Yltiömarksilaiset ajattelevat, että kapitalistin kohtalo on olla kapitalisti, ikään kuin kapitalismi olisi pysyvä luonteenominaisuus, joka kuvastaisi myötäsyntyistä ahneutta eli pahuutta. Kapitalismi ei kuitenkaan ole ominaisuus, vaan suhde: kapitalisti edellyttää aina toisen: työläisen, ei-omistavan, riistetyn. Kutsuu tätä toista sitten millä nimellä tahansa, niin tämä toinen on alistetussa asemassa kapitalistiin.
Todisteena siitä, että kapitalismi ei todellakaan ole mikään pysyvä leima, kuten spitaali, on se, että sama henkilö voi eri tilanteessa samanaikaisesti olla sekä riistäjä että riistetty. Esimerkiksi sama henkilö voi omistaa (tai siis jos ihan tarkkoja ollaan, niin pankkihan omistaa sekä asunnon että kapitalistin) asunnon, jota hän vuokraa eteenpäin, mutta toisaalta hän voi olla vuokralaisena jollekin toiselle.
Miksi sitten kapitalismin edellyttämää ”toista” tulisi kutsua tällaisessa tilanteessa? Ilmiselvästi jaottelu tuotantovälineiden omistajiin ja työläisiin ei sovellu kuvaamaan tilannetta, jossa jakoviiva kulkee omistamisen ja ei-omistamisen välillä.
Nykyaikaisessa ei-teollisessa palkkatyössä tuotantovälineiden käsite on hämärtynyt. Jos palkkatyöläinen myy työvoimaansa esimerkiksi julkishallinnolliselle laitokselle, hän on tutkijana tai yrittäjänä, hänen työvälineensä on esimerkiksi tietokone, jonka työnantaja – tai työn tilaaja - voi kyllä omistaa. Tärkeimmän työvälineensä, eli ajatteluelimensä nykyproletaari kuitenkin omistaa ihan itse.
Samalla henkilöllä voi olla useita erilaisia rooleja eri tilanteissa. Esimerkiksi työssään esimiestehtävissä toimiva henkilö voi asua vuokralaisena, tai suorittavassa ja avustavassa tehtävässä työskentelevä henkilö voi omistaa asunnon, loma-asunnon ja ties mitä kaupan päälle.
Tutkiminen on usein emansipatorista: halutaan tuoda näkyville erilaisia valtasuhteita, joissa useimmiten itse ollaan antavana osapuolena. Sama pätee luokkaperusteiseen politiikkaan; tosin politiikan luokkaperusteisuus on hämärtynyt sitä myötä kun yhteiskunnan luokkajako on monimutkaistunut. Olisi kuitenkin kiinnostavaa kuulla Sauli Niinistön tai Jyrki Kataisen määritelmä siitä, mikä on kapitalisti.
Ehkä kapitalismi ei kuvaakaan tyydyttävästi yksilöiden tilanteita,vaan kyse on yhteiskuntaa kuvaavasta termistä. Kapitalistisessa yhteiskunnassa kaikki ovat pakotettuja pelaamaan kapitalismin pelisääntöjen mukaan; tämä koskee kaikkia, riippumatta heidän poliittisesta mielipiteestään, omistussuhteistaan tai asemastaan tuotannossa. Näin kapitalismi on kuin rautahäkki tai luonnenaamio, käyttäen Marxin alkuperäistä käsitettä. Jokainen on kapitalismissa pakotettu omistamaan ja myymään työvoimaansa, sekä tavoittelemaan yksilöllistä voittoa eli menestystä.
Onkin tunnustettava, että marxilaiset käsitteet tulee päivittää, jotta niillä voi tyydyttävästi kuvata jälkiteollisen yhteiskunnan toimintaa ja sen suhteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti