Olen porvoolaistunut vihreä kaupunkimetsäaktivisti, kaupunkisosiologi ja -maantieteilijä, sienestyksen, musiikin ja kirjoittamisen amatööri, jalkapallon moniharrastaja, isä, ulkoilija ja hyötyliikkuja. Olen yksin itse vastuussa blogini aineistoista ja mielipiteistä. Aineiston lainaaminen ilman lupaa kielletty.

19.9.2012

Suomessa on pakkopesäpallopakko

Niin sanotun pakkoruotsin vastustaminen johtuu nähdäkseni kolmesta mahdollisesta syystä:
1) Asutaan alueella, jossa ruotsin kieltä ei kuule puhuttavan tai näy katukylteissä, ja sitä pitää siksi olemattomana (ja tarpeettomana)
2) On vaikeuksia oppia kieliä, ja psykologisesti on varsin ymmärrettävää, että vaikeaksi koettu asia koetaan vastenmielisenä
3) Kollektiiviseksi koetusta, luokkarajat ja sukupolvet ylittävästä 20 perhettä -traumasta, joka aiheuttaa huonoa kielellis-kulttuurista itsetuntoa.

Minä en pelaa mielelläni pesäpalloa. En yleensä osu palloon, vaikka sitä sain harjoitellakin aina välillä koulun liikuntatunneilla. Siis niinä noin ziljoonana kertana, kun opettaja ohjelmoi meille tätä suomalaista sotilaskulttuurin etäispesäkettä tai lehtolasta. Jos ihan tarkkoja ollaan, en kovin usein, sillä jouduin lyömisvuoroon kovin harvoin, koska olin niin huono, ja koska olin jo etukäteen huonoksi oletettu, eipä minusta mitään Kari Hakkaraista tullut.

Eipä se kuitenkaan minua haittaa. Ei tullut minusta pesäpalloilijaa vaikka kuinka yritettiin takoa, onneksi sentään ilman pesismailaa tätä omalle suomalaisuudelleni ei niin välttämätöntä ainesosaa kallooni jonne sitten onnekseni mahtui niitä kieliä, ja tuli minusta suhteellisen kohtuullisesti monikielisenä pärjäävä henkilö. Ei kukaan ole kaikessa hyvä, ei edes Elmo.

Ei ruotsia tarvitse rakastaa, eikä suomenruotsalaiseen ole pakko rakastua. Puuroa ei ole pakko syödä, mämmistä puhumattakaan. Verojakin maksamme, jotkut vähemmän halukkaasti. Aikuisten ihmisten nyt vaan on syytä hyväksyä se, että elämässä ihan kaikkea ei tarvitse ymmärtää tai kaikesta tykätä, mutta hyväksyä kannattaisi opetella. Tätä kutsutaan yhteiskunnaksi, kulttuuriksi tai sivilisaatioksi. Siihen kuuluvat meillä Suomessa myös Strömsö, Helan går, ajo- ja volttilähdöt, oli sitten sisä- tai ulkovuorossa.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Michael kirjoittaa ansiokkaasti: "Niin sanotun pakkoruotsin vastustaminen johtuu nähdäkseni kolmesta mahdollisesta syystä..."

Minä Suomen ruotsalaisena (kaksoiskansalaisena) ja Ankkalammikossa näitä asioita tutkineena toisin vielä lisänäkökohtia siihen, miksi pakkoruotsi on Suomessa täysin välttämätön. Painotan tässä ennen listaani, että en ole sfp:n jäsen, mutta läheisesti tunnen sen toimintatavat.

Nämä syyt pakkoruotsin välttämättömyyteen ovat varsin yksinkertaiset ja järkeenkäypiä:

1) Sillä ylläpidetään KULISSIA koko Suomen "elävästä kaksikielisyydestä", pois lukien Ahvenanmaa, missä sana kaksikielisyys on sananakin täysin kielletty.

2) "Kaksikielisyys" taas antaa oikeuden esim. suuriin kielikiintiöihin yliopistoihin. Näin yli puolet (52%) ruotsinkielisistä saa yliopistokoulutuksen kun taas suomenkielisistä tämän saa 28%.

3) Korkeimpiin virkoihin voidaan näin vaatia perusteellinen ruotsinkielentaito, jolloin Suomen ruotsalaisilla on etulyöntiasema virkaan haettaessa.

4) Ruotsinkielisille järjestöille ja kulttuurille pystytään näin pumppaamaan ylisuuret kunnalliset ja valtiolliset määrärahat.

5) Näennäinen pohjoismainen yhteistyö on kokonaan Suomen ruotsalaisten hallitsemaa. Tätä kautta saadaan myös merkittävät rahavirrat ohjattua Suomen ruotsalaisten kohteisiin ja Suomen ruotsalaisille henkilöille.

6) YLE:n budjetista saadaan suoraan FST:lle 17% ja lisäksi YLE kustantaa SVT:n ohjelmat, jotka maksavat 6-8 miljoonaa euroa vuodessa.

7) "Kaksikielisyys" luo valtavasti kielellisesti rinnakkaisia ja hyväpalkkaisia työpaikkoja kuntien ja valtion palveluksessa.

8) "Kaksikielisyys" luo tuplabonusjärjestelmän Suomen ruotsalaisille, jonka avulla pääsee myös mukavasti ohittamaan suomenkielisten jonot esim. luomalla omat terveyskeskukset, päiväkodit, koulut, vanhainkodit, ylioppilastutkintolautakunnan, yliopistot, yliopistolinjat, armeijan joukko-osaston, TV- ja radiokanavat jne...

9) "Kaksikielisyyden" varjossa pystytään luomaan omaa lainsäädäntöä, kuten kielilait, laki Svenska Finlands folkting -nimisen järjestön valtionapujärjestelmästä, jne...

10) Svenska Finlands folkting ansaitsee miljoonia euroja vuodessa valtionhallinnon käännösmonopolillaan.

Ja sokerit pohjalla.... Kaikkia näitä mainittuja asioita yhdistää se, että ne maksatetaan lähes kokonaisuudessaan suomenkielisillä veronmaksajilla esim. ahvenanmaalaiset on vapautettu nykykyisestä YLE-maksusta ja tulevasta mediaverosta samoin verovapaana alueena turhista arvonlisäveroista.

Michael Perukangas kirjoitti...

Pari kohtaa vaatii kommentointia.

3) Eivät kaikki suomenruotsalaisetkaan osaa toista kotimaista (joka on heille suomi) niin hyvin, että heille luonnistuisi kaikkien virkojen hakeminen. Tapaan säännöllisesti lähes umpiruotsinkielisiä työssäni. Ruotsinkielisten kunniaksi on kuitenkin sanottava, että yleensä he osaavat paremmin suomea kuin suomenkieliset ruotsia.

4) Älä unohda säätiöitä. Säätiöiden rahoitus on kuitenkin ainakin osittain yksityistä.

5) Tämän osittain allekirjoitan. Pohjoismaisessa yhteistyössä käytetään kuitenkin yllättävän usein englantia, ja ei minun mahdollisimman hyvä koulu- ja yliopistoruotsini riittänyt työllistymiseen Norjassa, jossa sentään on lähes täystyöllisyys.

6) FST:n ohjelmiahan saavat katsoa kaikki, nehän on tekstitettykin suomeksi. Tuleehan suomenkielisiltäkin kanavilta paljon esim. englanninkielistä ohjelmaa. Muitakin kieliä siellä kuulee, tosin valitettavan harvoin. Esimerkiksi albaniaa muistan kuulleni televisiossa kaksi kertaa, tosin olen ollut pitkiä aikoja ilman telkkaria tai muuten katsomatta sitä.

8) Ei ainakaan täällä oikeasti kaksikielisessä Porvoossa mitään omia terveyskeskuksia sentään ole.

7)