... niin silloin toki kansanedustuslaitoksen edustavuus kärsisi. Siis maantieteellinen, ikäryhmittäinen ja ties mikä kattavuus. Tämä tapahtuisi, jos olisi uskominen populisteja, jotka ovat sitä mieltä, että omaa palkkaa vain nostavat, ja vieläpä omaa palkkaansa. Mutta eivät Eduskunnan karsimisen seuraukset tähän pysähtyisi.
Eduskunnan kutistaminen johtaisi myös jo nyt maakunnissa vallitsevan yksipuoluejärjestelmän maantieteelliseen levittäytymiseen. Kiitos vaalipiirien, mitä pienemmäksi Eduskuntaa karsittaisiin, sitä suurempi siellä olisi Keskustan osuus. Ei tarvitse kuin katsoa Suomen poliittisesti väritettyä kuntakarttaa. Tämä samalla varmistaisi sen, että Suomen kuntakarttaa ei ainakaan tultaisi karsimaan, sillä sehän on vähän kuin että sahaisivat omaa oksaansa.
Eivätpä ole populistit tainneet tulla ajatelleeksi, ja pahaa pelkään, että tämä on monille ihan sama, myös niille, joissa kyseinen puolue ei herättäisi päällimmäisenä kovin lämpimiä mielleyhtymiä, riippumatta siitä, onko se hallituksessa vai ei, ja riippumatta siitä, tiedetäänko, mikä puolue on hallituksessa tai onko "oma" puolue hallituksessa, riippumatta siitä, onko sellaista vai ei ja että tiedetäänkö edes sitä, onko sellaista olemassa vai eikö ole olemassa. Kyllä demokratia on ihmeellistä!
Kiitos Joonas Lyytiselle ideasta!
P.S: Jottei jäisi mutuiluksi, laskin, miten puolitus vaikuttaisi Keskustan edustajamääriin. Eduskunnan puolittuessa myös vaalipiirikohtaiset kansanedustajamäärät menisivät uusiksi, ja kun tarkastellaan vaalipiireittäin suhteellisen vaalitavan mukaisessa läpimenojärjestyksessä, niin kun nyt 200 edustajasta 35 on keskustalaisia (eli 17,5%), niin uudessa eduskunnassa sadasta olisi 19 keskustalaisia (eli 19). Eli kyllä se keskustalaisten osuus kasvoi, mutta sentään keskustan yleensä parempi menestys pienemmissä vaalipiireissä tasoitti tätä vaikutusta.
Miten sitten muiden puolueiden kävisi? Alla tarkastelen puolueiden paikkamääriä nyt ja 100 kansanedustajan mallissa. Tarkastelussani olen yhdistänyt Ahvenanmaan edustajan RKP:hen. Ensin nykyinen edustajamäärä ja sitten edustajamäärä 100 edustajan mallissa, suluissa prosentuaaliset osuudet edustajapaikoista.
Kokoomus 44 - 22 (22 - 22)
SDP 42 - 21 (21 - 21)
PS 39 - 23 (19,5 - 23)
Kepu 35 - 19 (17,5 - 19)
Vas 14 - 6 (7 - 6)
Vihr 10 - 4 (5 - 4)
RKP 10 - 5 (5 - 5)
KD 6 - 0 (3 - 0)
Kaikkein suurimpia voittajia olisivatkin kuitenkin yllätys yllätys, eivät Keskusta, vaan Perussuomalaiset. Ehkä joku heistä on osannut laskea tämän. Veikkaankin näppituntumalta, että heidän kannattajansa ovat myös innokkaimpina karsimassa edustajien määrää, johtuu sitten edellisestä kalkyylistä tai sitten siitä, että kansanedustajat nähdään herroina, ja niitähän pitää vastustaa, omiakin. Kristilliset sen sijaan putoisivat tyystin puoluekartalta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste RKP. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste RKP. Näytä kaikki tekstit
19.9.2013
26.8.2013
Kouluruotsin vastustaminen on pimeyttä, suvaitsemattomuutta ja ahdasmielisyyttä
Yleisradion gallupin mukaan 60% suomalaisista vastustaa pakkoruotsia. Siihen, mistä kouluasteesta on kysymys, kysely ei anna eväitä ottaa kantaa, joten huonosti kysytty. Ymmärrän kyllä, että tulevan joutsenolaisen levyseppähitsaajan on vaikea nähdä syytä siihen, miksi pitäisi ymmärtää, että diskussionens vågor går höga.
Ihmiset muuttavat eikä lasta voi tuomita asumaan koko ikäänsä syntymäpaikkakunnallaan. Pakkoruotsin poistaminen syrjäyttäisi julkisten virkojen hausta suuren osan suomalaisista, jotka eivät näe ruotsin kielen valitsemista reaalisena, koska eivät siihen missään omassa arjessaan törmää.
Voisi olla ehkä ihan paikallaan rajata virkamieskielitaito tuleville virkamiehille eli ylioppilaille ja karsia perusopetuksen oppimäärää, vaikkakaan eivät ylioppilaat enää mitään sivistyneistöä edusta, vaan lukiokin on valitettavasti monelle päivähoitopaikka. Tämä on kuitenkin opinnonohjauksen ongelma, ei suomenruotsalaisten.
RKP:n argumentti, jonka mukaan ruotsia on hyödyllistä osata, koska tämä avaa meille pohjoismaiset työmarkkinat, on valehtelua. Norjan työmarkkinoilla paras mahdollinen kouluruotsini ja luontainen kielellinen lahjakkuuteni ei riittänyt muuhun kuin siihen, että Manpowerin konsulentti ehdotti minulle taksin ajamista ilman ajokorttia.
Mutta, mutta. Ilman vakavasti otettua pakkoruotsia en olisi myöskään tullut opiskelleeksi Oslossa kaupunkimaantiedettä. Olisin myös syrjäytynyt poikani elämästä, poikani, jolle suomi on "vain" isän kieli. Minulta olisi jäänyt myös kaksi viimeisintä työpaikkaani saamatta ilman kohtuullista ruotsin kielen taitoa. Ilman toisen kotimaisen taitoa olisin ollut yhteiskunnan elättinä mahdollisesti viimeiset kaksi ja puoli vuotta. Semmoinen on työtilanne tällä hetkellä Suomessa ja yleisemminkin Porvoossa.
Kaikki elämässä ei voi olla aina kivaa. Piti koulussa syödä puuroakin, enkä tykännyt koulussa pesäpallosta, ja se olikin minulle traumaattisempaa, olla osumatta palloon kuin opetella epämääräisiä verbin taivutuksia, jotka nekin tultaneen poistamaan. Ei ollut kivaa sekään kun sain toimia yliopistossa virkamiesruotsin ryhmässäni käytännössä apuopettajana, kun suurin osa silkkaa hurrivihaansa ei osannut edes en- ja ett-sukuja.
Jos siis RKP:n argumentit "pakkoruotsin" puolesta ovat kyseenalaisia, niin useimpien kouluruotsin vastustajien maailmankuva edustaa sellaista pimeyttä, suvaitsemattomuutta ja ahdasmielisyyttä, että minun on helppo valita puoleni, avoimemman, kansainvälisen ja ylipäätään kommunikoivan Suomen puolesta. Ei ole minun ongelmani, jos jollekin on jäänyt ylisukupolviset traumat 20 perheestä.
Kirjoitus julkaistiin Uusimaassa maanantaina 26.8.
Ihmiset muuttavat eikä lasta voi tuomita asumaan koko ikäänsä syntymäpaikkakunnallaan. Pakkoruotsin poistaminen syrjäyttäisi julkisten virkojen hausta suuren osan suomalaisista, jotka eivät näe ruotsin kielen valitsemista reaalisena, koska eivät siihen missään omassa arjessaan törmää.
Voisi olla ehkä ihan paikallaan rajata virkamieskielitaito tuleville virkamiehille eli ylioppilaille ja karsia perusopetuksen oppimäärää, vaikkakaan eivät ylioppilaat enää mitään sivistyneistöä edusta, vaan lukiokin on valitettavasti monelle päivähoitopaikka. Tämä on kuitenkin opinnonohjauksen ongelma, ei suomenruotsalaisten.
RKP:n argumentti, jonka mukaan ruotsia on hyödyllistä osata, koska tämä avaa meille pohjoismaiset työmarkkinat, on valehtelua. Norjan työmarkkinoilla paras mahdollinen kouluruotsini ja luontainen kielellinen lahjakkuuteni ei riittänyt muuhun kuin siihen, että Manpowerin konsulentti ehdotti minulle taksin ajamista ilman ajokorttia.
Mutta, mutta. Ilman vakavasti otettua pakkoruotsia en olisi myöskään tullut opiskelleeksi Oslossa kaupunkimaantiedettä. Olisin myös syrjäytynyt poikani elämästä, poikani, jolle suomi on "vain" isän kieli. Minulta olisi jäänyt myös kaksi viimeisintä työpaikkaani saamatta ilman kohtuullista ruotsin kielen taitoa. Ilman toisen kotimaisen taitoa olisin ollut yhteiskunnan elättinä mahdollisesti viimeiset kaksi ja puoli vuotta. Semmoinen on työtilanne tällä hetkellä Suomessa ja yleisemminkin Porvoossa.
Kaikki elämässä ei voi olla aina kivaa. Piti koulussa syödä puuroakin, enkä tykännyt koulussa pesäpallosta, ja se olikin minulle traumaattisempaa, olla osumatta palloon kuin opetella epämääräisiä verbin taivutuksia, jotka nekin tultaneen poistamaan. Ei ollut kivaa sekään kun sain toimia yliopistossa virkamiesruotsin ryhmässäni käytännössä apuopettajana, kun suurin osa silkkaa hurrivihaansa ei osannut edes en- ja ett-sukuja.
Jos siis RKP:n argumentit "pakkoruotsin" puolesta ovat kyseenalaisia, niin useimpien kouluruotsin vastustajien maailmankuva edustaa sellaista pimeyttä, suvaitsemattomuutta ja ahdasmielisyyttä, että minun on helppo valita puoleni, avoimemman, kansainvälisen ja ylipäätään kommunikoivan Suomen puolesta. Ei ole minun ongelmani, jos jollekin on jäänyt ylisukupolviset traumat 20 perheestä.
Kirjoitus julkaistiin Uusimaassa maanantaina 26.8.
15.3.2013
Eroa, ministeri Henriksson!
Ok,
Heidi Hautala erehtyi. Hän on ensimmäinen ihminen itse sen myöntämään: hän erehtyi yrittämään auttaa maahanmuuttajatuttavaansa ja unohti ilmoittaa tämän eläkemaksut, kokonaista 30 euroa. Mitä saa kolmella kympillä? Yhden viinitonkan ja askin tupakkaa. Olutlaatikon tai yhden uuden cd-levyn. 25 litraa maitoa. Maksettua vuokran ehkä sen kokoisesta tilasta, jossa mahtuu makaamaan kääntymättä, kuukaudeksi. Porvoosta.
Kirjoitin jo toissa kesänä julki ihmetykseni siitä, minkä ihmeen takia oppositio tai mediat eivät tarttuneet siihen, että Kok + RKP yhdessä salasivat Voima-lehden muistion hallitusneuvotteluista, joka osoitti, että kyseiset puolueet estivät harmaan talouden torjuntakeinojen tulemista hallitusohjelmaan. Ei kiinnostanut nykyistä oppositiota, joista ainakaan Perussuomalaiset eivät edes halunneet hallitukseen estämään harmaata taloutta ja pelastamaan kansantalouttamme kestävyysvajeelta. Tuotakoon asia julki nyt kun RKP:tä harmaan talouden torjuntatoimia miettineessä työryhmässä hallitusneuvotteluissa edustanut Anna-Maja Henriksson on päässyt oikeusministeriksi ja vaatii nyt oikeusministerinä vaatii ensimmäisenä Heidi Hautalan päätä vadille.
Oikeusministeri Henriksson koettaa peitellä omaa epäonnistunutta harmaan talouden peittely-yritystään laittamalla Heidi Hautalan uhrilampaaksi. Hyi!
Bloggasin 14.6.2011:
Voima-lehden syväkurkkumuistiossa hallitusneuvotteluista paljastetaan, että käynnissä olevat hallitusneuvottelut salataan hyvällä syyllä. Kun ennen vaaleja kaikki puolueet pitivät harmaata taloutta julkista talouttamme epäoikeudenmukaisesti rasittavana epäkohtana, nyt jäljelle jääneestä sixpackista ainakin Kokoomus ja RKP olisivat valmiita rajoittamaan eräitä harmaan talouden torjuntakeinoja.
Muistion - jota syytetyt Kokoomus ja RKP eivät suostu kommentoimaan - mukaan esimerkiksi ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden ja yrityksien viranomaisvalvontaa ei voi kiristää. Tämä mahdollistaa jatkossakin työn teettämisen alle kaikkien taksojen ja veronkierron; jos Voiman muistioon on uskominen, myöskään alihankkijoiden valvontaan ei suunnitella mitään tiukennuksia. Se voisi kenties paljastaa suomalaisten yrittäjien kannalta hankalia ihmisoikeus- tai ympäristöloukkauksia niiden alihankkijoilla.
Jos kerran ollaan julkisen talouden kestävyysvajeesta huolissaan, ei sitä näin korjata. Puhumattakaan siitä inhimillisestä kestävyysvajeesta, joka seuraa siitä, että nyt ainoat joiden harteille vastuu harmaasta taloudesta sälytetään, ovat työntekijät, jotka ovat sekä inhimillisesti että taloudellisesti heikossa hapessa olevia keikka- ja vuokratyöntekijöitä.
Voima-lehden yrityksen haastatella oikeusministeriä voi lukea klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.
Heidi Hautala erehtyi. Hän on ensimmäinen ihminen itse sen myöntämään: hän erehtyi yrittämään auttaa maahanmuuttajatuttavaansa ja unohti ilmoittaa tämän eläkemaksut, kokonaista 30 euroa. Mitä saa kolmella kympillä? Yhden viinitonkan ja askin tupakkaa. Olutlaatikon tai yhden uuden cd-levyn. 25 litraa maitoa. Maksettua vuokran ehkä sen kokoisesta tilasta, jossa mahtuu makaamaan kääntymättä, kuukaudeksi. Porvoosta.
Kirjoitin jo toissa kesänä julki ihmetykseni siitä, minkä ihmeen takia oppositio tai mediat eivät tarttuneet siihen, että Kok + RKP yhdessä salasivat Voima-lehden muistion hallitusneuvotteluista, joka osoitti, että kyseiset puolueet estivät harmaan talouden torjuntakeinojen tulemista hallitusohjelmaan. Ei kiinnostanut nykyistä oppositiota, joista ainakaan Perussuomalaiset eivät edes halunneet hallitukseen estämään harmaata taloutta ja pelastamaan kansantalouttamme kestävyysvajeelta. Tuotakoon asia julki nyt kun RKP:tä harmaan talouden torjuntatoimia miettineessä työryhmässä hallitusneuvotteluissa edustanut Anna-Maja Henriksson on päässyt oikeusministeriksi ja vaatii nyt oikeusministerinä vaatii ensimmäisenä Heidi Hautalan päätä vadille.
Oikeusministeri Henriksson koettaa peitellä omaa epäonnistunutta harmaan talouden peittely-yritystään laittamalla Heidi Hautalan uhrilampaaksi. Hyi!
Bloggasin 14.6.2011:
Voima-lehden syväkurkkumuistiossa hallitusneuvotteluista paljastetaan, että käynnissä olevat hallitusneuvottelut salataan hyvällä syyllä. Kun ennen vaaleja kaikki puolueet pitivät harmaata taloutta julkista talouttamme epäoikeudenmukaisesti rasittavana epäkohtana, nyt jäljelle jääneestä sixpackista ainakin Kokoomus ja RKP olisivat valmiita rajoittamaan eräitä harmaan talouden torjuntakeinoja.
Muistion - jota syytetyt Kokoomus ja RKP eivät suostu kommentoimaan - mukaan esimerkiksi ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden ja yrityksien viranomaisvalvontaa ei voi kiristää. Tämä mahdollistaa jatkossakin työn teettämisen alle kaikkien taksojen ja veronkierron; jos Voiman muistioon on uskominen, myöskään alihankkijoiden valvontaan ei suunnitella mitään tiukennuksia. Se voisi kenties paljastaa suomalaisten yrittäjien kannalta hankalia ihmisoikeus- tai ympäristöloukkauksia niiden alihankkijoilla.
Jos kerran ollaan julkisen talouden kestävyysvajeesta huolissaan, ei sitä näin korjata. Puhumattakaan siitä inhimillisestä kestävyysvajeesta, joka seuraa siitä, että nyt ainoat joiden harteille vastuu harmaasta taloudesta sälytetään, ovat työntekijät, jotka ovat sekä inhimillisesti että taloudellisesti heikossa hapessa olevia keikka- ja vuokratyöntekijöitä.
Voima-lehden yrityksen haastatella oikeusministeriä voi lukea klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.
4.4.2012
Helan går egentligen: yksikielisyyspropaganda piilottaa kielikylvyt
Kirjoitin tänne viime syksyllä Maria Wetterstrandin taannoisen Hesarin mielipidekirjoituksen innoittamana kirjoituksen (Helan gär inte 13.9.2011), jossa ihmettelin hänen tapaansa ruotsinkielisen kielikylpymahdollisuuden puuttumista. Kyllä sellainen on. Minä, Maria Wennerstrand ja moni muukaan ei siitä vain tiedä. Miksi?
Tämä johtuu niin kutsuttujen suomalaisuusihmisten äänekkyydestä. Ajan henki on nyt sellainen, että kaksikielisyys ei oikein ole kurssissa. Kun Suomalaisuuden liitto hengenheimolaisineen tarpeeksi paljon jauhavat propagandaansa, jonka mukaan RKP ja sen harhaanjohtamat suomenruotsalaiset ankkalammikkosäätiöineen olisivat tarkoituksellisesti estäneet kielikylpemisen koska ne muka pelkäävät kulttuurinsa liudentumista, tämä on emävale. Emävale kuitenkin peittää allensa totuuden.
Kannattaa googlata käsitteellä kielikylpy, ja katsoa esimerkiksi otsikon alta löytyvän Porvoon Kielikylpy-yhdistyksen toimintaa. Jo Porvoossakin kielikylpy on mahdollista useissa peruskouluissa, niin Helsingissäkin. Netistä sitä tietoa saa, tai ihmettelemällä ääneen ja kysymällä ihmisiltä. Olisi se pitänyt minunkin osata, tieteellisen peruskoulutuksen saaneen ihmisen, tiedonhankinta, ja ymmärtää sellainen asia kuin lähdekritiikki.
Tämä johtuu niin kutsuttujen suomalaisuusihmisten äänekkyydestä. Ajan henki on nyt sellainen, että kaksikielisyys ei oikein ole kurssissa. Kun Suomalaisuuden liitto hengenheimolaisineen tarpeeksi paljon jauhavat propagandaansa, jonka mukaan RKP ja sen harhaanjohtamat suomenruotsalaiset ankkalammikkosäätiöineen olisivat tarkoituksellisesti estäneet kielikylpemisen koska ne muka pelkäävät kulttuurinsa liudentumista, tämä on emävale. Emävale kuitenkin peittää allensa totuuden.
Kannattaa googlata käsitteellä kielikylpy, ja katsoa esimerkiksi otsikon alta löytyvän Porvoon Kielikylpy-yhdistyksen toimintaa. Jo Porvoossakin kielikylpy on mahdollista useissa peruskouluissa, niin Helsingissäkin. Netistä sitä tietoa saa, tai ihmettelemällä ääneen ja kysymällä ihmisiltä. Olisi se pitänyt minunkin osata, tieteellisen peruskoulutuksen saaneen ihmisen, tiedonhankinta, ja ymmärtää sellainen asia kuin lähdekritiikki.
13.9.2011
Helan går inte
Kun Ruotsin Vihreiden entinen puheenjohtaja, meidän puheenjohtajamme Ville Niinistön Suomeen vast'ikään muuttanut puoliso Maria Wetterstrand julkilausui toiveensa saada panna heidän lapsensa kaksikieliseen kouluun tässä kaksikieliseksi julistautuneessa maassa, hän tuli pahaa-aavistamattaan rikkoneeksi tabun. Hän on kuin krokotiili ankkalammikossa.
Kun tunnettu suomenruotsalainen vaikuttaja Maria Björnberg-Enckell lausuu huolensa kaksikielisestä koulusta, että "pitäisi myös miettiä, passaavatko Lucia-juhlat ja muut siihen systeemiin. Molempien kieliryhmien pitää saada ilmentää koulussa omaa kulttuuriaan. Se olisi kaksikielisissä kouluissa aikamoinen haaste", hän on ymmärtänyt nimenomaan väärin. Juuri siitä kaksikielisessä koulussa pitäisikin olla kyse. Kaksikielinen koulu ilmentäisi suomalaista kulttuuria paljon nykyistä monipuolisemmin, mahdollistaen suomalaisen kulttuurin ymmärtämisen paljon nykyistä täyteläisemmin, koska kulttuurien kohtaaminen on haaste. Positiivinen haaste, josta antropologeilla olisi paljon sanottavaa. Ja ai niin, taisi kouluni noteerata Lucia-juhlan. Suomenkielinen peruskoulun ala-aste, ihan suomeksi.
Nyt kaksikielisessä maassamme on kahdenkielisiä kouluja, joissa opetetaan sitä toista pelkkänä kielenä, ja vieraana sellaisena, ja sen yhteys omankieliseen saati suomalaiseen kulttuuriin yleensä jää hämärän peittoon.
Näin käy jopa niin kaksikielisessä paikassa kuin Helsinki, jossa kävin kouluni alueella (Kannelmäki eli Gamlas), jolla on vahvat kaksikieliset perinteet. Kannelmäessä tämä tarkoitti vielä 80-luvulla sitä, että siellä oli yksi umpiruotsinkielinen, miltei suljettu kortteli, josta lapset kuljetettiin koulutakseilla pellon yli pieneen ruotsinkieliseen kouluun. Ja ei siinä mitään vikaa ole, mutta en niinä 11 vuotena, jolloin asuin Kantsussa, tuntenut ketään, joka olisi tuntenut ketään ruotsinkielistä. En ole ehdottamassa, että koulujen Kaarelassa olisi pitänyt yhdistyä yhdeksi suureksi Kaarelan peruskouluksi-Kårböle grundskolaksi tai samskolaksi. Olisi nyt joskus voinut olla joku koulujen välinen ulkoilupäivä tai futismatsi. Mutta ei koskaan mitään.
Ilman kontakteja siihen toiseen kieliryhmään - erityisesti siihen pienempään - on hyvin vaikea nähdä motivoiduksi opiskella sen väestöryhmän kieltä, koska ei kuule sitä missään, ja lopulta epäilee sen olemassaoloakin. Tiedoksi RKP:lle: kukaan ei halua opiskella kieltänne, joka on tuomittu pysymään pakkoruotsina jos eivät edes kuulopuheen tasolla saa mitään havaintoa ruotsin puhumisesta ja puhujista.
Minulla on 3 1/2 -vuotias poika, joka puhuu jo nyt kolmea kieltä. Äitinsä kanssa sitä toista kotimaista, eli ruotsia, päiväkodissaan norjaa ja minun kanssa suomea. Hän on kielenkäytössään hyvin looginen: "på mammas språk det här är grävskopa, på isis språk det är kaivinkone och på barnehagespråk det er gravemaskin".
Pojalleni kolmikielisyys on luonnollinen asia. Minä olen äidinkieleltäni yksikielinen, mutta onneksi elinikäinen oppiminen on mahdollista. Kun taannoin deittailin suomenruotsalaista naista, kukin snakkasi omalla kielellään. Ei se kaksikielisyyteen karahtanut se, että emme löytäneet lopulta yhteistä kieltä.
Kun Helsingin ruotsinkielisen opetustoimen johtaja Niklas Grönholm pelkää kielten sekoittumista niiden välisissä kontakteissa, entäs sitten? Jo det var en ganska kova matsi i går. Jokerit voitti med 4-3. Sellaiset vahvat sivistyskieletkin kuin ranska ja saksa ottavat jatkuvasti vaikutteita ja lainoja englannista, ja stadin slangi on ottanut vaikutteita englannista, venäjästä ja -ruotsista. Ei se siitä ainakaan köyhemmäksi ole muuttunut.
Ruotsinopiskelua perustellaan sillä, että se auttaisi suomenkieliset samalle viivalle ruotsinkielisen vähemmistömme kanssa esimerkiksi pohjoismaisilla työmarkkinoilla. Ei minun vahva laudatur-ruotsini ja hankkimani suomenruotsalaiset perhesiteeni riittäneet mihinkään norjalaisilla työmarkkinoilla, vaikka otin hyvin vakavasti toisen kotimaisen opiskelun. Kävin kahdella abikurssilla folkhögskolissa oppimassa kieltä ja vähän elämää ja kävely- ja pyöräretkilläni pidin silmäni auki ja opin, että Ladonlukonpolku on Ladulåsstigen.
Suojautumalla kontakteilta suomenkielisten kanssa, ruotsinkieliset pakittavat itsensä pylly edellä mereen. Jos me kerran olemme kaksikielinen maa, silloin kielen ei pitäisi olla erottava tekijä vaan positiivinen identiteetin rakennuspuu ja itseilmaisun väline. Ihan samalla tavalla kuin suomalaisuutta ilmennetään monikielisessä ja -kulttuurisessa Euroopassakin.
Kielellinen erityisyys voi johtaa kulttuuriseen, mutta mikä paljon vakavampaa, inhimilliseen eristymiseen. Erääseen suomenkieliseen kuntaan muutti suomenruotsalainen perhe. He ovat kunnan ainoat ruotsinkieliset asukkaat, ja heidän lapsensa kuljetetaan kunnan toimesta päivittäin 40 km päähän lähimpään kaupunkiin, jossa on ruotsinkielinen koulu niin että lapsi ei vahingossakaan vain oppisi tuntemaan omilta kotikonnuiltaan ketään. Saattaisi kuitenkin lapselle olla tärkeämpää saada kavereita omilta kyliltä, vaikka sitten väärälläkin kielellä. Kyllä hän vanhemmiltaan ruotsin oppii. Kielipolitiikan takia lapsipolo lopulta saa huutaa pellon toiselta puolelta yksinään että pärkkele, eikä vastaa edes kaiku.
Nykyinen kotikaupunkini, Porvoo, voisi olla erinomainen laboratorio kaksikieliselle koulutukselle. Mutta ei. Täällä on itseisarvo ylläpitää koulutoimen hallintoa kahdella kielellä, vaikka kaupunki on miltei lunastuskypsä. Miksei täällä ylläpidetä tietoisesti kaupungin kulttuurista rikkautta, täällä kun tosiaan kuulee molempia kieliä, ja saa niitä käyttääkin, päivittäin?
Työssäni moni asiakkaani vaihtaa kielen suomeksi, koska eivät joko saa selvää sönkötyksestäni tai säälivät minua, koska oma loistava toisen kotimaisen koulutaitoni ei käytännössä ole niin idiomaattinen kuin mitä se voisi olla jos olisin saanut vähän enemmän eläviä kontakteja ruotsinkielisyyteen. Ja vaikka olenkin kielellisesti lahjakas henkilö, olisin kuitenkin oppinut toisen kotimaisen paljon paremmin jos se, siis ruotsin kieli, olisi saanut mahdollisuuden olla osa elämääni jo koululapsesta asti. Lapset kun oppivat kieliä kaikkein helpoimmin, ja juuri siksi kaikki yritykset todistaa sen toisen kielen olevan ihan oikeasti puhuttua, ihan oikeiden ihmisten toimesta ovat niin tärkeitä.
Hesarin jutun Wetterstrandin höläyksen aiheuttamasta älämölöstä voi lukea klikkaamalla otsikkoa.
Kun tunnettu suomenruotsalainen vaikuttaja Maria Björnberg-Enckell lausuu huolensa kaksikielisestä koulusta, että "pitäisi myös miettiä, passaavatko Lucia-juhlat ja muut siihen systeemiin. Molempien kieliryhmien pitää saada ilmentää koulussa omaa kulttuuriaan. Se olisi kaksikielisissä kouluissa aikamoinen haaste", hän on ymmärtänyt nimenomaan väärin. Juuri siitä kaksikielisessä koulussa pitäisikin olla kyse. Kaksikielinen koulu ilmentäisi suomalaista kulttuuria paljon nykyistä monipuolisemmin, mahdollistaen suomalaisen kulttuurin ymmärtämisen paljon nykyistä täyteläisemmin, koska kulttuurien kohtaaminen on haaste. Positiivinen haaste, josta antropologeilla olisi paljon sanottavaa. Ja ai niin, taisi kouluni noteerata Lucia-juhlan. Suomenkielinen peruskoulun ala-aste, ihan suomeksi.
Nyt kaksikielisessä maassamme on kahdenkielisiä kouluja, joissa opetetaan sitä toista pelkkänä kielenä, ja vieraana sellaisena, ja sen yhteys omankieliseen saati suomalaiseen kulttuuriin yleensä jää hämärän peittoon.
Näin käy jopa niin kaksikielisessä paikassa kuin Helsinki, jossa kävin kouluni alueella (Kannelmäki eli Gamlas), jolla on vahvat kaksikieliset perinteet. Kannelmäessä tämä tarkoitti vielä 80-luvulla sitä, että siellä oli yksi umpiruotsinkielinen, miltei suljettu kortteli, josta lapset kuljetettiin koulutakseilla pellon yli pieneen ruotsinkieliseen kouluun. Ja ei siinä mitään vikaa ole, mutta en niinä 11 vuotena, jolloin asuin Kantsussa, tuntenut ketään, joka olisi tuntenut ketään ruotsinkielistä. En ole ehdottamassa, että koulujen Kaarelassa olisi pitänyt yhdistyä yhdeksi suureksi Kaarelan peruskouluksi-Kårböle grundskolaksi tai samskolaksi. Olisi nyt joskus voinut olla joku koulujen välinen ulkoilupäivä tai futismatsi. Mutta ei koskaan mitään.
Ilman kontakteja siihen toiseen kieliryhmään - erityisesti siihen pienempään - on hyvin vaikea nähdä motivoiduksi opiskella sen väestöryhmän kieltä, koska ei kuule sitä missään, ja lopulta epäilee sen olemassaoloakin. Tiedoksi RKP:lle: kukaan ei halua opiskella kieltänne, joka on tuomittu pysymään pakkoruotsina jos eivät edes kuulopuheen tasolla saa mitään havaintoa ruotsin puhumisesta ja puhujista.
Minulla on 3 1/2 -vuotias poika, joka puhuu jo nyt kolmea kieltä. Äitinsä kanssa sitä toista kotimaista, eli ruotsia, päiväkodissaan norjaa ja minun kanssa suomea. Hän on kielenkäytössään hyvin looginen: "på mammas språk det här är grävskopa, på isis språk det är kaivinkone och på barnehagespråk det er gravemaskin".
Pojalleni kolmikielisyys on luonnollinen asia. Minä olen äidinkieleltäni yksikielinen, mutta onneksi elinikäinen oppiminen on mahdollista. Kun taannoin deittailin suomenruotsalaista naista, kukin snakkasi omalla kielellään. Ei se kaksikielisyyteen karahtanut se, että emme löytäneet lopulta yhteistä kieltä.
Kun Helsingin ruotsinkielisen opetustoimen johtaja Niklas Grönholm pelkää kielten sekoittumista niiden välisissä kontakteissa, entäs sitten? Jo det var en ganska kova matsi i går. Jokerit voitti med 4-3. Sellaiset vahvat sivistyskieletkin kuin ranska ja saksa ottavat jatkuvasti vaikutteita ja lainoja englannista, ja stadin slangi on ottanut vaikutteita englannista, venäjästä ja -ruotsista. Ei se siitä ainakaan köyhemmäksi ole muuttunut.
Ruotsinopiskelua perustellaan sillä, että se auttaisi suomenkieliset samalle viivalle ruotsinkielisen vähemmistömme kanssa esimerkiksi pohjoismaisilla työmarkkinoilla. Ei minun vahva laudatur-ruotsini ja hankkimani suomenruotsalaiset perhesiteeni riittäneet mihinkään norjalaisilla työmarkkinoilla, vaikka otin hyvin vakavasti toisen kotimaisen opiskelun. Kävin kahdella abikurssilla folkhögskolissa oppimassa kieltä ja vähän elämää ja kävely- ja pyöräretkilläni pidin silmäni auki ja opin, että Ladonlukonpolku on Ladulåsstigen.
Suojautumalla kontakteilta suomenkielisten kanssa, ruotsinkieliset pakittavat itsensä pylly edellä mereen. Jos me kerran olemme kaksikielinen maa, silloin kielen ei pitäisi olla erottava tekijä vaan positiivinen identiteetin rakennuspuu ja itseilmaisun väline. Ihan samalla tavalla kuin suomalaisuutta ilmennetään monikielisessä ja -kulttuurisessa Euroopassakin.
Kielellinen erityisyys voi johtaa kulttuuriseen, mutta mikä paljon vakavampaa, inhimilliseen eristymiseen. Erääseen suomenkieliseen kuntaan muutti suomenruotsalainen perhe. He ovat kunnan ainoat ruotsinkieliset asukkaat, ja heidän lapsensa kuljetetaan kunnan toimesta päivittäin 40 km päähän lähimpään kaupunkiin, jossa on ruotsinkielinen koulu niin että lapsi ei vahingossakaan vain oppisi tuntemaan omilta kotikonnuiltaan ketään. Saattaisi kuitenkin lapselle olla tärkeämpää saada kavereita omilta kyliltä, vaikka sitten väärälläkin kielellä. Kyllä hän vanhemmiltaan ruotsin oppii. Kielipolitiikan takia lapsipolo lopulta saa huutaa pellon toiselta puolelta yksinään että pärkkele, eikä vastaa edes kaiku.
Nykyinen kotikaupunkini, Porvoo, voisi olla erinomainen laboratorio kaksikieliselle koulutukselle. Mutta ei. Täällä on itseisarvo ylläpitää koulutoimen hallintoa kahdella kielellä, vaikka kaupunki on miltei lunastuskypsä. Miksei täällä ylläpidetä tietoisesti kaupungin kulttuurista rikkautta, täällä kun tosiaan kuulee molempia kieliä, ja saa niitä käyttääkin, päivittäin?
Työssäni moni asiakkaani vaihtaa kielen suomeksi, koska eivät joko saa selvää sönkötyksestäni tai säälivät minua, koska oma loistava toisen kotimaisen koulutaitoni ei käytännössä ole niin idiomaattinen kuin mitä se voisi olla jos olisin saanut vähän enemmän eläviä kontakteja ruotsinkielisyyteen. Ja vaikka olenkin kielellisesti lahjakas henkilö, olisin kuitenkin oppinut toisen kotimaisen paljon paremmin jos se, siis ruotsin kieli, olisi saanut mahdollisuuden olla osa elämääni jo koululapsesta asti. Lapset kun oppivat kieliä kaikkein helpoimmin, ja juuri siksi kaikki yritykset todistaa sen toisen kielen olevan ihan oikeasti puhuttua, ihan oikeiden ihmisten toimesta ovat niin tärkeitä.
Hesarin jutun Wetterstrandin höläyksen aiheuttamasta älämölöstä voi lukea klikkaamalla otsikkoa.
14.6.2011
Uhrataanko keikkatyöläiset talouskasvulle?
Voima-lehden syväkurkkumuistiossa hallitusneuvotteluista paljastetaan, että käynnissä olevat hallitusneuvottelut salataan hyvällä syyllä. Kun ennen vaaleja kaikki puolueet pitivät harmaata taloutta julkista talouttamme epäoikeudenmukaisesti rasittavana epäkohtana, nyt jäljelle jääneestä sixpackista ainakin Kokoomus ja RKP olisivat valmiita rajoittamaan eräitä harmaan talouden torjuntakeinoja.
Muistion - jota syytetyt Kokoomus ja RKP eivät suostu kommentoimaan - mukaan esimerkiksi ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden ja yrityksien viranomaisvalvontaa ei voi kiristää. Tämä mahdollistaa jatkossakin työn teettämisen alle kaikkien taksojen ja veronkierron; jos Voiman muistioon on uskominen, myöskään alihankkijoiden valvontaan ei suunnitella mitään tiukennuksia. Se voisi kenties paljastaa suomalaisten yrittäjien kannalta hankalia ihmisoikeus- tai ympäristöloukkauksia niiden alihankkijoilla.
Jos kerran ollaan julkisen talouden kestävyysvajeesta huolissaan, ei sitä näin korjata. Puhumattakaan siitä inhimillisestä kestävyysvajeesta, joka seuraa siitä, että nyt ainoat joiden harteille vastuu harmaasta taloudesta sälytetään, ovat työntekijät, jotka ovat sekä inhimillisesti että taloudellisesti heikossa hapessa olevia keikka- ja vuokratyöntekijöitä.
Voiman Fifi-verkkolehden muistion voi lukea klikkaamalla otsikkoa.
Muistion - jota syytetyt Kokoomus ja RKP eivät suostu kommentoimaan - mukaan esimerkiksi ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden ja yrityksien viranomaisvalvontaa ei voi kiristää. Tämä mahdollistaa jatkossakin työn teettämisen alle kaikkien taksojen ja veronkierron; jos Voiman muistioon on uskominen, myöskään alihankkijoiden valvontaan ei suunnitella mitään tiukennuksia. Se voisi kenties paljastaa suomalaisten yrittäjien kannalta hankalia ihmisoikeus- tai ympäristöloukkauksia niiden alihankkijoilla.
Jos kerran ollaan julkisen talouden kestävyysvajeesta huolissaan, ei sitä näin korjata. Puhumattakaan siitä inhimillisestä kestävyysvajeesta, joka seuraa siitä, että nyt ainoat joiden harteille vastuu harmaasta taloudesta sälytetään, ovat työntekijät, jotka ovat sekä inhimillisesti että taloudellisesti heikossa hapessa olevia keikka- ja vuokratyöntekijöitä.
Voiman Fifi-verkkolehden muistion voi lukea klikkaamalla otsikkoa.
16.6.2010
Kuninkaantammen kaavaehdotus hyväksyttiin
Valtuusto hyväksyi tänään Kuninkaantammen alueen kaavaehdotuksen, joka luo Keskuspuiston luoteisreunalle kokonaan uuden asuinalueen. Ei siinä vielä mitään, vaikka metsää meneekin, sillä Kuninkaantammen alue on virallisen Keskuspuiston ulkopuolella, joskin samaa, yhtenäistä metsävyöhykettä, mutta asuinalueen itäreunalle tuleva urheilukenttä ulottuu virallisen Keskuspuiston alueelle. Valtuustossa torpattiin lisäksi - jälleen kerran - aloite kansallisen kaupunkipuiston perustamisesta, jonka ydinalue olisi Keskuspuisto. Lisäksi valtuusto hyväksyi ponnen ns. matalan hoitoluokituksen liikuntakenttien rakentamisesta Keskuspuistoon.
En vastusta liikuntalaitoksia, sillä oman kunnon hoitaminen on hyödyllistä. Oli Tahko Pihkalasta sitten muuten mitä mieltä hyvänsä, niin kaupunkimetsien virkistyskäyttöä tulisi ohjata pihkalalainen periaate, jonka mukaan sellainen liikunta, jota voi harrastaa omalta kotiovelta - hiihtoa, juoksua, kävelyä, sauvakävelyä, pyöräilyä - kuuluu kaupunkimetsiin, eikä mikään muu. Toki jo olemassaolevia yleishyödyllisiä liikuntalaitoksia ei tarvitse purkaa, kuten Pirkkolan uima- ja jäähallia. Ne jääköön.
En ole yllättynyt siitä, että SDP ja Kokoomus hyväksyivät Keskuspuiston nakertamisen, mutta olen erityisen pettynyt Vasemmistoliittoon ja Keskustaan, jotka myivät periaatteensa ja maansa. Tai siis, ei se tietenkään ollut heidän maansa, vaan englantilaisen commons-periaatteiden mukaan, kaikkien yhteistä maata. Ne unohtivat edellisellä valtuustokaudella hyväksymänsä ponnen - Arhinmäen ponnen - ja Keskustan ryhmäpäätöksen, joiden mukaan he sitoutuvat Keskuspuiston jatkosuunnittelussa siihen, etteivät he hyväksy mitään sellaisia hankkeita, jotka pienentävät Keskuspuiston pinta-alaa. Samalla ne unohtivat periaatteen, jossa Keskuspuisto on kaikkien yhteinen virkistysmetsä, kaikkien kaupunkilaisten yhteisomaisuutta, mikä on erityisesti Vasemmistoliitolta kummallinen takinkäännös.
Vasemmistoliiton jos minkä olettaisi luulla rakentavan politiikkansa sille periaatteelle, että ei-kaupallinen, yleishyödyllinen, koko kansaa hyödyttävä virkistysalue on tärkeämpi tapa käyttää yhteistä omaisuutta kuin varata se yhden urheilumuodon harrastajien tarpeisiin, samalla unohtaen sen, että he edustavat tätä mainittua kansaa, ja etenkin sen vähäosaisia, joille erityisesti yleishyödyllisen arkiliikunnan tukeminen on elinehto. Vihreisiin liittyivät Keskuspuiston nakertamisen vastustajina ainoastaan yksi rkp:läinen ja SKP:n Yrjö Hakanen.
En vastusta liikuntalaitoksia, sillä oman kunnon hoitaminen on hyödyllistä. Oli Tahko Pihkalasta sitten muuten mitä mieltä hyvänsä, niin kaupunkimetsien virkistyskäyttöä tulisi ohjata pihkalalainen periaate, jonka mukaan sellainen liikunta, jota voi harrastaa omalta kotiovelta - hiihtoa, juoksua, kävelyä, sauvakävelyä, pyöräilyä - kuuluu kaupunkimetsiin, eikä mikään muu. Toki jo olemassaolevia yleishyödyllisiä liikuntalaitoksia ei tarvitse purkaa, kuten Pirkkolan uima- ja jäähallia. Ne jääköön.
En ole yllättynyt siitä, että SDP ja Kokoomus hyväksyivät Keskuspuiston nakertamisen, mutta olen erityisen pettynyt Vasemmistoliittoon ja Keskustaan, jotka myivät periaatteensa ja maansa. Tai siis, ei se tietenkään ollut heidän maansa, vaan englantilaisen commons-periaatteiden mukaan, kaikkien yhteistä maata. Ne unohtivat edellisellä valtuustokaudella hyväksymänsä ponnen - Arhinmäen ponnen - ja Keskustan ryhmäpäätöksen, joiden mukaan he sitoutuvat Keskuspuiston jatkosuunnittelussa siihen, etteivät he hyväksy mitään sellaisia hankkeita, jotka pienentävät Keskuspuiston pinta-alaa. Samalla ne unohtivat periaatteen, jossa Keskuspuisto on kaikkien yhteinen virkistysmetsä, kaikkien kaupunkilaisten yhteisomaisuutta, mikä on erityisesti Vasemmistoliitolta kummallinen takinkäännös.
Vasemmistoliiton jos minkä olettaisi luulla rakentavan politiikkansa sille periaatteelle, että ei-kaupallinen, yleishyödyllinen, koko kansaa hyödyttävä virkistysalue on tärkeämpi tapa käyttää yhteistä omaisuutta kuin varata se yhden urheilumuodon harrastajien tarpeisiin, samalla unohtaen sen, että he edustavat tätä mainittua kansaa, ja etenkin sen vähäosaisia, joille erityisesti yleishyödyllisen arkiliikunnan tukeminen on elinehto. Vihreisiin liittyivät Keskuspuiston nakertamisen vastustajina ainoastaan yksi rkp:läinen ja SKP:n Yrjö Hakanen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)