Olen 40 vuodestani ollut enemmän tai vähemmän ansiotyössä neljännesvuosisadan ajan, ja kokopäiväisesti noin 15 vuotta, jos ei lasketa muutamaa - onneksi - lyhyehköä työttömyysjaksoa. Työpaikkoja on ollut useita kymmeniä, työsopimuksia vielä moninkertaisesti enemmän. Koska en ole koskaan ollut vakituisessa työssä, voin kokemuksen rintaäänellä kertoa, mitkä ovat ei-vakituisen työn seuraukset identiteettiin, talouteen ja psyykeen.
Pätkätyöläinen varoo velan tekemistä, mutta kuitenkin ottaa kulutusvelkaa. Nämä kulutusvelat ovat joskus välttämättömiä, kantaen niiden pätkien välisen ajan yli. Asuntovelkaa hän ei välttämättä saa, ja pätkätyöstä miltei kausaalisena seurauksena on se, että pätkätyöläinen muuttaa aika usein.
Pätkätyöläinen hankkii kausiluontoisesti kodinkoneita, huonekaluja ja tekee muita suurempia hankintoja, kuten silmälaseja. Vinkkinä: kannattaa säilyttää ehjiä silmälaseja siltä varalta jos rikkoo omansa, sillä uusiin ei välttämättä ole varaa jos lasittimensa sattuu rikkomaan töiden välillä.
Lomia pätkätyöläinen oppii pitämään ylellisyytenä, itse asiassa ne saattavat olla kuulopuhetta. Itse olen ollut palkallisella kesälomalla yhden kerran elämässäni siten, että työsuhteeni on jatkunut sen jälkeen. Se kesäloma kesti neljä päivää. Tämä on johtunut työsuhteiden ketjutuksesta. Ja jos onnistuu pääsemään niin pitkäaikaiseen työsuhteeseen jossa kesäloma alkaa siintää horisontissa, tällaisesta työstä haluaa pitää kiinni. Vuosiloma on subjektiivinen oikeus, mutta kesäloma ei ole, mikä tarkennukseksi asiaa tietämättömille.
Sosiaalisissa suhteissa pätkätyöläinen painottaa työn ulkopuolisia ystävyyssuhteita, koska hän ei ehdi välttämättä kovin tiiviitä tuttavuuksia töissä solmimaan. Tämä voi olla osittain seurausta mahdollisesta oman minän suojelusta, osin alitajuisestikin kovin tiivistä samastumista mihinkään erityiseen työpaikkasosiaalisuuteen saatetaan varoa. Ystävät ovat pysyviä, työt vaihtuvat. Sama pätee harrastuksiinkin. Pätkätyöläinen saattaa toki kokeilla osallistumista työpaikan keilailu- tai viinikerhoon, mutta luultavammin hän harrastaa ystäviensä kanssa.
Pätkätyöläinen arvostaa suuresti prosessikuvauksia, jotka auttavat häntä saamaan mahdollisimman nopeasti kiinni uudesta työstä. Missio- ja visiotyöskentelyä hän saattaa vierastaa, koska hän ei samastu minkään tietyn organisaation arvoihin. Hän on niissä töissä, tekemässä jonkun rajallisen projektin, jonka toki kuitenkin pitää linkittyä emo-organisaationsa arvoihin.
Pätkätyöläinen on oppivainen. Hän kykenee hahmottamaan työnsä kannalta olennaisen hyvinkin nopeasti. Kokonaisuuksien hallinta saattaa sitten olla vähän heikompaa, sillä hän on tottunut opettelemaan lähinnä omaan työnkuvaansa välittömästi liittyviä asioita työn rajallisen keston ja projektiluontoisuuden takia.
Pätkätyöläinen on seuraus mutta ehkä tietyssä määrin myös syy, sillä työn luonne muuttaa ihmistä, hänen odotushorisonttejaan ja arvostuksiaan. Vaikka sitten määräaikaisen työllistymisalustan tarjoava projekti loppuisikin, niin kuulemma niistä hyvistä tyypeistä halutaan pitää kiinni. Tämän kuulin tosin vasta 35-vuotiaana. Siksi minulla onkin ollut niin monta eri työpaikkaa. Niistä jokaisesta olen jotakin oppinut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti