Jaana, kaikki meistä eivät ole menestyneitä kuin sinä, jos nyt urakehitystä teeveejuontajasta kansanedustajaksi voi pitää menestymisenä. Urakehitys on kyllä looginen, sillä näissä molemmissa on sama etuliite attributoimassa mutta on parempi että en laita sitä tähän. Onneksi puolueessasi on humaaneja ja fiksujakin tyyppejä, sellaisia kuin Lasse Männistö, jotka antaisivat kaltaisilleni luusereille myös olemassaolon oikeuden. Lupasin itselleni ajatella täst'edes positiivisesti, sen politiikassa niin tärkeän läksyn Pekka Haavisto minulle ja toivottavasti monelle muullekin opetti. Olen kuitenkin ihminen eli epätäydellinen. En pysty olemaan yhtä viisaan tyyni kuin presidenttini Pekka Haavisto, sillä minun vereni saa kiehumaan ja käteni tärisemään aina kun joku ei hyväksy sellaisia inhimillisiä kehityskulkuja ja tarinoita, jotka mahdollistavat sen että muun muassa minäkin se tässä olen valittamassa, riippumatta siitä onko heillä tälle ymmärtämättömyydelleen mitään inhimillisesti ymmärrettävää selitystä. Parempi varmaan on että en olisi tässä ruikuttamassa, minäkin senkin paaria.
Sellaiset huomattavasti minua kokeneemmat ja viisaammat ihmiset kuten Ville Niinistö, Outi Alanko-Kahiluoto ja Osmo Soininvaara ovat jo perustelleet monin tavoin sen, miksi perustulo kannattaa. Suosittelen kiireen vilkkaa kaikille pelkosille keskustelemista heidän kanssaan ja heidän tekstiensä lukemista ennen kuin nämä pelkoset ehtivät aiheuttaa korjaamatonta tuhoa päättäjinä. Ja päättäjän tulee tietää se, mistä hän päättää. On anteeksiantamatonta että Helsingin sosiaalilautakunnan puheenjohtajana voi toimia ymmärtämättä hölökäsen pöläystä siitä missä perustulossa on kysymys.
En siis tuhlaa tässä lukijan aikaa ja palstatilaa arvelemalla miksi perustulo mielestäni ja luullakseni olisi yleisellä tasolla pop. Saat, Jaana, sanoa sitä vapaasti kansalaispalkaksi jos haluat. Sitä saa muuten sanoa vaikka kakkajakkaraksi jos se jonkun mieltä keventää. Jaan asiasta vain oman kokemukseni. Aloitan lapsuudestani, niin kaukaa kuin mistään ymmärrän, siitä kun olin kuusivuotias ja vanhempani erosivat.
Kun vanhempani erosivat, sydänvikainen, monisairas äitini, joka oli hoitanut minua kotona, joutui elättääkseen meidät molemmat yösiivoamaan Kansallisteatteria, sitten työskentelemään mm. muovisaumaustehtaassa, joka luultavasti myötävaikutti siihen, että hän sai astman, myöhemmin keuhkosyövän ja kuoli 44-vuotiaana. Ei olisi tarvinnut tehdä ihan niin paljoa töitä, mutta kun sai työkyvyttömyyseläkkeen vasta yli 5 vuoden hakemisen jälkeen, romutettuaan itsensä aivan liian raskailla töillä joita joutui tekemään liian paljon. Jos hän olisi saanut perustuloa, kansalaispalkkaa tai orjarahaa, ihan sama miksi sitä kutsutaan voi olla että ei olisi ihan niin nopeasti sairastunut ja kuollut pois. Mutta lakkasipas olemasta kuluerä menestyjien Suomessa.
Siinä vaiheessa kun äitini oli jo kuollut, olin itse elättänyt itseni äitini tavoin opiskeluaikani yösiivoamalla, minkä ansiosta valmistumiseni venähti luultavasti vähintäänkin vuoden, ehkä kaksikin. Ei olisi niin paljoa tarvinnut tehdä töitä jos olisi silloista opintotukea edes satasen suurempi perustulo turvannut opiskelun.
Valmistuttuani yliopistosta ei-mihinkään, eli sosiologiksi olen yrittänyt kaikenmoista. Olen ollut galleristina, virkamiehenä, tutkijana, luennoitsijana, yrittäjänä ja jatko-opiskelijana parantamassa osaamistani luullen samalla myös parantavani työmarkkina-asemaani. Tämä tosin on ollut vähäsen nihkeää kun työttömyyskorvauksella se ei ole ollut mahdollista. Olisi ollut perustuella mahdollista, ja minä olisin jo moneen kertaan valtiotieteiden tohtori ja ties minkä muunkin tohtori, jolloin olisin voinut hakea monia sellaisia töitä joihin taustani muuten sopisi, tohtorintutkintoa lukuunottamatta.
No, mitä sitä ei ihminen tekisi elättääkseen itsensä ja selvittääkseen itselleen mitä on ja mistä tykkää. Sitä voi jopa uskaltautua toiminimiyrittäjäksi, jonka TE-toimisto puolipakolla lykkäsi starttirahalla näennäisyrittäväksi mutta tosiasiallisesti yhdestä toimeksiantajasta riippuvaiseksi orjaksi, joka vasta 7 vuotta myöhemmin pääsee yrittäjyysaikana hankkimistaan veloista vapaaksi. Ja joku vielä luuli että yrittäjät ovat rikkaita. No, olisi ollut mahdollista paljon maltillisemmin opetella yrittäjyyttä jos olisi ollut perustulo. Mutta ei. Ei tunne laki työtöntä osa-aikayrittäjää.
Viimeksi viime keväänä jouduin kovasti hikoilemaan todistaakseni että tulen saamaan keikkatyöstäni palkkaa. Olisin muuten pudonnut sietämättömän, jopa kuukauden mittaiselle karenssille. En tiedä. Joka tapauksessa niin pitkälle kuin olisi kestänyt että se opettaja, jota sijaistin, palasi sairaslomaltaan siihen kouluun, jossa sijaistin, ja toivoen että se koulu saa edes joskus laitettua määräyskirjani ja palkkatodistukseni työttömyyskassaan kun on niin pakko muuttaa ansiopäiväraha sovitelluksi. Tätä odotellessa ehtii kasvaa potalta cystofixiin, parta harmaantua, loppukin tukka lähteä, puhumattakaan uskosta. Ei tunne laki keikkatyöskentelevää työtöntä.
Ei tunne laki paljon mitään muutakaan, siis sellaisia tilanteita joissa nykyihminen hyvin usein vastoin omaa pahaa pahuuttaan tai hyvin harvoin silkkaa laiskuuttaan olisi joutunut. Siksi lakia tuleekin muuttaa. Jyrkkä kyllä kansalaispalkalle!
Jaana Pelkosen blogitekstin voi lukea klikkaamalla tämän bloggaukseni otsikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti