Tuoreessa verkkohesarin jutussa (klikkaa otsikkoa!) kuultujen asiantuntijoiden mukaan lahjakkaiden oppilaiden erityistarpeisiin ja -ongelmiin ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota. No, hyvä, että nyt kiinnitetään. Asia on nimittäin hieman tabu: ajatellaan, että lahjakkaat lapset selviävät kuitenkin. Ei se nyt kuitenkaan välttämättä näin mene.
Lahjakkuutta on nimittäin monenlaista. Luokallejääneistä on tullut pääministereitä ja vitosen oppilaista monenlaisilla oppimisvaikeuksilla menestyviä yrittäjiä, kun taas moni kympin oppilas sortuu kiltin tytön tai hikarinörtin syndroomaan. Sosiaaliset ja kognitiiviset taidot eivät välttämättä kulje käsi kädessä. Toki niitäkin voi kehittää, onneksi.
Olen saanut isältäni kaksi kasvatusohjetta: toinen oli, että poika, käy lukio loppuun ja valtaa sitten Vanha. Kävin lukion loppuun, ja olenhan mä käynyt Vanhan kuppilassa. Maailmaakin on tullut parannettua. Toinen ohje oli hankkia ulospäinsuuntautunut tyttöystävä; tämän hän toivoi auttavan minut ulos tutkijankammiostani, ihmisten pariin.
Primaarisosiaalisaation paikka on koti. Siellä opitaan olemaan ihminen. Sekundaarisosiaalisaatio tapahtuu paljolti koulussa, jossa opitaan olemaan ihminen ihmiselle. Jos ensimmäisessä sosialisaatiossa on jäänyt vaiheita väliin, koulun mahdolliset ovat rajalliset. Taloa ei voi rakentaa ilman perustuksia.
Sen verran hyvät opiskelutaidot - ja taju omien sosiaalisten taitojeni rajallisuudesta - minulla oli, että pääsin täydentämään kognitiivista oppiani sosiaalisilla taidoilla. Menin Kokoomusnuorten mukana valtaamaan Brysseliä ja vähän myöhemmin sosiologien kanssa valtaamaan Vanhan kuppilaa ja Uuden kerhotiloja. Tyttöystäviä olen onnistunut hankkimaan, sitten lukion jälkeen. Ne eivät kuitenkaan tule sinua kotoa hakemaan, vaan niitä saa sieltä ulkomaailmasta.
Olen sen verran ollut tekemisissä erilaisen oppimisen, työpajatoiminnan ja yleensäkin opinpolulta syrjäytymisen kanssa, että tiedän ihan hyvin, että yhteiskunnassamme tulee kaikkien asiaan vaikuttavien tahojen yhdessä käyttää kaikki keinot, kääntää kaikki kivet, ja keksiä vielä pussillinen uusiakin koulutuksen ja työelämän poluilta syrjäytymiseksi. Aina sen keinon ei kuitenkaan tarvitse olla koulu. Paljon useammin se voisi olla työ, tai ainakin työnomainen toiminta, esimerkiksi tuettu oppisopimus tai työpajatoiminnan opinnollistaminen.
Kaikille ei koulunkäynti käy, mutta toisilta se luontuu. Tunnen myös sen verran opettajia - yhden erityisen läheisesti - ja olen itsekin kyseisessä työssä kokeillut, joten tiedän, että opettajan harteille ei voi eikä saa laittaa vastuuta oppilaiden primaarisosialisaation kupruista.
Koulu on oppimisen paikka. Ne, joilta ei onnistu varsinaisessa lukujärjestyksessä pysyminen, voisivat edes koettaa olla ihmisiksi jotta ne, jotka haluavat, voisivat keskittyä siihen lukujärjestykseen.
Olen kirjoittanut täällä aikaisemmin (8.11.2010) kokemuksistani koulukiusattuna. En ole katkera kiusaajilleni. Sen sijaan minulla on nollatoleranssi niitä opettajia kohtaan, joilla ei ole nollatoleranssia koulukiusaamista kohtaan. Koulukiusaaminen teki minulta mahdottomaksi yläasteella kemian ja fysiikan oppimisen: kokeissa luntattiin avoimesti ja luokkatovereiden niskaan kaadettiin vettä. Ja kun opettaja ei puuttunut tähän mitenkään, ilmoitin lähteväni rehtorille voidakseni vaihtaa opetusryhmää. Mihin opettaja toivotteli minut Sveitsin armeijaan, minut, senkin sivarin.
Ensimmäisessä uuden opettajan kokeessa kävi ilmi, että oppimiseni oli tosiaan kärsinyt vahingon. Sain viisi ja puolikkaan. Nautittuani luksusluokan opetusta yhden lukukauden, koenumeroni oli noussut yhdeksään ja puoleen. Tämä opettaja tapasi aloittaa tunnit heittämällä opetusryhmän 12 oppilaasta 8 käytävään. Me neljä saimme nauttia loistavasta opetuksesta, ja ne kahdeksan saivat istua käytävällä kuin kanat orrella. Aina välillä kävi opettaja tarkistamassa, että siellä nököttivät.
Varmaan ne sinne ekaan ryhmään jääneet tykkäsivät opettajastaan. He kun saivat riekkua siellä luokassa kuin pellossa. Minun näkökulmastani Kalervo Pääskysen oppimestarimainen, brittihuumorilla ryyditetty kirjakielinen luennointi voitti Piiparin häröilyn 10-0.
On siis mitä tarpeellisinta, että oppimisvaikeuksiin ja huonoon koulussa viihtymiseen kiinnitetään huomiota. Kaikkien. Myös hyvien oppilaiden vaikeuksiin. Eriytettäköön opetusta jos ei muuten onnistu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti