Olen porvoolaistunut vihreä kaupunkimetsäaktivisti, kaupunkisosiologi ja -maantieteilijä, sienestyksen, musiikin ja kirjoittamisen amatööri, jalkapallon moniharrastaja, isä, ulkoilija ja hyötyliikkuja. Olen yksin itse vastuussa blogini aineistoista ja mielipiteistä. Aineiston lainaaminen ilman lupaa kielletty.

7.10.2009

Työnhakijana Norjassa

Muuttaessasi toiseen maahan, aloitat työnhakijana tyhjästä. Suomessa hankkimasi kokemukset, todistukset ja suositukset eivät paljoakaan paina. Sinun kannattaa käännättää jo ennen lähtöäsi tärkeimmät työ- ja kurssitodistuksesi sekä opiskelutodistuksesi joko ruotsiksi tai englanniksi, sille kielelle, kumpaa paremmin osaat. Jos sinulla ei ole ajokorttia, hanki se - mieluiten kattavin mahdollinen - sillä se moninkertaistaa työnsaantimahdollisuutesi, ainakin koulutustasi vastaamattomiin töihin, mikäli et ole sitten sattunut työskentelemään Suomessa juuri kuljettajana.

Jos työkokemuksesi Suomesta on lähinnä julkiselta sektorilta, silloin sinun kannattaa miettiä työn substanssia; millaisten asioiden kanssa olet työskennellyt, ja etenkin, mitkä ovat olleet mahdollisia ulkomaankontaktejasi. Onko työssäsi ollut kansainvälinen ulottuvuus? Oletko esimerkiksi työskennellyt EU-projektissa? Työtapa – joka on paljolti päätösdokumenttien, selvityksien ja muistioiden tuottamista - ei ole siirrettävissä sellaisenaan toiseen maahan, sillä julkisessa hallinnossa työskentely edellyttää sujuvaa, natiivitason kielitaitoa. Jollet osaa kirjoittaa norjaa täydellisesti, voit unohtaa julkishallinnolliset työpaikat. Mieti sen sijaan, millaisia kokemuksia ja mitä osaamista saat Suomessa hankkimistasi julkishallinnollisista töistä mukaasi.

Joka tapauksessa, norjaa on käytännössä pakko osata edes sen verran, että pystyt jokapäiväiseen kommunikaatioon. Muuten et voi edes ajaa taksia, kuten erään tunnetun rekrytointifirman konsultti ehdotti.

Jos julkisen hallinnon työt ovat sinulta poissuljettuja, silloin et voi myöskään ajatella työskenteleväsi norjalaisissa järjestöissä; samaten mahdollisuutesi työskennellä tutkijana rajoittuvat yksityiseen sektoriin, ellet sitten satu löytämään kansainvälistä tutkimusprojektia, joka tulee vastaan juuri sopivaan aikaan. Kannattaa tutkia kansainvälisesti suuntautuneita kansalaisjärjestöjä, kuten esimerkiksi Greenpeacea, joissa pärjää englannilla; työnkuvasta riippuen, muut kielet ovat plussaa. Kansalaisjärjestöissä vaan on sellainen vika, että ne ovat sen verta persaukisia, että niiden mahdollisuudet työllistää ovat hyvin rajallisia; kontakteja voit niistä kuitenkin saada.

Laajin toimintakenttä ulkomaalaiselle löytyy yksityiseltä sektorilta. Suomalaisuudesta on etua, jos miettii niitä suomalaisia firmoja, joilla on toimintaa Norjassa, tai vastaavasti niitä norjalaisia firmoja, joilla on toimintaa Suomessa. Suomen kielen lisäksi, ruotsia sujuvasti osaavilla on etulyöntiasema, sillä ruotsia ymmärretään Norjassa yleisesti, ja useissa tapauksissa sitä on oikeus myös käyttää, myös monissa töissä. Ainakin kaupoissa ja ravintoloissa ruotsalaiset ovat paikoitellen enemmistönä.

Tietenkin on hyödyksi osata hyvin englantia; tällöin haku kannattaa rajata niihin firmoihin, jotka toimivat edes osittain Norjan rajojen ulkopuolella, siis joko kansainvälisten konglomeraattien Norjan osastoihin tai ulkomaankauppaa harjoittaviin norjalaisyrityksiin, tai sitten suomalaisten firmojen Norjan filiaaleihin. Etsiessä tällaisia firmoja – ja niistä englanninkielisiä työpaikkoja – hyvänä lähtökohtana voi pitää, että firmalla pitää olla kunnolliset englanninkieliset webbisivut, ja työpaikkailmoituksen tulee olla englanniksi.

Kaikkia työpaikkoja ei kuitenkaan koskaan julisteta auki, jolloin ei myöskään ole työpaikkailmoituksia. Ne pitää etsiä itse. Tässä auttaa Google, erilaiset rekrytointiportaalit – joihin ehkä kannattaa syöttää omat tietonsa, jos vain suinkin on aikaa ja suhteet. Vasta maahanmuuttaneella ei kuitenkaan näitä suhteita voi olla, ja kannattaakin liittyä erilaisiin verkostoihin, kuten LinkedIn tai Xing.

Sitten kun ollaan päästy siihen vaiheeseen, että on löydetty aktuaalinen työpaikka, jota halutaan hakea, Norjassa suositellaan puhelimen käyttöä. Firmassa kannattaa soittaa suoraan sille henkilölle, joka tekee rekrytointipäätöksen ja tehdä itsensä tykö. Vaikka kuinka periaatteellisista syistä katsoisi hienoksi eleeksi opetella maan kieltä, niin kannattaa kuitenkin käyttää englantia, jos ei ole kovin vahvoilla. Ainakin hakemus kannattaa kirjoittaa sillä kielellä, jota parhaiten osaat ; muuten tulet antaneeksi itsestäsi epärealistisen vaikutelman, josta jäät kiinni viimeistään haastattelussa, jos sinne asti pääset.

Rekrytointifirmojen käyttöä en suosittele. Ne osaavat auttaa vain siinä tapauksessa, että sinulla on jo varsin pitkälle jäsentynyt käsitys siitä, mitä haet. Tällöin ei riitä, että tiedät, mitä haluaisit tehdä - esimerkiksi tutkia tai kouluttaa - vaan sinun pitää lisäksi tietää, missä haluaisit tehdä. Jollet ole aikaisemmin toiminut yksityisellä sektorilla, tämä problematiikka voi tuntua vyyhdiltä, josta ei tiedä, mistä päin avaaminen pitää aloittaa, jos ei ole aikaisemmin tullut edes miettineeksi, mitä toimialoja on olemassa, saatikka sitä, millaisia firmoja niillä toimii. Tämän vyyhdin avaamisessa eivät osaa auttaa sen paremmin rekrytointifirmat kuin Anja.

Saattaakin kannattaa palkata työnhakuagentti, jos on varaa, tai henkilökohtainen mentori. Mentorit eivät kuitenkaan puissa kasva. Paras tietämäni keino hankkia norjalaisia kontakteja on mennä heti alusta alkaen mukaan yhdistystoimintaan, esimerkiksi paikalliseen asukasyhdistykseen, harrastuskerhoon tai poliittiseen liikkeeseen.

Ei kommentteja: