Vietettyäni 3-vuotiaan poikani kanssa lukemattomia satoja ja taas satoja tunteja lukuisissa leikkipuistoissa kahdessa maassa ja kolmessa kaupungissa, ja samanaikaisesti katseltuani näiden "asukas"puistojen muuta käyttöä, tulin mietteliääksi. Voisiko nuorilla olla puistoissa muutakin tekoa kuin pussikaljoittelu ja mopoilu? Tai kellään? Miten puistoista saataisiin asukaspuistoja, sellaisia, jotka houkuttelisivat viihtymään myös liikunnallisten aktiviteettien parissa?
Kouluikään asti suurin osa lapsista saa riittävästi ulkoilua ja liikuntaa luonnostaan: peleissä ja leikeissä tulevat hyppiminen, heittäminen ja juokseminen luonnollisina sivutuotteina. Leikkipuistot vielä stimuloivat tätä arkiliikkumista: niiden suunnittelussa korostuu liikunnallisuus. Valitettavasti vaan luonnollinen liikunta loppuu monella kouluun siirryttäessä, ja lopuillakin viimeistään yläasteikäisinä, lukuunottamatta valvotuissa liikuntaharrastuksissa kävijöitä - mikä tapahtuu lähinnä urheiluseuroissa - ja skeittaajia.
Tavallisimpana osoittimena siitä, että luonnollisen liikunnan väheneminen on jo kansanterveydellinen ongelma, pidetään koululaisten pituushyppytuloksia, jotka olivat kai jossakin entistä oppikoulua vastaavassa ikäluokassa heikentyneet keskimäärin lähes metrillä, ja oma lukioikäluokkani taitaisi ottaa kierroksella kiinni nykypolven koulukkaat. Jos yleisurheilutuloksia käyttää mittareina, niin isäni nuoruudessa kaikki pojat osasivat hypätä seivästä. Itse rakentamillaan välineillä. Ja jos 60-luvulla isäni juoksema 11.7 oli hyvä oppikoululaisen sadan metrin aika, omana aikanani 13 sekuntia jo taisi olla saavuttamaton raja. Nyt jo sadan metrin juoksun maaliviiva on monille saavuttamaton raja...
No, ei kaikista tarvitse tulla juoksijoita ja hyppijöitä. Kyllä ihmisestä voi tulla onnellinen ja toimiva yksilö ilman että hänen yleissivistykseensä kuuluisivat seiväshyppy, aitajuoksu ja moukarinheitto. Ei puistojen piilo-opetussuunnitelmaan tarvitse kuulua tulevien pitkämäkien ja keskisalojen alkeisvalmennus. Mutta kaikki keinot, jolla nuoriso saataisiin ylös, ulos ja lenkille, ovat kullan kalliita. Miten nuorison liikkumista sitten tuettaisiin?
Leikkipuistojen uudelleennimeäminen asukaspuistoiksi ei riitä. Niiden pitää myös oikeuttaa nimityksensä. Asukaspuistoissa tulisi olla tarjolla panttia vastaan esimerkiksi mölkky- ja sählyvälineitä, sulkapallovarusteita, palloja ja voimisteluvälineitä, polkupyöriä, skeittilautoja. Mitä muuta niissä sitten pitäisi olla, ja miten erilaiset toiminnot pitäisi sijoitella puistoihin? Sen, miten puistot pitäisi suunnitella jotta ne yllyttäisivät luonnolliseen liikuntaan, jätän nuorten itsensä suunniteltavaksi. Julistan avoimen ideakilpailun kunnollisia asukaspuistoja ideoimaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti