Seksistiset lastentarhanhoitajat sukupuolineutraalissa päiväkodissa

Ruotsissa avataan sukupuolineutraali päiväkoti, jossa pyritään tietoisesti eroon sukupuolittavista käytännöistä. Tämä tarkoittanee sitä, että tytöille annetaan leikkiaseet ja pojille nuket käteen, tytöt saavat oikeuden pukeutua tylsästi ja poikien valikoimaan lisätään hörselöt ja muut röyhelöt.

No, leikki sikseen. Aloitteen idea on hyvä ja kaikin puolin kannatettava. Aloitteessa on erinomaista, että lapsille esitetään opetuksessa jo esiopetuksesta alkaen, että maailma on moniulotteinen: siellä on eri näköisiä ihmisiä, jotka ajattelevat eri tavalla ja lähtemällä siitä, että sukupuoli ei saisi olla rajoite.

Ruotsissa aiotaan sukupuoliroolit purkaa siten, että siellä lanseerataan sukupuolineutraali persoonaprononimi hen. Sillä voidaankin korvata täten sekä toisen kotimaisen han ja hon että hän, ja hen voikin olla silta kotimaisten kielten välillä, mahdollistaen lapsiryhmien yhdistämisen... no, leikki taaskin sikseen. Lisäksi lapsia tullaan kutsumaan ystäviksi.

Kieli tietenkin suuntaa ajattelua ja olen sikäli vahvan käsiterealistisen koulukunnan puheaktimies, että ymmärrän kielen suuntaavan myös toimintaa, koska toiminta yleensä on motivoitua, ja motiivit perustuvat tulkintoihin. Miten lapsia aiotaan sitten kutsua näissä päiväkodeissa? Sinä siilitukkainen, krokotiilipaitainen ja silmälasipäinen ystävä kolmas seinästä oikealta päin katsoen? Nimet pitänee lakkauttaa, koska nekin yleensä designoivat jommankumman sukupuolen. Tästä lähtien lapsille annettakoon siis vain sellaisia nimiä kuin Rauni, Vieno ja Kakka-Jakkara ja 3456.

Pahaa pelkään vain, että jos päiväkoti aikoo toimia ulkomaailman suhteen edelläkävijänä ja ei-sukupuolittamisen koelaboratoriona, päiväkodit eivät itse ole tähän valmiit. Eivät ole kätilöt ja neuvolatkaan. Ulkomaailmasta en tässä puhu mitään.

Odottaessani isäksi tulemista ensimmäistä kertaa, kokemukseni kätilöistä, päiväkotihenkilökunnasta ja neuvolatädeistä antaa ymmärtää, että tämä maailman muuttaminen törmää asenteelliseen muuriin jo portinvartijavaiheessaan. Aloille nimittäin hakeutuu määritelmän mukaan yliedustetusti ihmisiä (lue=naisia), joiden maailmankuva on perinteinen, mukaanlukien sukupuoliroolit. Isien olemassaolo näyttää paljolti perustuvan kuulopuheisiin, ja heidän roolinsa rajoittuvan roudariin. Eivät kelpaa edes marginaaliin, ja välimerkkejäkään eivät taida tarvita kun olisi silkka ihme, jos osaavat edes puhua.

Sukupuoli ainakin kulttuurisena käsitteenä sietääkin tulla ravistelluksi. Ainakin on ihan selvää, että sukupuoli ei palaudu lisääntymiseen ja perherooleihin ja silloin on hyvin hankalaa nähdä sillä mitään yhteyttä myöskään siihen oikeudellis-juridiseen muotoon, millä perhemuoto tavataan meillä Suomessa järjestää. Jos isällä ei ole kasvattamisessa juuri mitään virkaa, on mahdoton perustella, miksi sillä olisi yhtään mitään väliä, onko isänä täti vai toinen setä, jos lapsen syntymän ja varhaiskasvatuksen ammattihenkilöstö, joiden kautta lähes jokainen lapsi kulkee, näyttää pitävän lapsien odotusta, synnytystä ja kasvatusta äitien yksinoikeutena.

Tästä seuraa myös se, että on ihan mahdotonta perustella, miksi avioliitto ja heteroseksuaalinen ydinperhe näyttävät olevan synonyymejä. Jos ei isällä ole mitään mitään virkaa, mitä sillä on väliä, kuka tyhjäntoimittajan virkaa toimittaa? Aloitettakoon sukupuolijärjestelmän purkaminen siis avioliittolainsäädännöstä.