... tai ovatko ne oikeastaan aikuisillekaan, voisi kysyä. Ymmärsin eräässä työpaikassani 31-vuotiaana että minulle oli tullut jo elämäni kokouskiintiö täyteen, muistellessani kynän kanssa esityslistan kääntöpuolelle B:llä alkavia säveltäjiä. No, ei tämä havainto ole estänyt minua olemasta mukana poliittisessa järjestötoiminnassa.
En kuitenkaan ole siellä mukana siksi, että nauttisin kokouksista. Eivät kokoukset ole ihmisiä varten. Aikuiset istuskelevat elämässään ihan tarpeeksi muutenkin, etenkin tämmöinen skolioottinen toimistotyöläinen. Jos eivät kokoukset ole aikuisia varten, vielä vähemmän ne ovat lapsille sopivaa katseltavaa ja kuunneltavaa, enkä nyt puhu sadomasokistimoottoripyörägangsterihuumeseuran kerhokokouksesta.
Jos on aikuisilla vaikea pitää ruotonsa suorana ja ruodussa ilman skolioosia ja adhd:täkään, vielä kohtuuttomampaa tätä on edellyttää lapsilta. Suojelkaamme siis lapsiamme älköönkäämme viekö heitä seuroihin tai muuhun yhteiskunnalliseksi instituutioksi naamioituun toimintaan, joka on sumuverho aktivismille. Niissä tilaisuuksissa valmistellaan ties minkälaista yhteiskunnallisesti kantaaottavaa toimintaa, sanotaan sanoja, jotka vain odottavat muuttumistaan lähetyskäskyiksi. Se on kokousten merkitys: suunnitella toimintaa. Ja siinä toiminnassa - oli kyse sitten pihatalkoista, laulu- eli soittotuotannosta tai yhteisen omaisuuden haltuunotosta kaikkien yhteisesti iloisesti käytettäväksi - kaikki olkoot mukana, kukin omien voimiensa ja halujensa mukaan. Myös lapset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti