Missä ovat kaikki entiset Vihreät?

Kun monia poliittisiksi vastustajiksimme itse kutsumia kiinnostaa se, mistä me Vihreät oikein olemme tulleet, äänestäjiä voisi kiinnostaa se, minne me olemme menossa. Kun meissä toisten poliittisten suuntausten edustajat nostavat tikun nokkaan sen yhden stalinistin, äänestäjä taas hämmentyy vaihtoehtojen runsaudesta. Ollako äänestämättä sitä stallaria vai terveyskeskuksen lakkauttajaa?

Vastaus siihen, mihin me olemme menossa, voisi löytyä sieltä, mistä me olemme tulleet. Ja vielä tarkemmin: keitä me olimme, ja keitä me olemme nyt. Jatkokysymys: miksi näihin kahteen kysymykseen niin kovin usein on eri vastaus?

Kun tutkin yhdistykseni historiamateriaalia 90-luvulta, huomioni kiinnittyy siihen, että tavoitan silloisten Vihreiden joukoista ihmisiä, jotka nimitasolla ovat minulle tuttuja. Heidän lisäkseen siellä on ihmisiä, joita en tunne, mikä selittynee osin uusporvoolaisuudellani. Tästä voikin jo päätellä, että silloisissa puolueaktiiveissa ja luottamushenkilöissä yksi ryhmä on hämmästyttävän aliedustettuna: nykyiset puolueaktiivit ja luottamushenkilöt. Missä he olivat 15-20 vuotta sitten, jos olivat vielä syntyneetkään? Ja missä ovat 15-20 vuoden takaiset puolueaktiivit?

Eivät ainakaan Vihreissä. Miksi? Miten demarit, Kokoomus ja Kepu sen tekevät, siis pitävät kiinni tekijöistään ja näkijöistään? Ehkä Vihreissä on ollut ja on mukana henkilöitä, jotka ovat turhautuneet siihen kun heidän suuri agendansa ei olekaan toteutunut, ja he ovat väsyneet hakkaamaan päätään seinään. Ehkä yleispolitiikot ovat, tai ainakin ovat olleet, Vihreissä aliedustettuina: ihmiset, joilta muuntautuminen kulttuuripoliitikosta päivähoitopoliitikoksi tai ympäristöpoliitikosta sivistyspoliitikoksi käy kuin kytkintä kääntämällä. Ehkä meillä ovat idealistit yliedustettuina.

Ei Vihreissä mukana pysymistä tarvitsisi pelätä: ei se välttämättä tarkoita sitä, että revitään mukaan kaikenkarvaisiin luottamustehtäviin ja ehdoille kissanristiäisiin. Taustatietäjille, talkoolaisille, kevytaktivisteille, mentoreille ja mesenaateillekin olisi käyttöä. Ja hei, mitä vikaa muuten olikaan ehdokkuudessa tai luottamustehtävissä, eikös juuri niiden takia olla lähdetty leikkiin mukaan?

Historian penkominen muistuttaa myös siitä, että Vihreillä olisi kasvupotentiaalia. Meillä Porvoossa oli neljä vihreää valtuutettua jo vuosina 1997-2000. Missä he ovat nyt? Ja miksi meillä ei ole nyt yhtään enempää valtuutettua? Ainakin osittain siksi, että meillä katoaa valtava määrä osaamista ja ihmisiä. Kaikki ideat, joilla entiset, tulevat ja potentiaaliset vihreät tavoitettaisiin nykyistä paremmin, ovatkin tervetulleita.

Ketkä...

... 5 pisteen vihje:

- kunnanhallituksen yksimielisellä vähemmistöllä kannattivat kunnan työntekijöiden lomauttamista kun niukka enemmistö yksimielisesti vastusti lomautuksia?
3 pisteen vihje:
- ovat kymmeniä vuosia kuntansa valtapuolueena kannattaneet mahdollisimman alhaista veroprosenttia, jolla kunta on ajettu konkurssikypsäksi?
1 pisteen vihje:
- tarkista asia klikkaamalla tämän bloggauksen otsikon takaa löytyvää Uusimaa-lehden uutista.

Jos joku luulee, että vainoan jotain tiettyä puoluetta tai joitain tiettyjä puolueita, en vainoa. Puolueet ovat välineitä asioiden ajamiseen, eivät itseisarvoja tai hyviä kautta huonoja sinänsä. Minun logiikalleni on kuitenkin liian vaikeaa löytää yhteisiä nimittäjiä niiden muutamien, harvalukuisten tuntemieni sivistyneiden kaupunkilaisedustajien joita kyseisestä puolueesta tunnen ja kyseisen puolueen edustaman maakuntapolitiikan välillä.

Keskusta on pettänyt vanhemmat

Perjantain Uusimaassa nähtiin pettyneitä askolalaisvanhempia. Heillä onkin oikeus olla pettyneitä.

Edesmennyt isoisäni Niilo sanoi, että Kepu pettää aina. Askolassa Keskusta on ensin ajanut kunnan konkurssiin verokeinottelulla ja sitten vielä heittävät mullat kunnan päälle yksimielisesti. Moni keskustalainen oli Askolassa luvannut puolustaa kyläkouluja, joten he syyllistyvät äänestäjien pettämiseen. Keskustan petos on kaksinkertainen, sillä heikäläisethän ovat aina kunnostautuneet kylien ja maakuntien Suomen puolustajina. Äänestäjien kuluttajasuojan lisäksi mennä saa siis myös logiikka. Niilo oli oikeassa.

No, yhdistyneessä Porvoossa Keskusta on onneksi pikkutekijä, eikä askolalaisten tarvitse olla huolissaan siitä että he jäisivät suur-Porvoossa sen pahemmin periferiaksi kuin nytkään.

Kirjoitus julkaistiin tämän aamun Uusimaa-lehdessä.

Katainen varmisti Keskustan vaalivoiton

Pääministeri Jyrki Kataisen mukaan nykyhallitus aikoo romahduttaa kuntien määrän Suomessa sataan. Tämä on aika suuri saneeraus kun ottaa huomioon että nyt kuntia on 336.

Katainen on ihan oikeilla linjoilla. Kuntia on nyky-Suomessa aivan liikaa kun ottaa huomioon että kuntien ainoana tehtävänä on huolehtia kuntalaistensa peruspalveluista. Kuntien tehtävänä ei ole kansalaisten identiteettityö eikä demokratian tarjoaminen. Demokratiasta Suomessa huolehtivat poliittiset puolueet, eivät kunnat.

Katainen on rohkea mies lausuessaan tavoitteensa ääneen. Voin kuvitella Keskustapuolueen yrittävän jälleen kerran imperiumin vastaiskua syksyn kunnallisvaaleissa. Katainen nimittäin tulee ojentaneeksi Keskustalle vaaliaseen kultatarjottimella. Tosin taitaa Keskustan maanvyörymävoitto jäädä tussuksi, paitsi ehkä Keminmaalla ja muutamalla joka tapauksessa kurjistuvalla liitosalueella.

Mitä vähemmän Suomessa on kuntia, sitä vähemmän Keskustalla on valtaa. Ei tarvitse kuin katsoa Suomen karttaa. Keskustan olemassaolon tarkoitus näyttää nykyään olevan oman valtansa pönkittäminen kansalaisten kustannuksella.

Tiedän oikein hyvin, että suuri ei välttämättä ole kaunista, suureksi yhdistyminen tai edes suurelta ostaminen. Esimerkiksi käyköön Myrskylän kunta, joka on ymmärtänyt ostaa sosiaali- ja terveyspalvelunsa kuntayhtymältä, joka muuten sattuu vieläpä sijaitsemaan toisessa maakunnassa eli Päijät-Hämeessä. Tämä ei kuitenkaan ole johtanut palvelun saatavuuteen saatikka saatavuuteen sillä esimerkiksi kuntayhtymän nuorten työpaja on Sysmässä eli melkein Keski-Suomessa eli käytännössä ei missään myrskyläläisten kannalta. Eivät kuitenkaan ole tulleet ajatelleeksi että työpajapalvelua voisi ostaa vaikka Porvoosta tai Lahdesta. Eikä tarvitsisi ostaa jos Myrskylä liitettäisiin sellaiseen kuntaan jossa kyseistä palvelua on tarjolla. Kuntalaiset säästäisivät.

Sitten taas esimerkiksi samassa maakunnassa oleva Pornainen on tuottanut samaa palvelua yhteistyössä Mäntsälän kanssa siten, että fyysinen työpaja on Mäntsälässä ja sinne kunnan ainoa nuorisotyöntekijä on kuljettanut nuoret omalla autollaan. Innovatiivisuudesta ja yrityshalusta iso käsi Pornaisille, joka ei muuten ole ymmärtänyt olevansa kasvava lapsiperhekunta sillä muuten siellä ei ole nuorisolle juuri muuta kuin kortteliralli, ei esimerkiksi toisen asteen koulutusta.

Nuorison syrjäytymisuhkan - josta sekä Haavisto että Niinistö olivat huolestuneita - selvittämiseen tarvitaan uusia malleja koska ilmiselvästi nykyiset eivät riittäneet. Tästä pitäisi olla kansallinen konsensus. Presidentiksi valittu Niinistö jopa ehdotti poikkihallinnollisen työryhmän asettamista selvittämään asia. Hallinnonrajat ylittävää yhteistyötä ei kuitenkaan voi tehdä, jos kyseessä on niin pieni kunta että kyseistä hallinnonalaa ei kunnassa edes ole.

Nettihesarin uutisen aiheesta voi lukea klikkaamalla otsikkoa. Ja jottei kukaan - esimerkiksi keskustalainen - luulisi että olen murhaamassa lähidemokratiaa enkä välittäisi palttuakaan kansalaisten identiteetistä, kannattaa katsoa kuntien tehtäviä sivuavia aiempia kirjoituksiani:

Nuorisopalveluista ja kunnista:
http://perukangas.blogspot.com/2011/09/miten-nuorisopalvelut-tuotetaan.html

Yhteisöllisyydestä, identiteetistä, vaikuttamisesta ja kunnista:
http://perukangas.blogspot.com/2011/10/identiteettityo-ei-ole-julkinen.html

Jatkoa edelliseen:
http://perukangas.blogspot.com/2011/11/mita-valia-on-kunnilla.html

Kaavoituksen avoimuus on märkä päiväuni

Päättäjille kannattaa puhua kasvokkain. Tässä kasvokkain Ei enää palaakaan Keskuspuistosta-liikkeen grand old man Vilho Ikkala ja oikeusministeri Tuija Brax, liikkeemme tärkeimpiä ja pitkäaikaisimpia tukijoita.

Vuonna 2000 voimaan astunut Maankäyttö- ja rakennuslaki nosti ensimmäistä kertaa kansalaiset toimijoiksi kaavoituksessa. Se korosti kaavoitusprosessin avoimuutta: sitä, että kaavasuunnitelmiin voi tutustua kaavoituksen kaikissa vaiheissa ja sitä, että niihin voi myös vaikuttaa ja niistä lausua oman mielipiteensä. Todellisuus on kuitenkin paljon raadollisempi.

Käytännössä kansalaiselle laissa suodun aktiivisen roolin ottaminen edellyttää omaa aktiivisuutta, erittäin kovaa päätä, kovakorvaisuutta ja suhteita päättäjiin. Niitä suhteita voi tietenkin aktiivinen kansalainen itse hankkia, ottamalla puhelimen käteen, kirjoittamalla heille sähköpostia tai tapaamalla heitä henkilökohtaisesti.

Omien kokemuksieni perusteella olen lähtökohtaisesti hyvin epäileväinen kaupunkisuunnittelupäättäjiä kohtaan ellei toisin todisteta. Heistä moni toimii siten että se antaa aiheen epäillä heidän pitävän kuntalaisia vihollisinaan, joiden tehtävänä on vaikeuttaa heidän massoittelutavoitteitaan. Eikä tämä epäily välttämättä jää aivan kielikuvan tasolle: tiedän omasta kansalaisliikkeestäni, että päättäjä voi olla valmis uhraamaan henkilökohtaiset ystävyyssuhteetkin siinä vaiheessa kun hänestä tulee kaavoituspäättäjä.

Neuvon tapaamaan päättäjiä henkilökohtaisesti, sillä sähköposteihin he eivät välttämättä vastaa. He saavat niitä nimittäin aika paljon, ja meilit on helppo deletoida. Henkilökohtaisessa tapaamisessa päättäjä ei pysty menettelemään kuin se entinen tyttö, joka pakeni ystävänsä selän taakse kun kävin häntä kumartamassa vanhojentanssiharjoituksissa daamikseni. Tai jos näin tekee, nolaa itsensä. Mieluiten kannattaa puhua heille joukkotilaisuuksissa, kuten kaavoitustilaisuuksissa tai erilaisissa julkisissa vaalitilaisuuksissa, sillä muut paikallaolijat ovat "todistajia" ja "vartijoita".

Sekä omien että tuttavieni kokemuksen kautta yleensä vihreät ja vasemmistoliittolaiset ovat myötämielisimpiä toimimaan Maankäyttö- ja rakennuslain velvoittamalla tavalla. Näin siis ainakin Helsingissä. Tämän epäilen johtuvan siitä, että näiden puolueiden viiteryhmänä ovat kansalaiset ja niillä on suorin yhteys epäpoliittiseen kansalaistoimintaan. Niillä ei myöskään ole vakiintuneita yhteyksiä liiketoiminnallisiin intresseihin. Helsingissä hyviksiin kuuluu myös Keskusta.

Puhelinkeskusteluissa päättäjien kanssakin on sellainen vika, ettei niitä voi käyttää todisteena, jos nimittäin on mennyt nauhoittamaan puhelun ilman vastapuolen suostumusta. Puhelinkeskustelusta tehtyjä muistiinpanoja ei välttämättä pidetä yhtä vastaansanomattoman todistusvoimaisena dokumenttina kuin nauhaa, ja nekin voivat sitäpaitsi johtaa käräjille. Minua on eräs johtava kaavoituspoliitikko uhannut oikeustoimilla kuullessaan että teen muistiinpanoja puhelinkeskustelustamme. Näitä todistajia ja vartijoita nimittäin tarvitaankin jos kansalainen ei halua oikeuteen, jossa sitten tarvitaankin niitä oikeita todistajia ilman sitaatteja.

Maankäyttö- ja rakennuslain vakavasti ottaminen voi siis johtaa kansalaisen käräjille, jossa hän on syytettynä, vaikka pitäisi olla toisinpäin, jos ei mistään muusta niin vähimmilläänkin maankäyttö- ja rakennuslain hengen rikkomisesta.