Varmaan pitäisi, jos olisi uskominen mamukriitikoihin, jotka ovat sujauttaneet tämän ajatuksen myös joidenkin Perussuomalaisten agendalle. Tällaiselta käsitykseltä ei voi välttyä, lukiessaan niitä puheenvuoroja, joita eräätkin perussuomalaiset kansanedustajat ovat esittäneet, ollessaan niiiin huolissaan maahanmuuttajanaisten oletetusta alistetusta asemasta ja siitä, että mamuhammadit halailevat vähän liian innokkaasti tyttöjemme kauloja.
Olen luullut, että syytökset naisiin kohdistuvista ihmisoikeusrikkomuksista, kohdistuivat sitten heidän fyysiseen integriteettiinsä, itsemääräämisoikeuteensa tai poliittisiin vapausoikeuksiinsa, olisivat asianomistajarikoksia, täysivaltaisten ihmisten ollessa kyseessä. Nähtävästi naiset eivät sitten ole täysivaltaisia asianomistajaihmisiä, eivätkä ilmeisesti kykeneviä näkemään rakenteellista väkivaltaa, jolle altistuvat kun naisten ja etenkin maahanmuuttajanaisten mamukriittiset puheenvuorot ovat keräilyharvinaisuuksia.
Millä hauiksella heittelen huteja? Tässä pari otosta siitä, että on silkkaa hämäystä, että persujen antimokuttava siipi muka olisi naisten asialla. Allaoleva todistaa, että Perussuomalaiset tietävät naisia, varsinkin maahanmuuttajanaisia itseään paremmin, miten heidän tulisi ajatella ja elää:
Olli Immonen (PS): "Mielestäni on pienempi paha kieltää valtion toimesta yksi tai kaksi vaateasua kuin pakottaa jotkut ihmiset käyttämään yhtä ja samaa vaateasua julkisesti lähes koko elämänsä ajan... Kukaan voi tuskin vakavissaan väittää, että musliminaisen henkilökohtainen toive olisi pukeutua epämukavaan asuun, joka peittää koko kehon."
Tässä edelläsanomani tuli todistettua. Eivät naiset itse Perusssuomalaisten mukaan valitse hijabia saati niqabia, vaan heidän miehensä. Naiset, ainakaan maahanmuuttajasellaiset, eivät ole perussuomalaisten mamukriittisen siiven mielestä kykeneviä tekemään itse päätöksiä. Kuitenkin naisille ollaan valmiita toivottamaan sakkoja:
Vesa-Matti Saarakkalan lakialoite (PS): "Joka järjestyslain (612/2003) 2 §:n määrittelemällä yleisellä paikalla pukeutuu kasvot peittävään huntuun, on tuomittava kasvot peittävien huntujen käytöstä yleisellä paikalla sakkorangaistukseen."
Niin, miten niin naisten poliittisia oikeuksia pitäisi rajoittaa? Annetaan puheenvuoro Mestarille itselleen:
Jussi Halla-Aho (PS): "Raiskaukset tulevat joka tapauksessa lisääntymään. Koska näin ollen yhä useampi nainen tulee joka tapauksessa raiskatuksi, toivon hartaasti, että uhrinsa sattumanvaraisesti valitsevien saalistajien kynsiin jäisivät oikeat naisihmiset. Vihervasemmistolaiset maailmanparantajat ja heidän äänestäjänsä. Mieluummin he kuin joku muu. Heihin ei tehoa mikään muu kuin se, että monikulttuuri osuu omaan nilkkaan."
Viis siis ainakin "vihervasemmistolaisten" naisten poliittisista ja vapausoikeuksista. Kumma kyllä, väittävät kuitenkin olevansa huolissaan maahanmuuttajanaisten oikeuksisa.
Jos asiasta vielä on epäselvyyttä, niin kysytään asia itseltään pääpersulta. Timo Soini on sanonut abortista "Olen elämän pyhyyden ja ihmisarvon puolesta, enkä rupea määrittelemään erilaisia tapauksia, on ne kuinka inhottavia, vastuuttomia tai kohtuuttomia". Kuten Eva Biaudet muistutti (IS 9.12.2011): "On aika helppo sanoa, että kantaa vastuuta elämästä. Totuus kuitenkin on, että niissä maissa, joissa seurataan tätä Timo Soinin oppia, nuoret tytöt kuolevat synnytyksiin enemmän kuin niissä maissa, joissa on vastuullista lainsäädäntöä, jolla mahdollistetaan abortti". Soini siis pitää Suomen lainsäädäntöä parempana esimerkiksi Somalian tilannetta, jossa naisia - tai siis tyttöjä - kuolee synnytyksiin.
Naisten oikeuksien ja maahanmuuttajien oikeuksien kaventaminen ovat kaksi rinnakkaista prosessia, ja tapahtuvat samanaikaisesti, usein samojen henkilöiden toimesta. Tämän voi tarkistaa klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa, jonka alta löytyy miestutkija Arto Jokisen (ei varmaan se entinen jääkiekkoilija) puheenvuoron.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Timo Soini. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Timo Soini. Näytä kaikki tekstit
7.6.2013
Siipeilevät kunnat erotettava Suomesta?
Kun perussuomalaiset tunsivat itsensä siinä määrin hyväksikäytön uhreiksi, että laittoivat Timo-sedän asialle Hesarin kanteen kertomaan, kuinka meitä kaikkia on sumutettu ja että Suomelle ja Kreikalle ei sovi sama hattu, niin mikseivät siellä ole kiinnittäneet huomiota omaan sisäiseen kestävyysvajeeseemme, heitä kun muuten yleensä väitetysti pitäisi kiinnostaa ensin oman pesän putsaus?
Nyt esimerkiksi keskisuomalainen Jämsän kaupunki anoo valtiolta harkinnanvaraista valtionavustusta. Ja kyseessä on vain jäävuoren huippu, sillä on lähellänikin konkurssikypsiä kuntia. Vantaa on niin iso, ettei sitä kukaan halua pakkolunastaa, Porvoosta oli aivan äskettäin näkyvillä vain hukkuvan käsi, jonka oljenkorsi toistaiseksi kesti kuin kestikin, ja nyt vuorossa on Askola, jonka vauhtisokeus on ajanut sen Monacon asemesta Itä-Uusimaan Kreikaksi. Seuraavaksi kaatuvat Myrskylä ja Pukkila, joissa ei osata tutkia väestöennusteita. Mutta Ollakseni kuntia kohtaan reilu, niin kyllä valtiokin on kuntien alamäkeä avittanut leikkaamalla valtionavustuksiaan niin eivät kai sitten sille voi mitään että heillä sitten tulee koittamaan talenttivaje.
Joskin perussuomalaiset ovat saaneet ehkä hetkellisesti joitakin aiemmin nukkuneita uurnille, niin ei heillä ole vastauksia siihen, miten suurkuntien demokraattinen vaikuttaminen paikallistasolla ja palvelujen kohdentaminen järjestetään. Entä mitä Perussuomalaiset aikovat tehdä sen estämiseksi, että ennen kermat kuorineita kehyskuntia tulee kohtaamaan vaje sekä palveluista että pystyvästä työvoimasta? Miten he turvaavat peruspalvelut maakunniksi kasvavien kuntien Suomessa? Pitääkö yli varojensa siipeilleet kunnat erottaa Suomesta?
Vastaus on sama kuin eurooppalaisellakin tasolla: ei pidä. Integraation syveneminen on mahdollisuus, ei uhka, niin palveluiden tuotannossa, pääomien kuin henkilöstönkin liikkuvuudessa, niin kansainvälisellä kuin kansallisellakin tasolla.
Kirjoitus julkaistiin Uusimaa-lehdessä perjantaina 7.6.2013.
Jutun Jämsän tilanteesta voi lukea klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.
Nyt esimerkiksi keskisuomalainen Jämsän kaupunki anoo valtiolta harkinnanvaraista valtionavustusta. Ja kyseessä on vain jäävuoren huippu, sillä on lähellänikin konkurssikypsiä kuntia. Vantaa on niin iso, ettei sitä kukaan halua pakkolunastaa, Porvoosta oli aivan äskettäin näkyvillä vain hukkuvan käsi, jonka oljenkorsi toistaiseksi kesti kuin kestikin, ja nyt vuorossa on Askola, jonka vauhtisokeus on ajanut sen Monacon asemesta Itä-Uusimaan Kreikaksi. Seuraavaksi kaatuvat Myrskylä ja Pukkila, joissa ei osata tutkia väestöennusteita. Mutta Ollakseni kuntia kohtaan reilu, niin kyllä valtiokin on kuntien alamäkeä avittanut leikkaamalla valtionavustuksiaan niin eivät kai sitten sille voi mitään että heillä sitten tulee koittamaan talenttivaje.
Joskin perussuomalaiset ovat saaneet ehkä hetkellisesti joitakin aiemmin nukkuneita uurnille, niin ei heillä ole vastauksia siihen, miten suurkuntien demokraattinen vaikuttaminen paikallistasolla ja palvelujen kohdentaminen järjestetään. Entä mitä Perussuomalaiset aikovat tehdä sen estämiseksi, että ennen kermat kuorineita kehyskuntia tulee kohtaamaan vaje sekä palveluista että pystyvästä työvoimasta? Miten he turvaavat peruspalvelut maakunniksi kasvavien kuntien Suomessa? Pitääkö yli varojensa siipeilleet kunnat erottaa Suomesta?
Vastaus on sama kuin eurooppalaisellakin tasolla: ei pidä. Integraation syveneminen on mahdollisuus, ei uhka, niin palveluiden tuotannossa, pääomien kuin henkilöstönkin liikkuvuudessa, niin kansainvälisellä kuin kansallisellakin tasolla.
Kirjoitus julkaistiin Uusimaa-lehdessä perjantaina 7.6.2013.
Jutun Jämsän tilanteesta voi lukea klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.
5.6.2013
Kukka- ja foliohatut eivät sovellu kaikille hedelmille
Kun kansanedustaja Veli-Matti Saarakkala (ps.) aikoo pikkulintujen laulaman mukaan huomisessa Eduskunnan lähetekeskustelussa tehdä aloitteen, jossa kiellettäisiin burkhat ja nigab-huivit julkisella paikalla, mitäs sitten pitäisi tehdä ns. kukka- ja foliohatuille, niin sanottu suvaitsevaisto kun tapaa piiloutua niiden alle?
Päähineiden alla ei vain suunnitella salaa attentaatteja tai maamme sala-altistusta herra ties mille aatteille. Ne tekevät joillekin sietämättömien ryhmien tunnistamisen myös helpoksi. Joten vinkiksi Saarakkalalle: onko niitä hattuja nyt niin järkevä kieltää, miten sitä nyt muuten erottaisi eko- ja muut terroristit.
Saarakkala ei ole ensimmäinen perussuomalainen, joka on ilmeisesti liikuttavan huolissaan naisen asemasta niin että onnistuu melkein peittämään sen että hän ei liene ensimmäinen, joka käyttää naisia rasismin keppihevosena.
Kun pääpersu Soini on niin huolissaan ollut useastikin kaikenlaisista hatuista ja myssyistä siinä määrin että hän näyttää herättäneen henkiin jo kuopatut sekä hattujen että myssyjen puolueet, niin muistuttaisin Saarakkalaa: ei sellainen hattu, joka soveltuu appelsiinille, sovellu välttämättä melonille.
Päähineiden alla ei vain suunnitella salaa attentaatteja tai maamme sala-altistusta herra ties mille aatteille. Ne tekevät joillekin sietämättömien ryhmien tunnistamisen myös helpoksi. Joten vinkiksi Saarakkalalle: onko niitä hattuja nyt niin järkevä kieltää, miten sitä nyt muuten erottaisi eko- ja muut terroristit.
Saarakkala ei ole ensimmäinen perussuomalainen, joka on ilmeisesti liikuttavan huolissaan naisen asemasta niin että onnistuu melkein peittämään sen että hän ei liene ensimmäinen, joka käyttää naisia rasismin keppihevosena.
Kun pääpersu Soini on niin huolissaan ollut useastikin kaikenlaisista hatuista ja myssyistä siinä määrin että hän näyttää herättäneen henkiin jo kuopatut sekä hattujen että myssyjen puolueet, niin muistuttaisin Saarakkalaa: ei sellainen hattu, joka soveltuu appelsiinille, sovellu välttämättä melonille.
9.2.2013
Monikulttuurisuuden eri ilmenemismuotoja
Onko monikulttuurisuus sekoittumista sulatusuunissa, gettoutumista, jossa eri kulttuuripiireistä lähteneet elävät kukin omilla alueillaan vai rinnakkaineloa?
Monikulttuurisuus toimii silloin kun eri kulttuurit elävät keskenään enemmän tai vähemmän sekaisin. Toki jo kaupunkitutkimuksessakin tunnistetaan se ilmiö, että maahanmuuttajaryhmät tapaavat keskittyä tiettyihin kaupunginosiin ja kortteleihin. Osittain tämä johtuu siitä, että näistä kaupunginosista osoitetaan heille asuntoja. "He" tarkoittaa tässä pakolaisia ja turvapaikanhakijoita. Toinen syy on puskaradio: maahanmuuttajat haluavat turvallisuudentunteen takia olla lähellä oman kulttuuripiirinsä edustajia. Kun alussa ei vielä osata tulomaan kieltä, sopeutuminen helpottuu kun saa päivittäin puhua omaa kieltään.
Esimerkki epäonnistuneesta monikulttuurisuudesta on Israel. En oikeastaan edes kutsuisi maata, joka on jaettu juutalaiseen Israeliin ja palestiinalaisten aidattuihin siirtokuntiin, monikulttuuriseksi, saati monikulttuurisuuden menestystarinaksi.
Israel on monikulttuurinen vain siinä mielessä, että sinne on diasporan hengessä muuttanut juutalaisia ympäri maailmaa: siellä on esimerkiksi venäläisestä, puolalaisesta, saksalaisesta ja amerikkalaisesta kulttuuripiireistä peräisin olevia juutalaisia. Ennemminkin todelliset metropolit, kuten New York, ovat monikulttuurisia, tai vaikka Lontoo.
Monikulttuurisuus ei tarkoita vain etnistä kirjavuutta aivan samoin kuten etnisyys ei ole ainoa kulttuurinen ilmaisumuoto. On niinkin yhtenäiskulttuurisena pidetty maa kuin Suomi sen verran monikulttuurinen sisäisestikin, että esimerkiksi sellainen minimetropoli kuin Helsinki on yhtä lailla hämäläisten, pohjalaisten kuin karjalaistenkin stadi. Erilaiset kulttuuriset ilmentämismuodot myös voivat kietoutua yhteen ja vahvistaa toisiaan: Glasgow'ssa jalkapallojoukkueet Celtic ja Rangers ilmentävät paitsi uskonnollista taustaa, myös jalkapalloa.
Jalkapallo on itse asiassa opettavainen esimerkki kulttuurista. Esimerkiksi Lontoossa jalkapallojoukkueiden kannattaminen on perinteisesti mennyt kaupunginosittain, mutta miten sitten on selitettävissä ulkolontoolaisten tai ei-brittien fanien sitoutuminen joukkueen edustamaan kulttuuriin? Ovatko kaikki Tottenhamin kannattajat esimerkiksi juutalaisia?
Eivät, koska jalkapallo on kulttuurinen ilmenemismuoto itsessään, itsenäinen kulttuuripiirre. Miten muuten on selitettävissä, että työväenjohtaja Arhinmäki kannattaa nousukasjoukkue Chelseata (jolla tosin on rosoinen historia huligaaneineen)? Päinvastaisessa tapauksessa jalkapallo voi myös vahvistaa poliittista sanomaa; se, etä Timo Soini kannattaa Millwallia, rajua työväenjoukkuetta, jota kaikki vihaavat, ei näytä sattumalta.
Niin, vielä siihen monikulttuurisuuteen. Puolueiden sisälläkin on monia kulttuureita: Kokoomuksessa on sosiaalista omatuntoa korostavaa sarkomaalais-kataislaista siipeä ja toisaalta näitä lepakkomiehiä. Demareissa on ay-aktiiveja ja toisaalta näitä sailaslais-lipposlaisia, joita ei erota Kokoomuksesta kuin poliisi. Vasemmistoliitossa on ay-änk... konkareita ja punavihreitä, joita ei erota Vihreistä kuin kuolema. Vihreissä on viherpunertavia ja insinöörinsinertäviä, ja Perussuomalaiset se vasta monikulttuurinen porukka onkin, kun saman sateenvarjon alle mahtuu sekä niitä, jotka kiistävät rasismin olemassaolon että niitä, jotka kiistävät oman rasisminsa. Sitten on vielä kulttuurinvihaajia, niitä, jotka sekoittavat kulttuurin oopperavoileipiin ja Taisteleviin metsoihin.
Monikulttuurisuus toimii silloin kun eri kulttuurit elävät keskenään enemmän tai vähemmän sekaisin. Toki jo kaupunkitutkimuksessakin tunnistetaan se ilmiö, että maahanmuuttajaryhmät tapaavat keskittyä tiettyihin kaupunginosiin ja kortteleihin. Osittain tämä johtuu siitä, että näistä kaupunginosista osoitetaan heille asuntoja. "He" tarkoittaa tässä pakolaisia ja turvapaikanhakijoita. Toinen syy on puskaradio: maahanmuuttajat haluavat turvallisuudentunteen takia olla lähellä oman kulttuuripiirinsä edustajia. Kun alussa ei vielä osata tulomaan kieltä, sopeutuminen helpottuu kun saa päivittäin puhua omaa kieltään.
Esimerkki epäonnistuneesta monikulttuurisuudesta on Israel. En oikeastaan edes kutsuisi maata, joka on jaettu juutalaiseen Israeliin ja palestiinalaisten aidattuihin siirtokuntiin, monikulttuuriseksi, saati monikulttuurisuuden menestystarinaksi.
Israel on monikulttuurinen vain siinä mielessä, että sinne on diasporan hengessä muuttanut juutalaisia ympäri maailmaa: siellä on esimerkiksi venäläisestä, puolalaisesta, saksalaisesta ja amerikkalaisesta kulttuuripiireistä peräisin olevia juutalaisia. Ennemminkin todelliset metropolit, kuten New York, ovat monikulttuurisia, tai vaikka Lontoo.
Monikulttuurisuus ei tarkoita vain etnistä kirjavuutta aivan samoin kuten etnisyys ei ole ainoa kulttuurinen ilmaisumuoto. On niinkin yhtenäiskulttuurisena pidetty maa kuin Suomi sen verran monikulttuurinen sisäisestikin, että esimerkiksi sellainen minimetropoli kuin Helsinki on yhtä lailla hämäläisten, pohjalaisten kuin karjalaistenkin stadi. Erilaiset kulttuuriset ilmentämismuodot myös voivat kietoutua yhteen ja vahvistaa toisiaan: Glasgow'ssa jalkapallojoukkueet Celtic ja Rangers ilmentävät paitsi uskonnollista taustaa, myös jalkapalloa.
Jalkapallo on itse asiassa opettavainen esimerkki kulttuurista. Esimerkiksi Lontoossa jalkapallojoukkueiden kannattaminen on perinteisesti mennyt kaupunginosittain, mutta miten sitten on selitettävissä ulkolontoolaisten tai ei-brittien fanien sitoutuminen joukkueen edustamaan kulttuuriin? Ovatko kaikki Tottenhamin kannattajat esimerkiksi juutalaisia?
Eivät, koska jalkapallo on kulttuurinen ilmenemismuoto itsessään, itsenäinen kulttuuripiirre. Miten muuten on selitettävissä, että työväenjohtaja Arhinmäki kannattaa nousukasjoukkue Chelseata (jolla tosin on rosoinen historia huligaaneineen)? Päinvastaisessa tapauksessa jalkapallo voi myös vahvistaa poliittista sanomaa; se, etä Timo Soini kannattaa Millwallia, rajua työväenjoukkuetta, jota kaikki vihaavat, ei näytä sattumalta.
Niin, vielä siihen monikulttuurisuuteen. Puolueiden sisälläkin on monia kulttuureita: Kokoomuksessa on sosiaalista omatuntoa korostavaa sarkomaalais-kataislaista siipeä ja toisaalta näitä lepakkomiehiä. Demareissa on ay-aktiiveja ja toisaalta näitä sailaslais-lipposlaisia, joita ei erota Kokoomuksesta kuin poliisi. Vasemmistoliitossa on ay-änk... konkareita ja punavihreitä, joita ei erota Vihreistä kuin kuolema. Vihreissä on viherpunertavia ja insinöörinsinertäviä, ja Perussuomalaiset se vasta monikulttuurinen porukka onkin, kun saman sateenvarjon alle mahtuu sekä niitä, jotka kiistävät rasismin olemassaolon että niitä, jotka kiistävät oman rasisminsa. Sitten on vielä kulttuurinvihaajia, niitä, jotka sekoittavat kulttuurin oopperavoileipiin ja Taisteleviin metsoihin.
25.12.2012
Haluavatko persut hakata lapsia?
Kun Veijo Eskelinen kirjoitti Uusimaassa 21.12., että "Vuodesta 1984 alkaen poistettiin lain voimalla vanhemmilta oikeus lastensa kurittamiseen. Mikä on tulos tänä päivänä?", ja johtaen tämän yhteiskunnallisen moraalin, lastensuojelun ja ilmeisesti ties minkä hapartumiseen vihervasemmistolaisen käsialan tuloksena, epäselväksi jäi vain se, mikä on se tulos.
Epäselväksi jäi tosin myös yksi toinen asia. En kaipaa kuria sen enempää puolueisiin kuin perheisiinkään, mutta nyt soisi Timo Soinin tekevän asian selväksi: mikä on Perussuomalaisten kanta lasten fyysiseen koskemattomuuteen. Ettei vaan kukaan vahingossa erehtyisi luulemaan, että provinssipersu edustaa koko puolueensa kantaa.
Michael Perukangas
vihreä isä
Kirjoitus julkaistiin Uusimaassa 27.12.2012.
Epäselväksi jäi tosin myös yksi toinen asia. En kaipaa kuria sen enempää puolueisiin kuin perheisiinkään, mutta nyt soisi Timo Soinin tekevän asian selväksi: mikä on Perussuomalaisten kanta lasten fyysiseen koskemattomuuteen. Ettei vaan kukaan vahingossa erehtyisi luulemaan, että provinssipersu edustaa koko puolueensa kantaa.
Michael Perukangas
vihreä isä
Kirjoitus julkaistiin Uusimaassa 27.12.2012.
1.11.2012
Miten saataisiin äänestysaktiivisuus nousuun?
Päättyneissä kunnallisvaaleissa äänestysaktiivisuus oli niin hävettävän alhainen, että on häpeällistä spekuloida mahdollisilla voittajilla ja torjuntavoittajilla. Ainoa voittaja olivat nukkujat.
Äänestäjiä on turha syyllistää tästä. Kun puoluejohtajien sijaan, Timo Soini etunenässä, meillä on harhaanjohtajia jotka yrittävät hämärryttää sen, mistä tässä kaikessa on kysymys, ei olekaan ihme, että kansalaiset luulevat että tässä ollaan valitsemassa sopivaa myssyä melonille. Kuntalaisia ei siis pidä syyllistää passiivisuudesta, ja siksi äänestyspakko ei olekaan paikallaan.
Äänestäminen pitää palauttaa oikeudeksi, ei velvollisuudeksi. Jokaisella on oikeus vaikuttaa siihen, tuleeko läheiselle tielle valot ja siihen, pysähtyykö kirjastoauto omaan kylään. Tämän eteen kannattaakin tehdä töitä myös muulloin kuin vaaleissa. Aloite voi tulla keneltä hyvänsä, mutta vastuu on kuitenkin puolueiden, jotka ovat kansalaisten vaikuttamisen ja kansalaiskasvatuksen kanavia ja välineitä. Kuitenkin aloitteiden sijaan tarvitaan nimenomaan tekoja, ja niitä voivat tehdä muutkin kuin presidentti.
Kun nähdään poliittisen vaikuttamisen olevan luonteva jatke arkipäiväiselle työlle ja harrastamiselle, äänestäminenkin suttaantuu kuin itsestään, vaikuttamisen ja osallistumisen sivutuotteena. Äänestäminen on demokraattisen aktiivisuuden ja osallistumisen luonteva seuraus, ei päinvastoin niin, että oletettaisiin, että jos kaikki saataisiin äänestämään vaikka sitten pakolla niin kyllä yhteiskunnallinen osallisuus sillä jo suttaantuisi. Puolueet eivät saa olla vain vaaliorganisaatioita, ne ovat yhteiskunnallisen vaikuttamisen välineitä.
Nyt vaalien alla järjestettiin monenlaisia tempauksia ja juteltiin, puoluerajojen ylitsekin, ties millaisesta yhteistyöstä. Toivottavasti tämä muistetaan vaalien välilläkin. Demokratia pitää tuoda ihmisten luo. Puolueet, joilla on kanava kunnalliseen päätöksentekoon, järjestäkööt ympäristön siivoustalkoita, vanhusten kävelytystalkoita, mitä hyvänsä. Jos ja kun demokraattisen vaikuttamisen välineemme, eli puolueet, osoittavat toimivuutensa, ehkä myös usko niiden toimivuuteen palaa. Jos politiikka palaa kansan pariin ja demokratia toteutuu muulloinkin kuin vaaleissa, silloin äänestysaktiivisuuskin nousee. Seuraaviin kunnallisvaaleihin valmistautuminen on aloitettava jo nyt!
25.10.2012
Miten terveyspalvelut kuntoon?
Äsken päättyneessä kuntavaalitentissä kaikki puoluejohtajat näyttivät olevan sitä mieltä, että terveyspalvelut tulevat kyllä kuntoon, kunhan lääkäripula terveyskeskuksissa saadaan kuntoon, riippumatta siitä, mikä oli kanta ulkoistamiseen/yksityistämiseen ja siihen, tarvitaanko tähän Tony Halmeen vai Jorma Ollilan hartiat. Ja siitäkin kaikki näyttivät olevan herttaisen yksimielisiä, että lääkäripula ikään kuin itsestään selviintynyy kun työilmapiiri, johtaminen ja tietojärjestelmät saadaan kuntoon.
No hyvä. Jos terveydenhuolto tulisikin kuntoon vain kouluttamalla tai hankkimalla lisää lääkäreitä, siitä vaan sitten muuntokouluttamaan hoitajat lääkäreiksi ja päivittämään työttömät perushoitajiksi. Niitä tietojärjestelmiä käyttävät muutkin kuin lääkärit, mikä Timo Soinille muistutettakoon. Ja niihin lääkäri-hoitaja -työpareihin kuuluu toinen osapuoli, joista yksi vain on lääkäri, mikä Jyrki Kataiselle muistutettakoon.
Jos lääkärille sallitaan omaan työhön vaikuttaminen, terveydenhuollon työkulttuuri ei sillä suttaannu, koska se on niin hierarkkinen, että kun osastonlääkäri (suomeksi: virkaiässä vanhempi erikoislääkäri) ymmärtää, että hänen ei tarvitse tehdä röntgenpassitusta, hän nakittaa sen sairaalalääkärille (nuorempi erikoistuva lääkäri), joka ei ehdi tekemään sitä, koska hänelle on nakitettu myös kaikki osastonlääkärin kontrollikäynnit, joita osastonlääkäri ei ehdi tekemään koska erikoisosaajista on pulaa. Ja silloin kuvaan astuvat osastonsihteerit, jotka tulostavat ne samat puuttuvat röntgenpassitukset viitenä aamuna peräkkäin, aina uuden sairaalalääkärin tehtäviksi. Ja kun niitä taaskaan ei olla tehty, lähetti potkaisi kissaa eli sairaanhoitaja huusi osastonsihteerille.
Sitä minä myöskin ihmettelin, että työelämän reilujen pelisääntöjen puolesta puhuvat demarit olisivat valmiita uhraamaan nuorten lääkäreiden orastavan motivaation ja hiipuvan jaksamisen alalle pakottamalla heidät terveyskeskuksiin, joita edes demarit itse pidä houkuttelevina työympäristöinä.
Tilanne ei olisi näin paha, jos ennaltaehkäisy oltaisiin otettu vakavasti. Siitä ei tässä ohjelmassa puhunut kuitenkaan kukaan muu kuin Ville Niinistö.
No hyvä. Jos terveydenhuolto tulisikin kuntoon vain kouluttamalla tai hankkimalla lisää lääkäreitä, siitä vaan sitten muuntokouluttamaan hoitajat lääkäreiksi ja päivittämään työttömät perushoitajiksi. Niitä tietojärjestelmiä käyttävät muutkin kuin lääkärit, mikä Timo Soinille muistutettakoon. Ja niihin lääkäri-hoitaja -työpareihin kuuluu toinen osapuoli, joista yksi vain on lääkäri, mikä Jyrki Kataiselle muistutettakoon.
Jos lääkärille sallitaan omaan työhön vaikuttaminen, terveydenhuollon työkulttuuri ei sillä suttaannu, koska se on niin hierarkkinen, että kun osastonlääkäri (suomeksi: virkaiässä vanhempi erikoislääkäri) ymmärtää, että hänen ei tarvitse tehdä röntgenpassitusta, hän nakittaa sen sairaalalääkärille (nuorempi erikoistuva lääkäri), joka ei ehdi tekemään sitä, koska hänelle on nakitettu myös kaikki osastonlääkärin kontrollikäynnit, joita osastonlääkäri ei ehdi tekemään koska erikoisosaajista on pulaa. Ja silloin kuvaan astuvat osastonsihteerit, jotka tulostavat ne samat puuttuvat röntgenpassitukset viitenä aamuna peräkkäin, aina uuden sairaalalääkärin tehtäviksi. Ja kun niitä taaskaan ei olla tehty, lähetti potkaisi kissaa eli sairaanhoitaja huusi osastonsihteerille.
Sitä minä myöskin ihmettelin, että työelämän reilujen pelisääntöjen puolesta puhuvat demarit olisivat valmiita uhraamaan nuorten lääkäreiden orastavan motivaation ja hiipuvan jaksamisen alalle pakottamalla heidät terveyskeskuksiin, joita edes demarit itse pidä houkuttelevina työympäristöinä.
Tilanne ei olisi näin paha, jos ennaltaehkäisy oltaisiin otettu vakavasti. Siitä ei tässä ohjelmassa puhunut kuitenkaan kukaan muu kuin Ville Niinistö.
24.10.2012
Sosiaalinen media, demokratian Mätäjoki
En osaa yleensä tuntea myötähäpeää, mutta katsoessani vaalitenttejä, häpeän puoluejohtajien puolesta. He eivät osaa käyttäytyä, etenkin Timo Soini luulee, että väittely on kilpailua siitä, kuka sivaltaa puskista nopeimmin ja sitten taas menee sinne pusikkoon piiloon. Ihan ovat kuin niitä viidesluokkalaisia, joita yritin opettaa toissa keväänä. Kyllä tulee ikävä Leif Salmenin ja Pekka Oksalan aikoja. He pitivät puoluepamput kurissa.
Eivät anna hyvää mallia kansalaisilleen, eivät. Mistä ihmeestä kansalaiset voisivat tietää, mistä näissä vaaleissa on kyse kun puoluejohtajat, Timo Soini etunenässä, johtavat heitä harhaan, puhuessaan EU:sta ja maakunnista ja hallituksista kun kyse on kuntavaaleista. Kunnissa ei ole hallitusta, kunnissa ei säädetä lakeja eikä kunnissa voi piiloutua pusikoihin. Kunnissa toteutetaan lakeja, ja siinä ei vastuunpakoiluilla ja sukkeluuksilla ole sijaansa. On ihan sama, kuinka moneen puoluejohtajat osaavat laskea, neljä tai kymmenen ei-ideaa. Numerot ovat kuitenkin näppäriä, koulukirjoissakin opetetaan että Suomessa on neljä vuodenaikaa. Nyt on poliittisten sisältöjen ydintalvi.
Kun vaalitentissä nokittelevat toisiaan, että mitäs ei ole hallitus pitänyt lupaustaan ja tuonut puolivalmista sote-uudistusta ennen vaaleja, siitähän olisi tullut susi. En ymmärrä, miksi olisi moraalisesti oikein kansalaisia kohtaan tehdä huonosti, siis keskeneräiseksi jäänyttä, eli suomeksi, tuoda paskaa pöytään. Ja taas seuraavat kaksi hallituskautta sitä pitäisi parfymoida jotta siitä jotakin tulisi. Ja siihen talkoisiin saattaa joutua itse kukin, sekin, jonka nyt pitäisi katsoa peiliin, valitettavasti. Kärpäsille kuitenkin taitaa kelvata...
Jos minä en olisi niin läpeeni politisoitunut, en edes harkitsisi, antaisinko ääneni jollekin näistä, joista yksi luulee meloneita appelsiineiksi, kuntavaaleja EU-vaaleiksi, toinen syyttelee toista siitä että tämä kieltäytyy tuomasta paskaa pöytään ja sitten itse luikkii puskaan pissimään, ei, en todellakaan harkitsisi äänestämistä. Kerro siinä sitten nuorille, miksi kannattaa äänestää. Miksi oikeastaan edes käydä kouluja kun siitä ei-valmistu sellaiseen yhteiskuntaan, jossa hyvinvointivaltio on lakkautettu ja töidenkin kanssa on vähän niin ja näin.
Sitten kun ei huvita äänestää, saati oikeasti tehdä jotakin vastuullista, voi vaikka hautautua näppiksen taakse. Sosiaalinen media, tuo demokraattisen ajatusten Tonava, on tuotu näihin soppeleihin, jotta kuntalaisille jäisi vaikutelma edes jonkinlaisesta vaikutusmahdollisuudesta. Facebook-chatit ja tekstiviestipalstat ovat varsinainen kansalaisvaikuttamisen No idea park, joka tuotiin siksi kun 90-luvun alussa, kun suuri lama saneerasi julkisen sektorin mukana mielenterveyspalvelut, näiden heitteillejätettyjen avohoitomuodoksi. Kun meillä kaikki voivat olla sisällöntuottajia, oopiumia kansalle, se voimaannuttaa tai ainakin sormilla on jotain tekemistä eikä tarvitse edes polttaa tupakkaa! Tai ainakin heillä on jotakin tekemistä, tai heidän sormillaan. Ehkä sosiaalinen media on idioottifiltteri, se pitää dorkimmat tai yksinäiset pois pahanteosta.
Eivät anna hyvää mallia kansalaisilleen, eivät. Mistä ihmeestä kansalaiset voisivat tietää, mistä näissä vaaleissa on kyse kun puoluejohtajat, Timo Soini etunenässä, johtavat heitä harhaan, puhuessaan EU:sta ja maakunnista ja hallituksista kun kyse on kuntavaaleista. Kunnissa ei ole hallitusta, kunnissa ei säädetä lakeja eikä kunnissa voi piiloutua pusikoihin. Kunnissa toteutetaan lakeja, ja siinä ei vastuunpakoiluilla ja sukkeluuksilla ole sijaansa. On ihan sama, kuinka moneen puoluejohtajat osaavat laskea, neljä tai kymmenen ei-ideaa. Numerot ovat kuitenkin näppäriä, koulukirjoissakin opetetaan että Suomessa on neljä vuodenaikaa. Nyt on poliittisten sisältöjen ydintalvi.
Kun vaalitentissä nokittelevat toisiaan, että mitäs ei ole hallitus pitänyt lupaustaan ja tuonut puolivalmista sote-uudistusta ennen vaaleja, siitähän olisi tullut susi. En ymmärrä, miksi olisi moraalisesti oikein kansalaisia kohtaan tehdä huonosti, siis keskeneräiseksi jäänyttä, eli suomeksi, tuoda paskaa pöytään. Ja taas seuraavat kaksi hallituskautta sitä pitäisi parfymoida jotta siitä jotakin tulisi. Ja siihen talkoisiin saattaa joutua itse kukin, sekin, jonka nyt pitäisi katsoa peiliin, valitettavasti. Kärpäsille kuitenkin taitaa kelvata...
Jos minä en olisi niin läpeeni politisoitunut, en edes harkitsisi, antaisinko ääneni jollekin näistä, joista yksi luulee meloneita appelsiineiksi, kuntavaaleja EU-vaaleiksi, toinen syyttelee toista siitä että tämä kieltäytyy tuomasta paskaa pöytään ja sitten itse luikkii puskaan pissimään, ei, en todellakaan harkitsisi äänestämistä. Kerro siinä sitten nuorille, miksi kannattaa äänestää. Miksi oikeastaan edes käydä kouluja kun siitä ei-valmistu sellaiseen yhteiskuntaan, jossa hyvinvointivaltio on lakkautettu ja töidenkin kanssa on vähän niin ja näin.
Sitten kun ei huvita äänestää, saati oikeasti tehdä jotakin vastuullista, voi vaikka hautautua näppiksen taakse. Sosiaalinen media, tuo demokraattisen ajatusten Tonava, on tuotu näihin soppeleihin, jotta kuntalaisille jäisi vaikutelma edes jonkinlaisesta vaikutusmahdollisuudesta. Facebook-chatit ja tekstiviestipalstat ovat varsinainen kansalaisvaikuttamisen No idea park, joka tuotiin siksi kun 90-luvun alussa, kun suuri lama saneerasi julkisen sektorin mukana mielenterveyspalvelut, näiden heitteillejätettyjen avohoitomuodoksi. Kun meillä kaikki voivat olla sisällöntuottajia, oopiumia kansalle, se voimaannuttaa tai ainakin sormilla on jotain tekemistä eikä tarvitse edes polttaa tupakkaa! Tai ainakin heillä on jotakin tekemistä, tai heidän sormillaan. Ehkä sosiaalinen media on idioottifiltteri, se pitää dorkimmat tai yksinäiset pois pahanteosta.
30.7.2012
Mitä vikaa EU:ssa?
Meille
luvattiin viiniä maitokauppoihin. Ei tullut.
Vakavasti ottaen: EU:ssä nämä alkuperäiset kansainvälisyyden, demokratian, sivistyksen ja vapaan liikkuvuuden ideaalit ovat jääneet taka-alalle, puhumattakaan ihmisoikeuksista, joskin EU on suomalaisessa sisäpolitiikassa liian suuressa osassa. Eikä tämä johdu siitä, että asioistamme päätettäisiin liian suuressa määrin Brysselissä vaan siksi, että niistä päätetään liian vähäisessä määrin Suomessa. EU:sta on tehty sisäpolitiikan ase, jolla Soini ja muut soinilaiset puolueet, mukaanlukien vasemmistosoinilaiset pelottelevat niin että tällä hetkellä Suomi on laajan koalition vanki; koalition, jolla vallitsee näennäinen konsensus vain siksi että kukaan sen jäsenistä ei halua nähdä ainoaa vaihtoehtoa, tai siis vaihtoehdottomuutta: sisäpolitiikkamme ja uskottavan ulkopolitiikan romahdusta. Suomi sahaa omaa oksaansa vakuusvaatimuksillaan: me leimaudumme änkyröiksi, mikä on eri asia kuin tankero, toim.huom.
Toiseksi: ensisijaiset velat myös peritään ensimmäisinä. Siitä varmaan Ode Soininvaara osaa kertoa minua paremmin ja enemmän
http://www.soininvaara.fi/2012/07/24/evmn-lainojen-ensisijaisuus-on-omaan-jalkaan-ampumista/
mutta minäkin joskus kansalaisoikeuttani eli hyvinvointivaltion toissijaisia etuuksia nauttineena tiedän, että jos jopa toissijaisten velkojen perimisestä huolehditaan hyvin kiitettävässä määrin, esimerkiksi toimeentulotukien periminen, joka toteutuu ihan eri kellontarkkuudella kuin vaikka VR:n aikataulut, niin ihan varmasti ensisijaiset velat peritään ennen kuin edes sitä kelloa ollaan ehditty vetämään.
Suurin syy EU:n nykytilaan on kelvoton demokratian tila ja romutettu talous- ja yhteiskuntajärjestelmä puolessa Euroopassa, ja läntisen Euroopan yleväksi paneurooppalaisuuden idealistiseksi ideaaksi historiallisesti ymmärrettävästä idän pelosta johtuva vauhtisokeus, jossa läntinen imperialismi yrittää paikata sen, mitä itäinen versio rikkoi. Ja suurin syy Suomea uhkaavaan tulevaan nykytilaan on soinilainen vaihtoehdottomuuden politiikka, jossa sekä hallitus on opposition, sisäpolitiikka ulkopolitiikan ja politiikka talouden panttivankeja.
Vakavasti ottaen: EU:ssä nämä alkuperäiset kansainvälisyyden, demokratian, sivistyksen ja vapaan liikkuvuuden ideaalit ovat jääneet taka-alalle, puhumattakaan ihmisoikeuksista, joskin EU on suomalaisessa sisäpolitiikassa liian suuressa osassa. Eikä tämä johdu siitä, että asioistamme päätettäisiin liian suuressa määrin Brysselissä vaan siksi, että niistä päätetään liian vähäisessä määrin Suomessa. EU:sta on tehty sisäpolitiikan ase, jolla Soini ja muut soinilaiset puolueet, mukaanlukien vasemmistosoinilaiset pelottelevat niin että tällä hetkellä Suomi on laajan koalition vanki; koalition, jolla vallitsee näennäinen konsensus vain siksi että kukaan sen jäsenistä ei halua nähdä ainoaa vaihtoehtoa, tai siis vaihtoehdottomuutta: sisäpolitiikkamme ja uskottavan ulkopolitiikan romahdusta. Suomi sahaa omaa oksaansa vakuusvaatimuksillaan: me leimaudumme änkyröiksi, mikä on eri asia kuin tankero, toim.huom.
Toiseksi: ensisijaiset velat myös peritään ensimmäisinä. Siitä varmaan Ode Soininvaara osaa kertoa minua paremmin ja enemmän
http://www.soininvaara.fi/2012/07/24/evmn-lainojen-ensisijaisuus-on-omaan-jalkaan-ampumista/
mutta minäkin joskus kansalaisoikeuttani eli hyvinvointivaltion toissijaisia etuuksia nauttineena tiedän, että jos jopa toissijaisten velkojen perimisestä huolehditaan hyvin kiitettävässä määrin, esimerkiksi toimeentulotukien periminen, joka toteutuu ihan eri kellontarkkuudella kuin vaikka VR:n aikataulut, niin ihan varmasti ensisijaiset velat peritään ennen kuin edes sitä kelloa ollaan ehditty vetämään.
Suurin syy EU:n nykytilaan on kelvoton demokratian tila ja romutettu talous- ja yhteiskuntajärjestelmä puolessa Euroopassa, ja läntisen Euroopan yleväksi paneurooppalaisuuden idealistiseksi ideaaksi historiallisesti ymmärrettävästä idän pelosta johtuva vauhtisokeus, jossa läntinen imperialismi yrittää paikata sen, mitä itäinen versio rikkoi. Ja suurin syy Suomea uhkaavaan tulevaan nykytilaan on soinilainen vaihtoehdottomuuden politiikka, jossa sekä hallitus on opposition, sisäpolitiikka ulkopolitiikan ja politiikka talouden panttivankeja.
17.7.2012
EI kansanäänestystä eurosta
Kun Timo Soini esitti kansanäänestystä syksyn kuntavaalien yhteydessä siitä, tukeako EU:n yhteistä talouspolitiikkaa vai ei, minä en kannata. En ole kannattamatta tällaisia kansanäänestyksiä siksi, etten luottaisi kansan ymmärykseen vaan siksi, etten kannata sitä, että monimutkaiset asiat kärjistetään juupas-eipäs -tyyppisiksi, irrottaen ne asiayhteyksistään ja syy-seuraus -suhteistaan. Valintatilanteista tahtoo tällöin tulla herkästi "oletko lakannut hakkaamasta vaimoasi" -tyyppisiä.
Kun otetaan kantaa siihen, tuleeko Suomen osallistua EU:n talouspolitiikkaan, samalla otetaan kantaa siihen, otetaanko osaa EU:n koulutus-, työllisyys-, siirtolais-, ulko-, ympäristö-, kulttuuri- ja niin edelleen politiikkaan. Samalla otetaan myös kantaa siihen, halutaanko niiden viimeistenkin perusteollisuuden työpaikkojen lamput sammuttaa nyt vai vasta 13.päivä.
Samasta syystä en voi myöskään kannattaa kansanäänestystä ydinvoimasta, sillä samalla tulisi ottaa kantaa siihen, miten energia tuotetaan tai miten sitä säästetään. En myöskään näe realistiseksi järjestää kansanäänestyksiä kuntauudistuksista, sillä jos valittavana on "haluatko kuntasi säilyvän itsenäisenä" vai "haluatko, ettei kotikuntaasi enää ole?", äänestyksen tulos on selvä etukäteen. Pitäisi kysyä pikemminkin, haluatko, että kotikunnassasi on tulevaisuudessa terveyskeskus, päiväkoti ja koulu.
Sen sijaan kannatan lämpimästi kansan mielipiteen kysymistä asioissa, jotka ovat yleisinhimillisiä kysymyksiä, joiden toteutumisella ei ole hallitsemattomia seurauksia. Kuten esimerkiksi sukupuolineutraali avioliittolaki.
Kun otetaan kantaa siihen, tuleeko Suomen osallistua EU:n talouspolitiikkaan, samalla otetaan kantaa siihen, otetaanko osaa EU:n koulutus-, työllisyys-, siirtolais-, ulko-, ympäristö-, kulttuuri- ja niin edelleen politiikkaan. Samalla otetaan myös kantaa siihen, halutaanko niiden viimeistenkin perusteollisuuden työpaikkojen lamput sammuttaa nyt vai vasta 13.päivä.
Samasta syystä en voi myöskään kannattaa kansanäänestystä ydinvoimasta, sillä samalla tulisi ottaa kantaa siihen, miten energia tuotetaan tai miten sitä säästetään. En myöskään näe realistiseksi järjestää kansanäänestyksiä kuntauudistuksista, sillä jos valittavana on "haluatko kuntasi säilyvän itsenäisenä" vai "haluatko, ettei kotikuntaasi enää ole?", äänestyksen tulos on selvä etukäteen. Pitäisi kysyä pikemminkin, haluatko, että kotikunnassasi on tulevaisuudessa terveyskeskus, päiväkoti ja koulu.
Sen sijaan kannatan lämpimästi kansan mielipiteen kysymistä asioissa, jotka ovat yleisinhimillisiä kysymyksiä, joiden toteutumisella ei ole hallitsemattomia seurauksia. Kuten esimerkiksi sukupuolineutraali avioliittolaki.
18.5.2012
Lehdistökatsaus perussuomalaiseen (EU)-politiikkaan
http://www.sampoterho.net/?p=1881
http://jormanordlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/106077-eu-on-demokratian-kanssa-aivan-eksyksissä
http://tapanimaki1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/106136-kreikan-syvä-kriisi
http://timosoini.fi/2012/05/eurokriisi-plokissa-linja-pysyy/
http://jarilindstrom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/106067-kreikka-kysymys
http://reijotossavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/106169-eu-intoilijat-haluavat-ett%C3%A4-heit%C3%A4-ei-saa-arvostella-v%C3%A4%C3%A4r%C3%A4ss%C3%A4-olemisesta
Ylläolevat ovat viimeisen vuorokauden ajalta perussuomalaisten blogien linkkejä. Niissä puhutaan Euroopan talouskriisistä, tarkemmin sanottuna Kreikan tilanteesta.
Alla on viimeisen vuorokauden ajalta perussuomalaisten blogien sellaisia linkkejä, joiden alla puhutaan vanhustenhuollosta, sosiaali- tai terveyspalveluista, työttömyydestä tai syrjäytymisestä:
Eipä ollut.
Kun esitin talvella kysymykseni Timo Soinille, miksi hän on sekä eduskuntavaali- että presidentinvaalikampanjoissaan jättänyt oman maansa vähäosaiset heitteille EU:n kustannuksella, hän ei vastannut.
Annetaan Perussuomalaisten edelleenkin unohtaa oman maamme todelliset ongelmat. Keskitytään me muut niihin.
http://jormanordlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/106077-eu-on-demokratian-kanssa-aivan-eksyksissä
http://tapanimaki1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/106136-kreikan-syvä-kriisi
http://timosoini.fi/2012/05/eurokriisi-plokissa-linja-pysyy/
http://jarilindstrom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/106067-kreikka-kysymys
http://reijotossavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/106169-eu-intoilijat-haluavat-ett%C3%A4-heit%C3%A4-ei-saa-arvostella-v%C3%A4%C3%A4r%C3%A4ss%C3%A4-olemisesta
Ylläolevat ovat viimeisen vuorokauden ajalta perussuomalaisten blogien linkkejä. Niissä puhutaan Euroopan talouskriisistä, tarkemmin sanottuna Kreikan tilanteesta.
Alla on viimeisen vuorokauden ajalta perussuomalaisten blogien sellaisia linkkejä, joiden alla puhutaan vanhustenhuollosta, sosiaali- tai terveyspalveluista, työttömyydestä tai syrjäytymisestä:
Eipä ollut.
Kun esitin talvella kysymykseni Timo Soinille, miksi hän on sekä eduskuntavaali- että presidentinvaalikampanjoissaan jättänyt oman maansa vähäosaiset heitteille EU:n kustannuksella, hän ei vastannut.
Annetaan Perussuomalaisten edelleenkin unohtaa oman maamme todelliset ongelmat. Keskitytään me muut niihin.
17.1.2012
Miten käy pressanvaalien 2.kierroksella?
Jos nyt olettaisimme, että Sauli Niinistöä ei valita presidentiksi suoraan 1.kierroksella ja uskomme gallupeihin edes horoskooppimielessä, lähtekäämme siitä, että presidentinvaalit eivät ratkea ensimmäisellä kierroksella. Toivottavasti. Tällöin suurin mielenkiinto kohdistuu siihen, kuka menee Saulin seuraksi loppukilpailuun. Ehdolla ovat Haavisto, Väyrynen, Soini, Lipponen, Arhinmäki, Biaudet ja Essayah. Tarkastelen finaaliasetelmaa kahdella ulottuvuudella: vasemmisto-oikeisto ja konservatismi-liberalismi.
Essayahista ja Biaudet´sta ei tässä yhteydessä kannata sen enempää kirjoittaa, sillä he eivät tule pääsemään toiselle kierrokselle. Ja jos sattuisivat pääsemään, Essayahia äänestäisivät vain ne, joille naiseus on edellytys tehtävään, paitsi että suurin osa naisista - kuten ihmisistä yleensäkin - kavahtanee ehdokkaan sionismia. Biaudet pärjäisi naisista paremmin: hän ottaisi Niinistöä vastaan vahvan ihmisoikeusfokuksen, ja puolustaisi vähemmistöjen oikeuksia, siis muidenkin kuin suomenruotsalaisten.
Kun Essayah vetoaa konservatiiveihin, Biaudet taas vetoaa enemmän liberaaleiksi itsensä mieltäviin äänestäjiin. Vasemmisto-porvarillisuus -akselille heitä on vaikeampi sijoittaa keskenään, sillä Biaudet on kuitenkin porvari, vaikkakin sivistynyt sellainen, minkä voi unohtaa hänen puhuessaan heikompien asioista kun taas Essayah kristillisenä edustaa yhteisöllisyyttä (kuten vasemmisto), mutta hyvin toisenlaista, sellaista, josta vasemmisto sanoutuu irti.
Arhinmäen kohdalla omatuntoni laittaisi minut vaikeaan tilanteeseen. Arvojeni puolesta arvoliberaalina minun pitäisi äänestää Paavoa, jos hän tulisi Saukkia vastaan mutta luultavasti päätyisin silti talousliberaaliin Sauliin, koska Paavo ei käy presidentinvaaleja vaan kunnallisvaalikampanjaa. Sosialismi-porvarismi-akselilla valinnan luulisi myös olevan aika yksiselitteinen, mutta kun ei presidentti tee sisäpolitiikkaa. Paavon uskoisin käyvän Niinistön kimppuun Natolla.
Paavo Lipposen ongelmana on se, että häntä eivät erota Kokoomuksesta edes demarit itse, puhumattakaan Vasemmistoliitosta. Vasemmistolaisia jäisi toisena päivänä aika paljon kotiin mikäli taistelupari on Lipponen-Niinistö. Eikä näitä herrojen keskinäistä murahtelua jaksaisi kukaan kuunnella; taistelun ollessa kuumimmillaan he vain muistuttaisivat toisiaan, että ei Sauli, kyllä se olin minä, Paavo. Lipponen haluaa esiintyä Saulin suvaitsevaisena vaihtoehtona, mikä ilmenee jo mainoksistakin, ja kai hän puoluekantansa perusteella on aavistuksen Saukista vasemmalla, siinä seuraavana. Mutta kun ei Paavon viesti oikein ole tullut selväksi.
Soinin kannattajista moni äänestää Niinistöä jo ensimmäisellä kierroksella. Siksipä Soinillekaan toista kierrosta ei taida tulla. Jos tulisi, niin Timon agenda olisi helposti arvattava: arvostella Niinistöä sen hallituksen EU-politiikasta, jossa Sauli ei edes ole istunut. Soinin äänestäjät ovat arvokonservatiiveja, työväestöä "ilman sosialismia", kun taas Niinistö on juuri tällaisen työväestön presidentti, ainakin jos hänen muistelee hänen kuuden vuoden takaista julistettaan.
Paavo Väyrysen asialista olisi pitkälti sama kuin Soinin, sillä erotuksella että hän on toiminut pitkän aikaa sellaisissa tehtävissä, joista on aika paha lähteä syyttelemään Niinistöä niistä asioista jotka hän ottaisi syytöslistalleen. Riippuen tietysti siitä, mihin Paavon kirjoittamista lukemattomista kirjoista hän vetoaa. Pitäisi tarkistaa asia. Paavo on taitava peluri, mutta niin moni kavahtaa kaikkea sitä, mitä Paavo ei ole ja mitä hän on sekä ei ole samanaikaisesti, että tämä ei riitä. Useimmat päätyvät Niinistöön. Niinistö on tunnustuksellinen talousliberaali, kun Paavoa ei tunneta kummoisenakaan edes arvoliberaalina, mikä on paljastunut tässäkin vaalikamppailussa esimerkiksi sukupuolineutraalista avioliittolaista keskusteltaessa. Paavo saisi toki osan Soinin kodittomiksi jääneistä äänistä toisella kierroksella.
Pekka Haaviston äänestäminen jo ensimmäisellä kierroksella on paras tae siitä, että Sauli Niinistöstä ei tule presidenttiä. Pekka Haavisto saisi lähes kaikki vasemmiston -olematta kuitenkaan sosialisti - sekä voittopuolisesti arvoliberaalin poliittisen keskustan äänet. Pekkaa vastaan Saulin kannattaa skarpata, sillä puolivillainen sarkasmi ja yritys koivistomaiseen kryptisyyteen ei Pekkaa vastaan riitä mihinkään kun vaalitenttejä katsova Suomen kansa ymmärtääkin että Saulille on todellakin vaihtoehto. Viisas, kokenut, suvaitsevainen, järkevä, lämmin ja viisas ihminen, joka puhuu selvää ja ymmärrettävää suomea (ja ruotsia ja englantia).
Essayahista ja Biaudet´sta ei tässä yhteydessä kannata sen enempää kirjoittaa, sillä he eivät tule pääsemään toiselle kierrokselle. Ja jos sattuisivat pääsemään, Essayahia äänestäisivät vain ne, joille naiseus on edellytys tehtävään, paitsi että suurin osa naisista - kuten ihmisistä yleensäkin - kavahtanee ehdokkaan sionismia. Biaudet pärjäisi naisista paremmin: hän ottaisi Niinistöä vastaan vahvan ihmisoikeusfokuksen, ja puolustaisi vähemmistöjen oikeuksia, siis muidenkin kuin suomenruotsalaisten.
Kun Essayah vetoaa konservatiiveihin, Biaudet taas vetoaa enemmän liberaaleiksi itsensä mieltäviin äänestäjiin. Vasemmisto-porvarillisuus -akselille heitä on vaikeampi sijoittaa keskenään, sillä Biaudet on kuitenkin porvari, vaikkakin sivistynyt sellainen, minkä voi unohtaa hänen puhuessaan heikompien asioista kun taas Essayah kristillisenä edustaa yhteisöllisyyttä (kuten vasemmisto), mutta hyvin toisenlaista, sellaista, josta vasemmisto sanoutuu irti.
Arhinmäen kohdalla omatuntoni laittaisi minut vaikeaan tilanteeseen. Arvojeni puolesta arvoliberaalina minun pitäisi äänestää Paavoa, jos hän tulisi Saukkia vastaan mutta luultavasti päätyisin silti talousliberaaliin Sauliin, koska Paavo ei käy presidentinvaaleja vaan kunnallisvaalikampanjaa. Sosialismi-porvarismi-akselilla valinnan luulisi myös olevan aika yksiselitteinen, mutta kun ei presidentti tee sisäpolitiikkaa. Paavon uskoisin käyvän Niinistön kimppuun Natolla.
Paavo Lipposen ongelmana on se, että häntä eivät erota Kokoomuksesta edes demarit itse, puhumattakaan Vasemmistoliitosta. Vasemmistolaisia jäisi toisena päivänä aika paljon kotiin mikäli taistelupari on Lipponen-Niinistö. Eikä näitä herrojen keskinäistä murahtelua jaksaisi kukaan kuunnella; taistelun ollessa kuumimmillaan he vain muistuttaisivat toisiaan, että ei Sauli, kyllä se olin minä, Paavo. Lipponen haluaa esiintyä Saulin suvaitsevaisena vaihtoehtona, mikä ilmenee jo mainoksistakin, ja kai hän puoluekantansa perusteella on aavistuksen Saukista vasemmalla, siinä seuraavana. Mutta kun ei Paavon viesti oikein ole tullut selväksi.
Soinin kannattajista moni äänestää Niinistöä jo ensimmäisellä kierroksella. Siksipä Soinillekaan toista kierrosta ei taida tulla. Jos tulisi, niin Timon agenda olisi helposti arvattava: arvostella Niinistöä sen hallituksen EU-politiikasta, jossa Sauli ei edes ole istunut. Soinin äänestäjät ovat arvokonservatiiveja, työväestöä "ilman sosialismia", kun taas Niinistö on juuri tällaisen työväestön presidentti, ainakin jos hänen muistelee hänen kuuden vuoden takaista julistettaan.
Paavo Väyrysen asialista olisi pitkälti sama kuin Soinin, sillä erotuksella että hän on toiminut pitkän aikaa sellaisissa tehtävissä, joista on aika paha lähteä syyttelemään Niinistöä niistä asioista jotka hän ottaisi syytöslistalleen. Riippuen tietysti siitä, mihin Paavon kirjoittamista lukemattomista kirjoista hän vetoaa. Pitäisi tarkistaa asia. Paavo on taitava peluri, mutta niin moni kavahtaa kaikkea sitä, mitä Paavo ei ole ja mitä hän on sekä ei ole samanaikaisesti, että tämä ei riitä. Useimmat päätyvät Niinistöön. Niinistö on tunnustuksellinen talousliberaali, kun Paavoa ei tunneta kummoisenakaan edes arvoliberaalina, mikä on paljastunut tässäkin vaalikamppailussa esimerkiksi sukupuolineutraalista avioliittolaista keskusteltaessa. Paavo saisi toki osan Soinin kodittomiksi jääneistä äänistä toisella kierroksella.
Pekka Haaviston äänestäminen jo ensimmäisellä kierroksella on paras tae siitä, että Sauli Niinistöstä ei tule presidenttiä. Pekka Haavisto saisi lähes kaikki vasemmiston -olematta kuitenkaan sosialisti - sekä voittopuolisesti arvoliberaalin poliittisen keskustan äänet. Pekkaa vastaan Saulin kannattaa skarpata, sillä puolivillainen sarkasmi ja yritys koivistomaiseen kryptisyyteen ei Pekkaa vastaan riitä mihinkään kun vaalitenttejä katsova Suomen kansa ymmärtääkin että Saulille on todellakin vaihtoehto. Viisas, kokenut, suvaitsevainen, järkevä, lämmin ja viisas ihminen, joka puhuu selvää ja ymmärrettävää suomea (ja ruotsia ja englantia).
9.1.2012
Soini ja Väyrynen
Jos minun olisi pakko suorittaa presidentinvaalien toisella kierroksella valinta - onneksi tällaista tilannetta ei eteen kyllä tule - Paavo Väyrysen ja Timo Soinin välillä, päätyisin empimättä Väyryseen. Nämä kaksi vanhan liiton oppositiomiestä ovat presidentinvaaleissa liikkeellä samalla pääagendalla: EU-kriittisyydellä. Mikä sitten miehiä erottaa?
Kun Väyrysellä sentään on kyky edes välillä nauraa itselleen, Soini ottaa herneet nenään milloin hänen puolueensa arvostelemisesta rasistiseksi, milloin aborttikannan utelusta, milloin sukupuolivähemmistöjen oikeuksien. Kun Väyrysellä on kymmenien vuosien kokemus ulkoministerinä ja ulkomaankauppaministerinä, Soinin kansainvälinen kokemus tiivistyy yhteen kauteen EU-parlamentin sisäisenä sankarina ja jalkapallohuivin kantamisena. Tähän kokemukseen Paavo V. sitten kyllä vetoaakin: jo vuonna 1970 hän oli oikeassa, silloin ennen kolmea takinkääntöään.
Soini on Väyrynen ilman substanssia ja aitoa huumorintajua. Yhtä vain ihmettelen: sitä, että Väyrynen on jaksanut uskoa Keskustan olevan hänenkaltaisensa kyvyn kunnianhimolle oikea kanava, kaikki nämä vuosikymmenet. Perussuomalaisissa olisi ilman muuta hänen kaltaiselleen talentille käyttöä.
Kun Väyrysellä sentään on kyky edes välillä nauraa itselleen, Soini ottaa herneet nenään milloin hänen puolueensa arvostelemisesta rasistiseksi, milloin aborttikannan utelusta, milloin sukupuolivähemmistöjen oikeuksien. Kun Väyrysellä on kymmenien vuosien kokemus ulkoministerinä ja ulkomaankauppaministerinä, Soinin kansainvälinen kokemus tiivistyy yhteen kauteen EU-parlamentin sisäisenä sankarina ja jalkapallohuivin kantamisena. Tähän kokemukseen Paavo V. sitten kyllä vetoaakin: jo vuonna 1970 hän oli oikeassa, silloin ennen kolmea takinkääntöään.
Soini on Väyrynen ilman substanssia ja aitoa huumorintajua. Yhtä vain ihmettelen: sitä, että Väyrynen on jaksanut uskoa Keskustan olevan hänenkaltaisensa kyvyn kunnianhimolle oikea kanava, kaikki nämä vuosikymmenet. Perussuomalaisissa olisi ilman muuta hänen kaltaiselleen talentille käyttöä.
14.12.2011
Demokratia, postmoderni tyylikokeilu?
Kun Timo Soini kiiruhti irtisanoutumaan puolueensa eduskuntavaaliohjelman kulttuuripoliittisesta osiosta, jossa Perussuomalaiset irtisanoutuivat ns. postmodernista tekotaiteesta, hän samalla irtisanoutui poliittisesta kuluttajansuojasta. Ilmeisesti vaaliohjelmaan voi sisällyttää ihan mitä hyvänsä, kokeeksi, ja katsoa, tarttuvatko äänestäjät täkyyn. Siitä viis, onko se nyt niin kovin oikein. Otetaan äänet ja sit juostaan pois.
Edustuksellinen demokratia, jossa päättäjät ovat edes moraalisesti tilivelvollisia kansalaisille, taisi olla siis postmoderni tyylikokeilu matkalla kohti perussuomalaista Suomea.
Edustuksellinen demokratia, jossa päättäjät ovat edes moraalisesti tilivelvollisia kansalaisille, taisi olla siis postmoderni tyylikokeilu matkalla kohti perussuomalaista Suomea.
9.12.2011
Kysymykseni presidenttiehdokas Soinille
Esitin presidenttiehdokas Timo Soinille seuraavan kysymyksen nettihesarissa, ja esitän sen täällä myös julkisesti:
Miksi olet pitänyt esillä Kreikan ja muiden talousvaikeuksiin joutuneiden maiden tukipaketteja enemmän kuin mitään muuta asiaa presidentinvaalikampanjassasi, vaikka EU-politiikkaa johtaa Suomessa pääministeri, ei presidentti, ja miksi et ole presidenttiehdokkaana esittänyt huolestuneisuuttasi Suomessa tapahtuvasta eriarvoistumiskehityksestä?
Heikkopäisemmälle näyttää siltä, että Soini on kiinnostunut enemmän ulkomaiden asioista kuin oman maamme asioista, vaikka se puolue, jota hän edusti ainakin vielä eduskuntavaaleissa, väittääkin tahtovansa hoitaa ensin "omat asiat" kuntoon.
Miksi olet pitänyt esillä Kreikan ja muiden talousvaikeuksiin joutuneiden maiden tukipaketteja enemmän kuin mitään muuta asiaa presidentinvaalikampanjassasi, vaikka EU-politiikkaa johtaa Suomessa pääministeri, ei presidentti, ja miksi et ole presidenttiehdokkaana esittänyt huolestuneisuuttasi Suomessa tapahtuvasta eriarvoistumiskehityksestä?
Heikkopäisemmälle näyttää siltä, että Soini on kiinnostunut enemmän ulkomaiden asioista kuin oman maamme asioista, vaikka se puolue, jota hän edusti ainakin vielä eduskuntavaaleissa, väittääkin tahtovansa hoitaa ensin "omat asiat" kuntoon.
16.11.2011
Ollila unohtaa pienen ihmisen
Kun Jorma Ollila Hesarissa tänään esitti huolestuneen emerituksen puheenvuoron Suomen talousnäkymistä, todeten, että suomalainen työ ja suomalaiset työläiset tuottavat liian huonosti, hän unohti kokonaan työläisen näkökulman. Ihmisen siellä alla. Ja alla tämä totisesti onkin kun eliitti on nostanut itsensä niin ylös ettei työntekijä sinne asti erotu, sinne norsunluutorniin, jossa aurinko häikäisee.
Ollila ei valitettavasti ota huomioon sitä, että kaikille ihmisille ei voi asettaa tuotto-odotuksia, ainakaan välittömiä. Suomessa on satoja tuhansia osatyökykyisiä, joista osa parhaimmillaankin pystyy tuottamaan vain osan siitä, mikä on teoreettisen robotti-ihmisen tuottavuus. Tosin tämä murto-osakin on paljon parempi kuin ei mitään. Ja on robottienkin kalibroinnissa eroavaisuuksia. Toiset ovat sellaista päivitetympää Cyberdynen mallia kun taas terminaattorit ovat vähän vanhanaikaisempia. Mutta ne sentään oppivat itkemään.
Pitääkö osatyökykyiset sitten ymmärtää tuottavuusvajeena vai osatyökykyisinä, riippuu siitä, otetaanko asiaan tuotto- vai inhimillisyysnäkökulma. Jos asiaa tarkastellaan systeemitasolla, ymmärrän tuottonäkökulman, mutta kansalaisten/asukkaiden/ihmisten elämismaailma tässä systeemissä on vaarassa unohtua. Ihminen on paljon muutakin kuin osa tuotantokoneistoa, onneksi kuitenkin kaikkein olellisimmilta osiltaan kaikkea muuta.
Sitten on tietysti niitä, jotka eivät ole kuntoutettavissa lainkaan tuottavaan työhön. Siis sellaiseen, jossa tehtäisiin esimerkiksi vientiin kelpaavaa huippuelektroniikkaa. Tosin vaikeasti monivammaisetkin voivat tehdä monenlaista työtä sekä palveluissa että tuotannossa.
Kun Ollila peräänkuuluttaa palkkajoustoa, hän unohtaa että monissa palkoissa on vain yksi joustovara, ja se on ylöspäin. Siivoojille, apuhoitajille, lastentarhanhoitajille ja sihteereille on aivan turhaa puhua joustosta kun ei kuukausivuokrassa, sähkölaskussa tai lapsen elatuksessakaan tunneta joustoja.
Kaikilla ihmisillä on arvo. Mittaamaton, erottamaton, yhtäläinen ja samanarvoinen. Ja jos asia ei muuten tule vuoristoneuvoksille selväksi, niin osatyökykyisten kaikki aktivoiminen -osa-aika-työllistäminen, työpajatoiminta, työllistämiskoulutus, kuntouttava työtoiminta, sosiaalinen työllistäminen ja niin edelleen - tuottaa pitkällä tähtäimellä ainakin sairauskulujen säästämisenä, jos sitä kaikkea ei voikaan ihan suoraan myydä.
Kaikki eivät myöskään voi olla Ollilan varmaankin tarkoittamassa mielessä huippuosaajia, sillä jos olisivat, sitten eivät tulisi roskikset tyhjennettyä huippuosaajien konttoreista, huippuosaajien sairaat vanhukset pyyhittyä ja lapset vahdittua jotta heidän enemmän taikka vähemmän huippuosaajavanhempansa pääsisivät tuottamaan.
Ollakseni kuitenkin ihan reilu Ollilalle, muutkin ovat epäreiluja. Kaikkien poliittisten puolueidenkin soisi ottavan vähäosaisten asian vakavissaan. On tietysti hyvä, että minimitoimeentuloa on korotettu ja että työpajatoimintaan ja etsivään nuorisotyöhön ymmärretään satsata heikkona aikana, mutta esimerkiksi Timo Soinia kuunnellessa saa sellaisen käsityksen, että meillä on kolme asiaa: Kreikka, Kreikka ja Kreikka, eikä esimerkiksi eriarvoisuus, vähäosaisuus ja peruspalvelut.
Ollilan kirjoituksen voi lukea klikkaamalla otsikkoa.
Ollila ei valitettavasti ota huomioon sitä, että kaikille ihmisille ei voi asettaa tuotto-odotuksia, ainakaan välittömiä. Suomessa on satoja tuhansia osatyökykyisiä, joista osa parhaimmillaankin pystyy tuottamaan vain osan siitä, mikä on teoreettisen robotti-ihmisen tuottavuus. Tosin tämä murto-osakin on paljon parempi kuin ei mitään. Ja on robottienkin kalibroinnissa eroavaisuuksia. Toiset ovat sellaista päivitetympää Cyberdynen mallia kun taas terminaattorit ovat vähän vanhanaikaisempia. Mutta ne sentään oppivat itkemään.
Pitääkö osatyökykyiset sitten ymmärtää tuottavuusvajeena vai osatyökykyisinä, riippuu siitä, otetaanko asiaan tuotto- vai inhimillisyysnäkökulma. Jos asiaa tarkastellaan systeemitasolla, ymmärrän tuottonäkökulman, mutta kansalaisten/asukkaiden/ihmisten elämismaailma tässä systeemissä on vaarassa unohtua. Ihminen on paljon muutakin kuin osa tuotantokoneistoa, onneksi kuitenkin kaikkein olellisimmilta osiltaan kaikkea muuta.
Sitten on tietysti niitä, jotka eivät ole kuntoutettavissa lainkaan tuottavaan työhön. Siis sellaiseen, jossa tehtäisiin esimerkiksi vientiin kelpaavaa huippuelektroniikkaa. Tosin vaikeasti monivammaisetkin voivat tehdä monenlaista työtä sekä palveluissa että tuotannossa.
Kun Ollila peräänkuuluttaa palkkajoustoa, hän unohtaa että monissa palkoissa on vain yksi joustovara, ja se on ylöspäin. Siivoojille, apuhoitajille, lastentarhanhoitajille ja sihteereille on aivan turhaa puhua joustosta kun ei kuukausivuokrassa, sähkölaskussa tai lapsen elatuksessakaan tunneta joustoja.
Kaikilla ihmisillä on arvo. Mittaamaton, erottamaton, yhtäläinen ja samanarvoinen. Ja jos asia ei muuten tule vuoristoneuvoksille selväksi, niin osatyökykyisten kaikki aktivoiminen -osa-aika-työllistäminen, työpajatoiminta, työllistämiskoulutus, kuntouttava työtoiminta, sosiaalinen työllistäminen ja niin edelleen - tuottaa pitkällä tähtäimellä ainakin sairauskulujen säästämisenä, jos sitä kaikkea ei voikaan ihan suoraan myydä.
Kaikki eivät myöskään voi olla Ollilan varmaankin tarkoittamassa mielessä huippuosaajia, sillä jos olisivat, sitten eivät tulisi roskikset tyhjennettyä huippuosaajien konttoreista, huippuosaajien sairaat vanhukset pyyhittyä ja lapset vahdittua jotta heidän enemmän taikka vähemmän huippuosaajavanhempansa pääsisivät tuottamaan.
Ollakseni kuitenkin ihan reilu Ollilalle, muutkin ovat epäreiluja. Kaikkien poliittisten puolueidenkin soisi ottavan vähäosaisten asian vakavissaan. On tietysti hyvä, että minimitoimeentuloa on korotettu ja että työpajatoimintaan ja etsivään nuorisotyöhön ymmärretään satsata heikkona aikana, mutta esimerkiksi Timo Soinia kuunnellessa saa sellaisen käsityksen, että meillä on kolme asiaa: Kreikka, Kreikka ja Kreikka, eikä esimerkiksi eriarvoisuus, vähäosaisuus ja peruspalvelut.
Ollilan kirjoituksen voi lukea klikkaamalla otsikkoa.
14.11.2011
Työväenpuolue ilman sosialismia
Timo Soini on määritellyt perustamansa puolueen työväenpuolueeksi ilman sosialismia. Sitä muuten on Kokoomuskin, oman ilmoituksensa mukaan. Ei ihme, että Sauli Niinistö tulee viemään melkein kaikki Timo Soinin äänet, sillä hän älysi brändätä tämän ensin.
Puolueohjelmassaan "Perussuomalaiset haluavat puolustaa suomalaisten omaa kansansuvereniteettia, joka merkitsee sitä, että vain ja yksinomaan kansalla, joka muodostaa oman, muista kansoista erillisen kansakunnan, on ikuinen ja rajoittamaton oikeus päättää aina vapaasti ja itsenäisesti kaikista omista asioistaan." Suomalainen päätöksenteko halutaan pitää siis kansallisissa käsissä.
Hitlerin Saksassa vallinnut kansallissosialistinen puolue oli työväenpuolue ilman sosialismia. Wikipedian määritelmän mukaan "kansallissosialismin oikeistolaisiin piirteisiin kuuluu kieltäytyminen marxilaisuudelle." Mitä sitten on marxilaisuus?
Samaisen Wikipedian mukaan "marxilaisuus eli marxismi on Karl Marxin kirjoituksiin pohjautuva sosialistinen oppijärjestelmä sekä siihen perustuva yhteiskunnallinen aatesuuntaus." Marxilaisuus on siis sosialistinen oppijärjestelmä.
Kansallissosialistinen puolue ei siis ole marxilainen eli vasemmistolainen. Työväenpuolue se sen sijaan on, mutta se on dialektisella tavalla ristiriitaisesti sekä sosialistinen että ei-sosialistinen. Sosialismi on mukana sen nimessä, vaikka se väittää olevansa ei-sosalistinen.
Mitä tarkoitan dialektisuudella? Wikipedia määrittelee hegeliläisen dialektiikan mm. seuraavasti: "ristiriitoihin ajautuminen kuului kuitenkin osaksi todellisuuden perusluonnetta". Ja tunnetusti Marx tunsi Hegelinsä. Wikipedian mukaan: "Karl Marx sai huomattavan määrän vaikutteita Hegelin filosofiasta. Hegelin ja Marxin ajattelu kuitenkin erosivat merkittävästi toisistaan. Marxin on sanottu kääntäneen oppi-isänsä ajattelun päälaelleen."
Perussuomalaiset ovat hegeliläinen puolue, ainakin sen dialektisessa mielessä. Heidän ajattelunsa on päälaelleen käännettyä sosialismia, kuten Hegelin ajattelu on päälaelleen käännettyä Marxia. Vai oliko se päinvastoin?
Isäni kutsui myötäpäivään heitettyä volttia jäniskäännökseksi, vastapäivään tehtyä muikkaukseksi. Jos marxilaiset ovat siis tehneet jäniskäännöksen, ovatko persut tehneet muikkauksen, jos kerran marxilaisuus on nurinniskoin käännettyä hegeliläisyyttä mutta perussuomalaisuus onkin nurinniskon käännettyä sosialismia?
Puolueohjelmassaan "Perussuomalaiset haluavat puolustaa suomalaisten omaa kansansuvereniteettia, joka merkitsee sitä, että vain ja yksinomaan kansalla, joka muodostaa oman, muista kansoista erillisen kansakunnan, on ikuinen ja rajoittamaton oikeus päättää aina vapaasti ja itsenäisesti kaikista omista asioistaan." Suomalainen päätöksenteko halutaan pitää siis kansallisissa käsissä.
Hitlerin Saksassa vallinnut kansallissosialistinen puolue oli työväenpuolue ilman sosialismia. Wikipedian määritelmän mukaan "kansallissosialismin oikeistolaisiin piirteisiin kuuluu kieltäytyminen marxilaisuudelle." Mitä sitten on marxilaisuus?
Samaisen Wikipedian mukaan "marxilaisuus eli marxismi on Karl Marxin kirjoituksiin pohjautuva sosialistinen oppijärjestelmä sekä siihen perustuva yhteiskunnallinen aatesuuntaus." Marxilaisuus on siis sosialistinen oppijärjestelmä.
Kansallissosialistinen puolue ei siis ole marxilainen eli vasemmistolainen. Työväenpuolue se sen sijaan on, mutta se on dialektisella tavalla ristiriitaisesti sekä sosialistinen että ei-sosialistinen. Sosialismi on mukana sen nimessä, vaikka se väittää olevansa ei-sosalistinen.
Mitä tarkoitan dialektisuudella? Wikipedia määrittelee hegeliläisen dialektiikan mm. seuraavasti: "ristiriitoihin ajautuminen kuului kuitenkin osaksi todellisuuden perusluonnetta". Ja tunnetusti Marx tunsi Hegelinsä. Wikipedian mukaan: "Karl Marx sai huomattavan määrän vaikutteita Hegelin filosofiasta. Hegelin ja Marxin ajattelu kuitenkin erosivat merkittävästi toisistaan. Marxin on sanottu kääntäneen oppi-isänsä ajattelun päälaelleen."
Perussuomalaiset ovat hegeliläinen puolue, ainakin sen dialektisessa mielessä. Heidän ajattelunsa on päälaelleen käännettyä sosialismia, kuten Hegelin ajattelu on päälaelleen käännettyä Marxia. Vai oliko se päinvastoin?
Isäni kutsui myötäpäivään heitettyä volttia jäniskäännökseksi, vastapäivään tehtyä muikkaukseksi. Jos marxilaiset ovat siis tehneet jäniskäännöksen, ovatko persut tehneet muikkauksen, jos kerran marxilaisuus on nurinniskoin käännettyä hegeliläisyyttä mutta perussuomalaisuus onkin nurinniskon käännettyä sosialismia?
12.11.2011
Maisterisjätkä vaimentaa kansan äänen
Timo Soini on mies, joka on perustanut puolueen. Se puolue edustaa kansaa, 19% mandaatilla sataa prosenttia. Jos 19=100, joko Timo Soini ei osaa laskea tai sitten hän kannattaa harvainvaltaa.
Ei hän ainakaan demokratiaa edusta. Tästä käy osoituksena se, että Timo Soinin "ploki" on ainut tuntemani lajin edustaja, jota ei voi kommentoida. Timo Soinin näkemys kansan edustamisesta on siis se, että kansaa ei tarvitse kuunnella. Ja kun ei kuuntele, voi vallan mainiosti välttää myös keskustelemisen sen kanssa. Kansan. Ja silloin kun ei kuuntele eikä keskustele, voi vallan mainiosti elää sellaisessa kuplassa, jossa luullaan, että 19=100=1.
Soini panee palttua etelän medioille, sellaisillekin, jotka ovat valtakuntamme suosituimpia kun hän kieltäytyi Hesarin haastattelupyynnöstä (HS 12.11.2011; http://www.hs.fi/msn/kotimaa/Timo+Soini+leimaa+HSn+rasismigallupin+tarkoitushakuiseksi/a1305549219906). Sehän edustaa vain kansan enemmistöä. Sellaiselle voikin panna palttua, etenkin kun edustaa kansan vähemmistöä. Sellaista, joita ei tarvitse kuunnella. Sellaisia, joille näyttää hyvin sopivan mies, joka ei maisterisopinnoistaan huolimatta erota pronomineja "minä" ja "me". Ai niin, ei siihen tarvita maisterisopintoja. Ne oppii jo peruskoulussa.
Timo Soini on kansan ääni. Muita ääniä ei Soinilandiassa tarvita. Tällaista miestä minä en halua presidentiksi. Soinin plokiin pääsee klikkaamalla otsikkoa.
Ei hän ainakaan demokratiaa edusta. Tästä käy osoituksena se, että Timo Soinin "ploki" on ainut tuntemani lajin edustaja, jota ei voi kommentoida. Timo Soinin näkemys kansan edustamisesta on siis se, että kansaa ei tarvitse kuunnella. Ja kun ei kuuntele, voi vallan mainiosti välttää myös keskustelemisen sen kanssa. Kansan. Ja silloin kun ei kuuntele eikä keskustele, voi vallan mainiosti elää sellaisessa kuplassa, jossa luullaan, että 19=100=1.
Soini panee palttua etelän medioille, sellaisillekin, jotka ovat valtakuntamme suosituimpia kun hän kieltäytyi Hesarin haastattelupyynnöstä (HS 12.11.2011; http://www.hs.fi/msn/kotimaa/Timo+Soini+leimaa+HSn+rasismigallupin+tarkoitushakuiseksi/a1305549219906). Sehän edustaa vain kansan enemmistöä. Sellaiselle voikin panna palttua, etenkin kun edustaa kansan vähemmistöä. Sellaista, joita ei tarvitse kuunnella. Sellaisia, joille näyttää hyvin sopivan mies, joka ei maisterisopinnoistaan huolimatta erota pronomineja "minä" ja "me". Ai niin, ei siihen tarvita maisterisopintoja. Ne oppii jo peruskoulussa.
Timo Soini on kansan ääni. Muita ääniä ei Soinilandiassa tarvita. Tällaista miestä minä en halua presidentiksi. Soinin plokiin pääsee klikkaamalla otsikkoa.
21.9.2011
Hyvää vihailtaa!
Eilinen tv:n niin sanottu vihailta oli valaisevaa seurattavaa. Vihailta keskittyi nk. maahanmuuttokriittisyyteen, johon hallitseva vihapuheen traditio ottaa tavalla tai toisella kantaa. Ja tässä tapauksessa valitettavasti voidaan jo puhua traditiosta, vaikkakin melko tuoreesta.
Aika usein nk.maahanmuuttokriitikot käyttävät naisia rasisminsa keppihevosina. Kun he ilmaisevat huolensa naisten kuuleman mukaan heikosta asemasta islamissa, he unohtavat kokonaan että kyllä sitä meillä Suomessakin osataan. Melkein joka päivä saa lehdistä lukea "kunniamurhista", joissa on se ero islamilaisiin "kunniamurhiin", että jälkimmäiset on ehkä hieman useammin tehty selvin päin. Puhumattakaan siitä, että juuri nämä "maahanmuuttokriitikot" itse tapaavat varata naiselle silkan piian roolin. Joku soinilaisuuden edustaja tässä taisi juuri äsken murjaista, että moni heikäläinen on tilannut itselleen piian lähialueilta tai sitten vähän kauempaa. Omat ominaisuudet on hyvin kätevää projisoida toisiin. Lähetti potkaisi kissaa.
Simon Elo oli huolissaan länsimaisesta arvoliberalismista, vedoten Samuel Huntingtonin käsityksiin kulttuurien törmäyksestä. Ymmärsi sentään olla vetoamatta Batmaniin. Tai Halla-Ahoon. Hänhän on tunnetusti kaikkein tunnetuin henkilö, joka on tästä huolissaan, siis kulttuurien törmäämisestä. On nimittäin hyvin hankalaa nähdä, mitä olisi se halla-aholainen arvoliberalismi, jota islamisaatio uhkaisi. Halla-aholainen arvoliberalismi??
Kun Wille "Ryyd" Rydman vakuutti, että hänen yhteiskuntamallissaan meikäläiset pitävät huolta toisistaan, minusta olisi hyvin lohdullista, jos saisin häneltä tiedon siitä, että kuulun näihin heikäläisiin. Tai siis meikäläisiin. Kaipaisin siis Rydmanilta kannanottoa, jossa hän olisi huolestunut esimerkiksi työttömien, syrjäytyneiden tai yksinhuoltajien asemasta ja jossa hän osoittautuisi olevansa lupauksensa mittainen mies ja lupaisi tehdä heidän hyväkseen jotakin. Tosin, jos ihan rehellisiä ollaan, ei ainakaan minua kannata elättää. Minähän syyllistyn ajoittaiseen kiittämättömyyteenkin.
Kun tv-toimittajat yrittivät olla näennäisesti reiluja ja tasapuolisia, he keksivät uusia viholliskuvia ns. vasemmistoradikalismista. Näin he tulivat itse syyllistyneeksi vihapuheeseen, keksimällä uusia uhkia joita voi käyttää viholliskuvien luomiseen. Ja tähän täkyyn Rydman oitis tarttuikin. Hän näki Lontoon äskettäisen polttopullojen heittelyn osoituksena vasemmistoanarkismista, ja muisti vielä varmuudeksi kaivella Stalinin tunkioita jos ei muuten olisi ollut asia ihan tarpeeksi selvä että vasemmistolaiset ne pahoja ovat kun eivät kunnioita yksityistä omaisuutta.
Lontoon tapahtumilla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä politiikan kanssa, ne ovat yhteiskuntaan ja omiin mahdollisuuksiinsa pettyneiden ja syrjäytyneiden tylsistymistä, kyllästymistä tekemisen puutteeseen ja puhdasta vandalismia. Jos väittää, että kaikki yksityisen omaisuuden tuhoaminen on vasemmistolaisuutta, yhtä hyvin voisi väittää, että kaikki julkisen omaisuuden tuhoaminen olisi oikeistolaisuutta.
Bat ja Ryyd eivät kuitenkaan ole vandaaleja, vaikka he käsittelevätkin ihmisarvoa, ihmisoikeuksia ja sananvapautta miten sattuu.
Aika usein nk.maahanmuuttokriitikot käyttävät naisia rasisminsa keppihevosina. Kun he ilmaisevat huolensa naisten kuuleman mukaan heikosta asemasta islamissa, he unohtavat kokonaan että kyllä sitä meillä Suomessakin osataan. Melkein joka päivä saa lehdistä lukea "kunniamurhista", joissa on se ero islamilaisiin "kunniamurhiin", että jälkimmäiset on ehkä hieman useammin tehty selvin päin. Puhumattakaan siitä, että juuri nämä "maahanmuuttokriitikot" itse tapaavat varata naiselle silkan piian roolin. Joku soinilaisuuden edustaja tässä taisi juuri äsken murjaista, että moni heikäläinen on tilannut itselleen piian lähialueilta tai sitten vähän kauempaa. Omat ominaisuudet on hyvin kätevää projisoida toisiin. Lähetti potkaisi kissaa.
Simon Elo oli huolissaan länsimaisesta arvoliberalismista, vedoten Samuel Huntingtonin käsityksiin kulttuurien törmäyksestä. Ymmärsi sentään olla vetoamatta Batmaniin. Tai Halla-Ahoon. Hänhän on tunnetusti kaikkein tunnetuin henkilö, joka on tästä huolissaan, siis kulttuurien törmäämisestä. On nimittäin hyvin hankalaa nähdä, mitä olisi se halla-aholainen arvoliberalismi, jota islamisaatio uhkaisi. Halla-aholainen arvoliberalismi??
Kun Wille "Ryyd" Rydman vakuutti, että hänen yhteiskuntamallissaan meikäläiset pitävät huolta toisistaan, minusta olisi hyvin lohdullista, jos saisin häneltä tiedon siitä, että kuulun näihin heikäläisiin. Tai siis meikäläisiin. Kaipaisin siis Rydmanilta kannanottoa, jossa hän olisi huolestunut esimerkiksi työttömien, syrjäytyneiden tai yksinhuoltajien asemasta ja jossa hän osoittautuisi olevansa lupauksensa mittainen mies ja lupaisi tehdä heidän hyväkseen jotakin. Tosin, jos ihan rehellisiä ollaan, ei ainakaan minua kannata elättää. Minähän syyllistyn ajoittaiseen kiittämättömyyteenkin.
Kun tv-toimittajat yrittivät olla näennäisesti reiluja ja tasapuolisia, he keksivät uusia viholliskuvia ns. vasemmistoradikalismista. Näin he tulivat itse syyllistyneeksi vihapuheeseen, keksimällä uusia uhkia joita voi käyttää viholliskuvien luomiseen. Ja tähän täkyyn Rydman oitis tarttuikin. Hän näki Lontoon äskettäisen polttopullojen heittelyn osoituksena vasemmistoanarkismista, ja muisti vielä varmuudeksi kaivella Stalinin tunkioita jos ei muuten olisi ollut asia ihan tarpeeksi selvä että vasemmistolaiset ne pahoja ovat kun eivät kunnioita yksityistä omaisuutta.
Lontoon tapahtumilla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä politiikan kanssa, ne ovat yhteiskuntaan ja omiin mahdollisuuksiinsa pettyneiden ja syrjäytyneiden tylsistymistä, kyllästymistä tekemisen puutteeseen ja puhdasta vandalismia. Jos väittää, että kaikki yksityisen omaisuuden tuhoaminen on vasemmistolaisuutta, yhtä hyvin voisi väittää, että kaikki julkisen omaisuuden tuhoaminen olisi oikeistolaisuutta.
Bat ja Ryyd eivät kuitenkaan ole vandaaleja, vaikka he käsittelevätkin ihmisarvoa, ihmisoikeuksia ja sananvapautta miten sattuu.
7.9.2011
Miinat ovat poliittinen hyökkäysase
Kun perussuomalaiset ja kokoomuslaiset pitävät niin kovin tärkeänä sitä, että Suomi pettää Ottawan miinat kieltämän sopimuksen, he eivät tee tätä silkasta huolestuneisuudesta: huolestuneisuudesta Suomen kykyyn vastata sellaisia nykyaikaisia uhkakuvia vastaan kuin työpaikkojen ulkoistaminen, ilmastonmuuto ja tuloerojen kasvaminen, puhumattakaan "hallitsemattomasta" maahanmuutosta - johon rajojen miinoittaminen epäilemättä olisi erinomainen pelote, etenkin kun ne somalit tulevat lentokoneella tai laivan lastiruumassa salakuljetettuina. Vähintään yhtä suuri motiivi näiden puolustusaseiden puolustamiselle on heidän inhonsa kaikkea sitä vastaan, jota rauhan ja ihmisoikeuksien asialla olevat, nykyaikaa elävät punavihreät edustavat. Hehän ovat tunnetusti enemmän huolissaan kolmannen maailman rammoista kuin Suomen puolustuskyvyn uskottavuudesta.
Kun perussuomalainen kansanedustaja Tom Packalén väittää, että maamiinat ovat puolustusase, hän myös osoittaa, että ne ovat hyökkäysase. Kun Packalen sanoo, että "En voi muuta kuin kysyä, millä hinnalla tämä ulkopoliittisen kilpemme kiillottaminen ja uusi länteen päin suomettuminen tapahtuu?", kysyisinkin häneltä, millä hinnalla perussuomalaisen politiikan hännän nostaminen tapahtuu? Irtopisteet kelpaavat ilmeisesti ihan mistä hyvänsä kerättynä, viis maamme uskottavuudesta. Puhumattakaan perussuomalaisten omasta uskottavuudesta.
Nykyaikaista sodankäyntiä käydään nimittäin ihan muualla kuin poteroissa. Sitä käydään paitsi Arkadianmäellä, myös sosiaalisissa medioissa. Ja maamiinat ovat erinomainen hyökkäysase haihattelevia sivarihippejä vastaan, jotka ovat päässeet ihan hallitukseen, ja heidän salaliittonsa varmaankin ajaa Suomen osaksi Neuvostoliittoa. Ai niin, sellainen juttu, että ei siellä sellaista enää ole! Nykyajan neuvostoliitoksi Packalén mainitseekin Brysselin. Sieltä onkin tullut paljon pahaa. Tintti, jokunen pedofiili ja paljon pankkitakauksia.
Maamiinat ovat myös mainio indikaattori siitä, että ei ihmisarvo paljon porvarille paina. Arvo on yksilöllä, jos hän on meikäläinen (persut) tai jos hän on hyvä veronmaksaja (Kok.) Huonojen veronmaksajien ja heikäläisten ihmisarvo jää muiden huoleksi. Kunnon porvarille, kuten Zyskowiczille, on tärkeämpää, että Suomen linja pitää, vaikka sitten taittovirheisillä silmälaseillakin katsottuna. Mikä linja se sellainen on, jossa ei sitouduta tehtyihin sopimuksiin?
Kysyville tiedoksi, että se ei ole suomalainen linja. Se on perussuomalainen linja. Kokoomuslaisesta muistista minulla ei ole havaintoa, mutta perussuomalaisesta muistamattomuudesta sen sijaan on. Jos uskottavuudesta ollaan niin huolissaan, kannattaisi olla huolissaan myös muistamattomuudestaan. Maisterisjätkä Soini ei ilmeisesti joko muista hyväksyneensä maamiinat kieltävän Ottawan sopimuksen, vaikka hän vuotta aikaisemmin oli "plokissaan" sanonut, että "Olin ja olen sitä mieltä, että maamiinoista luopuminen oli virhe. Suomen on pidettävä kiinni aluepuolustusjärjestelmästään".
Jos kokoomuslainen linjapuolustus on sentään suora, perussuomalainen linja on linjaton ja muistamaton. Kokoomuksen kunniaksi on sentään sanottava, että siellä sentään on humanistejakin, kuten Alexander Stubb. Missä ovat perussuomalaiset ihmisyyden puolustajat? Onko heitä?
Kun perussuomalainen kansanedustaja Tom Packalén väittää, että maamiinat ovat puolustusase, hän myös osoittaa, että ne ovat hyökkäysase. Kun Packalen sanoo, että "En voi muuta kuin kysyä, millä hinnalla tämä ulkopoliittisen kilpemme kiillottaminen ja uusi länteen päin suomettuminen tapahtuu?", kysyisinkin häneltä, millä hinnalla perussuomalaisen politiikan hännän nostaminen tapahtuu? Irtopisteet kelpaavat ilmeisesti ihan mistä hyvänsä kerättynä, viis maamme uskottavuudesta. Puhumattakaan perussuomalaisten omasta uskottavuudesta.
Nykyaikaista sodankäyntiä käydään nimittäin ihan muualla kuin poteroissa. Sitä käydään paitsi Arkadianmäellä, myös sosiaalisissa medioissa. Ja maamiinat ovat erinomainen hyökkäysase haihattelevia sivarihippejä vastaan, jotka ovat päässeet ihan hallitukseen, ja heidän salaliittonsa varmaankin ajaa Suomen osaksi Neuvostoliittoa. Ai niin, sellainen juttu, että ei siellä sellaista enää ole! Nykyajan neuvostoliitoksi Packalén mainitseekin Brysselin. Sieltä onkin tullut paljon pahaa. Tintti, jokunen pedofiili ja paljon pankkitakauksia.
Maamiinat ovat myös mainio indikaattori siitä, että ei ihmisarvo paljon porvarille paina. Arvo on yksilöllä, jos hän on meikäläinen (persut) tai jos hän on hyvä veronmaksaja (Kok.) Huonojen veronmaksajien ja heikäläisten ihmisarvo jää muiden huoleksi. Kunnon porvarille, kuten Zyskowiczille, on tärkeämpää, että Suomen linja pitää, vaikka sitten taittovirheisillä silmälaseillakin katsottuna. Mikä linja se sellainen on, jossa ei sitouduta tehtyihin sopimuksiin?
Kysyville tiedoksi, että se ei ole suomalainen linja. Se on perussuomalainen linja. Kokoomuslaisesta muistista minulla ei ole havaintoa, mutta perussuomalaisesta muistamattomuudesta sen sijaan on. Jos uskottavuudesta ollaan niin huolissaan, kannattaisi olla huolissaan myös muistamattomuudestaan. Maisterisjätkä Soini ei ilmeisesti joko muista hyväksyneensä maamiinat kieltävän Ottawan sopimuksen, vaikka hän vuotta aikaisemmin oli "plokissaan" sanonut, että "Olin ja olen sitä mieltä, että maamiinoista luopuminen oli virhe. Suomen on pidettävä kiinni aluepuolustusjärjestelmästään".
Jos kokoomuslainen linjapuolustus on sentään suora, perussuomalainen linja on linjaton ja muistamaton. Kokoomuksen kunniaksi on sentään sanottava, että siellä sentään on humanistejakin, kuten Alexander Stubb. Missä ovat perussuomalaiset ihmisyyden puolustajat? Onko heitä?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)