Eilen ratkenneissa presidentinvaaleissa oli kolme voittajaa: Sauli Niinistö, Pekka Haavisto ja demokratia. Sauli Niinistö valittiin ennakkosuosikkina odotusten mukaisesti presidentiksi, Pekka Haavisto ylitti kaikki odotukset ja Vihreiden kannatuksen missään tähänastisissa vaaleissa ja nosti suomalaiseen todellisuuteen paljon uusia asioita, rikkoi lasikattoja ja innosti paljon uusia ihmisiä osallistumaan. Näin voitti myös demokratia.
Tämä kamppailu käytiin reilusti, ja toivon Saulille viisautta ja jaksamista tehtäväänsä! Molemmat ehdokkaat edustavat avointa Suomea, joka on aktiivinen toimija kansainvälisessä yhteisössä, joten nämä vaalit todistivat että eduskuntavaalit eivät osoittaneet mitään muuta trendiä kuin että kansalaiset ovat sittenkin kiinnostuneita politiikasta. Kyllä he ovat. Jos he saavat vaihtoehtoja, jotka he mieltävät joksikin ihan muuksi kuin aikaisemmat vallanpitäjät. Pekka oli sellainen.
Kuuden vuoden päästä voi hyvinkin olla Pekan aika, sillä aivan samoin kuin Tarja Halonen rikkoi 12 vuotta sitten naisten lasikaton, nyt Pekka rikkoi seksuaalivähemmistöjen lasikaton. Näin tehdessään Pekka avasi paljon silmiä ja korvia. Moni luopui ennakkoluuloistaan: sivari voi sittenkin olla puolustusvoimain ylipäällikkö ja mies voi elää toisen miehen kanssa, ja jos valtionpäämieskin niin sitten kuka tahansa. Moni oman seksuaali-identiteettinsä kanssa arasteleva mattimeikäläinen sai varmasti Pekalta runsaasti esimerkkiä ja rohkeutta.
En ole ollut koko elämässäni tekemässä montaakaan näin palkitsevaa asiaa. Toki kauteni vastaleivottuna Porvoon Vihreiden puheenjohtajana sai Pekalta valtavasti vetoapua ja lentävän lähdön, mutta on liian uskallettua vetää johtopäätöksiä että tämä valtava positiivinen noste suoraan kanavoituisi Vihreiden maanvyörymävoittoon syksyn kunnallisvaaleissa.
Elin Pekan kampanjoinnissa joka solullani. Oli upeaa, että Pekka innosti kampanjoimaan lukuisia sellaisia ihmisiä, joilla poliittinen osallistuminen oli tähän saakka jäänyt äänestämiseksi. Jos siksikään. Tehtäväni oli helppo: kampanja-vapaaehtoisia ei tarvinnut motivoida. Innostus oli aitoa, ja Pekan luoma toivo toi sitoutumisen. Olen tutustunut fantastisiin ihmisiin, joita kaikkia yhdisti sama päämäärä. En ole nähnyt koskaan näin paljon iloisia, positiivisia, asiaansa ja parempaan tulevaisuuteen uskovia ihmisiä, ja jos uskoo parempaan tulevaisuuteen, silloin jo nykypäivä on parempi.
Kiitos Pekka! Annoit unelman, uskoa ja toivoa, yhdistit ihmisiä paremman huomisen puolesta positiivisessa hengessä, toit iloa ja valoa ja sait monet kiinnostumaan yhteisistä ja omista asioistaan, toit tunteen että meistä jokainen voi vaikuttaa! Pekan kampanja oli ihmisten kampanja, ja Pekka on sydänten presidentti. Pekan jäljiltä Suomi ei ole entisensä. Sauli saa johdettavakseen tasavallan, jossa ihmiset löysivät itsestään aivan uusia puolia: halun ja kyvyn keskustella ja ymmärtää, arvostaa rikastavaa erilaisuutta. Ja kiitos Saulille erittäin rehdistä kilpailusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti