Kun joulukuun sarastaessa otin asiakseni kysellä Porvoon Citymarketin välikattoremontissa remonttiaitojen taakse unohtuneiden pyörätelineiden perään, sain tuolloin meriselityksen, että ne jäivät remonttiaitojen taa koska ne oli pultattu kiinni katukiveykseen. Syynä pulttaukseen oli kuulemma ilkivalta; pyörätelineitä oltiin käytetty ties minä, lähitaisteluaseina ja suunnilleen hammasharjoina.
No, ei se ihan näin mennyt. Tänään havaitsin, että aidat olivat vielä suunnilleen paikallaan. "Suunnilleen" siksi että ne oli avattu yhdeltä sivustaltaan, siis molemmat aidat. Eikä ollut enää mitään pyörätelineitä. Ehkä samat ilkivallot olivat repineet ne irti niistä katukivetyspulteistaan, siis ne samat jotka heittivät niitä päin ohikulkijoiden näköjä? Porvoossa on vahvaa kasvavaa nuorisoa. Ovat kasvatetut kunnollisella lisäaineilla, kaurapuuron täytyy sisältää greatiinia tai jotain.
Kun katsot tarkemmin meriselitystä kadonneiden pyörätelineiden katoamisen syystä (joka löytyy klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa), näin saatat verrata meriselitystä siihen miltä näyttää. Ja niin kuin näyttää, myös on. Ainakin minun ontologiassani. Ainakin tässä tapauksessa. Jos ei näytä että olisi pyörätelineitä, niitä ei ole. Selittämällä niitä ei mistään saa. Yleensä kun arvoitus ratkeaa, jotakin löytyy. Nyt katosi.
Vakavasti ottaen: tapaus kertoo sen, että pyöräilyyn ei osata suhtautua vakavana liikennemuotona vaan sitä pidetään pienimuotoisena hipistelynä. Näin ainakin rakennusliikkeissä. Juu juu, ymmärrän kyllä ettei niitä peltejä minkään crescentin pakkarilla rontata. Mutta asiakkaat saattavat olla vahvoja: minunkin muutostani aika huomattava osa hoidettiin polkupyörällä. Lattialaattojakin niillä on tuotu, Kuninkaanportin automarkettihelvetistä asti. Jotta kunnia ei menisi väärään osoitteeseen, en minä. Ainakin keksiviä ja viitsiviä ovat. Toiset tekevät, minä kerron.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti