Olen porvoolaistunut vihreä kaupunkimetsäaktivisti, kaupunkisosiologi ja -maantieteilijä, sienestyksen, musiikin ja kirjoittamisen amatööri, jalkapallon moniharrastaja, isä, ulkoilija ja hyötyliikkuja. Olen yksin itse vastuussa blogini aineistoista ja mielipiteistä. Aineiston lainaaminen ilman lupaa kielletty.

14.9.2012

Arkisia tekoja liikenneturvallisuuden hyväksi

Heijastimet, valot ja kypärät lapsille

Pyöräilen päivittäin töihin Porvoon sairaalaan pitkin Pihlajatietä kesät talvet. Nyt koulujen alettua huomaa, että reitilläni kulkee paljon lapsia matkalla Keskuskouluun. Syksyn pikku hiljaa pimetessä ja kelien muuttuessa liukkaammiksi, kaikki lapset ehtisi vielä varustamaan pyöräilykypärillä ja valoilla.

Viime syksynä tein pienen otantatutkimuksen, ja eräänäkin aamuna yhdellä lapsella kahdellatoista oli ajopelissään valot. Ainoallakaan ei ollut yhtään heijastinta, ei edes pyöräilykypärää.

Aikuispyöräilijöiden varustelutaso on sentään edes hieman asianmukaisempi. Kevätkummusta päin sivuteiltä eteen yllättäen kääntyviä lapsia ei näe kun on jo miltei liian myöhäistä.

Kun nyt presidentillisen nuorison syrjäytymistä ehkäisevän työryhmän tuloksiin on suhtauduttu välillä ilkkuenkin, niin ainakin tässä pienet arkiset teot ratkaisevat. Aloitetaan omien lapsien asiallisella varustamisella, eikä yhtään haittaisi jos itsekin käyttäisi pyöräilykypärää ja tarpeen tullen ajovaloa.

Vanhemmat ovat tietysti ensisijaisesti vastuussa lapsistaan liikenteessä, mutta liikenne on yhteistyötä. Aloitetaan vaikka heijastimien jakamisesta ja lamppujen paristojen vaihdosta! Kuka tulisi mukaan talkoisiin?

Kirjoitus on julkaistu Uusimaan Sana on vapaa -palstalla tänä aamuna

2 kommenttia:

Kumitonttu kirjoitti...

Sinun nuoruudessasi ei ollut polkupyöräkypäriä mutta kuin ihmeen kaupalla selvisit hengissä. Autossa matkustit hattuhyllyllä tai etupenkkien välissä ja äidin käsi otsassasi toimi turvavyönä. Ihme että selvisit hengissä.

Nykyinen politiikka perustuu pelotteluun, vaarojen ja uhkakuvien luomiseen. Minusta olisi paljon parempi, jos poliitikot edes yrittäisivät jotain muuta tapaa lähestyä äänestäjiään.

Michael Perukangas kirjoitti...

En kutsuisi liikenneturvallisuutta pelotteluksi vaan viisaudeksi. Minulla on vain yksi pää, työvälineeni. Ymmärsin tämän kyllä vasta 10 vuotta sitten, jolloin hapertumiseni oli jo hyvässä vauhdissa.

Meillä ei ollut autoa. Matkustimme bussilla, silloin harvoin kun tarve oli mennä minnekään. Ja pyöräillyt olen aina.