Postmoderni kaupunki?

Kun kirjoitin vähän aikaa sitten (klikkaa otsikkoa!), että kaupunkia ei osata eikä voi enää rakentaa, olin väärässä. Kyllä voi, mutta Helsingissä tätä ollaan systemaattisesti vältetty. Sen sijaan esimerkiksi Oslon uudisalueet ovat onnistuneita: ne ovat urbaaneja, ne kunnioittavat kaupunkimaisen rakentamisen perinteitä, niiden välissä on edes hieman vihreyttä ja niissä autojen vaatima tila on minimoitu piilottamalla autot talojen kellarikerroksiin, jotka on tehty parkkihalleiksi.

Alakerroksessa on kivijalkakauppaa, kulttuuria ja parkkihallit.

Lilleborgin alueella, joka kietoutuu Akerselva-jokeen, yhdistetään vanha ja uusi saumattomasti. Se vastaa Helsingissä Arabianrantaa: se on suunniteltu median ja kulttuurin ja asumisen liitoksi.

Postmoderni yhdistää nyt stalinisteja, modernisteja ja perussuomalaisia. Kaikille näille se on haukkumasana. Ei tarvitsisi.

Ella Sofies plass. Siellä kauniina ja vähemmänkin kauniina päivänä perheet ja perheettömät syövät jätskiä ja juovat kahvia, leikkivät ja lukevat.

Arabianrannan, Ruoholahden ja Herttoniemenrannan mahdollisuuksia ei käytetty läheskään optimaalisella tavalla. Toivottavasti Jätkäsaaressa ja Kalasatamassa onnistutaan vähän paremmin. Ei siitä uudesta kaupungista aina ole pakko tulla niin omaperäistä. Tulisi edes kaupunkimaista ja viihtyisää. Pastissikin on ihan ok.