Viherkommarin vastaus pienten lasten papalle

En tiedä, keitä nimimerkki Pienten lasten papan tarkoittamat kaikkea ja varsinkin kevyen liikenteen väyliä vastustavat viherkommunistit ovat, sillä minä en sellaisia tunne. Pienten lasten pappa ei tainnut tilata Uusimaata vielä lokakuussa, jolloin (16.10) kirjoitin lämpimästi kannattavani pyörätietä Hinthaarasta Kuninkaanporttiin. Myöskään Porvoon Vihreiden tuore liikennepoliittinen ohjelma ei taida olla hänelle tuttu; sen mukaan

1. Porvoon kaupunkistrategiassa otetaan tavoitteeksi lisätä kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen osuutta selvästi nykyiseen tilanteeseen verrattuna.
2. Kaupungin liikennejärjestelmän kokonaisuuden parantamiseksi voidaan perustaa liikennelautakunta, joka pyrkii erityisesti kuulemaan kuntalaisia ja lisäämään liikennejärjestelmän turvallisuutta, taloudellisuutta ja ympäristöystävällisyyttä. Mikäli tämä ei ole mahdollista, tulee kaupunginjohdon ohjata kaupunkikehityslautakunnalle lisää resursseja liikennesuunnittelun parantamiseksi.
3. Myös Porvoon junarata huomioidaan kaupunkistrategiassa kaupungin tulevan menestyksen kulmakivenä. Porvoon on jatkettava aiempaa aktiivisemmin määrätietoista vaikuttamistyötä raideyhteyden avaamiseksi Porvoosta Söderkullan kautta Helsinkiin sekä toisaalta Porvoosta Loviisan kautta Kotkan ja Haminan suuntaan. Raideyhteys on mahdollistettava kaavoituksessa.
4. Liityntäpysäköinnin mahdollisuuksia ja kapasiteettia lisätään joukkoliikennejärjestelmän tulevaisuuden turvaamiseksi. Haja-asutus-alueilla kehitetään tietotekniikkaan pohjautuva kutsuliikennejärjestelmä. Turvallisen pyöräilyn mahdollisuuksia kehitetään koko kaupungissa.
5. Liikennejärjestelmää kehittäessä tulee huomioida erilaiset liikkujaprofiilit. Niin asioinnissa, koulu- ja työmatkoilla, ostoksilla käydessä kuin turistimatkoillakin tulee olla nykyistä useammin mahdollista käyttää joukkoliikennettä.
6. Mahdolliset tulevat kuntaliitokset tulee huomioida myös palveluiden joukkoliikennevälineillä saavutettavuuden kannalta. Tällöin Porvoon mahdollisen HSL:een liittymisen edut, erityisesti mikäli Porvoon ja Sipoon kuntaraja poistuu, on otettava huomioon joukkoliikennettä kehitettäessä

Michael Perukangas, ajokortiton pyöräilijä, Porvoonseudun Vihreiden puheenjohtaja

Kuninkaantien pyörätietä käsittelevän aikaisemman kirjoitukseni voi lukea klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.

Kirjoitus julkaistiin Uusimaassa tiistaina 18.6.2013.

Miksi Heli-rata haudataan?

Porvoon kaupunginhallitus ei sitten päättänyt lähteä valittamaan maakuntakaavasta, jossa oltiin päätetty kumota Heli-ratavaraus, koska kaupunginhallituksen mielestä automarketit ovat tärkeämpiä kuin joukkoliikenne. Maakuntakaavaehdotus nimittäin mahdollistaa uinuvan Kuninkaanportin herättelemisen supermarketilla, josta tulisi ei-kenenkään lähikauppa koska ei Kuninkaanportissa ketään asu, eikä sinne edes pääse.

Kuninkaanportti voitaisiin herätellä automarkettien sijasta paljon sosiaalisesti, ekologisesti ja yhdyskuntataloudellisesti positiivisemmin, jos sen kautta kulkisi nyt hylätty junarata tai pikaraitiotie, joka kuljettaisi Kuninkaanporttiin asiakkaita myös Sipoosta ja mahdollisesti myös Loviisan ja Haminan seudusta kun rataa jatkettaisiin vielä Porvootakin kauemmas itään.

Mutta ei. Porvoossa ei näköjään kelpaa enemmistölle sellainen ratkaisu, jossa porvoolaiset pääsisivät sujuvasti Helsinkiin töihin ja ehkä vielä yhden pysähdyksen taktiikalla matkalta voisi ostaa ne kodintekstiilit, pienkoneet tai mitä nyt ihmiset yleensä tarvitsevat, kaikkea sellaista, jota ei saa päivittäistavarakaupoista mutta ei myöskään supermarketeista. Uskon, että voisi kiinnostaa ostovoimaisia turisteja itäisestä naapurimaastammekin.

Kuninkaanportin voisi kehittää pienten erikoisputiikkien ja tukkuliikkeiden basaarialueeksi. Se kannattaisi, jos sinne pääsisi muutenkin kuin autolla. Ei tämäkään mahdollisuus kuitenkaan kelpaa kaupunginhallituksen enemmistölle, vaikka sitä tarjottiin kultatarjottimella. Kultatarjottimen nimi on Heli-rata.

Kun Heli-rataa ei nyt saada, niin Sipoon kasvu tekee sen pian mahdottomaksi. Kasvuhakuinen Sipoo ei varmastikaan tule jättämään mitään varauksia yleiskaavaansa sellaiselle radalle, joka on jo maakuntakaavassa hylätty. Me täällä Porvoossa olisimme voineet auttaa Sipoota ja myös veljiämme vähän idemmässä, kuten Loviisassa, Haminassa ja Kotkassa asti. Venäläisturistit olisivat mieluusti piristäneet näiden rannikkokaupunkien uinuvaa elinkeinoelämää tekemällä pieniä ostos- ja elämyspausseja matkallaan Porvoon kautta Helsinkiin.

Mutta ei. Porvoossa ei näköjään ole haluja kasvaa vetovoimaiseksi maakuntakeskukseksi, jonne tultaisiin mieluusti shoppailemaan ja jonne muuttaisi korkeakoulutettuja helsinkiläisiä. Heli-radan hautaaminen on tästä haluttomuudesta osoituksena.

Kirjoitus julkaistiin Uusimaassa keskiviikkona 22.5.2013.

Avoimempi Porvoo!

Tule mukaan tekemään vallankumousta! Se, mikä on pieni askel sinulle, voi olla suuri harppaus jos ei nyt ihan ihmiskunnalle niin edes Porvoolle! Tule istuttamaan kukkia puistokadun varteen, vie naapurin koira ulos, tule tekemään lumiveistoksia, juttele yksinäisen vanhuksen kanssa, jaa vaikka ruokaresepti ja mikset saman tien kutsuisi maistamaankin, vie työttömäksi jäävä tuttavasi Helsinkiin tai edes Kuninkaanporttiin, ja muistathan myös hakea hänet sieltä takaisin!

Vallankumousta ei voi tehdä yksin. Siihen ei pystynyt edes Che Guevara. Siihen tarvitaan mukaan kaikki, ainakin kaikki sellaiset ihmiset, jotka uskovat, että oman maailmansa parantamisen voi
aloittaa ihan omilta kotikulmilta.

Vallankumouksen tekemiseen ei ole välttämätöntä kumota laillista yhteiskuntajärjestystä ihan hetkessä tai vaihtaa ihan kaikkia päättäjiä kertasoitolla. Eihän Roomaakaan rakennettu hetkessä. Voimme aloittaa vaikka sydänten vallankumouksesta, sellaisesta, jota jo viime talvena Pekka Haavisto yritti tehdä.

Miten tähän pääsee mukaan? Voit aloittaa tykkäämällä allaolevasta Facebook-sivusta. Saat sieltä lisää ideoita, ja omatkin ideasi ovat enemmän kuin tervetulleita!

https://www.facebook.com/pages/Avoimempi-Porvoo/528256633862192?ref=ts&fref=ts

Kehu nuori voittajaksi

Tämäniltaisen "suuren kansallisen nuorten syrjäytymisillan" kunniaksi voin nyt kantaa korteni kekoon. Lupasin ennen vaaleja eräälle pitkän linjan nuorisotoimijalle esittää jotakin rakentavaa sen sijaan että vain yhdyn presidentti Niinistön niksi-Pirkan arvostelijoihin. No, tässä tulee yksi niksi lisää.

Jos tarpeeksi usein sanotaan, että ei tuolla asuinpaikalla, noilla papereilla tai noilla naamalla oikein ole mihinkään, niin aina muutama erehtyy ottamaan tuollaiset lopullisena tuomiona. Toisten ihmisten leimaamista ei kertakaikkiaan saa tehdä. Sanat ovat tekoja.

Olen kasvanut viime aikoina pikku hiljaa ymmärtämään, että aivan liian vähän ihminen saa tunnustusta ja kehua, saati päänsilitystä. Jos sellaista ei saa edes kotonaan, sitten on ihminen hukassa. Ja aika moni on, koska heillä ei ole kotia, tai ainakaan sellaista kotia, jossa jaettaisiin mitään muuta kuin nyrkkiä.

Toisen kehuminen on helppoa. Etenkin kun jokainen meistä osaa jotakin. Ja silloinkin kun ei tee mitään ihmeellistä, tekee kuitenkin jotakin. Jos ei jokainen meistä ole maailman kaunein tai paras, tämän savotan voi aloittaa kehumalla työkavereitaan, ja tässä esimiestehtävissä toimivilla on erityisvastuu. Ja muulloinkin voi kehua toista vaikka fiksuksi tai kauniiksi.

Kehuminen on ihan helppoa. Ei niiden arkisten tekojen tarvitse olla niin ihmeellisiä: voi sanoa esimerkiksi että hyvin sanottu. Tai hyvin siivottu, tyylikkäästi pukeuduttu tai hienosti ripustetut pyykit. Tämän voi jokainen aloittaa jo huomenna! Eikä kehumista tarvitse lopettaa kun kehuttava aikuistuu: kehu kaikkia lähimmäisiäsi!

Sitten vielä toinen arkinen vinkki: jos sinulla on auto ja naapurissasi on työtön, vie hänet Kuninkaanportin työkkäriin!

Kuninkaantie on hengenvaarallinen

Kyllä Kuninkaantietä kesällä sentään voi tottunut pyöräilijä polkea.  

Erehdyin tässä eräänä iltana käymään Hinthaarassa. Erehdys se oli siksi, että sain tulla sieltä henkeni kaupalla kotiin. Pyöräillessäni 8 km matkan Kuninkaantien vartta Kuninkaanporttiin, mäkisellä ja mutkaisella reitillä oli kaksi pitkää valaisematonta katvealuetta, ja tien piennar on paikoitellen niin kapea että pyöräilijän pitää todella pitää kieli keskellä suuta pysyäkseen tiellä. Kun äkkiä pimentyneellä tiellä tulee vastaan autoja, sokaistuvan pyöräilijän on henkensä kaupalla pysähdyttävä tien varteen jottei hän aja ojaan tai takanatulevan auton alle. 
Huomioliiveillä ja valoilla varustettu pyöräilijä ehkä sentään näkyy, mutta hän itse ei näe mitään. 

Hinthaarasta kotiin pyöräily oli hengellä leikkimistä enkä voi suositella sitä kenellekään. Pyöräilemään tottunut aikuinen juuri ja juuri selvisi kotiinsa hengissä, mutta lapselle reitti on mahdoton. Siksi kannatankin sydämestäni Torolf Bergströmin (sd.) esittämää aloitetta pyörätiestä Kuninkaanportista Hinthaaraan, samaten valaisemattomien tienpätkien valaisemista. 

Michael Perukangas

porvoolainen vihreä ehdokas

ympärivuotinen ajokortiton pyöräilijä

 

Kirjoitukseni julkaistiin Uusimaassa tiistaina 16.10.2012.

Uusimaan vaalikonevastaukseni

Suora linkki Uusimaan vaalikonevastauksiini löytyy alta:
http://player.myzef.com/lehtiyhtyma/ajax/comparison.php?nid=3069 

Myös tästä voi lukea vaalikonevastaukseni:

1. Vanhempien pitää maksaa lastensa päivähoidosta nykyistä enemmän

Päivähoitomaksu pitäisi porrastaa tulojen mukaan, koska myös pienituloisilla on oikeus työntekoon. Yksi mahdollisuus tähän porrastukseen on helpottaa yksityisten palveluntarjoajien tuloa markkinoille, vaikkakin osa näistä keinoista onkin lainsäädännöllisinä valtuuston vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella.

2. Kaupungin on satsattava vanhusten hoitoon lisää rahaa vaikka veroja korottamalla 

Veroilla kustannetaan peruspalvelut, ja veroja voi korottaa jos peruspalveluita ei pystytä kustantamaan.

3. Maahanmuuttajien saamien sosiaalitukien ehdoksi on asetettava pakollinen suomen/ruotsin kielen opiskelu.

Ei. Tämä syrjäyttäisi erityisesti maahanmuuttajanaiset, jotka ovat maahanmuuttajamiehiä enemmän kotona. Kielenopiskelumahdollisuuksia tulee lisätä, ei vain kielikursseilla vaan myös tarjoamalla paikkoja yhteisille kokoontumisille ja tilaisuuksille kantaväestön kanssa. Leikkipuistot ovat yksi tällainen matalan kynnyksen areena, joka soveltuu erityisesti  maahanmuuttajanaisten aktivointiin. Pakko ei tässä auta mitään.

4. Olen valmis ottamaan päihdehuollon kuntoutusyksikön lähinaapurustooni

Olen asunut päihdehuollon kuntoutusyksikön naapurustossa, enkä tiedä tästä koskaan olleen mitään häiriötä ympäristölleen, samoin kuin en tiedä mistään muustakaan vastaavasta yksiköstä olleen mitään haittaa ympäristölleen. Mutta ei tästä ole kyse. Emme voi valita naapureitamme muutenkaan, eikä ole perusteita kohdella päihdeongelmiin joutuneita lähimmäisiämme sen huonommin kuin muitakaan ihmisiä.

5. Työttömältä on voitava ottaa pois toimeentulotuet, mikäli hän kieltäytyy yhteiskunnan tarjoamasta työ- tai koulutuspaikasta

Työttömien ja työpaikkojen yhteensopimattomuus on suurempi ongelma kuin työnpakoilu. Toimeentulotuen poistaminen lisäisi rikollisuutta. Tämä koko kysymyksenasettelu tosin olisi aivan turha, jos saataisiin kannustava perustulo vahvalla progressiolla ja negatiivisella tuloverolla. Tässä mallissa jokainen ansaittu euro kannattaisi, tosin tässä kyse on laajemmasta järjestelmän rukkaamisesta, joka ei ole valtuuston asia.

6. Kaupungin on rahapulasta huolimatta lisättävä rahaa joukkoliikenteen tukemiseen, jotta kaupunkilaisten liikkuminen niin Porvoon sisällä kuin kaupungin ulkopuolellekin helpottuu.

Ei tietenkään ole realistista ajatella samaa, kaupunkitasoista joukkoliikennettä kaikkialle. Suomessa asuinpaikan valinta on vapaa, eikä autottoman kannata muuttaa haja-asutusalueille. Kuitenkin sekä Porvoon sisäistä liikennettä (esimerkiksi puolentoista tunnin vaihto-oikeudella) ja sukkulointiliikennettä tulee parantaa. Haja-asutusalueille voisi ajatella kutsupohjaista tilataksiliikennöintiä ja kimppakyytien suosimista verotuksellisesti, mikä tosin sekään ei kuulu valtuuston keinovalikoimaan, vaan on lainsäädännöllinen työkalu. Lisäksi polkupyörää tulisi voida kuljettaa joukkoliikenteessä ilmaiseksi.

7. Opettajia saa lomauttaa tai irtisanoa, jos kunnan säästötavoitteet sitä vaativat

Miksi juuri opettajista halutaan tehdä syntipukkeja kunnan heikkoon taloudelliseen tilanteeseen, ajamalla heidät kunnan ainoana ammattiryhmänä kesäisin toimeentulotukiluukulle? Opettajia ei pidä syyllistää pitkähköistä kesälomistaan, joiden aikana he sitä paitsi valmistelevat seuraavan lukuvuoden opetusta; lisäksi opettajan työhön kuuluu paljon sellaista kotityötä, josta he eivät saa palkkaa koska opettajilla ei ole oikeutta kokonaistyöaikaan. Opettajien entistäkin kehnompi kohtelu ei voi parantaa heidän työssäjaksamistaan, jolloin myös opetuksen laatu huonontuu.

8. Kaupungin pitää tuottaa terveyspalvelut itse, eikä ostaa niitä yksityisiltä yrityksiltä

Kunnalla on lain mukaan väestövastuu alueensa peruspalvelujen järjestämisestä. Yrityksillä ei tätä voi olla. Kuitenkin palvelujen ainakin osittaista ostamista yksityisiltä tuottajilta voi harkita, jos nämä kykenevät tuottamaan palvelut laadukkaammin ja/tai edullisemmin. Kunnan peruspalveluissa on mahdollista  ajatella osittaista tilaaja-tuottaja-mallia, jossa kunta ostaa ja myös valvoo palvelun laatua. Ostopalvelujen suurimpina vaaroina ovat palvelujen epätasa-arvoistuminen sekä kokonaiskustannusten nouseminen.

9. Kuntatyöntekijöitä on voitava irtisanoa kuten yksityisissä yrityksissä

Kunnallisena päättäjänä en voi ottaa kantaa siihen, miten yksityisissä yrityksissä irtisanotaan. Kunnan työt - kuten opettaminen tai hoitaminen - eivät lopu, vaikka kunnalla menisi kehnommin. Kunta ei ole teollinen tuotantoyksikkö.Irtisanominen ei saisi tarkoittaa peruspalveluista karsimista, tosin, julkisella sektorilla ei saisi olla mahdollista, että työntekijä voi käyttäytyä töissä kuin pellossa, ilman reaalista pelkoa irtisanomisesta.

10. Johtaville kuntapoliitikoille on maksettava kuukausipalkkaa, jotta he voivat paneutua nykyistä paremmin päätösten valmisteluun

Perustelu ei päde, jollei samalla säädetä laissa kaksoismandaattien lopettamisesta (jolloin esimerkiksi kansanedustajuus merkitsisi eroa valtuustosta).

11. Porvoon pitää pyrkiä kuntaliitoksiin naapureiden kanssa.

Aloitteellinen pyrkiminen on eri asia kuin suostuminen. Jos kuntaliitoksiin halutaan aktiivisesti pyrkiä, tällöin Porvoossa tulee miettiä sitä, mitä tällä ajatellaan säästettävän ja miten tämä vaikuttaa peruspalveluihin. On helppo populistisesti vaatia henkilöstösäästöjä, mutta onko Porvoossa sitten runsaasti "ilmaa", turhaa kunnan henkilöstöä, muuta kuin peruspalveluiden työntekijöitä, joka ei suoraan tuottaisi kunnallisia palveluita omalla työpanoksellaan? Suurempi kunta voi tarkoittaa, että entistä useampi entinen haja-asutusalueiden ja tuleva reuna-alueen asukki on oikeutettu johonkin palveluun, siis saatavuus paranee mutta saavutettavuus voi monessa tapauksessa heikentyä.

Joka tapauksessa uskon kuntien vähenevän, ja nykyisiä kuntarajoja tulee tarkastella luovasti. Kuntia voi yhdistellä myös siten, että yksi osa nykyisestä kunnasta liittyy yhteen ja toinen osa toiseen kuntaan. Kuntien tehtävä ei ole identiteettityö; sen sijaan vaikutusmahdollisuuksia kaupunginosissa ja/tai kylissä tulee vahvistaa kylätoimikunnilla tai kaupunginosavaltuustoilla ja/tai paikallisagendaryhmillä, joille annetaan tehtäväksi esimerkiksi paikallisen ympäristön vaaliminen tai paikallisten palveluiden kohdentaminen ja sijoittelu.

12. Porvoon veroprosentti pitää pystyä painamaan alle maan keskiarvon.

Veroilla kustannetaan peruspalvelut, jotka ovat kunnan vetovoimatekijä. Jos ne eivät toimi, ne ovat poistyöntävä tekijä.

13. Kaupungin pitää tavoitella uusia teollisuustyöpaikkoja melu- ja ympäristöhaittojen uhallakin.

Teollisuuden työvoiman osuus on pienentynyt jo 70-luvulta alkaen. Kaupungin tulee tavoitella ennen kaikkea uusia palvelualan työpaikkoja ja osaamisyrittäjyyttä. Nyt Porvoossa ei ole työpaikkoja yliopistollisesti koulutetuille, lukuunottamatta opettajia ja lääkäreitä.

14. Porvoon on kaavoitettava keskustan läheisyydestä tontti täysimittaisille hypermarketeille.

Citymarket ja S-market ovat useimpiin ostostarpeisiin riittäviä. Suurempi ongelma on erikoisliikkeiden hajaantuminen Kuninkaanporttiin ja Itäkeskukseen. Hypermarketin sijoittaminen kaupungin keskustaan lisää liikennettä kaupungin keskustassa.

15. Kaupungin hallinnossa on liikaa päälliköitä.

Kaupungin hallinto on liian sektoroitunutta, joten siinä mielessä kyllä. Esimerkiksi nuorten yhteiskuntatakuu ja ennaltaehkäisevä terveydenhuolto edellyttävät sektorirajat ylittävää palveluiden suunnittelua. Sektorirajojen ylittäminen on tietenkin helpointa silloin kun niitä ei ole!

16. Saaristotie pitää rakentaa vaikka Porvoon kaupungin omana hankkeena.

Saaristotie pirstoo Porvoon laajimman yhtenäisen liikuntakäyttöön soveltuvan virkistysalueen - Humla-Virvik-Holkenin, jolloin hiihtäjät ja juoksijat ajavat autoillaan kauemmas ja liikenne lisääntyy. Saaristotietä ei tarvita eikä pidä rakentaa.

17. Lentokenttä ei ole uhka vaan mahdollisuus.

Riippuu siitä, kuinka lähelle asutusta tai arvokkaita luontokohteita se tulee ja millaisesta lentokentästä on kysymys. Lentokenttä voi kuitenkin tuoda jonkin verran työpaikkoja; lisäksi se saattaa olla vetovoimatekijä logistiikka-alalle ja kaupalle. Harrastuslentokentän tarve on kyseenalainen, sillä harrastuslentämisen tarve on kyseenalainen. En toivota tervetulleeksi saastuttavia harrastuksia.

18. Porvoon koulujen ja päiväkotien pitäisi olla kaksikielisiä.

Kaksikielisyys ei ole uhka, vaan mahdollisuus. Todella kaksikielisessä kaupungissa ihmiset voivat olla kaksikielisiä, samaten hallinto. Kielikylpymahdollisuuksia tulee voimakkaasti lisätä.

19. Taidetehtaan yhteyteen pitäisi rakentaa hotelli.

Taidetehdas on Porvoolle upea mahdollisuus, ja Porvoossa on häpeällisen vähän majoituspaikkoja, ottaen huomioon kaupungin matkailumaineen. Itärannalta ei taida löytyä paikkaa hotellille, joten sijainti Taidetehtaan kupeessa olisi looginen; lisäksi hotelli, tyylikkäästi toteutettuna, lisäisi länsirannan kaupunkimaisuutta. Nykyisellään länsirannan kaupunkikuva on sekava ja pöheikköinen. Muistutettakoon kuitenkin, että edelleenkin suurin osa kaupunkilaisista tulee tänne katsomaan Vanhaa kaupunkia, Taidetehtaan erinomaisesta ravintolasta, näyttävästä elokuvateatterista, taidenäyttelyistä ja ajoittaisista konserteista huolimatta. Turisti-info onkin saatava takaisin Vanhaan kaupunkiin, tai sitten perustettava toinen.

20. Porvoon pitäisi alentaa pysäköintimaksujaan.

Pysäköinti on muiden autoiluun liittyvien kustannusten rinnalla marginaalinen kulu. Autot vievät paljon kallista kaupunkimaata, jonka voisi käyttää hyödyllisemminkin kuin pysäköintialueiksi, vaikka tietenkin ihmisten on päästävä asioimaan ja liikkumaan. Tämä tarve korostuu maakunnan keskuksessa, jonne tullaan ympäristökunnista harrastamaan, opiskelemaan ja ostoksille, kun taas täältä suunnataan töihin ennen kaikkea Helsinkiin. Porvoossa on keskustassakin ilmaisia pysäköintipaikkoja, eikä suuremmissakaan kaupungeissa pääse autolla suoraan kaikkien ovien eteen. Sen sijaan joukkoliikenteen liityntäpysäköinnin voisi ajatella olevan maksutonta.

Järkeä julkiseen liikenteeseen

Ei tarvitse olla edes nk. ”huippuosaaja” havaitakseen, että Porvoo on Helsingin nukkumalähiö. Työpaikkoja ei ole, ja siksi Porvoossa onkin lähdettävä siitä, että jos veronmaksajat halutaan pitää Porvoossa, tällöin on myönnettävä että työpaikkojen puuttuessa, säännöllistä työmatkasukkulointia pääkaupunkiseudulle mutta myös Lahteen on helpotettava. YTV:hen liittymistä on harkittava ja luotava työmatkalaisen kukkarolle soveltuvia sarjalippuja, Helsinkiin menevää junaa ja eläkettä odoteltaessa.

Porvoon sisäisessäkin julkisessa liikenteessä olisi työtä, kuten myös kevyessä liikenteessä. Kannatamme täydestä sydämestämme Torolf Bergströmin aloitetta pyörätiestä Eestinmäestä Sköldvikiin; samantien sitä pitäisi jatkaa Söderkullaan, kuten tällä palstalla on esitetty.

Myös Porvoon liikenteen tariffit pitää järkeistää; ei ole kohtuullista, että samalla linjalla numero 5 joutuu ostamaan kaksi lippua matkatessaan Gammelbackasta Kerkkooseen. Liityntäparkkipaikkoja tarvitaan myös lisää; siksi tervehdimmekin ilolla Treksilään tulevaa liityntäpysäköintialuetta.

Jos asiointi TE-toimistossa sattuisi vähän venähtämään, viimeiset linjat keskustaan lähtevät neljältä. Aamun seuraavaa bussivuoroa odotellessa voi käydä aika pitkäksi. Puhumattakaan esimerkiksi autottomista askolalaisista - jos sellaisia on - joille asioinnista TE-toimistossa (jonka sivumennen sanoen pitäisi palvella Porvooseen haikaltavia aloittavia pienyrittäjiäkin) tulee ostettavaksi neljä matkalippua. Jotta TE-toimisto voisi palvella lähitulevaisuudessa mitä ilmeisimmin kuntauudistuksien myötä laajenevan Porvoon asukkaita, sille tuleekin välittömästi osoittaa tilat Porvoon keskustasta. Ihan yhtä hyvin sen voisi lakkauttaa Kuninkaanportista ja siirtyä Helsingin työkkärin asiakkaiksi.

Michael Perukangas
Tatu Chanth
porvoolaisia vihreitä

Kirjoitus on julkaistu Uusimaassa tänä aamuna

Nicht so alte Kameraden

Isäni on oikeassa. Älä osta Nikonia. Hän on tosin vannoutunut Canon-mies, ja ne ovat kaksi eri puoluetta. Vähän kuin kissa ja koira, West Ham ja Tottenham tai hatut ja myssyt.

Ainakaan halpaa Nikonia ei pidä ostaa. Köyhän ainakaan. Vaikka kuinka haluaisin kierrättää ja korjauttaa, ei se kannata. Kun juuri vuoden täyttänyt ja takuunsa myötä sen ainoan elämänsä käyttänyt Coolpix-kamerastani zoomi sanoi työsopimuksensa irti, samalla se vei koko apparaatin mennessään. Hautaan.

Tiedustellessani Nikonin huollosta, eikö tällainen toiminta kuitenkin ole kameralta asiattomana tuotevastuun piiriin kuuluvaa, sieltä vastattiin, että kamera pitäisi toimittaa Helsinkiin arvioitavaksi. Se maksaa 40 euroa, joka vähennetään korjauskuluista ainoastaan siinä tapauksessa että tulee korjauskuluja. Jos toteavat, että kameraa ei voi korjata, maksan siis 40 euroa. Lisäksi tulee 2 kertaa 11,40 € bussimaksu, eli yhteensä 62,80 € mahdollisen korjauskelvottomuuden toteamisesta.

Se on tietysti vielä oma jeremiaadinsa, että en millään matematiikalla voi ehtiä Ruskeasuolle arkisin kello 16.30 mennessä. Eivät sinne huoltomiehen mukaan ehdi rovaniemeläisetkään, tosin tämä miespolo ei tiennyt, että utsjokelaisilla ja enontekiöläisillä on vielä pidempi matka. Sympatiseeraan heitä ihan kybällä.

Vähän lyhyempi matka minulla on Kuninkaanporttiin, noin 3 kilometrin  pyöräily. Se on lyhyempi kuin 50 km Helsinkiin. Eikä maksa mitään. Ja siellä Kuninkaanportissa sama paska, anteeksi, kamera, maksaa 69 euroa. Joka on vain € 6,20 enemmän kuin korjauskelvottomuuden toteaminen Helsingissä, operaatio, joka on minulle todetusti sitäpaitsi logistisesti mahdoton.

Pyydän siis julkisesti anteeksi epävihreyttäni. Heitän vanhalla rotiskolla vesilintua ja säilytän siitä vain akun varaosana. Parempi kuitenkin kun en olisi alunalkaenkaan ostanut Nikonia.

Porvoo ulkoistaa autottomien lasten hypyt

Kuten aikaisemmin (kts. allaoleva blogilinkki) olen kirjoittanut, Porvoon yhdyskuntasuunnitteluun liittyy ongelma. Se liittyy sekä toimintojen hävittämiseen kaupungin keskustasta että julkiseen liikenteeseen, jotka ovat oikeastaan sama asia. Palvelut tulee kaavoittaa siten, että ne ovat saavutettavissa, ja uudisrakentaminen tulee kaavoittaa siten, että niistä pääsee palveluihin.

http://perukangas.blogspot.com/2012/04/porvoon-liikenne-ilman-vaihtoa.html

Kuninkaanportin, joka sijaitsee n. 3 km Porvoon keskustasta länteen eli Helsinkiin päin, tarkoituksena oli stopata Itäkeskukseen suuntautuva ostosliikenne. Näin sen pystyi perustelemaan oikeastaan ekologiseksi hankkeeksi, jos se todella vähentäisi liikennettä. Ei se kuitenkaan sitä ainakaan Porvoon sisällä vähennä: hyvä kun edes MP3-soittimen kaupungin keskustasta saat, ja jopa lähelle rakentuneen Hornhattulan asukkaille se on päivittäiseen asiointiin käyttökelvoton: alueella ei ole ruokakauppaa, eikä sinne sitäpaitsi pääse kävellen tai pyöräillen kuin tekemällä aika pitkän koukkauksen ja joukkoliikenteellä ei paljon millään.

Sitä voi tietysti miettiä, onko shoppailu peruspalvelu. Ilmeisesti useimmat kuitenkin sen sellaiseksi mieltävät.
Ilmeisesti se on sellaiseksi mielletty myös Porvoossa, jos kerran katsotaan että Kuninkaanportin perustaminen oli välttämätön toimenpide kaupan alan työpaikkojen pitämiseksi Porvoossa. Onko sitten HoppLopp peruspalvelu? Autottoman on hyvin hankalaa viedä sinne lastansa. Toki autottoman ihmisen lapsella on oikeus kiipeillä puissa, ei siihen mitään hopploppeja tarvita. Työvoimatoimisto kuitenkin on peruspalvelu.

Nyt jos työtön isä (tai äiti) esimerkiksi haluaisi viedä lapsensa hyppimään Kuninkaanporttiin, hänen pitää maksaa kahdesta matkasta jos hän asuu esimerkiksi Veckjärvellä, hänen vaihtaessaan bussia keskustassa. Ai niin mutta kun sieltä ei suunnilleen tule sitä ensimmäistäkään bussia niin että jää koko vaihtoproblematiikka aika teoreettiseksi!

Porvoo on itäisen Uusimaan keskus, ja kohta kuntauudistuksen myötä täällä ei varmaan paljon muita kuntia kohta enää olekaan. Sitä paremmalla syyllä pitää huolehtia siitä, että Porvoossa pysyy palveluita ja että ne ovat myös saavutettavissa eli mahdollisimman lähellä keskustaa. Tulen kuntavaaleissa ajamaan sitä, että Porvoon sisäisessä liikenteessä ei tarvitse ostaa joka kerran uutta lippua aina kun vaihdetaan vuoroa, ja tämä on myös mitä suurimmassa määrin Porvoon kyläasukkien edun mukaista. Tulen myös ajamaan sitä, että Kuninkaanportista keskustaan kulkee päivittäin enemmän kuin yksi vuoro tunnissa, yhteensä 10 kpl, joista viimeinen lähtee keskustaan klo 16.02. Tulen myös lupaamaan, että en aio jatkossakaan asua paikassa, jossa ei voi elää ilman autoa. Tämä tarkoittaa sitä, että tulen taistelemaan sen puolesta, että Porvoo voi edelleenkin olla myös autottoman asuinpaikka.

Vuosi porvoolaisena

Yritettyäni ensin pariin otteeseen oslolaistua, jo tämän prosessin ehkäissyt ennakkokäsitykseni vahvistui: olen helsinkiläinen. Isovanhempani olivat evakkoja, ja itsekin kannoin jonkin aikaa Viipurin Urheilijoiden keltaista t-paitaa, mutta en vielä tuolloin ymmärtänyt että paikallisuus on sieluntila. Kun lapsena en ymmärtänyt siirtokarjalaisuutta, niin olen helsinkiläinen, vaikka voissa paistaisi. Asun kuitenkin Porvoossa, tänään, perjantaina vuoden päivät.

Pidin itseäni pitkään helsinkiläisenä, jolle kotipaikka merkitsi vuosikymmenten aikana rakennettuja ystävyysverkostoja, merkityksellisiä paikkoja, minua, liian pitkään. En olisi ikinä uskonut asuvani Oslossa, enkä ikinä uskonutkaan eläväni siellä. Ei siitä tullutkaan mitään. Mutta ilman tätä keikkaa, 800 kilometriä länteen, minun ei olisi ollut mahdollista lähteä 50 kilometriä itään. Oslo katkaisi napanuorani Helsinkiin.

Mietin vähäsen, kerjäänkö verta nenästäni lähtiessäni tapaamaan toissa syyskesästä naista, joka asuisi Porvoossa. Kerjäsin, sillä jäin tänne. Vaikka ystäväni ja merkitykselliset paikkani sijaitsevatkin Helsingissä, tilanne oli minulle no brainer, etenkin kun Helsinki on niin lähellä että niitä merkityksellisiä paikkoja ja ystäviä pääsee tarkistamaan koska tahansa.


Suurin osa vielä valitettavan harvalukuisista porvoolaistutuistani on ensimmäisen polven porvoolaisia. Porvooseenkin muutetaan maakunnista töiden perässä, esimerkiksi Oulusta, Kotkasta ja Vaasasta. Moni muuttaa tänne Helsingistäkin, halvempien asuntojen - paitsi että eivät ne täällä halpoja ole - ja/tai niiden töiden perässä. Lisää vielä rokkaan rakkaus, niin siitä soppa syntyy.

Porvoo on kaunis kaupunki, etenkin sen vanha kaupunki, jugendkaupunki ja jokiseutu. Täällä on viihtyisiä kahviloita ja putiikkeja, tunnelmallisia kirpputoreja ja täällä voi vapaasti näyttää siltä miltä näyttää ja puhua mitä puhuu. Jopa ruotsia. Porvoo ei kuitenkaan ole ulkoilmamuseo vaan elävien ihmisten elävä kaupunki.

Vielä kun Porvoo oppisi arvostamaan kaupunkimetsiään, täällä olisi oikein hyvä asua. Ja vielä kun Porvoo oppisi arvostamaan kantakaupunkinsa asukkaita ja turisteja eikä häätäisi palveluitaan Tarmolaan, Kuninkaanporttiin tai ties minne, täällä olisi oikein hyvä asua. Ja vielä kun tänne saataisiin juna Helsinkiin. Saa nähdä, olenko minä enää sitä ihmettä näkemässä.

Kieltolaista kärsivässä Porvoossa turisteja luullaan virtahevoiksi

Porvoo on kaunis kaupunki, niin kaunis että sitä tullaan ihastelemaan ulkomailtakin. Kuitenkin Porvoon päättäjät ovat systemaattisesti kurjistaneet kauniin kaupunkimme keskustaa häätämällä sekä julkisia, yksityisiä että semijulkisia palveluita pois keskustasta. Tämä on huono signaali. Se tarkoittaa vähän niinkuin toivottaisi turistit hus pois.

On paljon asioita, joita ei saa ostaa Porvoon keskustasta. Tervejalkainen kyllä suoriutuu polkupyöräillen esimerkiksi MP3-soittimen hausta Kuninkaanportista, mutta esimerkiksi tv:n tuominen rospuuttokelillä kysyy jo asennetta. Porvoon kaupungin TE-toimisto, eli suomeksi työkkäri sijaitsee myös samaisessa Kuninkaanportissa. No, eihän työttömyyden ole tarkoitettukaan olevan mieltäylentävä kokemus.

Julkisten ja yksityisten palveluiden sijoittumista voi ohjailla kaavoituspäätöksillä. Niin voi semijulkistenkin palveluiden, sellaisten kuin Alko. Saattaa toki olla kansanterveydellisesti onnekasta suojella Porvoon keskusta-asukkeja pankreatiitiltä, mutta kieltämättä turisti voi luulla eksyneensä Pohjois-Pohjanmaalle kun ei löydä viinikauppaa mistään. Että mihin nuo oikein uskovat, porvoolaiset.

Eivät he ainakaan turisteihin usko. Meistä asukkaista viis, mutta Porvoon kannattaisi ajatella turisteja. Ei sitä, mitä virtahevot meistä ajattelevat, paitsi että turistit eivät ole virtahepoja. Turistit ovat ystäviämme, vaikka niin tosin pitäisi olla virtahepojenkin.

Citymarketin pyörätelineiden arvoitus ratkesi

Ne alustaansa kiinni pultatut pyörätelineet erottuvat selkeästi tässä kuvassa, jossakin oikean ja vasemman välissä.

Kun joulukuun sarastaessa otin asiakseni kysellä Porvoon Citymarketin välikattoremontissa remonttiaitojen taakse unohtuneiden pyörätelineiden perään, sain tuolloin meriselityksen, että ne jäivät remonttiaitojen taa koska ne oli pultattu kiinni katukiveykseen. Syynä pulttaukseen oli kuulemma ilkivalta; pyörätelineitä oltiin käytetty ties minä, lähitaisteluaseina ja suunnilleen hammasharjoina.

No, ei se ihan näin mennyt. Tänään havaitsin, että aidat olivat vielä suunnilleen paikallaan. "Suunnilleen" siksi että ne oli avattu yhdeltä sivustaltaan, siis molemmat aidat. Eikä ollut enää mitään pyörätelineitä. Ehkä samat ilkivallot olivat repineet ne irti niistä katukivetyspulteistaan, siis ne samat jotka heittivät niitä päin ohikulkijoiden näköjä? Porvoossa on vahvaa kasvavaa nuorisoa. Ovat kasvatetut kunnollisella lisäaineilla, kaurapuuron täytyy sisältää greatiinia tai jotain.

Kun katsot tarkemmin meriselitystä kadonneiden pyörätelineiden katoamisen syystä (joka löytyy klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa), näin saatat verrata meriselitystä siihen miltä näyttää. Ja niin kuin näyttää, myös on. Ainakin minun ontologiassani. Ainakin tässä tapauksessa. Jos ei näytä että olisi pyörätelineitä, niitä ei ole. Selittämällä niitä ei mistään saa. Yleensä kun arvoitus ratkeaa, jotakin löytyy. Nyt katosi.

Vakavasti ottaen: tapaus kertoo sen, että pyöräilyyn ei osata suhtautua vakavana liikennemuotona vaan sitä pidetään pienimuotoisena hipistelynä. Näin ainakin rakennusliikkeissä. Juu juu, ymmärrän kyllä ettei niitä peltejä minkään crescentin pakkarilla rontata. Mutta asiakkaat saattavat olla vahvoja: minunkin muutostani aika huomattava osa hoidettiin polkupyörällä. Lattialaattojakin niillä on tuotu, Kuninkaanportin automarkettihelvetistä asti. Jotta kunnia ei menisi väärään osoitteeseen, en minä. Ainakin keksiviä ja viitsiviä ovat. Toiset tekevät, minä kerron.