Miten käy pressanvaalien 2.kierroksella?

Jos nyt olettaisimme, että Sauli Niinistöä ei valita presidentiksi suoraan 1.kierroksella ja uskomme gallupeihin edes horoskooppimielessä, lähtekäämme siitä, että presidentinvaalit eivät ratkea ensimmäisellä kierroksella. Toivottavasti. Tällöin suurin mielenkiinto kohdistuu siihen, kuka menee Saulin seuraksi loppukilpailuun. Ehdolla ovat Haavisto, Väyrynen, Soini, Lipponen, Arhinmäki, Biaudet ja Essayah. Tarkastelen finaaliasetelmaa kahdella ulottuvuudella: vasemmisto-oikeisto ja konservatismi-liberalismi.

Essayahista ja Biaudet´sta ei tässä yhteydessä kannata sen enempää kirjoittaa, sillä he eivät tule pääsemään toiselle kierrokselle. Ja jos sattuisivat pääsemään, Essayahia äänestäisivät vain ne, joille naiseus on edellytys tehtävään, paitsi että suurin osa naisista - kuten ihmisistä yleensäkin - kavahtanee ehdokkaan sionismia. Biaudet pärjäisi naisista paremmin: hän ottaisi Niinistöä vastaan vahvan ihmisoikeusfokuksen, ja puolustaisi vähemmistöjen oikeuksia, siis muidenkin kuin suomenruotsalaisten.

Kun Essayah vetoaa konservatiiveihin, Biaudet taas vetoaa enemmän liberaaleiksi itsensä mieltäviin äänestäjiin. Vasemmisto-porvarillisuus -akselille heitä on vaikeampi sijoittaa keskenään, sillä Biaudet on kuitenkin porvari, vaikkakin sivistynyt sellainen, minkä voi unohtaa hänen puhuessaan heikompien asioista kun taas Essayah kristillisenä edustaa yhteisöllisyyttä (kuten vasemmisto), mutta hyvin toisenlaista, sellaista, josta vasemmisto sanoutuu irti.

Arhinmäen kohdalla omatuntoni laittaisi minut vaikeaan tilanteeseen. Arvojeni puolesta arvoliberaalina minun pitäisi äänestää Paavoa, jos hän tulisi Saukkia vastaan mutta luultavasti päätyisin silti talousliberaaliin Sauliin, koska Paavo ei käy presidentinvaaleja vaan kunnallisvaalikampanjaa. Sosialismi-porvarismi-akselilla valinnan luulisi myös olevan aika yksiselitteinen, mutta kun ei presidentti tee sisäpolitiikkaa. Paavon uskoisin käyvän Niinistön kimppuun Natolla.

Paavo Lipposen ongelmana on se, että häntä eivät erota Kokoomuksesta edes demarit itse, puhumattakaan Vasemmistoliitosta. Vasemmistolaisia jäisi toisena päivänä aika paljon kotiin mikäli taistelupari on Lipponen-Niinistö. Eikä näitä herrojen keskinäistä murahtelua jaksaisi kukaan kuunnella; taistelun ollessa kuumimmillaan he vain muistuttaisivat toisiaan, että ei Sauli, kyllä se olin minä, Paavo. Lipponen haluaa esiintyä Saulin suvaitsevaisena vaihtoehtona, mikä ilmenee jo mainoksistakin, ja kai hän puoluekantansa perusteella on aavistuksen Saukista vasemmalla, siinä seuraavana. Mutta kun ei Paavon viesti oikein ole tullut selväksi.

Soinin kannattajista moni äänestää Niinistöä jo ensimmäisellä kierroksella. Siksipä Soinillekaan toista kierrosta ei taida tulla. Jos tulisi, niin Timon agenda olisi helposti arvattava: arvostella Niinistöä sen hallituksen EU-politiikasta, jossa Sauli ei edes ole istunut. Soinin äänestäjät ovat arvokonservatiiveja, työväestöä "ilman sosialismia", kun taas Niinistö on juuri tällaisen työväestön presidentti, ainakin jos hänen muistelee hänen kuuden vuoden takaista julistettaan.

Paavo Väyrysen asialista olisi pitkälti sama kuin Soinin, sillä erotuksella että hän on toiminut pitkän aikaa sellaisissa tehtävissä, joista on aika paha lähteä syyttelemään Niinistöä niistä asioista jotka hän ottaisi syytöslistalleen. Riippuen tietysti siitä, mihin Paavon kirjoittamista lukemattomista kirjoista hän vetoaa. Pitäisi tarkistaa asia. Paavo on taitava peluri, mutta niin moni kavahtaa kaikkea sitä, mitä Paavo ei ole ja mitä hän on sekä ei ole samanaikaisesti, että tämä ei riitä. Useimmat päätyvät Niinistöön. Niinistö on tunnustuksellinen talousliberaali, kun Paavoa ei tunneta kummoisenakaan edes arvoliberaalina, mikä on paljastunut tässäkin vaalikamppailussa esimerkiksi sukupuolineutraalista avioliittolaista keskusteltaessa. Paavo saisi toki osan Soinin kodittomiksi jääneistä äänistä toisella kierroksella.

Pekka Haaviston äänestäminen jo ensimmäisellä kierroksella on paras tae siitä, että Sauli Niinistöstä ei tule presidenttiä. Pekka Haavisto saisi lähes kaikki vasemmiston -olematta kuitenkaan sosialisti - sekä voittopuolisesti arvoliberaalin poliittisen keskustan äänet. Pekkaa vastaan Saulin kannattaa skarpata, sillä puolivillainen sarkasmi ja yritys koivistomaiseen kryptisyyteen ei Pekkaa vastaan riitä mihinkään kun vaalitenttejä katsova Suomen kansa ymmärtääkin että Saulille on todellakin vaihtoehto. Viisas, kokenut, suvaitsevainen, järkevä, lämmin ja viisas ihminen, joka puhuu selvää ja ymmärrettävää suomea (ja ruotsia ja englantia).