Olen porvoolaistunut vihreä kaupunkimetsäaktivisti, kaupunkisosiologi ja -maantieteilijä, sienestyksen, musiikin ja kirjoittamisen amatööri, jalkapallon moniharrastaja, isä, ulkoilija ja hyötyliikkuja. Olen yksin itse vastuussa blogini aineistoista ja mielipiteistä. Aineiston lainaaminen ilman lupaa kielletty.

31.1.2012

Työelämän tabut ja kliseet

"Kun tulet meille uutena työntekijänä, toivomme että pidät silmät auki, kiinnität huomiosi mahdollisiin epäkohtiin ja/tai kehittämistarpeisiin ja voit tehdä ehdotuksia, miten asiat voisi tehdä paremmin."- Bullshit. Missään tietämässäni työpaikassa ei tulla kannustamaan aloitteista. Monessa tapauksessa työntekijä päinvastoin törmää muuriin: joko portinvartijana toimivaan esimieheensä tai sitten kollektiiviseen pelon ja lammasmaisuuden kulttuuriin, yhdistettynä niin byrokraattiseen kulttuuriin että kukaan ei oikein tiedä, kuka olisi missäkin tapauksessa se taho, joka ei edes tätäkään tiedä. Erityisen möykkyinen tämä jatkuva törmäyskurssi on sellaiselle ihmiselle, johon on sisäänrakennettuna maailmanmuuttamisen tarve ja halu.

"Mulla on koko ajan ihan liikaa töitä".- Bullshit. Missään tietämässäni työpaikassa pääsääntöisesti näin ei ole. Sanon tämän vaikka sitten loukkaankin jotakuta joka kokee vähätteleväni hänen panostaan. Kaikissa työpaikoissa on mielin määrin aikaa tupperware-kerhosteluun ja nk. "sosiaaliseen mediaan". Tätä myyttiä pidetään tietenkin yllä siksi että halutaan suojella omaa (pätkä)työpaikkaa, että juuri minua ei voi osoittaa tarpeettomaksi. Kyse on siitä, kuka näyttää kiireiseltä ja siksi oheistoiminnot tehdäänkin salassa, etenkin jos niitä kutsutaan sosiaaliseksi mediaksi. Omituista muuten että työajan käyttämistä nk. sosiaaliseen mediaan pidetään paheksuttavampana kuin postimyyntisosiaalisuutta, etenkin kun monissa tapauksissa sosiaalisesta mediasta saa suoraan tietoa josta voi olla hyötyä jopa työn hoitamisessa.

"Meillä pääset vaikuttamaan työsi sisältöön"- On sukulaisväite tämän listan ylimmän väitteen kanssa. Tämäkin on hyvin harvinaista. Tai kyllä siis siihen pääsee vaikuttamaan siinä vaiheessa jos katsoo voivansa ymmärtää kieltäytyä jatkuvasti lykätyistä lisätöistä, samalla palkalla.


"Meille on työntekijän (kokonaisvaltainen) hyvinvointi tärkeää"
- Jos olisi, silloin pidettäisiin huolta että työntekijä voi vaikuttaa omaan työnkuvaansa ja puututtaisiin työpaikkakiusaamisiin ja muihin epäviihtyvyyskohtiin työpaikoilla heti, ennen sairaslomalle jäämistä.

"Arvostamme ja tuemme jatkuvaa oppimista"- Arvostavat kyllä, mutta sen tukemisen kanssa on niin sun näin. Ainakaan opinto- ja vuorotteluvapaille eivät pääse nykyään kuin aniharvat.

"Meille on tärkeää, että työntekijä ymmärtää, mihin hänen yksilöllinen työpanoksensa niveltyy työpaikan kokonaisuudessa"- On kohtuuton vaatimus etenkin määräaikaisissa, lyhyissä työsuhteissa, joissa realismia on pyrkiä edes miten kuten ottamaan haltuun oma, välitön, päivittäinen työnkuva. Jos siihenkin pystyy, se on bravo. Sitäpaitsi jos pyrkii ymmärtämään laajemmin oman organisaationsa toimintaa, seurauksena on yleensä turhautuminen siihen, ettei kuitenkaan ymmärrä tai jos sittenkin jotakin ymmärtää, turhautuminen byrokratiaan ja/tai muutosnihkeyteen.

Työntekijöiden vointi on suoraan verrannollinen työnantajan hyvinvointiin, jolla taas on jotakin tekemistä työelämän yleisten trendien kanssa. Ihminen ei sentään ole palautettavissa pelkäksi työntekijäksi. Onneksi. Ihminen on sentään kuitenkin ihminen.

Ei kommentteja: