Yleisradion gallupin mukaan 60% suomalaisista vastustaa pakkoruotsia. Siihen, mistä kouluasteesta on kysymys, kysely ei anna eväitä ottaa kantaa, joten huonosti kysytty. Ymmärrän kyllä, että tulevan joutsenolaisen levyseppähitsaajan on vaikea nähdä syytä siihen, miksi pitäisi ymmärtää, että diskussionens vågor går höga.
Ihmiset muuttavat eikä lasta voi tuomita asumaan koko ikäänsä syntymäpaikkakunnallaan. Pakkoruotsin poistaminen syrjäyttäisi julkisten virkojen hausta suuren osan suomalaisista, jotka eivät näe ruotsin kielen valitsemista reaalisena, koska eivät siihen missään omassa arjessaan törmää.
Voisi olla ehkä ihan paikallaan rajata virkamieskielitaito tuleville virkamiehille eli ylioppilaille ja karsia perusopetuksen oppimäärää, vaikkakaan eivät ylioppilaat enää mitään sivistyneistöä edusta, vaan lukiokin on valitettavasti monelle päivähoitopaikka. Tämä on kuitenkin opinnonohjauksen ongelma, ei suomenruotsalaisten.
RKP:n argumentti, jonka mukaan ruotsia on hyödyllistä osata, koska tämä avaa meille pohjoismaiset työmarkkinat, on valehtelua. Norjan työmarkkinoilla paras mahdollinen kouluruotsini ja luontainen kielellinen lahjakkuuteni ei riittänyt muuhun kuin siihen, että Manpowerin konsulentti ehdotti minulle taksin ajamista ilman ajokorttia.
Mutta, mutta. Ilman vakavasti otettua pakkoruotsia en olisi myöskään tullut opiskelleeksi Oslossa kaupunkimaantiedettä. Olisin myös syrjäytynyt poikani elämästä, poikani, jolle suomi on "vain" isän kieli. Minulta olisi jäänyt myös kaksi viimeisintä työpaikkaani saamatta ilman kohtuullista ruotsin kielen taitoa. Ilman toisen kotimaisen taitoa olisin ollut yhteiskunnan elättinä mahdollisesti viimeiset kaksi ja puoli vuotta. Semmoinen on työtilanne tällä hetkellä Suomessa ja yleisemminkin Porvoossa.
Kaikki elämässä ei voi olla aina kivaa. Piti koulussa syödä puuroakin, enkä tykännyt koulussa pesäpallosta, ja se olikin minulle traumaattisempaa, olla osumatta palloon kuin opetella epämääräisiä verbin taivutuksia, jotka nekin tultaneen poistamaan. Ei ollut kivaa sekään kun sain toimia yliopistossa virkamiesruotsin ryhmässäni käytännössä apuopettajana, kun suurin osa silkkaa hurrivihaansa ei osannut edes en- ja ett-sukuja.
Jos siis RKP:n argumentit "pakkoruotsin" puolesta ovat kyseenalaisia, niin useimpien kouluruotsin vastustajien maailmankuva edustaa sellaista pimeyttä, suvaitsemattomuutta ja ahdasmielisyyttä, että minun on helppo valita puoleni, avoimemman, kansainvälisen ja ylipäätään kommunikoivan Suomen puolesta. Ei ole minun ongelmani, jos jollekin on jäänyt ylisukupolviset traumat 20 perheestä.
Kirjoitus julkaistiin Uusimaassa maanantaina 26.8.
6 kommenttia:
'useimpien kouluruotsin vastustajien maailmankuva edustaa sellaista pimeyttä, suvaitsemattomuutta ja ahdasmielisyyttä'
Aktiivisten vastustajien joo. Kysymys on sen verran pienestä asiasta, että maailmankuvan rakentaminen tämän varaan on merkki hengen köyhyydestä tai luonneviasta. Riittää, kun käy vähän nettikeskustelua Suomalaisuuden liiton aktiivien kanssa.
'minun on helppo valita puoleni, avoimemman, kansainvälisen ja ylipäätään kommunikoivan Suomen puolesta'
Juuri avoimuuden, kansainvälisyyden jnpp. perusteella argumentoidaan vapaata kielivalintaa. Tulisi laajempi skaala kieliä, kun nyt on pakollinen ruotsi ja käytännössä pakollinen englanti, joista vain jälkimmäistä opitaan ja käytetään. Minä en ole tarvinnut ruotsia yhtään mihinkään, vaikka onhan se kiva olemassa. Kaikki kielitaito on.
1. Kouluruotsi on valheellinen nimitys pakkoruotsille: http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/152469-pakkoruotsi-vai-kouluruotsi . Ei kukaan halua kouluruotsia poistaa vaan tehdä siitä vapaavalintaisen vieraiden kielten oppimäärän sisällä. Hyvin olet sisäistänyt propagandan syöttämän valheellisen viholliskuvan.
2. Ruotsinkielisten palvelujen toteuttamiseksi ei kaikkien viranomaisyksilöiden tarvitse osata ruotsia.
3. Pakkoruotsia ei voi perustella kielitaitovaatimuksilla, koska ne ovat aivan yhtä keinotekoisia kuin pakkoruotsikin: ne voidaan poistaa.
4. Pakkoruotsi on osoittautunut toimimattomaksi: ruotsinkielisten palvelujen taso ei ole parantunut merkittävästi 40 vuoden pakkoruotsituksen aikana. On aika tunnustaa epäonnistuminen ja yrittää muita keinoja, esimerkiksi suoraa kielilain nimeämien viranomaisten kurssitusta.
5. Folktingetin kyselytutkimuksen "Vårt land, vårt språk" mukaan jo 90-luvulla korkeakoulutetut suhtautuivat kriittisimmin pakkoruotsiin.
Entä pakkomatematiikka, pakkouskonto kirkkoon kuuluville, pakkopesäpallo, pakkomusiikki? Mitä niistä pidät? Miksei niitä vastusteta vaan kaikki huomio kiinnittyy kieleen, joka on historiallisesti vahvasti kiinnittynyt Suomeen, vaikkakin lähinnä rannikolle.
1) Kaikissa maissa luetaan matematiikkaa, ruotsia pakolla vain kahdessa. Se nyt on typerin perustelu tässä keskustelussa.
2) Kaikkien ei ole pakko kuulua kirkkoon. Kuulumalla siihen annat ymmärtää, että haluat tietää enemmän omasta uskonnostasi ja kulttuurisi perinteistä. Muiden uskontojen tunteminen on myös osa yleissivistystä.
3) Pesäpalloa pelataan ehkä korkeintaan 10 tuntia vuodessa, se on poissa korkeintaan jostain toisesta liikuntamuodosta.
4) Yläasteella ainakin minulla oli mahdollisuus valita kuviksen ja musiikin välillä. Myöskään virkamiesmusiikkia ei tunneta, vaikka lukiossa sitä pari pakollista kurssia taitaa ollakin.
Miksiköhän näitä ei siis vastusteta? Voisi johtua siitä, että niitä pidetään yleisesti yleissivistävinä aineina, joille ei myöskään ole vaihtoehtoja tai uskonnon kohdalla sellainen on olemassakin. Ruotsin pakollisuudelle ei kuitenkaan ole vastaavia perusteluita, vaan kaikki kielet ovat yhtä yleissivistäviä.
Niin ja minä olen korkeakoulutettu, lähempänä 40 vuotta oleva nainen, joka pitää ruotsia helppona kielenä ja pärjäsi siinä hyvin koulussakin. Olen myös opiskellut neljää muuta kieltä. Koskaan en ole ruotsia tarvinnut, mutta muita kieliä kylläkin, ja olisin mieluummin opiskellut niitä ruotsin sijasta jo aikaisemmin. Persujakaan en ole koskaan äänestänyt, mutta pakkoruotsia olen vastustanut jo parikymmentä vuotta, niin kauan kun olen tajunnut sen älyttömyyden.
Esimerkiksi jos olisin voinut valita ranskan ruotsin asemesta, niin olisin todennäköisesti uskaltanut lähteä Ranskaan vaihtoon. Lukiopohjalta se olisi ollut kovin uskaliasta. Ruotsi ei minua ole koskaan kiinnostanut edes maana.
Ruotsi ei myöskään ollut peruskoulusuunnitelmissa pakollinen kieli, vaan RKP kiristi sen siihen. Edes silloin ei siis ollut kaivattuja perusteluita pakkoruotsille.
Metkaa, että mielestäsi on tarpeellista tuntea suomalaisen kulttuurin uskonnollinen perusta, muttei kielellistä historiaa. Sekä uskonto että kieli kun ovat juurtuneet kulttuurihistoriaamme yhtä lailla, selittävät sitä, mitä me olemme, riippumatta siitä, mihin uskomme tai mitä puhumme.
Arvelinkin, että tähän puututaan. Puhuin OMASTA kulttuuristani ja identiteetistäni, joihin uskonto vaikuttaa jollain tavalla, vaikken olekaan varsinaisesti uskovainen. Lisäksi uskontotunneilla opetetaan myös muita uskontoja, varsinkin yläkoulussa ja lukiossa, ja pidän myös sitä tärkeänä. Uskonnolle ei myöskään ole vaihtoehtoa, jos näitä asioita halutaan opettaa. Ja kuten sanoin, se ei ole edelleenkään kaikille pakollinen.
En ole koskaan ymmärtänyt, kuinka Suomen kielellinen historia perustelee pakkoruotsia. Suomessa käytettiin hallintokielenä pitkään latinaa, joka sitten muuttui ruotsiksi. Koko sen ajan myös saksa oli tärkeä kaupan kieli ja ranskaa käytettiin ainakin hoveissa. Lisäksi jokainen, joka on lukenut venäjää, huomaa, kuinka paljon sanoja on siitäkin Suomeen tullut. Oma sukuni on Karjalasta, joka päätyi osittain Venäjän vallan alle jo suuren Pohjan sodan jälkeen. Eli he elivat ruotsinkielisen hallinnon alla ehkä noin 150 vuotta 200 vuotta sitten...
Kielellisen historian mukaan meidän pitäisi siis lukea vähintäänkin latinaa, ruotsia, saksaa, ranskaa ja venäjää pakollisina. Ruotsi ei liity mitenkään minun identiteettiini, eikä erityisesti edes kulttuurihistoriaani, sillä se oli ulkoa tuotu hallintokieli, joka ei koskaan juurtunut lähellekään kotiseutuani. Venäjää jotkut sukulaiseni varmasti osasivat ja ortodokseina esimerkiksi monet heidän nimistään olivat venäläisiä. Näitä sitten muutettiin, jotta muut suomalaiset eivät haukkuisi heitä ryssiksi. Siinä meni sitä kulttuuria.
Historian takia kielen opettaminen on tosin todella typerää, historiaa opetetaan historian tunnilla, kieliä tulevaisuuden haasteisiin.
Pidän erittäin ylimielisenä sitä, että tällä syyllä perustellaan minulle täysin vieraan kielen pakko-opetus. Luterilainen ja ortodoksinen uskonto vaikuttavat elämässäni kuitenkin edelleen esimerkiksi ruokakulttuurin kautta, ruotsia en kuule käytännössä koskaan. Jollekin rannikolla kasvaneelle se voi olla "kulttuurikieli", savolaiselle se on ollut vuosisatoja turha rasite ja ongelmat oppia se este koulutuksen saamiselle. Ja näköjään se on sitä edelleen. Ainakin se vie yhden tärkeän kielen paikan opetusohjelmassa.
Lähetä kommentti