Olen porvoolaistunut vihreä kaupunkimetsäaktivisti, kaupunkisosiologi ja -maantieteilijä, sienestyksen, musiikin ja kirjoittamisen amatööri, jalkapallon moniharrastaja, isä, ulkoilija ja hyötyliikkuja. Olen yksin itse vastuussa blogini aineistoista ja mielipiteistä. Aineiston lainaaminen ilman lupaa kielletty.

4.1.2013

Kokemukseni julkisesta terveydenhuollosta

Olen ollut 41-v ikään saakka hävyttömänkin terve. Nyt poikkeuksellisen sitkeä, 6 viikkoon venähtänyt yskä pukkasi eilen kuumetta. Tartti tehdä jotain.

Soitinkin kaupunkini terveyskeskukseen, jonka puhelimeen yllättäen jonottikin minua ennen vain kaksi sielua. Olin jo aika pitkällä konsultaatiossani kun puhelinhoitaja huomautti osoitteestani: tämä on väärä terveyskeskus. Soita siihen toiseen.

No, soitin siihen toiseen. Minua ennen oli 8 potilasta jonossa. Miksi, oi miksi, satun asumaan joen itäisellä puolella? En jaksanut jäädä odottamaan, koska minun piti vielä jaksaa polkea töistä kotiin ennen kuin kuume olisi noussut mahdottomaksi. Jätin siihen vastaajaan numeroni kun siinä sanottiin että soittavat suunnilleen kello silloin ja silloin.

Tähän asti kaikki meni suunnilleen hyvin. Soittivat silloin ja silloin. Suunnilleen. Tämänkertainen puhelinhoitaja sitten kyllä ihmetteli, miksen ollut painanut ykköstä, että se minun asiani olisi päivystysasia-joursak. No, minä ajattelin sellaisten olevan tosi sairaille. Sellaisia, joita tuodaan työpaikallenikin ambulanssilla.

Minulle ehdotettiin lähtemistä yhteispäivystykseen (mitkä tai ketkä ovat yhdessä?), ja puhelinhoitaja hämmentyneenä siihen etten pääse sinne kun minulla ei ole autoa, en jaksa pyöräillä enkä horjua bussipysäkille, etteikö kukaan voisi viedä minua sinne. No, ei kyllä voi. Sain sitten kuitenkin ajan, seuraavalle aamulle. Siitä propsit puhelinhoitajalle, että kuulosti ainakin aidon huolestuneelta: pärjäänkö minä nyt todella?

Kun sitten aamulla miten kuten jaksoin vaappua terveyskeskukseen, tällä kertaa oikeaan, joka sekin tosin oli muuttanut osoitettaan viimekertaisesta, lääkäri pintapuolisesti kuunteli keuhkoni ja sydämeni ja passitti laboratorioon, luvaten soittaa tuloksista klo 14 jälkeen.

Julkisessa terveydenhuollossa itsekin työskentelevänä tiedän, että tuo klo 14 jälkeen tarkoittaa klo 14 ja käytännössä iltauutisten väliä. Kellon lähestyessä neljää, päätin itse soittaa terveyskeskukseen, tietäen hyvin että lääkäri saattaa soittaa just silloin kun itse roikun puhelimessa. Toisessa päässä vastasi sitten hoitaja, väärästä terveyskeskuksesta, joka lupasi yrittää saada lääkärin kiinni.

Ei saanut, sillä lääkäri oli jo ehtinyt jättämään rakennuksen. Tämä siitä huolimatta, että puhelinhoitaja kertoi veren tulehdusarvoni eli CRP:n olevan 86! Antibioottireseptin sain kun tämä avulias hoitaja näytti tulokset päivystävälle lääkärille. Sairauslomaakin kirjoitti vain tämän päivän, vaikka ne tulehdusarvot tosiaankin olivat näinkin korkeat.

Kyllä minä jaksan aika risoilla keuhkoillakin, yleiskuntoni on onneksi sen verran hyvä. Mutta miten tässä systeemissä jaksaa ja osaa luovia se kuuluisa mökin mummo?

4 kommenttia:

Kumitonttu kirjoitti...

Tätähän te sosialistit olette halunneet: tehoton terveydenhuolto. Ihmettelen miksi siitä valitat.

Michael Perukangas kirjoitti...

Vahingonilo on ilmeisesti paras ilo?

Michael Perukangas kirjoitti...

Jos muuten ollaan tarkkoja, niin en ole koskaan käynyt yksityislääkärillä, ellei yhtä työterveystarkastusta lasketa. Joten minulla ei ole vertailupohjaa väittää, että yksityinen toimisi sen paremmin.

Michael Perukangas kirjoitti...

J.K.: Nyt löytyi looginen meriselitys, miksei Porvoon itäisen tk:n tk-lääkäri ollut soittanut minulle viikonloppua vasten jatkohoito-ohjeita, vaikka veren tulehdusarvoni eli CRP oli 86. Unohdus. Pyysi sentään anteeksi.