Hesarissa on viime aikoina julkaistu unia. Unissahan tavallisesti yhdistellään arkielämän asioita ja ihmisiä uudenlaisilla tavoilla, prosessoidaan pelkoja tai sitten toteutetaan haaveita. Unet ovat mielemme leikkiä - tai anarkiaa - jossa alitajunta ottaa hetkeksi vallan sielumme tietoisemmilta kerrostumilta.
Ihminen on teoistaan vastuussa, koska teot koskettavat muita ihmisiä aina, tavalla tai toisella. Sen sijaan unen näkeminen ei ole teko, vaan pikemminkin tapahtuma, jossa tietoinen ihmissubjekti on unien vastaanottajana. Jos me hereillä yleensä olemme oman elämämme kuskeja, unissa me olemme matkustajia.
Normaalitapauksessa kuljettaja on vastuussa siitä, minne hänen ohjaamansa liikenneväline menee, matkustaja sen sijaan ei. Unen julkaiseminen lehdessä, nimeltä unessa esiintyneitä henkilöitä mainiten ei loukkaa kenenkään oikeuksia tai yksityisyyttä, koska samoin kuin unen näkijäkin, unissa näkyvät henkilötkään eivät ole tietoisia subjekteja.
Hesarin unisarjasta sensuroitiin yksi kehitysvammaisen ihmisen näkemä uni, koska unessa esiintyvät ihmiset kokivat asian nolona. En epäile hetkeäkään, etteikö varmastikin monelle ole suuri tragedia saada kehitysvammainen lapsi. Mahdollinen oma häpeä on kuitenkin ongelmista pienin kaikkien käytännöllisten kysymyksien rinnalla. Ei ole yhteiskunnan asia suojella kehitysvammaisten lapsien vanhempia mahdollisilta pelkotiloilta jumalien koston kohteeksi joutumiselta; pikemminkin lapsia tulee suojella ymmärtämättömien kiusaamiselta ja yhteiskuntaa sopeuttaa kohtaamaan kehitysvammaisia keskuudessamme.
Kehitysvammaiset ovat tavallisesti holhouksen alaisia, jolloin voidaan ajatella, etteivät he olisi täysin syyntakeisia ja kykeneviä arvioimaan sitä, millaisiin sosiaalisiin faktoihin heillä on "omistusoikeus", eli mitä he voivat sanoa (vapausoikeudet) heidän omaan elämäänsä liittyvistä teoista ja tapahtumista loukkaamatta toisten näissä teoissa ja tapahtumissa mukana olleiden ihmisten negatiivisia oikeuksia. Kehitysvammaisellakin ihmisellä on kuitenkin oikeutensa; hänellä on paitsi oikeus unien näkemiseen, myös mielipiteensä esittämiseen. Kehitysvammaisen unien julkaisemisen estäminen on hänen subjektiutensa kieltämistä.
Minun unistani ei liene kiinnostunut kukaan, ja kaikista mielipiteistäni eivät pitäne kaikki. Jos kuitenkin kirjoittaisin Hesariin omasta unestani, nimeltä niissä esiintyvät henkilöt mainiten, ehkä minun olisi viisainta kysyä lupaa henkilöiltä itseltään, ettei minua pantaisi vastuuseen esimerkiksi likaisesta fantasiaelämästä.
Ehkä minun tulisi kysyä aina lupaa mielipiteideni esittämiseen poliittiselta taustayhteisöltäni, kannelmäkeläisiltä, helsinkiläisiltä, pyöräilijöiltä, valkoisilta heteromiehiltä, suomalaisilta, unohtamatta tietenkään vaimoani, jotten vain tulisi vahingossa puhuneeksi suulla suuremmalla ja vahingossa vain antanut kenellekään aihetta epäillä, että tulisin edustaneeksi heitä tai että he edes tuntisivat minut, jos satun olemaan eri mieltä jonkin edellämainitun, edustamani viite- tai jäsenryhmän kanssa.
Tilanteesta tulee mieleen vanha Speden sketsi, jossa Speden esittämän miehen tuli todistaakseen esteettömyytensä hakea todistus kaikilta naisilta, joiden kanssa hän ei ollut naimisissa.
Koska en tietenkään halua häpäistä teoillani ketään muuta kuin itseäni, pyydänkin anteeksi kaikesta jo etukäteen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti