Köyhyys ei ole ihmisen oma valinta, yleensä, vaikka jotkut kotikutoiset sankarit ja eräät pikkukokoomuslaiset haluaisivatkin uskoa niin. Tyhmyyden kanssa alkaa olla jo siinä rajalla, vaikka mahdollisuus sivistykseen periytyykin.
Sen sijaan armottomuus ja julmuus kanssaihmisiä kohtaan ovat mitä varmimmin omia valintoja: miten päätetään suhtautua kanssaihmisiimme. Ovatko he esteitä vai lähimmäisiä, kilpailijoita vai kavereita, kulueriä tai resursseja, rasitteita vai ihan vain ihmisiä, omine vahvuuksineen ja heikkouksineen. Näitä valintoja tekevät erityisen paljon ne ihmiset, jotka korostavat ihmisyksilön omaa vastuuta oman kohtalonsa rakentamisessa. Yllättävän usein näillä liberalismin äänitorvilla on itsellään suhteellisen vaatimaton tausta. Eivätkä sitten tuon parempiin valintoihin pysty eivätkä mitään ole oppineet, paitsi heikosti peittelemään häpeänsä sitä kohtaan, etteivät ole osanneet tuon onnistuneempia valintoja tehdä kuin päätöksen ryhtyä sosiaalidarwinisteiksi.
Kysyisin sosiaalidarwinisteilta, mitä sitten pitäisi tehdä näille vääriä valintoja tehneille, eli oman terveytensä tai kohtalonsa tyhmillä valinnoilla tuhonneille tai väärää hevosta veikanneille? Jos kerran ollaan niin yrittäjähenkisiä, niin eikös elämäkin ole kuin yrittämistä, ja siinä voi erehtyä? Ei kai sitten mitään armoa, vain yksi mahdollisuus kaikille suodaan. Kuoppaanko heitetään ja sammutettua kalkkia päälle? Tuurillako tässä vaan seilataan, eikä yrittäminen loppujen lopuksi kannatakaan kun siinä voi käydä kylmät?
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kokoomus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kokoomus. Näytä kaikki tekstit
10.10.2013
Hyvinvointivaltio nöyryyttää norjalaisen tytön
Tatu, joka on antanut nimen ja kasvot luultavasti silkkaa naiiviuttaan joidenkin mielestä elämäntapaintiaaniudelle eli sille, kuinka on mahdollista saada tonni puhtaana käteen kuussa tarvitsematta tehdä mitään muuta kuin keskeytellä työllistämistoimenpiteitä, on herättänyt paheksunnan myrskyn aina Kokoomusta myöten, jossa nolostuminen vuoristoneuvoskavereiden kavalluksista on naamioitu huoleksi nuorison ohjausresurssien puutteesta. Toisaalta tuoreen Ylen uutisen mukaan toimeentulotukea alikäytetään, koska kansalaiset eivät osaa tai jaksa hakea, kun hakemuksen liitteiksi vaaditaan paljon tositteita, joista osa, kuten talokirjanote, maksaa eikä hakukuluja saa takaisin toimeentulotuessa. Toinen hakemista vaikeuttava tekijä on hakemisen kokeminen leimaavaksi: tositteiden vaatiminen viestii hakijalle, että tätä pidetään hänelle kuuluvien etujen väärinkäyttäjänä, ellei hän toisin todista. Eivätkä töykeät vahtimestarit auta asiaa yhtään; itse muistan keväältä 2011, jäätyäni viimeksi työttömäksi Pohjois-Haagan Hopeatien sosiaaliasemalta todellisen kerberoksen, joka oli hyvin tietoinen jumalasemastaan.
Hakeminen voi siis eri syistä olla vaikeaa. Tätä valaisee edesmenneen äitini toinen aviomies, norjalainen ratikkakuski, joka työttömäksi jäätyään tuskastui jouduttuaan kirjoittamaan päivärahahakemukseensa 28 kertaa sanan "tytön", hänellä kun ei suomen kielen kirjallinen osaaminen ollut ihan hakijalta vaadittavalla tasolla. Taisi tosin olla lukihäiriöinen norjakin, niin bokmål kuin nynorskikin jo päässyt unohtumaan 18 Suomessa asutussa vuodessa. Eikä toimeentulotuenkaan hakeminen aivan helppoa ollut, hän kun luuli hakevansa "toimeentukituloa".
Systeemin hyväksikäyttöä suurempi ongelma on siis kyykyttävä byrokratia. Onneksi sentään päivärahahakemukseen riittää kun osaa kirjoittaa "työtön" yhden kerran. Ei tarvitse enää osata olla 28 kertaa kuukaudessa työtön, vaan on ihan ok olla 27 päivää kuukaudesta vaikka tytön.
Tämän bloggauksen otsikkoa klikkaamalla voi lukea mainitun Ylen uutisen etuuksien alikäytöstä.
Hakeminen voi siis eri syistä olla vaikeaa. Tätä valaisee edesmenneen äitini toinen aviomies, norjalainen ratikkakuski, joka työttömäksi jäätyään tuskastui jouduttuaan kirjoittamaan päivärahahakemukseensa 28 kertaa sanan "tytön", hänellä kun ei suomen kielen kirjallinen osaaminen ollut ihan hakijalta vaadittavalla tasolla. Taisi tosin olla lukihäiriöinen norjakin, niin bokmål kuin nynorskikin jo päässyt unohtumaan 18 Suomessa asutussa vuodessa. Eikä toimeentulotuenkaan hakeminen aivan helppoa ollut, hän kun luuli hakevansa "toimeentukituloa".
Systeemin hyväksikäyttöä suurempi ongelma on siis kyykyttävä byrokratia. Onneksi sentään päivärahahakemukseen riittää kun osaa kirjoittaa "työtön" yhden kerran. Ei tarvitse enää osata olla 28 kertaa kuukaudessa työtön, vaan on ihan ok olla 27 päivää kuukaudesta vaikka tytön.
Tämän bloggauksen otsikkoa klikkaamalla voi lukea mainitun Ylen uutisen etuuksien alikäytöstä.
9.10.2013
Autoton kaupunki, utopiako vain?
Saksan Kölniin on perustettu 700 asukkaalle tarkoitettu koealue, jonne muuttava allekirjoittaa sopimuksen, jossa hän sitoutuu autottomuuteen. Tämän pitäisi kuulostaa hyvältä kaltaisestani julkista kaupunkitilaa puolustavasta aktivistista, jolla ei ole ajokorttia ja jonka perheellä ei koskaan ole ollut autoa ja jonka mielestä kaikki voitava pitäisi tehdä paitsi kaupunkitilan saamiseksi kaupunkilaisten käyttöön ja myös kaikki voitava pitäisi tehdä asuntojen hintojen alenemiseksi. Yksi tehokas keino tähän tunnetusti voisi olla se, että Helsingissä myös kantakaupungin uusien asuinalueiden naurettavan väljistä parkkipaikkanormeista joustettaisiin, sillä tämä toimisi myös ohjauskeinona: ei kenenkään, joka luulee tai tietää tarvitsevansa autoa, ole pakko muuttaa esimerkiksi Jätkäsaareen, joka on yhdellä kapealla kannaksella Vironniemessä kiinni oleva niemi.
Mutta, mutta. Tiedän monen kaverini kertomuksesta, että arjen järjestäminen sellaisessakin perheessä, jossa molempien työpaikat ovat Helsingissä tai ylipäätään samassa kaupungissa, voi olla toisinaan haasteellista. Kyllähän aikuinen nyt tietysti sukkuloi työnsä perässä aika luovastikin; tänään juttelin aamubussissa tuntemani naisen kanssa, joka on laskenut suoriutuvansa kotoaan Porvoon keskustasta Eiraan bussi-bussi-ratikka -yhdistelmällä juuri ja juuri tunnissa. Kuvio muuttuu kuitenkin usein heti silloin kun saadaan lapsi, tai tarkemmin siinä vaiheessa kun lapsi pitää laittaa päivähoitoon.
Asuessani Oslossa, poikani kaksi ensimmäistä päivähoitopaikkaa olivat miltei tunnin matkan päässä kotoani, kuitenkin naapurikaupunginosan alueella, joten Oslon päivähoitotoimi voi virallisesti säilyttää kasvonsa ja väittää päivähoitopaikan järjestyneen lakisääteisen välimatkan päästä, vaikka Oslon peruspalvelut tuottavat semi-itsehallinnolliset kaupunginosat ovatkin salmiakkivinoneliön muotoisia, jolloin naapurikaupunginosan etäisimpään kulmaan voi olla lähemmäs kaksikymmentäkin kilometriä. Tällöin päivähoitomatkojen kuskaaminen on puolipäivätyötä, jolloin tullaan niin lähelle rajahyötyteorian käytännön todistamista, että on siinä ja siinä, kannattaako molempien vanhempien käydä töissä.
Löysin itsestäni salakokoomuslaisen, huomatessani puolustelevani niitä aikuisia, jotka tämä Kölnin sopimus asettaisi kohtuuttomaan tilanteeseen. Jos esimerkiksi vain toisellakin vanhemmista vaihtuu työpaikka tai lähipäivähoitopaikka suljetaan vaikka väliaikaisestikin homevaurioiden vuoksi, tällöin edessä olisi pakkomuutto irti omasta kotoa. Lapsi riistettäisiin irti omalta hiekkalaatikolta vain siksi, että autottomuuteen kannustavat porkkanat eivät ole riittäneet vaan on pitänyt ottaa käyttöön keppi.
Kun suositussa Lisää kaupunkia Helsinkiin -facebook-ryhmässä erään keskustelijan todenneen "Eli ruvetaan maksattamaan oman elämän valintoja muilla?", huomasin minussa heräävän vastaväitteen. Eihän siinä, että päiväkoti suljetaan tai työpaikka vaihtuu, ole aina suinkaan kyse omasta valinnasta. Sitäpaitsi yhteiskunnassamme vallitsee konsensus siitä, että sekä työssäkäyntiä että lisääntymistä pidetään tukemisen arvoisina päämäärinä.
Kölnin kokeilusta voi lukea lisää klikkaamalla bloggaukseni otsikkoa.
J.K. Onneksi kaikki vaikuttikin vain mätäkuun jutulta. Rakas Facebook-ryhmäni ja minä sen mukana olimme tehneet pikaisia johtopäätöksiä. Eivät sentään asukkaat sitoudu autottomuuteen, vaan siihen, etteivät tuo autoja alueelle vaan sen sijaan he saavat maksaa erikseen parkkipaikasta pysäköintihallissa. Näin autoilusta maksavat vain autoilijat. Hyvä näin. Tästä mallia otettavaksi meille Suomeenkin uusien alueiden suunnitteluun!
Mutta, mutta. Tiedän monen kaverini kertomuksesta, että arjen järjestäminen sellaisessakin perheessä, jossa molempien työpaikat ovat Helsingissä tai ylipäätään samassa kaupungissa, voi olla toisinaan haasteellista. Kyllähän aikuinen nyt tietysti sukkuloi työnsä perässä aika luovastikin; tänään juttelin aamubussissa tuntemani naisen kanssa, joka on laskenut suoriutuvansa kotoaan Porvoon keskustasta Eiraan bussi-bussi-ratikka -yhdistelmällä juuri ja juuri tunnissa. Kuvio muuttuu kuitenkin usein heti silloin kun saadaan lapsi, tai tarkemmin siinä vaiheessa kun lapsi pitää laittaa päivähoitoon.
Asuessani Oslossa, poikani kaksi ensimmäistä päivähoitopaikkaa olivat miltei tunnin matkan päässä kotoani, kuitenkin naapurikaupunginosan alueella, joten Oslon päivähoitotoimi voi virallisesti säilyttää kasvonsa ja väittää päivähoitopaikan järjestyneen lakisääteisen välimatkan päästä, vaikka Oslon peruspalvelut tuottavat semi-itsehallinnolliset kaupunginosat ovatkin salmiakkivinoneliön muotoisia, jolloin naapurikaupunginosan etäisimpään kulmaan voi olla lähemmäs kaksikymmentäkin kilometriä. Tällöin päivähoitomatkojen kuskaaminen on puolipäivätyötä, jolloin tullaan niin lähelle rajahyötyteorian käytännön todistamista, että on siinä ja siinä, kannattaako molempien vanhempien käydä töissä.
Löysin itsestäni salakokoomuslaisen, huomatessani puolustelevani niitä aikuisia, jotka tämä Kölnin sopimus asettaisi kohtuuttomaan tilanteeseen. Jos esimerkiksi vain toisellakin vanhemmista vaihtuu työpaikka tai lähipäivähoitopaikka suljetaan vaikka väliaikaisestikin homevaurioiden vuoksi, tällöin edessä olisi pakkomuutto irti omasta kotoa. Lapsi riistettäisiin irti omalta hiekkalaatikolta vain siksi, että autottomuuteen kannustavat porkkanat eivät ole riittäneet vaan on pitänyt ottaa käyttöön keppi.
Kun suositussa Lisää kaupunkia Helsinkiin -facebook-ryhmässä erään keskustelijan todenneen "Eli ruvetaan maksattamaan oman elämän valintoja muilla?", huomasin minussa heräävän vastaväitteen. Eihän siinä, että päiväkoti suljetaan tai työpaikka vaihtuu, ole aina suinkaan kyse omasta valinnasta. Sitäpaitsi yhteiskunnassamme vallitsee konsensus siitä, että sekä työssäkäyntiä että lisääntymistä pidetään tukemisen arvoisina päämäärinä.
Kölnin kokeilusta voi lukea lisää klikkaamalla bloggaukseni otsikkoa.
J.K. Onneksi kaikki vaikuttikin vain mätäkuun jutulta. Rakas Facebook-ryhmäni ja minä sen mukana olimme tehneet pikaisia johtopäätöksiä. Eivät sentään asukkaat sitoudu autottomuuteen, vaan siihen, etteivät tuo autoja alueelle vaan sen sijaan he saavat maksaa erikseen parkkipaikasta pysäköintihallissa. Näin autoilusta maksavat vain autoilijat. Hyvä näin. Tästä mallia otettavaksi meille Suomeenkin uusien alueiden suunnitteluun!
23.9.2013
Helsingin ruuhkat ovat kaikkien asia
Työmatkasukkuloin päivittäin Porvoosta Sörnäisiin Porvoon moottoritietä kulkevalla bussilla. Olen kuukaudessa kehittänyt logistiikan huippuunsa: ensimmäisenä aamuna kuljetin fillarin mukanani bussissa, ja jäin pois Vallilan ammattikoulun pysäkillä. Viikon poljettuani idyllisen puu-Vallilan läpi aamuin iltapäivin, ymmärsin, että joku tässä mättää. Sturenkatu. Ruuhka-aikana liikenne mataa Sturenkatua tuskin kävelyvauhtia.
Keksin kokeilla seuraavana maanantaina jäädä pois kyydistä Kumpulan kampuksen pysäkiltä. Siitä kävelen vartissa tai polkaisen viidessä minuutissa loppumatkan. Olen perillä ennen kuin olisin jäänyt pois Vallilan amiksen pysäkiltä.
Junayhteyttä odotellessa, moottoritiebussi toimii aika hyvin. Nopeimmillaan matka Porvoon bussiasemalta Kumpulan kampukselle joutuu 33 minuutissa, hitaimmillaan 42. Ainoa kriittinen kohta matkalla on silloin kun Porvoon moottoritieltä käännytään Lahden moottoritielle, joka ei oikein vedä kun yhtäkkiä kahdesta moottoritiestä onkin tullut yksi. No, onneksi tätä kestää vain 1,6 km ennen kuin Suomen liikennöidyin väylä eli Kehä ykkönen imaisee osan liikennevirrasta. Loppumatka tuleekin heittämällä.
Vielä ollessani helsinkiläinen, vastustin kaikkia uusia liikenneväyliä. Nyt en enää tiedä. Esimerkiksi Itä-Pasila, jossa on hyvin paljon työpaikkoja, on porvoolaiselle motissa: pitää suostua köröttelemään Sturenkatua edes ensimmäiselle, Hattulantien pysäkille ja sitten vaihtaa vielä seiskan ratikkaan. Ellei sitten satu olemaan isää, jonka siirtolamökillä voi yösäilyttää fillaria. Kumpulanlaakson läpi suhauttaa Pasilaan hetkessä.
Tässähän olisi jo joukkoliikennekadun alkuaihio valmiina.
Vastustin Kumpulanlaakson halkaisevaa katua vielä ollessani helsinkiläinen, mutta jos entisen tavarajunan paikalle olisikin tullut kaivattu joukkoliikennekatu, ainakin Pasilan suuntaan pääsisi paljon jouhevammin. Ja varmaan Pasilassa on porvoolaisia töissä melkein yhtä paljon kuin Porvoossa, sitäpaitsi joukkoliikennekatu jatkuisi luontevasti Nordenskiöldinkatua Töölön ja Meilahden suuntaan. En ole niinkään varma, että bussit Kumpulanlaakson rauhaa pilaisivat sen pahemmin kuin tavarajunat ennen. Ja niitä tuli aika tiheään.
Vanha tavarajunaradan paikka näkyy kuvassa vasemmalla ylhäällä, pyörätien vasemmalla puolella.
Siitä en ole varma, mitä etenkin autopuolue Kokoomuksen hellimä keskustatunneli tekisi työmatkaruuhkille. Autoilijoiden pääsyä Helsingin keskustaan ei tarvitse helpottaa, mutta joukkoliikenteen pitää. En ole enää niin varma, vastustaisinko Keskustatunneliakaan, mikäli sille löytyisi maksaja. Helsingille se on liian kallis.
Työmatkaruuhkassa istuminen on hukkaan heitettyä aikaa tuloksen tekemisestä. Ok, toki bussissa voi lukea tai vaikka valmistella jotakin muistiota jos on tarpeeksi pieni kannettava tietokone. Mutta on se aika pois myös itsensä hoitamiselta, kuten harrastuksista ja perheeltä (katso otsikkoa klikkaamalla Talouselämän uutinen 22.5.2011, jonka mukaan pitkä työmatka on riski jopa avioliitolle).
Helsingin tulisi kantaa vastuunsa ja osallistua sellaisten liikennehankkeiden kustannuksiin, jotka sujuvoittavat Helsingin ja kehyskuntien välistä työmatkaliikennettä. Se on nimittäin helsinkiläistenkin etu, työmatkaliikenne. Ilman sitä kaikki haluaisivat asua täällä kun nyt monille riittää 8 tuntia 5 päivänä viikossa. On kummallista, että kun Keskustapuolue haluaa pitää koko maan asuttuna, niin yleensä pääkaupunkiseudun liikennehankkeille ei ole löytynyt rahaa, vaikka niissäkin on kyse siitä, ettei kaikkia tarvitse tunkea asumaan tänne niemelle. Jos ei työpaikkoja saada luotua kehyskuntiin, niin sitten työmatkustaminen pitää tehdä mahdollisimman sujuvaksi.
Hämeentien kotiinpaluuruuhkaa Hämeentieltä katsottuna, just ennen ruuhkan jakautumista kahtia: Hämeentielle ja Kustaa Vaasan tielle.
Hämeentien kotiinpaluuruuhkaa Kustaa Vaasan tien risteyksestä katsottuna.
Keksin kokeilla seuraavana maanantaina jäädä pois kyydistä Kumpulan kampuksen pysäkiltä. Siitä kävelen vartissa tai polkaisen viidessä minuutissa loppumatkan. Olen perillä ennen kuin olisin jäänyt pois Vallilan amiksen pysäkiltä.
Junayhteyttä odotellessa, moottoritiebussi toimii aika hyvin. Nopeimmillaan matka Porvoon bussiasemalta Kumpulan kampukselle joutuu 33 minuutissa, hitaimmillaan 42. Ainoa kriittinen kohta matkalla on silloin kun Porvoon moottoritieltä käännytään Lahden moottoritielle, joka ei oikein vedä kun yhtäkkiä kahdesta moottoritiestä onkin tullut yksi. No, onneksi tätä kestää vain 1,6 km ennen kuin Suomen liikennöidyin väylä eli Kehä ykkönen imaisee osan liikennevirrasta. Loppumatka tuleekin heittämällä.
Vielä ollessani helsinkiläinen, vastustin kaikkia uusia liikenneväyliä. Nyt en enää tiedä. Esimerkiksi Itä-Pasila, jossa on hyvin paljon työpaikkoja, on porvoolaiselle motissa: pitää suostua köröttelemään Sturenkatua edes ensimmäiselle, Hattulantien pysäkille ja sitten vaihtaa vielä seiskan ratikkaan. Ellei sitten satu olemaan isää, jonka siirtolamökillä voi yösäilyttää fillaria. Kumpulanlaakson läpi suhauttaa Pasilaan hetkessä.
Tässähän olisi jo joukkoliikennekadun alkuaihio valmiina.
Vastustin Kumpulanlaakson halkaisevaa katua vielä ollessani helsinkiläinen, mutta jos entisen tavarajunan paikalle olisikin tullut kaivattu joukkoliikennekatu, ainakin Pasilan suuntaan pääsisi paljon jouhevammin. Ja varmaan Pasilassa on porvoolaisia töissä melkein yhtä paljon kuin Porvoossa, sitäpaitsi joukkoliikennekatu jatkuisi luontevasti Nordenskiöldinkatua Töölön ja Meilahden suuntaan. En ole niinkään varma, että bussit Kumpulanlaakson rauhaa pilaisivat sen pahemmin kuin tavarajunat ennen. Ja niitä tuli aika tiheään.
Vanha tavarajunaradan paikka näkyy kuvassa vasemmalla ylhäällä, pyörätien vasemmalla puolella.
Siitä en ole varma, mitä etenkin autopuolue Kokoomuksen hellimä keskustatunneli tekisi työmatkaruuhkille. Autoilijoiden pääsyä Helsingin keskustaan ei tarvitse helpottaa, mutta joukkoliikenteen pitää. En ole enää niin varma, vastustaisinko Keskustatunneliakaan, mikäli sille löytyisi maksaja. Helsingille se on liian kallis.
Työmatkaruuhkassa istuminen on hukkaan heitettyä aikaa tuloksen tekemisestä. Ok, toki bussissa voi lukea tai vaikka valmistella jotakin muistiota jos on tarpeeksi pieni kannettava tietokone. Mutta on se aika pois myös itsensä hoitamiselta, kuten harrastuksista ja perheeltä (katso otsikkoa klikkaamalla Talouselämän uutinen 22.5.2011, jonka mukaan pitkä työmatka on riski jopa avioliitolle).
Helsingin tulisi kantaa vastuunsa ja osallistua sellaisten liikennehankkeiden kustannuksiin, jotka sujuvoittavat Helsingin ja kehyskuntien välistä työmatkaliikennettä. Se on nimittäin helsinkiläistenkin etu, työmatkaliikenne. Ilman sitä kaikki haluaisivat asua täällä kun nyt monille riittää 8 tuntia 5 päivänä viikossa. On kummallista, että kun Keskustapuolue haluaa pitää koko maan asuttuna, niin yleensä pääkaupunkiseudun liikennehankkeille ei ole löytynyt rahaa, vaikka niissäkin on kyse siitä, ettei kaikkia tarvitse tunkea asumaan tänne niemelle. Jos ei työpaikkoja saada luotua kehyskuntiin, niin sitten työmatkustaminen pitää tehdä mahdollisimman sujuvaksi.
Hämeentien kotiinpaluuruuhkaa Hämeentieltä katsottuna, just ennen ruuhkan jakautumista kahtia: Hämeentielle ja Kustaa Vaasan tielle.
Hämeentien kotiinpaluuruuhkaa Kustaa Vaasan tien risteyksestä katsottuna.
19.9.2013
Jos Eduskunta puolitettaisiin...
... niin silloin toki kansanedustuslaitoksen edustavuus kärsisi. Siis maantieteellinen, ikäryhmittäinen ja ties mikä kattavuus. Tämä tapahtuisi, jos olisi uskominen populisteja, jotka ovat sitä mieltä, että omaa palkkaa vain nostavat, ja vieläpä omaa palkkaansa. Mutta eivät Eduskunnan karsimisen seuraukset tähän pysähtyisi.
Eduskunnan kutistaminen johtaisi myös jo nyt maakunnissa vallitsevan yksipuoluejärjestelmän maantieteelliseen levittäytymiseen. Kiitos vaalipiirien, mitä pienemmäksi Eduskuntaa karsittaisiin, sitä suurempi siellä olisi Keskustan osuus. Ei tarvitse kuin katsoa Suomen poliittisesti väritettyä kuntakarttaa. Tämä samalla varmistaisi sen, että Suomen kuntakarttaa ei ainakaan tultaisi karsimaan, sillä sehän on vähän kuin että sahaisivat omaa oksaansa.
Eivätpä ole populistit tainneet tulla ajatelleeksi, ja pahaa pelkään, että tämä on monille ihan sama, myös niille, joissa kyseinen puolue ei herättäisi päällimmäisenä kovin lämpimiä mielleyhtymiä, riippumatta siitä, onko se hallituksessa vai ei, ja riippumatta siitä, tiedetäänko, mikä puolue on hallituksessa tai onko "oma" puolue hallituksessa, riippumatta siitä, onko sellaista vai ei ja että tiedetäänkö edes sitä, onko sellaista olemassa vai eikö ole olemassa. Kyllä demokratia on ihmeellistä!
Kiitos Joonas Lyytiselle ideasta!
P.S: Jottei jäisi mutuiluksi, laskin, miten puolitus vaikuttaisi Keskustan edustajamääriin. Eduskunnan puolittuessa myös vaalipiirikohtaiset kansanedustajamäärät menisivät uusiksi, ja kun tarkastellaan vaalipiireittäin suhteellisen vaalitavan mukaisessa läpimenojärjestyksessä, niin kun nyt 200 edustajasta 35 on keskustalaisia (eli 17,5%), niin uudessa eduskunnassa sadasta olisi 19 keskustalaisia (eli 19). Eli kyllä se keskustalaisten osuus kasvoi, mutta sentään keskustan yleensä parempi menestys pienemmissä vaalipiireissä tasoitti tätä vaikutusta.
Miten sitten muiden puolueiden kävisi? Alla tarkastelen puolueiden paikkamääriä nyt ja 100 kansanedustajan mallissa. Tarkastelussani olen yhdistänyt Ahvenanmaan edustajan RKP:hen. Ensin nykyinen edustajamäärä ja sitten edustajamäärä 100 edustajan mallissa, suluissa prosentuaaliset osuudet edustajapaikoista.
Kokoomus 44 - 22 (22 - 22)
SDP 42 - 21 (21 - 21)
PS 39 - 23 (19,5 - 23)
Kepu 35 - 19 (17,5 - 19)
Vas 14 - 6 (7 - 6)
Vihr 10 - 4 (5 - 4)
RKP 10 - 5 (5 - 5)
KD 6 - 0 (3 - 0)
Kaikkein suurimpia voittajia olisivatkin kuitenkin yllätys yllätys, eivät Keskusta, vaan Perussuomalaiset. Ehkä joku heistä on osannut laskea tämän. Veikkaankin näppituntumalta, että heidän kannattajansa ovat myös innokkaimpina karsimassa edustajien määrää, johtuu sitten edellisestä kalkyylistä tai sitten siitä, että kansanedustajat nähdään herroina, ja niitähän pitää vastustaa, omiakin. Kristilliset sen sijaan putoisivat tyystin puoluekartalta.
Eduskunnan kutistaminen johtaisi myös jo nyt maakunnissa vallitsevan yksipuoluejärjestelmän maantieteelliseen levittäytymiseen. Kiitos vaalipiirien, mitä pienemmäksi Eduskuntaa karsittaisiin, sitä suurempi siellä olisi Keskustan osuus. Ei tarvitse kuin katsoa Suomen poliittisesti väritettyä kuntakarttaa. Tämä samalla varmistaisi sen, että Suomen kuntakarttaa ei ainakaan tultaisi karsimaan, sillä sehän on vähän kuin että sahaisivat omaa oksaansa.
Eivätpä ole populistit tainneet tulla ajatelleeksi, ja pahaa pelkään, että tämä on monille ihan sama, myös niille, joissa kyseinen puolue ei herättäisi päällimmäisenä kovin lämpimiä mielleyhtymiä, riippumatta siitä, onko se hallituksessa vai ei, ja riippumatta siitä, tiedetäänko, mikä puolue on hallituksessa tai onko "oma" puolue hallituksessa, riippumatta siitä, onko sellaista vai ei ja että tiedetäänkö edes sitä, onko sellaista olemassa vai eikö ole olemassa. Kyllä demokratia on ihmeellistä!
Kiitos Joonas Lyytiselle ideasta!
P.S: Jottei jäisi mutuiluksi, laskin, miten puolitus vaikuttaisi Keskustan edustajamääriin. Eduskunnan puolittuessa myös vaalipiirikohtaiset kansanedustajamäärät menisivät uusiksi, ja kun tarkastellaan vaalipiireittäin suhteellisen vaalitavan mukaisessa läpimenojärjestyksessä, niin kun nyt 200 edustajasta 35 on keskustalaisia (eli 17,5%), niin uudessa eduskunnassa sadasta olisi 19 keskustalaisia (eli 19). Eli kyllä se keskustalaisten osuus kasvoi, mutta sentään keskustan yleensä parempi menestys pienemmissä vaalipiireissä tasoitti tätä vaikutusta.
Miten sitten muiden puolueiden kävisi? Alla tarkastelen puolueiden paikkamääriä nyt ja 100 kansanedustajan mallissa. Tarkastelussani olen yhdistänyt Ahvenanmaan edustajan RKP:hen. Ensin nykyinen edustajamäärä ja sitten edustajamäärä 100 edustajan mallissa, suluissa prosentuaaliset osuudet edustajapaikoista.
Kokoomus 44 - 22 (22 - 22)
SDP 42 - 21 (21 - 21)
PS 39 - 23 (19,5 - 23)
Kepu 35 - 19 (17,5 - 19)
Vas 14 - 6 (7 - 6)
Vihr 10 - 4 (5 - 4)
RKP 10 - 5 (5 - 5)
KD 6 - 0 (3 - 0)
Kaikkein suurimpia voittajia olisivatkin kuitenkin yllätys yllätys, eivät Keskusta, vaan Perussuomalaiset. Ehkä joku heistä on osannut laskea tämän. Veikkaankin näppituntumalta, että heidän kannattajansa ovat myös innokkaimpina karsimassa edustajien määrää, johtuu sitten edellisestä kalkyylistä tai sitten siitä, että kansanedustajat nähdään herroina, ja niitähän pitää vastustaa, omiakin. Kristilliset sen sijaan putoisivat tyystin puoluekartalta.
18.9.2013
Mitä Kokoomusnuorista oikein voi tulla?
Taas yhden, tuoreeseen KNL:n keulakuva Susanna Koskeen henkilöityneen kokoomusnuorten mehukkaan ei paljastuksen vaan paljastumisen jälkeen, on syytä tutkia sitä, millaiseksi sitä ihminen voi tulla isona jos on nuorena kokoomusnuori. Belgiassa Kokoomusnuorena olemiseen ei edes tarvitse olla nuori, kun täällä taas nuoruus riittää ansioksi, usein ainoaksi.
Koska Kokoomusnuoren inhimillinen kehitys on vasta nupuillaan, tällä on vielä toivoa. Kokoomusnuoresta saattaa tulla isona, kun lupaava tulevaisuus on takanapäin
a) huonohampainen osastonsihteeri
b) halla-aholaiskäännynnäinen
c) entinen tuleva huippuosaaja
d) katkera entinen tuleva huippuosaaja
e) zyskowiczläis-bogomolottaja
f) vihreä
g) demari
h) vastuullinen päättäjä á la Jyrki Katainen.
Ei tarvitse siis olla kovin huolissaan siitä, että tämä maa jäisi nykyisten kokoomusnuorten haltuun. Kun eivät he varttuessaan enää ole kokoomusnuoria. Edellä on tullut todistettua, että siitä voi parantua, ja moninaiset ovat parantuneiden tarinat.
Koska Kokoomusnuoren inhimillinen kehitys on vasta nupuillaan, tällä on vielä toivoa. Kokoomusnuoresta saattaa tulla isona, kun lupaava tulevaisuus on takanapäin
a) huonohampainen osastonsihteeri
b) halla-aholaiskäännynnäinen
c) entinen tuleva huippuosaaja
d) katkera entinen tuleva huippuosaaja
e) zyskowiczläis-bogomolottaja
f) vihreä
g) demari
h) vastuullinen päättäjä á la Jyrki Katainen.
Ei tarvitse siis olla kovin huolissaan siitä, että tämä maa jäisi nykyisten kokoomusnuorten haltuun. Kun eivät he varttuessaan enää ole kokoomusnuoria. Edellä on tullut todistettua, että siitä voi parantua, ja moninaiset ovat parantuneiden tarinat.
10.9.2013
Keskustelu porvarin kanssa subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta
Nyt kun niin sanotut pakolliset ja varmaankin jo 25 vuotta lykätut rakenneuudistukset taitavat raivata tieltään mahdollisuuksien tasa-arvon ajatukseen perustuvan universaalin hyvinvointivaltion viimeisimmänkin reliikin eli nk. subjektiivisen päivähoito-oikeuden, kai minunkin on kaivettava kirves nurkasta ja osallistuttava keskusteluun. Tein sen ns. sosiaalisessa mediassa, eli Facebookissa. Alla edustava ote keskustelusta, jonka julkaisen tässä siksi, että se valaisee kahta varsin vastakkaista näkemystä siitä, miksi subjektiivinen päivähoito-oikeus on olemassa ja miksi se on hyvä olemassa. Lisäksi keskustelu valaisee sitä, millaisia tehtäviä päivähoidolta oletetaan.
Porvari: Vihervasemmistolaiset eivät edes ymmärrä mikä lasten päivähoidon päätarkoitus. Heidän mielestään se on se, että myös työttömät, päihdeongelmaiset ym. kotona oleskelevat voivat viedä lapsensa päiväksi toisten hoidettavaksi, ilmaiseksi tietenkin. Subjektiivinen päiväivähoito-oikeus tuntuu olevan heille itsestäänselvä ihmisoikeus. Sillä ei ole mitään merkitystä, onko kunnalla/kaupungilla varaa päivähoidon järjestämiseen (= otetaan vaikka velkaa) tai haittaako päivähoitopaikkojen puute todella sitä tarvitsevien työssäkäyvien arkea. Alkuperäiseen, laatulehti seuran julkaisemaan tukimukseen palatakseni: voi olla, että kokoomuksen kannattajat lintsaavat enemmän töistä kuin esim. vihreiden kannattajat. Tälle tosin löytyy luonnollisen selitys - kokoomuksen kannattajista paljon suurempi osa käy töissä!
Minä: Onko se sitten, Porvari, sinun mielestäsi hyvä asia, että näiden mainitsemiesi moniongelmakimppujen lapset jäävät kotiin näiden moniongelmakimppujen armoille eivätkä pääse pelastautumaan edes hetkeksi "kunnon ihmisten" ilmoille? Onko parempi tuomita heidät vanhempiensa taustan perusteella kadotukseen ja kierrättää heidän vanhempiensa ongelmat lapsilleen, jolloin tulevat sukupolvet kärsivät ja yhteiskunta maksaa?
Minä: Toim. huom: siksi kai minusta tulikin vesimeloni, eli näytin päälle päin ensikatsomalta "kunnon ihmiseltä" mutta osoittaudunkin punikiksi sisältä, koska olen erovanhempien lapsi, ja asuin 6-vuotiaasta monisairaan äidin kanssa, joka joutui olemaan osittain yhteiskunnan elätti, koska tämän vanhemmat eivät ymmärtäneet kouluttaa tätä ja tämä joutui sydänvikaisena rikkomaan itsensä itselleen soveltumattoman raskaissa töissä. Koska jomman kumman on nyt poistuttava tästä keskustelusta ennen kuin teen murhia, suljen täten tietokoneen.
P.S. Enkä ollut päivähoidossa, vaan kotona sairaan äitini kanssa, kunnes vanhempani erosivat, jolloin hän joutui menemään töihin. Siinä vaiheessa olin 6-vuotias, enkä silloinkaan mennyt päivähoitoon, vaan olin kotona kissan kanssa ja luin Aku Ankkaa. Enpä vienyt kenenkään sellaisen itseäni vähemmälle äidistäeriytymiskehityksessä edistyneen lapsen paikkaa, joka ei vielä osannut olla yksin kotona. Äitini siivosi, ja sopinee olettaa - ainakin toivoa - että vapautin jonkun toisen vanhemman tekemään yhteiskunnallisessa työnjaossa jotain vielä "tuottavampaa" ja "tähdellisempää".
J.K. Mainittu keskustelu sai vielä lyhyen jatkon. Kun tämä "Touho" tarkensi, että päivähoidon päätarkoitus on se, että "että pienten lasten vanhemmat voivat käydä töissä ja Suomen talouden rattaat pyörii.". Näin sanoessaan hän pitää päiväkoteja lasten säilyttämöinä, kuten eräs ystäväni sitten totesi:
"Kyllä vankiloidenkin alkuperäinen tarkoitus oli lukita rikolliset luolaan, mutta nykyään niissä sopeutetaan asiakkaat takaisin yhteiskuntaan mahdollisimman hyvin. Jos päivähoidon tarkoitus on vain säilyttää lapsia niin miksi lastentarhan opettajat on niin korkeasti koulutettuja? Eikö ne vois kouluttaa amiskassa ja tiputtaa palkat puoleen?"
Aamen.
Porvari: Vihervasemmistolaiset eivät edes ymmärrä mikä lasten päivähoidon päätarkoitus. Heidän mielestään se on se, että myös työttömät, päihdeongelmaiset ym. kotona oleskelevat voivat viedä lapsensa päiväksi toisten hoidettavaksi, ilmaiseksi tietenkin. Subjektiivinen päiväivähoito-oikeus tuntuu olevan heille itsestäänselvä ihmisoikeus. Sillä ei ole mitään merkitystä, onko kunnalla/kaupungilla varaa päivähoidon järjestämiseen (= otetaan vaikka velkaa) tai haittaako päivähoitopaikkojen puute todella sitä tarvitsevien työssäkäyvien arkea. Alkuperäiseen, laatulehti seuran julkaisemaan tukimukseen palatakseni: voi olla, että kokoomuksen kannattajat lintsaavat enemmän töistä kuin esim. vihreiden kannattajat. Tälle tosin löytyy luonnollisen selitys - kokoomuksen kannattajista paljon suurempi osa käy töissä!
Minä: Onko se sitten, Porvari, sinun mielestäsi hyvä asia, että näiden mainitsemiesi moniongelmakimppujen lapset jäävät kotiin näiden moniongelmakimppujen armoille eivätkä pääse pelastautumaan edes hetkeksi "kunnon ihmisten" ilmoille? Onko parempi tuomita heidät vanhempiensa taustan perusteella kadotukseen ja kierrättää heidän vanhempiensa ongelmat lapsilleen, jolloin tulevat sukupolvet kärsivät ja yhteiskunta maksaa?
Minä: Toim. huom: siksi kai minusta tulikin vesimeloni, eli näytin päälle päin ensikatsomalta "kunnon ihmiseltä" mutta osoittaudunkin punikiksi sisältä, koska olen erovanhempien lapsi, ja asuin 6-vuotiaasta monisairaan äidin kanssa, joka joutui olemaan osittain yhteiskunnan elätti, koska tämän vanhemmat eivät ymmärtäneet kouluttaa tätä ja tämä joutui sydänvikaisena rikkomaan itsensä itselleen soveltumattoman raskaissa töissä. Koska jomman kumman on nyt poistuttava tästä keskustelusta ennen kuin teen murhia, suljen täten tietokoneen.
P.S. Enkä ollut päivähoidossa, vaan kotona sairaan äitini kanssa, kunnes vanhempani erosivat, jolloin hän joutui menemään töihin. Siinä vaiheessa olin 6-vuotias, enkä silloinkaan mennyt päivähoitoon, vaan olin kotona kissan kanssa ja luin Aku Ankkaa. Enpä vienyt kenenkään sellaisen itseäni vähemmälle äidistäeriytymiskehityksessä edistyneen lapsen paikkaa, joka ei vielä osannut olla yksin kotona. Äitini siivosi, ja sopinee olettaa - ainakin toivoa - että vapautin jonkun toisen vanhemman tekemään yhteiskunnallisessa työnjaossa jotain vielä "tuottavampaa" ja "tähdellisempää".
J.K. Mainittu keskustelu sai vielä lyhyen jatkon. Kun tämä "Touho" tarkensi, että päivähoidon päätarkoitus on se, että "että pienten lasten vanhemmat voivat käydä töissä ja Suomen talouden rattaat pyörii.". Näin sanoessaan hän pitää päiväkoteja lasten säilyttämöinä, kuten eräs ystäväni sitten totesi:
"Kyllä vankiloidenkin alkuperäinen tarkoitus oli lukita rikolliset luolaan, mutta nykyään niissä sopeutetaan asiakkaat takaisin yhteiskuntaan mahdollisimman hyvin. Jos päivähoidon tarkoitus on vain säilyttää lapsia niin miksi lastentarhan opettajat on niin korkeasti koulutettuja? Eikö ne vois kouluttaa amiskassa ja tiputtaa palkat puoleen?"
Aamen.
27.8.2013
Oman onnettomuutensa seppä
Kokoomuslais-sarasvuolainen traditio lähtee siitä, että ihmisen kyvystä ryhdistäytyä johtaa velvoite ryhdistäytymiseen. Ylös, ulos ja lenkille, turha voivottelu pois!
Jos kuitenkaan ihminen ei ole saanut mitään syytä uskoa siihen, että oma tsemppaaminen kannattaa ja että maasta se pienikin ponnistaa, vaikka sitten risoilla kengillä, päänsä betoniseinään ja lasikattoon lyöden, hänen on hyvin vaikea uskoa siihen, että hän voisi olla oman onnensa seppä. Jos edes ensin tietäisi, mitä se onni on.
Otetaan esimerkkejä. Kun työttömällä ei ole samanlaista terveydenhuollon ohituskaistaa eli työterveyshuoltoa kuin toisilla, ja kun työttömyys pitkittyy, ei se välttämättä riitä, että työtöntä käsketään syömään naparnaatei ja liikkumaan sulavasti, jos selkä, pää ja hepnaati on jo mennyt. On myöskin turha käskyttää lähettämään sitä 5001. työhakemusta jos ne viisituhattakaan eivät ole johtaneet mihinkään. On myöskään turha ihmetellä sitä, miksi työtön ei työllisty, kun hän ei voi kouluttaa itseään eikä ottaa vastaan satunnaisiakaan töitä kun korvaukset heti menevät.
On ihan varmaa, että useimpien pitäisi liikkua enemmän, eikä alkoholin ja tupakan käytön vähentämisestäkään olisi mitään haittaa. Tämä on paitsi kansanterveydellinen ja -taloudellinen ongelma, myös kyseessä ollessa sairauden, yksilöllinen tragedia. Mitään haittaa ei olisi siitäkään, jos empatia lisääntyisi ja armoton kyttäily, työntekijöiden epäileminen ja syyllistäminen vähenisi ja työntekijän ei tarvitsisi olla jatkuvasti pelko perseessä, jos ei muusta niin työsuhteestaan, ja samalla siitä, saako hän seuraavassakin kuussa syytinkinsä ja saako hän maksettua ruokkonsa.
Jari Sarasvuon "motivointikirjoituksen", joka motivoi kirjoittamaan tämän kirjoitukseni, voi lukea klikkaamalla tämän bloggaukseni linkkiä.
Jos kuitenkaan ihminen ei ole saanut mitään syytä uskoa siihen, että oma tsemppaaminen kannattaa ja että maasta se pienikin ponnistaa, vaikka sitten risoilla kengillä, päänsä betoniseinään ja lasikattoon lyöden, hänen on hyvin vaikea uskoa siihen, että hän voisi olla oman onnensa seppä. Jos edes ensin tietäisi, mitä se onni on.
Otetaan esimerkkejä. Kun työttömällä ei ole samanlaista terveydenhuollon ohituskaistaa eli työterveyshuoltoa kuin toisilla, ja kun työttömyys pitkittyy, ei se välttämättä riitä, että työtöntä käsketään syömään naparnaatei ja liikkumaan sulavasti, jos selkä, pää ja hepnaati on jo mennyt. On myöskin turha käskyttää lähettämään sitä 5001. työhakemusta jos ne viisituhattakaan eivät ole johtaneet mihinkään. On myöskään turha ihmetellä sitä, miksi työtön ei työllisty, kun hän ei voi kouluttaa itseään eikä ottaa vastaan satunnaisiakaan töitä kun korvaukset heti menevät.
On ihan varmaa, että useimpien pitäisi liikkua enemmän, eikä alkoholin ja tupakan käytön vähentämisestäkään olisi mitään haittaa. Tämä on paitsi kansanterveydellinen ja -taloudellinen ongelma, myös kyseessä ollessa sairauden, yksilöllinen tragedia. Mitään haittaa ei olisi siitäkään, jos empatia lisääntyisi ja armoton kyttäily, työntekijöiden epäileminen ja syyllistäminen vähenisi ja työntekijän ei tarvitsisi olla jatkuvasti pelko perseessä, jos ei muusta niin työsuhteestaan, ja samalla siitä, saako hän seuraavassakin kuussa syytinkinsä ja saako hän maksettua ruokkonsa.
Jari Sarasvuon "motivointikirjoituksen", joka motivoi kirjoittamaan tämän kirjoitukseni, voi lukea klikkaamalla tämän bloggaukseni linkkiä.
20.8.2013
Eivät Kokoomusnuoret ruoskaa keksineet
Kun Kokoomusnuoret, nuo aina uuden ajan airuet ja loistavien ajatusten Mätäjoet, syöttivät viime syksynä ukkopuolueelleen ensimmäisen palkattoman sairauspäivän, luullen tuoten keksineensä aivan loistavan kepin, jolla kuritetaan kurittomasti kunnottomat työhön, nyt on syytä viedä heiltä kunniaton kunnia. Eivät Kokoomusnuoret ole karenssipäivää keksineet sairausajan palkanmaksuun.
Minulla on elämässäni ollut hyvin vähän sairauspoissaoloja mistään työstäni, siis kymmenistä töistä. Kerrankos se kuitenkin salama tähänkin tomumajaan iski: aloittaessani kerran uutta kokonaista neljän (4!) kuukauden julkishallinnollista pätkää, ei siinä auttanut mikään kun pää oli kainalossa ja jalat haudassa. Piti olla pari vai oliko se kolme päivää elpymässä. Ei se kannattanut, sillä peljästyin suuresti saadessani tilinauhan, joka oli odotettua pienempi.
Kokkareille tiedoksi: silloin kun työsuhde on kestänyt alle kuukauden, sairausajan palkasta vähennetään puolet. Tämä, vaikka muutokset ovat stressitekijöitä, ja stressi altistaa sairauksille, vaikka kuinka hyvä muutos olisikaan. Tässä on ammattiliitoille vielä työtä, mikäli ne nyt ovat kuulleet sellaisesta, että ihmiset joskus aloittavat työpaikoissa. Nykylainsäädäntö rankaisee työpaikan vaihtajia ja jopa työttömiä, joiden status muuttuu työllisestä työttömäksi. Kannustavaa vai mitä, Kokoomus?
Aihetta sivuavan, aikaisemman Uusimaassa julkaistun kirjoitukseni voi lukea klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa. Kiitos Maria Ohisalolle ja hiipivälle flunssalleni kirjoituksen innoittamisesta!
Minulla on elämässäni ollut hyvin vähän sairauspoissaoloja mistään työstäni, siis kymmenistä töistä. Kerrankos se kuitenkin salama tähänkin tomumajaan iski: aloittaessani kerran uutta kokonaista neljän (4!) kuukauden julkishallinnollista pätkää, ei siinä auttanut mikään kun pää oli kainalossa ja jalat haudassa. Piti olla pari vai oliko se kolme päivää elpymässä. Ei se kannattanut, sillä peljästyin suuresti saadessani tilinauhan, joka oli odotettua pienempi.
Kokkareille tiedoksi: silloin kun työsuhde on kestänyt alle kuukauden, sairausajan palkasta vähennetään puolet. Tämä, vaikka muutokset ovat stressitekijöitä, ja stressi altistaa sairauksille, vaikka kuinka hyvä muutos olisikaan. Tässä on ammattiliitoille vielä työtä, mikäli ne nyt ovat kuulleet sellaisesta, että ihmiset joskus aloittavat työpaikoissa. Nykylainsäädäntö rankaisee työpaikan vaihtajia ja jopa työttömiä, joiden status muuttuu työllisestä työttömäksi. Kannustavaa vai mitä, Kokoomus?
Aihetta sivuavan, aikaisemman Uusimaassa julkaistun kirjoitukseni voi lukea klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa. Kiitos Maria Ohisalolle ja hiipivälle flunssalleni kirjoituksen innoittamisesta!
16.8.2013
Kauppakamarin nilkit
Nähdäänkö me tuttuja
veneessä tyttöjä
harrastusten kilpavarustelu
onneksi mun ei tarvitse enää
tehdä vaikutusta
olen liian vanha verkostoitumaan
ei tarvitse enää pariutua
urastakaan en enää haaveile
enää ei tarvitse olla kokoomusnuori
hipsteri en osaisikaan
hipsterit on varmaan niitä
jotka eivät ole kokoomusnuoria
joilla ei ole varaa asua täällä
kauppakamarin nilkit
kauppaopiston naiset
oman elämäni antropologi
tutkin sitä joksi en tullutkaan
ei ole kiinnostavaa
mitä me teemme
se mitä te olette
ei ole kiinnostavaa
löydän yhden eron
molemmilla on neitsytpurjehdus
takana
mutta vain toisella
neitsytmaraton
edessä
Menetin ipod- vai oliko se ipad-neitsyyteni
(tästä lähtien kirjoitan runoni tänne, vanhemmat löytyvät linkistä Tulilintu)
veneessä tyttöjä
harrastusten kilpavarustelu
onneksi mun ei tarvitse enää
tehdä vaikutusta
olen liian vanha verkostoitumaan
ei tarvitse enää pariutua
urastakaan en enää haaveile
enää ei tarvitse olla kokoomusnuori
hipsteri en osaisikaan
hipsterit on varmaan niitä
jotka eivät ole kokoomusnuoria
joilla ei ole varaa asua täällä
kauppakamarin nilkit
kauppaopiston naiset
oman elämäni antropologi
tutkin sitä joksi en tullutkaan
ei ole kiinnostavaa
mitä me teemme
se mitä te olette
ei ole kiinnostavaa
löydän yhden eron
molemmilla on neitsytpurjehdus
takana
mutta vain toisella
neitsytmaraton
edessä
Menetin ipod- vai oliko se ipad-neitsyyteni
(tästä lähtien kirjoitan runoni tänne, vanhemmat löytyvät linkistä Tulilintu)
10.8.2013
Osa-aikaisesti täystyölliseksi
Eilisessä Aftenpostenissa kerrottiin tanskalaisesta 42-vuotiaasta opettajasta, joka 29-vuotiaasta alkaen on vaikean liikenneonnettomuuden jäljiltä ollut osatyökykyisenä pitkään ulkona työmarkkinoilta, kunnes Tanskaan saatiin konsensus osatyökykyisten työnteon kannattavuudesta.
Tanskan mallissa osatyökykyinenkin saa täyttä palkkaa. Jos esimerkiksi työsopimuksen tuntimäärä on 37 ja työntekijä tekee 17 tuntia, erotuksen maksaa valtio palkkatukena.
Vaikka laskelmia mallin kannattavuudesta ei olekaan, uskoisin tässä voittavan kaikkien: tämä opettaja oli ainakin tyytyväinen koululaisten iltapäiväkerhon ohjaajana. Työnantaja saa pätevän ja äärimmäisen motivoituneen työntekijän, ja yhteiskunta säästää toimeentulotuissa, asumistuissa ja byrokratiakuluissa ainakin huomattavan osan palkkatuesta, ja loputkin se säästää työntekijän kohenevan hyvinvoinnin myötä kun osa-aikatyö palauttaa uskon hänen itsekunnioitukseensa. Osa-aikatyö lykkää myös ainakin tämän työntekijän osalta eläköitymistä usealla kymmenellä vuodella.
Ainoa mahdollisesti epäilyttävä tekijä tässä mallissa on se, että joku työnantaja voisi keksiä tavan kiertää palkkauskustannuksia, ulkoistamalla ne valtiolle, saaden kuitenkin ammattitaitoista työvoimaa, joiden työpanosta ulosmittaamalla mahdollisimman tehokkaasti se saisi käytännössä enemmänkin kuin vastinetta rahalle, sillä kuka on nähnyt sellaista työntekijää esimerkiksi julkisen hallinnon virastoissa, joka käyttäisi työaikansa 100% tehokkaasti?
Niin, vielä siitä tämän mallin kannattavuudesta. Ainoa tapa tietenkin saada tietoa tästä olisi tutkimus täydentämään Tanskan mallista saatuja kokemuksia. Tässä tutkimuksessa verrattaisiin pilottiryhmän työllistymiskaarta seurantajaksolla vastaavankokoiseen, yhtä koulutettuun ja samanikäiseen ryhmään samantyyppisellä työssäkäyntialueella toisiinsa, ja seurantajakson loputtua suoritettaisiin yksi laskutoimitus: palkkatuetun ryhmän palkkatukiin kuluneesta summasta vähennettäisiin toisen ryhmän työttömyyskorvauksiin, toimeentulotukiin, asumistukiin ja työttömyyseläkkeisiin kulunut summa sekä byrokraattisiin käsittelyaikoihin kulunut työaika.
Kokoomus sanoo, että työ on parasta sosiaaliturvaa. Väittäisin, että työ on parasta kuntouttavaa työtoimintaa. Tanskan malli säästäisi myös kuntouttavan työtoiminnan kuluista.
Tanskan mallissa osatyökykyinenkin saa täyttä palkkaa. Jos esimerkiksi työsopimuksen tuntimäärä on 37 ja työntekijä tekee 17 tuntia, erotuksen maksaa valtio palkkatukena.
Vaikka laskelmia mallin kannattavuudesta ei olekaan, uskoisin tässä voittavan kaikkien: tämä opettaja oli ainakin tyytyväinen koululaisten iltapäiväkerhon ohjaajana. Työnantaja saa pätevän ja äärimmäisen motivoituneen työntekijän, ja yhteiskunta säästää toimeentulotuissa, asumistuissa ja byrokratiakuluissa ainakin huomattavan osan palkkatuesta, ja loputkin se säästää työntekijän kohenevan hyvinvoinnin myötä kun osa-aikatyö palauttaa uskon hänen itsekunnioitukseensa. Osa-aikatyö lykkää myös ainakin tämän työntekijän osalta eläköitymistä usealla kymmenellä vuodella.
Ainoa mahdollisesti epäilyttävä tekijä tässä mallissa on se, että joku työnantaja voisi keksiä tavan kiertää palkkauskustannuksia, ulkoistamalla ne valtiolle, saaden kuitenkin ammattitaitoista työvoimaa, joiden työpanosta ulosmittaamalla mahdollisimman tehokkaasti se saisi käytännössä enemmänkin kuin vastinetta rahalle, sillä kuka on nähnyt sellaista työntekijää esimerkiksi julkisen hallinnon virastoissa, joka käyttäisi työaikansa 100% tehokkaasti?
Niin, vielä siitä tämän mallin kannattavuudesta. Ainoa tapa tietenkin saada tietoa tästä olisi tutkimus täydentämään Tanskan mallista saatuja kokemuksia. Tässä tutkimuksessa verrattaisiin pilottiryhmän työllistymiskaarta seurantajaksolla vastaavankokoiseen, yhtä koulutettuun ja samanikäiseen ryhmään samantyyppisellä työssäkäyntialueella toisiinsa, ja seurantajakson loputtua suoritettaisiin yksi laskutoimitus: palkkatuetun ryhmän palkkatukiin kuluneesta summasta vähennettäisiin toisen ryhmän työttömyyskorvauksiin, toimeentulotukiin, asumistukiin ja työttömyyseläkkeisiin kulunut summa sekä byrokraattisiin käsittelyaikoihin kulunut työaika.
Kokoomus sanoo, että työ on parasta sosiaaliturvaa. Väittäisin, että työ on parasta kuntouttavaa työtoimintaa. Tanskan malli säästäisi myös kuntouttavan työtoiminnan kuluista.
6.8.2013
Mikä on vasemmistolaisen ja karhun ero?
Kun karhu nukkuu talvella, vasemmisto nukkuu kesällä. Ainakin sillä on kesäloma venähtänyt pitkäksi siitä päätellen, että kun kesälomalla oikeisto on esitellyt oikeita karvojaan oikein urakalla, vasemmisto on näemmä katsonut hallitussovun säilyttämisen tärkeämmäksi kuin hyvinvointivaltion puolustamisen.
Viime aikoina työnantajat, ammattiyhdistysliike, elinkeinoelämä ja Kokoomus ovat ottaneet yhteistuumin asiakseen pohjoismaisen tasa-arvoon perustuvan hyvinvointivaltion romuttamisen: OAJ on esittänyt sosiaaliturvasta koulutusperusteista (mikä ei takaa mitään, päinvastoin tässä vain sysätään nuoria joko kuoppaan tai heitteille), Paula Risikko sosiaaliturvasta vastikeperusteista (kun työtä ei ole eikä siitä makseta tai sen vastaanottamisesta menettää tuet) ja Kokoomusnuoret terveyskeskuspäivystyksestä maksullista (se on jo sitä).
Viime eduskuntavaaleissa asetin toivoni siihen, että kun alkoi uhkaavasti näyttämään, että Suomeen olisi tulossa uudenlainen kolmepuoluejärjestelmä, että Demarit edes puolustaisivat hallituksessa ihmistä järjestelmää vastaan. Mutta ei. Ei ihme, että heillä menee niin huonosti, kun heidän tehtävänsä hallituksessa näyttää rajoittuvankin kokoomuspolitiikan naamioimiseen ihmiskasvoiseksi.
Entä sitten vasemmisto, siis oikea vasemmisto? Missä se on? Eikö hyvinvointivaltio enää ole puolustamisen arvoinen? Entä tasa-arvo? Vaikeneminen on myöntymisen merkki, ellei Vasemmisto toisin todista. Herätys siis!
Viime aikoina työnantajat, ammattiyhdistysliike, elinkeinoelämä ja Kokoomus ovat ottaneet yhteistuumin asiakseen pohjoismaisen tasa-arvoon perustuvan hyvinvointivaltion romuttamisen: OAJ on esittänyt sosiaaliturvasta koulutusperusteista (mikä ei takaa mitään, päinvastoin tässä vain sysätään nuoria joko kuoppaan tai heitteille), Paula Risikko sosiaaliturvasta vastikeperusteista (kun työtä ei ole eikä siitä makseta tai sen vastaanottamisesta menettää tuet) ja Kokoomusnuoret terveyskeskuspäivystyksestä maksullista (se on jo sitä).
Viime eduskuntavaaleissa asetin toivoni siihen, että kun alkoi uhkaavasti näyttämään, että Suomeen olisi tulossa uudenlainen kolmepuoluejärjestelmä, että Demarit edes puolustaisivat hallituksessa ihmistä järjestelmää vastaan. Mutta ei. Ei ihme, että heillä menee niin huonosti, kun heidän tehtävänsä hallituksessa näyttää rajoittuvankin kokoomuspolitiikan naamioimiseen ihmiskasvoiseksi.
Entä sitten vasemmisto, siis oikea vasemmisto? Missä se on? Eikö hyvinvointivaltio enää ole puolustamisen arvoinen? Entä tasa-arvo? Vaikeneminen on myöntymisen merkki, ellei Vasemmisto toisin todista. Herätys siis!
31.7.2013
Missä ovat kaikki entiset Vihreät?
Kun monia poliittisiksi vastustajiksimme itse kutsumia kiinnostaa se, mistä me Vihreät oikein olemme tulleet, äänestäjiä voisi kiinnostaa se, minne me olemme menossa. Kun meissä toisten poliittisten suuntausten edustajat nostavat tikun nokkaan sen yhden stalinistin, äänestäjä taas hämmentyy vaihtoehtojen runsaudesta. Ollako äänestämättä sitä stallaria vai terveyskeskuksen lakkauttajaa?
Vastaus siihen, mihin me olemme menossa, voisi löytyä sieltä, mistä me olemme tulleet. Ja vielä tarkemmin: keitä me olimme, ja keitä me olemme nyt. Jatkokysymys: miksi näihin kahteen kysymykseen niin kovin usein on eri vastaus?
Kun tutkin yhdistykseni historiamateriaalia 90-luvulta, huomioni kiinnittyy siihen, että tavoitan silloisten Vihreiden joukoista ihmisiä, jotka nimitasolla ovat minulle tuttuja. Heidän lisäkseen siellä on ihmisiä, joita en tunne, mikä selittynee osin uusporvoolaisuudellani. Tästä voikin jo päätellä, että silloisissa puolueaktiiveissa ja luottamushenkilöissä yksi ryhmä on hämmästyttävän aliedustettuna: nykyiset puolueaktiivit ja luottamushenkilöt. Missä he olivat 15-20 vuotta sitten, jos olivat vielä syntyneetkään? Ja missä ovat 15-20 vuoden takaiset puolueaktiivit?
Eivät ainakaan Vihreissä. Miksi? Miten demarit, Kokoomus ja Kepu sen tekevät, siis pitävät kiinni tekijöistään ja näkijöistään? Ehkä Vihreissä on ollut ja on mukana henkilöitä, jotka ovat turhautuneet siihen kun heidän suuri agendansa ei olekaan toteutunut, ja he ovat väsyneet hakkaamaan päätään seinään. Ehkä yleispolitiikot ovat, tai ainakin ovat olleet, Vihreissä aliedustettuina: ihmiset, joilta muuntautuminen kulttuuripoliitikosta päivähoitopoliitikoksi tai ympäristöpoliitikosta sivistyspoliitikoksi käy kuin kytkintä kääntämällä. Ehkä meillä ovat idealistit yliedustettuina.
Ei Vihreissä mukana pysymistä tarvitsisi pelätä: ei se välttämättä tarkoita sitä, että revitään mukaan kaikenkarvaisiin luottamustehtäviin ja ehdoille kissanristiäisiin. Taustatietäjille, talkoolaisille, kevytaktivisteille, mentoreille ja mesenaateillekin olisi käyttöä. Ja hei, mitä vikaa muuten olikaan ehdokkuudessa tai luottamustehtävissä, eikös juuri niiden takia olla lähdetty leikkiin mukaan?
Historian penkominen muistuttaa myös siitä, että Vihreillä olisi kasvupotentiaalia. Meillä Porvoossa oli neljä vihreää valtuutettua jo vuosina 1997-2000. Missä he ovat nyt? Ja miksi meillä ei ole nyt yhtään enempää valtuutettua? Ainakin osittain siksi, että meillä katoaa valtava määrä osaamista ja ihmisiä. Kaikki ideat, joilla entiset, tulevat ja potentiaaliset vihreät tavoitettaisiin nykyistä paremmin, ovatkin tervetulleita.
Vastaus siihen, mihin me olemme menossa, voisi löytyä sieltä, mistä me olemme tulleet. Ja vielä tarkemmin: keitä me olimme, ja keitä me olemme nyt. Jatkokysymys: miksi näihin kahteen kysymykseen niin kovin usein on eri vastaus?
Kun tutkin yhdistykseni historiamateriaalia 90-luvulta, huomioni kiinnittyy siihen, että tavoitan silloisten Vihreiden joukoista ihmisiä, jotka nimitasolla ovat minulle tuttuja. Heidän lisäkseen siellä on ihmisiä, joita en tunne, mikä selittynee osin uusporvoolaisuudellani. Tästä voikin jo päätellä, että silloisissa puolueaktiiveissa ja luottamushenkilöissä yksi ryhmä on hämmästyttävän aliedustettuna: nykyiset puolueaktiivit ja luottamushenkilöt. Missä he olivat 15-20 vuotta sitten, jos olivat vielä syntyneetkään? Ja missä ovat 15-20 vuoden takaiset puolueaktiivit?
Eivät ainakaan Vihreissä. Miksi? Miten demarit, Kokoomus ja Kepu sen tekevät, siis pitävät kiinni tekijöistään ja näkijöistään? Ehkä Vihreissä on ollut ja on mukana henkilöitä, jotka ovat turhautuneet siihen kun heidän suuri agendansa ei olekaan toteutunut, ja he ovat väsyneet hakkaamaan päätään seinään. Ehkä yleispolitiikot ovat, tai ainakin ovat olleet, Vihreissä aliedustettuina: ihmiset, joilta muuntautuminen kulttuuripoliitikosta päivähoitopoliitikoksi tai ympäristöpoliitikosta sivistyspoliitikoksi käy kuin kytkintä kääntämällä. Ehkä meillä ovat idealistit yliedustettuina.
Ei Vihreissä mukana pysymistä tarvitsisi pelätä: ei se välttämättä tarkoita sitä, että revitään mukaan kaikenkarvaisiin luottamustehtäviin ja ehdoille kissanristiäisiin. Taustatietäjille, talkoolaisille, kevytaktivisteille, mentoreille ja mesenaateillekin olisi käyttöä. Ja hei, mitä vikaa muuten olikaan ehdokkuudessa tai luottamustehtävissä, eikös juuri niiden takia olla lähdetty leikkiin mukaan?
Historian penkominen muistuttaa myös siitä, että Vihreillä olisi kasvupotentiaalia. Meillä Porvoossa oli neljä vihreää valtuutettua jo vuosina 1997-2000. Missä he ovat nyt? Ja miksi meillä ei ole nyt yhtään enempää valtuutettua? Ainakin osittain siksi, että meillä katoaa valtava määrä osaamista ja ihmisiä. Kaikki ideat, joilla entiset, tulevat ja potentiaaliset vihreät tavoitettaisiin nykyistä paremmin, ovatkin tervetulleita.
2.4.2013
Syrjäyttääkö sosiaaliapu?
Kun sosiaaliturvan asiantuntija, diakoniajohtaja Heikki Hiilamo lausahti pääsiäisenä että hänen mielestään alle 25-vuotiaiden ei pitäisi saada ollenkaan toimeentulotukea, tämä tulkittiin heti valikoivasti siten, että Hiilamo olisi rabillisempi kuin Schubak itse, ja tarjoamassa pashan sijasta pääsiäisestä vain kärsimysnäytelmää.
Tehtäväni ei ole toimia Hiilamon tulkkina, mutta hänen esille nostamansa asia on niin tärkeä että lehdistön vääristelemä sanoma kannattaa korjata. Hän nimittäin tarkoitti sitä, että toimeentulotukea parempi sosiaaliturvan muoto olisi työmarkkinatuki, sillä edellytyksellä että se mahdollistaisi nykyistä paremmin keikkatyön tekemisen. Siihen tarvittaneen sitten perustulo, mitä Hiilamokin ymmärtääkseni kannattaa.
Hiilamo ei siis yrittänyt ohittaa kokoomusnuoria oikealta ja tarjota nuorisotyöttömille porkkanan sijasta keppiä. Ketään ei saa jättää heitteille. Joskus auttaminen voi kuitenkin johtaa heitteillejättöön, ja näin käy valitettavan usein tilanteessa jossa keikkatyö ei kannata (tästäkin olen blogannut täällä omien kokemuksieni pohjalta toukokuussa 2011). Sosiaaliapu voi syrjäyttää, mutta tähän suurempi syy on se, että keikkatyö ei kannata kuin se, että joku voi keksiä tulla laskeneeksi sen, että keikkatyö ei kannata. Eikä tästä voi ketään yksittäistä työtöntä syyttää, koska ei ole heidän vikansa se, että keikkatyö ei kannata. Ai niin, jos en vielä ole sitä sanonut, niin keikkatyö ei kannata.
Suurempi ongelma kuin huoltosuhdettamme sisältä päin kovertava muutama pussikaljaelämäntaiteilija onkin siis on se, että työnteko ei läheskään aina kannata. Siksi näihin kannusteloukkuihin onkin puututtava ennen kuin aletaan purkamaan universaalia sosiaaliturvaa syyperusteiseksi.
Sen, mitä Heikki Hiilamo oikein tarkoitti, voi lukea klikkaamalla bloggaukseni otsikkoa.
Tehtäväni ei ole toimia Hiilamon tulkkina, mutta hänen esille nostamansa asia on niin tärkeä että lehdistön vääristelemä sanoma kannattaa korjata. Hän nimittäin tarkoitti sitä, että toimeentulotukea parempi sosiaaliturvan muoto olisi työmarkkinatuki, sillä edellytyksellä että se mahdollistaisi nykyistä paremmin keikkatyön tekemisen. Siihen tarvittaneen sitten perustulo, mitä Hiilamokin ymmärtääkseni kannattaa.
Hiilamo ei siis yrittänyt ohittaa kokoomusnuoria oikealta ja tarjota nuorisotyöttömille porkkanan sijasta keppiä. Ketään ei saa jättää heitteille. Joskus auttaminen voi kuitenkin johtaa heitteillejättöön, ja näin käy valitettavan usein tilanteessa jossa keikkatyö ei kannata (tästäkin olen blogannut täällä omien kokemuksieni pohjalta toukokuussa 2011). Sosiaaliapu voi syrjäyttää, mutta tähän suurempi syy on se, että keikkatyö ei kannata kuin se, että joku voi keksiä tulla laskeneeksi sen, että keikkatyö ei kannata. Eikä tästä voi ketään yksittäistä työtöntä syyttää, koska ei ole heidän vikansa se, että keikkatyö ei kannata. Ai niin, jos en vielä ole sitä sanonut, niin keikkatyö ei kannata.
Suurempi ongelma kuin huoltosuhdettamme sisältä päin kovertava muutama pussikaljaelämäntaiteilija onkin siis on se, että työnteko ei läheskään aina kannata. Siksi näihin kannusteloukkuihin onkin puututtava ennen kuin aletaan purkamaan universaalia sosiaaliturvaa syyperusteiseksi.
Sen, mitä Heikki Hiilamo oikein tarkoitti, voi lukea klikkaamalla bloggaukseni otsikkoa.
27.3.2013
Espoo, hyvien ihmisten kaupunki
Erään kokoomuslaisen valtuutetun Facebook-seinällä keskusteltiin juuri kuntaliitoksista. Sytykkeenä tälle keskustelulle oli ns. Kuuma-kuntien oma-aloitteiseksi kuntafuusioksi tiivistyvä yhteistyöehdotus. Kuntaliitoksilla voi olla huonoja seurauksia: demokratia pakenee, valtuutetut pakenevat, palvelut pakenevat asukkaita. Jotakin hyvääkin voidaan sanoa: loppuupa ainakin ainainen kilpailu ns. hyvistä veronmaksajista.
Eräs espoolainen kokoomuslainen kommentoi tätä helsinkiläisvaltuutetun Fb-keskustelua: "Me ollaan täällä Espoossa noudatettu kokoomuslaista politiikkaa ja kehitetty kaupunkia siten, että tänne on halunnut muuttaa hyviä veronmaksajia ja myös paljon hyviä työnantajia. Mielestäni meillä pitää olla oikeus olla itsenäisiä tai muuten kyse on sosialismista.".
Hyvä veronmaksaja implikoi huonon veronmaksajan. Kun kysyin häneltä, onko hyvä veronmaksaja myös hyvä ihminen ja samalla huono veronmaksaja huono ihminen ja että minne nämä huonot veronmaksajat ja ihmiset sitten laitettaisiin, hän vastasi tähän: "Ei huono veronmaksaja automaattisesti ole huono ihminen. Onhan ihmisillä monenlaisia elämäntarinoita. Esim. sosiaaliturvalla elävä syrjäytynyt juoppo on huono ihminen ja voi mielellään asua Helsingissä. Ei tarvitse tulla Espooseen. Voisin myös mieluusti antaa humanitaariset maahanmuuttajat täältä Espoosta Helsinkiin, koska minulla on se käsitys, että Helsingissä heistä tykätään enemmän."
Ehkä en tunnista kokoomuslaista ironiaa. Mutta jos Espoossa tosiaankin harjoitetaan tuollaista politiikkaa, kokoomuslaista tai ei, tässä on jo syy viedä kunnilta päätösvalta ja antaa valtion liittää Espoo vaikkapa Kainuun maakuntaan. Tai siirtää se sinne. Se ei tosin olisi reilua kainuulaisia kunnon ihmisiä kohtaan. Heillä on oikeus elää rauhassa, ilman kokoomuslaista politiikkaa.
Eräs espoolainen kokoomuslainen kommentoi tätä helsinkiläisvaltuutetun Fb-keskustelua: "Me ollaan täällä Espoossa noudatettu kokoomuslaista politiikkaa ja kehitetty kaupunkia siten, että tänne on halunnut muuttaa hyviä veronmaksajia ja myös paljon hyviä työnantajia. Mielestäni meillä pitää olla oikeus olla itsenäisiä tai muuten kyse on sosialismista.".
Hyvä veronmaksaja implikoi huonon veronmaksajan. Kun kysyin häneltä, onko hyvä veronmaksaja myös hyvä ihminen ja samalla huono veronmaksaja huono ihminen ja että minne nämä huonot veronmaksajat ja ihmiset sitten laitettaisiin, hän vastasi tähän: "Ei huono veronmaksaja automaattisesti ole huono ihminen. Onhan ihmisillä monenlaisia elämäntarinoita. Esim. sosiaaliturvalla elävä syrjäytynyt juoppo on huono ihminen ja voi mielellään asua Helsingissä. Ei tarvitse tulla Espooseen. Voisin myös mieluusti antaa humanitaariset maahanmuuttajat täältä Espoosta Helsinkiin, koska minulla on se käsitys, että Helsingissä heistä tykätään enemmän."
Ehkä en tunnista kokoomuslaista ironiaa. Mutta jos Espoossa tosiaankin harjoitetaan tuollaista politiikkaa, kokoomuslaista tai ei, tässä on jo syy viedä kunnilta päätösvalta ja antaa valtion liittää Espoo vaikkapa Kainuun maakuntaan. Tai siirtää se sinne. Se ei tosin olisi reilua kainuulaisia kunnon ihmisiä kohtaan. Heillä on oikeus elää rauhassa, ilman kokoomuslaista politiikkaa.
15.3.2013
Eroa, ministeri Henriksson!
Ok,
Heidi Hautala erehtyi. Hän on ensimmäinen ihminen itse sen myöntämään: hän erehtyi yrittämään auttaa maahanmuuttajatuttavaansa ja unohti ilmoittaa tämän eläkemaksut, kokonaista 30 euroa. Mitä saa kolmella kympillä? Yhden viinitonkan ja askin tupakkaa. Olutlaatikon tai yhden uuden cd-levyn. 25 litraa maitoa. Maksettua vuokran ehkä sen kokoisesta tilasta, jossa mahtuu makaamaan kääntymättä, kuukaudeksi. Porvoosta.
Kirjoitin jo toissa kesänä julki ihmetykseni siitä, minkä ihmeen takia oppositio tai mediat eivät tarttuneet siihen, että Kok + RKP yhdessä salasivat Voima-lehden muistion hallitusneuvotteluista, joka osoitti, että kyseiset puolueet estivät harmaan talouden torjuntakeinojen tulemista hallitusohjelmaan. Ei kiinnostanut nykyistä oppositiota, joista ainakaan Perussuomalaiset eivät edes halunneet hallitukseen estämään harmaata taloutta ja pelastamaan kansantalouttamme kestävyysvajeelta. Tuotakoon asia julki nyt kun RKP:tä harmaan talouden torjuntatoimia miettineessä työryhmässä hallitusneuvotteluissa edustanut Anna-Maja Henriksson on päässyt oikeusministeriksi ja vaatii nyt oikeusministerinä vaatii ensimmäisenä Heidi Hautalan päätä vadille.
Oikeusministeri Henriksson koettaa peitellä omaa epäonnistunutta harmaan talouden peittely-yritystään laittamalla Heidi Hautalan uhrilampaaksi. Hyi!
Bloggasin 14.6.2011:
Voima-lehden syväkurkkumuistiossa hallitusneuvotteluista paljastetaan, että käynnissä olevat hallitusneuvottelut salataan hyvällä syyllä. Kun ennen vaaleja kaikki puolueet pitivät harmaata taloutta julkista talouttamme epäoikeudenmukaisesti rasittavana epäkohtana, nyt jäljelle jääneestä sixpackista ainakin Kokoomus ja RKP olisivat valmiita rajoittamaan eräitä harmaan talouden torjuntakeinoja.
Muistion - jota syytetyt Kokoomus ja RKP eivät suostu kommentoimaan - mukaan esimerkiksi ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden ja yrityksien viranomaisvalvontaa ei voi kiristää. Tämä mahdollistaa jatkossakin työn teettämisen alle kaikkien taksojen ja veronkierron; jos Voiman muistioon on uskominen, myöskään alihankkijoiden valvontaan ei suunnitella mitään tiukennuksia. Se voisi kenties paljastaa suomalaisten yrittäjien kannalta hankalia ihmisoikeus- tai ympäristöloukkauksia niiden alihankkijoilla.
Jos kerran ollaan julkisen talouden kestävyysvajeesta huolissaan, ei sitä näin korjata. Puhumattakaan siitä inhimillisestä kestävyysvajeesta, joka seuraa siitä, että nyt ainoat joiden harteille vastuu harmaasta taloudesta sälytetään, ovat työntekijät, jotka ovat sekä inhimillisesti että taloudellisesti heikossa hapessa olevia keikka- ja vuokratyöntekijöitä.
Voima-lehden yrityksen haastatella oikeusministeriä voi lukea klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.
Heidi Hautala erehtyi. Hän on ensimmäinen ihminen itse sen myöntämään: hän erehtyi yrittämään auttaa maahanmuuttajatuttavaansa ja unohti ilmoittaa tämän eläkemaksut, kokonaista 30 euroa. Mitä saa kolmella kympillä? Yhden viinitonkan ja askin tupakkaa. Olutlaatikon tai yhden uuden cd-levyn. 25 litraa maitoa. Maksettua vuokran ehkä sen kokoisesta tilasta, jossa mahtuu makaamaan kääntymättä, kuukaudeksi. Porvoosta.
Kirjoitin jo toissa kesänä julki ihmetykseni siitä, minkä ihmeen takia oppositio tai mediat eivät tarttuneet siihen, että Kok + RKP yhdessä salasivat Voima-lehden muistion hallitusneuvotteluista, joka osoitti, että kyseiset puolueet estivät harmaan talouden torjuntakeinojen tulemista hallitusohjelmaan. Ei kiinnostanut nykyistä oppositiota, joista ainakaan Perussuomalaiset eivät edes halunneet hallitukseen estämään harmaata taloutta ja pelastamaan kansantalouttamme kestävyysvajeelta. Tuotakoon asia julki nyt kun RKP:tä harmaan talouden torjuntatoimia miettineessä työryhmässä hallitusneuvotteluissa edustanut Anna-Maja Henriksson on päässyt oikeusministeriksi ja vaatii nyt oikeusministerinä vaatii ensimmäisenä Heidi Hautalan päätä vadille.
Oikeusministeri Henriksson koettaa peitellä omaa epäonnistunutta harmaan talouden peittely-yritystään laittamalla Heidi Hautalan uhrilampaaksi. Hyi!
Bloggasin 14.6.2011:
Voima-lehden syväkurkkumuistiossa hallitusneuvotteluista paljastetaan, että käynnissä olevat hallitusneuvottelut salataan hyvällä syyllä. Kun ennen vaaleja kaikki puolueet pitivät harmaata taloutta julkista talouttamme epäoikeudenmukaisesti rasittavana epäkohtana, nyt jäljelle jääneestä sixpackista ainakin Kokoomus ja RKP olisivat valmiita rajoittamaan eräitä harmaan talouden torjuntakeinoja.
Muistion - jota syytetyt Kokoomus ja RKP eivät suostu kommentoimaan - mukaan esimerkiksi ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden ja yrityksien viranomaisvalvontaa ei voi kiristää. Tämä mahdollistaa jatkossakin työn teettämisen alle kaikkien taksojen ja veronkierron; jos Voiman muistioon on uskominen, myöskään alihankkijoiden valvontaan ei suunnitella mitään tiukennuksia. Se voisi kenties paljastaa suomalaisten yrittäjien kannalta hankalia ihmisoikeus- tai ympäristöloukkauksia niiden alihankkijoilla.
Jos kerran ollaan julkisen talouden kestävyysvajeesta huolissaan, ei sitä näin korjata. Puhumattakaan siitä inhimillisestä kestävyysvajeesta, joka seuraa siitä, että nyt ainoat joiden harteille vastuu harmaasta taloudesta sälytetään, ovat työntekijät, jotka ovat sekä inhimillisesti että taloudellisesti heikossa hapessa olevia keikka- ja vuokratyöntekijöitä.
Voima-lehden yrityksen haastatella oikeusministeriä voi lukea klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.
18.2.2013
Mikä erottaa minut Schubakista?
Kokoomusnuori Saul Schubak on päättänyt ryhtyä puolueensa nuoriso-osaston uhrilampaaksi ja tuulenhalkojaksi. Kun hän on rohkeasti (?) ja rehellisesti (?) myöntänyt nauttivansa turhia sosiaalietuisuuksia, hänestä on tullut puolueelleen hygieeninen ongelma. Hän on selkeästikin päättänyt olla marttyyri, puolueensa aivopierujen koelaboratorio, ikään kuin hän vain toimisi päivänvaloa kestämättömän misantropian välikappaleena ilman omaa vastuusta omista mielipiteistään. Eivät ne mitään lipsauksia kuitenkaan ole, ja turha on esiintyä puolueensa totuudentorvena. Schubak on vastuussa omista mielipiteistään, joskin onneksi vain niistä.
En enää puutu tarkemmin Saulin höläyksiin, sillä tein sen jo aikaisemmin tässä blogissa (kts. klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa). Ei kuitenkaan ole suoraselkäistä ja rohkeaa julistaa saamiaan tukia ja myös itseään turhaksi vaan ainoastaan ihmisvihan osoitus. Yksi Saulin uudempi keksintö ansaitsee kuitenkin huomion: kun hän väittää, että verovaroista maksettujen julkisten palveluiden nauttiminen on toisten taskuista varastamista, ei se sitä ole. Veroja maksavat nimittäin kaikki, työttömätkin.
Ehkä olisi pitänyt jäädä Kokoomusnuoriin silloin reilut 20 vuotta sitten, en tiedä. Mutta kannattaako sitä omaa ainutkertaista ihmisen osaansa moiseen uhrata. Osalle meistä silloisista Toivoista kävi todella hyvin, ja sitten on näitä lähes hampaattomia konekirjoittajia, joiden kantokykyä ei skolioosi ei ainakaan paranna. Minut erottaa Saulista kuitenkin yksi asia: kun hän ei itse ymmärtänyt erota, minä taas ymmärsin pelastaa itseni uhrautumasta väärän aatteen marttyyriksi.
En enää puutu tarkemmin Saulin höläyksiin, sillä tein sen jo aikaisemmin tässä blogissa (kts. klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa). Ei kuitenkaan ole suoraselkäistä ja rohkeaa julistaa saamiaan tukia ja myös itseään turhaksi vaan ainoastaan ihmisvihan osoitus. Yksi Saulin uudempi keksintö ansaitsee kuitenkin huomion: kun hän väittää, että verovaroista maksettujen julkisten palveluiden nauttiminen on toisten taskuista varastamista, ei se sitä ole. Veroja maksavat nimittäin kaikki, työttömätkin.
Ehkä olisi pitänyt jäädä Kokoomusnuoriin silloin reilut 20 vuotta sitten, en tiedä. Mutta kannattaako sitä omaa ainutkertaista ihmisen osaansa moiseen uhrata. Osalle meistä silloisista Toivoista kävi todella hyvin, ja sitten on näitä lähes hampaattomia konekirjoittajia, joiden kantokykyä ei skolioosi ei ainakaan paranna. Minut erottaa Saulista kuitenkin yksi asia: kun hän ei itse ymmärtänyt erota, minä taas ymmärsin pelastaa itseni uhrautumasta väärän aatteen marttyyriksi.
9.2.2013
Monikulttuurisuuden eri ilmenemismuotoja
Onko monikulttuurisuus sekoittumista sulatusuunissa, gettoutumista, jossa eri kulttuuripiireistä lähteneet elävät kukin omilla alueillaan vai rinnakkaineloa?
Monikulttuurisuus toimii silloin kun eri kulttuurit elävät keskenään enemmän tai vähemmän sekaisin. Toki jo kaupunkitutkimuksessakin tunnistetaan se ilmiö, että maahanmuuttajaryhmät tapaavat keskittyä tiettyihin kaupunginosiin ja kortteleihin. Osittain tämä johtuu siitä, että näistä kaupunginosista osoitetaan heille asuntoja. "He" tarkoittaa tässä pakolaisia ja turvapaikanhakijoita. Toinen syy on puskaradio: maahanmuuttajat haluavat turvallisuudentunteen takia olla lähellä oman kulttuuripiirinsä edustajia. Kun alussa ei vielä osata tulomaan kieltä, sopeutuminen helpottuu kun saa päivittäin puhua omaa kieltään.
Esimerkki epäonnistuneesta monikulttuurisuudesta on Israel. En oikeastaan edes kutsuisi maata, joka on jaettu juutalaiseen Israeliin ja palestiinalaisten aidattuihin siirtokuntiin, monikulttuuriseksi, saati monikulttuurisuuden menestystarinaksi.
Israel on monikulttuurinen vain siinä mielessä, että sinne on diasporan hengessä muuttanut juutalaisia ympäri maailmaa: siellä on esimerkiksi venäläisestä, puolalaisesta, saksalaisesta ja amerikkalaisesta kulttuuripiireistä peräisin olevia juutalaisia. Ennemminkin todelliset metropolit, kuten New York, ovat monikulttuurisia, tai vaikka Lontoo.
Monikulttuurisuus ei tarkoita vain etnistä kirjavuutta aivan samoin kuten etnisyys ei ole ainoa kulttuurinen ilmaisumuoto. On niinkin yhtenäiskulttuurisena pidetty maa kuin Suomi sen verran monikulttuurinen sisäisestikin, että esimerkiksi sellainen minimetropoli kuin Helsinki on yhtä lailla hämäläisten, pohjalaisten kuin karjalaistenkin stadi. Erilaiset kulttuuriset ilmentämismuodot myös voivat kietoutua yhteen ja vahvistaa toisiaan: Glasgow'ssa jalkapallojoukkueet Celtic ja Rangers ilmentävät paitsi uskonnollista taustaa, myös jalkapalloa.
Jalkapallo on itse asiassa opettavainen esimerkki kulttuurista. Esimerkiksi Lontoossa jalkapallojoukkueiden kannattaminen on perinteisesti mennyt kaupunginosittain, mutta miten sitten on selitettävissä ulkolontoolaisten tai ei-brittien fanien sitoutuminen joukkueen edustamaan kulttuuriin? Ovatko kaikki Tottenhamin kannattajat esimerkiksi juutalaisia?
Eivät, koska jalkapallo on kulttuurinen ilmenemismuoto itsessään, itsenäinen kulttuuripiirre. Miten muuten on selitettävissä, että työväenjohtaja Arhinmäki kannattaa nousukasjoukkue Chelseata (jolla tosin on rosoinen historia huligaaneineen)? Päinvastaisessa tapauksessa jalkapallo voi myös vahvistaa poliittista sanomaa; se, etä Timo Soini kannattaa Millwallia, rajua työväenjoukkuetta, jota kaikki vihaavat, ei näytä sattumalta.
Niin, vielä siihen monikulttuurisuuteen. Puolueiden sisälläkin on monia kulttuureita: Kokoomuksessa on sosiaalista omatuntoa korostavaa sarkomaalais-kataislaista siipeä ja toisaalta näitä lepakkomiehiä. Demareissa on ay-aktiiveja ja toisaalta näitä sailaslais-lipposlaisia, joita ei erota Kokoomuksesta kuin poliisi. Vasemmistoliitossa on ay-änk... konkareita ja punavihreitä, joita ei erota Vihreistä kuin kuolema. Vihreissä on viherpunertavia ja insinöörinsinertäviä, ja Perussuomalaiset se vasta monikulttuurinen porukka onkin, kun saman sateenvarjon alle mahtuu sekä niitä, jotka kiistävät rasismin olemassaolon että niitä, jotka kiistävät oman rasisminsa. Sitten on vielä kulttuurinvihaajia, niitä, jotka sekoittavat kulttuurin oopperavoileipiin ja Taisteleviin metsoihin.
Monikulttuurisuus toimii silloin kun eri kulttuurit elävät keskenään enemmän tai vähemmän sekaisin. Toki jo kaupunkitutkimuksessakin tunnistetaan se ilmiö, että maahanmuuttajaryhmät tapaavat keskittyä tiettyihin kaupunginosiin ja kortteleihin. Osittain tämä johtuu siitä, että näistä kaupunginosista osoitetaan heille asuntoja. "He" tarkoittaa tässä pakolaisia ja turvapaikanhakijoita. Toinen syy on puskaradio: maahanmuuttajat haluavat turvallisuudentunteen takia olla lähellä oman kulttuuripiirinsä edustajia. Kun alussa ei vielä osata tulomaan kieltä, sopeutuminen helpottuu kun saa päivittäin puhua omaa kieltään.
Esimerkki epäonnistuneesta monikulttuurisuudesta on Israel. En oikeastaan edes kutsuisi maata, joka on jaettu juutalaiseen Israeliin ja palestiinalaisten aidattuihin siirtokuntiin, monikulttuuriseksi, saati monikulttuurisuuden menestystarinaksi.
Israel on monikulttuurinen vain siinä mielessä, että sinne on diasporan hengessä muuttanut juutalaisia ympäri maailmaa: siellä on esimerkiksi venäläisestä, puolalaisesta, saksalaisesta ja amerikkalaisesta kulttuuripiireistä peräisin olevia juutalaisia. Ennemminkin todelliset metropolit, kuten New York, ovat monikulttuurisia, tai vaikka Lontoo.
Monikulttuurisuus ei tarkoita vain etnistä kirjavuutta aivan samoin kuten etnisyys ei ole ainoa kulttuurinen ilmaisumuoto. On niinkin yhtenäiskulttuurisena pidetty maa kuin Suomi sen verran monikulttuurinen sisäisestikin, että esimerkiksi sellainen minimetropoli kuin Helsinki on yhtä lailla hämäläisten, pohjalaisten kuin karjalaistenkin stadi. Erilaiset kulttuuriset ilmentämismuodot myös voivat kietoutua yhteen ja vahvistaa toisiaan: Glasgow'ssa jalkapallojoukkueet Celtic ja Rangers ilmentävät paitsi uskonnollista taustaa, myös jalkapalloa.
Jalkapallo on itse asiassa opettavainen esimerkki kulttuurista. Esimerkiksi Lontoossa jalkapallojoukkueiden kannattaminen on perinteisesti mennyt kaupunginosittain, mutta miten sitten on selitettävissä ulkolontoolaisten tai ei-brittien fanien sitoutuminen joukkueen edustamaan kulttuuriin? Ovatko kaikki Tottenhamin kannattajat esimerkiksi juutalaisia?
Eivät, koska jalkapallo on kulttuurinen ilmenemismuoto itsessään, itsenäinen kulttuuripiirre. Miten muuten on selitettävissä, että työväenjohtaja Arhinmäki kannattaa nousukasjoukkue Chelseata (jolla tosin on rosoinen historia huligaaneineen)? Päinvastaisessa tapauksessa jalkapallo voi myös vahvistaa poliittista sanomaa; se, etä Timo Soini kannattaa Millwallia, rajua työväenjoukkuetta, jota kaikki vihaavat, ei näytä sattumalta.
Niin, vielä siihen monikulttuurisuuteen. Puolueiden sisälläkin on monia kulttuureita: Kokoomuksessa on sosiaalista omatuntoa korostavaa sarkomaalais-kataislaista siipeä ja toisaalta näitä lepakkomiehiä. Demareissa on ay-aktiiveja ja toisaalta näitä sailaslais-lipposlaisia, joita ei erota Kokoomuksesta kuin poliisi. Vasemmistoliitossa on ay-änk... konkareita ja punavihreitä, joita ei erota Vihreistä kuin kuolema. Vihreissä on viherpunertavia ja insinöörinsinertäviä, ja Perussuomalaiset se vasta monikulttuurinen porukka onkin, kun saman sateenvarjon alle mahtuu sekä niitä, jotka kiistävät rasismin olemassaolon että niitä, jotka kiistävät oman rasisminsa. Sitten on vielä kulttuurinvihaajia, niitä, jotka sekoittavat kulttuurin oopperavoileipiin ja Taisteleviin metsoihin.
29.12.2012
Vapaavuori syyllistyi isänmaallisen teon yritykseen
En paljoakaan tunne ajankohtaisen telakka-gaten taustoja, enkä uskoisi olevani eturintamassa puolustamassa kokoomuslaista ministeriä, mutta se älyllinen epärehellisyys ja epäisänmaallisuus, jolla Jan Vapaavuorta ollaan listimässä siksi, ettei hän onnistunut saamaan omalle toimialalleen merkittävää laivatilausta, on kertakaikkisen vastenmielistä, kun kaiken lisäksi en nyt ole mitenkään yltiöpatrioottinen mies.
Pääoma ei tunne isänmaata. Työpaikat tuntevat. Ministeri Vapaavuori yritti juuri järjestää sellaisia Suomeen. Kun hallitus suoraselkäisesti kieltäytyi takaamasta korealaista varustamoa, tätäkin nyt ilmeisesti jotkut suvaitsevat pitää maanpetturuutena. Hävetkää Vapaavuoren arvostelijat epäisänmaallisuuttanne.
Ainoa, mihin Vapaavuori siis syyllistyi, oli epäonnistuneen isänmaallisen teon yritys. Mutta meillä Suomessahan ei saakaan elinkeinotoiminnassa epäonnistua.
Pääoma ei tunne isänmaata. Työpaikat tuntevat. Ministeri Vapaavuori yritti juuri järjestää sellaisia Suomeen. Kun hallitus suoraselkäisesti kieltäytyi takaamasta korealaista varustamoa, tätäkin nyt ilmeisesti jotkut suvaitsevat pitää maanpetturuutena. Hävetkää Vapaavuoren arvostelijat epäisänmaallisuuttanne.
Ainoa, mihin Vapaavuori siis syyllistyi, oli epäonnistuneen isänmaallisen teon yritys. Mutta meillä Suomessahan ei saakaan elinkeinotoiminnassa epäonnistua.
15.12.2012
Elinkeinoelämä julisti luokkasodan
Elinkeinoelämän keskusliiton puheenjohtajana aloittava vuoristoneuvos Ilpo Kokkila osoitti Marxin olleen oikeassa: kyllä maar työväestön ja työnantajien edut ovat keskenään ristiriitaiset. Tosin sitä ei varmaan Marxkaan arvannut, että kohta ei työväestö omista enää edes työtään, tai ainakin sen arvonmittaus kutistuu olemattomiin, ainakin jos Kokkilasta riippuisi.
Ilpo, minun tuntipalkkani on noin 12 euroa. Työskentelen julkisella, eli siis pahalla sektorilla, jota on yritetty piilottaa erisorttisten liikelaitosten alle jottei se näyttäisi niin vikapäiseltä. Siirtyessäni huonosti, niin kuuleman mukaan huonosti tuottavalta julkiselta lokoilusektorilta niiiin tuottavalle liikelaitokselle, laskennallinen tuntipalkkani laski jo noin eurolla. Mikä on Sinun tuntipalkkasi, Ilpo?
Kun toimin surullisen kuuluisalla - vaikka onneksi ei nyt niin kuuluisalla - menestymättömyydellä yrittäjänä, ei se minun talouteni palkkakuluin kaatunut, Ilpo. Se kaatui siihen, että ei ollut asiakkaita, muita kuin käytännössä oikeastaan yksi, jolta siltäkin sai hohtimilla ja tongilla palkkiota kiskoa. En suostu toimimaan syntipukkina siihen, että kaikissa mittauksissa Suomi on systemaattisesti aina kuulunut maailman suunnilleen neljän kilpailukykyisen maan joukkoon, mitä helvettiä se sitten tarkoittaakin. Ja tämä siitä huolimatta, että me sentään joudumme ruokkimaan tuota helvetin syöttiläsporsasta, isoa julkista sektoria, joka sisältää ison, iison hyvinvointipalvelusektorin.
Niitä muuten käytät sinäkin, Ilpo. Hyvinvointipalveluita. Esimerkiksi koululaitos on yksi sellainen. Minua ei p****:n vertaa tosin kiinnosta sinun yksityiselämäsi, mutta turvallinen veikkaus on, että sinäkin olet joskus ollut lapsi. Empatiakyky yleensä kasvaa aikuistumisen myötä. Yleensä.
Ilpon höläys todisti, että elinkeinoelämä ei ole sama asia kuin yrittäjyys. Et sinä, Ilpo, edusta ainakaan kaltaisiani pienyrittäjiä, epäonnistuneita tai ei. Päättäjät, teitä on sumutettu: ei EK tai ylipäätään elinkeinoelämä mitään yrittäjän ääntä edusta, aivan samoin kuin ei esimerkiksi Veronmaksajien keskusliittokaan edusta veronmaksajia, ainakaan minua. Puhu siis, Ilpo, ihan omissa nimissäsi vain lämpimäisiä eikä läpiä päihisi.
EK:n sivulta Ilpon höläyksen pääsee lukaisemaan altaolevasta linkistä:
http://www.ek.fi/ek/fi/ajankohtaista/ekn_uusi_puheenjohtaja_ilpo_kokkila_tyontekoa_on_lisattava-10177
Mitä sitten on kilpailukyky? Olen sitä aikaisemmin täällä olemattomalla menestyksellä yrittänyt ottaa kiinni, siis kilpailukyvyn käsitettä.
http://perukangas.blogspot.fi/2009/01/mit-on-kilpailukyky.html
Siitä, miten EK on myynyt itsensä poliittisista puolueista Kokoomukselle, väärinymmärretystä ja moniulotteisesta yrittäjyydestä, lisää alla:
http://perukangas.blogspot.fi/2012/11/kokoomus-vaarinymmarretyn-yrittajyyden.html
Ilpo, minun tuntipalkkani on noin 12 euroa. Työskentelen julkisella, eli siis pahalla sektorilla, jota on yritetty piilottaa erisorttisten liikelaitosten alle jottei se näyttäisi niin vikapäiseltä. Siirtyessäni huonosti, niin kuuleman mukaan huonosti tuottavalta julkiselta lokoilusektorilta niiiin tuottavalle liikelaitokselle, laskennallinen tuntipalkkani laski jo noin eurolla. Mikä on Sinun tuntipalkkasi, Ilpo?
Kun toimin surullisen kuuluisalla - vaikka onneksi ei nyt niin kuuluisalla - menestymättömyydellä yrittäjänä, ei se minun talouteni palkkakuluin kaatunut, Ilpo. Se kaatui siihen, että ei ollut asiakkaita, muita kuin käytännössä oikeastaan yksi, jolta siltäkin sai hohtimilla ja tongilla palkkiota kiskoa. En suostu toimimaan syntipukkina siihen, että kaikissa mittauksissa Suomi on systemaattisesti aina kuulunut maailman suunnilleen neljän kilpailukykyisen maan joukkoon, mitä helvettiä se sitten tarkoittaakin. Ja tämä siitä huolimatta, että me sentään joudumme ruokkimaan tuota helvetin syöttiläsporsasta, isoa julkista sektoria, joka sisältää ison, iison hyvinvointipalvelusektorin.
Niitä muuten käytät sinäkin, Ilpo. Hyvinvointipalveluita. Esimerkiksi koululaitos on yksi sellainen. Minua ei p****:n vertaa tosin kiinnosta sinun yksityiselämäsi, mutta turvallinen veikkaus on, että sinäkin olet joskus ollut lapsi. Empatiakyky yleensä kasvaa aikuistumisen myötä. Yleensä.
Ilpon höläys todisti, että elinkeinoelämä ei ole sama asia kuin yrittäjyys. Et sinä, Ilpo, edusta ainakaan kaltaisiani pienyrittäjiä, epäonnistuneita tai ei. Päättäjät, teitä on sumutettu: ei EK tai ylipäätään elinkeinoelämä mitään yrittäjän ääntä edusta, aivan samoin kuin ei esimerkiksi Veronmaksajien keskusliittokaan edusta veronmaksajia, ainakaan minua. Puhu siis, Ilpo, ihan omissa nimissäsi vain lämpimäisiä eikä läpiä päihisi.
EK:n sivulta Ilpon höläyksen pääsee lukaisemaan altaolevasta linkistä:
http://www.ek.fi/ek/fi/ajankohtaista/ekn_uusi_puheenjohtaja_ilpo_kokkila_tyontekoa_on_lisattava-10177
Mitä sitten on kilpailukyky? Olen sitä aikaisemmin täällä olemattomalla menestyksellä yrittänyt ottaa kiinni, siis kilpailukyvyn käsitettä.
http://perukangas.blogspot.fi/2009/01/mit-on-kilpailukyky.html
Siitä, miten EK on myynyt itsensä poliittisista puolueista Kokoomukselle, väärinymmärretystä ja moniulotteisesta yrittäjyydestä, lisää alla:
http://perukangas.blogspot.fi/2012/11/kokoomus-vaarinymmarretyn-yrittajyyden.html
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)