Arvovaltainen nukkeraati on puhunut. Norjaa edustaa tämän kevään MGP –finaalissa valkovenäläinen viuluviikari. Muut ehdokkaat olivat Rogalandin suuri sonni, eiku poika, eiku siis sonni, Norjan yli-ikäiset Spice Girlsit, Norjan Pohjannaula, hyvähampainen idols-tyttönen laulamassa Living My Prayer –kopiota, Norjan likilaskuisempi versio Martti Syrjästä laulamassa sellaista iskelmää, jollaista Suomessa ovat viimeiset 35 vuotta tavanneet esittää sellaiset miesartistit, joilla on kaksi etunimeä,joista toinen on sukunimenä, 80-luvun diskokeisariparodiaa esittävän Hugh Grantin, Ahan ja Alphavillen parodia sekä lisäksi ovi.
Alexander Rybakin Fairytale voi menestyäkin, sillä esiintyjällä on jyrodivyi-tyyppisiä hovinarrin elkeitä ja aseistariisuva irkkukomppi, ripaskatanssijoita ja kaksi nymfiä, joiden rooliksi jää toistaa ”laa laa”.
Mikä sitten on MGP? No, Melody Grand Prix tietysti, senkin iiskotti. Tämä Suomessa Euroviisuiksikin kutsuttu kulttuuritapahtuma on Norjassa kansanjuhla.
Kilpailu oli keräily- ja säälierineen toteutettu kaikkien soutu-eiku melodraaman sääntöjen mukaan alueraateineen, joita oli ainakin Rogalandissa, Hordalandissa, Hogalandissa, Rordalandissa, Pohjois-, Länsi-, Itä- Keski- ja Etelä-Norjassa, puhumattakaan itäisestä keski-Horgalandista. Mitä enemmän maakunnallinen raati oli, sitä varmemmin sen ääntenlaskija puhui jotakin nynorskin varianttia, ja nynorskissa ”te” –pronominin eräät muodot ovat ”dokker”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti