Jokaisella lapsella lienee sellainen "kaikkein pyhin", jonne vanhemmilla ei ole mitään pääsyä, jossa säilytetään kaikkein suurimpia salaisuuksia esimerkiksi mahdollisen paon valmistelun varalta. Minulla tuo kaikkein pyhin mahtui kolmeen suureen tulitikkurasiaan, joita on säilytetty lukollisissa kaapeissa.
Jos joku löytäisi nyt tuon kaikkein pyhimpäni - nyt pyhäinjäännöksen - hän saattaisi olla hämillään, eikä tunnistaisi minua siitä. Pyhimpäni sisälsi isäni omatekoiset kalastusvälineet - pari ongenkohoa ja koukkua - sätkäntekovälineet ja houkutusvälineet. Kalastamaan en ole koskaan ryhtynyt, sätkiä en ole koskaan tehnyt ja houkuttelevuuden kanssakin on vähän niin näin.
Houkutusvälineet? Ainoana lapsena halusin itselleni isoveljen, ja suunnitelmanani oli houkutella pihan 4 vuotta vanhempi poika, Keski-Arto isoksiveljekseni. Houkutusvälineet olivat muutama taiteltu paperilappu, johon oli koottu suunnitelmani Keski-Arton houkuttelemiseksi.
Useimpien kulutustutkijoiden mukaan minkä tahansa asian - postimerkkien, pienoismallien, äänilevyjen tai vaikka panssarivaunujen - systemaattinen keräily on lähes yksinomaan miehinen harrastus. Ehkä keräilyn määrittely sitten on myös yksinomaan miehinen harrastus, sillä keräileväthän tytötkin - paperinukkeja, barbivaatteita ja kiiltokuvia.
Luin ruotsalaista naistenlehti Damernas Världiä, jossa oli "aksessuaarispecial", joka sisälsi muun muassa saapikkaita, pussukoita, kellukkeita (eiku kelloja) ja rannerenkuloita, erotukseksi saappaista, laukuista, kelloista ja rannerenkaista, jotka ilmiselvästi ovat hyödyllisiä käyttöesineitä. Muita esimerkkejä aksessuureista voisivat ehkä olla samppanjavispilä ja serviettirengas.
En tiedä, onko sanalle "accessoire" mitään yksiselitteistä suomenkielistä vastinetta, mutta ehkä kyse on tavaroista, jotka omistetaan omistamisen silkasta ilosta ja joita ostetaan ostamisen ilosta, näyttöarvon ollessa käyttöarvoa suurempi. Yleiseurooppalainen sivistyssana "access" viittaa saavuttamiseen; kyse on siis sellaisista tavaroista, jotka ovat saavutettavissa. Useimmille siis kuuraketti tai jalkapallojoukkue eivät ole aksessoreita.
Ehkä aksessuaarion voisi siis kääntää suomeksi sanoilla "kapistus", "tilpehööri" tai "turhake". Ehkä citymaasturit ovat sitten miesten aksessuaareja. Minun aksessuaareitani ovat siis sätkäkone, onkivälineet ja houkutusvälineet. Ehkä kaikki naisten aksessuurit ovat lopulta houkutusvälineitä, siis miesten, ja kun me miehet luulemme olevamme ovelia, kehittäessämme turhakkeita pitääksemme naiset tyytyväisinä pikkuorjinamme, lopulta olemmekin tulleet tehneet itsemme orjiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti