Olen porvoolaistunut vihreä kaupunkimetsäaktivisti, kaupunkisosiologi ja -maantieteilijä, sienestyksen, musiikin ja kirjoittamisen amatööri, jalkapallon moniharrastaja, isä, ulkoilija ja hyötyliikkuja. Olen yksin itse vastuussa blogini aineistoista ja mielipiteistä. Aineiston lainaaminen ilman lupaa kielletty.

5.4.2012

Porvoon Liikenne, ilman vaihtoa

Porvoossa on julkista liikennettä sentään muutaman bussilinjan verran. Kaupunki on kuitenkin aika hajanainen, ei vähiten maalaiskunnan liittämisen takia. Kun eilen Grandin isossa salissa oikeastaan perussuomalaisia lukuunottamatta kaikki ryhmät olivat valmiita keskustelemaan erilaisista suur-Porvoon malleista, joiden ajatuksena oli se, että nykyistä suurempi kaupunki voisi taata peruspalveluiden saatavuuden, sen sijaan saavutettavuudesta ei puhuttu oikeastaan mitään.

Mitä suuremmaksi Porvoo kasvaa, sitä enemmän sinne muodostuu joukkoliikenteen katvealueita. Asiaa ei yhtään auta se, että nykyisellään Porvoon joukkoliikenteessä jokaisesta bussimatkasta pitää maksaa erikseen. Näinhän ei tietenkään tarvitse; suurkaupungeissa matkalipulla pääsee tietyn ajan kuluessa, joka on Helsingissä tunti ja seututariffialueella se on tainnut olla puolitoista tuntia. En usko, että Porvoon Liikenne kärsisi tästä vaihdosta tappiota, koska vaihdottomuus lienee monilla kynnyskysymys. Nyt Porvoon keskustassa sentään voi asua ilman autoa. Mutta Pukkilassa tai Pornaisissa tämä on hankalampaa, ja vaikka terveyskeskus tuotaisiinkin bussilla mökin mummon luokse, ei voi olla aiheellista että pukkilalainen tai pornaislainen joutuu vaihtamaan bussia päästäkseen esimerkiksi TE-toimistoon. Siitä tulee työttömälle aika kallis reissu, 9,60 € meno-paluu niin kutsutun siirtolipun kanssa. Ja jos Pornaisten terveyskeskuksesta todella laboratorio tultaisiin ulkoistamaan Nikkilään, en ymmärrä, miten tämä reissu onnistuu siltä samalta mökin mummolta, joka oli saanut yllätyksekseen huomata että apteekki olikin mennyt jo kiinni.

Porvoo saa minun puolestani kasvaa vaikka Itä-Uusimaan synonyymiksi. Samalla kuitenkin täytyy huolehtia palveluiden saavutettavuudesta, niin kaupallisten kuin julkistenkin. Jos suur-Porvoo tulisi tarkoittamaan kuolinkelloja esimerkiksi Askolan lukiolle, sen pitää vastaavasti tarkoittaa myös nuorten työpajapalveluita pornaislaisille ja myrskyläläisille. Ja suur-Porvoo tulee tarkoittamaan väistämättä kantakaupungin altistamista kasvavalle mopo-, moposkootteri- ja mopoautorallille. Pitäähän askolalaisten, pukkilalaisten ja myrskyläisten nuorten päästä näkemään ja näkymään.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden lisäksi palveluita ovat myös julkinen liikenne ja muu infrastruktuuri, ulkoilualueet ja ekosysteemipalvelut. Näihin kaikkiin kohdistuu kasvavassa kunnassa lisääntyvä kysyntä, ja on aivan oikein, että esimerkiksi askolainen maksaa veroäyrissään oman paikallisen uimahallinsa eli Porvoon uimahallin ylläpitämisestä. Varmasti palveluntuotannossa on tehostamisen varaa, mutta kasvavassakin kunnassa lapset ja vanhukset on hoidettava ja koululaiset opetettava, vaikka nämä olisivatkin huoltosuhteen rasitteita. Lapsien varaan ei toivoa kannata laskea, sillä Suomessa kotipaikkansa saa valita vapaasti. Ellei sitten koko Suomea liitetä Porvooseen?

Ei kommentteja: