona. Varmaan sen nimi on nyt siksi työ- ja elinkeinotoimisto, että varmaankin ministeriö kaikessa hiljaisuudessa valmistelee uudistusta, jossa työttömyystilastot lopullisesti siivotaan ja kertaheitolla ylentämällä kaikki työttömät yrittäjiksi.
Aiempia kokemuksiani rekrytointifirmoista voi lukea klikkaamalla tämän bloggaukseni otsikkoa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rekrytointi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rekrytointi. Näytä kaikki tekstit
7.1.2013
Vartiainen moralisoi tutkimuksen asemesta
Vattin (Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen) ylijohtaja Juhana Vartiainen on viime aikoina kunnostautunut moralistina tutkijan sijaan. Nämä Vartiaiset tuntuvat olettavan, että työttömien työhaluttomuus on yhteiskuntamme suurin kantokykyongelma kun heitä pitää patistella mihin tahansa töihin, joiden palkkojakin sitäpaitsi vielä pienennetään. Vartiaisen keittämistä myrkyistä voi ottaa maistiannoksen allaolevasta linkistä:
http://yle.fi/uutiset/vartiainen_lehdelle_tyottomille_tyovelvoite_enemman_matalapalkkatoita/6439282
Vaikka minunkin elämääni on mahtunut lukuisia erimittaisia työttömyysjaksoja, miksiköhän ei minulle ole koskaan tullut (velvoite)työllistämisosoitusta? Vastaus: koska minulla on akateeminen loppututkinto ja ajatellaan että työllistyn kuitenkin omatoimisesti. Tämmöinen velvoitetyöllistäminen jakaa ihmiset entistä selvemmin kahteen kastiin: niihin, joilla on työllistymispakko, mutta kuitenkin työllistyminen käytännössä mahdotonta ja niihin, joille työllistyminen on oikeus ja mahdollisuus.
Jokunenkin työvoimavirkailija on tullut minulle myöntäneeksi, että työllistämisen tabu ovat toivottomat työllistettävät, joita ei virallisesti ole mutta joihin on turha tuhlata työllistämisresursseja ja joita pitäisi auttaa muin keinoin. Yleensä heidän elämäntilannettaan selkeyttäisi ja helpottaisi huomattavasti työkyvyttömyyseläke. "Eliittityönhakijoihin", eli esimerkiksi akateemisesti koulutettuihin, taas on turha tuhlata paukkuja, koska heidän oletetaan työllistyvän omatoimisesti ennemmin pikemmin kuin myöhemmin.
Minä olen tainnut kuulua niihin eliittityönhakijoihin, koska olen saanut luottamuksellisesti kuulla vinkin näiden toivottomien tapauksien olemassaolosta sekä työttömän että työllistäjän ominaisuudessa. Työllistäjän ominaisuudessa minut on eräs TE-ministeriön virkailija auliisti sulkenut tämän ammatillisen salaisuuden piiriin: kyllä, nyt kun olet meikäläisiä, niin kyllä, on todellakin olemassa toivottomaksi luokiteltuja työllistettäviä. Sitä vaan ei saa heille itselleen sanoa, siis näille toivottomiksi luokitelluille. Itse asiassa työvoimaviranomaisten käyttämä jaottelu on paljon moniulotteisempi kuin eliitti - toivottomat. (Yhteiskunta)luokkia taisi muistini mukaan olla 5, vaikka luin kyllä koulun historiantunneilla että säätyjä olisi ollut vain neljä. Niin että kyllä työhallinnossa ihan oikeasti luokitellaan ihmisiä.
Nykyisillä työmarkkinoilla on puhtaasti sattumaa, millä puolella luukkua ihminen milloinkin sattuu olemaan. Hei, tästähän voisi kehittää leikin, sellaisen perinteisen tuolileikin uudennetun version! Kun RAY-projektirahoilla otin työharjoitteluihin ja -kokeiluihin vuosina 2006-2007 erääseen kansalaisjärjestöön kymmeniä ihmisiä, erääseen näistä harjoittelijoista törmäsin työkkärivirkailijana kun palasin ulkomaasta, jonne lähdin irtisanouduttuani perhesyistä juuri tuosta edellämainitusta työpaikasta. Mitä merkonomi sanoo valtiotieteiden maisterille työkkärissä? No, että meillä ei ole juuri nyt sinun kaltaisillesi töitä. Olet meille ylipätevä mutta epäsopiva.
Vielä niihin aikoihin kun aloittelin ensimmäisissä työpaikoissani, jotkut kutsuivat työkkäreitä työnvälitystoimistoiksi. Koska työllistämistöitä ei ole enää ollut vuosikymmeniin (paitsi ne, jota ennen sanottiin suojatöiksi), ei siis ole töitä joita välittää. Ja kun mietin TE-virkailijoiden tilannetta: 1800 euron pohjapalkalla pitäisi olla todellinen työ- ja elinkeinomarkkinoiden moniosaaja, joilla on ihmisten kohtaloita harteillansa, tämä yhtälö ei oikein toimi.
Ei toimi sekään yhtälö, jossa pannaan kyseiseen työhön soveltumattomia pakkotöihin. Voi ihan oikeasti sattua vaikka onnettomuuksia, käsitellään työssä sitten ihmisiä, koneita tai sellaisia abstraktioita kuin vaikkapa numeroita tai bittejä.
Vartiaisille voi kuitenkin mainita muutamiakin syitä, minkä vuoksi työ ei kannata tai ole edes mahdollista:
1) Silloin kun työstä jää verotuksen ja pakollisten kustannusten (asuminen, liikenne työpaikan ja kodin välillä, sähkö, puhelin, kotivakuutus, elatusmaksut jne.) jälkeen vähemmän käteen kuin mitä jäisi toimeentulotuella tai peruspäivärahalla, ongelmana ei ole se, että etuuksien taso olisi liian korkea vaan että elinkustannukset ovat liian korkeat ja että hyvinvointivaltio rankaisee karensseilla ja kohtuuttomalla progressiolla jokaisesta keikkatyötunnista. Tästä lisää alla:
http://perukangas.blogspot.fi/2011/05/keikkatyo-ei-kannata.html
2) Jos työttömälle tarjotaan työtä, jota hän ei syystä tai toisesta kykene tekemään. Näin kävi itselleni Norjassa, jossa rekrytointikonsulentti tarjosi minulle taksinkuljettajan töitä. Niitähän maahanmuuttajamiehet muutenkin siellä tekevät. Paha vain ettei minulla ole ajokorttia. Tästä lisää alla: http://perukangas.blogspot.fi/2009/12/rekrytointifirmat-tukipalveluita-vai.html
3) Jos työttömälle tarjottaisiin työtä hänen työssäkäyntialueensa sisältä, mutta kyseinen työpaikka on kuitenkin hakijalle saavuttamattomissa. Mietin esimerkiksi itse taannoin Myrskylän kulttuurisihteerin sijaisuuden hakemista. Porvoosta Myrskylään menee päivittäin aamulla 1 suora vuoro, joka saapuu 9.05 ja Myrskylästä viimeinen päivän neljästä vuorosta lähtee jo 15.45. Ei täyden työpäivän tekeminen onnistuisi.
Lisää työssäkäyntialueista:
http://perukangas.blogspot.fi/2010/11/tyossakayntialueen-gravitaatiomalli.html
Metodologiansa ja tieteensosiologiansa lukeneena yhteiskuntatieteilijänä tiedän, että tutkimus ei ole arvovapaa, muusta inhimillisestä toiminnasta erillinen saareke. On kai ihan reilua Vartiaiselta tuoda arvolähtökohtansa avoimesti pöydälle, mutta suosittelisin kuitenkin, että hän keskittyisi työhönsä vähän paremmin ja perehtyisi työttömyyden syihin, seurauksiin ja työnteon esteisiin ennen kuin menee päästämään tällaisia aivopieruja. Yleensäkin tutkijoilta vaaditaan omaan aiheeseensa perehtymistä, lieneekö tämä tutkimuspäälliköltä liikaa vaadittu?
http://yle.fi/uutiset/vartiainen_lehdelle_tyottomille_tyovelvoite_enemman_matalapalkkatoita/6439282
Vaikka minunkin elämääni on mahtunut lukuisia erimittaisia työttömyysjaksoja, miksiköhän ei minulle ole koskaan tullut (velvoite)työllistämisosoitusta? Vastaus: koska minulla on akateeminen loppututkinto ja ajatellaan että työllistyn kuitenkin omatoimisesti. Tämmöinen velvoitetyöllistäminen jakaa ihmiset entistä selvemmin kahteen kastiin: niihin, joilla on työllistymispakko, mutta kuitenkin työllistyminen käytännössä mahdotonta ja niihin, joille työllistyminen on oikeus ja mahdollisuus.
Jokunenkin työvoimavirkailija on tullut minulle myöntäneeksi, että työllistämisen tabu ovat toivottomat työllistettävät, joita ei virallisesti ole mutta joihin on turha tuhlata työllistämisresursseja ja joita pitäisi auttaa muin keinoin. Yleensä heidän elämäntilannettaan selkeyttäisi ja helpottaisi huomattavasti työkyvyttömyyseläke. "Eliittityönhakijoihin", eli esimerkiksi akateemisesti koulutettuihin, taas on turha tuhlata paukkuja, koska heidän oletetaan työllistyvän omatoimisesti ennemmin pikemmin kuin myöhemmin.
Minä olen tainnut kuulua niihin eliittityönhakijoihin, koska olen saanut luottamuksellisesti kuulla vinkin näiden toivottomien tapauksien olemassaolosta sekä työttömän että työllistäjän ominaisuudessa. Työllistäjän ominaisuudessa minut on eräs TE-ministeriön virkailija auliisti sulkenut tämän ammatillisen salaisuuden piiriin: kyllä, nyt kun olet meikäläisiä, niin kyllä, on todellakin olemassa toivottomaksi luokiteltuja työllistettäviä. Sitä vaan ei saa heille itselleen sanoa, siis näille toivottomiksi luokitelluille. Itse asiassa työvoimaviranomaisten käyttämä jaottelu on paljon moniulotteisempi kuin eliitti - toivottomat. (Yhteiskunta)luokkia taisi muistini mukaan olla 5, vaikka luin kyllä koulun historiantunneilla että säätyjä olisi ollut vain neljä. Niin että kyllä työhallinnossa ihan oikeasti luokitellaan ihmisiä.
Nykyisillä työmarkkinoilla on puhtaasti sattumaa, millä puolella luukkua ihminen milloinkin sattuu olemaan. Hei, tästähän voisi kehittää leikin, sellaisen perinteisen tuolileikin uudennetun version! Kun RAY-projektirahoilla otin työharjoitteluihin ja -kokeiluihin vuosina 2006-2007 erääseen kansalaisjärjestöön kymmeniä ihmisiä, erääseen näistä harjoittelijoista törmäsin työkkärivirkailijana kun palasin ulkomaasta, jonne lähdin irtisanouduttuani perhesyistä juuri tuosta edellämainitusta työpaikasta. Mitä merkonomi sanoo valtiotieteiden maisterille työkkärissä? No, että meillä ei ole juuri nyt sinun kaltaisillesi töitä. Olet meille ylipätevä mutta epäsopiva.
Vielä niihin aikoihin kun aloittelin ensimmäisissä työpaikoissani, jotkut kutsuivat työkkäreitä työnvälitystoimistoiksi. Koska työllistämistöitä ei ole enää ollut vuosikymmeniin (paitsi ne, jota ennen sanottiin suojatöiksi), ei siis ole töitä joita välittää. Ja kun mietin TE-virkailijoiden tilannetta: 1800 euron pohjapalkalla pitäisi olla todellinen työ- ja elinkeinomarkkinoiden moniosaaja, joilla on ihmisten kohtaloita harteillansa, tämä yhtälö ei oikein toimi.
Ei toimi sekään yhtälö, jossa pannaan kyseiseen työhön soveltumattomia pakkotöihin. Voi ihan oikeasti sattua vaikka onnettomuuksia, käsitellään työssä sitten ihmisiä, koneita tai sellaisia abstraktioita kuin vaikkapa numeroita tai bittejä.
Vartiaisille voi kuitenkin mainita muutamiakin syitä, minkä vuoksi työ ei kannata tai ole edes mahdollista:
1) Silloin kun työstä jää verotuksen ja pakollisten kustannusten (asuminen, liikenne työpaikan ja kodin välillä, sähkö, puhelin, kotivakuutus, elatusmaksut jne.) jälkeen vähemmän käteen kuin mitä jäisi toimeentulotuella tai peruspäivärahalla, ongelmana ei ole se, että etuuksien taso olisi liian korkea vaan että elinkustannukset ovat liian korkeat ja että hyvinvointivaltio rankaisee karensseilla ja kohtuuttomalla progressiolla jokaisesta keikkatyötunnista. Tästä lisää alla:
http://perukangas.blogspot.fi/2011/05/keikkatyo-ei-kannata.html
2) Jos työttömälle tarjotaan työtä, jota hän ei syystä tai toisesta kykene tekemään. Näin kävi itselleni Norjassa, jossa rekrytointikonsulentti tarjosi minulle taksinkuljettajan töitä. Niitähän maahanmuuttajamiehet muutenkin siellä tekevät. Paha vain ettei minulla ole ajokorttia. Tästä lisää alla: http://perukangas.blogspot.fi/2009/12/rekrytointifirmat-tukipalveluita-vai.html
3) Jos työttömälle tarjottaisiin työtä hänen työssäkäyntialueensa sisältä, mutta kyseinen työpaikka on kuitenkin hakijalle saavuttamattomissa. Mietin esimerkiksi itse taannoin Myrskylän kulttuurisihteerin sijaisuuden hakemista. Porvoosta Myrskylään menee päivittäin aamulla 1 suora vuoro, joka saapuu 9.05 ja Myrskylästä viimeinen päivän neljästä vuorosta lähtee jo 15.45. Ei täyden työpäivän tekeminen onnistuisi.
Lisää työssäkäyntialueista:
http://perukangas.blogspot.fi/2010/11/tyossakayntialueen-gravitaatiomalli.html
Metodologiansa ja tieteensosiologiansa lukeneena yhteiskuntatieteilijänä tiedän, että tutkimus ei ole arvovapaa, muusta inhimillisestä toiminnasta erillinen saareke. On kai ihan reilua Vartiaiselta tuoda arvolähtökohtansa avoimesti pöydälle, mutta suosittelisin kuitenkin, että hän keskittyisi työhönsä vähän paremmin ja perehtyisi työttömyyden syihin, seurauksiin ja työnteon esteisiin ennen kuin menee päästämään tällaisia aivopieruja. Yleensäkin tutkijoilta vaaditaan omaan aiheeseensa perehtymistä, lieneekö tämä tutkimuspäälliköltä liikaa vaadittu?
21.4.2011
Miksi Persut voittivat ja me hävisimme
Kun Vihreän Langan Jukka Vahti kirjoitti, ettei tunne ketään, joka olisi tuntenut ketään Perussuomalaisia äänestänyttä, hän tuli tahtomattaan paljastaneeksi tärkeimmän syyn siihen, miksi Perussuomalaiset voittivat vaalit, me hävisimme.
Minä tunnen. Kaksi hyvää, vanhaa ystävääni on sanonut äänestäneensä Perussuomalaisia. Yksi heistä on kielitaitoinen, kansainvälinen huippuosaaja, toinen vastavalmistunut. Molemmat ikäisiäni poikamiehiä. Mikä heitä yhdistää toisiinsa ja minuun? Molemmat ovat samanikäisiä kuin minä, molemmilla on ylempi korkeakoulututkinto, molemmat ovat työttömiä. Yhden rakennesaneerasi vientiteollisuuden lama, toiselle se sama lama ei koskaan avannut edes ovia. Yksi on toiminut aktiivisena rivijäsenenä vakiintuneessa poliittisessa puolueessa, toisella jopa äänestämisen kanssa on joskus tainnut olla niin ja näin. Molemmat ovat joka tapauksessa pettyneitä tulevaisuudennäkymiinsä, he taitavat kokea tulleensa petetyiksi.
Pettynyt ihminen tarvitsee toivoa, tuli sitä sitten auringon, uuden naisystävän tai työpaikan muodossa. Tunnetta siitä, että heitä kuunnellaan ja että heillä voi olla käyttöä ja merkitystä. Sen ole oppinut, että puolueet eivät ole työpaikkakoneita, eivät edes rekrytointifirmoja. Naisia niissä voi tavata, ja toivoakin eräät niistä tarjoavat ja kuuntelevaa korvaa.
Joskaan Vihreillä ei olisi taikasauvaa uusien työpaikkojen luomiseksi, meidän kannattaisi tarjota edes toivon oljenkortta ja lohdutuksen kyynärsauvaa. Kuulolaitteen patteritkin on syytä vaihtaa. Pettyneille huomaamattaan keski-ikäistyneille miehille, jotka heräävät eräänä aamuna ymmärrykseen, että loistava tulevaisuus onkin takanapäin, on samantekevää, onko se päiväkodeissa tarjottu lähiluomuseitan koshertapettua tai ei.
Minä tunnen. Kaksi hyvää, vanhaa ystävääni on sanonut äänestäneensä Perussuomalaisia. Yksi heistä on kielitaitoinen, kansainvälinen huippuosaaja, toinen vastavalmistunut. Molemmat ikäisiäni poikamiehiä. Mikä heitä yhdistää toisiinsa ja minuun? Molemmat ovat samanikäisiä kuin minä, molemmilla on ylempi korkeakoulututkinto, molemmat ovat työttömiä. Yhden rakennesaneerasi vientiteollisuuden lama, toiselle se sama lama ei koskaan avannut edes ovia. Yksi on toiminut aktiivisena rivijäsenenä vakiintuneessa poliittisessa puolueessa, toisella jopa äänestämisen kanssa on joskus tainnut olla niin ja näin. Molemmat ovat joka tapauksessa pettyneitä tulevaisuudennäkymiinsä, he taitavat kokea tulleensa petetyiksi.
Pettynyt ihminen tarvitsee toivoa, tuli sitä sitten auringon, uuden naisystävän tai työpaikan muodossa. Tunnetta siitä, että heitä kuunnellaan ja että heillä voi olla käyttöä ja merkitystä. Sen ole oppinut, että puolueet eivät ole työpaikkakoneita, eivät edes rekrytointifirmoja. Naisia niissä voi tavata, ja toivoakin eräät niistä tarjoavat ja kuuntelevaa korvaa.
Joskaan Vihreillä ei olisi taikasauvaa uusien työpaikkojen luomiseksi, meidän kannattaisi tarjota edes toivon oljenkortta ja lohdutuksen kyynärsauvaa. Kuulolaitteen patteritkin on syytä vaihtaa. Pettyneille huomaamattaan keski-ikäistyneille miehille, jotka heräävät eräänä aamuna ymmärrykseen, että loistava tulevaisuus onkin takanapäin, on samantekevää, onko se päiväkodeissa tarjottu lähiluomuseitan koshertapettua tai ei.
2.11.2010
Ansioluetteloni
Marco Michael Perukangas
Vanhaistentie 5
00420 HELSINKI
furttis at hotmail.com
perukangas.blogspot.com
CURRICULUM VITAE 1.11.2010
HENKILÖTIEDOT
• Marco Michael Perukangas, syntynyt 7.3.1971, Helsingin maalaiskunta. Asuin Oslossa 2007-2009
• Seurustelee, yksi lapsi
KOULUTUS
• Valtiotieteiden maisteri, Helsingin yliopisto 1998. Pääaineena sosiologia, sivuaineet käytännöllinen filosofia (cum laude) ja sosiaalipsykologia (approbatur). Pro gradu -tutkielma: sanomalehtien musiikkiarvostelujen tekstianalyysi.
• Teen väitöskirjaa kaupunkipuistoista Helsingin yliopiston kaupunkitutkimuksen laitokselle. Yhdyskuntamaantieteen (samfunnsgeografi) opintoja Oslon yliopistossa 50 opintopistettä 2007-2009.
• Tutkimussuunnitelma ”EU and peripheral cultural (musical) politices and policies” Lapin yliopistolle 2004
• Tutkimussuunnitelma Helsingin yliopistolle musiikin symbolisesta kuluttamisesta 2000.
TYÖKOKEMUS
Valtakunnallinen työpajakoordinaattori, Valtakunnallinen työpajayhdistys TPY ry, 8.2.2010-
• ESR-rahoitteisessa nuorten palveluiden verkostoimishankkeessa Onnistuvat opit II nuorten osallisuuden tukeminen ja osallisuusselvitys ja valtakunnallinen työpajapalveluiden ja välityömarkkinoiden maisemakartoitus
Projektikonsultti, NordForsk, 1.1.-31.3.2008
• Selvitys pohjoismaisen huippututkimuksen rahoituksen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden indikaattoreista
RAY-projektin vetäjä, Kumppanuustalo Horisontti, 1.3.2006-31.7.2007
• Asukkaiden voimautumisen tukeminen, osallistuminen Helsingin kaupunginosat Helka ry:n Kansalaiskanava -hankkeeseen
• Pienryhmätoiminnan järjestämistä ja opettamista: retket, talkoot, elokuvaopintopiiri, fotokerho, liikuntakerhoja, atk-opetus ja venäjän keskustelukerho, ympäristöprojekteja yhteistyössä Kierrätyskeskuksen kanssa
• Rekrytointia työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin, käsityöpajojen esimies
• Diakonia-ammattikorkeakoulun harjoittelijan ohjaaminen
• Media-, päättäjä- ja kansalaisjärjestösuhteista huolehtiminen
• Sisällöntuottaminen www.horisontti.net-sivulle ja Horisontin aviisin päätoimittajana toimiminen
Projektitutkija, Nuorisotutkimusverkosto, 15.5.-15.6.2005
• Nuorten tarpeet liikkujaryhmänä -esiselvitys Tommi Hoikkalan ja Sami Myllyniemen kanssa
Freelancertutkija (tulevaisuuden tutkimus ja kulttuurintutkimus), toiminimiyrittäjä, 17.1.-31.5.2005
• Kuluttajasta tuottajaksi -hankesuunnitelma A Head Networkin edustajana Sitralle
• Ambience Design -konsortiohanke A Head Network Oy:n, Helsingin yliopiston, TKK:n, TaiK:in ja Turun yliopiston kanssa
• Kiasman markkinoinnin ja markkinointiviestinnän tutkimusprojekti A Head Network Oy:lle
• Uusien toiminimiyrittäjien neuvontatehtäviä
• Jari Koskinen kirjan "Kuvien takana" toimitustöitä
Tutkija, Helsingin sosiaalivirasto, 22.4.-31.7.2003 , 24.11.- 19.12.2003, 5.-31.7.2004
• Vanhusten ja vammaisten kuljetuspalveluiden asiakastyytyväisyyskyselyn analyysi
• ESR –rahoitteisen CareKeys -tutkimuksen vanhustenhoidon laatuindikaattorien kirjallisuuskatsauksen laadinta
Suunnittelija, Etelä-Suomen lääninhallitus, 29.8.-31.12.2002
• Koululaisten liikkuvan iltapäivätoiminnan päätökset, nuorten ESR – työpajojen hallinnointi
Koulutussuunnittelija, Sibelius-Akatemia, 15.9.2001-31.7.2002
• Pianomusiikin osaston budjetin, tulossopimuksen ja opetussuunnitelman valmistelu
• Henkilökohtaisen opetuksen suunnittelu, yhteisten pedagogiikkaopintojen suunnittelu ja koordinointi
• Valintakokeiden järjestelyt, mestarikurssit
• Colour Keys Flexible –pianon alkeisopetuksen ESR-pedagogiikkaprojektin yhdyshenkilö
Projektitutkija, Suomen Punainen Risti, kesä-heinäkuu 2000
• Tutkimusraportti ”Tukiasuminen puolimatkan kotina” SPR:n nuorten turvataloista
Opintosihteeri, toimialasihteeri, tuntiopettaja, Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia, 15.10.1999-31.5.2004
• Filosofian, tutkimusmenetelmien, kulttuuriyrittäjyyden ja kaupunkikulttuurin opetus ja tentit kulttuuri -ja palvelualoilla
• Musiikin, teatteri-ilmaisun ja audiovisuaalisen viestinnän opintorekistereistä vastaaminen
• Medianomien ja teatteri-ilmaisun opetussuunnitelmien laatiminen, näyttötutkintojen suunnittelu.
• Tutkimusavustajana Tuire Ranta-Meyerin musiikinopetusta selvittävässä haastattelututkimuksessa.
Sihteeri, galleristi, Taideteollisen korkeakoulun ylioppilaskunta Tokyo, 1.3.-31.8.1999
• Taideteollisen korkeakoulun ylioppilaskunnan hallintotehtävät ja taidenäyttelyiden järjestämistä
Toimistovirkailija, Helsingin sosiaalivirasto, ulkotyöyksikkö, työtoimisto, 1.6.-14.8.1998
• Huoltosuhteisten työsuhteiden hoito, asiakaspalvelu, taloushallinto, arkistointi, muut toimistotyöt
Virkamiesharjoittelija, Opetusministeriön kouluosasto, yleissivistävän koulutuksen vastuualue, 19.08.-18.11.1996
• Uskonnonopetuksen erivapauspäätökset, puheiden kirjoittaminen, konservatorioiden valtionosuuspäätöksen valmistelu, EU:n Vuoden kasvatusprojektin (Alcuin Award) voittaneen Suomen ehdokkaan (Laukaan projekti) yhdyshenkilö
Toimistovirkailija, Helsingin ulosottovirasto, 05-08/90, Helsingin yliopiston atk-keskus 09/90-04/91
JULKAISUT JA MEDIA
• Raportti ”No, se on jotenki niin kaukane asia tai sillee”osallisuudesta nuorten työpajatoiminnassa. Valtakunnallinen työpajayhdistys, tulossa loppuvuodesta 2010.
• Esitelmä ”The Right to Urban Parks” Göteborgin yliopiston konferenssissa”What are the Commons” lokakuussa 2009; www.kurrents.org
• Artikkeli “Urheilun moraali on velvollisuus haluta” Mia Pakalénin kanssa Pekka Sulkusen ja Jukka Törrösen toimittamaan teokseen ”Semioottisen sosiologian näkökulmia”. Helsinki, Gaudeamus 1997.
• Ydin-lehden kaupunkipoliittinen vastaava 2008, päätoimittajana Horisontin aviisissa 2006 ja Linnake-lehdessä 1991-1992.
• Artikkeleita Vihreään Lankaan, Veikkaajaan, Ydin-, Tutkain, HOAS -asukas- ja Helsingin luonnonsuojeluyhdistys Helsyn Takiainen -lehteen, Juoksijaan, Expatriumiin, Töölöläiseen, Tanotorveen, Valtiotieteilijän ja Iltalehden verkkolehteen.
• Facebook-ryhmien ”Etelä-Kaarelan yhteiskoulu” (516 jäsentä), Keskuspuisto (127 jäsentä) ja Kaupunkimetsäliike (518 jäsentä) perustaja ja ylläpitäjä.
• Kaupunkimetsäaiheisten blogien perustaja; keskuspuisto.blogspot.com ja kaupunkimetsaliike.blogspot.com alasivustoineen, skutta.blogspot.com:in ja kaupunkimetsa.blogspot.com:in kirjoittaja.
LUOTTAMUSTEHTÄVÄT
• Helsingin terveyslautakunnan varajäsen 26.3. –31.12.2008
• Helsingin Vihreiden kuntavaaliehdokas 2008
• Sydkustens Landskapsförbundetin liittokokousedustaja 2008
• Johanna Sumuvuoren eduskuntavaalikampanjassa 2007,
Osmo Soininvaaran apulaiskaupunginjohtajakampanjassa 2008.
• Länsi-Helsingin Vihreiden sihteeri 2006, taloudenhoitaja 28.2.-31.12.2007, varatilintarkastaja 2008, Helsingin Vihreiden viheraluetyöryhmän jäsen, mukana liikennepoliittisen ja polkupyöräilytyöryhmän toiminnassa
• Oslon Sagene-Torshov Local Agenda 21- ryhmässä 2007-2008
• Ei enää palaakaan Keskuspuistosta-kansalaisliikkeen perustaja
• Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijajärjestö Kannunvalajien kulttuurivastaava 1993, opintovastaava 1994. Järjestin poikkitieteellisen Syysseminaarin.
• Helsingin yliopiston sosiologian opiskelijajärjestö Kontaktin kulttuurivastaava 1993, Kontakti -lehden toimituskunnassa 1994, tilintarkastaja 2000. Tutor 1993 ja 1995
• Suomenlinnan rannikkorykmentti, rannikkotykkimiestoimikunnan Linnake-lehden varusmiespäätoimittaja 1991
KIELITAITO
• Suomi äidinkieli
• Englanti sujuva
• Ruotsi sujuva
• Norja (bokmål) hyvä
• Saksa hyvä
• Ranska perusteet
• Italia perusteet
TÄYDENNYSKOULUTUS, KURSSIT
• Maahanmuuttajapuolisoiden työnhakukurssi Oslossa, ProOffice syksy 2009
• Norjan alkeiskurssi, Arbis, kevät 2007 ja jatkokurssi 2008
• WWW -kurssi ja työpaja, kuvankäsittelykurssi Kumppanuustalo Horisontissa, kevät 2007
• Kansalaisareena RY:n vapaaehtoistyön kurssi, kevät 2007
• Osallistumista Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys YTY:n projektikoulutukseen, kesä 2006
• Markkinointi -instituutin avoin yrittäjäkurssi 17.1.-4.2.2005
• Italian keskustelukurssi, Helsingin työväenopisto, kevät 2004
• Akateemisten työnhakijoiden kurssi, Palmenia, kevät 2003
• WinhaPro –opintohallintojärjestelmäkoulutus, Novo
• Johdon talouskoulutusta Sibelius -Akatemiassa
• Teknillisen korkeakoulun Dipolin koulutuskeskuksen FEC = Further Educated with Companies -kurssi YmpPro - Yhteiskuntavastuu yritystoiminnassa (23.2-30.6.2004). Aiheina mm. ISO - standardit, muutosviestintä, CSR, ympäristö- ja yhteiskuntavastuuraportointi, ympäristövaikutusten arviointi.
ATK -TAIDOT
• MS Office, Apple McIntoshin perusteet, Photoshop
• HTML ja WWW –perusteet, SPSS:n perusteet
• Winha—opintohallintojärjestelmän erityisasiantuntija
• Webropol-kyselyohjelma
HARRASTUKSET
• Juoksu, West Ham United, kuntosali, sienestys, musiikki, uinti, elokuvat, valokuvaus, bloggaus ja Facebook
LISÄTIETOJA
Jaana Löppönen, Horisontti Team ry, toiminnanjohtaja, puh. 041-466 2907
Markku Hassinen, Valtakunnallinen työpajayhdistys TPY ry, toiminnanjohtaja, puh. 045-133 0400
Vanhaistentie 5
00420 HELSINKI
furttis at hotmail.com
perukangas.blogspot.com
CURRICULUM VITAE 1.11.2010
HENKILÖTIEDOT
• Marco Michael Perukangas, syntynyt 7.3.1971, Helsingin maalaiskunta. Asuin Oslossa 2007-2009
• Seurustelee, yksi lapsi
KOULUTUS
• Valtiotieteiden maisteri, Helsingin yliopisto 1998. Pääaineena sosiologia, sivuaineet käytännöllinen filosofia (cum laude) ja sosiaalipsykologia (approbatur). Pro gradu -tutkielma: sanomalehtien musiikkiarvostelujen tekstianalyysi.
• Teen väitöskirjaa kaupunkipuistoista Helsingin yliopiston kaupunkitutkimuksen laitokselle. Yhdyskuntamaantieteen (samfunnsgeografi) opintoja Oslon yliopistossa 50 opintopistettä 2007-2009.
• Tutkimussuunnitelma ”EU and peripheral cultural (musical) politices and policies” Lapin yliopistolle 2004
• Tutkimussuunnitelma Helsingin yliopistolle musiikin symbolisesta kuluttamisesta 2000.
TYÖKOKEMUS
Valtakunnallinen työpajakoordinaattori, Valtakunnallinen työpajayhdistys TPY ry, 8.2.2010-
• ESR-rahoitteisessa nuorten palveluiden verkostoimishankkeessa Onnistuvat opit II nuorten osallisuuden tukeminen ja osallisuusselvitys ja valtakunnallinen työpajapalveluiden ja välityömarkkinoiden maisemakartoitus
Projektikonsultti, NordForsk, 1.1.-31.3.2008
• Selvitys pohjoismaisen huippututkimuksen rahoituksen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden indikaattoreista
RAY-projektin vetäjä, Kumppanuustalo Horisontti, 1.3.2006-31.7.2007
• Asukkaiden voimautumisen tukeminen, osallistuminen Helsingin kaupunginosat Helka ry:n Kansalaiskanava -hankkeeseen
• Pienryhmätoiminnan järjestämistä ja opettamista: retket, talkoot, elokuvaopintopiiri, fotokerho, liikuntakerhoja, atk-opetus ja venäjän keskustelukerho, ympäristöprojekteja yhteistyössä Kierrätyskeskuksen kanssa
• Rekrytointia työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin, käsityöpajojen esimies
• Diakonia-ammattikorkeakoulun harjoittelijan ohjaaminen
• Media-, päättäjä- ja kansalaisjärjestösuhteista huolehtiminen
• Sisällöntuottaminen www.horisontti.net-sivulle ja Horisontin aviisin päätoimittajana toimiminen
Projektitutkija, Nuorisotutkimusverkosto, 15.5.-15.6.2005
• Nuorten tarpeet liikkujaryhmänä -esiselvitys Tommi Hoikkalan ja Sami Myllyniemen kanssa
Freelancertutkija (tulevaisuuden tutkimus ja kulttuurintutkimus), toiminimiyrittäjä, 17.1.-31.5.2005
• Kuluttajasta tuottajaksi -hankesuunnitelma A Head Networkin edustajana Sitralle
• Ambience Design -konsortiohanke A Head Network Oy:n, Helsingin yliopiston, TKK:n, TaiK:in ja Turun yliopiston kanssa
• Kiasman markkinoinnin ja markkinointiviestinnän tutkimusprojekti A Head Network Oy:lle
• Uusien toiminimiyrittäjien neuvontatehtäviä
• Jari Koskinen kirjan "Kuvien takana" toimitustöitä
Tutkija, Helsingin sosiaalivirasto, 22.4.-31.7.2003 , 24.11.- 19.12.2003, 5.-31.7.2004
• Vanhusten ja vammaisten kuljetuspalveluiden asiakastyytyväisyyskyselyn analyysi
• ESR –rahoitteisen CareKeys -tutkimuksen vanhustenhoidon laatuindikaattorien kirjallisuuskatsauksen laadinta
Suunnittelija, Etelä-Suomen lääninhallitus, 29.8.-31.12.2002
• Koululaisten liikkuvan iltapäivätoiminnan päätökset, nuorten ESR – työpajojen hallinnointi
Koulutussuunnittelija, Sibelius-Akatemia, 15.9.2001-31.7.2002
• Pianomusiikin osaston budjetin, tulossopimuksen ja opetussuunnitelman valmistelu
• Henkilökohtaisen opetuksen suunnittelu, yhteisten pedagogiikkaopintojen suunnittelu ja koordinointi
• Valintakokeiden järjestelyt, mestarikurssit
• Colour Keys Flexible –pianon alkeisopetuksen ESR-pedagogiikkaprojektin yhdyshenkilö
Projektitutkija, Suomen Punainen Risti, kesä-heinäkuu 2000
• Tutkimusraportti ”Tukiasuminen puolimatkan kotina” SPR:n nuorten turvataloista
Opintosihteeri, toimialasihteeri, tuntiopettaja, Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia, 15.10.1999-31.5.2004
• Filosofian, tutkimusmenetelmien, kulttuuriyrittäjyyden ja kaupunkikulttuurin opetus ja tentit kulttuuri -ja palvelualoilla
• Musiikin, teatteri-ilmaisun ja audiovisuaalisen viestinnän opintorekistereistä vastaaminen
• Medianomien ja teatteri-ilmaisun opetussuunnitelmien laatiminen, näyttötutkintojen suunnittelu.
• Tutkimusavustajana Tuire Ranta-Meyerin musiikinopetusta selvittävässä haastattelututkimuksessa.
Sihteeri, galleristi, Taideteollisen korkeakoulun ylioppilaskunta Tokyo, 1.3.-31.8.1999
• Taideteollisen korkeakoulun ylioppilaskunnan hallintotehtävät ja taidenäyttelyiden järjestämistä
Toimistovirkailija, Helsingin sosiaalivirasto, ulkotyöyksikkö, työtoimisto, 1.6.-14.8.1998
• Huoltosuhteisten työsuhteiden hoito, asiakaspalvelu, taloushallinto, arkistointi, muut toimistotyöt
Virkamiesharjoittelija, Opetusministeriön kouluosasto, yleissivistävän koulutuksen vastuualue, 19.08.-18.11.1996
• Uskonnonopetuksen erivapauspäätökset, puheiden kirjoittaminen, konservatorioiden valtionosuuspäätöksen valmistelu, EU:n Vuoden kasvatusprojektin (Alcuin Award) voittaneen Suomen ehdokkaan (Laukaan projekti) yhdyshenkilö
Toimistovirkailija, Helsingin ulosottovirasto, 05-08/90, Helsingin yliopiston atk-keskus 09/90-04/91
JULKAISUT JA MEDIA
• Raportti ”No, se on jotenki niin kaukane asia tai sillee”osallisuudesta nuorten työpajatoiminnassa. Valtakunnallinen työpajayhdistys, tulossa loppuvuodesta 2010.
• Esitelmä ”The Right to Urban Parks” Göteborgin yliopiston konferenssissa”What are the Commons” lokakuussa 2009; www.kurrents.org
• Artikkeli “Urheilun moraali on velvollisuus haluta” Mia Pakalénin kanssa Pekka Sulkusen ja Jukka Törrösen toimittamaan teokseen ”Semioottisen sosiologian näkökulmia”. Helsinki, Gaudeamus 1997.
• Ydin-lehden kaupunkipoliittinen vastaava 2008, päätoimittajana Horisontin aviisissa 2006 ja Linnake-lehdessä 1991-1992.
• Artikkeleita Vihreään Lankaan, Veikkaajaan, Ydin-, Tutkain, HOAS -asukas- ja Helsingin luonnonsuojeluyhdistys Helsyn Takiainen -lehteen, Juoksijaan, Expatriumiin, Töölöläiseen, Tanotorveen, Valtiotieteilijän ja Iltalehden verkkolehteen.
• Facebook-ryhmien ”Etelä-Kaarelan yhteiskoulu” (516 jäsentä), Keskuspuisto (127 jäsentä) ja Kaupunkimetsäliike (518 jäsentä) perustaja ja ylläpitäjä.
• Kaupunkimetsäaiheisten blogien perustaja; keskuspuisto.blogspot.com ja kaupunkimetsaliike.blogspot.com alasivustoineen, skutta.blogspot.com:in ja kaupunkimetsa.blogspot.com:in kirjoittaja.
LUOTTAMUSTEHTÄVÄT
• Helsingin terveyslautakunnan varajäsen 26.3. –31.12.2008
• Helsingin Vihreiden kuntavaaliehdokas 2008
• Sydkustens Landskapsförbundetin liittokokousedustaja 2008
• Johanna Sumuvuoren eduskuntavaalikampanjassa 2007,
Osmo Soininvaaran apulaiskaupunginjohtajakampanjassa 2008.
• Länsi-Helsingin Vihreiden sihteeri 2006, taloudenhoitaja 28.2.-31.12.2007, varatilintarkastaja 2008, Helsingin Vihreiden viheraluetyöryhmän jäsen, mukana liikennepoliittisen ja polkupyöräilytyöryhmän toiminnassa
• Oslon Sagene-Torshov Local Agenda 21- ryhmässä 2007-2008
• Ei enää palaakaan Keskuspuistosta-kansalaisliikkeen perustaja
• Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijajärjestö Kannunvalajien kulttuurivastaava 1993, opintovastaava 1994. Järjestin poikkitieteellisen Syysseminaarin.
• Helsingin yliopiston sosiologian opiskelijajärjestö Kontaktin kulttuurivastaava 1993, Kontakti -lehden toimituskunnassa 1994, tilintarkastaja 2000. Tutor 1993 ja 1995
• Suomenlinnan rannikkorykmentti, rannikkotykkimiestoimikunnan Linnake-lehden varusmiespäätoimittaja 1991
KIELITAITO
• Suomi äidinkieli
• Englanti sujuva
• Ruotsi sujuva
• Norja (bokmål) hyvä
• Saksa hyvä
• Ranska perusteet
• Italia perusteet
TÄYDENNYSKOULUTUS, KURSSIT
• Maahanmuuttajapuolisoiden työnhakukurssi Oslossa, ProOffice syksy 2009
• Norjan alkeiskurssi, Arbis, kevät 2007 ja jatkokurssi 2008
• WWW -kurssi ja työpaja, kuvankäsittelykurssi Kumppanuustalo Horisontissa, kevät 2007
• Kansalaisareena RY:n vapaaehtoistyön kurssi, kevät 2007
• Osallistumista Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys YTY:n projektikoulutukseen, kesä 2006
• Markkinointi -instituutin avoin yrittäjäkurssi 17.1.-4.2.2005
• Italian keskustelukurssi, Helsingin työväenopisto, kevät 2004
• Akateemisten työnhakijoiden kurssi, Palmenia, kevät 2003
• WinhaPro –opintohallintojärjestelmäkoulutus, Novo
• Johdon talouskoulutusta Sibelius -Akatemiassa
• Teknillisen korkeakoulun Dipolin koulutuskeskuksen FEC = Further Educated with Companies -kurssi YmpPro - Yhteiskuntavastuu yritystoiminnassa (23.2-30.6.2004). Aiheina mm. ISO - standardit, muutosviestintä, CSR, ympäristö- ja yhteiskuntavastuuraportointi, ympäristövaikutusten arviointi.
ATK -TAIDOT
• MS Office, Apple McIntoshin perusteet, Photoshop
• HTML ja WWW –perusteet, SPSS:n perusteet
• Winha—opintohallintojärjestelmän erityisasiantuntija
• Webropol-kyselyohjelma
HARRASTUKSET
• Juoksu, West Ham United, kuntosali, sienestys, musiikki, uinti, elokuvat, valokuvaus, bloggaus ja Facebook
LISÄTIETOJA
Jaana Löppönen, Horisontti Team ry, toiminnanjohtaja, puh. 041-466 2907
Markku Hassinen, Valtakunnallinen työpajayhdistys TPY ry, toiminnanjohtaja, puh. 045-133 0400
27.4.2010
Työ ja kuuluminen
Uudessakaupungissa kaksi henkilöä, joilta evättiin työpaikka hautausmaalla siksi etteivät he kuuluneet kirkkoon, nosti seurakuntaa vastaan syytteen toisiinsa kuulumattomien asioiden koplaamisesta keskenään. Aivan samoin kuin sukupuolen, iän, seksuaali-identiteetin tai etnisen suuntautuneisuudenkaan, maailmankuvan ei tulisi liittyä mitenkään siihen, miten kyseinen henkilö hoitaa tai miten hänen oletetaan hoitavan työnsä. Niiden kun olettaisi ja sopisi olevan yksityisasioita.
Työ ja henkilöön liitettävät leimat hänen henkilökohtaisista ominaisuuksistaan tai mielipiteistään ovat tämän käsityksen mukaan eri kategoriaa, vähän niinkuin numerot, värit ja muodot. Ei ole mahdollista sanoa, onko numero kolme välttämättä sininen tai onko keltainen välttämättä kuutio, koska ne kuuluvat eri olioluokkiin.
Syrjintä voidaan kriminalisoida, mutta rekrytoinnin pitää aina perustua johonkin. Jos työnantajalla on varaa valita kahden yhtä pätevän henkilön välillä, hän voi perustaa valintansa ihan mihin hyvänsä. Miksi sitten olisi sen kyseenalaisempaa suosia esimerkiksi kristittyjä pakanoiden kustannuksella kuin esimerkiksi punahiuksisia henkilöitä mustahiuksisten henkilöiden kustannuksella, sinisiin pukeutujaa punaväriin sonnustautuneen tai Audia ajavia Nissan-kuskeihin kustannuksella? Etenkin kun vaatetus tai automerkki voivat monille olla vakaumuksellisia asioita, ja hiustenväri vakaumuksen ilmaus. Ja sitäkin saa purkista.
Uudenkaupungin tapaus on ensimmäinen kerta, kun seurakunnan töitä hakenut pakana tekee valituksen henkilökohtaiseen maailmankatsomukselliseen tunnustukseen perustuneesta syrjinnästä rekrytoinnissa. Se on uutinen, muttei se, että tällaista tapahtuu. Syyte perustuu ajatukseen, että kirkko teki kategoriavirheen: se sotki keskenään kaksi eri olioluokan asiaa.
Vietin yhden hienon lukiolaiskesän Maunulan uurnalehdossa; muutamia vuosia myöhemmin kun hain kesätyöntekijän paikkaa Malmin hautuumaalta, se tyssäsi siihen että olin tässä välissä mennyt eroamaan kirkosta. Ymmärsin, ettei minulta evätty haravan ja ruohonleikkuukoneen käyttöoikeutta siksi, että kirkosta erotessani olisin menettänyt työkykyäni, vaan siksi, että menetin kirkon silmissä luottamuksen. Mikä vakavinta, kirkon, joka edustaa kansaa. Kirkkoon kuulumattomana edustamistani arvoista - ei vähiten protestanttisesta työetiikasta - ei ollut mitään takeita. Ja toki jonkin henkilökohtainen integriteetti saattaa sellaisesta heilahtaa, että hänen läheisensä haudalla heiluu joku pakana. Tiedä vaikka kusisi sinne.
Työ kiinnittää yhteisöihin ja yhteiskuntiin. Se on keskeinen yksilöllisen itsetoteutuksen, ja itse asiassa, olemassaolon muoto, jopa sen ehto. Syrjäytyminen, tuo pakeneva termi, on vähän niinkuin susi: jokainen on kuullut mutta harva nähnyt. Jos kansalaisia pyydetään kuvailemaan syrjäytynyttä, maalaamaan hänen muotokuvansa, useimmat ajattelevat työtöntä alkoholistia. Jos ei ole työssä, ei oikein ole missään.
Uudenkaupungin tapaus käänsi edelläkuvatun tutun työn ontologian päälaelleen. Kun ennen työ oli edellytys sille, että kuului millekään, nyt mihinkään kuuluminen onkin edellytys sille, että on työssä. Eikä mihin tahansa kuuluminen.
Työ ja henkilöön liitettävät leimat hänen henkilökohtaisista ominaisuuksistaan tai mielipiteistään ovat tämän käsityksen mukaan eri kategoriaa, vähän niinkuin numerot, värit ja muodot. Ei ole mahdollista sanoa, onko numero kolme välttämättä sininen tai onko keltainen välttämättä kuutio, koska ne kuuluvat eri olioluokkiin.
Syrjintä voidaan kriminalisoida, mutta rekrytoinnin pitää aina perustua johonkin. Jos työnantajalla on varaa valita kahden yhtä pätevän henkilön välillä, hän voi perustaa valintansa ihan mihin hyvänsä. Miksi sitten olisi sen kyseenalaisempaa suosia esimerkiksi kristittyjä pakanoiden kustannuksella kuin esimerkiksi punahiuksisia henkilöitä mustahiuksisten henkilöiden kustannuksella, sinisiin pukeutujaa punaväriin sonnustautuneen tai Audia ajavia Nissan-kuskeihin kustannuksella? Etenkin kun vaatetus tai automerkki voivat monille olla vakaumuksellisia asioita, ja hiustenväri vakaumuksen ilmaus. Ja sitäkin saa purkista.
Uudenkaupungin tapaus on ensimmäinen kerta, kun seurakunnan töitä hakenut pakana tekee valituksen henkilökohtaiseen maailmankatsomukselliseen tunnustukseen perustuneesta syrjinnästä rekrytoinnissa. Se on uutinen, muttei se, että tällaista tapahtuu. Syyte perustuu ajatukseen, että kirkko teki kategoriavirheen: se sotki keskenään kaksi eri olioluokan asiaa.
Vietin yhden hienon lukiolaiskesän Maunulan uurnalehdossa; muutamia vuosia myöhemmin kun hain kesätyöntekijän paikkaa Malmin hautuumaalta, se tyssäsi siihen että olin tässä välissä mennyt eroamaan kirkosta. Ymmärsin, ettei minulta evätty haravan ja ruohonleikkuukoneen käyttöoikeutta siksi, että kirkosta erotessani olisin menettänyt työkykyäni, vaan siksi, että menetin kirkon silmissä luottamuksen. Mikä vakavinta, kirkon, joka edustaa kansaa. Kirkkoon kuulumattomana edustamistani arvoista - ei vähiten protestanttisesta työetiikasta - ei ollut mitään takeita. Ja toki jonkin henkilökohtainen integriteetti saattaa sellaisesta heilahtaa, että hänen läheisensä haudalla heiluu joku pakana. Tiedä vaikka kusisi sinne.
Työ kiinnittää yhteisöihin ja yhteiskuntiin. Se on keskeinen yksilöllisen itsetoteutuksen, ja itse asiassa, olemassaolon muoto, jopa sen ehto. Syrjäytyminen, tuo pakeneva termi, on vähän niinkuin susi: jokainen on kuullut mutta harva nähnyt. Jos kansalaisia pyydetään kuvailemaan syrjäytynyttä, maalaamaan hänen muotokuvansa, useimmat ajattelevat työtöntä alkoholistia. Jos ei ole työssä, ei oikein ole missään.
Uudenkaupungin tapaus käänsi edelläkuvatun tutun työn ontologian päälaelleen. Kun ennen työ oli edellytys sille, että kuului millekään, nyt mihinkään kuuluminen onkin edellytys sille, että on työssä. Eikä mihin tahansa kuuluminen.
30.12.2009
Rekrytointifirmat – tukipalveluita vai loisia?
Juttu on julkaistu ulkosuomalaisten Expatrium-lehden numerossa 65 (talvi 2009). Sen voi lukea Expatriumin webbiversiossa ilmaiseksi klikkaamalla otsikkoa.
Michael Perukangas on hakenut parin vuoden ajan töitä Norjassa Oslossa eri rekrytointiyritysten ja niiden verkkoportaalien kautta. Näitä väyliä käyttäen ei työtä kuitenkaan tunnu löytyvän. Perukangas pakinoi rekrytointiyritysten olemassaolon oikeudesta.
Olen hakiessani töitä Oslosta syöttänyt ansioluetteloni kaikkiin tietämiini rekrytointiportaaleihin. Tämä toiminta on poikinut kahdessa vuodessa yhden yhteydenoton puhelimitse ollessani Lontoossa jalkapallomatkalla. Koska kuulin hieman huonosti jalkapallofanien kansoittamalla Barking Roadilla, lupasin palata asiaan heti palattuani Osloon, eli kahden päivän päästä. Jätinkin muutaman viestin sen numeron vastaajaan, josta minulle oltiin soitettu. Minulle ei koskaan soitettu uudestaan. Ilmeisesti se valaanpyynti- tai öljyfirma sai sitten tekijän.
Vaikka rekrytointifirma toimi välikätenä välittäen työntekijöitä asiakasyritykselle, hyviin tapoihin kuuluisi kai kuitenkin vastata soittopyyntöihini. Näin siinäkin tapauksessa että asiakasyritys olisi jo löytänyt tekijän ilmeisen akuuttiin tarpeeseensa. Jos asiakasyritys oli jättänyt informoimatta alihankkijaansa onnistuneesta rekrytoinnista, toimipas se kehnosti, ja sellaisten asiakasyritysten sietäisi saada selkäänsä tai ainakin olla entisiä asiakasyrityksiä.
Kerran sovin tapaamisen konsultin kanssa yhdessä kansainvälisesti tunnetussa rekrytointifirmassa. Olin valmistautunut lähettämällä etukäteen ansioluetteloni. Tästä huolimatta konsultti ei osannut ehdottaa muuta kuin taksin ajamista – sitähän maahanmuuttajamiehet tekevät - vaikka ansioluettelossa ei ollut mainintaa ajokortista. Tietenkin itsetuntoani hiveli konsultin arvio, jonka mukaan ilmiselvästi olen pätevä ihminen, joskin epätoivoani lisäsi hänen jatkohuomionsa, jonka mukaan olen ”ylipätevä”. Ehkä sillä firmalla on varaa pitää töissä alipäteviä konsultteja tai sellaisia, jotka eivät osaa lukea.
Tarvitaanko kielitaitoa vai ei?
Kun yksi konsultti kehottaa minua panostamaan vain sellaisiin työpaikkoihin, joita voin varmastikin ainakin potentiaalisesti saada, toinen taas kehottaa kokeilemaan kepillä jäätä. Kun esimerkiksi julkisen hallinnon virastot ymmärrettävästi edellyttävät erinomaista norjan kielen taitoa (god fremstillingsevne), yksi konsultti antaa ymmärtää olemaan realisti ja toinen konsultti taas ymmärtää antaa. Jos niin sattuisi käymään, että saisin jopin eikä fremstillingsevneni olisi este, kielitaito toki paranisi työn myötä. Sitä odotellessa voisin aina varastaa kollegoitteni työaikaa, kun he joutuisivat oikolukemaan tai kenties uudelleen kirjoittamaan päätösdokumenttejani tai tiedotteitani.
Jos työpaikka toimii taloudellisesti kannattavasti eli järkevästi, eikä esimerkiksi tee rekrytointipäätöksiään sosiaalisin perustein, sillä ei ole varaa sellaisiin rekrytointeihin, joissa kaksi ihmistä tekee yhden työt, mutta heille maksetaan kaksi palkkaa. Ei esimerkiksi jalkapallojoukkueellakaan ole mitään järkeä eikä varaa palkata pelaajakseen ihmistä, joka ei pysty edes kävelemään, ja vaikka pystyisikin sitkeän harjoittelun jälkeen, Maradonaa hänestä ei kuitenkaan taitaisi tulla. Nythän esimerkiksi West Ham on maksanut yli vuoden ruhtinaallista palkkaa kroonisesti nilkkavammaiselle Dean Ashtonille, jolle oikea toimeentulolähde taitaisi olla työkyvyttömyyseläke. Työnantaja ei toki voi yksipuolisesti irtisanoa sopimusta ilman kultaista kädenpuristusta, joka turvaisi Ashtonin loppuelämän lapsineen. Ja palkkasihan Anaheim Mighty Duckskin Tie Domin vain Teemu Selänteen ja Paul Kariyan suoja-aidaksi, vaikka mies ei sanottavammin osannut pelata.
Toki, tässä voisi olla jotakin järkeä jos tulisi otetuksi sisään harjoittelijastatuksella; tällöinkin yleensä työn substanssi opitaan työn myötä. Jos kyse on substanssituntemukseltaan jo valmiiksi aivan ylivoimaisesta kyvystä, tämän kielellisen esitystaidon hiomiseen tuskin käytetään työnantajan aikaa, vaan hänet laitetaan kielikurssille. Näin tosin menetellään käsittääkseni yleensä vain yksityisillä tahoilla, jotka ovat pääkallonmetsästäneet eli headhuntanneet nöyrän kyvyn. Julkisella hallinnolla ole varaa kielikouluttaa työntekijöitään muuta kuin vieraisiin kieliin, eivätkä ne headhunttaa, mitä nyt joskus poliittisin perustein-vähän junttaa.
Kaikkia tuntemiani rekrytointifirmoja, niiden konsultteja ja työnhakukursseja yhdistää kokemukseni perusteella varmuudella ainakin yksi asia: ne lupaavat antaa vinkkejä, ja jopa suoranaisia kanavia niiden piilotyöpaikkojen löytämiseen, joita ei julisteta auki. Ai niin, on niillä toinenkin yhdistävä tekijä: ne jättävät aina ne vinkit tai kanavat kertomatta.
Rekrytointifirmat voivat olla käteviä: ulkoistettu rekrytointi voi helpottaa ainakin työnantajien elämää. Niillä voi olla asiantuntemusta esimerkiksi musteläiskätesteistä ja luonnehoroskoopeista, ja ne vapauttavat työnantajia varsinaisen ydintehtävänsä eli substanssin tuottamiseen. Työnhakijalle ne voivat joissakin tapauksissa antaa buustia, ja editoriaalisia kommentteja ansioluetteloon. Kuitenkin ainakin viimeksi mainittua palvelua saa julkisistakin työnhakupalveluista, ja ensiksi mainittua voi lainata kirjastojen hyllystä kohdasta elämänfilosofia, sieltä Sarasvuon ja Daniel Golemanin Tunneälyn vierestä.
Rekrytointipalveluista ei ole työnhakijalle mitään apua, jos niitä lähestyy avoimin mielin tyyliin ”tarvitsen töitä; mitäs firmoja niitä nyt onkaan ja mitä ne tekevät?” Ei. Kaikki tuntemani rekrytointikonsultit aloittavat työn vasta siinä vaiheessa kun olet ensin itse identifioinut itseäsi kiinnostavia ja potentiaalisia työnantajia. Tabula rasoja rekrytointifirmat eivät työstä. Rekrytointikonsultit eivät ole mentoreita. Ja mikä sitten onkaan rekrytointikonsulttien antama lisäarvo työnhakuprosessissa? Muu kuin itseluottamuksen buustaaminen, beats me.
Sillä hetkellä kun otan yhteyttä rekrytointifirmaan, vaikka vain laittamalla ansioluetteloni tietokantaan, olen kuitenkin heidän asiakkaansa. Asiakkaana edellytän asiakaspalvelua. Asiakkaana voin ainakin periaatteessa valita kenen palveluja käytän, siitäkin huolimatta, että työnhakijana joutuisinkin kääntämään kaikki kivet aikaa ja vaivaa säästelemättä.
Nyt julistankin avoimen rekrytointifirmojen ja –konsulttien myyntipuhekilpailun avatuksi. Miksi minun kannattaa käyttää juuri teidän palveluanne? Mikä on se lisäarvo, jonka saan työnhakuprosessissani palvelunne käyttämisestä? Millä tavalla palvelunne eroavat edukseen muista rekrytointipalveluista?
Myykää itsenne minulle, niin saatan harkitakin tarttuvani houkuttelevimpaan tarjoukseen.
Lahjusta vastaan voin myös ryhtyä teollisuusvakoojaksi, ja täsmentää, mihin nimenomaiseen rekrytointiportaaliin tai-firmaan esimerkkitapaukseni perustuivat. Tästä tiedosta rekrytointifirmat voivat saada kilpailuetua, jotta osaisivat välttää muiden virheitä.
Ulkoistamisen riemu
Ehkä rekrytoinnin yhteydessä sanan firma voi lopultakin korvata sanalla portaali, sillä oma kokemukseni on, että rekrytointifirmat ovat oikeastaan sähköisten hakuportaalien – eli cv-säilöiden – fyysisiä jatkeita, mutta eivätpä oikeastaan sitten muuta. Voi niistä kyniä nyysiä, ja joissakin saa jopa lähdevettä ja kahvia.
Jälkiteollisella aikakaudella ulkoistetaan mahdollisimman paljon sellaisia toimintoja, jotka voi ulkoistaa, jotta jäisi aikaa tuottaa ”substanssia”. Tällaisia ulkoistettavia toimintoja ovat usein paitsi itse tuotanto, monissa tapauksissa myös niin kutsutut back office –palvelut: juristit, tiedotus, kirjanpito, mainonta, rekrytointi ja konsulttien sekalainen seurakunta, jotka voi suomentaa tukipalveluiksi. Jälkiteollisen hyödyketuotannon keskeinen tavara on palvelu, ja jälkiteollisessa tuotannossa ei olla vain ulkoistettu aikaisempia ydintoimintoja vaan myös kehitetty uusia. Ne eivät kaikissa tapauksissa ole vanhojen palveluiden tukipalveluita, vaan usein myös loisia, jotka eivät eläisi ilman substanssin tuottajaa.
Esimerkki näistä uusista toiminnoista on netti- ja puhelinoperaattoreiden käyttäjätuki, jotka voi Suomesta ulkoistaa vaikka Eestiin ja Englannista Intiaan, minne vain, jossa on saatavilla kielitaitoista ja koulutettua mutta halpaa työvoimaa. Rekrytoinninkin voisi ulkoistaa, sillä portaalit voidaan ylläpitää missä tahansa. Tässä onkin yksi ehdotus kahdenkeskisen kaupankäynnin varjolla annettavaksi kehitysavuksi: Suomi voisi lahjoittaa rekrytointiportaaleita esimerkiksi Venäjän suomalaissukuisten kansojen työpaikoiksi ja vastapainoksi saada vaikka kaviaaria.
Michael Perukangas on hakenut parin vuoden ajan töitä Norjassa Oslossa eri rekrytointiyritysten ja niiden verkkoportaalien kautta. Näitä väyliä käyttäen ei työtä kuitenkaan tunnu löytyvän. Perukangas pakinoi rekrytointiyritysten olemassaolon oikeudesta.
Olen hakiessani töitä Oslosta syöttänyt ansioluetteloni kaikkiin tietämiini rekrytointiportaaleihin. Tämä toiminta on poikinut kahdessa vuodessa yhden yhteydenoton puhelimitse ollessani Lontoossa jalkapallomatkalla. Koska kuulin hieman huonosti jalkapallofanien kansoittamalla Barking Roadilla, lupasin palata asiaan heti palattuani Osloon, eli kahden päivän päästä. Jätinkin muutaman viestin sen numeron vastaajaan, josta minulle oltiin soitettu. Minulle ei koskaan soitettu uudestaan. Ilmeisesti se valaanpyynti- tai öljyfirma sai sitten tekijän.
Vaikka rekrytointifirma toimi välikätenä välittäen työntekijöitä asiakasyritykselle, hyviin tapoihin kuuluisi kai kuitenkin vastata soittopyyntöihini. Näin siinäkin tapauksessa että asiakasyritys olisi jo löytänyt tekijän ilmeisen akuuttiin tarpeeseensa. Jos asiakasyritys oli jättänyt informoimatta alihankkijaansa onnistuneesta rekrytoinnista, toimipas se kehnosti, ja sellaisten asiakasyritysten sietäisi saada selkäänsä tai ainakin olla entisiä asiakasyrityksiä.
Kerran sovin tapaamisen konsultin kanssa yhdessä kansainvälisesti tunnetussa rekrytointifirmassa. Olin valmistautunut lähettämällä etukäteen ansioluetteloni. Tästä huolimatta konsultti ei osannut ehdottaa muuta kuin taksin ajamista – sitähän maahanmuuttajamiehet tekevät - vaikka ansioluettelossa ei ollut mainintaa ajokortista. Tietenkin itsetuntoani hiveli konsultin arvio, jonka mukaan ilmiselvästi olen pätevä ihminen, joskin epätoivoani lisäsi hänen jatkohuomionsa, jonka mukaan olen ”ylipätevä”. Ehkä sillä firmalla on varaa pitää töissä alipäteviä konsultteja tai sellaisia, jotka eivät osaa lukea.
Tarvitaanko kielitaitoa vai ei?
Kun yksi konsultti kehottaa minua panostamaan vain sellaisiin työpaikkoihin, joita voin varmastikin ainakin potentiaalisesti saada, toinen taas kehottaa kokeilemaan kepillä jäätä. Kun esimerkiksi julkisen hallinnon virastot ymmärrettävästi edellyttävät erinomaista norjan kielen taitoa (god fremstillingsevne), yksi konsultti antaa ymmärtää olemaan realisti ja toinen konsultti taas ymmärtää antaa. Jos niin sattuisi käymään, että saisin jopin eikä fremstillingsevneni olisi este, kielitaito toki paranisi työn myötä. Sitä odotellessa voisin aina varastaa kollegoitteni työaikaa, kun he joutuisivat oikolukemaan tai kenties uudelleen kirjoittamaan päätösdokumenttejani tai tiedotteitani.
Jos työpaikka toimii taloudellisesti kannattavasti eli järkevästi, eikä esimerkiksi tee rekrytointipäätöksiään sosiaalisin perustein, sillä ei ole varaa sellaisiin rekrytointeihin, joissa kaksi ihmistä tekee yhden työt, mutta heille maksetaan kaksi palkkaa. Ei esimerkiksi jalkapallojoukkueellakaan ole mitään järkeä eikä varaa palkata pelaajakseen ihmistä, joka ei pysty edes kävelemään, ja vaikka pystyisikin sitkeän harjoittelun jälkeen, Maradonaa hänestä ei kuitenkaan taitaisi tulla. Nythän esimerkiksi West Ham on maksanut yli vuoden ruhtinaallista palkkaa kroonisesti nilkkavammaiselle Dean Ashtonille, jolle oikea toimeentulolähde taitaisi olla työkyvyttömyyseläke. Työnantaja ei toki voi yksipuolisesti irtisanoa sopimusta ilman kultaista kädenpuristusta, joka turvaisi Ashtonin loppuelämän lapsineen. Ja palkkasihan Anaheim Mighty Duckskin Tie Domin vain Teemu Selänteen ja Paul Kariyan suoja-aidaksi, vaikka mies ei sanottavammin osannut pelata.
Toki, tässä voisi olla jotakin järkeä jos tulisi otetuksi sisään harjoittelijastatuksella; tällöinkin yleensä työn substanssi opitaan työn myötä. Jos kyse on substanssituntemukseltaan jo valmiiksi aivan ylivoimaisesta kyvystä, tämän kielellisen esitystaidon hiomiseen tuskin käytetään työnantajan aikaa, vaan hänet laitetaan kielikurssille. Näin tosin menetellään käsittääkseni yleensä vain yksityisillä tahoilla, jotka ovat pääkallonmetsästäneet eli headhuntanneet nöyrän kyvyn. Julkisella hallinnolla ole varaa kielikouluttaa työntekijöitään muuta kuin vieraisiin kieliin, eivätkä ne headhunttaa, mitä nyt joskus poliittisin perustein-vähän junttaa.
Kaikkia tuntemiani rekrytointifirmoja, niiden konsultteja ja työnhakukursseja yhdistää kokemukseni perusteella varmuudella ainakin yksi asia: ne lupaavat antaa vinkkejä, ja jopa suoranaisia kanavia niiden piilotyöpaikkojen löytämiseen, joita ei julisteta auki. Ai niin, on niillä toinenkin yhdistävä tekijä: ne jättävät aina ne vinkit tai kanavat kertomatta.
Rekrytointifirmat voivat olla käteviä: ulkoistettu rekrytointi voi helpottaa ainakin työnantajien elämää. Niillä voi olla asiantuntemusta esimerkiksi musteläiskätesteistä ja luonnehoroskoopeista, ja ne vapauttavat työnantajia varsinaisen ydintehtävänsä eli substanssin tuottamiseen. Työnhakijalle ne voivat joissakin tapauksissa antaa buustia, ja editoriaalisia kommentteja ansioluetteloon. Kuitenkin ainakin viimeksi mainittua palvelua saa julkisistakin työnhakupalveluista, ja ensiksi mainittua voi lainata kirjastojen hyllystä kohdasta elämänfilosofia, sieltä Sarasvuon ja Daniel Golemanin Tunneälyn vierestä.
Rekrytointipalveluista ei ole työnhakijalle mitään apua, jos niitä lähestyy avoimin mielin tyyliin ”tarvitsen töitä; mitäs firmoja niitä nyt onkaan ja mitä ne tekevät?” Ei. Kaikki tuntemani rekrytointikonsultit aloittavat työn vasta siinä vaiheessa kun olet ensin itse identifioinut itseäsi kiinnostavia ja potentiaalisia työnantajia. Tabula rasoja rekrytointifirmat eivät työstä. Rekrytointikonsultit eivät ole mentoreita. Ja mikä sitten onkaan rekrytointikonsulttien antama lisäarvo työnhakuprosessissa? Muu kuin itseluottamuksen buustaaminen, beats me.
Sillä hetkellä kun otan yhteyttä rekrytointifirmaan, vaikka vain laittamalla ansioluetteloni tietokantaan, olen kuitenkin heidän asiakkaansa. Asiakkaana edellytän asiakaspalvelua. Asiakkaana voin ainakin periaatteessa valita kenen palveluja käytän, siitäkin huolimatta, että työnhakijana joutuisinkin kääntämään kaikki kivet aikaa ja vaivaa säästelemättä.
Nyt julistankin avoimen rekrytointifirmojen ja –konsulttien myyntipuhekilpailun avatuksi. Miksi minun kannattaa käyttää juuri teidän palveluanne? Mikä on se lisäarvo, jonka saan työnhakuprosessissani palvelunne käyttämisestä? Millä tavalla palvelunne eroavat edukseen muista rekrytointipalveluista?
Myykää itsenne minulle, niin saatan harkitakin tarttuvani houkuttelevimpaan tarjoukseen.
Lahjusta vastaan voin myös ryhtyä teollisuusvakoojaksi, ja täsmentää, mihin nimenomaiseen rekrytointiportaaliin tai-firmaan esimerkkitapaukseni perustuivat. Tästä tiedosta rekrytointifirmat voivat saada kilpailuetua, jotta osaisivat välttää muiden virheitä.
Ulkoistamisen riemu
Ehkä rekrytoinnin yhteydessä sanan firma voi lopultakin korvata sanalla portaali, sillä oma kokemukseni on, että rekrytointifirmat ovat oikeastaan sähköisten hakuportaalien – eli cv-säilöiden – fyysisiä jatkeita, mutta eivätpä oikeastaan sitten muuta. Voi niistä kyniä nyysiä, ja joissakin saa jopa lähdevettä ja kahvia.
Jälkiteollisella aikakaudella ulkoistetaan mahdollisimman paljon sellaisia toimintoja, jotka voi ulkoistaa, jotta jäisi aikaa tuottaa ”substanssia”. Tällaisia ulkoistettavia toimintoja ovat usein paitsi itse tuotanto, monissa tapauksissa myös niin kutsutut back office –palvelut: juristit, tiedotus, kirjanpito, mainonta, rekrytointi ja konsulttien sekalainen seurakunta, jotka voi suomentaa tukipalveluiksi. Jälkiteollisen hyödyketuotannon keskeinen tavara on palvelu, ja jälkiteollisessa tuotannossa ei olla vain ulkoistettu aikaisempia ydintoimintoja vaan myös kehitetty uusia. Ne eivät kaikissa tapauksissa ole vanhojen palveluiden tukipalveluita, vaan usein myös loisia, jotka eivät eläisi ilman substanssin tuottajaa.
Esimerkki näistä uusista toiminnoista on netti- ja puhelinoperaattoreiden käyttäjätuki, jotka voi Suomesta ulkoistaa vaikka Eestiin ja Englannista Intiaan, minne vain, jossa on saatavilla kielitaitoista ja koulutettua mutta halpaa työvoimaa. Rekrytoinninkin voisi ulkoistaa, sillä portaalit voidaan ylläpitää missä tahansa. Tässä onkin yksi ehdotus kahdenkeskisen kaupankäynnin varjolla annettavaksi kehitysavuksi: Suomi voisi lahjoittaa rekrytointiportaaleita esimerkiksi Venäjän suomalaissukuisten kansojen työpaikoiksi ja vastapainoksi saada vaikka kaviaaria.
7.10.2009
Työnhakijana Norjassa
Muuttaessasi toiseen maahan, aloitat työnhakijana tyhjästä. Suomessa hankkimasi kokemukset, todistukset ja suositukset eivät paljoakaan paina. Sinun kannattaa käännättää jo ennen lähtöäsi tärkeimmät työ- ja kurssitodistuksesi sekä opiskelutodistuksesi joko ruotsiksi tai englanniksi, sille kielelle, kumpaa paremmin osaat. Jos sinulla ei ole ajokorttia, hanki se - mieluiten kattavin mahdollinen - sillä se moninkertaistaa työnsaantimahdollisuutesi, ainakin koulutustasi vastaamattomiin töihin, mikäli et ole sitten sattunut työskentelemään Suomessa juuri kuljettajana.
Jos työkokemuksesi Suomesta on lähinnä julkiselta sektorilta, silloin sinun kannattaa miettiä työn substanssia; millaisten asioiden kanssa olet työskennellyt, ja etenkin, mitkä ovat olleet mahdollisia ulkomaankontaktejasi. Onko työssäsi ollut kansainvälinen ulottuvuus? Oletko esimerkiksi työskennellyt EU-projektissa? Työtapa – joka on paljolti päätösdokumenttien, selvityksien ja muistioiden tuottamista - ei ole siirrettävissä sellaisenaan toiseen maahan, sillä julkisessa hallinnossa työskentely edellyttää sujuvaa, natiivitason kielitaitoa. Jollet osaa kirjoittaa norjaa täydellisesti, voit unohtaa julkishallinnolliset työpaikat. Mieti sen sijaan, millaisia kokemuksia ja mitä osaamista saat Suomessa hankkimistasi julkishallinnollisista töistä mukaasi.
Joka tapauksessa, norjaa on käytännössä pakko osata edes sen verran, että pystyt jokapäiväiseen kommunikaatioon. Muuten et voi edes ajaa taksia, kuten erään tunnetun rekrytointifirman konsultti ehdotti.
Jos julkisen hallinnon työt ovat sinulta poissuljettuja, silloin et voi myöskään ajatella työskenteleväsi norjalaisissa järjestöissä; samaten mahdollisuutesi työskennellä tutkijana rajoittuvat yksityiseen sektoriin, ellet sitten satu löytämään kansainvälistä tutkimusprojektia, joka tulee vastaan juuri sopivaan aikaan. Kannattaa tutkia kansainvälisesti suuntautuneita kansalaisjärjestöjä, kuten esimerkiksi Greenpeacea, joissa pärjää englannilla; työnkuvasta riippuen, muut kielet ovat plussaa. Kansalaisjärjestöissä vaan on sellainen vika, että ne ovat sen verta persaukisia, että niiden mahdollisuudet työllistää ovat hyvin rajallisia; kontakteja voit niistä kuitenkin saada.
Laajin toimintakenttä ulkomaalaiselle löytyy yksityiseltä sektorilta. Suomalaisuudesta on etua, jos miettii niitä suomalaisia firmoja, joilla on toimintaa Norjassa, tai vastaavasti niitä norjalaisia firmoja, joilla on toimintaa Suomessa. Suomen kielen lisäksi, ruotsia sujuvasti osaavilla on etulyöntiasema, sillä ruotsia ymmärretään Norjassa yleisesti, ja useissa tapauksissa sitä on oikeus myös käyttää, myös monissa töissä. Ainakin kaupoissa ja ravintoloissa ruotsalaiset ovat paikoitellen enemmistönä.
Tietenkin on hyödyksi osata hyvin englantia; tällöin haku kannattaa rajata niihin firmoihin, jotka toimivat edes osittain Norjan rajojen ulkopuolella, siis joko kansainvälisten konglomeraattien Norjan osastoihin tai ulkomaankauppaa harjoittaviin norjalaisyrityksiin, tai sitten suomalaisten firmojen Norjan filiaaleihin. Etsiessä tällaisia firmoja – ja niistä englanninkielisiä työpaikkoja – hyvänä lähtökohtana voi pitää, että firmalla pitää olla kunnolliset englanninkieliset webbisivut, ja työpaikkailmoituksen tulee olla englanniksi.
Kaikkia työpaikkoja ei kuitenkaan koskaan julisteta auki, jolloin ei myöskään ole työpaikkailmoituksia. Ne pitää etsiä itse. Tässä auttaa Google, erilaiset rekrytointiportaalit – joihin ehkä kannattaa syöttää omat tietonsa, jos vain suinkin on aikaa ja suhteet. Vasta maahanmuuttaneella ei kuitenkaan näitä suhteita voi olla, ja kannattaakin liittyä erilaisiin verkostoihin, kuten LinkedIn tai Xing.
Sitten kun ollaan päästy siihen vaiheeseen, että on löydetty aktuaalinen työpaikka, jota halutaan hakea, Norjassa suositellaan puhelimen käyttöä. Firmassa kannattaa soittaa suoraan sille henkilölle, joka tekee rekrytointipäätöksen ja tehdä itsensä tykö. Vaikka kuinka periaatteellisista syistä katsoisi hienoksi eleeksi opetella maan kieltä, niin kannattaa kuitenkin käyttää englantia, jos ei ole kovin vahvoilla. Ainakin hakemus kannattaa kirjoittaa sillä kielellä, jota parhaiten osaat ; muuten tulet antaneeksi itsestäsi epärealistisen vaikutelman, josta jäät kiinni viimeistään haastattelussa, jos sinne asti pääset.
Rekrytointifirmojen käyttöä en suosittele. Ne osaavat auttaa vain siinä tapauksessa, että sinulla on jo varsin pitkälle jäsentynyt käsitys siitä, mitä haet. Tällöin ei riitä, että tiedät, mitä haluaisit tehdä - esimerkiksi tutkia tai kouluttaa - vaan sinun pitää lisäksi tietää, missä haluaisit tehdä. Jollet ole aikaisemmin toiminut yksityisellä sektorilla, tämä problematiikka voi tuntua vyyhdiltä, josta ei tiedä, mistä päin avaaminen pitää aloittaa, jos ei ole aikaisemmin tullut edes miettineeksi, mitä toimialoja on olemassa, saatikka sitä, millaisia firmoja niillä toimii. Tämän vyyhdin avaamisessa eivät osaa auttaa sen paremmin rekrytointifirmat kuin Anja.
Saattaakin kannattaa palkata työnhakuagentti, jos on varaa, tai henkilökohtainen mentori. Mentorit eivät kuitenkaan puissa kasva. Paras tietämäni keino hankkia norjalaisia kontakteja on mennä heti alusta alkaen mukaan yhdistystoimintaan, esimerkiksi paikalliseen asukasyhdistykseen, harrastuskerhoon tai poliittiseen liikkeeseen.
Jos työkokemuksesi Suomesta on lähinnä julkiselta sektorilta, silloin sinun kannattaa miettiä työn substanssia; millaisten asioiden kanssa olet työskennellyt, ja etenkin, mitkä ovat olleet mahdollisia ulkomaankontaktejasi. Onko työssäsi ollut kansainvälinen ulottuvuus? Oletko esimerkiksi työskennellyt EU-projektissa? Työtapa – joka on paljolti päätösdokumenttien, selvityksien ja muistioiden tuottamista - ei ole siirrettävissä sellaisenaan toiseen maahan, sillä julkisessa hallinnossa työskentely edellyttää sujuvaa, natiivitason kielitaitoa. Jollet osaa kirjoittaa norjaa täydellisesti, voit unohtaa julkishallinnolliset työpaikat. Mieti sen sijaan, millaisia kokemuksia ja mitä osaamista saat Suomessa hankkimistasi julkishallinnollisista töistä mukaasi.
Joka tapauksessa, norjaa on käytännössä pakko osata edes sen verran, että pystyt jokapäiväiseen kommunikaatioon. Muuten et voi edes ajaa taksia, kuten erään tunnetun rekrytointifirman konsultti ehdotti.
Jos julkisen hallinnon työt ovat sinulta poissuljettuja, silloin et voi myöskään ajatella työskenteleväsi norjalaisissa järjestöissä; samaten mahdollisuutesi työskennellä tutkijana rajoittuvat yksityiseen sektoriin, ellet sitten satu löytämään kansainvälistä tutkimusprojektia, joka tulee vastaan juuri sopivaan aikaan. Kannattaa tutkia kansainvälisesti suuntautuneita kansalaisjärjestöjä, kuten esimerkiksi Greenpeacea, joissa pärjää englannilla; työnkuvasta riippuen, muut kielet ovat plussaa. Kansalaisjärjestöissä vaan on sellainen vika, että ne ovat sen verta persaukisia, että niiden mahdollisuudet työllistää ovat hyvin rajallisia; kontakteja voit niistä kuitenkin saada.
Laajin toimintakenttä ulkomaalaiselle löytyy yksityiseltä sektorilta. Suomalaisuudesta on etua, jos miettii niitä suomalaisia firmoja, joilla on toimintaa Norjassa, tai vastaavasti niitä norjalaisia firmoja, joilla on toimintaa Suomessa. Suomen kielen lisäksi, ruotsia sujuvasti osaavilla on etulyöntiasema, sillä ruotsia ymmärretään Norjassa yleisesti, ja useissa tapauksissa sitä on oikeus myös käyttää, myös monissa töissä. Ainakin kaupoissa ja ravintoloissa ruotsalaiset ovat paikoitellen enemmistönä.
Tietenkin on hyödyksi osata hyvin englantia; tällöin haku kannattaa rajata niihin firmoihin, jotka toimivat edes osittain Norjan rajojen ulkopuolella, siis joko kansainvälisten konglomeraattien Norjan osastoihin tai ulkomaankauppaa harjoittaviin norjalaisyrityksiin, tai sitten suomalaisten firmojen Norjan filiaaleihin. Etsiessä tällaisia firmoja – ja niistä englanninkielisiä työpaikkoja – hyvänä lähtökohtana voi pitää, että firmalla pitää olla kunnolliset englanninkieliset webbisivut, ja työpaikkailmoituksen tulee olla englanniksi.
Kaikkia työpaikkoja ei kuitenkaan koskaan julisteta auki, jolloin ei myöskään ole työpaikkailmoituksia. Ne pitää etsiä itse. Tässä auttaa Google, erilaiset rekrytointiportaalit – joihin ehkä kannattaa syöttää omat tietonsa, jos vain suinkin on aikaa ja suhteet. Vasta maahanmuuttaneella ei kuitenkaan näitä suhteita voi olla, ja kannattaakin liittyä erilaisiin verkostoihin, kuten LinkedIn tai Xing.
Sitten kun ollaan päästy siihen vaiheeseen, että on löydetty aktuaalinen työpaikka, jota halutaan hakea, Norjassa suositellaan puhelimen käyttöä. Firmassa kannattaa soittaa suoraan sille henkilölle, joka tekee rekrytointipäätöksen ja tehdä itsensä tykö. Vaikka kuinka periaatteellisista syistä katsoisi hienoksi eleeksi opetella maan kieltä, niin kannattaa kuitenkin käyttää englantia, jos ei ole kovin vahvoilla. Ainakin hakemus kannattaa kirjoittaa sillä kielellä, jota parhaiten osaat ; muuten tulet antaneeksi itsestäsi epärealistisen vaikutelman, josta jäät kiinni viimeistään haastattelussa, jos sinne asti pääset.
Rekrytointifirmojen käyttöä en suosittele. Ne osaavat auttaa vain siinä tapauksessa, että sinulla on jo varsin pitkälle jäsentynyt käsitys siitä, mitä haet. Tällöin ei riitä, että tiedät, mitä haluaisit tehdä - esimerkiksi tutkia tai kouluttaa - vaan sinun pitää lisäksi tietää, missä haluaisit tehdä. Jollet ole aikaisemmin toiminut yksityisellä sektorilla, tämä problematiikka voi tuntua vyyhdiltä, josta ei tiedä, mistä päin avaaminen pitää aloittaa, jos ei ole aikaisemmin tullut edes miettineeksi, mitä toimialoja on olemassa, saatikka sitä, millaisia firmoja niillä toimii. Tämän vyyhdin avaamisessa eivät osaa auttaa sen paremmin rekrytointifirmat kuin Anja.
Saattaakin kannattaa palkata työnhakuagentti, jos on varaa, tai henkilökohtainen mentori. Mentorit eivät kuitenkaan puissa kasva. Paras tietämäni keino hankkia norjalaisia kontakteja on mennä heti alusta alkaen mukaan yhdistystoimintaan, esimerkiksi paikalliseen asukasyhdistykseen, harrastuskerhoon tai poliittiseen liikkeeseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)