Nyt ei ole kyse patamustista porvarinsydämistä, sellaisista, jollainen yksi varmaankin löytyy myös Nalle Wahlroosilta. Kyse on urheilusta, tarkemmin sanoen jääkiekosta.
Urheilun seuraamisessa on mielestäni enemmän mieltä silloin kun on valinnut puolensa. Toki hienosta pelistä on aina mahdollista nauttia, mutta eri syistä olen valinnut olla jalkapallossa West Hamin, HJK:n, Parman ja Suomen puolella ja koripallossa Torpan Poikien. Jääkiekkoa olen seurannut 80-luvun alusta, mutta en ole löytänyt itselleni Leijonien lisäksi muuta kannatettavaa. Helsinkiläisenäkin minulle on ollut jokseenkin ihan sama, voittaako Jokerit, HIFK vai Kärpät. Nyt se muuttui.
Kävin elämäni ensimmäisessä SM-liigan ottelussa pari viikkoa sitten. Kaikista maailman paikoista tämän piti sattua Porissa. Voi olla, että tässä oli kyse kohtalonyhteydestä, mutta ei se ollut sattumaa, että päätin tarpeelliseksi sulautua paremmin sulautua joukkoon punamustaan ja ostin Ässien kaulahuivin. Jos on mieltä kannattaa lontoolaista jalkapallojoukkuetta, ei ole sen ihmeellisempää kannattaa porilaista jääkiekkojoukkuetta, sillä paikallisuus on vain yksi erikoistyyppi urheilun ja yhteisöllisyyden suhteesta.
Lienee muna-kanakysymys, valitseeko joukkue sinut vai valitsetko sinä joukkueen, mutta kannatus on aitoa yhtä lailla sen jälkeen kun side on syntynyt. Nyt on jääkiekon seuraamisessa vähän enemmän mieltä. PATASYDÄN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti