Olen porvoolaistunut vihreä kaupunkimetsäaktivisti, kaupunkisosiologi ja -maantieteilijä, sienestyksen, musiikin ja kirjoittamisen amatööri, jalkapallon moniharrastaja, isä, ulkoilija ja hyötyliikkuja. Olen yksin itse vastuussa blogini aineistoista ja mielipiteistä. Aineiston lainaaminen ilman lupaa kielletty.

14.12.2012

Vihreät sisäisellä törmäyskurssilla?

Antifanaattisuus implikoi aina väistämättä fanaattisuuden. Ymmärsin tämän jo fuksivuotenani kun törmäsin Antifa-nimisen järjestön mainostarroihin, joissa nyrkki pusersi hakaristin rikki. Väkivaltaa tai ainakin pakkovaltaa vastaan noustaan siis väki- tai pakkovallalla. Tosin tässä tapauksessa fa ei ollut fanaattisuus eikä nuotti vaan fasismi. 

Meissä Vihreissä asuu monenkarvaisia aktivisteja: yksien toiminnan moottorina on naisasia, toisten luonnonsuojelu, kolmansien maailmankatsomuksien tasa-arvoisuus, neljänsien liikennemuotojen tasa-arvoisuus. Kun miettii, mikä tätä kirjavaa joukkoa yhdistää, se on tasa-arvo: Vihreät näkevät kaikki erilaiset elämäntavat ja maailmankatsomukset samanarvoisiksi. Toinen kaikille yhdistävä tekijä on argumentatiivinen rationalismi: uskotaan vakavasti, että parhaiten perusteltu tosi argumentti on totuus. Totuus onkin tosi terävä miekka: totuus implikoi myös epätotuuden, eikä vain yhtä, vaan lukuisia epätotuuksia. Jos et usko samoin kuin minä, olet väärässä.

Aktivismi on meille Vihreille kaksiteräinen miekka. Meillä on poliittisista puolueista kaikkein saumattomin suhde vapaaseen, siis ei-puoluepoliittiseen kansalaisaktivismiin. Se tarkoittaa sitä, että meillä on eniten uusiutumispotentiaalia, meille on matala kynnys tulla jos jonkinmoisesta asukasliikkeestä, mutta sitten vastaavasti me kyllä vuodamme myös ulos. Emmekä välttämättä niinkään vakavasti muihin poliittisiin puolueisiin, vaan kokonaan pois puoluepolitiikasta. Aktivismi tarkoittaa myös nimittäin kiihkeyttä, ja kiihkeys valitettavan usein implikoi myös ehdottomuuden. Jos et käytä luomukestokasvisvaippoja, lähetät joulukortteja ja ajat autoa, olet elämäntapani vihollinen.

Miesasia ei ole naisasian vihollinen. Mies ei ole naisen vihollinen. Molemmat ovat ihmisiä, jos niistä sukupuolista nyt ylipäätään tarvitsee nostaa niin suurta numeroa. Monenlaiset ihmiset ovat rikkaus, kuten monenlaiset kulttuurit tai uskonnot. Uskonnot eivät tee meillä Suomessa mahdottomaksi kutsua joulupukkia tai vaikka trollia jos niin halutaan. Autoja ei olla keksitty siksi että ne ajaisivat polkupyöräilijät liiskaksi, vaikka tosin usein näyttääkin siltä.

Korporaatiot eivät ole aktivismin vihollisia vaan ainoastaan jähmettynyttä, institutionalisoitunutta aktivismia. Puolueet ovat korporaatioita. Vihreät ovat puolue. Vihreät pelkäävät korporationalisoitumista yli kaiken, siitä nämä yli olan, rajojen ja laitojen yli lyönnit.

Minä liityin mukaan Vihreisiin siksi, että Vihreät ottavat ainoana poliittisena puolueena vakavasti luonnonsuojelun, ja ihmisen suojelun. Yritetään pysyä ihmisinä, ja suvaita toisia ihmisiä. Jooko?


Ei kommentteja: