Kirjoitin täällä kohta kaksi ja puoli vuotta sitten kokemuksistani norjalaisesta sähköisestä viranomaisasioinnista, eritoten siitä paradoksista, miksei ulkomaalaisia osoitteita voi ilmoittaa sähköisesti kun niitä on aika hankala asioida paikan päälläkään esimerkiksi siksi että sattuu olemaan ulkomaalaisessa osoitteessa, ja tämä siksi, että sähköinen osoitteenmuutoslomake tunnistaa vain nelinumeroisia postinumeroita. En olisi mitenkään uskonut tuolloin, että samalla asiattomuudella asioidaan edelleenkin, asuttuani pois maasta kohta jo neljä vuotta. Ainoastaan yksi asiattomuus on muuttunut: kun tuolloin osoitteenmuutos käskettiin tekemään lähettämällä passin kopio kirjallisen, vapaamuotoisen osoitteenmuutoksen vahvistukseksi, nyt tämä asiointi on onnistumatta käyttämällä ihan oikeaa lomaketta. Tai siis väärää.
Tällä kertaa Norjan Kelaa vastaavan laitoksen, NAV:in virkailija kehotti minua ilmoittamaan osoitteenmuutoksesta lomakkeella, jolla ilmoitetaan muuttuneista pankkiyhteystiedoista. Seurauksella, että se tuli bumerangina takaisin. Tai siis ei aivan bumerangina, vaikka tästä Itellalle tunnustus: osasivat jäljittää minut herra ties kuinka monen osoitteen kautta, kuudessa päivässä. Kirjeen mukana oli tuherrettu lappu, jossa pyydettiin ilmoittamaan pankin katuosoite, vaikka eihän tässä ollut pankkia tarkoitus ilmoittaa vaan kotia. Olin antanut tosin lomakkeessa tiedoksi varmuudeksi myös muuttuneet pankkitietoni, vaikkeivät he niillä mitään teekään, mutta kun niitä lomakkeessa kysyttiin, veikkasin, että he eivät osaa suhtautua sellaiseen lomakkeeseen, jossa ei anneta sitä mitä kysytään vaan ainoastaan sitä mitä pyydettiin, siis sitä, mistä oli kysymys. No, tämä vahvistaa sen, että osoitteenmuutos ei ole tarpeen: kyllä he minut löytävät.
Aikaisemman postauksen saman aihepiirin ympäriltä voi lukea klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sähköinen asiointi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sähköinen asiointi. Näytä kaikki tekstit
25.8.2011
Kumpi ompi julmempi, leijona vaiko tiikeri?
Olen ottanut asiasta selvää, kyllä verokarhu on julmempi. No, ei sentään. Maksan veroja ilolla: niillä pääsee julkisen arvaushoidon jonoon, niillä saa koulutaksin umpisuomenkielisen kunnan ainoalle ruotsinkieliselle oppilaalle, mutta niillä saa myös lainata kirjastosta ilmaiseksi ja niillä saa lenkkipolkujeni ylöspidon. Ynnä muuta mukavaa ja sellaistakin, jonka käyttäjäryhmään en kuulu. Niillä lunastetaan kansalaisuus.
Pohjoismailla on keskenään sopimus siitä, että verottajat vaihtavat keskenään tietoja. Niin ne näköjään tekevät.
Asuin pariin otteeseen Norjassa, josta paluumuutin Suomeen 4.1.2010. Olin siis tarkasti ottaen verovelvollinen Norjaan neljä tai ehkä noin kolmisen päivää. Tosin raahasin skolioottinen selkäni vinossa niitä laukkuja lumihangessa väliaikaiseksi tarkoitettuun ensimmäiseen Helsingin-kotiini vasta noin yhdeksän aikaa illalla, joten ehkä sittenkin neljä päivää. Ai niin, sellainen pikkuinen juttu vain, ettei minulla ollut lainkaan veronalaista tuloja Norjassa! En nimittäin ehtinyt tekemään laisinkaan palkkatyötä tai edes perustamaan yritystä noina muutamana päivänä. Ei minulla ollut esimerkiksi vuokratulojakaan, Norjassa. En ollut nimittäin ehtinyt hankkia Norjasta osakehuoneistoa, eipä tämä olisi kyllä ollut helppoakaan, nollatuloilla.
Sain Suomesta töitä kuukausi ja 4 päivää paluumuuttoni jälkeen. Maksoin kuuliaisesti veroni Suomeen, sille valtiolle, joka on tehnyt sopimuksen verotustietojen vaihdosta sen maan kanssa, josta Suomeen paluumuutin. Norjan.
Jos ihan rehellisiä ollaan, ei se minulle tullut ihan yllätyksenä, että Norjan valtio muisti minut vielä 1 v 3 kk poismuuttoni jälkeen ja lähetti minulle viimeisenä (?) palveluksena tehtäväksi veroilmoituksen Norjaan.
Veroilmoituksen tekemiseen tarvittiin kuitenkin norjalaisen sähköisen viranomaisasioinnin koodit, jotka olivat minulla vanhentuneet. Jouduin tilaamaan uudet, ja ne lähetettiin minun edelliseen suomalaisosoitteeseeni, siihen ensimmäiseen ja väliaikaiseen, koska heillä ei ollut voimassaolevaa suomalaisosoitettani, koska norjalaista sähköistä muuttoilmoitusta ei ole mahdollista tehdä ulkomaalaisiin osoitteisiin.
Asuinhan sentään Norjassa vielä vuonna 2010, jota siis veroilmoitus koski, joten ei vaatimus tehdä veroilmoitus ollut vallan kohtuuton. Koska minulla ei ollut tuossa maassa hankittuja verotettavia tuloja, jouduin jättämään veroilmoituksen tyhjäksi. Laitoin kuitenkin tiedot kaikesta Suomessa ansaitsemastani norjalaisen veroilmoituksen lisätietoihin, koska ajattelin että parempi olla rehellinen, koska kupletin juoni on kuulemma semmoinen, että verokarhu on julmempi. Niin olikin.
Ei nimittäin Norjan valtio edelleenkään ollut valmis hyväksymään sitä, että en enää halunnut heikäläiseksi. Sain heiltä karhukirjeen, joka velvoitti minut maksamaan veromätkyjä Suomen valuutassa noin 8500 euron (!) edestä. Mikä on aika paljon. Se on jokseenkin puolen vuoden nettopalkkani. Kun tarkemmin tutustuin norjalaisen verottajan lainsäädäntöön, ilmikävi että vaikka verotuspäätöksestä tekisi oikaisupyynnön, mätkyt pitäisi silti maksaa. Norjan valtio yritti olla kaiketi kohtuullinen minua kohtaan. Olivathan he sentään pilkkoneet mätkyt maksettavaksi kahdessa erässä.
Ei siinä sitten mikään muu auttanut kuin alkaa selvittämään sitä, voiko veromätkyt suorittaa muuntorangaistuksena Suomessa. Opin, että rehellisen perii hukka ja että verokarhu on vielä julmempi. No, tarinalla oli sentään onnellinen loppu: oikaisupyyntöni johti siihen, että minut sentään vapautettiin kaikista velvoitteista Norjan valtiota kohtaan, saatuani Suomen verottajalta todistuksen että olen asunut Suomessa ja maksanut veroni Suomeen ja vain Suomeen alkaen 4.1.2010.
Mikä on tarinan opetus? Näköjään sopimus pohjoismaisten veroviranomaisten välillä tietojen vaihtamisesta on kuollut kirjain. Ja että rehellisen perii hukka ja että verokarhu on vielä julmempi, sillä sille kansalainen on syyllinen, ja todistustaakka jää hänelle, paitsi syyttömänä, myös ei-asianosaisena. Opin myös sen, että Suomen verottajan kansainvälinen osasto ei auta omia kansalaisiaan. Siellä ei ole asiantuntemusta edes pohjoismaisesta verotuksesta. En hirveä edes ajatella, miten olisi käynyt, jos olisi Norjan sijasta muuttanut vaikka Guinea-Bissauhun tai Bhutaniin. Opin myös sen, että verottajalla on töissä sellaisia henkilöitä, jotka eivät osaa lukea. Näin on ainakin Norjassa. Ei ihme, että siellä onkin miltei täystyöllisyys.
Pohjoismainen verotuksen vaihtosopimus johtaa kaksoisverotukseen: kaikki suomalaiset verotettavat tuloni laskettiin täysimääräisesti norjalaiseksi verotettavaksi tuloksi. Ilmeisesti ainoa seikka, jossa pohjoismainen yhteistyö näkyy oli siis se, että suomalainen tulo kelpasi (!) norjalaiselle verottajalle. Yhtään ei auttanut se, että selostin myös siinä kohdassa "lisätiedot", että tulot ovat kokonaisuudessaan ansaittu Suomessa ja verotettu Suomeen.
Maksan siis mielelläni veroja, joilla kustannetaan paljon myös sellaisia palveluja joita en tarvitse. Teen tämän vaikka en saa edes sellaisia palveluita joihin minulla on kansalaisena ja veronmaksajana oikeus. Veronmaksaja voi olla kansalainen, mutta asiakas hän ei ole. Jos nimittäin kansalaisuudesta seuraisi asiakkaalle kuuluvia oikeuksia viranomaisia kohtaan, tällöin kansalaisasiakkaan kuuluisi myös saada palvelua. Verottajalle kansalainen ei siis ole asiakas, vaan syytetty.
Pohjoismailla on keskenään sopimus siitä, että verottajat vaihtavat keskenään tietoja. Niin ne näköjään tekevät.
Asuin pariin otteeseen Norjassa, josta paluumuutin Suomeen 4.1.2010. Olin siis tarkasti ottaen verovelvollinen Norjaan neljä tai ehkä noin kolmisen päivää. Tosin raahasin skolioottinen selkäni vinossa niitä laukkuja lumihangessa väliaikaiseksi tarkoitettuun ensimmäiseen Helsingin-kotiini vasta noin yhdeksän aikaa illalla, joten ehkä sittenkin neljä päivää. Ai niin, sellainen pikkuinen juttu vain, ettei minulla ollut lainkaan veronalaista tuloja Norjassa! En nimittäin ehtinyt tekemään laisinkaan palkkatyötä tai edes perustamaan yritystä noina muutamana päivänä. Ei minulla ollut esimerkiksi vuokratulojakaan, Norjassa. En ollut nimittäin ehtinyt hankkia Norjasta osakehuoneistoa, eipä tämä olisi kyllä ollut helppoakaan, nollatuloilla.
Sain Suomesta töitä kuukausi ja 4 päivää paluumuuttoni jälkeen. Maksoin kuuliaisesti veroni Suomeen, sille valtiolle, joka on tehnyt sopimuksen verotustietojen vaihdosta sen maan kanssa, josta Suomeen paluumuutin. Norjan.
Jos ihan rehellisiä ollaan, ei se minulle tullut ihan yllätyksenä, että Norjan valtio muisti minut vielä 1 v 3 kk poismuuttoni jälkeen ja lähetti minulle viimeisenä (?) palveluksena tehtäväksi veroilmoituksen Norjaan.
Veroilmoituksen tekemiseen tarvittiin kuitenkin norjalaisen sähköisen viranomaisasioinnin koodit, jotka olivat minulla vanhentuneet. Jouduin tilaamaan uudet, ja ne lähetettiin minun edelliseen suomalaisosoitteeseeni, siihen ensimmäiseen ja väliaikaiseen, koska heillä ei ollut voimassaolevaa suomalaisosoitettani, koska norjalaista sähköistä muuttoilmoitusta ei ole mahdollista tehdä ulkomaalaisiin osoitteisiin.
Asuinhan sentään Norjassa vielä vuonna 2010, jota siis veroilmoitus koski, joten ei vaatimus tehdä veroilmoitus ollut vallan kohtuuton. Koska minulla ei ollut tuossa maassa hankittuja verotettavia tuloja, jouduin jättämään veroilmoituksen tyhjäksi. Laitoin kuitenkin tiedot kaikesta Suomessa ansaitsemastani norjalaisen veroilmoituksen lisätietoihin, koska ajattelin että parempi olla rehellinen, koska kupletin juoni on kuulemma semmoinen, että verokarhu on julmempi. Niin olikin.
Ei nimittäin Norjan valtio edelleenkään ollut valmis hyväksymään sitä, että en enää halunnut heikäläiseksi. Sain heiltä karhukirjeen, joka velvoitti minut maksamaan veromätkyjä Suomen valuutassa noin 8500 euron (!) edestä. Mikä on aika paljon. Se on jokseenkin puolen vuoden nettopalkkani. Kun tarkemmin tutustuin norjalaisen verottajan lainsäädäntöön, ilmikävi että vaikka verotuspäätöksestä tekisi oikaisupyynnön, mätkyt pitäisi silti maksaa. Norjan valtio yritti olla kaiketi kohtuullinen minua kohtaan. Olivathan he sentään pilkkoneet mätkyt maksettavaksi kahdessa erässä.
Ei siinä sitten mikään muu auttanut kuin alkaa selvittämään sitä, voiko veromätkyt suorittaa muuntorangaistuksena Suomessa. Opin, että rehellisen perii hukka ja että verokarhu on vielä julmempi. No, tarinalla oli sentään onnellinen loppu: oikaisupyyntöni johti siihen, että minut sentään vapautettiin kaikista velvoitteista Norjan valtiota kohtaan, saatuani Suomen verottajalta todistuksen että olen asunut Suomessa ja maksanut veroni Suomeen ja vain Suomeen alkaen 4.1.2010.
Mikä on tarinan opetus? Näköjään sopimus pohjoismaisten veroviranomaisten välillä tietojen vaihtamisesta on kuollut kirjain. Ja että rehellisen perii hukka ja että verokarhu on vielä julmempi, sillä sille kansalainen on syyllinen, ja todistustaakka jää hänelle, paitsi syyttömänä, myös ei-asianosaisena. Opin myös sen, että Suomen verottajan kansainvälinen osasto ei auta omia kansalaisiaan. Siellä ei ole asiantuntemusta edes pohjoismaisesta verotuksesta. En hirveä edes ajatella, miten olisi käynyt, jos olisi Norjan sijasta muuttanut vaikka Guinea-Bissauhun tai Bhutaniin. Opin myös sen, että verottajalla on töissä sellaisia henkilöitä, jotka eivät osaa lukea. Näin on ainakin Norjassa. Ei ihme, että siellä onkin miltei täystyöllisyys.
Pohjoismainen verotuksen vaihtosopimus johtaa kaksoisverotukseen: kaikki suomalaiset verotettavat tuloni laskettiin täysimääräisesti norjalaiseksi verotettavaksi tuloksi. Ilmeisesti ainoa seikka, jossa pohjoismainen yhteistyö näkyy oli siis se, että suomalainen tulo kelpasi (!) norjalaiselle verottajalle. Yhtään ei auttanut se, että selostin myös siinä kohdassa "lisätiedot", että tulot ovat kokonaisuudessaan ansaittu Suomessa ja verotettu Suomeen.
Maksan siis mielelläni veroja, joilla kustannetaan paljon myös sellaisia palveluja joita en tarvitse. Teen tämän vaikka en saa edes sellaisia palveluita joihin minulla on kansalaisena ja veronmaksajana oikeus. Veronmaksaja voi olla kansalainen, mutta asiakas hän ei ole. Jos nimittäin kansalaisuudesta seuraisi asiakkaalle kuuluvia oikeuksia viranomaisia kohtaan, tällöin kansalaisasiakkaan kuuluisi myös saada palvelua. Verottajalle kansalainen ei siis ole asiakas, vaan syytetty.
28.3.2011
Sähköinen palvelu estää sähköisen asioinnin
Mahdollisuus voida hoitaa viranomaisasioitaan Internetissä on aivan loistava idea! Se voisi vähentää tarpeetonta asiointia, tarpeetonta matkustelua, tarpeetonta... jos se vain toimisi.
Asuin Norjassa muutamia vuosia, viime vuodenkin puolella vielä viisi päivää. Tästä muistona ja viimeisenä palveluksenani Norjan kansakunnalle teen vielä yhden veroilmoituksen Norjaan. Ilahduin muistaessani, että tämän voi tehdä sähköisesti. Ei tartte mennä Norjaan eikä edes kirjastoon tulostelemaan kaiken maailman liitteitä. Kaiken voi hoitaa kotilaajakaistan ääressä, jippihui!
Ei se kuitenkaan ihan näin mennyt. Kun kaivoin esille sähköiseen asiointiin tarvittavat koodit, huomasin kirjeen alalaidasta että koodiston viimeinen käyttöpäivä meni jo 5 kuukautta sitten.
Ei se mitään! Onneksi on sähköinen asiointi, joka mahdollistaa uusien koodien tilaamisen, ja ne tulevat ihan oman kotioven postiluukusta. Olettaen että...
...minulla olisi ne koodit, joiden avulla voisin tarkistaa Norjan väestörekisteristä, mikä on osoite, jonne ne koodit postitetaan. Tätä huolta ei olisi, mikäli olisi ollut mahdollista ilmoittaa uusi suomalainen osoitteeni Norjan väestörekisteriin. Siis ei uusi Suomi, vaan uusi suomalainen osoite.
Ei se kuitenkaan ole mahdollista, sillä norjalaisen osoitteenmuutoksen voi tehdä sähköisesti vain norjalaiseen postiosoitteeseen. Suomalaiset postinumerot eivät ole hyväksyttävää formaattia.
No, ei se mitään. Aina on myös ihan vaan vanha kunnon internet. Siis se netin versio, joka ei mahdollista kansalaissisällöntuottajuutta. Siis sellainen netti, josta voi vain hakea asioita. Sitä sanovat kaikki ties mitkä maailman näsäviisastelijat Internetiksi 1.0. Olettaen, että se netti sisältäisi sellaisia asioita, joita voisi hakea. Kuten tietoa.
Norjalainen idea on erinomainen. Suunnilleen kaikki sähköinen viranomaisasiointi on järjestetty yhden ja saman portaalin ja yksien ja samojen tunnusten alle. Portaalin nimi on altinn, kaikkiyhdessä tai kaikkisiellä. Ja palvelun idea toimii niin hienosti, että siellä voi hoitaa kaikenlaisia asioita ja sieltä saa myös kaikenlaisia tietoja. Jos esimerkiksi haluaa hoitaa henkilökirjaukseen liittyviä asioita, portaali ohjaa suoraan norjalaisen veroviraston sivulle, joka niitä asioita Norjassa hoitaa. Hienoa, brillefint!
Sieltä norjalaisen veroviraston sivulta saa esimerkiksi puhelinnumeron, jonne voi soittaa jos haluaa hoitaa asiansa ihan perinteisellä tavalla, tarvitsematta kuitenkaan jalkautua paikan päälle. Ja siellä puhelinnumerossa on ajateltu jopa maahanmuuttajia: siellä voi painaa valikon numeroa ”kolme” jos kokee voivansa varmemmin puhua englantia tai jos oma norjan luullun arvaaminen ei ole ihan vahvalla pohjalla.
Ei sekään nyt kuitenkaan ihan niin hyvin mene. Kun puhelimen automaattisantra on ilmoittanut minun olevan puhelinjonossa numero kolmesataa kahdeksankymmentäviisi, seuraavaksi se ilmoittaa mahdollisuuden näpytellä oma puhelinnumero, johon seuraava vapautuva virkailija ottaa yhteyttä. Tosi hienoa!
Ei sekään nyt kuitenkaan ihan näin mene. Minun puhelinnumerossani on edessä sellainen juttu kuin maatunnus, koska olen ulkomaalainen. Siis norjalaisesta näkökulmasta. Eikä sellainen puhelinnumero ole norjalaisen käyttöliittymän tekoälyn mielestä hyväksyttävä. Vaikka ulkomaalaisille kai tuo palvelu on suunnattu. He kun puhuvat keskimäärin vähemmän norjaa kuin norjalaiset. Ja ulkomaalaisilla kai on keskimäärin norjalaisia enemmän myös ei-norjalaisia puhelinnumeroita.
No, ei se mitään. Palaan takaisin veroviraston nettisivulle. Ainahan voi lähettää sähköpostia viranomaisille. Paitsi että... veroviraston virkailijoiden, veroviraston minkään osaston tai toimipisteen ainuttakaan sähköpostiosoitetta kyseinen nettisivu ei anna. Ei.
Maailma ei tule koskaan valmiiksi. Ja jos totta puhutaan siinä on paaaljon suurempia epäkohtia kuin tämä. Aika monilla ei ole työtä, asuntoa, ihmisiä joista välittää, monet ovat suorastaan käveleviä epikriisejä, aivan liian monia kiusataan systemaattisesti vähemmistöominaisuuksiensa takia ja jotkut asuvat jopa sellaisissa paikoissa, joissa ei ole olemassa sadan kilometrin säteellä ainuttakaan palvelua. Jopa Suomessa, Norjassa ja muissa aika hyvin kehittyneissä infrastruktuureissa. Joillakin on jopa kohtalona elää sellaisissa paikoissa, joissa ei ole infrastruktuuria, ei edes yhteiskuntaa. Niin että on jotenkin perverssiä puhua palveluinfrastruktuurista ylipäätään kun ihmisiä ihan oikeasti kuolee nälkään, sairauksiin ja saasteisiin. Se, että asiat voisivat olla vieläkin huonommin, ei saa kuitenkaan olla verukkeena olla kehittämättä palveluita sellaisiksi että asiat voisivat olla vielä ihan pikkuisen paremmin. Esimerkiksi toimivia.
Asuin Norjassa muutamia vuosia, viime vuodenkin puolella vielä viisi päivää. Tästä muistona ja viimeisenä palveluksenani Norjan kansakunnalle teen vielä yhden veroilmoituksen Norjaan. Ilahduin muistaessani, että tämän voi tehdä sähköisesti. Ei tartte mennä Norjaan eikä edes kirjastoon tulostelemaan kaiken maailman liitteitä. Kaiken voi hoitaa kotilaajakaistan ääressä, jippihui!
Ei se kuitenkaan ihan näin mennyt. Kun kaivoin esille sähköiseen asiointiin tarvittavat koodit, huomasin kirjeen alalaidasta että koodiston viimeinen käyttöpäivä meni jo 5 kuukautta sitten.
Ei se mitään! Onneksi on sähköinen asiointi, joka mahdollistaa uusien koodien tilaamisen, ja ne tulevat ihan oman kotioven postiluukusta. Olettaen että...
...minulla olisi ne koodit, joiden avulla voisin tarkistaa Norjan väestörekisteristä, mikä on osoite, jonne ne koodit postitetaan. Tätä huolta ei olisi, mikäli olisi ollut mahdollista ilmoittaa uusi suomalainen osoitteeni Norjan väestörekisteriin. Siis ei uusi Suomi, vaan uusi suomalainen osoite.
Ei se kuitenkaan ole mahdollista, sillä norjalaisen osoitteenmuutoksen voi tehdä sähköisesti vain norjalaiseen postiosoitteeseen. Suomalaiset postinumerot eivät ole hyväksyttävää formaattia.
No, ei se mitään. Aina on myös ihan vaan vanha kunnon internet. Siis se netin versio, joka ei mahdollista kansalaissisällöntuottajuutta. Siis sellainen netti, josta voi vain hakea asioita. Sitä sanovat kaikki ties mitkä maailman näsäviisastelijat Internetiksi 1.0. Olettaen, että se netti sisältäisi sellaisia asioita, joita voisi hakea. Kuten tietoa.
Norjalainen idea on erinomainen. Suunnilleen kaikki sähköinen viranomaisasiointi on järjestetty yhden ja saman portaalin ja yksien ja samojen tunnusten alle. Portaalin nimi on altinn, kaikkiyhdessä tai kaikkisiellä. Ja palvelun idea toimii niin hienosti, että siellä voi hoitaa kaikenlaisia asioita ja sieltä saa myös kaikenlaisia tietoja. Jos esimerkiksi haluaa hoitaa henkilökirjaukseen liittyviä asioita, portaali ohjaa suoraan norjalaisen veroviraston sivulle, joka niitä asioita Norjassa hoitaa. Hienoa, brillefint!
Sieltä norjalaisen veroviraston sivulta saa esimerkiksi puhelinnumeron, jonne voi soittaa jos haluaa hoitaa asiansa ihan perinteisellä tavalla, tarvitsematta kuitenkaan jalkautua paikan päälle. Ja siellä puhelinnumerossa on ajateltu jopa maahanmuuttajia: siellä voi painaa valikon numeroa ”kolme” jos kokee voivansa varmemmin puhua englantia tai jos oma norjan luullun arvaaminen ei ole ihan vahvalla pohjalla.
Ei sekään nyt kuitenkaan ihan niin hyvin mene. Kun puhelimen automaattisantra on ilmoittanut minun olevan puhelinjonossa numero kolmesataa kahdeksankymmentäviisi, seuraavaksi se ilmoittaa mahdollisuuden näpytellä oma puhelinnumero, johon seuraava vapautuva virkailija ottaa yhteyttä. Tosi hienoa!
Ei sekään nyt kuitenkaan ihan näin mene. Minun puhelinnumerossani on edessä sellainen juttu kuin maatunnus, koska olen ulkomaalainen. Siis norjalaisesta näkökulmasta. Eikä sellainen puhelinnumero ole norjalaisen käyttöliittymän tekoälyn mielestä hyväksyttävä. Vaikka ulkomaalaisille kai tuo palvelu on suunnattu. He kun puhuvat keskimäärin vähemmän norjaa kuin norjalaiset. Ja ulkomaalaisilla kai on keskimäärin norjalaisia enemmän myös ei-norjalaisia puhelinnumeroita.
No, ei se mitään. Palaan takaisin veroviraston nettisivulle. Ainahan voi lähettää sähköpostia viranomaisille. Paitsi että... veroviraston virkailijoiden, veroviraston minkään osaston tai toimipisteen ainuttakaan sähköpostiosoitetta kyseinen nettisivu ei anna. Ei.
Maailma ei tule koskaan valmiiksi. Ja jos totta puhutaan siinä on paaaljon suurempia epäkohtia kuin tämä. Aika monilla ei ole työtä, asuntoa, ihmisiä joista välittää, monet ovat suorastaan käveleviä epikriisejä, aivan liian monia kiusataan systemaattisesti vähemmistöominaisuuksiensa takia ja jotkut asuvat jopa sellaisissa paikoissa, joissa ei ole olemassa sadan kilometrin säteellä ainuttakaan palvelua. Jopa Suomessa, Norjassa ja muissa aika hyvin kehittyneissä infrastruktuureissa. Joillakin on jopa kohtalona elää sellaisissa paikoissa, joissa ei ole infrastruktuuria, ei edes yhteiskuntaa. Niin että on jotenkin perverssiä puhua palveluinfrastruktuurista ylipäätään kun ihmisiä ihan oikeasti kuolee nälkään, sairauksiin ja saasteisiin. Se, että asiat voisivat olla vieläkin huonommin, ei saa kuitenkaan olla verukkeena olla kehittämättä palveluita sellaisiksi että asiat voisivat olla vielä ihan pikkuisen paremmin. Esimerkiksi toimivia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)