Olen porvoolaistunut vihreä kaupunkimetsäaktivisti, kaupunkisosiologi ja -maantieteilijä, sienestyksen, musiikin ja kirjoittamisen amatööri, jalkapallon moniharrastaja, isä, ulkoilija ja hyötyliikkuja. Olen yksin itse vastuussa blogini aineistoista ja mielipiteistä. Aineiston lainaaminen ilman lupaa kielletty.

29.12.2007

Norjalainen jouluateria
















Norjalainen joululihapannu. Etualalla pinnekjøtt, keskellä Vossakorv ja takana medisterkake.

NORJALAINEN JOULUATERIA

Norjalainen jouluateria koostuu kahdesta välttämättömästä pahasta: pinnekjøttistä ja joululautasesta. Lisäksi voi syödä, eli "spise" meilläkin tuttua lipeäkalaa. Koska kaikkia norjalaisen jouluaterian ainesosia ei voi ostaa suomalaisista ruokakaupoista, helsinkiläinen tapaa mennä etsimään erikoisaineksia Stockmannilta. Koska oletettavasti kaikkia aineksia ei saa sieltäkään, seuraavaksi on luvassa tarkempi kuvaus siitä, mitä nämä tarkoittavat, ja miten nämä aterian osat voi koostaa Suomesta saatavilla elintarvikkeilla:

VAROITUS: NORJALAINEN JOULUATERIA EI SOVELLU KASVISSYÖJILLE!

PINNEKJøTT ELI TIKKULIHA

Pinnekjøtt, eli suomeksi "tikkuliha" voi kuulostaa leikkiruoalta, mutta kyse on lyhyesti suolatuista ja kuivatuista lampaanluista, joita liotetaan vedessä n. vuorokauden. Tämän jälkeen suuren kasarin pohjalle kootaan limittäin sijoitetuista "pinneistä" eli puutikuista alusta, eräänlainen haudutusritilä, ja kasariin laitetaan vettä sen verran, että päällimmäinen tikkukerros ei aivan peity. Tikkuaineksia voi mennä itse repimään esimerkiksi Keskuspuiston puista - jos eivät viranomaiset tai Ei enää palaakaan Keskuspuistosta -kansalaisliike huomaa - koska Suomessa ei myytäne valmiita tikkuja avuttomille tai metsättömille.

Tikkulihan annetaan hautua kasarissa miedolla lämmöllä n. 2-3 tuntia, kunnes liha on niin kypsää, että se irtoaa luista käytännössä itsestään. Nimestään huolimatta, tikkuliha ei ole lasten ruokaa. Lampaanlihalla on omanlaisensa maku, puhumattakaan tuoksusta, ja sitä ei suositella heikkohermoisille, etenkin kun tässä tapauksessa lampaanlihan luonnollista aromia vahvistetaan vain suolalla, pippurilla ja muskottipähkinällä. Lampaanlihan makua pehmentämään suositellaan valkoista kastiketta; perinteinen suomalainen sipulikastike kelpaa mainiosti.

Tikkulihan kerakkeiksi suositellaan keitettyjä manteliperunoita, lanttulaatikkoa ja Vossakorv -nimistä lihamakkaraa. Tosin en ymmärrä, miksi norjalaiset kutsuvat tässä tapauksessa makkaraa nimellä korv kun se on muuten pølse, mutta kyse on siis norjalaisesta sekalihamakkarasta, jolla on ruotsalainen nimi. Vossakorvin voi hyvin korvata esimerkiksi Wilhelmillä tai Kabanossilla. Pinnekjøttin lisäkkeeksi soveltuu (toim. huom.) erityisen hyvin punakaali, jonka valmistusohje seuraa edellä ja lanttulaatikon sijasta voi käyttää mitä hyvänsä juureslaatikkoa.

JULETALLERKEN ELI JOULULAUTANEN

Joululautanen tulee koostaa medisterkakesta, joulumakkarasta, ribbestä, manteliperunoista ja ruskeasta kastikkeesta. Lisäksi suositellaan lisäkkeiksi hapankaalia ja punakaalia. Hapankaaliksi käy mainiosti Suomesta saatava hapankaali, ja punakaalin voi kokeiluhenkinen valmistaa itse, ja Suomessa Noras Hjemmelagede Rødkålin puutteessa onkin pakko.

Punakaali (1 kg) pestään, kuoritaan ja pilkotaan. Kiloa kohti raastetaan n. kolme omenaa. Kaali ja omena paistetaan suolalla (1 1/2 tl) ja kuminalla (2 tl) maustetussa voissa. Lisätään vettä tai lihafondia tai -lientä 4 desilitraa kaalikiloa kohti. Keitetään tunti ja/tai kunnes kaali on pehmentynyt. Maustetaan vielä suolalla, pippurilla ja appelsiinimehulla maun mukaan.

Medisterkaket ovat porsaanlihasta tehtyjä suurehkoja vaaleita lihapyöryköitä, joiden maku muistuttaa siskonmakkaraa. Nimensä mukaisesti, niissä on paljon ihraa, eli "isteriä". Joulumakkaroiksi käyvät mitkä hyvänsä omat suosikkimakkarat, kuten esimerkiksi nakit, jotka paistetaan esimerkiksi medisterkakeja esittävien makkaroiden, kuten siskonmakkaroiden, ryynimakkaroiden - tai nakkien - kera rasvassa 10-15 minuuttia. Samassa huonon lihan sinfoniassa paistetaan ribbe, joka on - aivan oikein arvattu - kylkeä, eli huonoa kinkkua, jossa on mukana läskiä, rustoa ja muita sellaisia osia, joita tavataan jauhaa esimerkiksi jauhelihaan tai koiranruokaan. Ribben voi korvata kinkulla, ja kannattaa.

Mahdollisia tarjouksia suomalaisten lihatuotteiden mainossopimuksiksi voi lähettää kirjoittajalle.

GUD JUL!

18.12.2007

Metsän joulurauha Keskuspuistossa 23.12. kello 18
















Kuva: Juha Jakonen

Jo perinteeksi muodostunut 3. Metsän joulurauhan julistaminen Keskuspuistossa sunnuntaina 23.12 kello 18-19 Urheilukadun päässä Lääkärinkadun kulmassa. Järjestäjinä kansalaisliike Ei enää palaakaan Keskuspuistosta ja Meilahden seurakunta. Kirkkoherra Hannu Ronimus puhuu ja Kannelkuoro virittää joululauluilla joulun tunnelmaan. Tarjolla mehua ja pipareita. Vapaa pääsy.

16.12.2007

Mielipiteeni Mustavuoren kaavasuunnitelmasta

Ohessa Helsingin Kaupunkisuunnitteluvirastossa kirjattu mielipiteeni nk. "Pohjois-Vuosaaren" eli Mustavuoren kaavasuunnitelmasta.

Vastustan ns. Pohjois-Vuosaaren, eli Mustavuoren kaavasuunnitelmaa, koska Mustavuoren alue, joka alkaa juuri Pohjois-Vuosaaresta, jatkuen nykyisen Vantaan puolelle Västerkullan kiilan kautta yhtenäisenä ekologisena käytävänä Sipoonkorpeen, on Helsingin itäinen vastine Keskuspuistolle. Se on paitsi Itä-Helsingin tärkein seudullinen virkistysalue, myös luontoarvoiltaan huomattavaksi tunnustettu: se on paitsi Natura-alue, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys Helsy ry:n mukaan Mustavuoren kallioalue on Helsingin merkittävin kallioalue, jolla on myös valtakunnallista merkitystä. Suomen Ympäristökeskus on todennut Mustavuoren kallioalueen arvokkaaksi sekä biologisesti että maiseman suojelun kannalta.

Vetoomuksen alueen säilyttämisen puolesta on allekirjoittanut noin 4500 asukasta. Lisäksi lausunnot alueen luontoarvojen tärkeydestä ovat antaneet Pro Mustavuori-liike, Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri, Vuosaaren Asukastoimikunta, Vuosaari-Seura ry, Vuosaari-Säätiö rs, Helsingin Luonnonsuojeluyhdistys ry, Luonto-Liitto ry, Vasemmistoliiton Vuosaaren osasto ry ja Vuosaaren Vihreät ry. Kaavasuunnitelmasta kiinni pitäminen osoittaisi, että asukkaiden, alueen kansalaisjärjestöjen sekä asiantuntijatahojen mielipiteille viitattaisiin kintaalla.

Kaava-alue on syrjässä julkiselta liikenteeltä, joten se tulisi lisäämään yksityisautoilua, joka luultavimmin tulisi kulkemaan jo satamaliikenteenkin ylirasittamaa Niinisaarentietä pitkin. Lisääntyvästä liikenteestä kärsivät paitsi lähialueen asukkaat - myös uudet - ja Mustavuoren lehtometsän herkkä luonto. Mustavuori on Helsingin arvokkain lehtometsä, jossa esiintyy uhanalaisiakin lajeja, kuten ruso-, poimu- ja vuotikankäävät. Lehtolinnustoa alueella edustavat mm. harvinaiset idänuunilintu ja pikkusieppo.

Asukasmäärän lisääntyminen Natura-alueen kupeessa uhkaisi välittömästi Mustavuoren harvinaisia kasvilajeja, kuten korpihohtosammalta (Herzogiella turfacea), joka on luontodirektiivin liitteen II laji. Mustavuori lienee lajin ainoa säilynyt esiintymispaikka Helsingissä. Lisääntyvä asutus lisäisi alueen luonnon kuormitusta ja kuluttaisi herkän kallioalueen maaperää.

Mustavuoren kallioalueen takana kulkee liikuntaviraston ylläpitämä lenkkipolku- ja latuverkosto, jossa ulkoilee vuosittain vähintään 53 000 asukasta, joista huomattava osa tulee Vuosaaren ja sen välittömän lähialueen ulkopuolelta. Alue on tärkein seudullinen virkistysalue muun muassa vuosaarelaisille, mellunkyläläisille, vartiokyläläisille, vesalalaisille, länsimäkeläisille ja rajakyläläisille, mutta sinne tullaan kauempaakin ihailemaan sen upeaa luontoa ja historiallisia kohteita.

Kaupunkisuunnitteluviraston rakentamissuunnitelmat nakertaisivat Mustavuoren aluetta eteläpäästä ja poistaisivat suositun seudullisen ulkoilualueen asukkaitten käytöstä. Rakentamisalueella on myös suojeltuja muinaismuistokohteita, kuten tykkiteitä, jonka kaltaisia Museovirasto on muualla rauhoittanut ja pohjavesialue. Rakentamisen vaikutus pohjaveteen ulottuu välitöntä lähialuetta pidemmälle.

Alueen kaavoituksessa ei myöskään olla noudatettu Maankäyttö- ja rakennuslain henkeä. Maankäyttö- ja rakennuslain tarkoituksena oli taata asukkaille ja muille asianosaisiksi katsotuille lakisääteinen oikeus vaikuttaa kaavoitukseen, mutta käytännössä Helsingin kaupunki pyrkii vaikeuttamaan vaikuttamista, nimetessään kaavatilaisuudet yleisiksi keskustelutilaisuuksiksi alueen tulevaisuudennäkymistä. Maankäyttö- ja rakennuslain lisäksi kaavoitusprosessissa laiminlyödään perustuslain 2.pykälä, jossa ”kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen”.

Samalla rikotaan maankäyttö -ja rakennuslain 54§:ä, jonka mukaan ”Asemakaavalla ei saa aiheuttaa kenenkään elinympäristön laadun heikkenemistä”, koska Pohjois-Vuosaaren kaavaehdotus heikentäisi lähiseudun asukkaiden ulkoilumahdollisuuksia sekä lähiluontoa. Lisäksi rikotaan MRL:n 5§:ä, jonka mukaan ”rakennuksen rakentamisen...tulee soveltua ympäröivän alueen yleisesti noudatettuun rakennustapaan...rakennusten tulee muodostaa kaupunkikuvaltaan sopusuhtainen ja alueen luonnonvarat huomioon ottava kokonaisuus”. Lähialue on kerrostalovaltaista, ja on vaikea nähdä, miten alueelle suunniteltu pientalorakentaminen sopisi alueen muuhun rakennuskantaan.

Edellämainittuihin seikkoihin vedoten - sisältöseikoista mainittakoon alueen arvokas luonto ja sen merkitys seudullisena virkistysalueena sekä menettelytapaseikoista salaileva, MRL:n ja Suomen perustuslain vastainen kaavoitusprosessi - vastustan Pohjois-Vuosaaren kaavasuunnitelmaa sen kaikissa muodoissaan.

Valtiotieteiden maisteri, kaupunkitutkimuksen jatko-opiskelija
Michael Perukangas
Kannelmäki/Oslo

10.12.2007

Horisontin valokuvauskilpailu on ratkennut
















Kivirykelmä Malminkartanon hevoshaasta yliopiston puutarhapalstoille vievän polun varressa. Kuva ei ollut mukana valokuvauskilpailussa.

Keväällä 2007 Kumppanuustalo Horisontissa, Malminkartanossa pidettiin www-työpaja, jonka tarkoituksena oli tuottaa aineistoa Malminkartanon kaupunginosan omalle kotisivulle. Pian kuitenkin huomattiin, että idea tyssää siihen, ettei alueelta ole kuvamateriaalia. Kuvamateriaalin puute ei kuitenkaan koske ainoastaan Malminkartanoa, vaan muutoinkin paikallisen historian säilymiseksi ja paikallisiin tiedotustarpeisiin on saatavilla puutteellisesti kuvia. Idea valokuvauskilpailusta alkoi hautua.

Loppukeväästä ideaa haudutteli kanssani kuvataiteilija, valokuvaaja Kari Konttinen. Päätimme sisällyttää kilpailuun koko Kaarelan alueen, eli Malminkartanon lisäksi Kannelmäen, Hakuninmaan ja Kannelmäen siten, että kilpailualueen rajoina olisivat suunnilleen Kehä ykkönen etelässä, Vantaan raja pohjoisessa, Vihdintie lännessä ja Keskuspuisto idässä.

Kilpailuun "Malminkartano-Kaarela - miljöö, maisema ja tapahtumat" lähti kumppanuustalo Horisontin lisäksi mukaan järjestelytahoiksi paikallislehti Tanotorvi, valokuvausliike Top Shot, kulttuuriyhdistys Perspektiivi ja Kanneltalo, joka pitää kilpailun parhaista töistä näyttelyn.

Kilpailuun osallistui neljätoista kuvaajaa ja kuvien korkean tason ja suuren määrän vuoksi palkittiin yksittäisten kuvien sijasta kolme parhaimman kuvakokoelman esittänyttä kuvaajaa.

Voiton vei Olavi Palokangas, toiseksi sijoittui Asta Pajari ja kolmanneksi tuli Teemu Saloriutta. Lisäksi raati tahtoi antaa kunniamaininnan Eva Packalénille Malminkartanonhuippua esittävälle kuvalle. Kuvassa Malminkartanonhuippu eli jätemäki vertautuu Fuji-vuoreen, ja syksyn väreihin pukeutuneet puut, jotka reunustavat Jäte-jamaa, muistuttavat kirsikkapuita.

5.12.2007

Allekirjoita vetoomus: itsenäisyys vammaisille!

Oikeus itsenäiseen, muiden vapaaehtoisesta hyväntahtoisuudesta riippumattomaan elämään on perusihmisoikeus. Klikkaamalla otsikkoa voit allekirjoittaa vetoomuksen, jossa vaaditaan vaikeavammaisille henkilökohtaista avustajaa.

Lisäksi asian puolesta järjestetään hiljainen tukimielenosoitus itsenäisyyspäivänä 6.12.2007 klo 11.00-12.00 Helsingin Senaatintorilla, Unioninkadun puolella.

4.12.2007

Michael Perukangas på norska

Jeg er en 36-årig sociolog som har flyttat til Oslo p g a familjorsakerna. Jeg har mye erfaring i offentlig forvaltning, forskning, kultur og utdanning. Jeg har begynnt doktoravhandlingen min om byparkene og byskogene og forskjellige, tilmed konflikterende fortolkningar om deres betydning. I jobbet mitt har jeg studert meg Markas og Osloparkenes historia; i tillegg vil jeg konsentrere meg i Helsingfors sentralparken og New York sentralparken.

Jag har lang erfaring fra borgerorganisasjoner, spesielt miljøvernorganisasjoner. Jeg har startet en lokal interesseorganisasjon at verne Helsingfors sentralpark og har varit med i Helsingfors byskogsbevegelse som har målet sitt at verne byskogene i Helsingfors for almänt bruk. Jeg er også en aktiv medlem i det Finska grøna partiet og dets Grønarealarbeidsgrupp og trafikarbeidsgrupp, med målsettingen at produsere informasjon før offentlige besluttet og at forberede de Grønas uttalelser om grøna områden, friluftsliv og trafik, særligt kollektivtransport.

I siste jobbet mitt realiserede jeg miljø - og gjenvinningsprosjekt i nærområden i nettverket med lokale skolor, dagheimer og bibliotek. Jobbet var selvstendigt prosjektarbeid med budsjettansvar. Jeg har også erfaring som ansvarlig prosjektkoordinator i internasjonelle prosjekt som er finansierede av EU. Jeg lær meg lett nye saker, har en kritisk og kreativ innstilling og er flytende meg menskene og kan skape nye nettverk men er også kapabel at jobba selvstendigt.

3.12.2007

Maaria Haikarainen HeVi:n toiminnanjohtajaksi


Helsingin vihreän piiriyhdistyksen hallitus valitsi kokouksessaan 29.11. piiriyhdistyksen uudeksi toiminnanjohtajaksi Maaria Haikaraisen.

Haikarainen on 30-vuotias ympäristötieteilijä, joka toimii tällä hetkellä vihtiläisen kansanedustajan Merikukka Forsiuksen avustajana eduskunnassa. Aiemmin hän on ollut aktiivisesti mukana muun muassa HYYn Vihreiden toiminnassa.

Maaria Haikarainen aloittaa varsinaisen työnsä Hevissä vuodenvaihteessa.

Tiedotteen voi lukea myös klikkaamalla otsikkoa.

Lähde: Helsingin Vihreät

28.11.2007

Joukkoliikennetunneli ja hiihtoputki Keskuspuiston alitse


Paloheinästä uuteen, rakennettavaan Kuninkaantammen kaupunginosaan suunnitellaan tunnelia poikittaislinja Jokeri kakkosta varten. Se tulisi lähtemään Myyrmäestä, aloittaen liikenteensä suunnitelmien mukaan 2011. Jokeri kakkonen tulisi näin palvelemaan uuden kaupunginosan asukkaita; kaupunginosan, joka nyt on liikennemotissa: sinne päästäkseen on pakko koukata Vantaan puolelta. Tosin nähtäväksi jää, miten kuntarajojen ylittäminen tullaan ratkaisemaan uudella Jokerilinjalla; Kuninkaantammi tullee olemaan paljolti riippuvainen Myyrmäen palveluista. Ehkä kaikessa hiljaisuudessa valmistellaankin Helsingin ja Vantaan yhdistämistä, mikä olisikin hyvä päätös, etenkin kun ollaan suunnittelemassa Espoon ja Vantaan mieliksi Kehä kakkosta, joka kulkenee suunnilleen uuden bussilinjan reitin suuntaisesti.

Ilmeisesti tarkoituksena on, että Jokeri II toimisi pikabussilinjana kuten Jokeri ykkönenkin; jossakin vaiheessa sen oli tarkoitus olla pikaraitiolinja, joka kulkisi Maununnevan ja Pakilan välin Keskuspuiston alittavassa tunnelissa.

Joukkoliikennetunnelin viereen suunnitellaan myös hiihtoputkea. Jos joukkoliikenteeseen panostaminen onkin hyvää ilmastopolitiikkaa, siinä on tietty ironia, että ensin ihminen pilaa ilmaston, ja kun Etelä-Suomessa ei voi enää hiihtää, sitten rakennetaan hiihtoputki ilmastoa pilaamaan ja sähköä kuluttamaan.

Hesarin keskustelua voi lukea ja osallistua siihen klikkaamalla otsikkoa. Joukkoliikennefoorumin keskusteluun voi osallistua allaolevassa linkkiosoitteessa
http://jlf.fi/f20/351-jokeri-2-a/

24.11.2007

Can clubs like West Ham, Spurs and Newcastle ever eat from the top table?

My article - published at www.sportingo.com - can be viewed by clicking the headline.

Artikkelini - joka on julkaistu osoitteessa www.sportingo.com - voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Artikeln min - publiserat i www.sportingo.com - kan leses gjennom at klicke på rubrikken.

22.11.2007

Niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana

Suomi oli vielä eilen houkuttelevan lähellä kaikkien aikojen ensimmäistä miesten jalkapallon arvokisapaikkaa. Suomi ei ole koskaan ollut näin lähellä kansainvälistä läpimurtoa, ja Suomen jalkapalloilun kansainvälisen tason noususta osoituksena on sekin, että nyt ennätysmäärä suomalaisia pelaa maamme rajojen ulkopuolella ammattilaisina.

Nämä ovat myyttejä, jotka ansaitsevat ravistusta.

Suomi on osallistunut olympiajalkapalloiluun ainakin kolmesti, ja ennen mm-kisojen perustamista, olympialaiset kantoivat epävirallista mm-arvoa. Suomen paras sijoitus olympiajalkapallossa on neljäs.

EM-kisoihin Suomi ei ole ollut niin lähellä aikaisemmin päästä kuin eilen päättyneissä EM-karsinnoissa, totta. MM-kisoissa läheltä piti -tilanteita on sen sijaan sattunut aikaisemminkin. Vuoden 86 MM-kisat, ne, jotka jäivät historiaan Diego Maradonan jumalaisista ja jumalattomista maaleista, olivat meiltä kahden Pohjois-Irlantia vastaan aiheettomasti paitsioina hylätyn maalin päässä. Vuoden -98 MM-kisojen jatkokarsinnoista meidät pudotti akuankkamainen huono tuuri, lisäajan pingpong-maali Unkaria vastaan. Ikuiseksi spekulaatioksi jää, miten meille olisi käynyt jatkokarsinnoissa Jugoslaviaa vastaan; jugothan teurastivat Unkarin kaksiosaisessa jatkokarsintaottelussa yhteismaalein 9-0.

Viimeisen 10 vuoden jalkapallobuumi, jonka tunnetuimpia lähettiläitä ovat olleet Jari Litmanen ja Sami Hyypiä, ei ole mitenkään uutta perua. Jo 80-luvulla jalkapalloilussamme oli eräänlainen minibuumi, tai sitten kyse oli nykyisen buumin aamunkoista. Nykyisen Mestareiden liigan edeltäjän, Mestareiden cupin ottelussa Haka, HJK ja Kuusysi pelasivat varsin hyvin esimerkiksi Juventusta ja Liverpoolia vastaan; Kuusysi putosi vasta puolivälierässä tulevaa mestaria Steaua Bukarestia vastaan täydellä ja lumisella olympiastadionilla, ja Juventuksen otteluohjelmassa ei osattu kirjoittaa Hakan pelaajien nimiä edes sinne päin. Hakassa pelasivat muun muassa Huttunenolavi ja Seta-Le Petter. Uefa-cupissa Mika Aaltosen unelmamaali, "screamer" säikäytti Inter Milania siinä määrin että he tekivät sopimuksen Mika Aaltosen kanssa.

Suomalaisena sitä on niin tottunut vain katsomaan jalkapallon arvokisoja, nauttimaan ensiluokkaisesta urheiluviihteestä ilman kannustuspaineita, ettei sitä oikein osaa olla edes kovin järkyttynyt. Tietysti sellainen tilanne, jossa kisapaikka on kokonaan omissa käsissä, jääden vain yhtä maalia vaille, syö miestä, mutta en oikein osaa eläytyä tällä hetkellä englantilaisten tilanteeseen. Maa, joka keksi jalkapallon, jonka jalkapalloa seurataan kaikkialla, on rannalla kisoista. Rannalle jäi samoin myös uusi kotimaani Norja, jonka jalkapalloa, joka näyttää vanhan koulun alasarjojen brittifutikselta, pitkä päätyyn ja miehet perään, ei katso erkkikään.

Kuluneen sanonnan mukaan jalkapallo on tulosurheilua, ja evoluution myötä joukkuepeli on korostunut yksilöllisen briljanssin sijasta. Kun nyt esimerkiksi katsoo vuoden 74 tai 82 versiota Puolasta, joka molemmissa kisoissa ylsi pronssille latoineen ja riihineen, nykyinen Puola muistuttaa pikemminkin pommisuojaa. Tosin kukaan ei voine väittää, etteivätkö esimerkiksi Brasilia vuoden 70 tai Hollanti vuoden 74 kisoissa olisi pelanneet joukkueina. Heidän asialleen ei toki ollut lainkaan haitaksi se, että heiltä löytyi sellaisia yksilöitä kuin Pele, Rivelino, Jairzinho, Gerson tai Carlos Alberto, tai Hollannilta Krol, Neeskens, Rensenbrink tai Cruyff.

Jos jotain positiivista näistä karsinnoista on hakeminen, ja pitääkin olla, on se, että Suomen ranking-sijoitus on parantunut, ja seuraaviin karsintoihin lähdemme kolmoskorista. Tämä tarkoittaa sitä, että MM-karsinnoissa saamme samaan karsintalohkoon ennakolta vain kaksi itseämme kovempaa joukkuetta. Jos jo nyt voisi esittää toivomuksen, toivoisin seuraaviinkiin karsintoihin samaan karsintalohkoon Portugalia, sillä heitä vastaan osaamme pelata, ja saisimme revanssin. Mieluiten välttäisin Italian, koska he ovat suoritusvarmuuden maailmanmestareita, Hollannin ja Ranskan heidän suuren yksilöllisen taituruutensa takia, Ruotsin ja Venäjän, koska emme pikkuvelikompleksiltamme osaa pelata heitä vastaan ja useimmat entisen itäblokin maat, kuten Romanian, koska ne eivät kiinnosta yleisöä, koska niiden pelaajat ovat tuntemattomia, ja yleisön kannustuksen puuttuessa luovutamme vastustajalle kotikenttäedun.

Vanhojen sotaratsujen - Hyypiän ja ehkä Litmasen - jalat saattavat kestää vielä yhdet karsinnat. Sitten on jo nuorennusleikkauksen aika; tosin uusia hyypiöitä ja litmasia emme saa mistään. Tosin niissä peleissä, joissa olemme olleet ilman Litmasta, koko joukkue on joutunut kasvamaan, koska kun pelillinen johtaja on poissa, kaikkien on tehtävä enemmän töitä. Jääskeläinen pelannee vielä yhdet karsinnat, sitten lienee Jukka Lehtovaaran tai Otto Fredrikssonin vuoro. Keskikentän pelaajatilanteemme on varsin hyvä; Tainio ja Väyrynen ovat kohtuullisia kahden suunnan "box-to-box" -pelaajia, ja heillä on vielä lukuisia pelivuosia edessään, kunhan vain Temen paikat kestävät ja Väykkä pääsee pelaamaan seuraan, jossa hän saa vastuuta, oli tämä seura sitten Real Betis tai real fetissi, Derby tai rugby. Hyökkääjätilanteemme sen sijaan on huolestuttava. Jo kymmenisen vuotta luonnollinen lahjakkuus, Mikael Forssell, on odottanut todellista puhkeamista kukkaan jatkuvien loukkaantumisten hidastettua tahtia. Shefki ja Tintti ovat korkeintaan vaihtoehtoja. Ehkä voisimme kokeilla Hermanni Vuorista ja Jukka Santalaa jo seuraavissa karsinnoissa? Puolustuksessa Tihinen pelaa jälleen kerran elämänsä pelejä, Pasasella on vielä paljon pelivuosia jäljellä, ja Kallio oli karsintojen suurin yllättäjämme. Sen sijaan jälkikasvun tilanne näyttää huolestuttavalta. Markus Halstin kehitys on pysähtynyt, ja Ari Nymanin muutamat flirttailut maajoukkuepaidan kanssa ovat olleet katastrofaalisia.

Suomalainen jalkapallon ystävä voi nyt aloittaa rauhassa ensi kesän EM-kisojen odottelun, ja MM-kisojen karsintalohkojen arvontojen odottelun. Sitä ennen, kauniita unia!

21.11.2007

Kokoelmia, käyttöesineitä ja turhakkeita

Jokaisella lapsella lienee sellainen "kaikkein pyhin", jonne vanhemmilla ei ole mitään pääsyä, jossa säilytetään kaikkein suurimpia salaisuuksia esimerkiksi mahdollisen paon valmistelun varalta. Minulla tuo kaikkein pyhin mahtui kolmeen suureen tulitikkurasiaan, joita on säilytetty lukollisissa kaapeissa.

Jos joku löytäisi nyt tuon kaikkein pyhimpäni - nyt pyhäinjäännöksen - hän saattaisi olla hämillään, eikä tunnistaisi minua siitä. Pyhimpäni sisälsi isäni omatekoiset kalastusvälineet - pari ongenkohoa ja koukkua - sätkäntekovälineet ja houkutusvälineet. Kalastamaan en ole koskaan ryhtynyt, sätkiä en ole koskaan tehnyt ja houkuttelevuuden kanssakin on vähän niin näin.

Houkutusvälineet? Ainoana lapsena halusin itselleni isoveljen, ja suunnitelmanani oli houkutella pihan 4 vuotta vanhempi poika, Keski-Arto isoksiveljekseni. Houkutusvälineet olivat muutama taiteltu paperilappu, johon oli koottu suunnitelmani Keski-Arton houkuttelemiseksi.

Useimpien kulutustutkijoiden mukaan minkä tahansa asian - postimerkkien, pienoismallien, äänilevyjen tai vaikka panssarivaunujen - systemaattinen keräily on lähes yksinomaan miehinen harrastus. Ehkä keräilyn määrittely sitten on myös yksinomaan miehinen harrastus, sillä keräileväthän tytötkin - paperinukkeja, barbivaatteita ja kiiltokuvia.

Luin ruotsalaista naistenlehti Damernas Världiä, jossa oli "aksessuaarispecial", joka sisälsi muun muassa saapikkaita, pussukoita, kellukkeita (eiku kelloja) ja rannerenkuloita, erotukseksi saappaista, laukuista, kelloista ja rannerenkaista, jotka ilmiselvästi ovat hyödyllisiä käyttöesineitä. Muita esimerkkejä aksessuureista voisivat ehkä olla samppanjavispilä ja serviettirengas.

En tiedä, onko sanalle "accessoire" mitään yksiselitteistä suomenkielistä vastinetta, mutta ehkä kyse on tavaroista, jotka omistetaan omistamisen silkasta ilosta ja joita ostetaan ostamisen ilosta, näyttöarvon ollessa käyttöarvoa suurempi. Yleiseurooppalainen sivistyssana "access" viittaa saavuttamiseen; kyse on siis sellaisista tavaroista, jotka ovat saavutettavissa. Useimmille siis kuuraketti tai jalkapallojoukkue eivät ole aksessoreita.

Ehkä aksessuaarion voisi siis kääntää suomeksi sanoilla "kapistus", "tilpehööri" tai "turhake". Ehkä citymaasturit ovat sitten miesten aksessuaareja. Minun aksessuaareitani ovat siis sätkäkone, onkivälineet ja houkutusvälineet. Ehkä kaikki naisten aksessuurit ovat lopulta houkutusvälineitä, siis miesten, ja kun me miehet luulemme olevamme ovelia, kehittäessämme turhakkeita pitääksemme naiset tyytyväisinä pikkuorjinamme, lopulta olemmekin tulleet tehneet itsemme orjiksi.

20.11.2007

Lähevin uusi hallitus

Länsi-Helsingin Vihreät LäHeVi ry:n 15.11. pidetty syyskokous valitsi puheenjohtajakseen Vesa Virrin. Muiksi hallituksen jäseniksi valittiin Kirsikka Bonsdorff, Saara Ilkka, Liisa Lithovius, Hanna-Kaisa Lähde, Harri Liuksiala ja Jani Moliis. Tilintarkastajaksi valittiin Anna Laine ja varatilintarkastajaksi Michael Perukangas.

Onnea kaikille valituille! Edessä on haasteellinen kunnallisvaalivuosi.

10.11.2007

Osallistavaa suunnittelua meillä ja muualla

Agenda 21 on YK:n julistama projekti, jonka tarkoitus on edistää kestävää kehitystä, tukemalla paikallista osallisuutta. Helsingissä Agenda 21:n idean mukaisesti joitakin vuosia sitten perustettiin joitakin paikallisia työryhmiä, jotka eivät kuitenkaan jääneet elämään, ja näyttäisi, että niiden suunnitelmat paikallisen ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän kehityksen edistämiseksi jäivät paperitiikereiksi, eikä vähiten siksi että kaupungin virkamies- ja luottamusmiesjohdossa näyttää puuttuvan visionäärisyyttä ja sen myötä myös halua sitoutua prosessiin. Kun yrityksiltäkin nykyään edellytetään - ainakin paperilla - yhteiskunta- ja ympäristövastuuta, sopisi toivoa, että yhteiskuntakin osoittaisi yhteiskuntavastuuta.

Toisin kuin Helsingissä, Oslossa Agenda 21 otetaan vakavasti. Oslon Sagene-Torshovin Agenda 21 -foorumi toimii pysyvänä ja tunnustettuna oman kaupunginosansa puisto-, kulttuuriperintö- ja osallistamisosastona, eräänlaisena yleisten töiden kansantribuunina. Ryhmään voi ilmoittautua vapaasti, siihen ei ole puoluepoliittisia kiintiöitä. Ryhmä on esimerkiksi kohentanut kaupunginosatalo Sagene samfunnshusetin edessä olevan aukion, Arne Gjestis Plassin, hankkien sinne pingispöytiä, istuimia ja ulkoshakkilaudan, tehden siitä vapaan oleskelun foorumin, juuri sellaisen, joita Helsingistä puuttuu, ollen eräänlainen asukaspuisto. Meillä Helsingissä taas käytetään edellämainittua termiä eufemistisesti, tarkoittaen tosiasiassa leikkipuistoja, joiden tarjonta on lapsi(perhei)lle järjestettyä. Ehkä suomalainen tapa käyttää termiä tavoittelee poliittista korrektiutta, näennäistarjoamalla paikallisille asukkaille näennäisosallistavan paikan?

Kovin hääppöiseltähän Arne Gjestis plass ei näytä, ainakaan harmaana marraskuisena iltana, mutta se kuitenkin toimii kokoontumis- ja puuhapaikkana niin lapsille kuin aikuisillekin.



Lisäksi paikallinen agendaryhmä on masinoinut nimienkeräyskampanjan alueen liikenneolojen turvallistamiseksi ja se suunnittelee alueen historiallisten kohteiden nimikyltittämistä, nostaakseen paikallistuntemusta ja asukkaiden ylpeydentunnetta omasta kotialueestaan. Esimerkkinä tästä voi mainita pitkän ja polveilevan Maridalsveienin, yhden Oslon vanhimmista kaduista, jonne palautetaan mukulakivet.

Maridalsveieniä pohjoiseen Sagene Lunsjbarista (kuvassa näkyvästä pienestä puutalosta vasempaan)



Advokat Dehlis plassin aukio aiotaan myös kohentaa asianajaja Dehli-raukan, kuka lie ollutkaan, arvolle sopivaksi; nyt se on lähinnä holtittoman pysäköinnin raiskaama liikenneympyrä.



Lisäksi ryhmä suunnittelee Torshovin pääkadun, Vogtsgaten jalkakäytävien leventämistä, haluten tehdä siitä siitä moderniin, urbaaniin käyskentelyyn ja oleskeluun soveltuvan shoppailukadun; nykyisellään se on lähinnä ankea liikenneränni.

Sagene-Torshovin paikallisagendaryhmä uskaltaa haaveilla, vaikka kaikista suunnitelmista ei rahan puutteessa tai keskushallinnon priorisointisuunnitelmissa tulisikaan mitään. Ryhmän aikoo palauttaa kymmenisen vuotta pois ollut raitiovaunulinjan. Muistona tästä ajasta ratikkakiskot ovat vielä näkyvillä Sagenen nykyisellään varsin ankealla itä-länsisuuntaisella pääkadulla Arendalsgatalla, jolta ne kääntyvät Bentsebrun sillalle, josta raitiotie jatkuu Torshovin puolelle Vogtsgatalle, jota pitkin nytkin ratikat liikennöivät.

Bentsebrun silta. Tästä ratikka ennen kääntyi Sagenesta Torshovin puolelle.



Agenda 21:n tilaisuudessa paikalla ollut maisema-arkkitehti esitteli suunnitelmiaan kaunistaa Arendalsgata, leventämällä jalkakäytäviä ja istuttamalla kadun varteen puita, tehden siitä "miljøgata" eli ympäristökatu, jonka lukuisilla terasseilla onnelliset sagenelaiset paistattelevat päivää kilvoitellen auringon kanssa.



On hienoa, että uskalletaan haaveilla ja suunnitella kaunista kaupunkia, mutta nähtävästi toisinaan suunnittelijoilta puuttuu realismi ja laskutaito. Nämä tosin puuttuvat suunnittelijoilta usein muutoinkin; inhimillisesti kestävää elinympäristöä suunniteltaessa, historiatietoisuuden ja inhimillisen elämismaailman tuntemuksen puute ovat tosin paljon vakavampia puutteita.

Kavennuksen jälkeen katutilan leveydeksi jäisi 6,25 metriä; nytkin, bussien sivuuttaessa toisensa, katu on jo varsin kapea. Raitiovaunujen kanssa tilanteesta tulisi mahdoton, ei vähiten kadunvarsipysäköinnin takia, sen, joka Kokoomus-Høyren mielestä on välttämätöntä jottei paikallinen elinkeinoelämä kuihtuis pois. Tilaisuudessa väläytettiinkin yhtenä vaihtoehtona ratikkalinjan vetämistä alueen poikki kulkevalle etelä-pohjoissuuntaiselle kokoojakadulle Uelandsgatalle, joka on kaksikaistaisena huomattavasti Arendalsgataa leveämpi.

Uelandsgatan ja Arendalsgatan risteys etelään päin. Uelandsgata on suora, alamäkeen viettävä ränni Oslon keskustaan. Geitmyrsveieninä jatkuva Arendalsgata vie sekin keskustaan.



Uelandsgatan ja Arendalsgatan risteys pohjoiseen päin. Ehkä tästä tulisi kulkemaan Sagenen uusi ratikka?



Oslon keskushallinnon tehtävänä - kuten keskushallinnon tehtävänä aina ja kaikkialla - onkin priorisoida, eli suomeksi, puhaltaa paikallinen puuhastelu poikki. Sageneen voidaan toki tavoitella yhdeksän hyvää ja kahdeksan kaunista, mutta Sagenen ratikka ei kuulu lainkaan Oslon ratikkaohjelmaan.

Vaikka kaikista Sagene-Torshov -agendaryhmän suunnitelmista ei tulisikaan mitään, siitä voitaisiin Helsingissäkin ottaa mallia siinä, miten paikalliset asukkaat otetaan mukaan suunnittelemaan kaupunkiaan. Helsingissä voitaisiin ottaa mallia Sagenesta myös joukkoliikenteen priorisoimisessa; Sagenessa ymmärretään seurata kansainvälisiä kokemuksia siitä, mitä joukkoliikenteen tarjonnan lisääminen tekee yksityisautoilulle. Esimerkiksi Pariisissa yksityisautoilun ajosuoritteiden määrä on jo laskussa. Samalla autojen ajonopeuksia uskalletaan rajoittaa.

Vaikka Suomi on EU:n jäsen ja Norja ei ole, agendaryhmä on mukana EU:n kansalaisten paikallista osallistumista tutkivassa ja kehittävässä People & Politics -hankkeessa. Hanke antaa mahdollisuuksia lainailla parhaita käytäntöjä esimerkiksi vaikka Romaniasta. Suomesta niitä ei kannata lainata, sillä me olemme paitsi ilmastopolitiikan, myös kansalaisosallistumisen kehitysmaa.

Kwakiutl -intiaanit tunnetaan potlatch-rituaalistaan, jossa varallisuus osoitetaan sillä, kuka pystyy tuhoamaan rituaalissa eniten omaisuuttaan. Etenkin pääkaupunkiseudulla, jossa kilpaillaan hyvistä veronmaksajista, tämä ilmenee viheralueiden - kansallis- ja kansalaisomaisuutemme - kaavoituskilpailuna tonttimaaksi.

Nyt on kuitenkin näkyvillä ensimmäisiä merkkejä suunnitteluhegemonian murtumisesta, ottamalla kansalaisetkin mukaan tähän iloiseen kulutusjuhlaan. VR:n edesmenneiden makasiinien tapauksessa tosin asiasta kiinnostuneet kansalaiset osasivat ilmoittautua peijaisiin ihan itse. Nyt asiasta kiinnostuneille on suotu mahdollisuus ilmoittautua mukaan ideoimaan Helsinkiin suunniteltua uutta Kuninkaantammen asuinaluetta, joka tosin tulee perustumaan yksityisautoiluun ja joka - taas - tulee laventamaan määrittelyä siitä, mikä ei oikein ole Keskuspuistoa. Näin kansalaiset otetaan mukaan ainakin oman elinympäristönsä tuhoamiseen. Toivottavasti vastikään kaupunkisuunnittelutoimen apulaiskaupunginjohtajaksi valittu Hannu Penttilä kykenee puhaltamaan tämän potlatchin poikki, tai edes tulisi oikein hyvät potlatch-juhlat!

6.11.2007

Haluatko vaikuttaa ympäristöösi - tervetuloa Länsi-Helsingin Vihreisiin!



Keskustelua tuttavallisessa hengessä Lähevin eduskuntavaalitilaisuudessa viime kevättalvella Munkan Max Cafessa. Löydä kuvasta yksi ministeri!

TERVETULOA LÄNSI-HELSINGIN VIHREIDEN SYYSKOKOUKSEEN!

Jurppiiko sinua lähiseudullesi suunniteltu automarket? Oletko huolestunut koululaisten liikenneturvallisuudesta? Ovatko ulkoilualueet sinulle tärkeitä?

Olet kiinnostunut vaikuttamisesta joko lähiympäristössäsi tai maailmanlaajuisesti, mutta luulet, ettei ääntäsi kuulla puoluepolitiikassa, joka muutenkin on eliittifossiilien salamyhkäistä puuhastelua? Asutko alueella Hesperiankadusta pohjoiseen ja Keskuspuistosta länteen? Jos vastauksesi molempiin kysymyksiin on kyllä, silloin Länsi-Helsingin Vihreät ovat juuri sinua varten. Me otamme kantaa juuri sinua askarruttaviin asoihin, ja meidän äänemme kuuluu. Sinusta riippuu, mihin otamme kantaa ja miten kauas se kuuluu. Jos olet kiinnostunut vaikuttamisesta vaikkapa syksyn kunnallisvaaleissa, silloin olemme sinulle juuri oikea kanava. Aikaansaavalle ihmiselle taivas on auki: voit olla mukana ihan vain kannattamassa hyviä asioita, toimia paikallisyhdistyksen hallituksessa, ja jos todella haluat päästä itse vaikuttamaan, voit pyrkiä kaupunginvaltuustoonkin, sinne, jossa todella päätetään siitä, mistä koulut lakkautetaan ja minne se tielinjaus vedetään. Vihreistä löytyy lukuisia rohkaisevia esimerkkejä siitä, kuinka paikallisista asioista kiinnostumalla voit päästä ensin kaupunginvaltuustoon, sittemmin kansanedustajaksi ja vaikka ministeriksikin; oikeusministeri Tuija Brax on jäsenemme.

Jos olet kiinnostunut esimerkiksi siitä, miten vanhustenhuolto tulevaisuudessa järjestetään tai millaista liikennepolitiikkaa Suomessa harjoitetaan, voi jäsenenämme pyrkiä Vihreän puolueen työryhmiin, joita on perustettu useista eri aiheista, keskustelemaan ja kehittämään yhdessä tulevaisuuden politiikkaa. Meillä erilaisuus on rikkaus, emmekä arvioi ihmisiä heidän uskonnollisen vakaumuksensa, sukupuolensa, ikänsä, ihonvärinsä tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella.

Tervetuloa Länsi-Helsingin Vihreät ry:n syyskokoukseen torstaina 15.11. Lyhty ry:ssä kello 18 (Konala, Tähkätie 4). Paikalle pääsee esimerkiksi busseilla 39, 45 ja 51. Tule vaikuttamaan ja vaihtamaan ajatuksia kansanedustaja Pekka Haaviston kanssa!

Ilmoittautumiset ja mahdolliset erikoisruokavaliotoivomukset voi välittää klikkaamalla "comments".

5.11.2007

Volvon kosto



Tämä se vasta on elämää! Työmatkaruuhkaa Helsingin Hakamäentiellä.

Kun menin Welhoon, eli sähköpostipalvelimeeni, näin muutamia viikkoja sitten uutisotsikon, joka heti herätti mielenkiintoni: "Vantaa vetoaa kehäradan puolesta". On enemmän kuin ironinen paradoksi, että kun yritin avata uutisen, sen lukemisen osittain esti mainosbanneri "Uusi Volvo". Eikö kehäradan tarkoitus ole juuri se, ettei tarvitse ostaa Volvoa? Ehkä Volvo autoilupuolueen - anteeksi siis Kokoomuksen avustamana - janoaa kostoa.

Viimeviikkoisessa Norjan yleisradion, NRK:n paneelikeskustelussa Høyren varapuheenjohtaja totesi vastustavansa tietulleja - ruuhkamaksu Oslossa jo on - koska hänen mielestään lapsiperheillä "ei ole vaihtoehtoja". Miten niin ei ole vaihtoehtoja? Oslossa näkee paljon - paljon Suomea enemmän - polkupyöriin kiinnitettyjä kuomullisia peräkärryjä, joissa pieni lapsi kulkee kätevästi.

Eikö Kokoomus, anteeksi, siis Høyre aina olekin liputtanut yksilönvapauden puolesta, ja tähän vapauteen kuuluu myös vapaus ottaa rento takanoja bussissa, jättäen ruuhkissa kiroilun bussikuskille? Lastenvaunujen kärrääminen matalalattiabussiin tapahtuu yhdessä silmänräpäyksessä, verrattuna autoon. Ensin pitää lapsi ottaa pois vaunuista, installoida turvaistuimeen ja sitten vielä paloitella lastenvaunu tavarasäiliöön. Tänä aikana iloinen bussimatkustaja on jo huitsin Nevadassa.

Vapauteen kuuluu aina myös vastuu; eikö jokaisen yksilön tulisi kantaa oma vastuunsa ilmastonmuutoksen torjumisessa? Mikä ihme siinä autoilussa nyt on niin iloista; istut liikenneruuhkassa etkä pääse minnekään, suljettuna pieneen kopperoon mahdollisesti hermostuneena (liikenneruuhkasta?) parkuvien kakaroiden kanssa?

Meillä - tai siis siellä - Suomessakin taannoin kansanedustaja Päivi Lipponen väitti, että auto on nyt kertakaikkiaan välttämättömyys lapsiperheille. Päivi Lipponen, maksatko autokouluni niin että ehdin saada ajokortin ennen helmikuun laskettua aikaa? Vai pitäisikö puolisoni pakkosteriloida tai vielä syntymätön lapsemme kenties pakkoadoptoida sellaiseen perheeseen, jossa hänelle on luvassa parempi elämisen standardi?

30.10.2007

Älä katso Ben Stilleriä, mene mieluummin rämärullaluistelemaan!

Omistettu Konsta Kuttaperkan muistolle

Lapsuudenkodissani soi usein radio. Erityisesti säätiedotus ja valuuttakurssit olivat hypnoottista kuultavaa, tosin en ymmärtänyt, mitä tarkoitti Bryssel ei-kaupallinen. Miten raha voi olla ei-kaupallista? Eikö sitä käytetä siihen, johon se on suunniteltu, vaihdon merkitsijänä? Säilytetäänkö sitä esimerkiksi Brysselin keskuspankin kassakaapissa, josta sitä ei koskaan oteta ulos? Voiko siitä puhua rahana ylipäätään? Ei-kaupallisen rahan episteeminen status asettuu hyvin kummalliseen valoon. Jos ei rahaa voi käyttää, voiko sen varastaminenkaan olla silloin rikos? Saako siis Brysselin ei-kaupallista rahaa varastaa? Vasta nyt minulle alkaa asia selviinyytymään; kyse onkin ehkä virtuaalisesta rahasta, mitä termiä tosin ei yleisesti tuntenettane tai käyttänettäne, puhumattakaan 30 vuotta sitten.

Oli kyse sitten oravannahasta, velkakirjoista tai seteleistä, rahan vaihtoluonteen ymmärtäminen on välttämätön edellytys rahan käytölle. Kun ymmärtää, että esimerkiksi vaimo maksaa 3 lehmää ja 15 oravannahkaa, rahat eivät voi loppua kesken, sillä ei ole mahdollista hankkia hyödykkeitä sellaisilla lehmillä, joita ei ole. Näin ei myöskään ole vaarana, että kun lähtee ostamaan tavallista Ninaa, Johannaa tai Minnaa, tuleekin takaisin Jennifer Lopezin kanssa, sillä Jennifer Lopezin hankintakustannukset ovat suuremmat kuin tavallisen naisen, puhumattakaan sellaisen ylläpitokustannuksista.

Rahalaitokset eli pankit ja luottoyhtiöt ovat jälkiteollisen hyödyketuotannon haaskalintuja, joiden päätuote eli säästö- ja käyttötilit tosiasiallisesti eivät ole kannattavia rahalaitoksille; sen sijaan kannattavaa on sitoa asiakkaita pitkäkestoisten luottojen ja sijoituksien avulla uskollisiksi orjikseen. Virtuaaliraha tarkoittaa luottokortteja; kukaan ei tosiasiallisesti näe rahan vaihtuvan hyödykkeisiin, mutta
seuraavan kuukauden luottokorttilaskuissa ostotapahtumista saa ikävän muistutuksen, puhumattakaan koroista, joiden maksaminen on tyhmää. Ja puhumattakaan korkojen koroista, joita virtuaalisten rahatuotteiden kuluttaja joutuu maksamaan maksaessaan luottoja pois toisilla luotoilla.

Joissakin työpaikoissa - esimerkiksi sellaisissa, joissa tehdään paljon työmatkoja - työntekijät käyttävät työmatkoillaan luottokortteja, ja työnantaja maksaa kulut takaisin kuitteja vastaan. Paitsi korkoja. Kyse on usein myös sellaisista työpaikoista, jotka salakuljettavat itsensä työntekijöidensä koteihin, pakottaen työntekoon sopimuksenmukaisen työajan ulkopuolella. Kyse on työvoiman kaksoisriistosta; työnantaja varastaa työntekijältä paitsi korot, eli osan heidän sopimussääteisistä tuloistaan, mutta myös osan heidän vapaa-ajastaan.

Älä osta mitään -päivän idea on erinomainen. Ideasta voisi tehdä viikottaisen; jos kotitaloudelle jää kulutukseen laskujen maksun ja verojen jälkeen esimerkiksi 2000 euroa, yksikin päivä viikossa säästää vuodessa noin 3500 euroa. Sen summan voisi huoletta panna vaikkapa makaamaan yhdelle niistä pankkien korkeakorkoisista sijoitustuotteista, tai vaikka panna hyväntekeväisyyteen ilman että koettu elintaso laskisi siitä mitenkään.

Mitä enemmän kaupassa ja tuotannossa on mukana väliportaita, sitä enemmän energiaa ja rahaa kuluu paitsi kaupanteossa, myös tuottamiseen, markkinointiin, brändäämiseen, säilyttämiseen ja kuljetukseen. Kierrätyksen sijasta olisi ekologisinta suosia sisäistä kierrätystä; käytä mahdollisimman paljon vain sellaisia omia tavaroitasi, joita sinulla on jo valmiina. Esimerkiksi joka ilta ei pidä ostaman tai vuokraaman uusia elokuvia, vaan sinä olet kärsivä NRK:n lähes päivittäisestä Ben Stiller-Adam Sandler -tarjonnasta.

Ja jos rullaluistimesi ovat rämät, voit ryhtyä harrastamaan rämärullaluistelua!

23.10.2007

Namusetälibertarismia Oslossa


Trollvannin järvi Grefsenkollenilla.

Kokoomuslaista elämäntapauuslibertarismia Oslossa

Oslon vastaleivottu pormestari, Høyrea - Norjan Kokoomusta - edustava Fabian Stang ilmaisi lauantaisessa Aftenpostenin haastattelussa olevansa huolestunut Oslon kaupunginosien välisistä kuolleisuuseroista. Kun Sagenen kaupunginosassa miesten keskimääräinen eliniänodote on 68 vuotta, vain kolmen-neljän kilometrin päässä länteen, Vinderenenissä miehet elävät keskimäärin 80,4 -vuotiaiksi. Syynä tähän Stang piti sagenelaisten epäterveellistä elämää. He eivät liiku ja ulkoile riittävästi. Stang patistaisikin sagenelaiset kaivamaan kaapista koinsyömät genserinsä, ottamaan suksensa olalle ja pakkaamaan selkäreppuihinsa Quicklunsj-patukoita, ja lähteä samoilemaan Oslomarkan metsiin.

Lisäksi tilastot kertovat, että vinderenläisten vuotuinen keskitulo on 800 000 kruunua (noin 100 000 euroa), kun taas sagenelaisten vuosiansiot jäävät noin 300 000 kruunuun (40 000 euroon). Jos Stang olisi lukenut väestötieteensä, hän olisi kuullut puhuttavan sosioekonomisista kuolleisuuseroista, joita ansiokkaasti on tutkinut Karri Silventoinen. Tällöin selittävänä muuttujana on koulutus, jonka kanssa ansiotaso ja terveystottumukset korreloivat positiivisesti. Jos syy-seuraussuhteita alkaa vielä syvemmälti penkomaan, vanhempien koulutustasosta riippuu aika paljon se, missä määrin heidän lapsensa tulevat kouluttautumaan, miten ruokailemaan ja mitä he arvostavat. Onneksi säännöistä on poikkeuksia; kahden ei-ylioppilaan lapsesta tuli vihainen blogeja tehtaileva, jatko-opiskeleva ammattimainen puolueenhaukkuja, joka ei voi eikä halua syyttää mistään omista mahdollisista puutteistaan vanhempiaan.

Stang peräänkuulutti sagenelaisilta vastuuta omasta elämästään; heidän tulisi joukolla lähteä ylös, ulos ja lenkille. Tietenkään kukaan ei voi kuntoilla toisen puolesta, mutta Stang näytti olevan sitä mieltä, että sagenelaisten onneton tila on syy, ei seuraus. Stangin mielestä sagenelaisten tulisi ottaa mallia onnistujista, eli vinderenläisistä; kenties valtio voineekin sitten kustantaa sagenelaisten citymaasturit, lahjoittaa ne heille eräänlaiseksi tavoiteltavan elämäntavan symbolisiksi catch up-kapistuksiksi, joilla pääsee kätevästi vaikkapa Oslomarkaan. Stangin huolestuneisuudessa on annos luterilaishenkistä moralisointia; kun henki on veltto ja tahtoa ei ole, kehno terveys ja piiputtava kunto ovat suoraa seurausta velttoudesta. Ken ei kuntoile, sen ei elääkään pidä.

Silloin kun minä synnyin - 1971 - suomalaisten miesten odotettu elinikä oli suunnilleen sama kuin sagenelaismiehillä nyt. Muuttoni Suomesta Sageneen oli siis suomalaismieheksi syntymisen kohtalon sinetöitymä. Jos sen sijaan olisin ymmärtänyt muuttaa Vindereniin, olisin ostanut itselleni 12 vuotta lisää elämää. Minulla ei kuitenkaan ollut rahaa, ja niinpä kohtaloni onkin kuolla, vaikkakin ehkä onnellisena, sillä Sagenessa on kivaa, vaikkakin norjalaiskokoomuslaisten mielestä paikalliset asukkaat ovatkin ympäristöriski. Kun Fabian-setä jakeli kunnallisvaalikampanjakarkkeja Ullevålsveienillä, hän varmaankin yritti pelastaa minut joutumasta Sageneen.

Kun (uus)libertaristisesti korostetaan yksilönvastuuta, tämä mahdollistaa ja tästä on seurauksena ihmisten heitteillejättö, väittäen, että heillä on valinnanvapaus, ryhtyäkö oman elämänsä jarisarasvuoiksi vaiko jammusiltavuoriksi. Kokoomuspolitiikka on tehnyt hyvinvointipalveluverkon toimivuuteen luottaneista vähäosaisista asiakkaita, antaen heille vapaan option käyttää tai olla käyttämättä tietoyhteiskunnan asiakkuutta, joka muuten kohta tulee toimimaan muovikortilla, joihin jokaiselle on ladattu vakiomäärä elämää.

Kaikille ei kuitenkaan ole annettu ihan samanlaisia lähtökohtia, sillä mehän olemme yksilöitä, minkä Kokoomus hyvin tietää, myös lähtökohdiltamme. Esimerkiksi moni maahanmuuttaja, etenkin nainen, ei osaa edes lukea, käyttää pankkikorttia tai jonottaa virastoissa; heillä ei ole mitään mahdollisuuksia olla informaatioyhteiskunnan täysipätöisiä jäseniä. Kaupan kassa - hänkin usein maahanmuuttaja - joutuu lukemaan asiakkaalleen kassakuittia tai vingauttamaan hänen puolestaan korttia, tai sitten pannaan integroituneemmat lapset asialle.

Stangin höpsäykseen reagoi näkyvimmin Arbeiderpartiet, eli Norjan demarit. Sopisi toivoa, että Suomessakin Demarit ymmärtäisivät sanoutua irti yliyksilöllistävästä kilpahuudosta ja että he norjalaiskollegoidensa tapaan ymmärtäisivät, että syy tulee ennen seurausta. Helsingissä on kohta aika paha kehottaa onnettomia kaarelalaisia tai maunulalaisia ulkoilemaan Keskuspuistossa, myllypurolaisia Myllypuron metsässä tai vuosaarelaisia Mustavuoressa, sillä niitä ei kohta enää ole.

22.10.2007

Oslon vettä saa taas juoda-Oslovann må drikkes igjen

Oslon vesi- ja viemärilaitoksen ottamissa kokeissa ei ole löytynyt merkkiäkään uusista giardia-loisista. Oslolaiset voivatkin taas ryhtyä juomaan kraanavettä entiseen tapaan. Asia kuitattiin päivän Aftenpostenissa pikku-uutisella, sillä hyvät uutiset eivät kiinnosta siinä missä kauhutarinat, eivätkä myöskään myy.

Oslovann må drikkes igjen

Oslo vann- og avløpsetaten har ikke funnet nye giardia-parasittene, og Osloboerne kan drikke kranevann igjen. Saken fikk ikke samme slags publisitetet enn når man funnet parasittene, fordi gode nyhetene interesserar ikke og seljer ikke.

19.10.2007

Ode vastaan Hannu: toinen näytös

Helsingin Vihreät järjestää maanantaina 22.10. klo 18 Annantalolla, (Annankatu 30) yleisen, yleisölle ja lehdistölle avoimen keskustelutilaisuuden siitä linjasta, jota nyt valittavan Helsingin apulaiskaupunginjohtajan toimialalla vastedes noudatetaan. Keskustelemassa tehtävää hakevat Hannu Penttilä (sd) ja Osmo Soininvaara (vihr). Tilaisuuden juontaa Risto Hietanen Helsingin uutisista.

Paikalle kutsuttiin myös Kokoomuksen edustaja, mutta Kokoomus ei lähetä tilaisuuteen ketään. Syitä tähän voinee jokainen tykönään spekuloida. Joko Kokoomus haluaa jättää moisesta pikkuvirasta kamppailun Vihreiden ja demareiden keskinäiseksi hiekkalaatikkonahisteluksi, tai sitten Kokoomus tosiasiassa on jo lyönyt lukkoon kantansa, tehden kassakaappisopimuksen esimerkiksi sen puolueen kanssa, joka muutoinkin peesailee sitä esimerkiksi kaupunkisuunnittelulautakunnassa. Tällöin sopii olettaa, että sopimukseen oltaisiin koplattu muitakin nimityksiä.

Hesarin blogissa on voinut esittää ehdokkaille kysymyksiä. Kysymyksiä vastauksineen voi lukea klikkaamalla otsikkoa. Jos omaa kysymystäsi ei löydy vastauksineen, kannattaa tulla itse paikalle Annantalolle maanantaina!

Tilaisuuden mainoksen voi nähdä allaolevasta linkkiosoitteesta:
http://www.helsinginvihreat.fi/www/uploads/pdf/kaj-mainos.pdf

18.10.2007

Loisia Oslon juomavedessä - Parasitter i drikkevann i Oslo



Maridalsvannet, josta Oslon kaupunkimetsän pohjoinen osa, Nordmarka alkaa, on oslolaisten juomavesivarasto.

Nord fra Maridalsvannet -hvilket er Oslo-boernes vannlager - begynner den nordlige delen av Oslo byskogen, Nordmarka.

Oslossa pula juomavedestä

Oslossa on juomavedestä löytynyt giardia-loisia, jotka voivat aiheuttaa vakavia sairastumisia. Bergenissä vastaavia loisia löytyi juomavedestä 3 vuotta sitten, jolloin 6000 ihmistä sai eriasteisia vaivoja juomavedestä. Loisten alkuperää vielä tutkitaan, mutta ensimmäiset merkit löytyivät jo lauantaina. Uutinen julkistettiin kuitenkin vasta keskiviikkona, jolloin alkoi pulloveden hamstraus.

Loiset voi eliminoida keittämällä kraanavettä vähintään3 minuuttia; esimerkiksi tavallinen vedenkeitin-käsittely ei riitä. Hampaiden, hedelmien ja vihannestenkin pesuvetenä suositellaan joko keitettyä tai pullovettä.

Drikkevann mangles i Oslo

I Oslo har man funnet giardia-parasitter i drikkevann. Parasittene kan forårsake alvorlige sykedommer. I Bergen fann man tilsvarende parasitter i tre år siden, når 6000 mensker fikk plager av forskjellige slag. Opprinnelsen til parasittene undersøkes fortsatt, men de første signalene av parasittene fanns allerede på lørdag. Nyheten publiserades likevel på onsdagen, og hamstreringen av flaskevann strartade.

Parasittene kan elimineres gjennom at koke springvann i tre minutter; den vanlige vannkokare -handlingen er ikke nok. Som vaskevann for tennerne, fruktene eller grønsakene rekommenderes kokt springvann eller flaskevann.

17.10.2007

Michael Perukangas: EN ÅPEN PRESENTASJON

EN ÅPEN PRESENTASJON

Jeg er en 36-årig sociolog som har flyttat til Oslo p g a familjorsakerna. Jeg har mye erfaring i offentlig forvaltning, forskning, kultur og utdanning. Jeg har begynnt doktoravhandlingen min om byparkene og deres betydning. Jag har lang erfaring fra borgerorganisasjoner. Jeg lær meg lett nye saker og er flytende meg menskene og kan skape nye nettverk men er også kapabel at jobba selvstendigt. Jeg har en kritisk og kreativ innstilling og vil gjerne jobba som forskere eller forskende journalist eller gjøre redegjørelse. Jeg kan jobbe hel- eller deltid og som freelancer i Oslodistrikt. Spesielle interesse mine er politikk, idrett og friluftsliv og kunst, spesiellt musikk.

12.10.2007

Ilmastopolitiikka on rauhanpolitiikkaa



Punainen matto on valmiina. Ketähän se odottaa?

Olin saanut juuri sisäpiiriystäviltäni tekstiviestillä asiantuntijavinkin, että mattoa tulisi pian astumaan USA:n melkein presidentti Al Gore. Odotin kamera kädessä Al Goren saapumista Oslon Rådhusetin eli kaupungintalon pääovista useita tunteja, palellen, nälkäisenä ja kusihätäisenä.



Ja sitten sieltä ulostautuikin vain joukko tällaisia vakavan ja viisaan näköisiä miehiä. ME HALUAMME AL GOREN!



Tämänvuotisen Nobelin rauhanpalkinnon saamisen kunnian Yhdysvaltain entinen varapresidentti Albert "Al" Gore onnistui miltei omimaan hallitustenväliseltä ilmastopaneeli IPCC:ltä, jonka kanssa sen jakoi.

Leikki sikseen, Al Gore on käyttänyt tunnettuuttaan hyväkseen kiitettävällä tavalla, nostaessaan ilmastonmuutoksen yleiseksi keskustelunaiheeksi. Hän, jolla on melkein valta mutta mikrofoni ihan kokonaan, kuunnellaan, ja kuunnellaan vieläkin enemmän nyt kun hänellä on myös kunnia.

Al Gore on nostattanut tietoisuutta maapalloa väistämättä uhkaavasta ilmastonmuutoksesta jo kymmeniä vuosia. Tuomiopäivän profeetta? Ehkä. Vaikkei ilmaston lämpenemistä - johon ihmisen osuutta muutamat tuomaat vieläkin epäilevät - voisikaan kokonaan pysäyttää, muutoksen kulmakerrointa voi kuitenkin hidastaa, ostaa meille ja jälkipolvilleen lisää aikaa. Samalla voi ehkä ostaa hieman lisää aikaa Al Gorelle, jonka epäillään tekevän comebäckin politiikkaan takaovista, joskin paraatisellaisista tätä seuraavissa USA:n presidentinvaaleissa, joissa häntä ei ehkä pidetä ainoastaan enää ehkä tavalliselle kansalle hieman liian fiksuna miehenä vaan messiaana.

Al Gore on kiertänyt eräänlaisena saarnamiehenä, jonka aseina Raamatun sijasta ovat olleet Powerpoint, diaprojektori ja kavereidensa tilastot. Retorisesti Gore on taitava, tosin retoriikan tutkijalle hänen keinonsa ovat helposti läpivalaistavissa. Hän sitoo kuulijansa seuraamaan tarinaa kertomalla sydäntäsärkeviä omakohtaisia tarinoita keuhkosyöpään kuolleesta siskostaan ja miltei auto-onnettomuudessa kuolleesta pojastaan, jotka herättivät Goren tajuamaan - mutta mitä? Kun Gore vetoaa tutkittuun asiantuntijatietoon, hän käyttää episteemisiä modaliteetteja hyväkseen, vakuuttaen kuulijansa asiantuntemuksestaan lisäämällä lähteensä pienellä epiteetillä "my (good old) friend".

Al Goren sanoma on tullut tunnetuksi myös parhaan dokumenttielokuvan oscarin voittaneesta elokuvasta Epämiellyttävä totuus, jonka myös Gore miltei onnistui omimaan. Useimmat tietävät Al Goren elokuvan, mutta harvat sen, että sen on ohjannut Davis Guggenheim. Jutun elokuvasta ja sen esitelleestä Kai Ovaskaisesta - yritys Suomen Al Goreksi - voi lukea tämän blogin juttuarkistosta heinäkuulta (linkki http://perukangas.blogspot.com/2007/07/epmiellyttv-totuus.html).

Oscar-komiteaankin Goren retoriikka puri. Toki ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen ilmiö, ja se koskettaa kaikkia. Sen ehkäisyssä ovat rikkaat maat avainasemassa, mutta eniten se tulee koskettamaan köyhiä. Tässä mielessä kyse onkin kansainvälisestä solidaarisuusprosessista par excellence.



Ylläoleva valokuva osoittaa, että ympäristöpolitiikka todellakin on rauhantyötä. Infotaulun mukaan saasteet tappavat 3 miljoonaa henkeä vuodessa, ja tämäkin arvio taitaa olla alakanttiin. Kuva on englantilaisvalokuvaaja Steve Bloomin luontokuvanäyttelystä "Spirit of the World", joka on esillä Oslon Rådhusetin ja Nobelin rauhankeskuksen välissä. Upeita valokuvia ryydittävät tilastotiedot. Metodi on siis samankaltainen kuin Al Gorella, tuetaan omaa esitystä auktoriteeteilla.

Suomen ilmastopolitiikka on ollut tähän mennessä surkeaa, siellä Albanian ja Valko-Venäjän, näiden demokratian ja uuden teknologian edelläkävijämaiden tasolla. Nyt tosin Matti Vanhanen on yrittänyt kerrankin osoittaa edelläkävijyyttä (ehkä kuiskaajansa Oras Tynkkysen opettamana), ja ilmastosta on tullut Suomessa asia ihan vasta viime viikkoina; ero siinä, missä määrin aiheesta kirjoitetaan Hesarissa verrattuna viime käyntiini Suomessa, on tuntuva. Norjan päälehti Aftenpostenissa asiasta tosin kirjoitetaan päivittäin, ja äskettäisissä kunnallisvaaleissa ilmasto oli jopa kunnallisvaaliteemana, ja SV:n epäillään hävinneen vaalit siksi, että heidän ympäristöministerinsä ei ole onnistunut pitämään oman sektorinsa puolia.



Ylläoleva kuva kertoo, että Lontoossa ruuhkamaksut ovat vähentäneet liikennettä 20% neljässä ja puolessa vuodessa. Tukholmassa ruuhkamaksut ovat vähentäneet liikennettä 10% vaivaisessa vuodessa. Ilmastonsuojelun voisikin aloittaa esimerkiksi säätämällä Helsinkiin tietullit, tai edes ruuhkamaksut.

Suurin yksittäinen syy ilmastonmuutoksen on tuhlaileva luonnonvarojen - etenkin orgaanisten polttoaineiden - käyttö. Allaoleva kuva toteaa, että nyt käytämme öljyä kahdessa viikossa saman verran kuin vuonna 1950 käytettiin vuoden aikana, ja että siitä puolet kuluu liikenteessä. Liikennettä on siis pakko rajoittaa, ja energiaystävällisiä kulkuneuvoja kehitettävä. Saastuttamatonta energiaa on suosittava.

11.10.2007

Ode vastaan Hannu

Kenelle kuuluu Helsinki? Autoille, liike-elämälle vai ihmisille? Hakamäentien työmaata Ilmalan läheltä. Kunnollisten poikittaisten joukkoliikenneyhteyksien puuttuessa, Helsingin kaupunkisuunnittelussa on katsottu autoilijoiden tarpeet ulkoilijoiden tarpeita tärkeämmäksi.

Pekka Korpisen jäädessä eläkkeelle, kaupunkisuunnittelutoimesta vastaavan kaupunginjohtajan paikka menee hakuun. Koska paikka koetaan tärkeäksi; siinä pääsee visioimaan kaupungin kehitystä, ja koska se on perinteisesti kuulunut kaupunginvaltuuston toiseksi suurimmalle ryhmälle, pikkulinnut ovatkin laulaneet, että Korpiselle tätä eläköityisen aikaistamista "suositeltiin". Kunnallisvaalithan koittavat jo vuoden päästä, ja silloin Helsingin toiseksi suurimman valtuustoryhmän paikka on taas haussa.

Helsingin Sanomat järjestää tänään (torstaina) 11.10 tentin kello 17 Sanomatalossa, jossa ehdokkailta voi esittää kysymyksiä heidän kaupunkipoliittisista visioistaan. Kilpailemmeko veronmaksajista Espoon ja Vantaan kanssa hinnalla millä hyvänsä? Tyhjeeneekö tulevaisuuden Helsinki palveluista, jotka siirtyvät laatikkomarketteihin, jolloin siitä tulee autoista vielä nykyistäkin riippuvaisempi? Onko Helsinki c-luokan piilaakso vai maailmanlaajuisesti ihailtava puistokaupunki? Kunnioitammeko Bertel Jungin perintöä vai haluammeko Eliel Saarisen malliin korvata lahdet moottoriteillä ja Alvar Aallon esimerkkiä seuraten, tehdä Helsingin keskustasta kuolleen monumentin?

Ehdokkaat ovat Hannu Penttilä (SDP) ja Osmo Soininvaara (vihr.). Hannu Penttilä on toiminut pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan YTV:n johtajana, kun taas Osmo Soininvaara on entinen peruspalveluministeri, yhteiskunnallinen ajattelija ja innokas joukko- ja kevyen liikenteen puolestapuhuja.

Joskus kieltämättä tuntuu siltä, että YTV onkin lyhennys sanoista yhteistyöttömyysvaltuuttamattomuus. Pääkaupunkiseudun yhteisestä maankäyttöpolitiikasta ei voi edes puhua, joukkoliikenteen käyttö kuntarajojen yli takkuaa ja palvelujen yhteiskäytöstä aletaan vasta pääsemään jyvälle.

Jos ei pääse tämäniltaiseen tilaisuuteen tai omalle kysymykselle ei jää tilaa Kimmo Helistön tai Maija Anttilan tärkeämmiltä kysymyksiltä tai se jää vastausta vailla, Helsingin Vihreät järjestää Annantalolla maanantaina 22.10 toisen tentin. Tästä tilaisuudesta seuraa infoa myöhemmin.

Ehdokkaille voi välittää kysymyksiä oheisen Hesarin otsikkolinkin kautta.

8.10.2007

Energiansäästöviikko 8.-14.10

Tänään alkaa energiansäästöviikko, johon jokainen voi osallistua mitä erilaisimmin tavoin. Kiasman aukiolla järjestetään tänään 19.45-20.15 tapahtuma, jonka sata ensimmäistä osallistujaa saa energiansäästölampun. Valot sammuvat Helsingissä useissa julkisissa kiinteistöissä. Tapahtumaa voi seurata myös internet-osoitteessa www.ylex.fi, mitä ei kuitenkaan suositella, kuten ei myöskään tämän blogin lukemista, sillä se kuluttaa paitsi sähköä, myös silmiä, lopulta vieden arvostelukyvyn, järjen ja liikuntakyvyn. Kotitietokone ja modeemi kuluttavat sähköä, ja parempi onkin tulla paikan päälle Kiasmalle.

Energiansäästöviikkoa voi viettää esimerkiksi luopumalla autosta ainakin viikoksi, ostamalla lähiruokaa, kilpailuttamalla sähköyhtiönsä, tarkistamalla ikkunansa eristeet ja pukeutumalla lämpimästi; viikolle on ennustettu koleita ilmoja, ja erityisesti oma pää kannattaa suojata.

Lisätietoja tapahtumasta Kiasmassa saa klikkaamalla otsikkoa.

4.10.2007

Eläinten viikko 4.-10.10.- Dyruken 4.10-10.10.

Tänään, 4.10. alkaa eläinten suojeluspyhimus Fransiskus Assisilaisen mukaan nimetty kansainvälinen eläinten viikko. Helsingissä tavataan yleensä pitää kissat kiinni, mutta täällä Oslossa näkee jatkuvasti ilmoituksia kadonneista kissoista kaupunkialueella; pitäkää eläimistänne hyvää huolta! Tietenkin kissa nauttii vapaudesta, mutta omat kokemukseni juhannukselta, jolloin palasin Oslosta Helsinkiin etsimään kadonnutta kissaani - joka on nyt täällä Oslossa ja voi paksusti - eivät rohkaise minua suosittelemaan kissan päästämistä ulos kaupungeissa, sillä liikenne voi koitua tottumattomalle kaupunkikissalle surmaksi.

Teholihataloudessa ja turkistarhauksessa poljetaan eläinten oikeuksia, mahdollisuutta toteuttaa omaa olemustaan vapaasti. Alkavalla viikolla voisi pidättäytyä esimerkiksi turkiksien ostosta ja jos ostaa lihaa, olisi suotavaa suosia luomulihaa. Sopisi myös toivoa, että EU kieltäisi härkätaistelut ja että keskiaasialaiseen kansanhupiin, jossa koulutetut kotkat metsästävät susia, puututtaisiin. Tätä kammottavaa "kulttuurimuotoa" voi kauhistella klikkaamalla otsikon alta löytyvää videolinkkiä. Ei, edes kulttuurirelativismin nimissä mitä tahansa perinnettä ei voi hyväksyä!

I dag startar den internasjonelle dyruken, som er nevnt etter Frans av Assisi. I Oslo ser man annonser om et eller annet savnet katt - behold katten din inne i huset!

I kjøttproduksjon og i pelsfarming kan dyrene ikke leve i naturlige omstendigheter. Tyrefekting i Spanien og jakting med ørn i Mellom-Asia er slike kulturtradisjoner man mår forby. Gjennom at klicke på rubriken kan man se på en ørnjaktingsfestival i Kazahkstan.

2.10.2007

Suomessa puoli miljoonaa aikuisiän diabeetikkoa


Tämänpäiväisen uutisen mukaan Suomessa on pian puoli miljoonaa ns. kakkostyypin diabeetikkoa. Kakkostyypin diabetes tarkoittaa sellaista diabetesta, johon sairastutaan aikuisiässä, ja usein sairastuneet eivät itse edes tiedä sairaudestaan. Sairastavien määrä on viimeisen 20 vuoden aikana lisääntynyt noin 70 prosentilla, eli kyse on uudesta kansantaudista.

Kansanterveyslaitoksen johtaja Pekka Puskan mukaan paras aikuisiän diabetesta ehkäisevä keino on riittävä päivittäinen arkiliikunta. Puskan mielestä ihmisiä tulisi rohkaista liikkumaan kaupunkisuunnittelullisin ja liikennepoliittisin keinoin sekä tarjoamalla heille riittävästi liikuntapaikkoja. Puskan mielestä aikuisiän diabetesta ennaltaehkäiseviä keinoja käyttämällä säästetään huomattavia summia terveydenhuollossa.

Helsingin Keskuspuisto, jonka portti on Lääkärinkadun alue, on juuri tuollainen arkiliikuntaan soveltuva, siihen laajalti käytetty ja siihen rohkaiseva alue. Sitä käytetään päivittäin koiranulkoilutukseen ja lenkkeilyyn sen eri muodoissa, sitä käyttävät läheisten koulujen ja päiväkotien lapset luonnossa liikkumiseen ja luontoleikkeihin, siellä hiihdetään talvisin. Lisäksi monien työmatkapyöräreitti kulkee Keskuspuiston läpi, joka päättyessään Lääkärinkadulle muodostaa luontevimman reitin läntisestä Helsingistä keskustaan, pyörätien jatkuessa Urheilukatua pitkin Töölönlahdelle.

Laakson alueella asuu paljon vanhuksia, jotka muuttivat alueelle jo Mannerheimintien aravatalojen valmistuttua pian sotien jälkeen. Jos Mannerheimintien talorivin taakse tulee uusi asuinalue, tämä merkitsee matkan kohtalokasta pitenemistä Keskuspuistoon. Tämä voi olla monille alueen vanhuksille lopullisesti sen vähäisenkin jäljellä olevan toimintakyvyn vievä kuolinisku. Monet vanhuksista liikkuvat ainoastaan saatettuina tai rollaattorilla, minkä voi helposti todeta lenkkeillessään tai pyöräillessään Keskuspuiston lävitse.

Kuten Puska - Suomen arvostetuin ja tunnetuin pitkän linjan kansanterveyden edistäjä - totesi, liikuntaan pitää vaikuttaa kaupunkisuunnittelullisilla, liikennepoliittisilla ja liikuntapoliittisilla keinoilla. Kaupunkisuunnittelullinen keino ehkäistä aikuisiän diabetesta on välttää ihmisten arkiliikunnalle elintärkeiden viheralueiden - kuten Keskuspuiston - uhraamista etuoikeutettujen asuinalueiksi. Liikennepoliittinen keino ehkäistä aikuisiän diabetesta on suosia kevyttä liikennettä, eli esimerkiksi kävelyä, sauvakävelyä, juoksua, koiranulkoilutusta ja juoksemista, omalle kunnolle parhaiten soveltuvia liikuntamuotoja. Tästä tullaankin liikuntapolitiikkaan: on kannatettavaa tukea kaikkea liikuntaa, mutta erityisesti sellaista liikuntaa, joka ei maksa mitään ja jota voi harrastaa omalta kotiovelta. Parhaita paikkoja tällaiseen liikuntaan tarjoavat juuri lähimetsät, kuten Keskuspuisto.

Muutkin arvostetut kansanterveyden asiantuntijat ovat sitä mieltä, että ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon sijoittaminen säästää pitkän pennin ja että juuri lähiviheralueet ovat ensiarvoisen tärkeitä ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa tukevan arkiliikunnan kannalta ja että Helsingissä erityisesti Keskuspuisto on arkiliikunnan kannalta keskeinen alue. Alla UKK-instituutin entisen johtajan, dosentti Mikael Fogelholmin ja dosentti Pertti Mustajoen - maamme johtavan ylipainoasiantuntijan ja aikuisiän diabeteksen tuntijan kannanotot asiasta.

K A N N A N O T T O

Helsingin keskuspuiston alueella suunnitellaan kaavamuutosta ja kerrostalojen rakentamista. Paikka on rakentamiselle ja asumiselle tietysti hyvä, onhan siitä pääsy jopa kävellen sekä ydinkeskustaan että Keskuspuiston ulkoilureiteille.

Keskuspuiston pienintäkään pilkkomista ei kuitenkaan voi pitää hyvänä asiana. Tällä hetkellä Keskuspuisto muodostaa ainutlaatuisen henkireiän, joka ulottuessaan pääkaupungin ydinkeskustasta pitkälle pohjoiseen on kansainvälisestikin ainutlaatuinen. Metsä kaupungissa tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet liikkua, niin kilpajuoksijoille kuin vanhemmalle väelle. Metsä tuo kaupunkiympäristöön myös maisemallista vaihtelua. Se tarjoaa paikan, jonne voi mennä katselemaan, kuuntelemaan ja haistamaan luontoa, sinne voi mennä marjoja ja sieniä poimimaan, koiraa ulkoiluttamaan, lenkkeilemään ja suunnistamaan. Lapsille metsä koulun, päiväkodin tai kodin takana on virikkeitä tarjoava leikkipaikka - Nuori Suomi ry:n tutkimusten mukaan usein jopa suositumpi kuin koulun tai kodin piha.

Kuntien terveydenhuolto on lähivuosina suuren haasteen edessä. Väestön ikääntyminen tuo mukanaan sekä pitkäaikaissairaita että toimintakyvyltään heikentyneitä. Näitä asioita ei voida ratkaista odottamalla ja vastaamalla terveys- ja sosiaalipalvelujen kysyntään - kuntien on reagoitava etukäteen panostamalla terveyttä ja toimintakykyä edistäviin toimiin. Hyvin tärkeää on myös antaa mahdollisuuksia liikkumiseen niille, joilla ei ole kiinnostusta tai mahdollisuutta mennä kovin pitkälle liikkumaan.

Keskuspuisto ja sen eräät ”lonkerot” (esim. Lääkärikadun luo ulottuva alue) ovat sairauksien ehkäisyn kannalta juuri sellaisia liikuntaa lisääviä ympäristöjä, joita muualla maailmassa halutaan rakentaa lisää. Me emme täällä saa näyttää päinvastaista esimerkkiä vain sen takia, että metsää kaavoitusten jälkeenkin jää, vaikkakin vähän kauemmaksi.


Tampereella 24.10.05

Mikael Fogelholm, dosentti
UKK-instituutin johtaja


KANNANOTTO

Lihavuusongelman vakavuuden vuoksi Suomen Akatemia ja Suomalainen lääkäriseura Duodecim järjesti kolmipäiväisen kansallisen ns. konsensuskokouksen Espoossa.

Kokouksen yhteenvetopaneelia johti Peijaksen sairaalan ylilääkäri Pertti Mustajoki, joka on maamme johtavia liikalihavuus- ja diabetesasiantuntijoita.

Seuraavassa professori Mustajoen kannanotto nyt puheena olevan kaavamuutokseen ja rakennushankkeeseen.

Viime viikolla julkistettiin suomalaisten lihavuusepidemiaan liittyvä konsensuslausuma. Jos nykyinen lihomistrendi jatkuu, kansa sairastuu ja terveydenhuollon budjetit ylittyvät. Väestön lihavuuden keskeisenä syynä on ihmisten luontaisen liikkumisen väheneminen.
Konsensuslausuma toteaa, että kuntien tulisi eri tavoin edistää ja helpottaa kuntalaisten luontaista liikkumista. Liikkumismahdollisuuksien lisääminen tulisi ottaa huomioon mm. kaavoituksessa.

Helsingin keskuspuiston alueella Lääkärinkadun varteen suunniteltu kaavamuutos katkaisee erään Keskuspuiston paljon käytetyn kevyen liikenteen reitin. Ratkaisu heikentää ihmisten liikkumismahdollisuuksia, vaikka niitä pitäisi kaikin tavoin lisätä. Ihmisten terveyteen ja liikuntamahdollisuuksiin vedoten vastustan kotikaupunkini suunnitelmia lohkoa Keskuspuistoa ja vähentää ihmisten mahdollisuuksia liikkumiseen.
Helsingissä 3.11.2005
Pertti Mustajoki
professori, ylilääkäri
”Lihavuus - painavaa asiasta painosta” -konsensuskokouksen paneelin puheenjohtaja

Onnea ostamatta

Artikkeli Juha Beurlingin vierailusta Kumppanuustalo Horisontissa nuukuusviikolla on julkaistu alunperin Horisontin www-sivulla www.horisontti.net, ja sen voi lukea myös klikkaamalla otsikkoa.

Onnea ostamatta – Juha Beurling Horisontissa 17.4.2007

Kumppanuustalo Horisontin tiistaikahvivieraana nuukuusviikolla oli Juha Beurling. Juha työskentelee kansanedustajan ja entisen ympäristöministerin Matti Ahteen avustajana sekä eettisen kuluttamisen projektipäällikkönä Suomen kuluttajaliitossa. Tätä taustaa vasten hän tuli esittelemään tutkimustuloksia kuluttamisen ja onnellisuuden välisistä suhteista, voidakseen herätellä Horisontin kahvilaan kokoontuneelle 35 hengen ennätysyleisölle kysymyksiä siitä, mitä itse kukin voisi tehdä säästääkseen luonnonvaroja ja mistä itse kukin lopultakin tulee onnelliseksi.

Hänen monista luottamustehtävistään mainittakoon Villiruusu - Sosialidemokraattinen ympäristöliitto ry:n puheenjohtajuus, Ruoholahti - Jätkäsaari -seura ry:n puheenjohtajuus, SDP:n Itämeri-projektin vetäjyys, Helsingin kaupungin ympäristölautakunnan jäsenyys, Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan neuvoston jäsenyys ja Luonnonvarainneuvoston varajäsenyys. Beurling on myös Helsingin varavaltuutettu ja hän oli ehdolla maalisvaaleissa Helsingissä SDP:n ehdokkaana.

Nyky-yhteiskunnassa yksilön mitaksi nähdään usein kuluttaminen; sanotaan, että kuluttaminen on paitsi täysiarvoisen ihmisyyden mittari, myös keskeisin tapa yksilön itsetoteutukseen. Kuluttamisella erottaudutaan muista, ilmaistaan omia arvostuksia ja omaa elämäntyyliä. Esimerkiksi omalla pukeutumisella voidaan viestiä tiettyyn ryhmään kuulumista, mutta myös elämäntyylejä: puku- ja salkkumies viestii menestystä. Keuhkosyövän voi hankkia nortin sijasta Dunhillilla, ja työmatkaliikennöinnin voi hoitaa Ladan sijasta Lexuksella. Kulutusta korostavat sulassa yhteisymmärryksessä yhteiskuntatieteilijät ja markkinamiehet mutta myös tiedotusvälineet, jotka toimivat ikään kuin epäpyhässä allianssissa.

Indonesian entinen presidentti Sukarno oli todennut, että ennen televisiota hänen kansansa oli onnellista, mutta televisio toi useimmille tavoittamattoman amerikkalaisen unelman kaikkien olohuoneisiin. Joskus mainoksien viesti voi olla epäsuoruudessaan varsin ovela: esimerkiksi auto voidaan esittää onnellisen perhe-elämän sanansaattajaksi, välineeksi, joka on enemmän kuin väline: sillä ei päästä ainoastaan paikasta a paikkaan b, vaan itse asiassa se kuljettaa unelmien luokse, Eldoradoon tai ainakin onnelaan.

Kaikki kulutus ei kuitenkaan suoranaisesti tuhlaile luonnonvaroja, vaan esimerkiksi palveluiden kuluttaminen voi olla ainakin inhimillisesti kestävää. Kotitalousvähennys mahdollistaa sen, että moni voisi ostaa itselleen ja läheisilleen aikaa esimerkiksi teettämällä siivouksen ulkopuolisella palveluyrittäjällä, millä olisi samalla työllistävä vaikutus.

Moni kokee eettisen kuluttamisen vaikeaksi asiaksi, sillä tietoisuus lisää tuskaa. Jokapäiväisestä kauppareissusta voi tulla kieltäymyksien projekti, mitä paremmin tiedostetaan jokaisen tuotteen matka raaka-aineesta kaupan hyllylle. Hyvä alku on jo sekin, että jättää vaikkapa yhden nuudelipaketin ostamatta tai yhden työmatka-ajon ajamatta, ja kilpailuttaa sähköyhtiönsä. Ekologisesti kestävä kuluttaminen on eettistä kuluttamista, ja muutos lähtee lopultakin omista, arkisista ja pienistä valinnoista.

Lisätietoja eettisiin valintoihin:

http://www.eettinenvalinta.fi/

25.9.2007

Vapauksista ja oikeuksista virtuaalimaailmassa


Viimeisen parin viikon aikana olen joutunut mukaan kahteen tapaukseen, joissa mielipiteenilmaisua sähköisillä foorumeilla on koeteltu. Ehkä tarinassa on opetus; kenties vietän liikaa aikaa virtuaalitodellisuudessa. Ehkä internet on minulle liian tärkeä yhteydenpito- ja tiedotusväline.

Olen ottanut ensiaskeleitani sähköisten foorumien keskustelijana 80-90 -lukujen vaihteessa, jolloin otin asiakseni kommentoida kaikkea mikä liikkuu, täysin riippumatta siitä, tiedänkö puheena olevasta asiasta yhtikäs mitään tai pystynkö muutenkaan tuomaan keskusteluihin mitään uutta. Otin tässä projektissa pari kertaa köniinikin, aiheesta, sillä silloin kun ottaa asiakseen kommentoida kaikkea, tulee tuottaneeksi taas lisää tavaraa sähköiseen todellisuuteen, jolloin vastaanottajille tulee infoähky, eivätkä he jaksaa enää neuloa akanoita heinäsuovasta. Käy kuten sadussa entiselle saaliseläimelle: kun tarpeeksi monta kertaa antaa väärän susihälytyksen, kukaan ei tule auttamaan sitten kun susi todellakin tulee.

Minulle sananvapaus on yksi niistä arvoista, joiden puolesta olen valmis taittamaan peistä ja tekemään väsymättömästi työtä. Näen sananvapauden perusihmisoikeutena, oikeastaan alalajina omaan elämänpiiriin vaikuttamisen oikeudelle, sille, jota myös minulle niiiiiin rakas maankäyttö - ja rakennuslaki puolustaa. Samaten kuin ihmisoikeudetkin, myös sananvapaus on erottelematon, kuuluen myös idiooteille, eikä sitä voi menettää paitsi jos on niin vähämielinen ettei kykene itse edustamaan itseään omilla sanoillaan ja teoillaan, jolloin tästä huolehtii uskottu mies (tai nainen).

Samanmieliset tapaavat liittyä toisiinsa, muodostaen yhteisöjä. Tätä lajityypillistä piirrettä takaamaan perustuslaissa on taattu yhteisöjen muodostamisen ja kokoontumisen vapaus. Säännöstä on vain yksi absoluuttinen poikkeus: Suomessa ei ole sallittua perustaa natsistisia yhteisöjä. Itse olen mukana monissa yhteisöissä: eräät niistä ovat virallisia yhdistyksiä, toiset epämuodollisia mutteivat sen vähäpätöisempiä liikkeitä. Tämän lisäksi kuulun useaan kuvitteelliseen ryhmään, joiden perusteella minut voi luokitella: olen esimerkiksi naimisissa oleva eurooppalainen heteroseksuaalinen sosiologimies. Minua, olemistani ja sitä, mikä on minulle tärkeää, mitä edustan, luonnehtivat pikemminkin ne yhteisöt, joihin kuulun vapaaehtoisesti - kuten yhdistykset ja liikkeet kuin ne biologis-kulttuurisen olemukseni reunaehdot, joihin olen syntynyt ja joille en itse voi yhtikäs mitään.

Mielipiteenilmaisemisen tulisi ihannetapauksessa johtaa kommunikaation läpinäkyvyyteen, jolloin kellään ei koskaan olisi pienintäkään epäilyksen tai epätietoisuuden syytä siitä, mitä toinen ajattelee. Tieto on arvausta parempi, ainakin yleensä. Olen ottanut sydämenasiakseni omalta vaatimattomalta osaltani edistää tätä dialogisuutta, oli kyse sitten dialogista puoluepoliittisen päätöksenteon ja kansalaisten, systeemin ja ihmisten, rakenteen ja toiminnan tai vaikkapa eri uskontojen välillä. Minulle ei tietenkään ole suotu mitään kristallipalloa ymmärtää kaikkea kummallista ja joskus ahdistavaakin, mitä vastaani sattuu. Mutta ei se mitään! Olen siinä mielessä libertaristi, että hyväksyn toisten ihmisten vapausoikeudet absoluuttisina niin kauan kuin ne eivät loukkaa toisten ihmisten vapausoikeuksia tai pyhiä arvoja perustavalla tavalla. Oletan ja toivon myös, että myös toinen osapuoli kunnioittaa minun vapausoikeuksiani ja arvomaailmaani vastaavalla tavalla. Kokonaan toinen juttu, tai ainakin seuraava askel onkin suvaitseminen. Suvaitsevaisuutta koetellaan aina silloin kun pitäisi suvaita suvaitsemattomuutta, sillä suvaitsemattomuus voi rajoittaa omaa liikkumavapauttani, mahdollisuuttani harjoittaa omaa suvaitsevaisuuttani.

Olen koettanut edistää dialogisuutta erilaisten yhteisöjen edustamien sähköpostilistojen välillä, samalla suojellen kirjoittajiensa integriteettiä ja intimiteettiä, koska erilaisilla foorumeilla käydään keskustelua erilaisin - usein kirjoittamattomin - diskursiivisin säännöin, ihan taktisistakin syistä. Tämä on ymmärrettävää jos esimerkiksi valmistellaan pommiattentaattia tai vaarattomampaa ja hyväntahtoisempaakin tempausta. Monen sähköpostilistan loukussa on kyse molemminpuolisesta simultaanitulkkauksesta, jossa joskus kuitenkin voi käydä ns. rikkinäinen puhelin -ilmiö: tulee siteeranneeksi jotakuta epätarkasti tai kun suojelee kirjoittajan anonymiteettiä, joutuu ottamaan vastuun edustamansa liikkeen sanomisista itse. Tai sitten onkin vaarana, että edustaessaan kollektiiviä joutuu pyöristämään sanomisiaan, koska tietenkään kaikki eivät ajattele ihan samalla tavalla, jolloin lopulta ei tulekaan sanoneeksi mitään.

Parhaassa tapauksessa dialogisuus lisääntyy, ja uskon vakaasti dialogisuuden yhteisymmärrystä lisäävänä olevan lähtökohtaisesti hyvä asia. Toisaalta voi käydä niin, että ennakkoluulot estävät kommunikaation kun osapuolet ovat linnoittautuneita omiin puolustusasemiinsa. Tässä kuitenkin simultaanitulkin vastuu loppuu: vaikka olisi kuinka kielellisesti ja kulttuurisesti kompetentti tulkitsija, esimerkiksi ydinpommista tai suomalaisen sosialidemokratian mainstreamin nykytilasta ei saa hyvää minkäänlaisella silmänkääntötempulla.

Vaikka kykenenkin jäljittämään, että mahdolliset asiattomat kommentit olisivat tulleet blogiini vaikkapa makedonialaisesta ip-osoitteesta, en kykene kuin ainoastaan spekuloimaan, kuka on kommentin takana. Internet mahdollistaa piiloutumisen nimimerkkien taakse, jolloin on mahdollista päästää suustaan ihan mitä sattuu, koska siitä ei kuitenkaan joudu edesvastuuseen.

Internet mahdollistaa sen, että saan vastuullista sananvapautta puolustavaan blogikirjoitukseeni kommentin, jossa rohkaistaan juuri sen kaltaista toimintaa, josta itse haluan sanoutua irti vaarallisena tai typeränä, ja linkin toiseen blogiin, jossa sananvapauden taakse piiloutuvat karvalakkirasistit sekoittavat rasismin isänmaallisuuteen ja sananvapauden toisten loukkaamiseen. He käyttävät vastuuttomasti tai ainakin valistumattomasti mielipiteenvapautta ohjaten omassa blogissaan muiden samantapaisen ajattelumaailman ja toimintamallit omaksuneiden sylkäisyjä päin virkansa puolesta Suomessa asuvien ihmisten ihmisoikeuksia puolustavia Oikeusministeriön virkamiehiä ja viattomia, sivullisia kansalaisia.

toim.huom.: Yleensä seuraava päivä on edellistä viisaampi. Olen tänään oppinut sen, että ei, en vietäkään mitenkään poikkeuksellisen paljon aikaa netissä, sillä luulin olleeni yksittäinen sananvapauden väärinkäytön uhri. Ennen eilistä olin autuaan tietämätön tämän nyt (vasta?!) sattuneen tapauksen taustoista.

Lapsia ja aikuisia



Kuvassa kirjoittajan kavereita, jotka eivät kirjaimellisesti liity kirjoituksen kuvaamiin tapahtumiin, mutta kuvaavat sitä, kun miehet leikkivät poikia.

Minua on yleensä luultu ikäistäni vanhemmaksi. Kun muutin turvallisesta Rööperistä vaaralliseen Kannelmäkeen, kävellessäni sisään uuden ala-asteen kouluni kansliaan ilmoittautuakseni kolmannelle luokalle, minulta kysyttiin että olenko aivan varma; eikö minun pitäisi ilmoittautua viidennelle luokalle?

Noin 15-vuotiaana, silloin kun kasvava nuori mies vielä kehtaa käydä äitinsä kanssa vaateostoksilla, äidilleni tuli kerran vessahätä. Lähin vessa sattui olemaan ravintola Königissä, jonka aulassa äitini luonnollisten tarpeiden suorittamista odotellessani, minulle miltei alettiin tarjoilemaan. Tavallaan teinipojan itsetuntoa hiveli se, että luulevat äitinsä poikaystäväksi, mutta...

Suunnilleen samoihin aikoihin, matkustaessani sieltä samaisesta, vaarallisesta Kannelmäestä isälleni Urheilukadulle (taisi olla huono sää, muulla ei voi selittää sitä etten taaskin pyöräillyt Keskuspuiston lävitse, juuri siitä, tiedät varmaan, lukija hyvä, jonne ollaan suunnittelemassa kaupunkivilloja). Bussi pysähtyi sille pysäkille joka on heti seuraava siitä kohdasta, jossa kerran oli elokuvateatteri Sininen Kuu (tästä fyysisen ikäni voi tarkistaa) ja kuulin takaviistostani nuorehkon äidin (jopa 15-vuotiaan pojan mielestä nuorehkon äidin, eli ehkä n. 25-vuotiaan) sanovan lastenvaunuilleen, että varmaankin setä auttaa. Vilkuilin ympärilleni enkä nähnyt ketään. Olen edelleenkin ympärillenivilkuiluvaiheessa, 21 vuotta myöhemmin.

Olin näsäviisas lapsi, ja tämä kaikki alkoi siitä kun kerran 3-vuotiaana, vielä rattaissa istuessani kysyin vanhemmiltani, mitä oikein tarkoittaa kun lähi -K-kauppamme ikkunassa luki "Voita tarjouksessa". Nelivuotiaana ymmärsin, että 43-vuotiaat isovanhempani olivat aivan toivottaman vanhoja, ja edelleenkään useat ystävistäni eivät tiedä edes omien vanhempiensa ikää, puhumattakaan isovanhemmistaan. Lapsuuteni loppui - merkityksessä onnellinen tietämättömyys aikuiselämän epämiellyttävistä realiteeteista - kuusivuotiaana vanhempieni erotessa.

Olin peruskoulun tokaluokkalaisena ehdolla tv-näytelmään "Pojasta mieheksi". Johtuneeko siitä, etten saanut roolia, etten edelleenkään ymmärrä mitä Sielun Veljet tarkoittaa laulaessaan "Yö erottaa pojasta miehen", ja olenkin ollut välitilassa 30 vuotta, vaikka olenkin asunut itsellisesti viimeiset kohta 13 vuotta, ja poissa olemasta äitini kokopäivätoiminen riesa kohta 15 vuotta, maksaen aina itse vuokrani ja veronikin jo 20 vuotta.

Olen aina ymmärtänyt aikuisuuden tietyn (tosin itselleni ymmärtämättömissä olevan) henkisen valmiustilan saavuttamiseksi, mikä mahdollistaa tai peräti aikaansaa tiettyjen ulkoisten tuntomerkkien saavuttamisen (tiedättehän, ne rivitalo, Volvo ja kultainen noutaja). Vaikka olenkin naimisissa ja pankin asuntovelallinen, määritelmät tapaavat paeta määrittelijöitä, enkä koskaan ole ottanut standardien kiinniottoyritystä vakavasti.

Tässä eräänä päivänä sain vahvistuksen siitä, että olen edelleenkin, jos en aivan välitilassa, niin ainakin toinen jalka kehdossa ja toinen miltei haudassa. Vierailin Oslon yliopistolla, tarkoituksenani viattomasti ja erityistä huomiota herättämättä, käydä yliopistokirjakaupassa. En onnistunut pääsemään kuin yliopistokampuksen sisäpihalle, kun arviolta kolmannen vuosikymmenensä alkupuoliskolla oleva tyttönen kirjaimellisesti työnsi käteeni opiskelijan starttipaketin, jossa oli karkkia, hammastahnaa, pussikeittoa ja erilaisia kaupallisia tarjouksia. Ilahduin tästä, koska tämä arviontikyvyn traaginen pettäminen osoitti minulle, että henkinen nuorekkuuteni (lue: uusiutumiskykyni ja ennakkoluulottomuuteni) näköjään heijastuu myös ulkoiseen minääni, ja mahdollinen ulkoinen kuluneisuuteni johtuu oletetun rankan opiskelijaelämän viettämisestä.

Tulin Oslon yliopistoon varsin sekavassa mielentilassa. Tulin Ullevaalin sairaalasta, ultraäänikuvauksista, jossa se, jonka olin toki tiennyt jo useita viikkoja, sai empiristinkin ymmärtämään. Minusta tulee isä! Joudun olemaan "mies" jollekin muullekin kuin vaimolleni, mutta toisaalta voin hyvällä omallatunnolla jatkaa leikkejäni, palata poikien taikamaailmaan paitsi kavereideni myös jälkikasvuni kanssa.

20.9.2007

Pyhiä arvoja ja epäpyhiä kuvia

Ruotsalainen, tai oikeastaan ladonialainen taiteilija Lars Vilks teki sen; hän liittyi niihin, jotka sekoittivat sananvapauden pyhien arvojen tahalliseen loukkaamiseen. Tanskalaisessa sanomalehdessä ilmestyi pari vuotta sitten pilakuva, jossa esitettiin islaminuskon pyhä profeetta Muhammed pilkallisessa sävyssä, ja pian tämän jälkeen suomalainen sarjakuva-artisti esitti samantyyppisiä ajattelemattomia artistisia ilmaisumuotoja. Koko Tanskan valtio ja tanskalaisuus joutuivat hetkeksi huonoon valoon islamilaisessa maailmassa, koska lehti, joka pilakuvat oli julkaissut, oli Tanskan tunnetuin sanomalehti. Suomi selvisi omasta kohustaan vähemmällä, koska pilapiirros julkaistiin varsin pienimuotoisessa lehdessä.

Luulisi, että Vilks - joka on perustanut protestiksi ruotsalaista taidepolitiikkaa vastaan virtuaalisen Ladonian valtion - olisi ottanut oppia Tanskan ja Suomen tapahtumista. Mutta ei, hän tahtoi kaivaa ilmeisestikin tahallaan verta nenästään. Tyhmyys ei ole rohkeutta, ellei sitten Vilks oleta saavansa samantyyppistä marttyyrin sädekehää kuin Salman Rushdie, joka varmaankin on moneen kertaan tullut miettineeksi, kannattiko Saatanalliset säkeet päästää ulos. Vaikka sanan-, mielipiteen- ja ilmaisunvapaus ovatkin minulle pyhiä arvoja, niitä tulee käyttää valistuneesti, viisaudella ja vastuullisesti. Erityisen vastuullisesti niitä tulee käyttää valtaapitävien; valitettavasti ainakaan henkilökohtaisen mielipiteen vapaa ilmaiseminen ei edustuksellisessa demokratiassa koske ministereitä tai valtionpäämiehiä.

Jos jonkin aikaa kaikki islaminuskoisiin maihin matkustaneet tanskalaiset saivat kokea olevansa todellisessa vaarassa yhden vähäpätöisen pilapiirtäjän ajattelemattomuuden takia, minä en aio kärsiä oman valtionpäämieheni typeryydestä. Ilmoitankin sanoutuvani yksipuolisesti irti Ladonian kansalaisuudesta. Suomen kansalaisuutta en voi vielä irtisanoa, koska en ole Norjan kansalainen, vaikka puolustusministerimme - jonka sanomisia on kummasteltu Aftenpostenissakin - onkin Suomen suurin turvallisuusuhka. Kuten Toimi Kankaanniemi totesi, Häkämies, Häkämies ja Häkämies.

I will here resign from my citizenship of Ladonia because of the latest artistic project of our State secretary, mr. Lars Vilks. Vilks had violated the sacred values of Muslims by representing Muhammed in a non-favourable fashion and I do want to be connected to activities like this nor to be blamed or objected to any possible threat to my person as a Ladonian citizen. Artistic freedom and freedom of opinion should not be mistaken of stupidity! Freedom of opinion and expression are sacred values to me, but with these go wisdom and responsibility hand in hand. Especially those in power should conduct themselves with the utmost responsibility.

Artikkelissa ei ole kuvitusta, ja tämä ei johdu kunnioituksestani islaminuskoa kohtaan. Klikkaamalla otsikkoa kuitenkin pääsee näkemään, miltä näyttää kiertoliittymäkoira, jolla on Lars Vilksin pää.

Artikeln är inte illustrerad, men genom att klicka på rubriken kan man se Lars Vilks som rondellhund.

This article is not illustrated, and this not due to my respect for Islam. By clicking the headline of this article one can see a dog-figure with a head of Lars Vilks. To be exact, it is not an ordinary dog, but I don't have any idea whatsoever what a "kiertoliittymä" or a "rondell" is in English, let alone a "kiertoliittymäkoira" or a "rondellhund".

18.9.2007

Michael Perukangas på svenska

Marco Michael Perukangas

CURRICULUM VITAE 19.9.2007



PERSONUPPLYSNINGAR
Marco Michael Perukangas, född den 7 mars 1971, Helsinge kommun
Gift


UTBILDNING


Politices magister, Helsingfors universitet 1998. Huvudämne sociologi, biämnen praktisk filosofi och socialpsykologi. Avhandling pro gradu: textanalys om musikkritik i tidningar. Vitsord cum laude approbatur. Doktorandstudier.

FORTBILDNING
WWW -kurs och -verkstad, kurs i bildbehandling i Kumppanuustalo Horisontti (en invånarorganisation i Helsingfors)
Ekonomihanteringsutbildning för ledningen vid Sibelius-Akademin
FEC -kurs (Further Educated with Companies) YmpPro - Samhällsansvar i företagsverksamhet 23.2-30.6.2004. Som tema ISO -standarder, CSR, rapportering om miljö- och samhällsansvar.
Öppen kurs vid Marknadsföringsinstitut i Helsingfors 17.1.-4.2.2005



ARBETSERFARENHET

Projektledare, Kumppanuustalo Horisontti (ett invånarhus i Malmgårds stadsdel i Helsingfors), 1.3.2006-31.7.2007
Projektet "Tehdään kimpassa" (Vi gör det tillsammans), finansierat av Penningautomatföreningen i Finland
Målsättning att främja invånarnas livshantering och stärka deras medborgarfärdigheter
Organisering av smågruppsaktiviteter såsom utflykter och studiebesök, kurser och verkstäder, en filmstudiegrupp och adb-undervisning
Kontakter till media och beslutsfattare
Innehållsproduktion till nätsidorna www.horisontti.net; huvudredaktör för organisationens nyhetsblad

Planerare, Länsstyrelsen i Södra Finlands län, 29.8.-31.12.2002
Bereda beslut om eftermiddagsverksamheten för skolelever, rådgivning till verkstäder finansierade av Europeiska socialfonden (ESF)

Utbildningsplanerare, Sibelius-Akademin, 15.9.2001-31.7.2002
Medverkan vid beredandet av budget, resultatkontrakt och studieplan för avdelningen för pianomusik; planering av individuella studieplaner
Praktisk organisering av avdelningens inträdesförhör och mästarkurser
Planering och koordinering av akademins gemensamma pedagogikundervisning
Kontaktperson för ett samnordiskt ESF-finansierat projekt inom pianopedagogik "Colour Keys Flexible"

Studiesekreterare, fakultetssekreterare, timlärare, Helsingfors Yrkeshögskola Stadia, 15.10.1999-31.5.2004
Föreläsningar inom filosofi och kulturföretagsamhet, korrigering av tenter inom kultur- och kosthållsbranschen
Upprätthålla studieregister för musik, teater och audiovisuell kommunikation; huvudanvändare för studiehanteringsprogrammet Winha
Bereda studieplanerna för medianomer och dramastuderande, planera fristående examina (yrkesprov)
Forskningsbiträde i Tuire Ranta-Meyers intervjubaserade utredning om musikundervisningen

Tjänstemannapraktikant, undervisningsministeriet, avdelningen för allmänutbildning, 19.08.1996-18.11.1996.
Bereda beslut om befriande från religionsundervisning; bereda musikkonservatoriernas statsbidrag
Kontaktperson för Finlands kandidat till EU:s pedagogiska pris (Alcuin Award)
Skriftligt beredningsarbete (PM, tal etc.)



PUBLIKATIONER OCH FORSKNING

Underhåller www-sidor om Helsingfors grönområden "kaupunkimetsaliike.blogspot.com" och dess undersidor

Projektforskare, Nuorisotutkimusverkosto (Nätverket för ungdomsforskning i Finland), 15.5.-15.6.2005
Förutredning om de ungas behov som grupp i trafiken


Forskare, A Head Network -nätverket, - 31.7.2005
Kuluttajasta tuottajaksi (Från konsument till producent) projektplan för Sitra, Jubileumsfonden för Finlands självständighet
Ambience Design -konsortieprojekt med Helsingfors universitet, Tekniska Högskolan, Konstindustriella Högskolan och Åbo Universitet
Utredning för Kiasma (museet för samtidskonst i Helsingfors) om dess marknadsföring och marknadskommunikation
Startrådgivning till enskilda näringsidkare
Redaktionsarbete för Jari Koskinens bok "Kuvien takana" (Bakom bilderna)

Forskare, Helsingfors stad, socialverket, Västra socialcentralen, 24.11.- 19.12.2003, 5.-31.7.2004
Enkätanalys om kundtillfredsställelsen med stadens trafikservice för äldre och rörelsehämmade

Forskare, Helsingfors stad, socialverket, VAPRO (vanhuspalveluprojekti) -ensamheten 22.4.-31.7.2003
Litteraturöversikt om kvalitetsindikatorer i åldringsvården för en ESF-finansierad utredning "CareKeys”

Forskare, Röda Korset i Finland, juni-juli 2000.
Rapport "Tukiasuminen puolimatkan kotina” om ungas skyddshus
Artikel: "Urheilun moraali on velvollisuus haluta" (Moralen i idrotten är plikten att vilja) med Mia Pakalén i en bok av Pekka Sulkunen och Jukka Törrönen (red.) "Semioottisen sosiologian näkökulmia". (Aspekter i semiotisk sociologi) Helsingfors, Gaudeamus 1997.
Artiklar i varierande tidningar, tidskrifter och nyhetsblad (bl.a. Tutkain, HOAS-asukas, Veikkaaja, Töölöläinen, Takiainen, Valtiotieteilijä)

FÖRENINGSVERKSAMHET

Beväringsredaktör för tidningen Linnake, utgiven av beväringskommittén vid Sveaborgs kustregemente 1991
Medlem i sociologiska studentföreningen vid Helsingfors Universitet "Kontakti": kulturansvarig 1993, redaktionsmedlem av tidningen Kontakti 1994, revisor 2000. Tutor för nya studenter 1993 för 1995.
Medlem i statsvetenskapliga fakultetens studentförening Kannunvalajat: kulturansvarig 1993, ansvarig för studiefrågor 1994, organisering av det tvärvetenskapliga höstseminariet Syysseminaari
Sekreterare och gallerist vid Konstindustriella högskolans studentkår Tokyo 1998, redaktör för tidningen HOAS -asukas, utgiven av Helsingforsregionens studentbostadsstiftelse (HOAS)
Sekreterare för Länsi-Helsingin Vihreät (De grönas lokalorganisation i västra Helsingfors) 2006, kassör sedan 28.2.2007, medlem av De grönas grönområdesarbetsgrupp i Helsingfors

SPRÅKKUNSKAPER
Finska modersmål
Engelska utmärkt muntlig och skriftlig färdighet
Svenska utmärkt muntlig och god skriftlig färdighet
Norska utmärkt förståelse, tillfredsställande muntlig och skriftlig färdighet
Tyska utmärkt förståelse, god muntlig och skriftlig färdighet
Franska tillfredsställande förståelse, baskunskaper
Italienska tillfredsställande förståelse, baskunskaper

ADB-KUNSKAPER
Mångsidig användare; erfarenhet av bl.a.:
MS Office
Apple McIntosh
HTML-kodning; olika www - mjukvaror
SPSS statistikanalys
Photoshop


Referenser och intyg uppvisas på förfrågan.