Toisin kuin Helsingissä, Oslossa Agenda 21 otetaan vakavasti. Oslon Sagene-Torshovin Agenda 21 -foorumi toimii pysyvänä ja tunnustettuna oman kaupunginosansa puisto-, kulttuuriperintö- ja osallistamisosastona, eräänlaisena yleisten töiden kansantribuunina. Ryhmään voi ilmoittautua vapaasti, siihen ei ole puoluepoliittisia kiintiöitä. Ryhmä on esimerkiksi kohentanut kaupunginosatalo Sagene samfunnshusetin edessä olevan aukion, Arne Gjestis Plassin, hankkien sinne pingispöytiä, istuimia ja ulkoshakkilaudan, tehden siitä vapaan oleskelun foorumin, juuri sellaisen, joita Helsingistä puuttuu, ollen eräänlainen asukaspuisto. Meillä Helsingissä taas käytetään edellämainittua termiä eufemistisesti, tarkoittaen tosiasiassa leikkipuistoja, joiden tarjonta on lapsi(perhei)lle järjestettyä. Ehkä suomalainen tapa käyttää termiä tavoittelee poliittista korrektiutta, näennäistarjoamalla paikallisille asukkaille näennäisosallistavan paikan?
Kovin hääppöiseltähän Arne Gjestis plass ei näytä, ainakaan harmaana marraskuisena iltana, mutta se kuitenkin toimii kokoontumis- ja puuhapaikkana niin lapsille kuin aikuisillekin.
Lisäksi paikallinen agendaryhmä on masinoinut nimienkeräyskampanjan alueen liikenneolojen turvallistamiseksi ja se suunnittelee alueen historiallisten kohteiden nimikyltittämistä, nostaakseen paikallistuntemusta ja asukkaiden ylpeydentunnetta omasta kotialueestaan. Esimerkkinä tästä voi mainita pitkän ja polveilevan Maridalsveienin, yhden Oslon vanhimmista kaduista, jonne palautetaan mukulakivet.
Maridalsveieniä pohjoiseen Sagene Lunsjbarista (kuvassa näkyvästä pienestä puutalosta vasempaan)
Advokat Dehlis plassin aukio aiotaan myös kohentaa asianajaja Dehli-raukan, kuka lie ollutkaan, arvolle sopivaksi; nyt se on lähinnä holtittoman pysäköinnin raiskaama liikenneympyrä.
Lisäksi ryhmä suunnittelee Torshovin pääkadun, Vogtsgaten jalkakäytävien leventämistä, haluten tehdä siitä siitä moderniin, urbaaniin käyskentelyyn ja oleskeluun soveltuvan shoppailukadun; nykyisellään se on lähinnä ankea liikenneränni.
Sagene-Torshovin paikallisagendaryhmä uskaltaa haaveilla, vaikka kaikista suunnitelmista ei rahan puutteessa tai keskushallinnon priorisointisuunnitelmissa tulisikaan mitään. Ryhmän aikoo palauttaa kymmenisen vuotta pois ollut raitiovaunulinjan. Muistona tästä ajasta ratikkakiskot ovat vielä näkyvillä Sagenen nykyisellään varsin ankealla itä-länsisuuntaisella pääkadulla Arendalsgatalla, jolta ne kääntyvät Bentsebrun sillalle, josta raitiotie jatkuu Torshovin puolelle Vogtsgatalle, jota pitkin nytkin ratikat liikennöivät.
Bentsebrun silta. Tästä ratikka ennen kääntyi Sagenesta Torshovin puolelle.
Agenda 21:n tilaisuudessa paikalla ollut maisema-arkkitehti esitteli suunnitelmiaan kaunistaa Arendalsgata, leventämällä jalkakäytäviä ja istuttamalla kadun varteen puita, tehden siitä "miljøgata" eli ympäristökatu, jonka lukuisilla terasseilla onnelliset sagenelaiset paistattelevat päivää kilvoitellen auringon kanssa.
On hienoa, että uskalletaan haaveilla ja suunnitella kaunista kaupunkia, mutta nähtävästi toisinaan suunnittelijoilta puuttuu realismi ja laskutaito. Nämä tosin puuttuvat suunnittelijoilta usein muutoinkin; inhimillisesti kestävää elinympäristöä suunniteltaessa, historiatietoisuuden ja inhimillisen elämismaailman tuntemuksen puute ovat tosin paljon vakavampia puutteita.
Kavennuksen jälkeen katutilan leveydeksi jäisi 6,25 metriä; nytkin, bussien sivuuttaessa toisensa, katu on jo varsin kapea. Raitiovaunujen kanssa tilanteesta tulisi mahdoton, ei vähiten kadunvarsipysäköinnin takia, sen, joka Kokoomus-Høyren mielestä on välttämätöntä jottei paikallinen elinkeinoelämä kuihtuis pois. Tilaisuudessa väläytettiinkin yhtenä vaihtoehtona ratikkalinjan vetämistä alueen poikki kulkevalle etelä-pohjoissuuntaiselle kokoojakadulle Uelandsgatalle, joka on kaksikaistaisena huomattavasti Arendalsgataa leveämpi.
Uelandsgatan ja Arendalsgatan risteys etelään päin. Uelandsgata on suora, alamäkeen viettävä ränni Oslon keskustaan. Geitmyrsveieninä jatkuva Arendalsgata vie sekin keskustaan.
Uelandsgatan ja Arendalsgatan risteys pohjoiseen päin. Ehkä tästä tulisi kulkemaan Sagenen uusi ratikka?
Oslon keskushallinnon tehtävänä - kuten keskushallinnon tehtävänä aina ja kaikkialla - onkin priorisoida, eli suomeksi, puhaltaa paikallinen puuhastelu poikki. Sageneen voidaan toki tavoitella yhdeksän hyvää ja kahdeksan kaunista, mutta Sagenen ratikka ei kuulu lainkaan Oslon ratikkaohjelmaan.
Vaikka kaikista Sagene-Torshov -agendaryhmän suunnitelmista ei tulisikaan mitään, siitä voitaisiin Helsingissäkin ottaa mallia siinä, miten paikalliset asukkaat otetaan mukaan suunnittelemaan kaupunkiaan. Helsingissä voitaisiin ottaa mallia Sagenesta myös joukkoliikenteen priorisoimisessa; Sagenessa ymmärretään seurata kansainvälisiä kokemuksia siitä, mitä joukkoliikenteen tarjonnan lisääminen tekee yksityisautoilulle. Esimerkiksi Pariisissa yksityisautoilun ajosuoritteiden määrä on jo laskussa. Samalla autojen ajonopeuksia uskalletaan rajoittaa.
Vaikka Suomi on EU:n jäsen ja Norja ei ole, agendaryhmä on mukana EU:n kansalaisten paikallista osallistumista tutkivassa ja kehittävässä People & Politics -hankkeessa. Hanke antaa mahdollisuuksia lainailla parhaita käytäntöjä esimerkiksi vaikka Romaniasta. Suomesta niitä ei kannata lainata, sillä me olemme paitsi ilmastopolitiikan, myös kansalaisosallistumisen kehitysmaa.
Kwakiutl -intiaanit tunnetaan potlatch-rituaalistaan, jossa varallisuus osoitetaan sillä, kuka pystyy tuhoamaan rituaalissa eniten omaisuuttaan. Etenkin pääkaupunkiseudulla, jossa kilpaillaan hyvistä veronmaksajista, tämä ilmenee viheralueiden - kansallis- ja kansalaisomaisuutemme - kaavoituskilpailuna tonttimaaksi.
Nyt on kuitenkin näkyvillä ensimmäisiä merkkejä suunnitteluhegemonian murtumisesta, ottamalla kansalaisetkin mukaan tähän iloiseen kulutusjuhlaan. VR:n edesmenneiden makasiinien tapauksessa tosin asiasta kiinnostuneet kansalaiset osasivat ilmoittautua peijaisiin ihan itse. Nyt asiasta kiinnostuneille on suotu mahdollisuus ilmoittautua mukaan ideoimaan Helsinkiin suunniteltua uutta Kuninkaantammen asuinaluetta, joka tosin tulee perustumaan yksityisautoiluun ja joka - taas - tulee laventamaan määrittelyä siitä, mikä ei oikein ole Keskuspuistoa. Näin kansalaiset otetaan mukaan ainakin oman elinympäristönsä tuhoamiseen. Toivottavasti vastikään kaupunkisuunnittelutoimen apulaiskaupunginjohtajaksi valittu Hannu Penttilä kykenee puhaltamaan tämän potlatchin poikki, tai edes tulisi oikein hyvät potlatch-juhlat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti