Tuomarinkartano.
Tämänpäiväisen Hesarin jutun mukaan kaupunkisuunnittelutoimesta vastaava apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilä (SDP) aikoo selvittää, voisiko nk. Uuspellolle, Vanhan Tuusulantien ja Tuomarinkartanon välisille pelloille rakentaa noin tuhat pien-, pari- ja rivitaloasuntoa.
No, ei kyllä voi. 33 hehtaarin peltoalue kuuluu valtakunnallisesti arvokkaiden kulttuuriympäristöjen joukkoon. Aivan lähellä, joskin kuntarajan väärällä puolella Tammistossahan on asuntoja vaikka lampaat söisi. Sitäpaitsi alue kuuluu Helsinkipuistoon, joka taas saumattomasti liittyy Keskuspuistoon.
Penttilän höpsäys on seurausilmiö siitä, että pääkaupunkiseudulla kuntarajat estävät järkiperäisen yhdyskuntasuunnittelun, kun kunnat kilvan tavoittelevat nk. hyviä veronmaksajia. Siksi kuntarajan toisella puolella olevat asunnot pellon toisella puolella eivät olekaan osa ratkaisua vaan osa ongelmaa. Tämän vuoksi Helsinki, Espoo, Kauniainen ja Vantaa pitääkin saada yhteen, mitä pikemmin, sitä paremmin, vaikka tähän tarvittaisiinkin sitten Valtioneuvoston pakkoa.
Penttilä toivoo, että Helsingin kaupunginhallitus tukisi hänen kuningasajatustaan, minkä jälkeen pallo olisi Ympäristöministeriöllä. Sen pallon YPM on saman tien heittänyt Uudenmaan Ely-keskukselle ja Helsingin kaupunginmuseolle. Ainakin kaupunginmuseo tämän stoppaa, jos ei Ympäristöministeriöstä ollut tähän. Ville Niinistö, sano jotain!
8 kommenttia:
Ajattelin myös, että häh, eikö itse asiassa tarvittaisi paljon kipeämmin yhden hengen vuokra-asuntoja, ja sen lisäksi lähempänä keskustaa? Kuka korkea henkilö niitä vihdoin vaatii ja ajaa?
Niinpä. Mutta on poliittisesti paljon korrektimpaa vaatia isompia perheasuntoja, koska oletetaan, että lapsista tulee kuntaan sitten joskus hyviä veronmaksajia. Sitten joskus 20-30 vuoden päästä näillä lapsilla on kuitenkin vapaus valita asuinpaikkansa ihan vapaasti.
Hmm, minusta kyllä ajatus pelloille rakentamisesta on parempi kuin että uhrattaisiin edelleen metsiä rakentamiselle. Metsien luonto- ja virkistysarvot ovat paljon suuremmat. Pellot ovat kesähelteellä kuumia, talvella tuulisia ja kylmiä alueita ulkoilla. Metsät taas suojaavat kesällä auringonporotukselta, talvella tuulelta. Lisäksi metsäluonnossa on paljon enemmän nähtävää.
Metsien kuuluisi myös olla riittävän laajoja, jotta niiden sisäosissa säilyisi oikeaa metsälajistoa. Peltojen ei sen sijaan tarvitse olla niin isoja säilyäkseen peltoina. Helsingissä tilanne on juuri nurinkurinen tässä suhteessa - metsät ovat yleensä pieniä ja pitkulaisia muodoltaan, kun taas etenkin Pohjois-Helsingissä on valtavia peltoaukeita. Jos näille peltoaukeille ei sallita rakentamista, tämä aiheuttaa entistä suurempia paineita niille vähille metsille, joita Helsingissä vielä on.
Parempi olisi kuitenkin yhdistää Vantaa Helsinkiin, sillä heti pellon toisella puolella Tammistossa olisi vastaus alueen asuntojen puutteeseen.
Olen samaa mieltä siitä, että jos on pakko valita, niin silloin uhrattaisiin mieluummin pellot kuin metsät. Tosin kyllä myös kulttuurimaisemaa pitää suojella, sillä kuitenkin kaupunkiluonnon suojelun pääasiallinen syy on sen virkistyskäyttömerkitys ihmiselle. Mieli ja ruumis lepää kulttuurimaisemassa siinä missä metsässäkin.
Vantaan liittämisessä Helsinkiin olisi se ongelma, että tällöin Helsingin rakennusvirasto pääsisi hoitamaan Vantaankin metsiä kovakouraisesti, kuten se tekee Helsingissä. Liitettäköön siis mieluummin Helsinki Vantaaseen... ;)
Niin kauan kuin Helsingin metsänhoito ei kunnioita luontoarvoja, on parempi että Vantaa on itsenäinen kunta.
Kieltämättä Vantaa on hankkinut luonnonsuojelualueita varsin kiitettävästi, ei vähiten siksi, että sen luontoarvot on niin hyvin inventoitu. Kiitos kuuluu muutamille aktiivisille herroille :)
Niin, luonnonsuojelualueet ovat myös hyvä asia - niitäkin on Helsingissä liian vähän. Tarkoitin kyllä ensisijaisesti tavallisissa virkistysmetsissä tapahtuvaa metsänhoitoa, joka on Helsingissä aivan liian järeää, eikä olisi hyvä, että se leviää myös Vantaan metsiin. Helsingissä luontoa ei kunnioiteta luonnonhoidossa juuri lainkaan.
On se kieltämättä sitä, eikä ilmeisesti kaikista valtuusto- ja lautakuntalinjauksista huolimatta ole juuri muuksi muuttunut. Ongelma lienee se, että työn tekevät ihmiset, joilla talousmetsänhoidon koulutus.
Lähetä kommentti