Olen porvoolaistunut vihreä kaupunkimetsäaktivisti, kaupunkisosiologi ja -maantieteilijä, sienestyksen, musiikin ja kirjoittamisen amatööri, jalkapallon moniharrastaja, isä, ulkoilija ja hyötyliikkuja. Olen yksin itse vastuussa blogini aineistoista ja mielipiteistä. Aineiston lainaaminen ilman lupaa kielletty.

18.8.2011

Sudeettikantsulainen muistelee

Muutin Kantsuun 9-vuotiaana, silloisen Kantsun ala-asteen kolmannelle luokalle 2.7.1980. Olen kasvattanut kuminauhahenskelit Kantsuun, sillä palattuani kulmille myöhemmissä elämänvaiheissani kahdesti, minun on helppo tuntea oloni kotoisaksi. Kantsussa on aika pysähtynyt.

Vanhaistenpuistossa on edelleen paikallaan se potkimisseinä, joka toimi kesälomaseuranani alkukesän -81, jolloin hankin omien maalien ja kunujakojen viimeisten sijojen sisuunnuttamana pohjat sille alkeelliselle louhikkokosketustekniikalleni, jonka ansiosta olen kohonnut äijäfutiksissa köyhän miehen Beckenbaueriksi.

Jotakin on sentään muuttunut. Joitakin koulusta tuttuja kasvoja on nyt kantapeikkoina vanhan ostarin uusissa paikoissa. 80-luvulla ostarilla oli vain Britsku, mutta siellä oli lisäksi Kirja-kemppari, jonne saattoi tilata kurssikirjat siihen lukioon, jota ei enää ole ollut Kantsussa sen jälkeen kun Karhun Seppo väsyi ikuisuustaisteluun kaupunkia vastaan. Lisäksi ostarilla toimi HM-baari, josta sai tilata kakkuja ja juoda ylioppilaskahveja sen valkolakin kunniaksi, jonka olin suorittanut EKL:ssä kaikin kiitoksin. Nyt siellä on kuusi baaria. Vai oliko niitä seitsemän. Ja vielä 80-luvulla rämeenä ollut Kantsun asemanseutu rämetettiin heti syntysijoilleen. Sitratoria ei voi suositella edes Soininvaara edes kokoomuslaisille, jotka saisivat siellä sekä kelpo todellisuuskartoituksen että nopean joukkokuljetuksen Helsinkiin.

Uutta ovat Kanneltalo ja Prisma, joka on päivittänyt nimeään nopeammin kuin Keskustapuolue Ekasta Maxiin niin että kantapeikot ja gonamiehetkään eivät tahdo pysyä perässä. Paljon nopeammin ovat pysyneet perässä palvelut: nyt Postin ja pankin löytäessä suurempien liikenne- ja rahavirtojen ääreen, seuraavaksi menee kai apteekki. Rahavirroista on vanhan ostarin kohdalla kyseenalaista puhua kun pankkiautomaattikin muutti sinne, missä rahaa tarvitaan. Prismaan.

Kaupallisia palveluita ei markkinatalouden ehdoilla toimivassa kaupunkisuunnittelussa määräillä. Kiikareilla katsottuna imagonnostona näyttävä hanke voi kuitenkin mikroskooppisessa tarkastelussa paljastaa onttoutuvan ja nahistuvan lähiön. Meidän rakas Kantsumme näivetetään. Ok, kantsulaisten vauvanvaate- ja mp3-soitinvalikoima paranee, mutta ovatko Prisman sosiaaliset kustannukset sen luuloteltuja taloudellisia etuja suuremmat?

Entinen kouluni vanhempaintoimikunnan puheenjohtaja toimii nyt tämän paikallislehden päätoimittajana ja kaupunginosayhdistyksen varapuheenjohtajana. Heitän pallon Karille ja kaupunginosayhdistykselle makusteltavaksi. Annetaanko vanhan ostarin suosiolla rapistua vai jyrätäänkö se maan tasalle? Tilalle voisi rakentaa vaikka maauimalan ja jäähallin. Vai miten olisi lakkautettavien palveluiden tilalle kerhohuoneistoja ja asukastiloja Saunabaarin ja Horisontin malliin, joissa voisi harrastaa, veistää ja taittaa peistä ja sanan säilää muiden kantsulaisten kanssa?


Kantsun asemaa.


Kannelmäen leikkipuisto. Och samma på svenska. Det heter Gamlas egentligen.


Ei ole Kantsussa enää lukiota. Sieltä minäkin sain valkolakin. Ekyn tiloissa toimii nykyisin peruskoulu. Siellä kävin opettamassa viidesluokkalaisia muutaman päivän.


Kantsussa ei heitellä pulloja, kuten Britanniassa. Täällä juodaan ne. Esimerkiksi Britanniassa (ravintola).

Ei kommentteja: