Olen kaupungissa kasvanut lapsi, joka näki ensimmäisen kerran sian 26-vuotiaana Elävä maatalous –messuilla, syötyään sitä ennen satoja sikoja. En kuitenkaan ole missään vaiheessa kuvitellut, että nautasika olisi eläin tai että banaani kasvaa banaanimaassa.
Kuuluu mielestäni yleissivistykseen tietää, mistä ruoka on peräisin. En tarkoita vain sitä, että maito tulee lehmistä vaan myös sitä, millaisissa olosuhteissa esimerkiksi häkkikanat elävät ja kuinka paljon naudanlihan syönti aiheuttaa välillisesti metaanipäästöjä.
Ruoka on muutakin kuin erilaisia tapoja koostaa elimistömme vaatimia ravintoaineita. Jotkut terveysfriikit ja urheilijat saattavat syödä hiilihydraatteja pastan ja perunoiden sijaan, mutta useimmat meistä syövät ruokaa. Se, miksi ruokaamme sitten kutsutaan ja millaisiksi kokonaisuuksiksi se tavataan koostaa ja millainen tapahtuma ruokaileminen on, riippuukin sitten ruokakulttuurista.
Söin eilen Oslossa jauhelihapihvejä, joita kutsutaan nimellä ”karbonade”. No, hiilihydraattiahan jauheliha pääasiassa lieneekin. Olin siis tahtomattani ravintoainedieetillä, vaikka tarkoitukseni olikin nauttia pihviateria norjalaisittain.
Voimme syyttää ruokakulttuuria siitä, että lammaseläintä kutsutaan nimellä ”sheep”, kun taas syötävä lammas on ”mutton”. Markkinamiehiä sen sijaan voimme syyttää siitä, että joitakin osia lehmästä myydään hämäyksenä häränlihaksi brändättynä.
Kieli on kulttuurin merkkijärjestelmä, ja turistille ruoanhankinta on yksi tärkeimmistä ja ensimmäisinä opetettavista asioista, ruoka kun on kätevä tapa tutustua kulttuureihin. Ei kuitenkaan mikään ihme, etteivät kaupunkilaislapset ymmärrä, mitä he syövät saatikka ruokakulttuuria, mitä heille opetetaan kielten oppitunneilla. Nykyaikaisen kaupunkilaislapsen käsitejärjestelmässä ei ole paikkaa ”kilin”, ”kutun” tai ”vaatimen” vaatimalle ymmärrykselle. Olisi ekologisesti sivistävämpää tietää vaikka sarvikuono tai miksei aksolotli kuin tuntea kaikki sukupuoli- ja ikäspesifiikit saman kotieläimen sen seitsemättoista nimet.
25-vuotiaaksi asti en ollut ihan varma, onko Kassler jonkun herra keittiömestarin nimi, jonka mukaan liha on nimetty, vai kenties jokin lihajalostajabrändi. Miksemme kutsuisi vasikkaa ymmärrettävyyssyistä vain lehmälapseksi, ja kassleria sianperseeksi?
2 kommenttia:
Ehkä siksi että kssler ei ole sianpersettä-vaan niskaa:-)
Suomessa kassler tarkoittaa porsaan-/sianniskaa. Saksassa kassler on taasen savustettua ja kypsää porsaan ulkofilettä, saatavana joko luullisena (jolloin siinä on ns. kylkiluut kiinni) tai luuttomana. Se lämmitetään, paksuna viiapaleena joko paistinpannulla tai höyryssä. Useimmiten lisukkeena keitinperunoita ja hapankaalia. Nimensä se on kuulopuheitten mukaan saanut Kassel:in kaupungista.
Lähetä kommentti