Moni luulee, että kunnallispolitiikot ovat rikkaita ja että luottamustoimilla voisi elää. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta.
Jos luottamustoimi vie työaikaa, tämän vuoksi ansionmenetykset korvataan, edellyttäen, että kyseisen elimen kokoukset pidetään työaikana, olettaen siis tietenkin että nämä kokoukset sopisivat työnantajalle. Ja tokkopa ne sopivat, jos esimerkiksi on jonkun toimen ainoa hoitaja tai muuten vain melko korvaamaton organisaatiossaan.
No, joka tapauksessa ansiomenetyksen korvaaminen kuulostaa hyvältä. Ei se sitä kuitenkaan ole, jos korvaukset tilitetään takautuvasti, esimerkiksi kerran tai kaksi vuodessa, samoin kuin matkakulut kokouspaikkakunnalle, joka ei satu olemaan välttämättä sama kuin luottamustoimen hoitajan asuinpaikka. Asuntolainat ja elatusavut eivät nimittäin tunne takautuvuutta. Käytännössä tämmöisen luottamustoimen hoitaminen täysipainoisesti edellyttää siis työmatkalippua tai autoa matkustamiseen ja eläkeläisyyttä kokouksiin ehtimiseen.
Ei siis kunnallispolitiikalla pääse rikastumaan, saati elämään. Ei kunnallisdemokratia ole edustuksellistakaan, jos luottamustehtävien hoito on mahdollista vain vakavaraisille tai joutilaille, mieluiten molemmille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti