Yritettyäni ensin pariin otteeseen oslolaistua, jo tämän prosessin ehkäissyt ennakkokäsitykseni vahvistui: olen helsinkiläinen. Isovanhempani olivat evakkoja, ja itsekin kannoin jonkin aikaa Viipurin Urheilijoiden keltaista t-paitaa, mutta en vielä tuolloin ymmärtänyt että paikallisuus on sieluntila. Kun lapsena en ymmärtänyt siirtokarjalaisuutta, niin olen helsinkiläinen, vaikka voissa paistaisi. Asun kuitenkin Porvoossa, tänään, perjantaina vuoden päivät.
Pidin itseäni pitkään helsinkiläisenä, jolle kotipaikka merkitsi vuosikymmenten aikana rakennettuja ystävyysverkostoja, merkityksellisiä paikkoja, minua, liian pitkään. En olisi ikinä uskonut asuvani Oslossa, enkä ikinä uskonutkaan eläväni siellä. Ei siitä tullutkaan mitään. Mutta ilman tätä keikkaa, 800 kilometriä länteen, minun ei olisi ollut mahdollista lähteä 50 kilometriä itään. Oslo katkaisi napanuorani Helsinkiin.
Mietin vähäsen, kerjäänkö verta nenästäni lähtiessäni tapaamaan toissa syyskesästä naista, joka asuisi Porvoossa. Kerjäsin, sillä jäin tänne. Vaikka ystäväni ja merkitykselliset paikkani sijaitsevatkin Helsingissä, tilanne oli minulle no brainer, etenkin kun Helsinki on niin lähellä että niitä merkityksellisiä paikkoja ja ystäviä pääsee tarkistamaan koska tahansa.
Suurin osa vielä valitettavan harvalukuisista porvoolaistutuistani on ensimmäisen polven porvoolaisia. Porvooseenkin muutetaan maakunnista töiden perässä, esimerkiksi Oulusta, Kotkasta ja Vaasasta. Moni muuttaa tänne Helsingistäkin, halvempien asuntojen - paitsi että eivät ne täällä halpoja ole - ja/tai niiden töiden perässä. Lisää vielä rokkaan rakkaus, niin siitä soppa syntyy.
Porvoo on kaunis kaupunki, etenkin sen vanha kaupunki, jugendkaupunki ja jokiseutu. Täällä on viihtyisiä kahviloita ja putiikkeja, tunnelmallisia kirpputoreja ja täällä voi vapaasti näyttää siltä miltä näyttää ja puhua mitä puhuu. Jopa ruotsia. Porvoo ei kuitenkaan ole ulkoilmamuseo vaan elävien ihmisten elävä kaupunki.
Vielä kun Porvoo oppisi arvostamaan kaupunkimetsiään, täällä olisi oikein hyvä asua. Ja vielä kun Porvoo oppisi arvostamaan kantakaupunkinsa asukkaita ja turisteja eikä häätäisi palveluitaan Tarmolaan, Kuninkaanporttiin tai ties minne, täällä olisi oikein hyvä asua. Ja vielä kun tänne saataisiin juna Helsinkiin. Saa nähdä, olenko minä enää sitä ihmettä näkemässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti