Facebook-hitiksi nousseessa uutisessa kerrotaan, kuinka erään omakotitalon seinään yhtenä vähemmän kauniina päivänä nousi kunnan huoltotie. Ei tietenkään ole kivaa, tämän perheen kannalta, mutta kerrostaloalueella tämä ei olisi uutinen ollenkaan, saati valitusperuste. Kaupunkilaisesta näkökulmasta on sitäpaitsi hyvin suhteellista, missä määrin liikenne käy asumisrauhaa häiritsevästä valitusperusteesta, etenkään kun kyse ei ole mistään Nevski Prospektista eikä edes Kehä ykkösestä.
Moni valitsee asuinpaikkansa sen perusteella, että he luulevat saavansa kotirauhaa. Hyvä, heillä on oikeus tavoitella tätä, mutta ei se ole kunnan asia. Kunnan asia on huolehtia palveluista, joista yksi on toki viihtyisä ympäristö, mutta ihmiset saavat valita asuinpaikkansa vapaasti, toki niistä vaihtoehdoista, joihin heillä on varaa.
Helsingissä vaikkapa Manskun, Runeberginkadun, Hämeentien tai Mechelininkadun varrella asumiseen kuuluu liikenne, mutta keskusta-asumisen valinneet ovat valinneet asuinpaikkansa sillä perusteella, että arvostavat urbaania ympäristöä ja he arvostavat palveluiden - kahviloiden, levykauppojen, leffateattereiden - läheisyyttä, ja he pitävät näiden palveluiden läheisyyttä olennaisempana asiana kuin liikenteen haittoja.
Kaupungissakin omakotiasujat tai omakotimaisessa asumismuodossa asuvat voivat pitää liikennettä valitusperusteena, vähäistäkin. Esimerkiksi käyköön Porvoon runsaaksi sanottu rekkaralli Pihlajatiellä. Kumma kyllä, niinä satoina kertoina kun olen Pihlajatietä kulkenut, olen nähnyt ehkä korkeintaan kaksi traktoria, korkeintaan kaksi rekkaa ja henkilöautoja. Niistä suuri osa lienee asukkaiden omia, ja kyllä kai naapurin Volvosta pääsee samat päästöt ja kuuluu sama hurina kuin työmatkalaisenkin.
Liikenteen runsaus tai vähäisyys ovat mitattavia suureita, niistä koettu subjektiivinen haitta taas riippuu itse kunkin odotushorisontista. Omakotitalo hankitaan idyllin ja rauhan takia, mutta ei odotushorisonttien suojeleminen ole julkisen vallan ja kaavoitustoimen asia. Jos haluaa rauhaa, silloin pitää muuttaa niin kauas kaikesta, että tätä rauhaa ei riko mikään muu kuin korkeintaan vahingossa putoava lentokone tai venäläinen ohjus.
Kääntäisin tilanteen päälaelleen: kaupungissa asuu enemmän ihmisiä, joten eikö heillä ole enemmän vaateita kotirauhaan? Onko omakotiasujan kotirauha pyhempi kuin kerrostaloasujan? Jos Helsingin merellinen odotushorisontti on pyhä kulttuuriaarre, kuuluuko kunnan tehtäviin suojella asukkaiden odotushorisonttia?
Iltiksen artikkelin, joka poiki sen keskustelun, joka innoitti tämän bloggauksen, voi lukea klikkaamalla otsikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti