... maaffia. Asuessani suurimman osan vuosista 1995-2002 Töölössä, kävelin usein Helsingin keskustaan kauppa-asioille. Aina lähestyessäni 3 Sepän aukiota, mainittu läpitunkeva huuto kantautui usean korttelin päähän. Tehtäköön selväksi, että vaikka 3. vuosituhannen sarastaessa häneen oli ruumiillistunut hyvin paljon valtaa Suomessa, niin ei, en allekirjoita väittämää. Tämä tiedoksi myös mahdollisten kunnianloukkaussyytteiden varalta. Hänen muulla isoudellaan ei ole tässä väliä, sillä se ei ole relevanttia siihen tehtävään, johon hän nyt hakee, Suomen tasavallan presidentiksi.
Olin itse asiassa alkanut lämmetä Moosekselle pikku hiljaa. Olin jo testamenttaamassa hänelle kakkosääntäni jos kävisi niin että hän olisi vaalien kakkoskierroksella ja jos kävisi niin että Pekka Haavisto ei olisi.
Tosin tämä tilanne on hyvin vahvasti hypoteettinen. On hyvin vaikeaa keksiä syitä Mooseksen äänestämiseen, ja kaikkein vaikeinta se on vasemmistolle. Demarit eivät edes itse osaa erottaa häntä Niinistöstä ja Vasemmistoliitolle tilanne oli niin vakava, että joutuivat nimeämään oman ehdokkaan. Ja tähän tehtävään oli Paavo Arhinmäen, sinänsä hyvän miehen, pakko uhrautua.
Sitten hän meni möläyttämään sen, että hänen mielestään huhut ilmastonmuutoksesta ovat vahvasti liioiteltuja eikä ole yhtään selvää että ihmisen osuus siihen on ratkaiseva, aivan samoin kuin ei myöskään olisi tullut osoitettua että tupakointi myötävaikuttaa keuhkosyövän syntymiseen. Näin voi puhua vain (energia)teollisuuden lobbari. Ei, en halua presidentiksi henkilöä, joka ei ymmärrä kuunnella itseään viisaampia eli tutkijoita.
Paavo Lipponen siis ei ole yksi iso maaffia. Mutta hän näyttää olevan vahvasti Elinkeinoelämän Keskusliiton ja Energiateollisuuden muodostaman veljespiirin talutusnuorassa. Kyllä totta kai suomalaista vientiteollisuutta tulee edistää ja Suomen etua globalisaatiossa puolustaa. Mutta ei hinnalla millä hyvänsä. En halua presidenttini tekevän Suomesta kaasukuljetuksen kauttakulkumaata tai myyvän esimerkiksi suomalaista ydinvoimaa vientituotteeksi.
Tämä juttu jatkaa presidenttiehdokkaita käsittelevää kirjoitussarjaani, jonka aiemmat osat ovat käsitelleet Pekka Haavistoa, Paavo Arhinmäkeä ja Timo Soinia. Näitä kirjoituksia löytää selaamalla blogini hakusanoja, jotka löytää blogini oikeasta sivupalkista, alhaalta, tai sitten tämän kirjoituksen asiasanoja klikkaamalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti