Kuntatyöryhmän paljon odotettu esitys uudesta kuntajaosta saatiin eilen. Se perustuu työssäkäyntialueisiin, asiontiin, liikenneyhteyksiin ja sosioekonomisiin taustamuuttujiin. Sitä en tosin tiedä, miten näitä tekijöitä on painotettu. Kulttuuritekijät - siis sekä esimerkiksi murrealueet että toimintakulttuuriin liittyvät erot - on myös ainakin julkilausutusti tässä unohdettu. Maakuntien rajat ovat usein paitsi murrerajoja, myös itäisen ja läntisen mentaliteetin rajoja.
Kun pääministeri Katainen lausui tavoitteekseen että kuntien loppuluvun pitäisi olla sata, kuntia ei kuitenkaan pidä yhdistää mekanistisesti siten, että lähtökohtana on tietty kuntien maksimilukumäärä johon on päästävä hinnalla millä hyvänsä. Kuntia tulee tarkastella palveluiden tuottamis- ja tarjontayksikköinä, ja lähteä tältä pohjalta tekemään kuntien mahdollista yhdistämistarkastelua. Palveluissa on huomioitava sekä kaupalliset että julkiset palvelut.
Otan kotimaakuntani Uusimaan lähempään tarkasteluuni, koska tunnen sen parhaiten. Ehdotus loisi ison metropolin lisäksi kaksi Keski-Uusimaan kuntaa ja yhden ison, joka nielaisisi miltei koko itäisen Uusimaan. Ainakaan ei kannata liimata kolmea maalaiskuntaa - Mäntsälää, Pornaista ja Askolaa - yhteen. Mäntsälä kannattanee yhdistää Hyvinkäälle, jonne mänttiläläiset - ilmaisu on paikallisasukkaiden käyttämä - menevät esimerkiksi sairaalaan ja uimahalliin, Askola taas kannattanee liittää Pukkilan kanssa Porvooseen, koska sieltä tullaan Porvooseen usein opiskelemaan ja harrastamaan; lisäksi Askola ja Pukkila tekevät keskenään koulutusyhteistyötä.
Ja jotta Pornainen ei jää yksin, se voitaisiin liittää Porvooseen. Tässäkin on tosin ongelmana se, että pornaislaiset käyttävät nyt Nikkilän palveluita, joten pohjois-Sipoon ja Pornaisten väliin ei kannata pystyttää vallihautaa. En myöskään olisi niin varma, minne raja Kirkkonummessa sijaitsevan Veikkolan ja Vihdin Nummelan väliin pitää ja kannattaa pystyttää. Esimerkkejä on lukemattomia. Luultavasti kuntarajat kannattaa laittaa kokonaan uusiksi, ja pyyhkiä vanhat rajat ensin kokonaan pois.
Jotkut kuntaliitokset ovat kulttuurisyistä hankalia, eivätkä toteutune ilman pakkoa. Esimerkiksi käyköön Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun raja-alue, jossa Vaalan ja Muhoksen väli on vuorattu lasivillalla ja piikkilangalla. Tiedän kokemuksesta, selvitettyäni vuonna 2010 valtakunnallisesti nuorisopalveluiden saatavuutta, että palveluiden käyttö ja suunnittelu yhteistyössä maakuntarajan ylitse ei kerta kaikkiaan ole mahdollista.
Itä- ja Länsi-Suomen raja on muutenkin hankala. Jotkut liitosehdotukset taas pilkkovat keinotekoisesti alueet, jotka jo nyt astuvat yhdellä jalalla yhteen, toisella jalalla toiseen ja kolmannella... Esimerkiksi Sysmän, Hartolan, Joutsan, Pertunmaan ja Luhangan alue on Päijät-Hämeen, Etelä-Savon ja Keski-Suomen harmaata rajavyöhykettä, ja jos osa tästä alueesta liitetään Jyväskylään ja osaa taas kytketään suur-Lahden periferiaksi, alueellinen yhteistyö ei ainakaan helpotu.
Kaksikielisyyden puolustaminen ei käy liitosten vastustamisen kriteeriksi, sillä totta kai isompi kunta pystyy helpommin houkuttelemaan toista kotimaista kieltä osaavia työntekijöitä ja tarjoamaan palvelut toisella kotimaisella. Tämä pätee niin suur-Lohjassa kuin suur-Porvoossakin, jotka toisivat esimerkiksi Vihdin ja Askolan harvoille ruotsinkielisille äidinkieliset palvelut. Aivan eri asia toki on niiden palveluiden saavutettavuus; pääseekö esimerkiksi entiseltä Karjalohjalta aikuisten oikeasti mitenkään Nummi-Pusulaan?
Olen kirjoittanut kunnista aiemminkin; kannattaa katsoa tuoreehko bloggaukseni Katainen varmisti Keskustan vaalivoiton ja lisäksi kuntien roolista nuorisotakuussa
http://perukangas.blogspot.com/2011/03/kuntien-ehkaistava-nuorten.html
Tämän bloggauksen otsikkoa klikkaamalla pääsee Iltalehden verkkosivun karttaan, jossa voi maakuntakohtaisesti katsoa kuntatyöryhmän ehdotusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti