Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson on kiinnittänyt huomiota todelliseen häpeäpilkkuun: vanhusten laitoshoitoon. Ei voi olla ihmisarvon mukaista maata vähintään kuvainnollisesti sidottuna sänkyyn, kieriskellen omissa jätöksissään aliravittuna, ja ilman muuta hoitavia käsipareja tarvitaan lisää takaamaan vanhemmillemme ihmisarvoinen vanhuus, puhumattakaan meistä itsestämme.
Ei vanhuksille niitä hoitavia käsiä kuitenkaan pakkolailla järjesty. Suunnitteilla olevassa vanhuspalvelulaissa kunnat sidotaan takaamaan määritelty vähimmäismitoitus hoitajia per hoidettavia. Hoidettavien määrän lisääntyessä tulevaisuudessa ei edes nykytilanteen vajeen korjaaminen riitä, eikä sitäpaitsi tähänkään ole näköpiirissä korjausta nykyisellä hoitoalan palkkauksella.
Kun nykyisessä laitoshoidossa vanhukset passiivisesti tapetaan hitaasti näännyttämällä, vanhuspalvelulaki näännyttää kunnat, jotka eivät pysty nyhjäisemään tyhjästä. Kuntien yhdistyminenkään ei auta. Jos hoitajia ei ole, niitä ei ole, sanoisi Tuuli Maa aikojen alussa -filmissä. Paras keino vanhustenhoidon saattamiseen säädylliselle tolalle on positiivinen henkilöstöporkkana, parantamalla hoitoalan työoloja, mukaanlukien palkkaus.
Vanhuspalvelulaista lisää allaolevasta linkistä:
http://www.suomi.fi/suomifi/suomi/ajankohtaista/uutisarkisto/vanhuspalvelulain_luonnos_on_valmis/index.html
1 kommentti:
Hyvin kirjoitettu! Kiitos.
Lähetä kommentti