Sähköinen palvelu estää sähköisen asioinnin, vol. II

Kirjoitin täällä kohta kaksi ja puoli vuotta sitten kokemuksistani norjalaisesta sähköisestä viranomaisasioinnista, eritoten siitä paradoksista, miksei ulkomaalaisia osoitteita voi ilmoittaa sähköisesti kun niitä on aika hankala asioida paikan päälläkään esimerkiksi siksi että sattuu olemaan ulkomaalaisessa osoitteessa, ja tämä siksi, että sähköinen osoitteenmuutoslomake tunnistaa vain nelinumeroisia postinumeroita. En olisi mitenkään uskonut tuolloin, että samalla asiattomuudella asioidaan edelleenkin, asuttuani pois maasta kohta jo neljä vuotta. Ainoastaan yksi asiattomuus on muuttunut: kun tuolloin osoitteenmuutos käskettiin tekemään lähettämällä passin kopio kirjallisen, vapaamuotoisen osoitteenmuutoksen vahvistukseksi, nyt tämä asiointi on onnistumatta käyttämällä ihan oikeaa lomaketta. Tai siis väärää.

Tällä kertaa Norjan Kelaa vastaavan laitoksen, NAV:in virkailija kehotti minua ilmoittamaan osoitteenmuutoksesta lomakkeella, jolla ilmoitetaan muuttuneista pankkiyhteystiedoista. Seurauksella, että se tuli bumerangina takaisin. Tai siis ei aivan bumerangina, vaikka tästä Itellalle tunnustus: osasivat jäljittää minut herra ties kuinka monen osoitteen kautta, kuudessa päivässä. Kirjeen mukana oli tuherrettu lappu, jossa pyydettiin ilmoittamaan pankin katuosoite, vaikka eihän tässä ollut pankkia tarkoitus ilmoittaa vaan kotia. Olin antanut tosin lomakkeessa tiedoksi varmuudeksi myös muuttuneet pankkitietoni, vaikkeivät he niillä mitään teekään, mutta kun niitä lomakkeessa kysyttiin, veikkasin, että he eivät osaa suhtautua sellaiseen lomakkeeseen, jossa ei anneta sitä mitä kysytään vaan ainoastaan sitä mitä pyydettiin, siis sitä, mistä oli kysymys. No, tämä vahvistaa sen, että osoitteenmuutos ei ole tarpeen: kyllä he minut löytävät.

Aikaisemman postauksen saman aihepiirin ympäriltä voi lukea klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.

Norjaa ei kannata oppia

Virallisen version mukaan norjanopiskelua kannustetaan, koska kieltä pidetään täällä parhaana integraation mittarina, jopa akateemisissa tutkimuksissa. Niissä integroitumista mitataan esimerkiksi sillä, kuinka paljon lukee norjalaisia sanomalehtiä ja kuinka monta norjankielistä ihmistä kuuluu ystäväpiiriin. Kuitenkin, käytäntö on paljon karumpi.

Sunnuntain Aftenpostenissa oli juttu Uudesta Seelannista Norjaan muuttaneesta kokki Danielista, joka on ollut suurimman osan täälläoloaikaansa pätevyyttään vastaavissa töissä, eli kyse ei siis todellakaan ole mistään onneaan onkivasta sosiaalipummista. Daniel teki, niin kuin fiksu maahanmuuttaja tekeekin, ja mihin maahanmuuttajia kannustetaankin: hän meni norjankurssille. Kuitenkin Danielille kävi niin, että suhdanteet siivosivat hänet kortistoon.

Koska Daniel kuitenkin halusi kunnon ihmisenä oppia norjaa, hän tietenkin jatkoi aloittamaansa kurssia, sillä eihän nyt hänen mieleensäkään voinut tulla, että norjanopiskelu olisi rangaistavaa. Norjan Kelan eli Navin mielestä kuitenkin oli, ja NAV eväsi häneltä työttömyyspäivärahan. Nyt Danielin kolmihenkinen perhe (norjalainen puoliso ja pieni lapsi) elävät hänen puolisonsa tuloilla.

Tapaus ei varmaankaan ole mitenkään ainutlaatuinen. Tällaista varmaankin voisi sattua myös Suomessa. Danielin tapaus osoittaa taas sen, että ei ole kenellekään – Danielille eikä norjalaiselle yhteiskunnalle, jonka uusi jäsen katkeroituu – eduksi, että ihmisiä luokitellaan näin raa’asti elämäntilanteensa mukaan joko työssäkäyviksi, työttömiksi tai opiskelijoiksi, eikä väliin jää mitään.

Perustuloa siis tarvitaan; perustulo light voisi yksinkertaisesti vain tarkoittaa sitä, että kaikki ns. toissijaiset toimeentulon muodot, eli etuudet – toimeentulotuki, työttömyyspäiväraha, opintotuki – olisivat samansuuruisia, eikä niitä katkaistaisi heti kun ihmisen elämäntilanne muuttuu ennen päätöstä seuraavasta etuudesta.

Nyt siis vallitsevan tulkinnan mukaan, ulkomaalaiset pysyköön ulkomaalaisina, eikä heidän integroitumistaan pidä ainakaan helpottaa, jotta joku edes viitsisi hoitaa yhteiskunnan paskatyöt, ja jotta maahanmuuttokriitikot saisivat kohteen. Näin siis NAV ylläpitää Norjassa paarialuokkaa.

Haluaisinkin suomen Kelalta vakuutuksen siitä, että tällaista ei pääsisi sattumaan Suomessa. Vai pääsisikö sittenkin?